Kiihtyy kiihtyy
Maapallon pintaa lämmittävä kasvihuoneilmiö voimistuu ja on syytä pelätä, että maapallon ilmasto muuttuu tällä vuosisadalla paljon rajummin kuin 1900-luvulla. Ilmastomalleissa on eroja, eikä mikään ilmastomalli pysty kuvaamaan kaikkia luonnossa vaikuttavia ilmiöitä.
Mallien antamat ennusteet ovat silti pääpiirteissään hyvin samansuuntaisia. Näin kertoo dosentti Jouni Räisänen Helsingin yliopistosta.
Joudumme elämään siis epävarmojen tieteellisten mallien alla, mutta pankolle emme voi jäädä makaamaan. Sen verran suuria uhkakuvat sekä globaalisti että lokaalisti ovat. Eikä mikään näytä siltä, että uhkakuvat olisivat pelkästään ajatusharhaa, sillä sen verran näkyvästi eri muutokset ovat esillä. Vaikka omaan intuitioon talvien lämpenemisestä ei luottaisikaan, niin käyrät kertovat ilmaston tilanteesta samaa.
Jos tuohon yhtälöön lisää vielä sen, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut 1700-luvun lopulta yli 35 prosenttia, mistä noin puolet viimeisten 30 vuoden aikana, voi vain todeta meidän olevan kiihtyvässä liikkeessä kohti muutosta, jota emme yhteiskuntina ehkä osaa edes hallita.
Ja miten tämä sitten muka voisi näkyä meidän lintukodossamme? Esimerkiksi siten, että jo nyt Helsingissä on tarkastettu paikallisesti tulvarajoja ja löydetty esimerkiksi paikkoja, joissa taannoista torille asti tulvinutta tulvaa hieman korkeammat ilmiöt alkavat aiheuttamaan aiheuttaa vakavia vahinkoja. Eikä se ole itseasiassa edes mitenkään mielikuvituksellinen ajatus, että tulvat nousevat niin korkealle, että vedet valuvat metrotunneleihin ja muualle.
Ilmastonmuutos tuo varsin herkästi näkyviä haasteita koko rakennetulle ympäristöllemme ainakin rannikolla. Ja jos uhkakuvat alkavat toteutumaan toteutua, niin se tarkoittaa myös isoja taloudellisia uhrauksia suoraan kiinteään omaisuuteen liittyvänä kuluna. Jos siis ongelmiin ei varauduta ja niitä pyritä isossa mittakaavassa ehkäisemään.
Kun kyseessä on globaali ilmiö, on siihen varautumiseen vähän suoria keinoja. Koko ilmiötä kun ei voi päättää siirtää pois, vaan se tulee jos on tullakseen. Ja yksittäisinä kuluttajina voimme tehdä varsin rajallisesti päätöksiä omasta käytöksestämme, mutta ne on pakko tehdä ja ne ovat ainakin nyt aikuisiässä elävien kohdalla pysyviä muutoksia. Sen verran hitaita luonnon kierrot ovat eikä koko ilmiö näytä mitenkään väliaikaiselta.
Tilanne on vähän sama kuin laihdutettaessa eli yksittäinen ihmedietti voi auttaa hetkeksi, mutta jos aikoo pysyvästi päästä solakampaan ja terveempään kuntoon, on muutettava elämäntapoja lopullisesti. Nyt ei siis ihmedieeteillä ja selityksillä tehdä mitään. On yksinkertaisesti luovuttava hedonistisesta elämäntyylistä ja haettava nautinnot elämään pienemmistä ja vähemmän ympäristöä kuluttavista asioista. Ja sekin tuntuu ihan hyvältä.
Ja yksi poisopittava asenne on se, että koska olemme aina ennenkin tehneet näin, niin teemme samalla tavalla vastakin. Tästä varoittavana esimerkkinä olkoon pää turpeessa elävä Oulu. Ei luulisi olevan liikoja ylpeiltävää tuossa. On melkein pakko oppia uudet kuviot ja ilmeisen nopeasti.
Tekstit
