torstaina, heinäkuuta 31, 2008

Olympiakomitea myöntää sensuurin

Pekingin olympialaisia ovat varjostaneet niin ihmisoikeuskysymykset, ympäristöasiat kuin sananvapauskin.

Toimittajien sananvapauden osalta viime päivinä on raportoitu siitä, etteivät toimittajat pääse vapaasti internetiin, vaan joitain tietolähteitä sensuroidaan.

Nyt on selvinnyt, että asialla eivät ole pelkästään Kiinan viranomaiset, vaan itse kansainvälinen olympiakomitea KOK on hyväksynyt joidenkin sivustojen käytön estämisen sillä perusteella, että ne eivät liity kisoihin.

Minkä periaatteen mukaan olympiakomitealla on viisaus päättää toimittajien puolesta siitä, mikä sivusto liittyy kisoihin ja mikä ei?

Kun estettyjen sivustojen listalla on muun muassa ihmisoikeusjärjestö Amnestyn sivut, niin olympiakomitea ei käytä harkintaansa edes järkevästi. Se itse on kisoja myönnettäessään puhunut Kiinan ihmisoikeustilanteesta, jota Amnesty myös peilaa.

Jos urheilussa on jotain moraalista selkärankaa olemassa, niin sitä on ihan turha kansainvälisestä olympiakomiteasta etsiä.

Ympäri

Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan lakimuutosta, joka sallisi poikien ympärileikkaukset silloin, kun sellaisen tekee lääkäri vanhempien toiveesta ja lapsen suostumuksella.

Kyse ei ole kuitenkaan lääketieteellisistä syistä tehtävistä leikkauksista, vaan uskonnollisten vaikuttimien vuoksi suoritettavista operaatioista. Näitä operaatioita esityksen mukaan ei tehtäisi veronmaksajien rahoilla ja lääkäreillä olisi oikeus kieltäytyä tekemästä ympärileikkausta.

Ympärileikkauksia tehdään jopa viikon ikäisille poikavauvoille. Miten ihmeessä viikon ikäinen tai reippaasti vanhempikaan pikkulapsi voi antaa mitään suostumusta silpoa itsensä syistä, joita hän ei ole missään tapauksessa valmis ymmärtämään?

Ympärileikkauksia päätyy nykyään myös poliisin tutkintaan. Uutisen mukaan tällä hetkellä tutkitaan kahtakin poikavauvojen ympärileikkausta törkeänä pahoinpitelynä.

On helppo yhtyä ihmettelyyn koko lakiehdotuksesta. Kun Suomessa lasten kuritusväkivalta kuten lyöminen on kiellettyä ja rangaistavaa, niin nyt halutaan tehdä lailliseksi törkeään pahoinpitelyyn rinnastettavissa oleva asia.

Uutisfilmissä sosiaali-ja terveysministeriön suunnalta esitetty perustelu siitä, että nyt halutaan tehdä lailliseksi käytäntö, joka on jatkunut Suomessa jo hyvin pitkään, ei ole moraalisesti kestävä. Yhteiskunta ei voi lähteä sille tielle, että lakaistaan moraalisesti kestämättömät asiat piiloon laillistamalla ne sen varjolla, että asiaa on harrastettu ties kuinka kauan. Tätä logiikkaa noudattaen ministeriö voisi ehdottaa myös prostituution laillistamista.

Jos kerran lainsäädännössä on tulkinnanvaraisuuksia, niin niiden selvittäminen on helppoa. Kielletään muusta kuin puhtaasti lääketieteellisesti syystä tehtävät ympärileikkaukset
yksiselitteisesti ja kokonaan.

keskiviikkona, heinäkuuta 30, 2008

Jäätä

Pohjoisen napajään sulamista on seurattu tänä kesänä silmä kovana. Aiemmin arveltiin jopa, että koko napa jää saattaisi sulaa. Nyt arvio siitä, ettei näin käy on vahvistunut ja tilanne on nyt se, että tänä kesänä sulaminen on norjalaisen Nansenin tutkimuslaitoksen mukaan ollut hieman vähäisempää (NERSC) kuin viime vuonna.

Viime vuonna sulaminen oli erittäin voimakasta, mutta tänä kesänä pohjoisella napa-alueella on ollut viileämmät sääolot. Tutkijat arvioivat kuitenkin, että vuoteen 2030 mennessä koko napajää sulaa kesäaikaan kokonaan ilmastonmuutoksen

Eli isossa kuvassa suunta ei ole muuttunut ja trendi on edelleen sama, vaikka ennätyksiä joka kesä ei tehdäkään.

Huolta lisää se, että tutkijoiden mukaan jääpeitteet ovat kutistuneet sekä pohjoisen että eteläisen pallonpuoliskon napa-alueilla. Lisäksi napajäät lohkeilevat eli päivän uutiset tietävät kertoa, että pohjoisnapajäätiköstä on irronnut sekä viiden että neljäntoista neliökilometrin kokoiset jäälautat ilmeisesti viime viikon aikana.

Näitä ei voi kutsua rohkaiseviksi uutisiksi.

Kompurointi jatkuu

HS kertoo, että keskiviikkoaamuna Olkiluodon kolmannen ydinreaktorin rakennustyömaalla Eurajoella syttyi tulipalo. Palo saatiin hoidetuksi ilman vakavia seurauksia, vaikka tiettävästi ainekset suurempaankin tulipaloon oli olemassa.

Olikluoto-3:n eli energiapolitiikkamme viidennen virheen rakennustyömaa on ollut kompurointia alusta alkaen. Myyntipuheiden työllistävät vaikutukset ovat jääneet tavoitteesta, teräsvuoraukset epätasaisia, valuja on tehty väärin ja uusittu, laatupoikkeamia tekemisessä satelee, mielenosoittajat voivat kävellä alueella rauhassa ja niin päin pois. Lisäksi ydinvoimalan osalta luvatut päästövähennykset ovat jäämässä ainakin kolmasosaan luvatusta.

Laitoksen tilaaja ja toimittaja ovat riidelleet matkan varrella korvauksista ja EU on vetänyt hankkeen tukiaiset oikeuteen.

Ja niin päin pois. Kautta linjan epäonnistumista toisensa perään. Se ei ikinä näissä projekteissa lupaa hyvää jatkollekaan. Jos auto rakennetaan epätasaisessa prosessissa ja osia korjaillen jo valmistusvaiheessa, niin arvatenkin koko joukko ongelmia on tiedossa myös tien päällä.

Koko hanke on ainakin 1,5 vuotta myöhässä ja lopullinen totuus valmistumisesta vielä hämärän peitossa.

Olkiluoto-3 on kaiken hyvän lisäksi täysin uuden tyyppinen EPR laitos, jollaista ei vielä mihinkään muualle rakennettu.

Maahamme tehdään siis valtava teknologian testilaboratorio, jonka toiminnasta oikeassa tuotantokäytössä ei ole mitään takeita. Kyseessä on kuin palvelinohjelmisto, joka otetaan käyttöön, vaikka teknologian testaus oikeassa kokoluokassa puuttuu. Siis samaan peruslogiikkaan perustuu se Sampopankin verkkopalveluiden uudistamisen yhteydessä koettu massiivinen kompurointi.

Toivotaan - muuta ei insinöörien osaamisesta ja laskelmista huolimatta ole tarjolla - ettei tämä viides virhe käynnisty Sampo-luokan köhinällä.

Vielä vakavampi asia on oikeastaan se, että viimeistään tämän Olkiluoto-3:n pitäisi osoittaa yhteiskunnallisesti se, että ydinvoiman massiiviseen lisärakentamiseen ja energian tuhlaavaan käyttöön perustuva keskitetty energiastrategia on virhe. Sen voivat poliitikot korjata, jos vain haluavat. Teknologia ei ole esteenä.

tiistaina, heinäkuuta 29, 2008

Mies vai nainen?

Mike Noletin verkkomainontaa käsittelevässä blogissa Mike On Ads on pieni sovellus, joka yrittää arvata käyttäjän sukupuolen. Sovellus perustuu Paul Cookin Social History -javascriptiin. Se toimii siten, että ohjelma etsii selaimen historiatiedoista vierailluista sivustoista ja vertaa niitä tutkimusyhtiö Quantcastin 10 000 suosituimman sivuston listasta saatavaan kunkin sivuston mies- ja -naissuhteeseen.

Osumatarkkuus tuolla sovelluksella on kohtalainen, vaikka virheitäkin näyttää tulevan. Esimerkiksi Vaiheisen sukupuolen kone arvasi varsin tarkasti.

Verkossa surffailtaessa meistä siis on mahdollista kaivaa yhtä jos toista informaatiota käytettäväksi esimerkiksi mainonnassa tai muussta hyötymistarkoituksessa.

Yksityisyyden suojasta on olemassa koko joukko lainsäädäntöä ja yritykset ilmoittavat tietenkin sitä noudattavansa. Globaalissa verkossa kuitenkin on toimijoita hyvin erilaisia lainsäädäntöjä noudattamassa ja käyttäjät eivät välttämättä tietää mitä tietoja kerätään ja kuinka niitä käytetään. EU:ssa onkin keskusteltu siitä, että käyttäjät maksaavat "ilmaisista" palveluista henkilötietojensa ja yksityisyytensä menetyksellä.

Kannattaa siis olla harkitsevainen mihin esimerkiksi henkilötietojaan ilmoittaa, sillä sitä kautta tiedonkerääjät pääsevät kiinni mahdollisesti myös muihin tietoihin.

(via DigiToday)

Olympialaiset ihmisoikeudet

Kohta on alkamassa tähän astisen maailmanhistorian mahdollisesti suurin viihde-, markkinointi-, media- ja propagandatapahtuma eli Pekingin olympialaiset. Kun Kiina kisoja haki, oli ilmoilla suuria lupauksia ihmisoikeustilanteen parantamisesta. Lupauksia ei sitten ole täytetty, päinvastoin.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin raportin mukaan Kiinan ihmisoikeusongelmat, kuten mielivaltaiset pidätykset, sensuuri ja kuolemanrangaistus ovat vain pahentuneet olympialaisten vuoksi. Kisojen lähestyessä maa on poistanut Pekingistä satoja tuhansia sopimattomina pitämiään ihmisiä.

Sen sijaan, että Kiinan viranomaiset parantaisivat ihmisoikeustilannetta lupaustensa mukaisesti, he siivoavat ongelmaansa näkymättömiin uusilla ihmisoikeusloukkauksilla.

Amnesty sanoo, että Kiinan viranomaiset tahraavat olympialaisten perinnön. Järjestö on myös yllättynyt siitä varmuudesta, jolla kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Jacques Rogge uskoo Kiinan ihmisoikeusuudistuksiin ja esimerkiksi lainsäädännöllisiin muutoksiin koskien ulkomaisen median toimintavapauksia. Kuten siihen, että ulkomainen media olisi vapaa raportoimaan haluamistaan asioista tai ettei Pekingissä esiinny nettiliikenteen sensurointia.

Viimeksi eilen kerrottiin, että Pekingiin kisoja varten saapuneet ulkomaiset toimittajat eivät ole lupauksista huolimatta päässeet vapaasti internetiin.

Ihmisoikeustilanne on ollut näkyvästi esillä Kiinassa muutenkin viime kuukausina kuten esimerkiksi Tiibetin tilanteesta tai sananvapausasiosta olemme saaneet huomata.

Jos asiaa yhtään pintaa syvemmältä ajattelee, niin itseasiassa kansainvälisen median vapaa pääsy internetiin on Pekingin kisojen osalta pienimmästä päästä oleva murheenaihe.

