maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Kiihtyy kiihtyy

Maapallon pintaa lämmittävä kasvihuoneilmiö voimistuu ja on syytä pelätä, että maapallon ilmasto muuttuu tällä vuosisadalla paljon rajummin kuin 1900-luvulla. Ilmastomalleissa on eroja, eikä mikään ilmastomalli pysty kuvaamaan kaikkia luonnossa vaikuttavia ilmiöitä.
Mallien antamat ennusteet ovat silti pääpiirteissään hyvin samansuuntaisia. Näin kertoo dosentti Jouni Räisänen Helsingin yliopistosta.

Joudumme elämään siis epävarmojen tieteellisten mallien alla, mutta pankolle emme voi jäädä makaamaan. Sen verran suuria uhkakuvat sekä globaalisti että lokaalisti ovat. Eikä mikään näytä siltä, että uhkakuvat olisivat pelkästään ajatusharhaa, sillä sen verran näkyvästi eri muutokset ovat esillä. Vaikka omaan intuitioon talvien lämpenemisestä ei luottaisikaan, niin käyrät kertovat ilmaston tilanteesta samaa.

Jos tuohon yhtälöön lisää vielä sen, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut 1700-luvun lopulta yli 35 prosenttia, mistä noin puolet viimeisten 30 vuoden aikana, voi vain todeta meidän olevan kiihtyvässä liikkeessä kohti muutosta, jota emme yhteiskuntina ehkä osaa edes hallita.

Ja miten tämä sitten muka voisi näkyä meidän lintukodossamme? Esimerkiksi siten, että jo nyt Helsingissä on tarkastettu paikallisesti tulvarajoja ja löydetty esimerkiksi paikkoja, joissa taannoista torille asti tulvinutta tulvaa hieman korkeammat ilmiöt alkavat aiheuttamaan aiheuttaa vakavia vahinkoja. Eikä se ole itseasiassa edes mitenkään mielikuvituksellinen ajatus, että tulvat nousevat niin korkealle, että vedet valuvat metrotunneleihin ja muualle.

Ilmastonmuutos tuo varsin herkästi näkyviä haasteita koko rakennetulle ympäristöllemme ainakin rannikolla. Ja jos uhkakuvat alkavat toteutumaan toteutua, niin se tarkoittaa myös isoja taloudellisia uhrauksia suoraan kiinteään omaisuuteen liittyvänä kuluna. Jos siis ongelmiin ei varauduta ja niitä pyritä isossa mittakaavassa ehkäisemään.

Kun kyseessä on globaali ilmiö, on siihen varautumiseen vähän suoria keinoja. Koko ilmiötä kun ei voi päättää siirtää pois, vaan se tulee jos on tullakseen. Ja yksittäisinä kuluttajina voimme tehdä varsin rajallisesti päätöksiä omasta käytöksestämme, mutta ne on pakko tehdä ja ne ovat ainakin nyt aikuisiässä elävien kohdalla pysyviä muutoksia. Sen verran hitaita luonnon kierrot ovat eikä koko ilmiö näytä mitenkään väliaikaiselta.

Tilanne on vähän sama kuin laihdutettaessa eli yksittäinen ihmedietti voi auttaa hetkeksi, mutta jos aikoo pysyvästi päästä solakampaan ja terveempään kuntoon, on muutettava elämäntapoja lopullisesti. Nyt ei siis ihmedieeteillä ja selityksillä tehdä mitään. On yksinkertaisesti luovuttava hedonistisesta elämäntyylistä ja haettava nautinnot elämään pienemmistä ja vähemmän ympäristöä kuluttavista asioista. Ja sekin tuntuu ihan hyvältä.

Ja yksi poisopittava asenne on se, että koska olemme aina ennenkin tehneet näin, niin teemme samalla tavalla vastakin. Tästä varoittavana esimerkkinä olkoon pää turpeessa elävä Oulu. Ei luulisi olevan liikoja ylpeiltävää tuossa. On melkein pakko oppia uudet kuviot ja ilmeisen nopeasti.

sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2008

Journalismi vs. bloggaus - turha ottelu

Viime aikoina on keskusteltu armaassa kotimaisessa blogosfäärissä blogien luonteesta ja merkityksestä (esimerkiksi Olenko viihdettä? tai Blogien luonnetta). Samaa keskustelua on käyty myös muualla.

Timesiltä TechCrunchille siirtynyt Erick Schonfeld purkaa auki tuntojaan työskenneltyään nyt puolen vuoden ajan bloggaamiseen perustuvan median parissa ja pohtii varsin erinomaisella tavalla median muutosta ja blogien luonnetta osana tiedonvälitystä.

Blogi ei ole sama asia kuin perinteinen journalismi, mutta ei se ole sen huonompaakaan. Tekemisen tapa ja filosofia ovat erilaisia.

"Because what is a blog? It is a conversation with readers. And you don’t have to start a conversation knowing all the facts. But it helps if you end up with more than you start out with, and if you turn out to be right more often than wrong. Otherwise, people will stop listening to you—the same as they would with any media source."

Varsin selkeää.

Schonfeld viittaa kirjoituksessaan myös pariin muuhun kirjoittajaan.

Mathew Ingram kirjoittaa siitä, miten uutisten käyttäminen on muuttunut. Nykyisin informaatiota on niin paljon, että emme yksinkertaisesti pysty kuluttamaan sitä kaikkea ja käytämme yhä useammin esimerkiksi blogeja tai postattuja linkkejä henkilöiltä joihin olemme oppineet luottamaan ja seuraamme uutisvirtaa sen perusteella.

Kuten Ingram siteeraa: "If the news is that important, it will find me". Niinpä. Jos omaa työpäivää tarkastelee, niin yhä useammin uutiset saavuttavat jostain feedistä työpöydän, jolta ne voi lukea. Uutisia ei tarvitse enää hakea, ne tulevat luoksesi.

Schonfeld viittaa myös Mark Glaseriin, joka kirjoittaa siitä, että journalismin ja bloggaamisen välinen ero hämärtyy yhä edelleen. Hän viittaa näiden kahden ryhmän välisestä vastakkainasettelusta USA:ssa käytyyn keskusteluun. Raja-aidat ovat ainakin rapakon tuolla puolen kaatumassa rytisten, sillä suuret mediatalot palkkaavat blogikirjoittajia ja suuntaavat siihen voimavaroja sekä vastaavasti yhä useammat journalistikoulutuksen saaneet bloggaavat.

Vastakkainasettelu on turhaa: "Anyone who still believes that bloggers are one breed and journalists are another has been living in a cave since roughly 2002".

Glaser viittaa myös siihen, että Polk Awardilla (Polk Award for investigative journalism) palkittiin esimmäistä kertaa bloggaaja Josh Marshall, joka on töillään luonut hybridimediaa ja yhdistänyt perinteistä uutistoimintaa yleisön kanssa kommunikointiin.

Washingtonpost.com:in päätoimittaja Jim Brady sanoo sen suoraan: "I don’t think readers care whether what they’re reading is in a blog or not. What they care about is whether they trust the source of that information, whether it’s a mainstream site or a pure blog."

Aivan. Luenko uutiset blogista vai "oikean" sanomalehden/tv-aseman/uutistoimiston sivuilta, sillä ei an sich ole merkitystä. Sillä on merkitystä luotanko lähteeseen ja samalla voi kysyä; luotanko enemmän sellaiseen bloggaajaan, jonka oikeasti tunnen vai tuntemattomaan toimittajaan, joka on virallisesti töissä jossain toimituksessa? Vastaus ei ole yksinkertainen, mutta se, että tuntee ihmisen IRL on merkitystä sille, miten hänen kirjoituksiinsa luottaa - oli hän toimittaja tai ei.

Takaisin Schonfeldiin. Myös hän huomauttaa myös siitä, että blogeissa kerrottujen asioiden luotettavuus on olennaista. Hänen mukaansa myös bloggaajan velvollisuus on kertoa lukijalle totuus niin hyvin kuin pystyy. Ja sekin on tiedossa, että mediatalojen blogeja editoidaan ennen julkaisua.

Schonfeld kirjoittaa, että hänen työskentelytapansa ovat työpaikan vaihdoksen jälkeen muuttuneet ja samoin suhtaumisensa siihen miten asioita tehdään. TechCrunchilla tekijöiden filosofia on se, että on parempi tehdä juttu 70%:a jutusta valmiiksi nopeasti ja hoitaa perusfaktat oikein, kuin jäädä odottelemaan ylimääräistä tuntia (tai päivää) loppuja 30%:a. He voivat aina päivittää postausta tai kirjoittaa uuden, jos asiassa ilmenee jotain uutta.

Niin se menee. Suhde tietoon muuttuu uudessa asetelmassa läpinäkyvämmäksi ja realistisemmaksi. Enää ei ole kovinkaan järkevää kuvitella, että kun se on painettu, se on totta. Se kenties oli totta, mutta kun lehti on tullut painokoneesta ulos, todellisuus on jos saattanut muuttua. Toisaalta myös lukijoiden kommentit ja tiedot voivat täydentää sitä minkä yksi toimittaja (tai toimitus) on saanut päivän tietovirrasta muokattua. Ei ole enää staattista juttua, eikä sen sisältämää lopullista maailmanselitystä.

Raja blogien ja perinteisen journalismin välillä hämärtyy ja tulee ennemmin tai myöhemmin merkityksettömäksi. Ja se, joka enemmän tässä muutoksen virrassa muuttuu, on journalismi. Journalismi joutuu määrittelemään itseään uudelleen.

Ilman valoa

Eilen vietettiin siis Earth Hour -tapahtumaa. Ohessa Lepiksen toivomaa kuvaa hetken valaistuksesta. Kuva on napattu kännykällä ja sitä on hieman paranneltu, ei oikein kännykän optiikka yms. riitä tällaisiin hämäriin kuviin. Sattuneista syistä oikealla kameralla ottamiani kuvia en saa tähän hätään käyttöön.

Paljon parempia Earth hour -kuvia löytyy kampanjan omilta sivuilta.

Mitä itse asiaan tulee, niin sähkön säästäminen omassa elämässä on varsin helppoa, jos vain niin haluaa. Koko joukko erilaista turhaa on kotitaloudessa varsin usein päällä. Eikä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi mihinkään extreme-askeesiin tarvitse ryhtyä.

Sitä tuli tuumineeksi kynttilöitä katsellessa ja kahvia nauttiessa, jotta kuinkakohan paljon esimerkiksi pääkaupunkiseudulla oikeasti poltetaan valoja sellaisessa paikassa missä niitä ei tarvitse?

Arvelisin, että paljon. Ei nimittäin ole mikään suunnaton harvinaisuus se, että jostain vikatilanteesta johtuen esimerkiksi katuvalot saattavat olla jollain pätkällä keskellä päivää päällä. Eikä niitä kaikkia talojakaan ihan oikeasti tarvitsisi valaista, osan estetiikka vain paranisi siitä, jos niihin ei kohdevaloja osoiteltaisi.

Viihdettä

Vielä ennen kesäaikaan siirtymistä yhteen meemiin pitää osallistua. Innoituksen tähän sain SchizoBlogista ja skrubulta.

Pelin henki on siis se, että pitää tehdä kuvitteellisen bändin levyn kansi siten, että

  1. Otetaan sivulta en.wikipedia.org/wiki/Special:Random ensimmäinen artikkeli bändin nimeksi
  2. Otetaan sivulta quotationspage.com/random.php3 viimeisen lainauksen neljä viimeistä sanaa levyn nimeksi
  3. Otetaan sivulta flickr.com/explore/interesting/7days/ kolmas kuva levykannen kuvaksi

Ja olkaapa sitten hyvä eli Grande Bretagne ylpeänä esittää albumin nimeltään Rules of Good Grooming.

Grande Bretagne - Rules of Good Grooming - kuvitteellinen bändi
Kuva on juxtapose^esopatxuj:n tililtä.

lauantaina, maaliskuuta 29, 2008

Muistutus: Valot pois!

Tänään vietetään Earth Day-tapahtumaa klo 20 - 21. Sammuta siis valot silloin. Kaikki pois vaan.

WWF:n organisoimassa maailmanlaajuisessa tapahtumassa on tarkoitus lisätä ihmisten tietämystä energiankulutuksesta ja sen vaikutuksista ilmastonmuutokseen.

Suomessa tapahtumaan osallistuu näyttävimmin Espoon kaupunki, joka sammuttaa valot kaupungintalon ulkovalaistuksesta tempauksen ajaksi. Lisäksi tempaukseen on lupautunut viisi espoolaista kauppakeskusta.

Lepiksen innoittamana pistän haasteen kiertämään eli haastan sinut hyvä Vaiheisen lukija, joka tätä luet. Illalla klo 20 siis valot pois ja tietsikat kiinni. Tunnin hiljaisuus ja ehkä kynttilän valaistus tekee meille kiireisille ihmisille vain ja ainoastaan hyvää. Usko pois.

EDIT 27.3.2010
Tämä postaus on siis vuodelta 2008 ja esimerkiksi vuoden 2010 Earth Hour järjestetään hieman eri aikaan.

perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Sammonryssintää

Kevät on tulossa ja valon määrä luonnossa lisääntyy. Kiva. Samalla on kuitenkin alkanut perinteinen kevätryssintä, vai kuvittelenko vaan?

IT-puolella ryssimisen kunkku nyt on Sampopankki, joka uudisti pääsiäisen aikaan koko tietojärjestelmänsä ja paljon muutakin.

Puhde oli varsin mittava ja meni kaiketi monta päivää putkeen, mutta lopputuloksena oli se ettei verkkopankki toimi vieläkään kunnolla, vaan väittää että siellä on ruuhkaa ja tietoturva-aukoista on tullut raportteja pitkin viikkoa. Noniin, hienosti ryssitty IT-projekti, sanoisi joku ja on sanonutkin. Jotkut ovat vaatineet potkuja sekasotkun aikaan saaneille IT-suunnittelijoille ja muille projektiin osallistuneille. Hankkeen läpivientiä on onniteltukin.

Vaiheinen ei lähde onnittelemaan, kuten eräät. Tosin IT-suunnitteluporukka ei potkuja ansaitse, arvatenkin siellä on tehty se mikä on voitu, kun toiminta on pitänyt ajaa tanskalaisen järjestelmän päälle. Siellä niitä turva-aukkoja on ollut jo pitempäänkin.

Sen sijaan potkut olisi syytä antaa kiireen vilkkaa niille strategiatason päätöksistä vastaaville pomoille, joiden päähänpisto oli se, että kaikki pitää pistää täysin uusiksi yhdellä kertarysäyksellä ja niille, jotka tämän verkkopankin asiakasrajapinnan on väkisin vaatinut samassa rytäkässä siirtämään reikäiselle alustalle ja sovellukselle.

Kumpikin strategisen tason päätös on tyhmä ja nykyistä ICT-maailmaa ymmärtämätön sekä surkeaa liiketoimintaa. Niistä on IT-suunnittelijoita ihan turha syyttää.

Mikähän se muuten on, kun erilaisissa isoissa ICT-puhteissa strateginen johto joko juoksee jonkun pikkukotkottimen perässä ja tekee nippeleistä ällistyttävän tärkeitä tai haluaa rakennella hillittömiä mammuttiprojekteja, jotka pitäisi sitten saada kerralla mahtumaan putkesta ulos?

Koska strateginen johto ei näytä useinkaan tajuavan ICT-johtamisesta tarpeeksi, käytetään esimerkkinä rakentamista ja kysytään vertauskuvallisesti uudestaan; miksi pankin pääkonttoriarakennusta suunnitteleva strateginen johto pitää ehdottoman tärkeänä kriteerinä sitä, että ovenkarmit koko talossa ovat keltaiset (itse rakennuksesta ei niin väliä) tai pääkonttorista pitää omakotitalon aikataulussa rakentaa kerralla täysin toimiva pilvenpiirtäjä?

torstaina, maaliskuuta 27, 2008

Tuhma lumiukko?

Venäjältä kuuluu taas kummia. Lumiukko voi olla loukkaus tai siis mielipiteensä ilmaisemalla voi loukata lumiukkoa ja joutua putkaan. Vai miten päin se nyt meni, IStori selvittää asiaa.

Asiassa on vakava puolensa eli mielipiteenvapaus tämän päivän Venäjällä ei ole itsestäänselvyys ja sen seurauksena myös demokratiassa on kolhunsa. Tällainen on tyhmää, sillä pelon ilmapiiriä luomalla yksikään valtio ei tiettävästi ole saavuttanut menestystä kuin määrälliseksi ajaksi.

Sitäkin vakavammaksi asian tekee tietysti se, että sananvapaus ja mielipiteen vapaus ovat oikeuksia, joita demokratian pitäisi puolustaa. Ei loukata.

Se meidän myös Suomessa kannattaa muistaa.

keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

Pankit synkkinä

Palataanpa hetkeksi talouteen, kun siitä on tullut kirjoiteltua viime elokuusta alkaen. Eikä nyt pohdita Sampopankin kömpelöintiä palveluiden uudistamisessa, vaan jotain selvästi pelottavampaa.

Maailman pankeille uumoillaan synkkiä aikoja tai ainakinInvestointipankki Goldman Sachs esittää synkän arvion maailman pankkeja odottavista luottotappioista. Luottotappiokierre on vasta alussa.

Goldman Sachsin ennusteen mukaan finanssitalojen globaalit luottotappiot paisuvat aina 1200 miljardiin dollariin. Tähän mennessä on alaskirjattu vasta 10% noista luottotappioista. Syynä kokonaisuuteen on USA:n subprime-markkinoilta alkanut kriisi, joka kulkee omaa tietään.

Samaan aikaan näihin päiviin asti optimistisena pysynyt yhdysvaltalainen Kiplinger-tutkimuslaitos uskoo, että USA:n talous on tukevasti taantumassa.

On selvää, että USA:n taantuma ei tule suoraan sellaisenaan meille Eurooppaan, mutta ihan yhtä selvää on myös se, että se ei voi olla vaikuttamatta myös Euroopassa ja täällä meillä Pohjolassa. Mikä tahansa sellainen teollisuuden haara, jolla on vientiä USA:n puolelle, joutuu kohtaamaan taantuman kysynnässään ja hinnoissaan. Esimerkiksi kelpaa muutenkin ylikapasiteetista kärsivä metsä- ja paperiteollisuutemme.

Vaikka merkit ovat olleet ilmassa jo tovin, niin vielä ei ole syytä huokaista helpotuksesta, vaan pikemminkin päinvastoin. Syytä tuomiopäivän ennustuksiin ei tietenkään ole, mutta naivi optimismikaan ei ole kovinkaan uskottavaa. On ilmeisesti niin, että esimerkiksi asuntolainoituksen arvostuksiin liittyviä asioita ei suomalaisissa pankeissa vielä ole kovinkaan tarkasti pengottu, vai?

Niin se taitaa olla, että ihminen oppii hyvin hitaasti eikä aina ollenkaan. Taloudessa tämä näkyy yhä uudestaan siinä, että ahneuden perässä tehdään yhä uudelleen kuplat siellä ja toinen täällä eikä millään suostuta uskomaan, että se mikä menee ylös, tulee sieltä aina alas.

Olisikohan mitenkään mahdollista, että voiton maksimoinnin sijaan pyrittäisiin etsimään vakauden maksimointia myös suuren mittakaavan taloudessa?

Ai olen tätä jo kysellyt? Kysytään uudelleen, koska tuon ajatuksen kautta olisi kenties mahdollista välttää useampikin inhimillinen kärsimys. Näissä pankkikriiseissä kun nämä pankit eivät oikeasti kärsi - ihmiset kärsivät.

tiistaina, maaliskuuta 25, 2008

Pieni talo preerialla

Pitäähän se tämäkin konsepti tsekata eli MyMiniCity. (via Pinseri)

MyMiniCityssa kasvatetaan kaupunkeja ja ne kasvavat sen mukaan miten kussakin kaupungissa käy vierailijoita tai siihen linkitetään. Pelissä käsitellään esimerkiksi kaupungin teollisuutta, liikennettä, turvallisuutta ja ympäristöä.

Siellä on siis myös Vaiheisen oma kylä tai kaupunki. Tulevaisuus näyttää kuinka suureksi metropoliksi se kasvaa ja mitä siellä tapahtuu. Käykääpä siis kylässä.

maanantaina, maaliskuuta 24, 2008

Ilmastonmuutos kiihtyy

Viime viikkoina on ilmastonmuutoksen vakavuudesta ja vauhdista kirjoitettu jälleen kokolailla.

Mitään syvällisen uutta esimerkiksi OECD:n viimeaikaisissa lausunnoissa ei ole, mutta se alleviivaa toimimisen tärkeyttä tässä ja nyt. Kuten taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD (Organization for Economic Cooperation and Development) sanoo, maailman pitää hoitaa ilmastonmuutos nyt tai maksaa myöhemmin huomattavasti suurempi hinta. OECD:n pääsihteeri Angel Gurria sanoo, että kahdessa vuosikymmenessä hoitamattomat ympäristöongelmat voivat johtaa siihen, että puolet maapallon väestöstä on ilman kelvollista juomavettä.

Se ei ole yhdentekevää täällä vesirikkaassa Suomessakaan, ei todellakaan.

Samalla on havaittu se, että ilmakehän noen määrää alentamalla voidaan kenties saada ilmastonmuutoksen hillintään hieman lisäaikaa. Itse ongelmaa se ei poista, mutta tuhlaamisemme tahti on sellainen, että kaikki lisäaika on tarpeen. Sitä paitsi ilmakehän noki itsessään on vakava ongelma.

Herääminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi jatkuu, todellisia tekoja tarvitaan.

Nyt Vaiheinen on julkaissut 100 entryä jollain tavalla ilmastonmuutoksesta ja koko ajan ilmeisemmäksi on käynyt se muutoksen tarve, joka meidän pitää tehdä yhteiskuntina mutta myös yksilöinä kulutuskäyttäytymisessämme. Se tarkoittaa ihan oikeasti isoja asioita.

BlogUpp

Blogosfääriin on sitten saapunut uusi kanava jakaa blogi-informaatiota eli BlogUpp. Sen avulla kuulemma saa laajemman yleisön blogillensa ja samalla voi boostata kävijämääriä. Ans kattoo.

Homma on varsin yksinkertainen eli pistetään blogin osoite saitille ja omaan blogiin liimataan (jälleen yksi) uusi palikka. Jutun juju on siinä, että jokaista kymmentä lukijaa kohden näytetään oman blogin mainosta 9:lle muulle kuvakkeena. BlogUpp siis lukee RSS:ää ja tekee blogista kuvakkeen, jota näytetään jossain. Eräänlainen automaattinen bannerikaruselli tai ketjukirjeen omainen sovellus siis. Eikä kuulemma maksa mitään.

Pidetäänpäs tätä systeemiä tuossa Vaiheisen sivupalkissa jonkin aikaa, jotta nähdään voiko systeemiä suositella vai onko se yhdentekevä.

sunnuntaina, maaliskuuta 23, 2008

Nyrjähdyksiä #19

Sori nyt vaan. Vaiheiselta ei riitä erityistä sympatiaa eduskunnassa touhuavalle kalapuikkoviiksijengille, tekstiviestiensä kanssa sekoileville ministereille - eikä niistä viikkotolkulla jauhaville journalisteille. Jotain mätää nykyisessä mediailmastossa on.

Otetaan nyt esimerkiksi tämän päivän uutisannista esimerkit.

Yleisradio teetätti tutkimuksen pitäisikö tekstiviestiensä kanssa sohlanneen ulkoministeri Kanervan (kok.) erota. Aamulla Yle uutisoi, että neljännes kansasta vaatii ministerin eroa ja iltapäivällä otsikointi oli jo muuttunut muotoon, jossa kerrotaan enemmistön kansasta tyytyvänsä ministerin taannoiseen julkiseen anteeksipyyntöön (69% kyselyyn vastanneista oli tätä mieltä).

Muutenkin joka uutistuutti toitottaa samaa asiaa, jommalla kummalla otsikoituna. Kumpikohan tässä on nyt uutinen, vai onko itseasiassa kumpikaan?

Teettikö Yle muuten vastaavia kyselyitä silloin kun edellinen ulkoministeri (sd.) aiheutti "kohun" esimerkiksi vitkastelemalla ja lomailemalla tsunamikatastrofin aikaan? Silloin olisi voinut kysyä täyttikö ministeri tiukan paikan tullen velvollisuutensa, nyt kysytään varsin eri asiaa. Voi olla, että joku teettikin, mutta eipä ihan helpolla sellaista löydy.

Samaan sarjaan menee sitten tämä Turun kirkkoepisodi eli ulkoministeri oli luvannut osallistua aktiivisesti Tuomasmessuun ja siitä jotkut kansalaiset närkästyivät sen verran, että kirkkoon piti palkata järjestysmiehiä. Paheksuntaa vähän sieltä sun täältä koska ministeri menee syntiensä kanssa kirkkoon. Kun sitten ministeri ei sitä ristiä raahannutkaan (turvallisuussyistä), vaan pelkästään luki raamattua kirkkokansalle, niin jo vain siitäkin riittää porinaa.

Sori nyt vaan toisen kerran, mutta eikö tästä maailmasta muka muuta kerrottavaa ole?

Ilmeisesti maassa saa valmistella Nato-jäsenyyttä, paria ydinvoimalaa ja muita vastaavan kokoluokan hankkeita ihan rauhassa, kun median päähuomio on kohdistettu jonkun hölmöilijän tekstareihin, ex-tyttöystävien kirjahankkeisiin ja muihin saman kategorian asioihin.

Ei sillä, etteikö median pitäisi olla valppaana minkä tahansa tekstiviestin kohdalla, mutta johonkin älylliseen mittasuhteeseen asiat pitäisi pystyä pistämään.

* * *

Vai ovat blogit muka viihteellistyneet? Hällä väliä totta tosiaan, koska valtamedia on tässä suhteessa laukkaamassa monta poronkusemaa edellä.

lauantaina, maaliskuuta 22, 2008

Bela Lugosi's dead

Tiedättehän tunteen, kun joku vanha biisi jää soimaan päähän ja siitä ei pääse eroon sitten millään. Jos biisi sattuu vielä olemaan Bauhausin Bela Lugosi's Dead vuodelta 1979, eikä sitä satu olemaan levyhyllyssä alkuperäisenä versiona, on aika mennä YouTubeen. Siitä jympytyksestä on päästävä eroon.