Samaan aikaan ihmisiä pakkosiirretään paikasta toiseen, pidätetään ilman oikeudenkäyntejä ja niin edelleen. Jos Kiina jatkaa kuolemaan tuomittujen teloituksia kisojen aikana, niin kuka luulee, että siitä kerrottaisiin medialle?

Tavallaan olympialaiset ovat palaamassa antiikin ajan juurilleen siinä, että kisoista on tulossa jälleen luonteeltaan uskonnolliset. Nykyajan uskontona vaan ei ole jumalien palvonta, vaan pyhät markkinavoimat ja valtajärjestelmä. Toisin kuin nyt, antiikin kisojen ajaksi julistettiin pyhä aselepo. Nyt väkivaltakoneistoa kuten poliiseja ja armeijaa on läsnä enemmän kuin koskaan.

maanantaina, heinäkuuta 28, 2008

IMF ja Maailmanpankki

Cambridgen yliopiston tutkijat arvioivat, että Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n myöntämät lainat ehtoineen ovat johtaneet yli 100 000 ihmisen kuolemaan entisen Neuvostoliiton alueella ja Euroopassa. Kyse on tuberkuloosin lisääntymisestä ja tutkijoiden arvion mukaan lainaa IMF:ltä saaneet maat eivät ole lainaehtojen vuoksi voineet panostaa riittävästi julkiseen terveydenhuoltoon. Niissä maissa, jotka hankkivat rahoituksensa muualta kuin IMF:ltä, tuberkuloosin määrä laski 8 % samaan aikaan.

Toinen kansainvälinen toimija Maailmanpankki taas sai joku aika sitten sapiskaa siitä, että sen projekteissa ei ole ympäristötavoitteita saatu toteutettua ja hankkeiden ympäristövaikutuksia ei ole järjestelmällisesti arvioitu.

Olisi siis aika siivota nämä toisen maailmansodan jälkimainingeissa perustetut organisaatiot toimintatavoiltaan ja ideoiltaan 2000-luvulle ja kestävän kehityksen politiikkaan.

Talousseurantaa: Alamäessä mennään

Taloustilanne on menossa selvästi heikompaan päin.

Kuluttajien luottamus talouteen romahti heinäkuussa voimakkaasti ja on nyt samalla tasolla kuin vuonna 1990. Kuluttajat ovat säästöaikeissa ja lainanottoa juuri nyt karsastetaan. Lamatunnelmissa siis lomaillaan.

Myös teollisuuden luottamus on laskussa, joskaan ei yhtä dramaattisesti kuin kuluttajien. Rakentamisessa Elinkeinoelämän keskusjärjestö EK:n luottamusindikaattori laski selvästi. Rakennusyritysten tilauskirjat ovat ohentuneet ja kevään mittaan myös rakennuslupien määrä on laskenut.

Mikään yllätyshän tämä ei enää ole ja kasvuennusteitahan on alennettu jo aikaisemmin.

Tilanne ei ole vielä paha, sillä esimerkiksi kesäkuussa työllisyys lisääntyi vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna tilastokeskuksen mukaan. Nykyinen kehitys on kuitenkin sen suuntainen, että tilanne vaikuttaa pikapuolin myös työllisyyteen näkyvällä tavalla ja sitä kautta valtion kuluihin. Syksyn budjettineuvotteluissa asia varmaankin nousee esille ja lihavimmat vuodet ovat tältä erää takana.

Olemme edelleen menossa kohti kiristyviä aikoja.

Uutisoinnin vaikeus

Ei se ole IT-lehdistöllekään aina helppoa uutisoida alan termeillä täsmällisesti.

Tietoviikko osaa kertoa, että "Googlen tietokannassa jo yli biljoona sivua". Samasta asiasta kilpaileva aviisi eli Digitoday kertoo, että "Googlen indeksissä triljoona urlia".

Molemmat väärin.

Originaali lähde eli Googlen oma blogi kertoo, että heillä on tietokannoissaan biljoona URL:ia. Samainen lähde myös tietää, ettei Google indeksoi kaikki noiden URL:ien takaa löytyviä sivuja. Iso osa materiaalista jää tosiasiassa Googlen ulkopuolelle, sillä osa materiaalista generoidaan automaattisesti ja moni URL johtaa sisällöltään identtiselle sivulle. Kuten TechCrunch huomauttaa, Googlen tietokantojen koko ja koko www:n sivujen määrä ovat loppujen lopuksi eri asioita.

Ja sitten vielä suomalaisen uutisoinnin biljoona ja triljoona. Biljoona eli 1 000 000 000 000 eli miljoona miljoonaa eli 1012 on oikein. Trijoona eli 1 000 000 000 000 000 000 eli miljoona miljoonaa miljoonaa eli 1018 on sitten ihan liikaa, ainakin toistaiseksi.

Niin, englannin sana "trillion" käännetään suomeksi "biljoona" ja englannin sana "billion" tarkoittaa suomen kielessä miljardia.

sunnuntaina, heinäkuuta 27, 2008

Griffin


Yhdysvaltalainen tenorisaksofonisti Johnny Griffin eli oikealta nimeltään John Arnold Griffin III kuoli perjantaina kotonaan 80-vuotiaana. Chicagossa syntynyt Griffin asui 18 viimeistä elinvuottaan Ranskassa ja Hollannissa.

Maailman nopeimmaksi saksofonistiksi tituleerattu Griffin soitti muunmuassa sellaisten konkareiden kuin Art Blakeyn, Thelonious Monkin, Nat Adderleyn, Dizzy Gillespien, Wes Montgomeryn, John Coltranen ja Eddie Davisin kanssa. Hän johti myös omaa yhtyettään.

Bop ja hard bop-jazzista tunnetuksi tullut Griffin aloitti oman levytysuransa vuonna 1956 albumilla Introducing Johnny Griffin. Vuonna 1957 Griffin levytti Rudy Van Gelderin studiolla yhdessä trumpetisti Lee Morganin, tenorisaksofonisti John Coltranen, tenorisaksofonisti Hank Mobley, pianisti Wynton Kellyn, basisti Paul Chambersin ja rumpali Art Blakeyn kanssa albumin A Blowin’ Session. Tätä levyä pidetään nykyään eräänä keskeisistä tuon aikakauden bop-tyylisuunnan levytyksistä.

Griffinin levytysura jatkui aina vuoteen 2000 saakka.

(Videolla Johnny Griffin esittää yhdessä pianisti Ronnie Matthewsin, rumpali Kenny Washingtonin ja basisti Ray Drummondin kanssa kappaleen Blues For Gonzi. Video on kuvattu New Yorkin Village Vanguardissa vuonna 1981.)

Töitä tiedossa

Maailmalla on havaittu, että uusiutuvan energian osaajista on pulaa. Ympäristöystävällisen talouden kasvu on jo nyt lähes räjähtävää. The American Solar Energy Society arvioi, että Yhdysvalloissa on 8,5 miljoonaa työpaikkaa uusiutuvien energiamuotojen ja muun energiatehokkaan teollisuuden piirissä. Ja määrä kasvaa huikeaa vauhtia.

Pulaa osaajista on kaikilla tasoilla toimialan strategisesta johdosta aina tuulivoimalan teknikoihin ja rekrytointi alalle on vähintäänkin haasteellista.

Kyse ei siis ole enää siitä, että onko olemassa energiakriisi tai onko käynnissä merkittävä rakenteellinen muutos, vaan kyse on siitä millainen tuo muutos on ja miten sen aiheuttamaan haasteeseen pystytään vastaamaan. Mistä löytyvät ne osaajat, jotka rakentavat kestävän energiatalouden?

Niin Yhdysvalloissa kuin Iso-Britanniassakin osaajapulaan yritetään pyritään reagoimaan myös poliittisella tasolla ja kehittämään alan koulutusta.

Niin pitäisi Suomessakin reagoida, jos haluamme olla tässä muutoksessa mukana. Uusiutuvat energiamuodot ja kestävän kehityksen mukainen talous on jo luonut ja luo suuren määrän uusia työpaikkoja aivan lähitulevaisuudessa.

Teknologisesti kehittyneenä maana Suomella olisi mahdollisuuksia luoda uutta liiketoimintaa nimenomaan tällä alueella. Se poliitikkojenkin haikailema "uusi nokia" todennäköisesti löytyisi kestävän kehityksen liiketoiminnasta. Toimialalla on paljon tilaa uusille innovaatioille ja uudelle liiketoiminnalle.

Kuitenkin ympäröivät yhteiskunnan pitäisi tukea tätä muutosta ja se taas tarkoittaisi sitä, että aidosti kehitetään ilmasto- ja energiapoliittinen strategia, joka avaa ne mahdollisuudet. Keskitetty ja massiiviseen ydinvoiman lisärakentamiseen nojaava energiapolitiikka ei sitä enää tee.

Kestävä kehitys ei ole uhka taloudelle, se on mahdollisuus. Suuri tilaisuus. Miksi emme käyttäisi sitä?

lauantaina, heinäkuuta 26, 2008

Ei näin

Eräs maailman suurimmista elektroniikan ja tietokomponenttien valmistajista, Foxconn on jäänyt kiinni siitä, että sen komponentit eivät toimi yhteen Linux-käyttöjärjestelmän kanssa. Kyse ei ole vahingosta, vaan tarkoituksellisesta toiminnasta.

Ei todellakaan näin.

Markkinoiden ylivoimaisen johtajan Microsoft Windowsin tai nykyisin unixiin nojaavan Applen pitää pystyä pitämään markkina-asemansa omilla ominaisuuksillaan eikä kikkailemalla laitekomponenttien kanssa. Jos ne eivät siihen pysty, niin se on vahvojen ohjelmistotoimittajien ongelma, käyttäjille sitä ei pidä kaataa.

Tällainen pelleily ei ole kunniaksi tekijöilleen.

Hävetkää.

Vetkuttelu

Suomi on haastettu 8 muun maan ohella Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen ympäristödirektiivin täytäntöönpanon viivästymisestä. Suomelta vaaditaan lisäselvityksiä siitä, täyttääkö turve liikennepolttoaineille asetetut kriteerit päästöjen vähentämisen suhteen. Suomi yrittää keplotella turvetta jopa uusiutuvaksi energialähteeksi. Turvediesel ei kuitenkaan täytä EU:n kriteerejä.

Turve ja ympäristödirektiivi ovat esimerkkejä siitä, että Suomessakaan ei pyritä aktiivisesti kestävän kehityksen tielle.

On ihan turhaa kikkailua yrittää saada turpeesta jotenkin ympäristöystävällistä energianlähdettä, kun samaan aikaan näyttää pahasti siltä, että kasvihuonekaasujen päästöjen vähennysten osalta esitetyt tavoitteet ovat reippaasti alakantissa.

Milloin se opitaan, ettei oikeasta luonnon tilan ongelmasta selvitä pelkästään selittelemällä?

Yhteisöt

Konsulttifirma Deloitte on WSJ:n mukaan selvittänyt yritysten verkkoyhteisöjen toimintaa ja todennut, että varsin moni niistä epäonnistuu ja on enemmänkin ajanhukkaa.

Se ei ole mikään uutinen, että suuri osa pienistä yhteisöistä, sanotaan nyt vaikka keskustelupalstoista tai vastaavista on varsin hiljaisia ja epäaktiivisia. Sellaisiahan kukaan ei jaksa seurata.