Vaikuttavaa yhä edelleen, eikö totta? Tuo video on vain hieman yli 3 minuuttinen, vaikka biisi on varsinaisesti tehty yli 9 minuuttiseksi.

Televisiosta tuli viikko sitten myös laulun esikuvasta eli Béla Lugosista kertonut dokumentti ja sen perään Lugosin elokuva Dracula.

Ehkä se on syy, miksi tuo vanha biisi piti muistojen kätköistä lauantai-illan kunniaksi kaivaa jälleen mieleen.

Dracula on kaikkien vampyyrielokuvien isä, äiti ja ihmissusi. Kertakaikkinen klassikko omalla sarallaan. Kaikkiaan Lugosin elokuvien anti on hämmentävä, vaikka ajat silloin ennen olivatkin aikalailla erilaiset kuin nykyään. Lugosi oli kuitenkin oman vampyyri-hahmonsa vanki ja arvattavasti hahmon sai kulutettua loppuun varsin rajallisessa ajassa. Silti Dracula on jäänyt elämään meidän aikoihmme asti.

Kuriositeetti sinänsä, mutta Lugosi esiintyy lyhyesti ja postuumisti hahmossaan myös kaikkien aikojen huonoimmaksi elokuvaksi tituleeratussa Ed Woodin Plan 9 Outer Space -sci-fi/kauhuleffassakin.

Mistä tuli mieleen, että jos nyt pistettäisiin leffat jonoon, niin vieläköhän tuo Ed Woodin tekele olisi oikeasti enää the worst movie ever made? Epäilen.

Jos Bauhausin biisi jää soimaan korvien väliin, niin on tuo video katsottava niin monta kertaa, että se lähtee sieltä. Kuin lepakot kellotornista.


PS: TV-luvan tarkastajalle tiedoksi, että omasta töllöstäni ei YLE-Teemaa tuolloin katsonut, koska siitä eivät kanavat näy. Ja aiemmin luvatut kahvit keitän, jos lupia tullaan kyselemään.

Polttava kysymys

Polttava kysymys on Maan ystävien koordinoima kampanja ilmastolain aikaansaamiseksi tällä eduskuntakaudella. Kampanjassa ovat mukana ympäristöjärjestöt laidasta laitaan ja asia on tärkeä.
Katso ja toimi siis: http://www.polttavakysymys.fi/

perjantaina, maaliskuuta 21, 2008

R.I.P. Arthur

En väitä olevani suuri 19.3. edesmenneen sci-fi-legenda Arthur C. Clarken tuotannon tuntija, mutta avaruusoopperan ystävänä mestarin tuotantoa ei ole voinut ohittaa.

Siinä missä H.G.Wells ja Jules Verne loivat pohjaa sci-fi:lle maahan hyökkäävillä marsilaisilla ja kuumatkoilla, Clarke vei ihmisen planeettojen väliseen avaruuteen. Samalla hän oli niitä kirjailijoita, jotka avasivat sci-fi:lle tietä kohti "vakavasti otettavaa" kirjallisuutta, kuten J. Pekka Mäkelä toteaa.

Kun näin ensimmäisen kerran Stanley Kubrikin ohjaaman elokuvan 2001: Avaruusseikkailu, se meni totaalisesti yli hilseen. Kun näin sen joku vuosi ensimmäisen kerran jälkeen uudestaan, elokuva iski tajuntaan vauhdilla. Avaruusoopperan piirtämä tulevaisuuden maisema ja sen surrealismi tuli hetkeksi nähtäville. Sinänsä juoni, vai miksi sitä tässä yhteydessä pitäisi kutsua, oli oikeastaan kokemuksen kannalta yhdentekevä, mutta silti se kertoi jotain kiehtovaa tarinaa, jonka alkujuurille oli vaikea päästä.

Sama teos kirjana tuntui jopa paremmalta kuin elokuva, jonka käsikirjoituksesta kirja oli syntynyt. Seesteisen hämäränä se lopulta vie lukijansa päätepisteeseen.

Muista yhteyksistä, joissa Clarkeen on tullut törmättyä, mainittakoon Maan ulkopuolista elämää etsivä SETI@home-projekti, joka tukijana Clarke toimi. Kyseessä on hanke, jossa pyritään analysoimaan radioteleskooppidataa tavallisten kotikoneiden prosessoritehoilla ja löytämään datasta säännönmukaisuuksia, joita pitäisi tutkia tarkemmin.

Vanha mestari on siis poissa ja jalanjälki jäi.

Valot pois!


Ensi viikon lauantaina 29.3.2008 klo 20-21 vietetään Earth hour -tapahtumaa ja koko maailma pistää valot pois tunniksi. Tai ainakin se on kampanjan tarkoitus. Kyse on siitä, että sammuttamalla valot tunniksi pyritään ottamaan kantaa ilmastonmuutoksen hillitsemisen puolesta.

Homma on lähtenyt liikkelle Aurstraliasta ja Sydneystä. Nyt sitä pyritään laajentamaan koko pallolle. Sammutetaan valot edes hetkeksi.

Kampanja on tuottanut myös laskimen, jolla voi tarkastaa oman elämäntapansa CO2-päästöt.

Jazzkaar

Nyt on ihan pakko puoliksi mainostaa. Mutta ennen sitä hieman tarinaa Tallinnan reissun jazz-löydöksistä.

Tallinnassa ei levykauppoja ole ihan joka kulmalla, mutta Kaubamajan ja Viru-keskuksen hyvin varustetuista levykaupoista tarttui matkaan myös virolaista jazzia. Virolaiset eturivin jazz-muusikot ovat myös Suomessa varsin hyvin tunnettuja ja hyvä niin, sillä musiikki on mitä mainiointa.

Anekdootti sinänsä, mutta kun levykaupassa yritti etsiä tuntemiensa artistien (esimerkiksi Jaak Sooäär) levyjä, niin ei meinannut löytyä millään ennen kuin oivalsi, että levyt oli aakkostettu ensimmäisen kirjaimen mukaan oli kyseessä sitten etunimi tai sukunimi. Jaak Sooäärin levyt löytyivät siis J:stä eikä S:stä, kuten ehkä suomalaisessa kaupassa olisi löytynyt. Kun logiikka selvisi, niin myös jo alkoi myös levyt löytymään.

Jaak Sooäär, Raul Vaigla ja Tanel Ruben julkaisivat viime vuonna NO99 Jazzklubis -albumin, joka tarjoaa tunnelmia traditionaalisesta nykyaikaiseen. Albumi on varsin eheä kokonaisuus, jossa kitaristi Sooäärin rooli tuntuu varsin kattavalta. Levyä voisi kuvailla tyylikkään hillityksi kokonaisuudeksi. Musiikkia voisi kuunnella illan hämärinä tunteina tai auringon laskiessa mailleen ja tulla hyvälle tuulelle.

Saksofonisti Raivo Tafenaun vuonna 2004 levytetty Take Off on varsin kevyttä menoa. Saksofoni soi heleästi ja biisien rytmikkyys tuo mieleen lentokenttien kiireen. Rock- ja lattarivaikutteet pitävät tunnelman tiiviinä. Petteri Hasan rummut ja Paul Danielin kitarointi nousevat esiin useammallakin biisillä. Musiikki on sujuvan groovin klubimaista ja tunnelma on lauantai-illasta, kun kaikki haluavat näyttää tyylikkäiltä. Vaiheisen erikoismaininta menee Ervin H. Seppelin tyylikkäille levykansille. Jotkut levypaketit ovat yksinkertaisesti taidetta, toiset vain levyn kannet.

Villu Veski iLife Jazz Party on viime vuonna julkaissut nu jazz-vaikutteisen albumin, josta tulee ensivaikutelmana mieleen kotoinen Rinneradiomme varsinkin Veskin saksofonin kohdalla. Levy etenee kuitenkin aika eri suuntaan ja mukaan tulee lattarivaikutteisia kipaleita Sofia Rubinan laulun kera, tanssittavampaa musiikkia ja varsin sähköistä meininkiä. Jos Tafenaun levy oli groovia, vie Veski kuulijansa jo yökerhoon ja edelleen kaikki haluavat olla tyylikkäiltä.

Ja sitten se mainos tai idea. Jazzkaar järjestetään Tallinnassa (ja 12 muussa kaupungissa) 16.-27.4.2008. Festivaalin osallistujalista näyttää olevan mitä edustavin eli paikalle on saapumassa jazz-tähtiä eri puolilta maailmaa. Muusikoita tulee 16 maasta ja konsertteja järjestetään 50 kappaletta. Hyvä syy lähteä reissuun.

Turistina Tallinnassa

Tuli käytyä Tallinnassa turistina, ei siis kokousmatkalla tai nk. kokousmatkalla, vaan vierailuja museoissa ja muissa turistinähtävyyksissä. Monessa suhteessa reissu oli kerrassaan mainio.

Meillä Suomalaisilla tuntuu joskus olevan vähän isovelimäinen suhtautuminen veljeskansaan, mutta ihan turhaan.

Jos katsoo historiaa omaa muistiaan pitemmälle, niin huomaa että vesireitit ovat olleet aikanaan mahdollisuuksien lisäksi myös hidasteita sille miten tuntemamme sivistys on ympäri Eurooppaa levinnyt.

Tallinnan ja koko Viron pitkä historia nousee esiin, jos käy vaikka vierailulla Viron historiallisessa museossa. Tanskalaiset, saksalaiset, ruotsalaiset, venäläiset kuin puolalaisetkin ovat historian saatossa jättäneet jälkensä maan historiaan. Kun meille suomalaisille "eurooppalaisuus" on ollut lähihistoriassa vakavahenkinen puheenaihe ja pulmakin, Virossa se tuntuu olevan selvästi lähempänä historian valossa kuin Suomenlahden tällä puolen.

Tallinnan kaupunginmuseossa
on esillä tallinnalainen elämäntapa historian valossa. Tässä museossa on käsityöläisperinnettä, mutta myös sitä poliittista historiaa, joka maata on kohdannut viimeisinä vuosisatoina milloin Ruotsin kuninkaittein, Venäjän tsaarien kuin Neuvostoliitonkin taholta.

Virolaiset ovat myös merenkulkijakansaa eikä se ole näkymättä Merenkulkumuseossa. Merenkulku on museossa nähtävillä niin tutkimuksen, sotimisen, kalastuksen kuin kaupankäynninkin näkökulmasta eri aikoina aina koverretuista puuveneistä nykyaikaisempiin tankkereihin asti. Ei tavallaan ole mikään ihme, että suomalaisen historian omaava Silja Line on nykyään virolaisen Tallinkin vedossa.

Yksi huomattava piirre kaikissa edellä mainituissa museoissa on se, että vaikka suomalaiset ovat Viron matkailulle varsin tärkeä kohderyhmä, museoiden materiaali oli joko viroksi tai englanniksi. Venäjäksi museoista löytyi niinikään opastusta, mutta ei suomeksi. Syy tähän on varsin ilmeinen, suomalaisia kun museoissa ei juuri näkynyt, Viru-hotellin alabaarissa sitäkin enemmän.

Tallinnan vanha kaupunki
, joka on merkitty myös Unescon maailmanperintöluetteloon on jotain sellaista, mitä meillä ei edes oikein ole. Kun sitä sillä silmällä katsoo, näkee vanhan linnoituksen ja kauppapaikan. Vanha kaupunki on itseasiassa yksi parhaiten säilyneistä keskiaikaisista eurooppalaisista kaupungeista. Sitä voi hyvin verrata esimerkiksi joihinkin pienempiin italialaisiin kaupunkeihin, kuten Luccaan, jossa historia on aidosti näkyvillä ja säilynyt meidän vuosikymmenille asti.

(Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

tiistaina, maaliskuuta 18, 2008

Rypistä rasismi roskiin

Tällä viikolla on menossa rasismin vastainen viikko. Tänään on varsin monella paikkakunnalla ollut tapahtumia tuon ihmiskunnan vitsaukset vastustamiseksi.

Tällä viikolla voi netissä tehdä myös ympäristöteon ja luopua ennakkoluuloistaan. Se kannattaa. Se tekee hyvää.

Normaalisti rasismin vastaista päivää vietetään kaikissa YK:n jäsenmaissa 21.3., mutta tänä vuonna pääsiäisen vuoksi aktiviteetit ovat kohdistuneet monin paikoin tälle päivälle.

Vaiheinen pitää nyt parin päivän reissutauon ja palaa pääsiäiseksi takaisin. Eläkää ihmisiksi.

Blogien luonnetta

Päivän blogosfäärin uutinen on tietenkin Esa Mäkisen jatkokirjoitus blogien viihteellistymisestä ja kansalaisjournalismista virinneeseen keskusteluun. Luin kyseisen artikkelin ihan paperikäyttöliittymästä, mutta verkosta löytyy hieman toisin otsikoitu versio.

Sedis on kommentoinut asiaa ansiokkaasti, joten laaja kommentointi tässä blogissa (jonka perimmäinen luonne selvitetään käynnissä olevassa juhlakyselyssä) ohitetaan tällä kertaa. Pari näkökulmaa kuitenkin on syytä ottaa esiin.

Ensinnäkin. On postitiivista, että kommentointi synnyttää keskustelua myös HS:n päässä, eikä asia jää ihan siihen. En tiedä miten keskustelua varsinaisesti voisi syntyä eri välineiden rajan yli, mutta jos niin käy, niin myönteinen merkki sekin. Väline ei olisi enää itseisarvoista keskustelun käymiselle.

Toiseksi sitaatti: "Yhden ihmisen toimituskunta ja netti julkaisualustana ei vielä tee blogeista ainutlaatuisia. Viittauksia, lainauksia, kuvia ja kommentteja on ollut mediassa jo vuosikymmeniä. Julkaisemisen helppous on ainoa asia, joka tekee blogeista erilaisen. Se on aste-ero, ei luokkaero."

Puuttumatta siihen, että blogilla ei välttämättä ole pelkästään yhden ihmisen toimituskuntaa (vaikka ilmeisesti useinmiten on), sitaatin loppuosasta ei voi olla aivan samaa mieltä.

Julkaisemisen helppous (tai viittaukset, lainaukset, kuvat tai kommentit) eivät ole ainoita asioita, jotka tekevät blogeista erilaisen perinteisen lehden julkaiseman materiaalin kanssa - ihan riippumatta siitä pidetäänkö blogia kansalaisjournalismina, mielipidekirjoituksina, kolumneina, pakinoina vai jonain muuna.

Eroja syntyy esimerkiksi siitä, että blogeissa on mahdollisuus varsin nopeaankin dialogiin ja verkottumiseen suoraan käyttäjltä toiselle. Dialogin käyminen lehdessä on usein useamman vuorokauden syklissä etenevää kuten Mäkisen artikkelikin osoittaa, ensimäinen juttu taisi ilmestyä sunnuntaina ja kommentit tiistaina. Blogosfäärissä asia olisi siinä ajassa käsitelty jo loppuun.

Blogissa on mahdollista kehittää ideoita ja asioita, vaikka ryhmätyökalusta ei olekaan kysymys. Vuorovaikutteisuus on paperilehdelle varsin harvinaista herkkua, jos aina edes mahdollista.

Oman eronsa muodostaa myös ihan fyysinen ympäristö, blogi kun kulkee tarvittaessa mobiilivälineessä, mutta useimmin jokun tietokoneen ruudulla. Ihmiset omaksuvat ja käsittelevät asioita eri tavoin eri käyttöliittymissä. Tässä suhteessa perinteinen lehti on varsin hyvä, sillä siitä asioiden lukeminen on edelleen helpompaa, kun häiritseviä tekijöitä on vähemmän.

Kun kokonaisuuteen liitetään se, että blogissa voidaan käyttää multimediaa ja niiden ympärille voidaan toteuttaa dynaamisia elementtejä, emme puhu enää staattisesta julkaisemisesta, jossa joku vain toimittaa ja joku toinen lukee. Puhumme varsin erilaisesta kommunikaatiosta verkon välityksellä. Voisi sanoa myös, että puhumme aikalailla erilaisesta oppimisesta.

Blogien kohdalla lukija ei ole pelkästään objekti, vaan hän on myös subjekti - jos niin itse tahtoo.

Ei siis ole ihan väärin sanoa, että kyse ei ole enää aste-erosta, vaan ihan oikeasta luokkaerosta. Ellei sitten kokonaan erilaisesta paradigmasta.

* * *

PS. En ole sitten tätäkään entryä loukkaantuneena kirjoittanut.

maanantaina, maaliskuuta 17, 2008

Enemmän uutisia

Viime aikoina on puhuttu blogosfäärissä siitä, että perinteisen printtimedian toimijat eivät ymmärrä nettiä. Tai niistä asioista, jotka ovat osoittaneet jotain sellaista ettei netin ymmärrys mediataloissa ole kovinkaan korkealla tasolla.

Sanomalehtien levikki on viimeisen kymmenen vuotta ollut tasaisesti hiipumassa. Viime vuodet netin mainoseurojen määrä on kasvanut kohisten. Perinteinen printtimedia näyttää siis olevan menossa alaspäin. Ilmeisen pysyvästi.

Tarkoittaako se sitten sitä, että uutisia luetaan vähemmän? Ei tarkoita, päinvastoin.

comScoren tutkimuksen mukaan varsinkin nuoret välttelevät printtimediaa ja hakevat uutisensa verkosta. Lisäksi myös perinteisen median kuluttajat käyttävät tuntemiensa brandien uutispalveluita hyväkseen. Tästä seuraa se, että itseasiassa uutisten kulutus kasvaa, mutta printin pienenee.

comScoren mukaan varsinkin lehtiä lukemattomat uutisten kuluttajat ovat mielenkiintoinen ryhmä, koska he lukevat uutisia keskimääräistä enemmän. Tutkimus viittaa myös siihen, että sanomalehti- ja TV-uutisbrandeilla on vahva asema luotettavina uutislähteinä ja että verkkobrandit ovat irtoamassa perinteisen version jatkeen roolista omaksi areenakseen, joka voi muodostaa yhä tärkeämmän osan busineksesta.

Kuluttajat siis äänestävät käyttäytymisellään ja haluavat uutisensa verkosta ilman maksua. He eivät siis halua sitoa uutisia perinteiseen formaattiin, vaan haluavat uutisensa online. Luottamus uutisiin syntyy myös netissä kaiketi osin lähteen luotettavuuteen perustuen, mikä on osoitus medialukutaidon kehittymisestä.

Tiedossamme on myös se, että nämä kaikenlaiset "näköislehdet" vievät uutisilta uskottavuutta ja niitä ansiosta pidetään epäonnistuneena formaattina. Se kielii myös siitä, että uutisia halutaan lukea suoraan ilman kikkailuja.

Yksi netin ominaispiirre on se, että kuluttajat äänestävät herkemmin käyttäytymisellään kuin perinteisen median kohdalla. Näin väitän, en ole tutkinut.

Sanomalehden tilaamisen lopettamiseen ei riitä se, että joku uutinen tai painovirhe alkaa harmittamaan, mutta huono online-uutispalvelun konsepti tai toteutus karkottaa lukijat varsin nopeasti muualle. Tarjontaa kun löytyy varsin paljon. Tosin vahvojen verkkobrandien merkitys taitaa tulevaisuudessa kasvaa ja sitä kautta sitoutuminen joihinkin tiettyihin palveluihin.

Tämä näkyy myös siinä, että paperisten uutisten kuluttaminen laskee dramaattisesti juuri nuorissa ikäluokissa, vanhemmat kun ovat jo kiinnittyneet paperilehden formaattiin ja ajatusmalleihin.

Verkkobrandit eivät välttämättä tulevaisuudessa ole kaikki ihan samassa järjestyksessä kuin printtipuolella. Siihen tietysti vaikuttaa se, miten uutisia tuottavat toimitukset suhtautuvat tekemiseensä netissä ja huomioivat muut netin ylivoimaiset vetovoimatekijät (nopeus, laajuus, saavutettavuus, käytettävyys, verkottuneisuus jne.). Lisäksi on olemassa verkkomedioita, joita printissä ei ole koskaan nähty ja ne alkavat myös vakiinnuttamaan asemaansa.

Mitä ilmeisimmin areenan valtaavat tulevaisuudessa muut kuin ne talot, jotka rakentavat strategiansa paperilehden tilaamisen yhteydessä saatavalla asiakasnumerolla nenän eteen saatavien epäselvien ja hankalakäyttöisten näköislehtien varaan. Olisiko mahdollista ajatella, että uutiset uutisina, paperit paperina?

EDIT klo 9.14: Kari Haakana on lyhyesti referoinut Amerikkalainen Project for Excellence in Journalism -raporttia ja listannut aiheesta muutamia erinomaisen mielenkiintoisia pointteja. Esimerkiksi toimituksissa pitäisi varmaankin pohtia sitä, mitä tarkoittaa kun uutinen muuttuu tuotteesta (lehti/saitti/lähetys) palveluksi. Näkökulmaero on merkitsevä.

Kuuntele!

Hørselstest on todellakin yksi parhaista kampanjoista pitkään aikaan (by SchizoBlog). Kyse on tärkeästä ja ajankohtaisesta asiasta. Kuuntele.

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008

Olenko viihdettä?

Tämä on Vaiheisen 301. entry eli yksi tasaluku tuli ohitettua ja samalla tarvetta pohtia hieman blogin olemusta.

Kuin tilauksesta HS:n Esa Mäkinen julkaisi sanoja kirvoittaneen artikkelin blogosfäärin viihteellistymisestä. Asiaan ovat jo omalta suosikkilistaltani kommentoineet ainakin: Kari Haakana, Sedis, SchizoBlog, Yrttimaan aikakirja, Tuhat sanaa ja Skrubu. Onpa itse artikkeliin esitetty HS:n sisälläkin eriävä mielipide. Jokunen ajatus seuraavassa voi siis olla todettuna jo useammassakin paikassa, mutta sanon ne silti.

* * *

Mäkisen mukaan Blogilista.fi:n 50 suosituimmasta blogista viihteelliseksi laskettuja on 44. Sinänsä tekninen seikka, mutta mitähän "suosituimmilla" tässä tässä yhteydessä tarkoitetaan? Blogilista.fi:ssä kun on kolmekin erilaista tapaa luokitella noita. Kaikki kolme (luetuimmat, top-lista ja kuuma lista) ovat hieman erilaisia.

Kun suosituimmista näkyvä osa on käsityöblogeja, niin on tietysti hyvä kysyä, ovatko ne kaikki "viihdettä" vai eivät? Ovatko kaikki harrastukset viihdettä? Ovatko kaikki käsityöblogit harrastusblogeja? Itse en sellaisia lue, joten en osaa sanoa, mutta voin kuvitella useammakin näkökulman, jonka perusteella kaikkia noita ei kategorisesti voi pistää viihteen alle. (Ei ehkä kuulu nyt tähän, mutta mitä on "viihde"?)

* * *

Mäkinen kirjoittaa "blogit eli verkkopäiväkirjat syntyivät vuosituhannen vaihteessa...".

Siis mitkä syntyivät? Mistä lähtien "blogi" on ollut synonyymi "verkkopäiväkirjalle"? Tai mistä lähtien se ei ole ollut sitä? Varmasti blogilista.fi:stä löytyy paljon "verkkopäiväkirjoja", mutta esimerkiksi Vaiheinen ei ole sellainen. Vaiheinen ei edes pyri kertomaan mistään sellaisesta, "mitä ajattelin tänään" tai "mitä tein tänään". Tuskin kukaan sellaisesta edes haluaisi lukea.

Vaiheinen pyrkii kertomaan siitä, mistä haluan tänään sanoa julkisesti jotakin ja se on tehty tarkoituksella - oli se viihteellistä tai sitten ei. Valtaosa 300 entrystä ei varmasti ole viihdettä, sillä melkein 100 entryä on tehty aikamme tuskallisimmasta ongelmasta eli ilmastonmuutoksesta ja siitä on viihde kaukana. Osa entryistä taas on vähemmän vakavia, jonka tekstistä tai sen asiayhteydestä toivottavasti huomaa.

Siis. Yksittäistä blogia ei voi välttämättä sijoittaa viihteeksi pelkän teeman tai otsikon vuoksi.

* * *

Kun Mäkinen kirjoittaa "sinnikkäät kansalaisjournalistit voisivat paljastaa ruohonjuuritasolla kaiken sen, mistä Yleisradion, STT:n ja Helsingin Sanomien kaltaiset valtamediat vaikenevat. Neljä vuotta myöhemmin näyttää siltä, että blogien lupaus ei täyttynytkään.", hän on vain puolittain oikeassa, mutta ehdottoman sokea omalle listaukselleen.

Ehkä 50 suosituimmassa blogissa ei suunnattomasti kritiikkiä valtamediaa kohtaan, mutta jos hän tarkastelisi blogosfääriä hieman syvällisemmin tai laajemmin, hän löytäisi tiukkaa ja hyvin perusteltua kritiikkiä niin valtamediaa kuin muitakin yhteiskunnallisia ilmiöitä kohtaan. Sellaista kritiikkiä, jota esimerkiksi HS:stä ei löydä.

Esimerkiksi viimeaikainen nettisensuuria vastustava keskustelu olisi suurella todennäköisyydellä ohitettu olankohautuksella ellei se olisi saanut kuplintaa aikaiseksi nimen omaan blogien kautta. Valtamedia - HS mukaanluettuna - syttyi koko asiaan pahasti jälkijunassa.

* * *

Sama esimerkki kelpaa vastaväitteeksi Mäkisen siteeraaman yliopistonlehtorin toteamukseen, että "Suomessa ei ole ollut todellista tarvetta vakavan kansalaisjournalismin syntymiseen". Kriittistä massaa ei ehkä vielä ole tarpeeksi, mutta pelkällä massalla kansalaisjournalismia ei synny, sillä myös sisällöillä on merkitystä.

Johtuen Mäkisenkin toteamasta tosiasiasta, että blogien kävijämäärien mittaaminen on vielä vajavaista, on myös tuohon kriittiseen massaan perustuvat johtopäätökset osin huteralla pohjalla.