Deloitten selvityksen mukaan 35 %:ssa yritysten verkkoyhteisöistä oli vähemmän kuin 100 jäsentä ja alle 25 %:ssa yli 1000 jäsentä. Yrityksista 6 % käytti yli miljoona dollaria yhteisöprojekteihinsa.

Epäonnistumisten syitä Deloitte on listannut kolme:

- Yritykset panostavat teknologiaan ja pitävät siitä meteliä sen sijaan, että pyrkisivät löytämään yhteisöihinsä vetovoimaisia jäseniä

- Yhteisöjen vetäminen on puolitiessään eli 30 %:ssa yhteisöistä oli vain puolipäiväinen vetäjä, sen sijaan että yhteisöjä vetäisi joku kokenut henkilö ja mieluiten vielä yhteisöjen vetämistä tunteva. Yhteisöjen vetäjinä toimii usein markkinoinnin ammattilainen.

- Onnistumisen mittaaminen on hakoteillä eli yritykset herkästi mittaavat yhteisön onnistumista sillä kuinka monta vierailijaa on verkkosivustolla. Yritykset pyrkivät usein omien sanojensa mukaan luomaan yhteisöillä suusta suuhun markkinointia ja lisäämään asiakkaiden lojaliteettia.

Usein yhteisöt näyttävät olevan siis yrityksille markkinoinnin työkalu. Ehkäpä siinä on vastaus kysymykseen miksi yritysten vetämät yhteisöt niin usein epäonnistuvat.

Sellaiset yhteisöt, joilla on jäsenilleen jokin selkeä tarkoitus, hyöty ja erityisesti merkitys, ovat vetovoimaisia lähes itsekseen. Markkinointi motiivina ei yhteisön jäsenille toimi, sillä merkitykset ovat paljon syvemmällä kuin tuoteinformaation vastaanottamisessa. Toimivan yhteisön perusluonteeseen kuuluu kaiketi se, että tehdään yhdessä aidosti jotain eikä vain olla osa asiakaskuntaa.

Ketä kiinnostaa olla mainonnan kohde?

(via Digitoday)

Banaanikärpänen

Tein massamurhakokeen. Kun vaihdoin kukkiini mullat, alkoi niiden ympärillä lentelemään lennellä iloisesti pieniä ja sinänsä harmittomia banaanikärpäsiä. Niistä piti päästä eroon.

Mikä avuksi? Myrkyt sun muut kemikaalit eivät kuulosta kovin innostavalta idealta. Siispä netistä etsimään ideaa, jolla häätää nuo pikkuiset katseenvangitsijat.

Ja löytyihän sellainen. Pistetään lasiin muutama sentti vettä, liraus etikkaa ja tippa asianpesuainetta. Etikkaa tarvitaan kuulemma siksi, että kärpäset suunnistavat ravintoonsa sen avulla ja pesuainetta siksi, että se poistaa pintajännitystä. Vesilasin idea on siinä, että kärpäset omin ehdoin menevät ja hukkuvat sinne.

Reilu viikon massamurhan tulos on huikaisevat kaksi (2) kärpästä. Siitä ei tätä kirjoitettaessa ole tietoa, ovatko kyseiset kärpäset tarkoituksella menneet hukuttautumaan vai ovatko ne yksikertaisesti kuolleet vanhuuttaan lasin kohdalla ja pudonneet sinne tai ihan vaan esteettisestä nautinnosta sokaistuneena eksyneet salakavalaan vesilasiin.

Moiset kokeet on sitten lopetettu. Ehkä yritän seuraavaksi puhumista.


EDIT 28.7.2008: Koska olen saanut toistuvasti ystävällismielistä, lempeää, mutta määrätietoista palautetta eräistä kieliopillisista virheistä, korjaan tämän postauksen alusta tuon "alkoi lentelemään" -rakenteen. Kun sen tekee näkyväksi, niin kenties sitä oppii joskus.

EDIT 31.8.2009: Koska tämä juttu näkyy nauttivan kestosuosiota lukijoiden joukossa, niin kehotan banaanikärpästen ja muiden vastaavien torjunnasta kiinnostuneita lukemaan kommentit, missä on asiantuntevia neuvoja.

EDIT 14.9.2009:
HS:ssä oli viikonloppuna juttu banaanikärpäsistä. Sen paperille painetun version faktalaatikossa kerrottiin myös näiden olioiden hävittämisestä. Myrkyttäminen ei siis auta, vaan ne tulevat ja elävät eloperäisen aineksen kuten esimerkiksi ruoantähteiden ja tai vaikkapa hedelmien kimpussa. Niiden pääsy näihin elinpaikkoihin pitää estää. Tämän kirjoituksen kommenteissa lisää vinkkejä ja ideoita.

perjantaina, heinäkuuta 25, 2008

Missä meet?

Paikkatiedoista on tullut viime vuosina yksi tapa jäsentää verkkopalveluita ja niiden käyttöä. Monet asiat kun liittyvät johokin selkeään kartalta havaittavaan paikkaan.

Esimerkiksi kansalaisjournalismin uutispalvelu Allvoices.com jäsentaa uutisvirtaa karttaphojien päälle. Tässä palvelussa voi myös valita millä karttapohjalla uutisiaan haluaa etsiä.

Ilmiselviä paikkatiedon hyödyntämiskohteita ovat esimerkiksi sää-asiat tai vaikkapa sadetutkat.

Oman ip-numeron sijaintia voi selvittää mashupina tehdyn Google-kartan avulla.

Liikkuminen paikasta toiseen on luonnollisesti sidottu paikkatietoon. Erilaisista reitityspalveluista verkossa on koko joukko esimerkkejä. Yksi hyötypalvelu on Liikenneinfo, josta näkee maamme teillä olevat häiriöt, tietyömaat sekä muuta tieinformaatiota, jolloin matkan suunnittelu on helpompaa. Palvelun hyödyllistä lisäisi selvästi, jos siitä saisi aidosti toimivan mobiiliversion.

Yksi mielenkiintoinen sovellus on palvelu, joka näyttää vähintäänkin lähes realiajassa HKL:n julkisten kulkuneuvojen sijainnit kartalla.

Aina kaikki ei tietysti mene karttojenkaan kanssa putkeen, kuten päivän osaavat kertoa. Eniron reittihaun on havaittu ehdottavan Helsinki - Turku -reitille myös Muurla - Lohja -moottoritietä, joka avataan vasta marraskuussa.

Kartat ja niihin liitetyt reittipalvelut eivät aina ole erehtymättömiä, minkä tietävät kaikki, jotka ovat joskus käyttäneet GPS-laitetta ja yrittäneet suunnistaa niillä. Osa laitteista tai oikeastaan sovelluksista ehdottelee varsin omituisia reittejä. Niistä selviää terveellä järjellä.

Kaikkialla kartat ja osoitteet eivät ole yhtä hyvin strukturoituja kuin esimerkiksi Suomessa, jossa jotakuinkin kaikilla paikoilla on jokin selkeä ja suhteellisen yksiselitteinen osoite. Microsoft on kehittämässä Robust Location Search-järjestelmää, joka osaa etsiä paikkoja myös epämääräisemmissä oloissa esimerkiksi maamerkkien ja muun informaation perusteella.

Kartat ovat ihan kelvollinen tapa jäsentää informaatiota myös verkkopalveluissa. Ne toimivat sellaisenaan ja nykyisellään karttojen käyttöön on myös mahdollisuus lisätä älyä, joka entisestään parantaa niiden hyödyllisyyttä.

Ehkä kartoista, paikkatiedoista ja niihin kytketyistä mashup-sovelluksista kuoriutuu se lupailtu netin seuraava killer application. Ehkä...

torstaina, heinäkuuta 24, 2008

Aurinkoa joka kotiin

Eikö olisikin kätevää, että kotitalous voisi tuottaa asunnossaan ympäristöystävällisesti merkittävän osan tarvitsemastaan sähköstä? Ei ylimääräisiä laskuja sähköstä tai sähkön siirrosta.

Se on kohta mahdollista.

Apulaisprofessori Marc Baldon vetämä MIT:n tutkimusryhmä on esitellyt Science-lehdessä keksinnön, joka voi tehdä kotien ja toimistojen ikkunoista pieniä voimaloita muutamassa vuodessa.

Idea perustuu siihen, että ikkunan tai muu lasipinta päällystetään kalvolla, jonka avulla kerätään energia talteen. Aurinkokennot olisivat tässä tapauksessa ikkunankarmeissa.

Tutkijoiden mukaan keksintö on suhteellisen yksinkertainen, joten sen kaupallisia sovelluksia on odotettavissa jo ihan lähitulevaisuudessa. Materiaalien kestävyyden parantaminen vaatii vielä lisätutkimuksia, mutta siihenkin on ideoita jo olemassa.

Tässä on siis jälleen yksi keksintö, joka edesauttaa hajautetun energiastrategian toteuttamista. Jos vain tahdomme.

Kysymys sähköstä

Ilmastonmuutoksesta ja energiataloudesta tuli mieleeni julkishallinnon sähkönhankinnat.

Hankintalain mukaan sähköntoimittajien kilpailutuksiin ja siten tarjouspyyntöihin sekä päätöksentekoon on mahdollista valintakriteeriksi pistää sähköntuotannon ympäristöystävällisyys. Kuinka moni kunta tai valtion hankintayksikkö käyttää mahdollisuutta hankkia uusiutuvilla energiamuodoilla tuotettua sähköä?

Tämä yksi julkishallinnon tapa edesauttaa uusiutuvien energiamuotojen käytön lisäämistä yhteiskunnassa ja konkreettinen tapa edesauttaa ilmastonmuutoksen hillintää.

Kunnallisvaalit ovat tulossa ja tämän idean saa varastaa kuka ikinä haluaa.

Tekijänoikeudet

Jos olet kiinnostunut tekijänoikeuksista ja ideasta EU:ssa jatkaa niiden suoja-aikaa 90 vuoteen (!), niin kannattaa lukea Kemppisen välittämä teksti asiasta. Levy-yhtiöiden mukaan asiassa ei tarvita mitään tutkimuksia tai muuta. Asia ei ole ollenkaan niin yksinkertainen.

Lyhyestä virsi kaunis eli sitaatti Kemppiseltä: "sanotaan, että tämä suoja-ajan pidentäminen olisi turmiollinen toimenpide".

keskiviikkona, heinäkuuta 23, 2008

Oikeutta

Yhdysvalloissa ympäristönsuojeluvirasto EPA on ryhdistäytynyt sen jälkeen kun maan korkein oikeus päätti viime vuonna, että EPA:lla on valtaa tiukentaa kasvihuonekaasujen päästönormeja, jos päästöt ovat uhka ihmisten terveydelle. Oikeus katsoi, että EPA ei ollut esittänyt perusteltua selitystä siitä, miksi se oli kieltäytynyt säännöstelemästä autojen hiilidioksidi- ja muita kasvihuonekaasupäästöjä.

Nyt virasto varoittaa, että ilmastonmuutos on uhka kansalaisten terveydelle ja koko amerikkalaiselle elämäntavalle ja että kuolemantapaukset tulevat lisääntymään esimerkiksi helteen johdosta.

Ympäristönsuojeluvirasto on presidentti George W. Bushin alainen virasta ja tunnetusti Bush on vastustanut kaikenlaisia ympäristöperusteisia päästörajoituksia.

Yhdysvalloissa oikeus on siis tulkinnut niin, että viranomaisten velvollisuus on toimia, jos jokin asia muodostaa uhkan ihmisen terveydelle. Riippumatta siis poliittisista intresseistä.

Kuinka täällä meillä Suomessa?

Perustuslaki (20 §) sanoo mm., että "Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon."

Ilmastonmuutoksen hillintä ja muu ympäristönsuojelu ei siis ole pelkästään poliittisen tahdon asia, vaan myös perustuslaillisen velvoitteen alainen asia.

tiistaina, heinäkuuta 22, 2008

Lehmukset

Oli tuossa joku päivä sitten ohimennen puhetta Kaivopuistoon suunniteltujen lehmusten hankinnasta esimerkkinä hankintalakiasioista.

Nyt Helsingissä on sitten päädytty HS:n mukaan sellaiseen ratkaisuun, että koska tarjouksia tuli yksi, niin koko tarjouskilpailu uusitaan. Niin voidaan ihan hyvin tehdä, jos tarjouskilpailuun ei saada tarpeeksi tarjouksia. Ei siis edes vertailua varten.

Se voi olla tietysti seurausta epäonnistuneesta tarjouspyynnön laadinnasta ja vaatimusten määrittelystä.

Nyt tavoitteena on siis hankkia puut mahdollisimman läheltä Helsinkiä. Järkevää.

Vaikka tämä esimerkkitapaus ratkesikin ehkä tilanne huomioiden hyvin seurauksin, niin samalla tuli esiin hankintalain yksi toinen seuraus. Kuinka paljon tuhlataan aikaa ja voimavaroja keskeytykseen päättyviin kilpailutuksiin?

Jos määrä on merkitsevä, se vain osoittaa etteivät valitukset ole ainoa uuden hankintalain ongelmallinen seuraus.

Jos ajatellaan kilpailutusta, joka keskeytetään, niin siinä menee hukkaan kokolailla paljon työaikaa tarjouspyyntöjä laatineilta ja tarjouksia kirjoittaneilta. Tuhlataan siis kaikkien aikaa ja itse hanke ei etene.

Tätäkin voisi joku tutkiva journalisti hieman selvittää.

eLehti?

Ranskassa on International Herald Tribunen mukaan käynnissä 7 sanomalehden (Le Monde, Le Figaro, Le Parisien, Libération, L'Équipe, Les Échos, Télérama) ja France Télécomin kokeilu sanomalehden viemiseksi e-paperille.

Read & Go-nimisessä hankkeessa käytetään päätelaitteena iRex Technologies-yhtiön lukijaa, jonka avulla käyttäjät saavat käyttöönsä lehden hieman sen paperiversion näköisenä. Päätelaitetta käytetään stylus-kynällä. Data lukijaan saadaan France Télécomin langattomasta verkosta.

Mikään maailmanuutuus tällainen e-paperi-konsepti ei ole, sillä Yhdysvalloissa vastaavaa ideaa on hyödyntänyt Amazon Kindle-konseptillaan. Read & Go:ssa on kuitenkin Kindlestä poiketen ajateltu hyödynnettävän myös mainontaa tulonlähteenä.

Kokeilussa on siis kyse myös perinteisten sanomalehtien ja teleoperaattorin yhteenliittymästä, jossa teleoperaattori on tullut sanomalehtien avuksi liiketoiminnan sähköistämisessä.

Lehdet mitä ilmeisimmin myös tarvitsevat Ranskassa apua kuihtuvaan liiketoimintaansa. Nimittäin päivälehtien mainonnan liikevaihto laski pelkästään viime vuonna 9 %. Vain 42 % aikuisista lukee Ranskassa sanomalehtiä säännöllisesti, kun sama lukema sanomalehtien maailmanjärjestön (World Association of Newspapers) mukaan esimerkiksi Saksassa on 73 % ja Yhdysvalloissa 48 %.

Mediataloista todetaan, ettei e-paperiversio korvaa sanomalehteä, vaan on sen lisätarjontaa. Ilmeisesti osa artikkeleista on e-versiossa erilaisia kuin paperille painettuina.

Artikkelin mukaan ihan ongelmattomaksi kokeilua ei koeta. Yhtenä ongelmana koetaan se, ettei mainosmyynnissä ole standardoituja tapoja mitata mainosten lukemista tai näkyvyyttä.

Kuluttajia täytyisi myös houkutella palvelun käyttöön tai siitä maksamiseen. PricewaterhouseCoopersin selvityksen mukaan kuluttajat ovat valmiita maksamaan e-paperiversiosta keskimäärin 47 % verrattuna saman lehden paperiversion irtonumerohintaan.

Päätelaitteen hinnaksi on arvioitu 500 €. Kokeilussa käyttäjät saavat sen maksutta käyttöön ja kokeilun aikana käyttäjiltä kysytään mihin hintaan he olisivat valmiita kyseisen laitteen hankkimaan. Mikäli konseptilla mennään tuotantokäyttöön, voi myös löytyä uusia laitetoimittajia. Lisäksi France Télécom pohtii, voisiko se paketoida laitekustannukset samaan tapaan kuin kännyköissä.

Koko kokeilun konseptiakin on epäilty. Yksi esitetty kysymys on se, miksi mediatalot antavat ulkopuolisen (tässä tapauksessa teleoperaattori) kehittää e-paperiliikentoimintaa niille, eivätkä tee sitä itse.

Vapaasti käänettynä PricewaterhouseCoopersin Marieke van der Donk sanoo:

"Jos mediateollisuus ei ole riittävän nopea, muut pelaajat tulevat niiden businekseen ja ottavat sen haltuunsa kuten Google teki hakukonemainonnassa."

* * *

Syy miksi sanomalehdet lähtevät tällaisiin kokeiluihin ovat selviä. Paperisten sanomalehtien mainosmyynti ja tilaajamäärät ovat laskussa, mikä tarkoittaa mediataloilla laskevia tuloja. Tämä on globaali ilmiö ja syy siihen on internet. Ihmiset saavat tämän päivän uutiset tänään netistä ja samoja uutisia huomenna ei enää jaksa lukea.

Uutisten panttaaminen yön yli ei ole mikään ratkaisu, joten uutisten tuottamisen ja jakelun tilanne näyttää hyvinkin selvältä. Paperilehden on löydettävä uusi rooli ja tehtävä, päivittäiset uutiset siirtyvät kokonaan sähköisiin kanaviin.

E-paperi ei ole mikään uusi idea, vaan erilaisia lukijoita ja kirjan tai lehden kaltaisia laitteita on kehitelty jo pitempään. Niihin sisältyy kuluttajan kannalta ongelmia. Miksi maksaa esimerkiksi 500 € laitteesta, jolla voit vain lukea sanomalehtiä? Markkinoille on jo tullut yleiskäyttöisiä medialaitteita, joiden näytöt ovat tavallista kännykkää selvästi isompia ja niillä voi tehdä kaikkea muutakin mitä kannettavalla tietokoneella tai multimediakännykällä voi tehdä.

E-paperikonseptin suurin ongelma onkin siinä, että se yrittää jälleen paperimaailmasta peräisin olevalla konseptilla ylittää analogisen ja digitaalisen maailman välisen kuilun. Valistunut arvaus on se, että tällaiset analogiat eivät tule pitemmän päälle onnistumaan. Ihmiset ovat oppimassa internet-aikakauden toimintatavat ja laitteet.

Sama ongelma vaivaa sitten itse sisältöä. Kuka sanoo, että e-paperille viety "näköislehti" tai vastaava konsepti olisi se tapa, jolla uutiset, artikkelit tai muu tieto käyttäjälle pitäisi esittää? Käytettävyydellä paperilehdissä ja sähköisissä päätelaitteissa on jossain määrin erilaiset kriteerit, joten miksi yrittää niitäkään siirtää tuon jakelukanavien kuilun yli.

Sitä artikkeli ei kerro, ottaako kokeilun malli huomioon sosiaalisen median ja sen toimintatavat huomioon, vai pyritäänkö edelleen täysiveriseen ylhäältä-alas-toimitukseen. Mitä ilmeisimmin ajatuksena on vain toistaa lehden toteutus käyttäjille sähköiseen päätelaitteeseen, ei uudistaa toimituksellista toimintatapaa tai ideaa.

Sanomalehtien pelastukseksi ei siis riitä se, että kopioidaan toteutustapoja ja liiketoimintamalleja perinteistä, pitää opetella internetin liiketoimintamallit.

Van der Donkin pointtia seuraten voidaan kysyä riittäkö aika ja mediatalojen oppimiskyky sanomalehtien selviytymiseksi, vai ottavatko muut toimijat kentän haltuunsa?

* * *

(Kuvassa iRexin e-paperin lukija. Kuvan lähde: Wikimedia commons)

Erityiskiitos tämän postauksen ideasta IStorille.

maanantaina, heinäkuuta 21, 2008

Positiivista

Onko olemassa signaaleja, joiden perusteella voisi uskoa siihen, ettei ilmastonmuutosta tai muut globaalit ympäristöuhat ole ehkä sittenkään aivan välttämättömiä?

On, vaikka ne eivät välttämättä sellaisilta näytäkään. Otetaan muutama esimerkki uutisvirrasta poimittuna.

Yksi maailman suurimmista hiilidioksidin päästäjistä ja Kioton sopimuksen ulkopuolelle jääneistä maista eli Australia aloittaa päästökaupan pikavauhtia eli vuoteen 2010 mennessä. Vaikka kyseessä onkin eräänlainen kevytversio asiasta, on signaali tärkeä. Australia pyrkii muuttamaan ilmastopolitiikkansa suuntaa.

Suomessa sähkönkäyttö pieneni selvästi tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla. Tammi–kesäkuussa kulutus Energiateollisuus ry:n tilastojen mukaan pieneni viime vuoden alusta 2,3 prosenttia. Muutosta pidetään poikkeuksellisen suurena ja sitä selitetään leudolla talvella ja talouskasvun hiipumisella. Tämä ei tietenkään vielä anna aihetta juhlimiseen, mutta kertoo siitä että sähkön kulutuskäyrät voivat osoittaa myös alaspäin.

Autokauppa on romahtanut Yhdysvalloissa alimmilleen 15 vuoteen. Bensiinin kallistuminen on jättänyt erityisesti isot katumaasturit kauppoihin ja vähän kuluttavien autojen kysyntä on kasvanut tarjontaa suuremmaksi. Hummerit eivät kuulemma kelpaa enää muille kuin autovarkaille. Ilmiössä nähdään myös syvällisempää amerikkalaisten asennemuutosta suhteessa autoihin. Ympäristöystävällisemmät hybridiautot ovat tulossa.

Suomessakin autokaupat ovat kuralla. Asiaan vaikuttaa varmasti sekä taloudellinen taantuma, että polttoaineiden hinnannousu. Autot ovat kotitalouksien keskeinen ympäristökuormitusta aiheuttava ostos ja mikäli niissä hankinnoissa tapahtuu asennemuutos vihreämpään suuntaan, paranevat mahdollisuudet.

General Motorsin Zaragozan tehtaan katolle valmistuu maailman suurin aurinkopaneeleiden järjestelmä. Kennojen huipputeho on peräti 12 megawattia sähköä. Paneelit asennellaan katolle rullilta kuin kokolattiamatot. Aurinkoteknologia on tulossa ja tämän kaltaiset esimerkit ovat positiivisia signaaleja siitä, että vaihtoehtoja on.