Kansalaisjournalismia voi kuvata myös se, miten taajaan nk. valtamedia siteeraa blogeissa esitettyjä asioita tai bloggaajia. Se millaisen inputin kansalaisjournalismi voi muulle journalismille antaa, on ihan kelvollinen mittari. Mitenkään laajaa se ei ole, vaan nimellä pääsee blogeista valtamediaan useammin kuin sisällöillä, mutta samaa esimerkkiä käyttääkseni; kuka tiesi Matti Nikistä mitään ennen kuin hän toi nettisensuurin esille?

* * *

Jos syyte on se, että blogit ovat viihteellistyneet (mitä siis Mäkisen kirjoitus ei pysty oikeasti edes osoittamaan), niin mitä sitten? Koko mediakenttä tuntuu viihteellistyneen ja mitenköhän blogien kohdalla käytetyllä viihdemittarilla tulkittuna esimerkiksi HS:n kävisi? Onko HS "viihteellistynyt" viimeisen 5 vuoden sisään? Miten on YLE:n käynyt?

Jos katsoo kaikkia lehtiä Levikintarkastus Oy:n tilastoista, niin tilannehan on sellainen, että 50 suosituimmasta noin 30 on jonkinsortin viihdelehtiä. Tilaston tulkinta on luonnollisesti enemmän tai vähemmän väärä, koska esimerkiksi HS (ja Aamulehti, Turun sanomat jne.) numeroissa laskettu 3 kertaan. Lisäksi peistä siitä mikä on viihdelehti ja mikä ei, saisi taittaa maailman tappiin asti. Jos siis "oikeilta journalisteilta" kysyttäisiin.

Jos sitten katsoo Finnpanelin TV-mittarituloksia (per 16.3.2008) katso, niin 50 suosituimmasta ohjelmasta (kaikki kanavat jne.) 31 on viihdettä (Päivän sää-ohjelmia ei ole laskettu viihteeksi, ne puuduttavat katsojaa ihan liikaa).

Jos kerran suosituimmissa blogeissa on monia viihteeksi luettavia, niin voi vain kysyä: "Sou?"

* * *

Valtamedialla on ollut taipumusta katsoa nenänvartta pitkin nk. kansalaisjournalismia. Sinänsä ymmärrettävää silloin kun uudessa ilmiössä omalla pelikentällä on jotain ennakoimatonta, hallitsematonta ja vanhoista kaavoista poikkeavaa. Ilmiö kertoo myös siitä, että uutta ilmiötä ei osata toimituksissa hyödyntää eikä siihen osata suhtautua kiinnostuneesti.

Torjunta ilman järkevää analyysiä kertoo ehkä enemmän toimituksessa vallitsevasta pölyisestä ilmapiiristä kuin journalistisesta ennakkoluulottomuudesta.

* * *

Kansalaisjournalismi hakee Suomessa vielä muotojaan, mutta kun esimerkiksi blogilista.fi:n kautta etsii selvästi sille sektorille pyrkivät blogit, niin huomaa ilmiön olevan olemassa ja tosi. Ehkä suuri suosio näille on vasta tulossa, mutta se ei vähennä niiden sisällöllistä arvoa.

Kaikkien blogien tehtävänä ei ole olla jotenkin kansalaisjournalistisia, vaan mukaan mahtuu ihan hyvin myös ne "verkkopäiväkirjat" tai muutkin. Netin väyliä ja kanavia tai niiden käyttöä ei kannata edes pyrkiä luokittelemaan kirjastoluokituksilla tai näkemään lehden toimituksellisina osastoina. Se nyt vaan on netin perimmäiseen luonteeseen kuuluva seikka.

* * *

Blogilista.fi:n asema muuten alkoi Mäkisen tekstin perusteella hieman närästämään. Mistä lähtien kyseinen SanomaWSOY:n palvelu tai varsinkaan sen tilastointi on jokin auktoriteetti?

Paljon on blogeja ja kansalaisjournalismia kyseisen palvelun tavoittamattomissa, eikä nuo mittaritkaan siis ole välttämättä sellaisia, joista pitäisi syvällisempiä johtopäätöksiä yleisistä ilmitöistä tehdä.

* * *

Asiasta innostuen on juhlakyselyn aika. Selvitetään siis lopullinen totuus siitä, millaisena Vaiheisen lukijat kyseistä blogia pitävät. Vastaa siis sivupalkissa olevaan kyselyyn. Lopullinen analyysi julkistetaan, kun sangen monimutkainen ääntenlaskenta on saatu valmiiksi.

* * *

EDIT 19.10: Saaran blogi meinasi entryn alun listalta unohtua.

lauantaina, maaliskuuta 15, 2008

Tiibet ja viihdeteollisuus

Tiibetistä taitaa tulla olympialaisten lähestyessä entistä näkyvämpi ihmisoikeuskysymys.

Tiibetissä on mellakoitu viime päivinä, kun Kiinan hallintoa vastaan mieltään osoittaneet munkit joutuivat yhteydenottoon kiinalaisten mellakkapoliisien kanssa. Mellakoissa on tullut kuolonuhreja. Kiina on syyttänyt maanpaossa olevaa Dalai-lamaa mielenosoituksen suunnittelemista, mutta Dalai-lama on kiistänyt väitteet ja vedonnut Kiinan johtoon väkivaltaisuuksien lopettamiseksi. Samoin EU kehottaa Kiinaa pidättäytymään väkivallasta.

Muutaman kuuakuden päästä alkavat Pekingin olympialaiset ovat politisoituneet niiden lähestyessä ja ihmisoikeudet ovat nousseet polttopisteeseen. Tämän on saanut huomata myös islantilainen artisti Björk, jonka esiintyminen Shanghaissa on saanut Kiinan viranomaiset uhkailemaan mustille listoille joutumisella artisteja, jotka ottavat kantaa esimerkiksi Tiibetin itsenäisyyden puolesta. Sananvapauskaan ei ole Kiinassa kovin korkeassa kurssissa siis.

Kiina on miehittänyt Tiibetiä vuodesta 1950 lähtien, jolloin sen armeija marssi maahan. Tiibetillä on myös maanpaossa oleva oma hallituksensa, vaikka Kiina onkin määritellyt Tiibetin tiibetiläisille tarkoitetuksi autonomiseksi alueeksi. Tiibetin poliittinen johtaja ja Tiibetin buddhalaisuuden johtaja 14. Dalai-lama on ollut maanpaossa Intiassa vuodesta 1959 lähtien.

Tiibetin itsenäisyyttä on vaadittu palautettavaksi toistuvasti sekä kansainvälisillä areenoilla että Tiibetissä. Edistys ei juurikaan ole kehittynyt, vaikka vuoropuhelua ihmisoikeuksista poliitikot ovatkin pyrkineet käymään.

* * *

Kiinan poliittinen järjestelmä onkin sitten ihan oma juttunsa. Transparency Internationalin indeksien mukaan Kiina oli vuonna 2007 korruptoituneisuudessa sijaluvulla 72 yhdessä Brasilian, Intian, Mexikon, Marokkon, Perun ja Surinamin kanssa. Saman listan kärjestä löytyvät Tanska, Suomi ja Uusi-Seelanti.

Kiina keikkuu myös kuolemanrangaistustilastojen kärjessä. Esimerkiksi vuonna 2004 siellä toimenpantiin 3400 teloitusta, jonka on yksittäisistä valtioista eniten.

Ulkopolitiikassa Kiina on herättänyt närää esimerkiksi siten, että sen on tulkittu tukevan Sudanin hallitusta Darfurin kriisissä, joka vain pahentaa tilannetta alueella. Tästä syystä esimerkiksi Steven Spielberg jätti tehtävänsä olypialaisten neuvonantajana.

Kiina harjoittaa myös asekauppaa maihin, joissa tiedetään loukattavan ihmisoikeuksia. Lapsityövoiman käyttö ei ole tuntematon käsite Kiinassa. Pidätettyjen pahoinpitelyt, etnisten vähemmistöjen yleinen syrjintä, naisten asema, sananvapaus. Lista Kiinan ihmisoikeusongelmista on näkyvä ja kuuluva.

* * *

Yleisesti ottaen Kiinan ihmisoikeustilanne ei ole kovinkaan häävi.

Väkivalta ei ole ratkaisu mihinkään ja tyypillisesti vastuu on vahvemmalla, joka voi kontrolloida asioita. Kiina toimii varsin tyhmästi, jos se pyrkii tukahduttamaan vuoropuhelun tai pystyttelemään erilaisia "mustia listoja" sensuroidakseen taiteilijoita tai muita.

Sellainen toiminta ei johda mihinkään muuhun kuin siihen, että olympialaiset politisoituvat yhä selvemmin nykyisestään. Nimittäin ne, jotka haluavat niiden varjolla sanoa jotain tekevät sen silloin varmasti, koska olettavat että se on lähes ainoa mahdollisuus maailman tiedonvälityksen katseiden ollessa suunnattuna Kiinaan.

Kiinan eristämisessä esimerkiksi EU:n toimesta ihmisoikeustilanteeseen vedoten, ei sekään ole hyvä ajatus, koska vuoropuhelulla asioilla on paremmat mahdollisuudet aueta. Tosin vuoropuheluun tarvitaan aina kaksi ja vuoropuhelua ei käydä asein.

Toisaalta länsimaat ovat tavoilleen uskollisesti varsin nöyriä Kiinan edessä. Kiinan taloudellinen ote esimerkiksi Yhdysvalloista on sen verran tiukka, ettei Yhdysvaltojen ole mahdollista juurikaan ryhtyä painostamaan Kiinaa yhtään missään asiassa.

Muuten voidaan olla sitäkin mieltä, että myös kuluttajat voivat oikeasti vaikuttaa valinnoillamme. Globalisaation perässä juostessamme olemme saattaneet myös Kiinan varsin huimaan taloudelliseen kasvuun, eikä se jakaudu kovinkaan tasaisesti tai tuota välttämättä sosiaalista hyvinvointia kaikille.

On vaikea arvioida kuinka stabiili yhteiskunta Kiina itseasiassa on, sillä tyypillisesti erilaiset tyranniat kaatuvat ennemmin tai myöhemmin omaan mahdottomuuteensa, mutta Kiinassa on tehty uudistuksia ja se on nykyään varsin markkinavetoinen yksipuoluevaltio. Länsimainen ajattelutapa poikkeaa myös kiinalaisesti hyvinkin paljon, joten joidenkin piirteiden arviointi on vähintäänkin hankalaa.

Ihmisoikeudet eivät ole paikallisia tai maiden sisäisiä asioita koskaan, vaan niissä on paljon universaaleja näkökohtia. Ne voidaan lukea esimerkiksi yleismaailmallisesta ihmisoikeuksien julistuksesta.

* * *

Yksittäinen ihminen voi myös tehdä jotain. Amnesty International kerää vetoomuksia Kiinan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi.

* * *

Jo nyt näyttää varsin selvältä, että sellaisia kauniita tavoitteita, joita olympialaisten myöntämisellä Pekingille joku kuvitteli saavutettavan, ei saavuteta. Pikemminkin päinvastoin eli Kiina pyrkii pesemään itseään "synnittömäksi" urheilun kilvoittelun hengessä.

Tosin näistä olympialaisista ovat ihanteet nykyään varsin kaukana ja suorat kaupalliset intressit päälimmäisenä. Kuten viihdeteollisuuden toimintalogiikkaan nykyään kuuluu.

* * *

(Kuvassa Tiibetin valtiolippu, joka on otettu käyttöön vuonna 1912 ja käytettiin Tiibetissä vuoteen 1950 saakka. Nykyään maanpaossa oleva Tiibetin hallitus jatkaa sen käyttöä, vaikka Kiina onkin tuominnut sen käyttämisen separatismina. Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

Häivähdys tolkkua?

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) tarinoi Aamulehdessä energia-asioista. Kun energiakeskustelua on seurannut, niin elinkeinoministeriöstä kajahtaa vuoronperään tolkkua ja vähemmän järkeä. Nyt tuntuu olevan tolkun vuoro.

Tärkeimmät pointit

  • Kuluttajien pitäisi pystyä seuraamaan jotakuinkin reaaliajassa omaa kulutustaan ja kodeilla olisi mahdollisuus säädellä omaa kulutustaan valtakunnallisten huippujen mukaan.
  • "Meidän tavoitteemme on, että energian kokonaiskulutuksen kasvu Suomessa pysäytetään"
Ensimmäinen on olennaista siksi, että sitä saa mitä mittaa eli jos ei ole mahdollista seurata kodin energian kulutusta, on vaikea säästää ja säätää energiankulutustaan. Jos sen pystyy tekemään myös suhteessa valtakunnalliseen kulutukseen, voidaan asian ympärille kehitellä erilaisia taloudellisia kiihokkeita, mihin Pekkarinen myös viittaa.

Kokonaiskulutuksen kasvun pysäyttäminen tarkoittaa Pekkarisen mukaan myös sitä, että Suomeen ei enää vuonna 2020 tarvitse tuoda sähköä Venäjältä tai Pohjoismaista. Se perustuu säästön lisäksi uusiutuvien energiamuotojen käyttöönoton lisääntymiseen sekä arvattavasti vuonna 2010 (Pekkarisen arvaus, TVO:n arvaus taitaa olla nykyään 2011) valmistuvan viidennen ydinvoimalan tuotantoon.