Ja lopuksi vielä yksi teknologiauutinen. Ehkä kevyempi sellainen, mutta miksi ihmeessä moottoriveneiden pitää toimia bensalla tai dieselillä? Miksi ei aurinkosähköllä? No totta kai aurinkosähköllä. Nizzalainen Sunboat on markkinoimassa venettä, joka saa virtansa aurinkopaneeleista. Sähkökäyttöiset veneet ovat hiljaisia, luotettavia ja helppoja käyttää. Näistä veneistä ei tule päästöjä suoraan, eikä bensalasku rokota kukkaroa. Pimeän aikaan voi ajaa akuilla.

Siis.

Onhan maailmalla myös myönteisiä signaaleja vaikka kuinka, osa niistä on teknologisia, osa taloudellisia. Näyttää vahvasti siltä, että maailman kehitystä kestävämmälle tielle johtavat nimenomaan johtavat markkinat ja teknologia, eivät ehkä niinkään poliitikot.

Kuluttajina meillä on mahdollisuus vaikuttaa valinnoillamme kaikkiin näihin ryhmiin. Varsinkin sillä miten euromme käytämme.

Maata

Pohdin tuossa joku aika sitten, että pitäisiköhän tämä blogi kuitenkin varustaa jollain K18-kyltillä joidenkin puheenaiheiden tummuuden vuoksi. Ehkä nyt ei kuitenkaan, mutta seuraava aihe menee aika lähelle sellaista. Ei siksi, että se sisältäisi seksiä tai väkivaltaa, vaan siksi, että asian seuraukset voivat olla aika myrkyllisiä.

HS:n uutisen mukaan maapallolle kaivattaisiin 515 miljoonaa hehtaaria lisää viljely- ja metsämaata vuoteen 2030 mennessä. Se tarkoittaa aluetta, joka on 12 kertaa nykyisen Saksan kokoinen. Vain 200 miljoona hehtaaria maata ja metsiä heltiää maapallolla käyttöön trooppisten sademetsien ulkopuolelta.

Syy tähän on ruoan, biopolttoaineiden ja esimerkiksi paperin tuotanto.

Arvioiden mukaan trooppisten metsien paikalliset omistusolot ratkaisevat, miten sademetsät säilyvät tai eivät säily.

Maapallon liikkumavara on siis käymässä vähiin, mikä ei ole edes uutinen. Se on siis käymässä vähiin jo ennen kuin esimerkiksi Vaiheinen jää eläkkeelle. Maapallon mittakaavoissa siis heti.

Pessimisti voisi ryhtyä päättelemään, että ruoan tai vaikka biopolttoaineiden hintojen nouseminen pistää liikkeelle niitä maakauppoja, joilla joku keinottelija kerää lyhyellä aikavälillä voitot, mutta sademetsiä hakataan laajamittaisesti. Sen seuraukset ilmastolle, biodiversiteetille, ihmisen terveydelle ja niin päin pois olisivat sitten varsin ennalta-arvaamattomat, mutta tuskin millään tavalla myönteiset.

Optimisti luottaa ihmisen viisauteen ja kykyyn tehdä oikeita ratkaisuja, jotka vaikuttavat myönteisesti pitemmänaikavälin tulevaisuuteen. Vaikka lähitulevaisuuden menetyksen kustannuksella.

Tuon viisauden ja kyvyn pitäisi sisältää aidosti nopeita globaaleja päätöksiä ja varsinkin toimenpiteitä, joilla ihmisen ekologinen jalanjälki ja ympäristön kulutus saadaan Maan kantokykyä vastaavalle tasolle. Se vaatii merkittäviä ja rankkoja muutoksia taloudessa ja ihmisen - etenkin länsimaisen ihmisen - elintavoissa ja toimissa. Se vaatii myös muutoksia siinä, miten hyvinvointia maapallolla jaetaan.

Aikaa ei ole enää siihen, että nyt vallassa olevan sukupolven lapset ryhtyvät hoitamaan asiaa, vaan se on tämän sukupolven tehtävä.

Niin. Eikä tämä ole edes ainoa konkreettinen uhkakuva samalla aikavälillä.

Kaikesta huolimatta, pistän pelimerkit optimistin ruutuun.

Kontrollia ja sensuuria

Savon Sanomissa julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen toivoo, että tiedotusvälineet ryhtyvät toimeen netin keskustelupalstojen tekstien siistimiseksi. Hänen mukaansa yksinkertaisin keino olisi vaatia keskustelijoilta omalla nimellä esiintymistä.

Täysin avoimet keskustelupalstat ovat lehdille ongelma, sillä vaikka niiden tekstejä ei ennakolta tarkastettaisikaan paperilehden yleisönosastojen tapaan, niin vastuu verkkolehden teksteistä on myös tiedotusvälineellä. Verkkojulkaisuilla kun on päätoimittajavastuu olemassa siinä missä paperille painetussa lehdessäkin.

Tosin on niin, että ennakkosensuuri ei ole edelleenkään tarpeen lakisääteisten vastuiden vuoksi, vaan ylilyöntien jälkikäteinen moderointi netissä riittää. Se teettää tietysti töitä, mutta on menetelmä muiden joukossa.

On ymmärrettävää, että keskustelun laadukkuudesta huolestuttaessa, on pohdittava keinoja, joilla vältetään täysin avoimissa keskusteluissa herkästi leimahtavat ylilyönnit.

Perinteiset netin keskustelupalstat ovat konseptina verrattavissa jossain määrin lehtien yleisöosastoihin, mutta onkohan se nyt todellakin niin, että tuo on ainoa lähestymiskulma sanaan "keskustelu"?

Olisi oikeasti järkevää tarkastella asiaa nettijulkaisemisen näkökulmasta, eikä etsiä Hyvärisen tapaan analogiaa esimerkiksi printtimediasta. Ne analogiat kun eivät tunnetusti toimi.

Blogit ovat yksi tapa lähestyä samaa asiaa, joten miksi tiedotusvälineet eivät käyttäisi sitä? On totta, että myös blogimuotoisessa keskustelussa voidaan mennä yli sovinnaisten ja järjellisten rajojen. Kuitenkin toimintatapana ja konseptina ongelmien hoitaminen blogeissa on helpompaa ja toimii osana työprosessia.

Se tosin vaatisi toimituksilta ja toimittajilta asenteenmuutosta suhteessa nettijulkaisemiseen.

Sehän saattaisi jo kuullostaa... "kansalaisjournalismilta"?

* * *

Toinen ja sensuurilta haiskahatava uutinen löytyy The Butt Ugly Weblog:sta. HS:n uutisen mukaan Duodecimin uutisoiman tutkimuksen mukaan laittomien nettiapteekkien sivuille pääsy pitäisi estää.

Eli samaa sensuurimekanismia kuin lapsipornoon käytetään, esitetään käytettäväksi myös laittomiin nettipateekkeihin. Aikaisemmin keskustelussa on vilauteltu nettipeleihin tai joihinkin arpajaisiin pääsyn estämistä sekä vähintään sivulauseessa verkkoliikenteen suodattamisen käyttämistä piratismin torjuntaan.

Kuten The Butt Ugly Weblog sen sanoo, verkkoliikenteen suodattamisella ei suljeta yhtään laitonta nettiapteekkia eli itse ongelmaan tällä keinolla ei puututtaisi.

Näyttää siis myös siltä, että kun yhdessä paikassa on keksitty keino - joka ei edes toimi kunnolla ja oikein - sitä samaa sensuurikeinoa halutaan käyttää vähän joka paikkaan.

Mikä on seuraava tarkoitus, johon verkkoliikenteen suodatusta halutaan soveltaa?

sunnuntaina, heinäkuuta 20, 2008

Toinen ja kolmas

Vaiheinen on saanut jälleen jalokiviä. Tuossa aikaisemminhan Parallel Lines-blogin lepis soi kunnian ja nyt sitten Paikan lumo-blogin Hirlii sekä Skrubun pni ovat antaneet samaisen kunniamaininnan.

Vaiheinen kiittää saamastaan huomioista mitä nöyrimmin mielin.

Mutta.

Aiemmin jäi listaamatta ne seitsemän blogia, jotka ansaitsevat myös tämän huomionosoituksen. Se tehdään nyt.

Ei muuten ole ihan helppoa valita yli 50 seurannassa olevan hienon blogin joukosta 7:ää.

Koska menossa on naistenviikko, jaetaan timantit sellaisille mainioille blogeille, joiden kirjoittajat ovat ymmärrykseni tai tietoni mukaan naisia. Jokainen näistä ansaitsee tunnustuksen omista syistään. Joukkoon mahtuu kulttuuria, suoraa puhetta, näkemystä, koskettavia tarinoita, hienoja valokuvia, asiaa arjesta ja sunnuntaista.

Kas tässä lista:

- Pisarat
- IStori
- Viides rooli
- Valo ja sateenvarjo
- Halo Efekti
- Parallel Lines
- Saaran blogi
- Enimmäkseen harmiton

- Ikkunaiines
- Kello viiden tee - syanidilla, kiitos.
- Almamaria
- SusuPetal

Ja lopuksi kollektiiviblogi, joka kertoo muodista kaiken sen mitä tavallisen kulkijan pitää tietää:

- Lumppuja ja lureksia

Tunnustuksia tuli nyt jaettua siis vähän enemmän kuin se 7 kappaletta, mutta arvelen ettei se ole kovinkaan kiellettyä. Edellä mainituista blogeista osalla taitaa olla jo tämä tunnustus, mutta tiettävästi timantteja ei koskaan ole liikaa.

Toimintaohje sitä tarvitseville löytyy tuosta aiemmasta postauksestani ja briljantin saa tästä:


EDIT: 27.7.2008:
Ja neljäs: Huomasin juuri, että myöas Jyvällä - mietteitä makasiinistani -blogi on suonut tämän huomionosoituksen Vaiheiselle. Kiitos.


Hankinnat

Kunnissa on pulmia hankintalain kanssa. YLE Uutiset on selvittänyt kuntien kokemuksia uudesta hankintalaista. Kunnat joutuvat monien hankkeiden kanssa nk. EU-kilpailutukseen, jonka ideana on EU:n laajuinen vapaa kilpailu. EU-hankinnat on hoidettava raskaamman prosessin kautta ja kuitenkin ne tuottavat kunnille lähinnä vain kotimaisia tarjouksia.

Lisäksi kilpailutuksen kautta saattaa tulla eteen omituisia tilanteita. Esimerkiksi kelpaa uutisessa mainittu Helsingin kaupungin kilpailutus lehmusten hankkimiseksi Kaivopuistoon. Pahimmassa tapauksessa kaupunki joutuu käyttämään veronmaksajien rahoja puihin, jotka eivät kestä maamme talvea. Siis heittämään rahaa kankkulan kaivoon.

Kilpailutus on ihan järkevää silloin kun sillä pyritään säästämään yhteiskunnan varoja ja pitämään hankkiminen kuosissa. Voi kuitenkin kysyä, että mitä järkeä noin ylipäätänsä on hankkia puita Suomeen Belgiasta? Eikö meillä ole Suomessa tarpeeksi puita?

Hankinnat ovat julkiselle vallalle myös paikka, jossa tehdään päätöksiä kestävän kehityksen tai ilmastonmuutoksen hillinnän puolesta tai niitä vastaan. Hankinnoissa olisi syytä huolehtia siitä, että erilaiset ympäristövaikutukset huomioidaan valintoja tehtäessä ja esimerkiksi siten, että ympäristöllisistä syistä johtuen hankkiva taho voi hyväksyä jonkun muun tarjouksen kuin halvimman.