Huomattavaa on se, että nyt Pekkarisen esittelemä strateginen linjaus perustuu siihen, että energiankulutuksessa pyritään saavuttamaan se 50 terawattitunnin säästö, joka EU-tavoitteisiin tarvitaan sekä nähtävissä olevaan uuteen energiantuotantoon. Ei siis hillittömään lisäydinvoiman rakentamiseen kuten ydinvoimalobby on esitellyt.

Joka tapauksessa nyt esitetyssä energialinjauksessa on järkeä.

perjantaina, maaliskuuta 14, 2008

Pii-pii-pii

Ei, ei, ei... toisin kuin päivän uutismediat tänään julistavat, tässä ei ole kyse tekstiviestien piipittelystä, vaan piistä.

Pii on alkuaine ja erittäin yleinen sellainen. Pii on alkuaineena myös erinomaisen hyödyllinen puolijohteissa. Siitäkään ei nyt ole kyse. Kyse on jostain selvästi dramaattisemmasta tapahtumasta ihmiskunnan historiassa. 14.3. on pii-päivä.

Pii-päivä tulee matemaattiisesta vakiosta, jota kuvataan merkillä π. Pii on nk. transsendenttiluku, jota ei voida esittää päättyvänä lausekkeena. Tarkkaanottaen asia voidaan ilmaista siten, että piin desimaalikehitelmä on päättymätön ja jaksoton. Sen likiarvoa voidaan arvioida ja nykyisellään päästään ainakin 1 241 100 000 000 numeron tarkkuuteen. Noin tarkasti asia on laskettu Tokion yliopistossa Hitachin supertietokoneella syyskuussa 2002.

Jos nämä numerot siis pistettäisiin A4:lle, siten että yhdelle sivulle mahtuu 4000 merkkiä, tarvitaan siis yhteensä 310275000 arkkia. Jos ne pistettäisiin päällekkäin (oletetaan arkin paksuudeksi 0,1 mm), ne muodostaisivat noin 31 kilometrin mittaisen paperipinon. Olisi siinä jengillä ihmettelemistä, jos sellaisen kasaisi keskelle Senaatintoria.

Vaiheiselle ei kaiketikaan ole varattu tarpeeksi levytilaa Bloggerista esittämään kaikkia noita, joten tyydymme seuraavaan likiarvoon piistä eli se on noin 3,1415926535897932384626433832795028841971693993751.

Tuosta voimmekin sitten jo päätellä miksi maaliskuun 14. on pii-päivä. Amerikkalaiset kun tykkäävät ilmoittaa kyseisen päivämäärän muodossa 3/14.

Ettei tämä juhliminen menisi nyt ihan luonnontieteeksi, niin otetaanpa vähän enemmän juhlimisen ohjeita. Pii-päivää voi viettää esimerkiksi seuraavilla riemukkailla keinoilla (lainattu Wikihow:sta):

  • Create some pi ambiance (pii-paitoja, kännyn soittoääniä, pii-muki ja niin edespäin)
  • Convert things into pi (laske ikäsi piin avulla jne.)
  • Play pi games and make strange mathematical endeavors (etsipä vaikka nimesi piistä, kirjaimet ascii-koodeiksi ja numerosarjoja etsimään)
  • Eat 'pi' foods (pi-naatti, pi-zza ja niinpäin pois, kansallinen versio voi tietysti alkaa pii-rakka jne.)
  • Do a pi mile run (amerikkalaiset juoksevat asioita maileissa, me voinemme juosta ihan vaan pii kilometriä, tai vaikka uida)
  • Watch the movie Pi (Darren Aronofskyn elokuva)
  • Help the tradition continue (juuh, älkää antako kipinän sammua)
Ja sitten vielä viimeiseksi kaikista romanttisin idea:
  • Get married on Pi Day, there's nothing more romantic than being married to the one you love at 1:59:26 PM on March 14th, to show that, like Pi, your love will continue forever.. (voih, mitähän Jane Austen olisi saanut tästä irti?)
Kuin sattumalta 14.3. on myös Albert Einsteinin syntymäpäivä, tuon kalapuikkoviiksisen viime vuosisadan (tai -tuhannen, kuinka vaan) kuuluisimman ja tärkeimpänä pidetyn fyysikon. Mutta se onkin sitten jo ihan toinen tarina...

(Kuvassa pii-päivän juhlintaa Waterloon yliopistossa vuonna 2007. Kuvan lähde: Wikimedia commons)

torstaina, maaliskuuta 13, 2008

Järeämpiä leikkauksia

Päivän uutisten kohokohta näyttäisi olevan se, että Ilkka Kan... no eikä ole.

EU:n jäsenmaat ovat valmistautumassa nykyisiä lakiesityksiä järeämpiin hiilidioksidipäästäjen leikkauksiin. Jos kansainvälinen sopimus syntyy, ilmeisesti vuoden 2009 alkupuolella, EU on valmis nostamaan omaa päästöleikkaustaan 30 %:iin. Nyt lähdetään liikkeelle siitä, että EU leikkaa päästöjään 20 % vuoteen 2020 mennessä.

Tämä on hyvä uutinen. Nyt vain täytyy oikeasti toivoa, että sopimuksen eteen tehdään oikeasti töitä. Samalla kannattaa muistaa sekin, että tuo 30 %:kaan tuskin on viimeinen sana, vaan leikkauksia tarvitaan senkin jälkeen.

Nyt siis kannattaa valmistautua siihen, että niitä sopeutumiskeinoja noihin ilmastonmuutoksen hillintään liittyviin keinoihin on aktiivisesti etsittävä ja toteutettava. Esimeriksi teollisuuden valittaminen asiasta on ajanhukkaa.

Mokia

Iso-N eli Nokia sitten lanseerasi musiikkikaupan. Vaikka tietsikasta soikin Gilles Petersonin show suoraan BBC:ltä, niin pitihän se sinne mennä katsomaan.

Vaan lyhyeen loppui se leikki, sillä eihän tämä kauppa toimi tavallisella FireFoxilla (käytössä Windows Vista ja siinä FireFox 2.0.0).

Mikä järki tässä nyt taas sitten on, että palvelu pitää tehdä selainriippuvaksi? Vastaan heti: ei mitään järkeä. Samat toiminnallisuudet voi toteuttaa selainriippumattomastikin. Itse kaupassa ei ole teknisessä tai konseptimielessä mitään erikoista. Internet Explorerilla katsottuna ihan asiallisen näköinen kauppa, mutta samanlainen kuin moni muu. Samaa tauhkaa.

Kaupan kannalta tuollainen suunnitteluvalinta tarkoittaa huonoa businesta, sillä mittarista ja laskentatavasta riippuen muita kuin Microsoft Internet Explorer 6+ käyttäjiä on noin 20-40% kaikista käyttäjistä. Tilanne on ihan sama kuin silloin, kaikilta ruskeasilmäisiltä suomalaisilta estettäisiin ostoksille pääsy.

Nokia on verkkopalveluissa loistanut viime aikoina, mutta nyt patsasteluun ei ole oikeastaan varaa. Hölmöillä ratkaisuilla kun menettää sekä liiketoimintaa, että mainetta.

keskiviikkona, maaliskuuta 12, 2008

Intressejä

Etelärannassa ajetaan teollisuuden etuja. Nyt sitä ajetaan päästökaupan tiimoilta ja lyhytnäköisesti. EK on laskeskellut laskimillaan, että päästökaupasta tulee teollisuudelle 5-10 miljardin euron lisälasku.

Ympäristöjärjestö Greenpeace on vastannut jo tähän toteamalla, että EK pelottelee asialla ja aiheetta. Greenpeacen mukaan EK:n laskelmat tarkoituksellisen pessimistisiin oletuksiin, Etelärannassa ei olla halukkaita näkemään mahdollisuuksia muutoksessa eikä hyödyntämään avautuvia tilaisuuksia ja EK haluaisi vain jatkaa entistä saastuttamista vanhaan malliin.

Niinpä. Jokaisessa muutoksessa on uusien mahdollisuuksien siemen. Myös ilmastomuutoksesta voidaan tehdä hyvää businesta, minkä esimerkiksi tuulivoimateollisuus on osoittanut - paitsi ehkä meillä Suomessa, missä vain ihmetellään ydinvoimastrategioita ja samaa tietä hukataa miljardien dollarien mahdollisuuksia. Muistettakoon, että esimerkiksi yhdysvaltalainen General Electric on tänävuonna tehnyt jo kaksi (2) miljardiluokan tuuliturbiinikauppaa. Luitte aivan oikein, puhutaan miljardeista dollareista pelkästään yhden firman ja pelkästään tuuliturbiinien osalta.

Lisäksi tässä on nyt oikeasti edessä se pointti, että jos nyt ei ilmastonmuutokseen saada näkyviä tekoja aikaiseksi - ja ne maksavat - on kohta edessä vielä suuremman laskun maksaminen. Se ei taatusti ole teollisuudenkaan tavoitteiden mukainen lopputulema.

EK:n ajattelumalli siis näyttää samalta kuin sillä kuuluisalla entisellä miehellä pissiessä talvipakkasella housuunsa.

Tosin, EK:han vain ajaa teollisuuden etuja... vai ajaako?

tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Jazz Library

Joku aika sitten tuli tarinoitua, että BBC:n Jazz Library ei ole saatavilla Suomessa podcast-jakelussa. Ei se sieltä podcasteista vieläkään ole saatavilla Iso-Britannian ulkopuolisiin IP-numeroihin, mutta BBC:n laadukkaita jazz-ohjelmia on kuultavissa BBC:n iPlayer Radion kautta.

Tällä viikolla on kuultavissa Jazz Library:ssa Alyn Shiptonin ja Brian Mortonin poimintoja Eric Dolphyn uran varrelta. Kerrassaan mainiota musiikkia. Tunnin ohjelmasta käydään läpi Dolphyn uran vaiheita, mutta myös levytyksiä eri instrumenteillä.

Eikä tässä vielä kaikki. Tuolta on saatavissa yhteensä 24 erilaista jazz-ohjelmaa eri genreissä. Montako jazz-aiheista ohjelmaa Suomessa kuulee kaikilta eri kanavilta yhteensä? Kaikki kunnia Ylen Jatzofrenialle ja Jazzradiolle, mutta BBC:n tarjonta on eri sfääreissä.

Eri tasolla ovat toki BBC:n resurssitkin, mutta onko se koko totuus? Väitän, että tarjontaa ohjaa myös käsitys kulttuurista sekä se perinne, joka kyseisillä kulttuurilaitoksilla on.

Vaiheista ei haittaa liittyminen digikieltäytyjiin (by Sedis). Ei tässä kuulkaa ehtisikään mitään televisioita katselemaan.

* * *

Dolphyä pidetään eräänä jazzin historian merkittävimmistä saksofonisteista. Vain 36-vuotiaana Berliinissä diabeteksen seurauksena kuollut Dolphy soitti alttosaksofonia, bassoklarinettia ja huilua. Kahden jälkimmäisen osalta Dolphy oli ensimmäisiä muusikoita, jotka käyttivät näitä soittimia jazz-musiikissa.

Dolphyn musiikkia kuvaillaan usein free jazziksi, mutta hän itse kiisti liian suoraviivaisen tulkinnan. Hänen itsensä mielestä kyse oli enemmänkin tiukasta, mutta epätavallisesta, harmoniasta. Toisaalta hänen musiikkiaan voidaan kuvata myös avantgarde-jazziksi. Esimerkiksi Charles Mingus piti häntä erittäin lahjakkaana tulkitsijana.

Uransa aikana Dolphy levytti ja esiintyi mm. John Coltranen, Ornette Colemanin, Freddie Hubbardin ja Charles Mingusin kanssa.

Vladimir Simoskon kirjoittaman musiikillisen elämäkerran mukaan Dolphy oli ahkera harjoittelija ja omistautunut musiikilleen. Mingusin kertoman mukaan Dolphy saattoi bileissä keskittyä harjoittelemaan vaikkapa Charlie Parkerin tahdissa muiden pitäessä hauskaa.

Johtuen Dolphyn varsin varhaisesta poistumisesta maalliselta taivallukseltaan, hänen levytystensä määrä ei ole aivan jättimäinen, vaikka varsin laaja onkin. Esimerkiksi sellaiset levytykset kuin Out There vuodelta 1960 tai hänen kuolemansa jälkeen julkaistu Out to Lunch vuodelta 1964 ovat jazzin klassikoita.

125 000 000 000 euroa

Lester Brown, Worldwatch-instituutin perustaja ja nykyisin Earth Policy-instituutin johtaja, on laskenut että köyhyyden poistaminen, terveydenhuollon järjestäminen kaikille, väestönkasvun vakauttaminen ja ilmastonmuutoksen hillitseminen maksaisivat 125 miljardia euroa vuodessa maailman valtioille.

Ai on liian paljon? No eikä ole, sillä pelkästään USA:n puolustusbudjetti oli toissa vuonna n. 370 miljardia euroa.

Syntiä!

Niin, ettäs tiedätte. Saastuttaminen on syntiä.