Se raha nimittäin ei mene hukkaan, vaan jos kalliimman tarjouksen mukainen hankinta tarjoaa mahdollisuuden vähäisempään ympäristön kulutukseen, se raha on samalla sijoitus tulevaisuuteen.

Hankintalain 44 §:ssä on puhetta ympäristömerkin käyttämisestä hankintojen kriteerinä. Lisäksi lain 62 §:ssä määritellään termiä "kokonaistaloudellinen edullisuus" siten, että sen vertailuperusteena voidaan käyttää myös ympäristöystävällisyyttä. Laki siis antaisi jo mahdollisuuksia ympäristöllisesti kestävään hankintatoimeen.

Käytetäänkö tuota mahdollisuutta? Jos ei, niin miksi?

Laki voisi toki olla tässä mielessä kireämpikin ja tehdä ympäristövaikutusten arvioimisen lähes pakollisiksi osaksi hankintaprosessia.

Muuten tuo hankintalaki on epäonnistunut tapaus. Sen osoittaa se, että nykyään markkinaoikeus on tukossa kaikenlaisista kilpailutuksiin liittyvistä valituksista ja itse asiat julkisella sektorilla eivät etene. Eräänlainen juristien unelmalaki siis.

lauantaina, heinäkuuta 19, 2008

Palvelinkeskukset

Wikimedia ServerPisarat-blogissa otetaan kantaa verkkopalveluiden käyttöön ja palvelinten sähkönkulutukseen. Blogi viittaa myös HS:n taannoiseen uutiseen palvelinkeskusten virrankulutuksesta sekä siihen miten The New York Times -lehti oli laskenut, että "yksi haku Googlen hakukoneella kuluttaa yhtä paljon virtaa kuin energiansäästölamppu vie tunnissa".

Blogi kirjoittaa myös siitä, että hömppäverkkopalvelut saavat jäädä, koska sitä virtaa palveluiden taustalla kuluu.

Tietoyhteiskunnan myötä palvelinkeskuksissa kulutetaan merkittävästi energiaa palvelinten ylläpitoon sekä niiden jäähdyttämiseen. HS:n mukaan TeliaSonera, Elisa, TietoEnator ja Datacenter Finland yhdessä yltävät samalle kulutustasolle kuin Mäntsälä, joka on Suomen runsaasta 400 kunnasta 88. suurin sähkön käyttäjä.

Ei siis ole yhdentekevää miten näitä palvelinkeskuksia tehdään ja hoidetaan. Kuten aikaisemmin on mainittu, palvelinkeskusten sähkönkulutus maailmassa on jatkuvassa kasvussa vuoteen 2020 mennessä arviodaan niihin tarvittavan nelinkertainen määrä sähköä.

Kun palvelinkeskuksissa otetaan jo suunnitteluvaiheessa muutamia perusperiaatteita huomioon, voidaan sähköä säästää huomattavasti. Potentiaaliahan sähkön säästölle löytyy ja samalla business säästää merkittävästi rahaa (esim. 40%).

InfoWorldin Ted Samson kirjoittaa Sustainable IT-blogissaan Subodh Bapatin kolmesta perusperiaatteesta, jotka palvelinkeskusten energiatehokkuuden parantamiseksi olisi syytä huomioida, jotka vapaasti kääntäen ovat:

1) Jokaisen palvelinkeskuksen komponentin pitää tuottaa mahdollisimman energiatehokkaita operaatioita
2) Energiatehokas palvelinkeskus pystyy vastaamaan muuttuviin vaatimuksiin
3) Energiatehokas palvelinkeskus kalibroi sähkönkulutuksensa siltä vaadittavan laskentatehon mukaan.

Näistä varsinkin viimeisellä on merkitystä. Nythän palvelinkeskuksissa on paljon sellaisia palvelimia, joiden kapasiteetista on merkittävä osa käyttämättä palvelimen keskittyessä esimerkiksi vain yhteen tehtävään.

Kuten loppukäyttäjän laitteet ovat vuosien varrella pienentyneet, myös palvelinten koko on pienentynyt. Energian hinnan kohoaminen on jo johtanut palvelinpuolellakin yksittäisten laitteiden sähkönkulutuksen huomioimiseen, joten laitekannan uudistaminen tuottaa parempaa energiatehokkuutta näissä keskuksissa.

* * *

Yksi HS:n uutisessa oleva asia on myös syytä huomioida. Palvelinkeskusten tuottaman lämmön käyttäminen esimerkisi rakennusten lämmittämiseen. Ihan samalla tavalla kuin metsäteollisuus itse tuottaa osan sähköstään, pitäisi palvelinkeskusten tuottama lämpöenergia ohjata uusiokäyttöön sen sijaan, että se lasketaan harakoille.

Tällaisiin hankkeisiin myös yhteiskunnan olisi hyvä osallistua, kunnes toteutuksesta tulee arkipäiväistä rutiinia.

* * *

Kuluttajilla on tietysti varsin vähän tapoja vaikuttaa palvelinkeskusten energiankulutukseen suoraan. Yksi keino olisi tietysti Pisarat-bloginkin mainitsema palveluiden käytön vähentäminen.

Se tietysti olisi takapakkia digitaaliselle vallankumoukselle, mutta ilmastonmuutoksen torjunnassa erivapautta ei voida myöntää myöskään nettipalveluille.

Voi hyvinkin olla, että esimerkiksi Googlen tai Facebookin kaltaisten nettipalveluiden on tulevaisuudessa pyrittävä sijoittamaan palvelunsa energiatehokkaisiin palvelinkeskuksiin ja tehtävä energiansäästämisestä loppuasiakkaille näkyvä hyve. Muuten asiakkaat klikkailevat itsensä muualle.

Missä ovat verkkopalveluiden selosteet ko. palveluiden toteutuksen ympäristövaikutuksista?

* * *

Yksi asia, joka kaiketikin pitäisi selvittää, ellei ole jo selvitetty, on se miten paljon internet ja verkkopalvelut ovat vähentäneet ympäristön tai energiankulutusta muilla toimialoilla?

Villi arvaus on se, että oletettua vähemmän toistaiseksi, koska yhä edelleen prosessit ovat sellaisia, etteivät ne erityisesti tue kestävää kehitystä. Kovin monen palvelun tehtäväksi ei ole annettu ympäristökuormituksen vähentämistä, eikä sitä niiden suunnittelussa ole huomioitu.

Lisäksi esimerkiksi matkustamisessa ei ole viimeaikoina tapahtunut muuta kuin kasvua. Ilmeisesti vasta polttoaineiden hinnan nousu aiheuttaa sen, että matkustaminen vähenee, eikä siis esimerkiksi netin käyttö esimerkiksi videokonfferensseihin.

Euro on myös väkevä ympäristökonsultti.


(Kuvassa Wikimedia Server. Kuvan lähde: Wikimedia commons, kuvaaja Jimmy Wales)

perjantaina, heinäkuuta 18, 2008

Lomailuvideo

Demos Helsinki kertoo del.icio.us -feedissä, että "tätä mainosta ei suomalainen TV asema suostunut näyttämään vaikka niin oli luvannut. Vähähiilinen yhteiskunta ei synny niin kauan kun mediat ovat riippuviasia suurimmista päästäjistä - liikkuminen ja matkailu sekä ruoantuotanto".

Kysymys on matkailusta ja sen hiilidoksidipäästöistä, jotka ovat yksi Ilmastotalkoiden teema.

Spekuloimatta TV-kanavan nimellä tai sen haluttomuuden syillä, pieni kierros mainoksia esittävien kanavien ja niiden taustayhtiöiden omistamiin verkkopalveluihin osoittaa, että matkailu on yksi kyseisten yhtiöiden tulonlähteistä. Matkailumarkkinointi on yhtiöiden palveluvalikoimissa varsin näkyvästi ja matkailutoimialan yhtiöt ovat kohtalaisen suuria ilmoittajia. Intressiristiiriita näyttää ilmeiseltä.

Lyhyen aikavälin taloudellisten intressien asettaminen etusijalle suhteessa kestävään kehitykseen estää meitä toimimasta oikein. Ilmastonmuutoksen hillintä muuttaa liiketoimintaa ja sen rakenteita monilla toimialoilla. Esimerkiksi kuluttava lentomatkailu on yksi muutoksen keskipisteeseen joutuvista toimialoista sekä toiminnan aiheuttamien päästöjen kautta että polttoaineiden hinnannousun aiheuttamien hinnankorotuspaineiden kautta.

Muutos on väistämätöntä ja juuri siksi vitkuttelusta ei ole mitään hyötyä. Jos sopeutumisen aloittaa aikaisemmin, on myös liiketoiminta nopeammin kestävällä pohjalla.

Se koskettaa myös mediayhtiöitä, jotka voisivat aidosti ryhtyä etsimään tulonlähteitä vihreästä taloudesta sen sijaan, että jääräpäisesti pönkittävät tuhlaukseen perustuvaa taloutta.

(via Ajatuksia Ensimmäisestä Maailmasta)

torstaina, heinäkuuta 17, 2008

Maus

Ihmisen historiassa on asioita, joita ei pidä mennä unohtamaan tai lakaisemaan piiloon.

Art Spiegelmanin kirjoittama Maus I & II (Selviytyjän tarina sekä Ja vaikeudet alkoivat täällä) kertoo yhdestä sellaisesta. Maus on sarjakuvan muotoon kirjoitettu omaelämäkerrallinen tarina Art Spiegelmanin perheen vaiheista toisen maailmansodan alla, sen aikana ja jälkeen. Tarinan keskipisteessä on Art Spiegelmanin isä Vladek, joka oli puolanjuutalainen. Hän ja hänen perheensä joutui kaikkien juutalaisten tapaa natsien vainon kohteeksi ja lopulta keskitysleireille kuten Auschwitziin.

Auschwitzissa arvioidaan tapetun 1,1–1,5 miljoonaa henkeä 1689 päivässä, minkä laitos ehti toimia ennen kuin puna-armeija otti sen haltuunsa tammikuun 27. päivä vuonna 1945.

Maus on kaksitasoinen tarina, jossa kuvataan tapahtumia sodan melskeissä sekä myöhemmin ikääntyneen miehen suhdetta omaan perheeseensä ja Artin suhtautumista isäänsä osana kirjan tekemistä.

Kirja on vaikuttava ja sarjakuvana helppolukuinen, vaikka käsiteltävät asiat eivät helppoja ole. Vanhan miehen kerrontatyyli poistaa tarinasta turhaa siloposkisuutta ja tekee siitä kaikessa karheudessaan uskottavan.

Ihmiset on esitetty kirjassa eläinhahmoina, jolloin tarina pehmenee hieman. Eläinhahmot tuovat mukaan myös hetkellisesti pientä huumoria kerrontaan, se ei ole kuitenkaan hahmojen tarkoitus. Tarinassa juutalaiset ovat hiiriä, saksalaiset kissoja, puolalaiset sikoja, ranskalaiset sammakoita, britit kaloja, ruotsalaiset poroja, amerikkalaiset koiria ja mustalaiset yöperhosia.

Teos jakautuu kahteen osaan, jotka on alunperin julkaistu erillisinä. Ensimmäinen osa Suomessa vuonna 1990 ja toinen 1992. Yhdessä kirjassa tarinat on julkaistu vuonna 2003. Sarjakuva toi Spiegelmanille arvostetun Pulitzerin palkinnon vuonna 1992.

* * *

Maus on monellakin tapaa lukemisen arvoinen kokemus. Se kertoo ystävyydestä, joka saa mahdottominakin aikoina ihmiset tekemään hyviä asioita, vuosien yli kestävästä rakkaudesta, epätoivosta, ihmisten muuttumisesta kokemusten saattelemana, kekseliäisyydestä ja totalitaristisen pahan pakenemisesta.

Kirja kertoo myös siitä käsittämättömästä julmuudesta ja tuhovimmasta, jota valtaa pitävät sokeudessaan ja fanaattisten oppien perässä juostessaan saavat pahimmillaan aikaan. Se on jotain sellaista, johon ihmiskunnan ei todellakaan enää tarvitse ryhtyä. Siksi on syytä muistaa.

Tällaisia tarinoita tarvitaan muistuttamaan meitä valoisampien aikojen lapsia niistä vuosista jolloin henkinen pimeys pyyhki mantereen yli.

(Kuvassa keskitysleiri Auschwitz I:n portti. Kuvan lähde: Wikimedia commons)

Kirje

Sain eräästä verkostoitumispalvelusta uutiskirjeen.

Kiinnitin huomiota kirjeen loppukaneettiin: "Kaikki uutiskirjeen tiedot on suojattu tekijänoikeuksin. Uutiskirjettä ei saa lähettää edelleen".

Ei noin.

En keksi yhtään syytä lähettää kyseistä uutiskirjettä kenellekään, mutta väite kaikkien tietojen tekijänoikeuksista on tuulesta temmattu.

Tekijänoikeuksien kyseessä ollen on syytä tarkastella kahta asiaa eli tässä tapauksessa sähköpostiviestiä kokonaisuutena ja sen asiasisältöä. Niillä voi olla hyvinkin erilainen kohtelu lain edessä.

Sähköpostiviestin julkaiseminen siinä asussa, missä olen sen saanut, on tekijänoikeusmielessä kiinni siitä, ylittääkö kyseinen viestin teoskynnyksen. Mikä tahansa HTML-sähköpostiviesti ei ole teos, vaikka tekijä niin haluaisi tai väittäisi.

Jos sitten puhutaan viestin asiasisällöistä, niin tekijänoikeuslaki ei sano siitä yhtään mitään. Jos kirjeen sisällön julkistamista ei ole muuten rajoitettu (esimerkiksi yksityisyyden suoja), voidaan tekijänoikeuslainsäädännön puolesta sähköpostin asiasisältö julkaista esimerkiksi referoimalla se omin sanoin.

Kokonaan toinen asia on sitten se, että onko se julkaisemista, jos lähetän yksityishenkilönä saamani kirjeen edelleen toiselle yksityishenkilölle sähköpostina? Ei ole.

Laki sanoo, että

"Teos saatetaan yleisön saataviin, kun:

1) se välitetään yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös teoksen välittäminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana;

2) se esitetään julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle;

3) sen kappale tarjotaan myytäväksi, vuokrattavaksi tai lainattavaksi taikka sitä muutoin levitetään yleisön keskuuteen; taikka

4) sitä näytetään julkisesti teknistä apuvälinettä käyttämättä.

Julkisena esittämisenä ja yleisölle välittämisenä pidetään myös esittämistä ja välittämistä ansiotoiminnassa suurehkolle suljetulle piirille."

Jos siis lähettäisin kyseisen viestin kollegalleni, mutta en esimerkiksi jonnekin keskustelualueelle tai vaikkapa tähän blogiin, kyseessä ei olisi sen saattaminen yleisön saataviin. Tekijänoikeuksilla ei siis voida perustella asiaa. Jonkun muun lain mukaan voi olla kiellettyä lähettää viestiä eteenpäin.

* * *

Tekijänoikeudet eivät ole ihan yksinkertainen asia ja siitä vallitsee kaikenlaisia käsityksiä. Esimerkiksi 10 Big Myths about copyright explained esittelee amerikkalaisesta näkökulmasta pulmia.

Tilannetta ei selvennä se, että yritykset käyttävät tekijänoikeutta leväperäisesti ja ylilaveasti pyrkiessään suojelemaan omia immateriaalioikeuksiaan.

keskiviikkona, heinäkuuta 16, 2008

Luottamusta

Tuija Aalto pohtii Tuhat Sanaa-blogissa luottamusta sosiaalisessa mediassa ja sitä miten luottamus verkkopalveluissa syntyy. Aihetta käsitellään myös Jaiku-keskustelussa.

Keskustelu liittyy yksityishenkilöille tarkoitetun sosiaalisen median oppaan tekemiseen.

Luottamus on monella tapaa hankalasti määriteltävissä oleva asia, joka on kuitenkin elintärkeää monille verkkopalveluille.

Ajatellaan nyt vaikka verkkopankkia. Mikäli emme luottaisi verkkopankin turvallisuuteen ja siihen, että sitä kautta tapahtuva rahaliikenne menee oikeisiin paikkoihin, me emme käyttäisi verkkopankkia. Samalla pankki menettäisi niitä etuja ja hyötyjä, joita verkkopankin avulla saavutetaan. Ja me kuluttajat joutuisimme maksamaan sen menetyksen.

Luottamus voi siis tarkoittaa myös tehokkaampia toimintaprosesseja ja sitä kautta rahaa.

Verkossa tapahtuva toiminta voi myös murentaa luottamuksen ja sitä kautta heikentää myös liiketoimintaa. Esimerkiksi kelpaa jälleen verkkopankki ja Sampo Pankin kompurointi tietojärjestelmiensä uudistamisessa. Joidenkin arvioiden mukaan pankki on menettänyt 40 000 asiakasta ja pankki itse on päättänyt olla veloittamatta kuukausiin palvelumaksuja.

Käyttäjälle luottamus merkitsee myös riskiä. Jos esimerkiksi luottokorttiostokset verkossa päätyvätkin jonkun hakkerin käsittelyyn, voi harmeja olla tiedossa pahaa-aavistamattomalle verkon käyttäjälle.

Riskejä elämässä on pakko ottaa, mutta mitä vähemmän sellaisia verkkopalveluissa käyttäjille on tarjolla, sen paremmin liiketoimintaa verkossa voidaan tehdä.

Itseasiassa luottamuksen saavuttaminen ja ylläpitäminen on kaikkien verkkopalveluiden kehittämisen ja niiden konseptien tärkein elementti.

Nyrjähdyksiä #30

Maksaisitko 11 miljoonaa dollaria valokuvasta? Tai oikeastaan oikeudesta käyttää sitä?

Kauppalehden mukaan: "Angelina Jolie ja Brad Pitt ovat myyneet yksinoikeudet vastasyntyneiden kaksosvauvojensa ensimmäisiin lehtikuviin 11 miljoonalla dollarilla eli noin 6,8 miljoonalla eurolla."

Saattaisi kaksosille tulla hieman esineellistetty olo, jos he oivaltaisivat tulleensa kerralla kannattavaksi kaupan kohteeksi.

Tällainen tähtikultti on jo liikaa. Noilla summilla Jolie & Pitt Ltd. voisi yhtiöittää muksunsa ja myydä loputkin. Onko ihan kaikki kauppatavaraa?

Ei, en edes halua nähdä mitään kuvia aiheesta tai mistään vastaavasta. Kärsikööt nämä juorulehtifirmat nahoissaan hölmöt sijoituksensa.

tiistaina, heinäkuuta 15, 2008

Huonot lait

Ruotsin lainmuutos, joka antaa armeijan tiedustelulle oikeuden valvoa kaikkea ulkomaista puheli- ja internetliikennettä, voi johtaa muutoksiin liiketoiminnassa tai vaikka palveluiden suunnittelussa.

Organisaation lyhenteen mukaan puhutaan FRA-laista. Svenska Dagbladet kertoi viime viikolla, lainmuutoksen motivaatio on Venäjän kansainvälisen liikenteen seuraaminen.

Siinä missä lähes kaikki Suomen kansainvälisestä puhelin-ja internetliikenteestä kulkee Ruotsin kautta, Venäjän kansainvälisestä liikenteestä 80 % kulkee Ruotsin kautta. Venäjällä turvallisuusviranomaiset ja operaattorit ovatkin ryhtyneet pohtimaan tilannetta.

Keinoja näyttää olevan kaksi eli joko venäläiset operaattorit siirtävät liikennettä pois Ruotsin kautta kulkevilta reiteiltä tai kuljetettava data salataan.

Reitityksen muuttaminen tarkoittaisi esimerkisi TeliaSoneralle menetyksiä liiketoiminnassa.

Jo nyt salausteknologiaa käytetään luottamukselliseen aineistoon, joten Ruotsin salakuuntelun kirkkain terä todennäköisesti taittuu joka tapauksessa. Jos Ruotsin vakoilupäätösten myötä liikenteen salausta ryhdytään ottamaan yhä laajemmin käyttöön, se tarkoittaa palveluiden suunnitteluperusteiden muutoksia. Liikenne lähtökohtaisesti pystytään salaamaan ja vain joutava liikenne jätetään salaamatta.

Ruotsin tarkoitusperät saattavat jäädä siis toteutumatta, mutta ruotsalaiselle liike-elämälle laista on vain haittaa.

Operaattorit eivät ole ainoita, jotka FRA-laista Ruotsissa kärsisivät, sillä erilaiset hosting- ja SaaS-palveluita tarjoavat yritykset joutunevat pohtimaan suhtautumistaan maan läpi kulkevaan liikenteeseen ja palveluiden operointiin ko. maasta käsin. Kansainvälisten yritysten voi olla vaikea sijoittaa liiketoimintaansa maahan, jonka turvallisuusviranomaiset seuraavat liikennettä ja ovat ilmoittaneet myös luovuttavansa vaihtokaupan tai myynnin kautta tietoja eteenpäin.

Eikä siinä vielä kaikki. Ruotsissa voittoa tavoittelematon juristien muodostama järjestö Centrum För Rättvisa on valmistautunut haastamaan Ruotsin valtion ihmisoikeusrikkomuksista Strasbourgissa toimivaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Samalla asialla on Piratpartiet.

Miten sitten julkinen Suomi suhtautuu asiaan?

Suomessa on viranomaistasolla vastustettu lakia ja valitettu koko asiaa. Mitään virallisia suunnitelmia tilanteen varalle ei vielä ole esitetty. Muutenkaan koko asiaa ei ole kommentoitu juuri millään tavalla. Vastauksia julkisvallalta on kuitenkin tulossa sillä esimerkiksi kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.) on tehnyt asiasta kirjallisen kysymyksen.

Pelkkään vaikenemiseen Suomessa ei toivottavasti ylihygieenisen naapurisovun nimissä mennä, sillä FRA-laki koskettaa syvästi suomalaisten yritysten liiketoimintaa ja yksityisten ihmisten tietosuojaa.

Lisäksi voidaan esimerkiksi ottaa vaikkapa tiedotusvälineiden lähdesuoja, joka on lakiin perustuva oikeus, jonka eräs tarkoitus on taata tiedotusvälineille mahdollisuus valvoa vallankäyttöä. Lähdesuojan murtaminen naapurimaan viranomaisten toimesta ei ole sivuseikka.

Matalaenergiatalot

YLE:n pääkaupunkiseudun alueuutiset kertovat tänään, että Vantaan Kivistöön suunnitellaan ensimmäisiä alueen matalaenergiataloja. Hyvä niin.

Uutisessa huomiota kiinnitti se, että rakennettavien talojen energiankulutus alittaa tämän hetken energianormit 40 %:lla. Siis neljälläkymmenellä prosentilla!