Näin on paavi, tuo katolisen kirkon pää, päättänyt. Saastuttaminen on päätynyt samalle syntien listalle, jossa tähän mennessä on jo mm. geenimuuntelu, huumeiden käyttö sekä rikkaiden ja köyhien välinen kuilu. Nuo ovat siis sellaisella syntien listalla, jossa kerrotaan miten ihminen rikkoo jumalan tahtoa vastaan nykyaikaisin menoin. Sitten on tietysti vielä ne perinteisimmät synnit.

Ollaan uskonnoista mitä mieltä tahansa, niin nykyisessä yhteiskunnassa kirkko on merkittävä asenteita ja tapoja ohjaava instituutio - myös maallisessa merkityksessä. Luterilaisessa maailmassa katolisten syntilistat tosin eivät ole samassa arvossa kuin väkirikkaammissa katolisissa maissa, mutta mikäli kirkon ympäristövalistuksella tämän maapallon asioita saadaan edes hieman kuriin ja järjestykseen, niin se on sinänsä vain hyvä.

Tosin kannattaa muistaa myös se mistä ovat tulleet ne moraaliset opit, jotka ovat meille sallineet luonnon ja maapallon ylikuormittamisen. Tähän kirkko ei ole itse synnitön, sillä yksi perusongelma on ajattelutapa, jonka mukaan ihminen on luomakunnan herra ja voi käyttää luontoa omaksi hyväkseen kuten itse haluaa. Niin on käyttänyt ja tähän on tultu.

Niin. Ei lupaa saatuttamiseen taideta suoraan missään opinkappaleessa antaa, mutta eipä kirkko ole juuri mitään saanut aikaiseksi itse ongelman poistamiseksikaan ihmisten asenteista.

Luonto itse ei ota kantaa minkään uskonnon puolesta tai niitä vastaan, mutta kaiken se ottaa ja kaiken se kärsii.

maanantaina, maaliskuuta 10, 2008

Nyrjähdyksiä #18

Harvemmin tulee netissäkään mainoksia oikeasti tuijoteltua, mutta kun Googlen mainos sanoo, että "Ilmainen.net - Katso mitä kaikkea voit saada ilmaiseksi Internetistä!", niin pakkohan sen on katsoa.

Ilmainen tarkoitti sitten tänään tätä:

  • Ilmainen sykemittari = Tilaa X-lehden kaksi ensimmäistä numeroa, lehdet maksavat sitten 4,90 €. (Ei tullut selvitettyä mitkä ovat irtisanomisehdot)
  • Ilmainen luottokortti omalla kuvalla = X-luottokortti normaaleilla ehdoilla, mutta ihan oman kuvan saa ilmaiseksi siihen. (Oma kuva on siis ilmaisuutta?)
  • Ilmaiset miesten bokserit = Näytekappale jäsentoimituksia harjoittavasta yrityksestä X (maksa vain lähetyskulut). (Niinpä, liity kerhoon ja jäsenpostia tulee tasaiseen, ei ostopakkoa!)
  • Ilmainen mustekasetti = Tutustumistarjouksena ensimmäinen mustekasetti ilmaiseksi alan firmasta X (ilmeisesti 4,95 € käsittelykulut lisätään).

Olisikohan nyt niin, että mikään noista ei oikeasti ole kokonaan ilmaista tai täytä Kuluttajaviraston kriteereitä ilmaisuudelle? Siis, jos jokin asia on "ilmainen", kuluttajalta ei saa ilmaistuotteen saamiseksi edellyttää mitään maksua. Ei m-i-t-ä-ä-n maksua.

Lainataan Kuluttajavirastoa edelleen: Ilmainen-sanan käyttäminen on harhaanjohtavaa mainontaa, jos tuote ei ole aidosti ilmainen.

BTW. Tuosta ilmainen.net -saitista ei löydy suoraan mitään yhteystietoja eikä infoa siitä, onko kyseessä jokin kaupallinen hanke vai kenties ihan vain huvin vuoksi ylläpidetty palvelu. Toki tällekin teknisillä keinoilla omistaja Tampereelta löytyy. Sisällöstä ja Google-mainonnasta päätellen kyse on kaupallisesta markkinoinnista. Miksi sitä ei voi sanoa ihan suoraan?

Vetyä

Kun puhutaan uusista energiamuodoista, on puhuttava myös vedystä.

EU:n Hyways-nimisessä projektissa pohdittu miten vetyä voitaisiin käyttää polttoaineena liikenteessä. Ja kyllä voidaan eli tutkimusprojektin raportista [PDF] selviää, että vedyllä voitaisiin korvata 40 prosenttia liikenteen käyttämästä öljystä vuoteen 2050 mennessä. Se ei ole ihan vähän ja sillä olisi näkyvä merkitys ilmastonmuutoksen hillinnälle.

Vetyä voitaisiin käyttää niin henkilöautoissa kuin busseissakin. Se ei synny itsestään, vaan vaatisi teknologian kehittämistä ja vetyyn perustuvan infran rakentamista. Jostain se vety niihin autoihin pitäisi tankatakin. Arvion mukaan infra maksaisi 60 miljardia euroa, mutta vähentäisi öljyriippuvuutta ja saattaisi olla kustannustehokas mahdollisuus hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.

EU onkin panostamassa jatkotutkimuksiin, mihin myös yksityinen sektori on tutkimusvoimavaroja sijoittamassa. Se ei ole huono juttu.

Mutta pari pulmaa asiassa kaiketi on.

Ensinnäkin se mihin vedyn tuottamisen keinoihin tutkimuspanoksia pistetään. Vetyä kun voi tuottaa hyvin monilla eri tavoilla ja eri raaka-aineista.

Heti kättelyssä olisi tarpeen pistää raja sihen, että ydinvoiman käyttöön perustuviin tutkimusprojekteihin ei julkisia varoja syydetä. Jos näin tehtäisiin, olisi riskinä yksinkertaisesti se, että ryhdyttäisiin viherpesemään ydinvoimateollisuuden toimintaa. Jos muissa maissa kehityksen suuntaa etsitään toisaalta, niin tämä ydinvoimainnokkuus todennäköisesti kumpuaa nimenomaan täältä meidän lintukoto-Suomestamme.

Sitä paitsi ydinvoiman tutkimukseen ja kehitykseen ei tarvita yhtään enempää piilotettua tai vähemmän piilotettu julkista tukirahaa. Me maksamme ne tutkimukset jo kertaalleen sähkön hinnassa.

On olemassa kestävämpiä tapoja tuottaa vetyä, joten miksi niistä ei pyrittäisi tekemään myös todellisuutta?

Toiseksi pitäisi sitten saada EU:ssa ja muualla päätöksiä aikaiseksi näiden tutkimusprojektien ja infran kehityksen mahdollistamiseksi. Se vaatii määrätietoisuutta, sillä voi vain kuvitella Brysselin hallintokorttelien käytävillä vaeltelevien lobbareiden määrää, kun öljyteollisuudelle kilpailevaa teknolgiaa yritetään oikeasti saada kuluttajien saataville.

Ja kolmanneksi. Olisiko tässä yhteiskunnan kannalta erittäin merkittävässä projektissa mahdollista ihan alkumetreiltä ottaa kuluttajat huomioon ja se miten markkinoita ja niitä kuuluisia markkinavoimia voitaisiin käyttää hyväksi siinä, että uusi teknologia pääsee markkinoille? Mitäs jos vaikka tehtäisiin ympäristön kannalta kestävästä tavasta toteuttaa jokin asia kerrankin myös kannattavaa tehdä?

Ihan vain siksi, että maapallo tarvitsee sitä.

Oikea ongelma, väärä ratkaisu



Nettisensuurikeskustelu jatkuu. Siitä on tässäkin blogissa sanottu tähän mennessä ties mitä, mutta pari koostavaa huolta ja kommenttia on paikallaan.

Ensinnäkin
. Lapsipornon levittämisen ehkäisemiseksi hyväksytty nettiliikenteen suodattaminen on noussut jonkinlaiseen keskusteluun julkisuudessa tai muuten ainakin seuraavissa yhteyksissä:

- tekijänoikeuksia rikkovan materiaalin suodattaminen
- nettipokerisivustot, jotka operoidaan muualta
- huutokaupat, jotka Suomen lain mukaan tulkitaan arpajaisiksi

Todettakoon heti, että "pohdintaa" ja "tilanteen seurantaa" näiden suodattamisen tiimoilta tehdään, mutta niin opetusministeriö, sisäministeriö kuin liikenne- ja vistintäministeriökään ei myönnä valmistelevansa mitään.

Mihinkään em. asioista ei salaiset listat sovellu. Kuka määrittelisi esimerkiksi näihin aineistoihin kuuluvien sivustojen suodattamisen eli sen mikä on suodatettavaa ja mikä ei?

Tekijänoikeuksien rikkominen voidaan toki vahvistaa tuomioistuimen päätöksellä, mutta miten salaiset listat silloin enää soveltuisivat toimintaan? Julistamalla tuomioistuimen päätökset salaisiksi? Miksi?

Nettipokerisivustot ovat usean muun maan (ml. EU-maat) lakien mukaan täysin laillisia, kuten esimerkiksi huutokauppasivustot, joista on ollut puhetta. Kyse olisi siis EU:n talousalueella tapahtuvan laillisen toiminnan suodattamisesta Suomessa verkkoihin kytkeytyneiltä kuluttajilta. Periaatteessahan siis tuote, joka on päässyt jonkin EU-maan markkinoille olisi hyväksyttävä sellaisenaan myös muissa EU-maissa. Jotenkin näin tuo vapaakauppaperiaate menee. Ei taida sitten koskea palveluita?

Taitaa olla hieman niin, että koska virkamieskoneisto ei ole ymmärtänyt netin toimintaa oikein varmaan ikinä ja ovat yhdessä kohtaa saaneet jonkinlaisen työkalun, niin sitä halutaan soveltaa sitten melkein mihin tahansa. Uhkakuva siitä, että jos yhdessä asiassa annetaan periksi, meillä ryhdytään nettiliikennettä suodattamaan monilla muillakin mieleen tulevilla perusteilla ja käyttämään siinä ennakkosensuuria.

Vanha sanonta sanoo, että jos ainoa työkalu on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Sellainen ongelmanratkaisutekniikka ei toimi.

Toiseksi. Laki, jolla suodatuslistoihin perustuva ennakkosensuuri on säädetty, tehtiin vähintäänkin kyseenalaisella tavalla ja se on ongelmallinen perusteiltaan. Perustuslaki kieltää ennakkosensuurin yksiselitteisesti.

Lisäksi lakia säädettäessä asiasta ei kysytty mitään eduskunnan perustuslakivaliokunnalta, ilmeisesti siksi ettei kukaan älynnyt asiasta sen vertaa, että olisi voinut kysyä.

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen haastattelu eiliseltä päivältä on valaiseva.

EDIT 21:11. The Butt Ugly Weblog:issa on havainto siitä, että Ranskassa ollaan laajentamassa sulkulistojen käyttöä esimerkiksi terroristipropagandaan tai rasistiseen vihakirjoitteluun. Jälleen kaksi asiaa, joita varmaan kukaan ei halua minnekään, mutta joiden kohdalla ongelmat rajanvedon kanssa menisivät entistä hankalammiksi. Missä menee mielipiteen vapauden raja? Sitä ei ennakkosensuurilla voi, eikä saa, ryhtyä selvittämään, se on tuomioistuimen asia.

sunnuntaina, maaliskuuta 09, 2008

Vibat ja putket

Kun meillä on Facebookit, MySpacet ja muut paikat, joita pitäisi seurata erilaisten uutisten ja muiden lisäksi, olisi sekamelskaa hyödyllistä hieman jäsentää. RSS/Atom -feedejä tai -syötteitä alkaa olemaan olla jo niin paljon ettei esimerkiksi FireFoxin palkkiin järkevästi mahdu.

Mikä sitten avuksi kasvavaan informaatiovirtaan tai oikeastaan sen henkilökohtaiseen hallintaan?

Yksi ehdokas on Netvibes. Palvelu, johon voi kerätä RSS-syötteitä ja jonne voi koota omat profiloidut näkymänsä erilaisista widgeteistä. Käyttäjät voivat myös lisätä tuonne omia widgettejään, joiden tekeminen esimerkiksi RSS- tai Atom-syötteestä on hyvin helppoa.

Netvibesissä ei ole mitään maata mullistavaa sinänsä, mutta se tuntuu viehättävältä, koska se on niin yksinkertainen. Oman sivun profiloinnilla sinne voi rakentaa oman ... eh... portaalin, josta löytyy se mitä haluaa. Siellä ei ole Facebookin kaltaisia dingelidongeleita eikä perusideakaan ole aivan sama, vaikka myös tuolla voi kavereita keräillä jne.

* * *

Netvibesissä on jonkin verran mahdollisuuksia rakennella omia toiminnallisuuksia widgeteihin (niihin syötteitä käsitteleviin laatikoihin), mutta varsin rajoitetuisti kuitenkin. Peruskäytössä ei välttämättä mitään ihmeellisiä asioita edes tarvitsekaan, mutta toisinaan olisi esimerkiksi hyödyllistä suodattaa jostain syötteestä haluamiaan asioita (esimerkiksi Vaiheisen blogista sanan "sensuuri" sisältävät entryt). Uutisia vain on joskus liikaa yhdessä pinossa.

Mutta eipä hätää. Tätä varten on olemassa esimerkiksi Yahoo Pipes. Sekään ei ole uusi keksintö, mutta yllättävän vähän siitä on puhuttu viime aikoina. Yahoo Pipesillä voi tehdä erilaisia mashupeja, joita voi sitten hyödyntää esimerkiksi Netvibesissä.

Itseasiassa Yahoo Pipesin julkaisutyökaluissa on mukana valmis toiminnallisuus, jolla pipesissä tehty widget saadaan liitettyä Netvibesiin. Ja siellä sitten julkaistua kaikille muille.

* * *

Selaimen kirjanmerkit vaikuttavat isommilla sivumäärillä nykyään niin old schoolilta ja hieman epäkäytännöllisiltä.

Bookmarkit, kirjanmerkit, suosikit tai miksi tuota selaimen hyödyllistä ominaisuutta halutaankaan kutsua, on hiljalleen suurten tieto- ja sivumäärien myötä tullut koko ajan vähemmän käytetyksi. Sen kanssa netissä liikkuminen on kömpelöä nykymuodossaan ja siitä helposti jää puuttumaan arvokas otsikkotieto ilman, että se pureutuisi yhdellä silmäyksellä sivua syvemmälle.

Läheskään ainahan se kiinnostava tieto ei ole itse sivu, vaan yleensä jotakin sen sisällä. Tarpeeton tuo kirjanmerkkiominaisuus ei ainakaan vielä ole, mutta laskussa.

* * *

Sisältöjen jalostaminen nykyisessä netissä on yksi keskeinen haaste. Kuinka poimia valtavasta informaatiovirrasta se minkä käyttäjä kulloinkin haluaa? Miten jäsentää netin informaatiovirtaa hyödyllisellä tavalla?

Syötteillä ja esimerkiksi Netvibesin kaltaisilla työkaluilla saa tiedosta jo enemmän irti ja mikä mukavinta, itse voi tehdä oman jäsennyksensä ja siis esimerkiksi oman uutisportaalinsa.

Hiljalleen näistä syötteistä ja mashupeista alkaa olemaan oikeasti hyötyä. Aika moneen yksinkertaisempaan "olisipa kiva jos olis..." -tyyliseen toiveeseen voi ainakin jonkinlaisen ratkaisun yhdistelemällä ja käsittelemällä tietoja näiden alustojen avulla.

Sen päättäminen, mitä käyttäjä haluaa, kannattaa jättää käyttäjälle itselleen eikä edes pyrkiä luomaan liikaa valmiiksi ajateltuja malleja. Myös siihen tarvitaan avoimia työkaluja tehdä se.

Seuraavaksi otetaankin sitten semantiikka avuksi...

lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Lentoon, kestävästi?

Päivän uutisten mukaan lentomatkustajat eivät ole innostuneita vapaaehtoisista ilmastonmuutoskasuista. Ideahan noissa on se, että matkustajat voivat vapaaehtoisesti maksaa ylimääräistä sen mukaan kuinka paljon matka hiilidioksidipäästöjä aiheuttaa. Kerätyille rahoilla voi siten tukea ilmastotyötä tai sitten vähäpäästöisen tekniikan kehitystä.


Intoa ei ole hirvesäti löytynyt, vaikka lentoyhtiöt ja matkanjärjestäjät ovat tällaista mahdollisuutta tarjonneet.

Lentomaksuja eettistä kuluttamista harrastavat voivat maksaa esimerkiksi Maan ystävien Lentomaksu-palvelussa. Sen tuotto käytetään Maan ystävien ilmastokampanjan toimintaan ilmastonmuutoksen torjumisen puolesta ja käytännön päästövähennyshankkeisiin ulkomailla.

Toinen palvelu voisi olla Atmosfair, jonka tuotto käytetään kestävän kehityksen mukaisiin energiaprojekteihin ja näin pyritään neuralisoimaan lentämällä aiheutettu hiilidioksidikaasujen päästö.

Ja paljonko sitä hiilidoksidia sitten tulee päästeltyä, kun maailmalle lentelee? Sehän selviää laskurilla. Esimerkiksi Carbon Neutral Company:n laskurilla näkee, että lento Helsingistä Lontooseen tuottaisi yhdellä matkustajalla 0,2 tonnia hiilidioksidia. Kyseisessä palvelussa voi myös maksaa ilmastomaksun sopivalle projektille. Tosin samalle matkalle Sustravel.co.uk:n , hiilidioksidilaskuri antaa samalle matkalle päästöjen määräksi 343,5 kg eli 0,3435 tonnia.

Lentomatkailu on päästöjensä puolesta yksi saatuttavimmista aktiviteeteista, joita tavallinen kuluttaja käyttää. Siispä sille on pyrittävä keksimään vaihtoehtoja ja onhan niitä. Juna on hyvä tapa verrattuna lentämiseen, junamatkailun päästöt per matkustaja ovat murto-osia lentomatkustamisen päästöistä.

Toimivatko nämä tällaiset vapaaehtoiset päästömaksut? Ilmeisesti volyyminsä puolesta eivät. Kyseessä on myös toiminta, jossa vapaaehtoisuus ei taida toimia. Lentoyhtiöt eivät tällaisia maksuja lentolippujen hintoihin vapaaehtoisesti sisällytä, se lienee kilpailutilanteessa selvää. Asia täytyisi siis hoitaa veroilla, jotta siitä tulisi konkretiaa enemmän.

Se taas ei ole yhden maan aktiivisuuden osalta mahdollista, sillä lentoyhtiöt siirtäisivät aika nopeasti operoinnin oman ulkopuolella toimiville yhtiöille tai muuten ryhtyisivät kiertämään kyseistä veroa. Siksi asia pitäisi hoitaa EU:n tasolla ja jos nyt totta puhutaan, niin sitä varten EU on olemassa.

Mutta arvattavasti EU ei tähän taida ihan herkästi tarttua, joten tämäkin asia taitaa olla pelkästään kuluttajien aktiivisuuden ja eettisyyden varassa.

Mietihän sitä, kun seuraavan kerran turistireissua lentokoneessa teet.

(Kuvassa kuvitusta tarinaan Le Rubis du Grand-Lama. Kuvan lähde: Wikimedia commons)

Naistenpäivää!

Hyvää naistenpäivää!

Naistenpäivää on vietetty nykyisellä paikallaan YK:n kansainvälisestä naistenvuodesta 1975 lähtien. Sen historia ulottuu kuitenkin huomattavasti kauemmaksi eli vuonna 1857 New Yorkissa tapahtuneeseen naisten toteuttamaan lakkoon tekstiilitehtassa. Vuonna 1909 Amerikan sosialistipuolue antoi julistuksen, jonka mukaan naistenpäivää vietettiin 28. helmikuuta. Neuvostoliitossa ja sittemmin Venäjällä naistenpäivä on merkittävä tapahtuma ja kansallinen vapaapäivä. Suomeen perinne on tullut YK:n kautta.

Naistenpäivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, että monissa maissa naiset ovat alistetussa tai huonossa asemassa miehiin verrattuina. Kyse on siis tasa-arvosta, mutta myös sosiaalisista asioista.

Eikö suotta. Valitettavasti yhteiskuntamme eivät ole vieläkään tasa-arvoisia, vaikka toiset olisivatkin tasa-arvoisempia kuin toiset.

(Kuvan lähde: Wikimedia commons)

perjantaina, maaliskuuta 07, 2008

Tolkkua

Eipäs unohdeta nettisensuurikeskustelua, vaikka miekkarit on pidetty ja Veltolta saatu klassikkopuheenvuoro verkkoon.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa tänään osoitetaan tolkkua siinä miten poliisin lapsipornon salaisiin suodatuslistoihin pitäisi suhtautua.

Hesari kirjoittaa: "Verkkoaktivistien käynnistämä kansalaiskeskustelu on osoittanut, että eduskunta sääti lain, joka ei toimi lainsäätäjän kuvittelemalla tavalla. Lakia ja sen soveltamista tulee vähintäänkin korjata".

Kyllä. Lakia pitää muuttaa ja sen soveltamiseen pitää saada järkeä ja läpinäkyvyyttä, jotta sananvapautta voidaan puolustaa sekä lapsipornon leviämisen estämiseen saataisiin tehoa.

"Poliisin rinnalla voisi toimia asiantuntijaelin tai käräjäoikeus, jonka kanssa eston perusteet käytäisiin läpi".

Kyllä. Jos kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia aiotaan rajoittaa, se ei voi perustua siihen, että asia tehdään kategorisesti jonkun nimettömän virkamiehen toimesta. Toivottavasti tällaiseen asiantuntijaelimeen tai käräjäoikeuteen saataisiin mukaan myös todellisia ammattilaisia, eikä erilaisten intressiryhmien edustajia. Viimeaikaiset toimikuntien ja muiden vastaavien asettamiset esimerkiksi opetusministeriössä tai liikenne- ja viestintäministeriössä eivät välttämättä ole tässä kohtaa rohkaisevia esimerkkejä.

"Paras ase lapsipornoa vastaan on poliisin kansainvälinen yhteistyö. Sen avulla lapsipornoa sisältäviä sivuja – niin avoimia kuin suljetuissa verkoissa olevia – pitää pystyä sulkemaan ja saamaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyvät ihmiset vastuuseen teoistaan".

Juuri niin, pitää pureutua itse lapsipornoon eikä vain sulkea silmiä siltä, kuten nyt on käytännössä tapahtunut.

"Keskustelu siitä, mikä verkkomaailmassa toimii, ei tarkoita antautumista julman rikollisuuden edessä".

Meidän ei pidä suostua eli siihen, että netti olisi jokin rikollisuudelle harmaa vyöhyke, jossa voi toimia ihan miten sattuu. Netti on perimmiltään kuitenkin ihmisten yhteisö ja rikollisuus on rikollisuutta, oli väline mikä tahansa.

Se tarkoittaa myös sitä, että netissä ihmisillä on samat perusoikeudet kuin muuallakin ja ennakkosensuuri ei lähtökohtaisesti ole näiden perusoikeuksien mukaista toimintaa. Ei ainakaan silloin, jos sitä toteutetaan salaisilla listoilla ja sattumanvaraisesti, kuten nyt nähty totaalisen epäonnistunut kokeilu osoittaa.

Kaikenkaikkiaan Hesarin pääkirjoitus on pitkästä aikaa järkevä valtamedian puheenvuoro asiassa, jossa esimerkiksi ministeritasolla höpistään ihan omia.

keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008

Typeriä juttuja

Seuraa päivän typerimmät jutut ilmastonmuutoksen tiimoilta.

* * *

Jos meillä Suomessa ihmetellään päätöksentekijöiden osaamista sektorilla jos toisella, osataan sitä hölmöillä muuallakin.

Yhdysvalloissa senaattori Jim Honeyford on ehdottanut ilmastonmuutoksen hillintään liittyvään aloitteeseen lisäystä, jonka mukaan viranomaisten pitäisi käyttää 25 000 dollaria paikallisten jäähdytysasemien pystyttämiseen ympäri Yhdysvaltoja. Näiden jäähdytysasemien pitäisi senaattorin mukaan toimia siten, että ne eivät tuota kasvihuonekaasupäästöjä.

Jep jep. Hölmöläiset varmaan saisivat Jimille myytyä ne säkit, joihin on kerätty valoa.

* * *

Viisi matkustajaa, Boeing 777 -lentokone ja yhdeksän tunnin lento Chicagosta Lontoon Heathrow'lle. Lento kulutti noin 80 000 litraa kerosiinia ja tuotti 43,2 tonnin hiilidioksidipäästöt. Näiden onnekkaiden matkustajien hiilidioksidipäästöt vastaavat noin 200 000 kilometrin ajoa perheautolla.

Tällainen toiminta on sekä huonoa businesta, että täsmäesimerkki siitä millaisella liiketoiminnalla maapallon elinmahdollisuudet pilataa.

* * *

Kaupallisen valaanpyynnin sallimista ajava allianssi on keksinyt näennäisnerokkaan idean omien pyrintöjensä taakse; valaan lihan syöminen on parasta mitä voit tehdä maapallon pelastamiseksi. Jos sitä verrataan muun tyyppisen lihan syömiseen.

Samainen allianssi vakuuttaa, että yhden pihvilihakilon syöminen vastaa kasvihuonekaasupäästöiltään kahdeksan valaanlihakilon syömistä.

Idea uhanalaisiksi määriteltyjen ja kansainvälisesti suojeltujen eläinlajien pistämiseksi poskeen perustuu selvitykseen, jossa tarkasteltiin polttoaineen käyttöä kaupallisessa lihantuotannossa. Selvityksen mukaan yhden valaanlihakilon tuottaminen aiheuttaa 1,9 kilon kasvihuonekaasupäästöt. Häränlihakilon tuottaminen saa aikaiseksi 15,8 kilon päästöt ja possukilon tuottaminen 6,4 kilon päästöt.

Ja mitä ilmeisimmin Norja ja Japani - valaanpyynnin kaupallistamista kiihkeimmin ajavat valtiot, aikovat käyttää tätä ihmeargumenttia pyynnin sallimiseksi.

Kyse on siis totaalisesta vihrepesusta ja pelleilyä lähentelevästä toiminnasta.