Huomaa, ettei Suomessa ole piitattu energiankulutuksesta paljon mitään ja huomaa, että energia on Suomessa ollut niin halpaa, ettei kulutuksesta ole tarvinnut välittää.

Millaisia pahvitaloja varten nämä rakennusnormit oikeastaan onkaan tehty?

Miten ihmeessä energiaa suorastaan tuhlaavaa rakentamista voidaan väittää mitenkään laadukkaaksi? Rakennuspuolellahan kotimaisen työn laadun korostaminen on ollut lähes yhtä vankkaa kuin kotimaisen ruoan puhtauden jatkuva toistaminen.

Liian usein insinöörille laatu on pelkästään paperille kirjoitettujen normien, jopa aivan liian löysien, sanatarkkaa noudattamista.

Olisikohan nyt ihan oikeasti aika tiukentaa kautta linjan näitä rakentamisen normeja ja tiukasti?

Timantti


Parallel Lines-blogin Lepis on myöntänyt Vaiheiselle edellä kuvatun jalokivisen kunniamaininnan saatesanoilla "paremman ympäristön omatuntomme arkkitehtuurisessa mittakaavassa". Vaiheinen kiittää ja kumartaa mitä nöyrimmin kevyesti punastellen.

Säännöt:

1. Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.
2. Linkitä siihen blogiin, josta sait palkinnon.
3. Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajaksi. (siis vähintään)
4. Laita noiden blogien linkit sivullesi.
5. Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

7 blogin nimeäminen vaatii nyt hieman töitä, sillä seurannassa on varsin monta hyvää ja hienoa sellaista.

Lisään nimeämiset myöhemmin päivän mittaan.

maanantaina, heinäkuuta 14, 2008

Hehkulampuista johtajuuteen



Yhdysvalloissa ympäristöjärjestö Sierra Club on käynnistänyt kampanjan Lightbulbs to Leadership kiinnittääkseen huomiota siihen, että ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan myös muita toimia kuin hehkulamppujen vaihtaminen.

Tarvitaan vakavia poliittisia päätöksiä ja kuten kampanjassa sanotaan, sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, että työpaikkoja menee, vaan niitä syntyy. Vihreä talous myös työllistää. Ilmastonmuutosta ja talouden pelastamista voidaan tehdä yhtä aikaa.

Kampanjassa pidetään kotibileitä 17. heinäkuuta.

Tuo Sierra Club muuten ei ole mikään viime vuosien kotkotus, vaan ympäristöjärjestö, joka on perustettu vuonna 1892. Järjestöllä on noin 730 000 jäsentä.

Be Kind Rewind

Be Kind Rewind on kelpo elokuva. Se on sympaattinen tarina videovuokraamosta ja sen lähiympäristöstä ja -yhteisöstä.

Päällisin puolin elokuva näyttää komedialta. Se ei ole kuitenkaan koko totuus.

Elokuvassa on erilaisia tasoja, jotka koskettavat ihmisen suhdetta byrokratiaan, omiin mahdollisuuksiin ja oman lähipiirin historiaan.

Ihminen voi itse omalla luovuudellaan ja kyvyillään saada aikaiseksi jotain hyvää, vaikka ulkoisia aineksia ei näyttäisikään olevan yllinkyllin. Elokuvan yksi ajatus tuntuu olevan, että sillä mennään mitä on. Kaiken ei tarvitse olla aina suurta ja mahtavaa. Ja silti se voi toimia ja tuottaa ihmisille mielihyvää ja ylpeydenaiheita.

Lähiympäristössämme on paljon hyvää ja arvokasta, vaikka usein pyrimmekin katsomaan aidan toiselle puolelle ja ihastelemaan sen nurmikon vihreyttä. Kuitenkin myös omalta puolelta aitaa löytyy paljon sellaista, mistä on mahdollista kehittää hyvää karmaa.

Elokuvan juoni pyörii New Jerseyn Passaicissa sijaitsevan videovuokraamon ympärillä. Sen omistaja mr. Fletcher (Danny Glover) antaa vuokraamon pörittämisen pariksi päiväksi apulaiselleen Mikelle (Mos Def). Hänen hieman foliohattuihin vinksallaan oleva kaverinsa Jerry (Jack Black) onnistuu demagnetisoimaan kaikki videokasetit, mutta eipä se menoa haittaa. Elokuvat voi aina tehdä uusiksi ja ruotsittaa.

Ruotsittaminen ("Sweding is re-making something from scratch using whatever you can get your hands on") voi toimia hyvinkin erilaisissa asioissa ja kaiketikin kannattaa joskus kokeilla.

Elokuvan www-sivuilta löytyy myös pätkiä ruotsitetuista elokuvista, joita leffassa tehdään.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia leffassa on vuonna 1943 kuollut jazz-pianisti Fats Waller, jonka elämän vaiheisiin leffan pääjuonen ohella pääsee sujuvasti tutustumaan.


EDIT 16.40: IStori oli paikan päällä myöskin ja on blogannut aiheesta niin ikään.

sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008

Skotlannin linnut

Skotlannin rannikoilta on tuhansia lintuja katoamassa ilmastonmuutoksen seurauksena. Kato on kohdannut pikkukajava-, ruokki- ja riskiläkantoja.

Tutkijat ovat päätelleet, että ilmastonmuutoksen seurauksena linnuille on meressä vähemmän ravintoa ja ne jättävät pesänsä etsiäkseen sitä. Lintukato liitetään siis meriympäristön muutoksiin, mutta tutkijoilla ei ole vielä kovinkaan paljon tietoa asiasta. Tutkijat pitävät kuitenkin lintupopulaatioita meriympäristön hyvinvoinnin mittareina.

Laskentojen mukaan muutokset ovat olleet varsin suuria, sillä esimerkiksi Orkneyssä sijaitsevan Copinsayn pikkukajavapolulaatio on pudonnut 1980-luvun 10 000 linnusta tänä vuonna havaittuun 2 000 yksilöön.

* * *

Asiat liittyvät toisiinsa ja ilmastonmuutoksen seurauksena ympärillämme tapahtuu koko joukko muutoksia myös ekosysteemissä.

Ihmisenkään kannalta nämä asiat eivät ole sivuseikkoja, sillä meristä ihminen saa merkittävän osan ruokavarannoistaan.

* * *

(Kuvassa riskilä. Kuvan lähde: Wikimedia commons)

Ydinsota

Uusimmassa Tiede-lehdessä on pikku-uutinen ydinsodan seurauksista. Uutisessa viitataan PNAS-lehdessä julkaistuu artikkeliin, jonka mukaan jo alueellinen ydinasekonflikti riittää hävittämään koko maapallon päältä otsonikerroksen. Se olisi sitten menoa.

Mallinnuksessa käytettiin esimerkkinä Intian ja Pakistanin välistä konfliktia, jossa räjäytettäisiin 100 Hiroshimaan pudotetun ydinpommin kaltaista ydinasetta. Tutkimuksessa havaittiin, että 20-70%:n otsonikato eri puolilla maapalloa viideksi vuodeksi. Sen jälkeenkään otsoniaukot eivät katoaisi nopeasti mihinkään.

Tästä seuraisi merkittävä ultraviolettisäteilyn lisääntyminen Maan pinnalla, joka vaarantaisi ekosysteemin ja ihmisen terveyden. Lisäksi maapallon lämpötila nousisi ilmakehän savun seurauksena dramaattisesti, paikallisesti jopa 30-60 astetta.

Siis kaukana meistäkin tapahtuva selkkaus, jossa käytetään ydinaseita tietäisi loppua myös täällä rauhallisessa Pohjolassa.

* * *

Ydinaseet ovat tajuttomin keksintö, jonka ihmiskunta on konkreettisesti luonut.

Niiden käyttäminen oikeasti on siis tuhoisaa kaikille, myös hyökkääjälle. Siitä ei selviä kukaan.

Jos ajatellaan, että ydinaseita voidaan pitää jotenkin turvallisena pelotteena, ollaan loogisesti vähintäänkin vetelässä suossa. Miten voi käyttää pelotteena jotain sellaista, jota oikeasti ei voisi toteuttaa siten, että itse säilyisi edes hengissä?

Miten sitten ydinaseista olisi mahdollista päästä eroon?

Problematiikka on sama kuin ilmastonmuutoksessa. Se vaatii globaalia yhteisymmärrystä ja rohkeutta tehdä konkreettisia tekoja, jotka päällisin puolin näyttävät uhrauksilta, mutta ovat pitemmällä aikavälillä katsottuna erittäin hyödyllisiä koko maapallolle.

Tuota rohkeutta tehdä pitkän aikavälin politiikkaa vaan ei näytä löytyvän vieläkään.

(Kuvassa 26.3.1954 Bikinien atolleilla räjäytetty 11 megatonnin ydinlataus, joka oli osa USA:n armeijan operaatio Castlea. Kuvan lähde: Wikimedia commons)


lauantaina, heinäkuuta 12, 2008

Kelvoton kirjailija

Vaiheinen on mitä nöyrimmästä anomuksesta, Auringonkukkametsän innoittamana, hyväksytty Kelvottomien kirjailijoiden seuraan. Hyväksynnän on suorittanut itse Susupetal.

Pelin henki on tämä:

Seuran jäseneksi on tervetullut jokainen, joka tuntee olevansa kelvoton ja/tai kirjailija ja/tai joka vain sattuu olemaan seuraihminen.

Huom! seuran jäseneksi päästäksesi sinun ei tarvitse olla mitään noista edellä mainituista.

Voit siis olla ihan kelpo ihmiseksi.

  • Kirjaakaan sinun ei ole tarvinnut julkaista – seuralle riittää kirjailijatittelin kriteeriksi se, että ihminen kutsuu itseään kirjailijaksi. Jos haluaisit kutsua itseäsi lääkäriksi ilman lääketieteen koulutusta, kehottaisimme sinua harkitsemaan asiaa vielä kerran, mutta kirjailijuuden suhteen emme ole niin tarkkoja.
  • Olet sitten julkaissut, ei-julkaissut, omakustanteen oksentanut, ostoslistan kirjoittanut – voit liittyä seuraan.
  • Ehkä olet kirjoittanut Suurta Aikalaisromaania jo vuosia ja tiedät, että viimeistään kuolemasi jälkeen teos julkaistaan ja saa ansaitsemansa kunnian.
  • Ehkä olet jo julkaissut lukemattoman määrän kirjoja, mutta edelleen tunnet sisimmässäsi, että jotain puuttuu, jotain on jäänyt saavuttamatta. Ehkä jäsenyys oikeassa seurassa uupuu edelleen.
  • Ehkä olet kolkutellut lukuisten kustantamojen ovia tarjoten runokokoelmaasi, joka edelleen, yhdennentoista hiomiskierroksen jälkeenkin, on vain kasa aa nelosia ja muutama bitti muistitikussasi.
  • Ehkä sinulla on blogi, jossa täysin ilman kritiikkiä, julkaisukynnykseen kompastumatta, tuot ilmoille tekstejäsi.
  • Ehkä, ehkä, ehkä. Mitä vaan, itsehän tiedät parhaiten. Ja juuri siihen me uskomme. Emme välitä siitä mitä muut ajattelevat.

Mikäli tiedät ja tunnet sydämessäsi, ettet todellakaan, missään tapauksessa, koskaan ja ehdottomasti aio kirjoittaa ylipäänsä mitään, olet silti tervetullut seuran jäseneksi. Ehkä tärkeintä ei ole se, mitä kirjoittaa, vaan se, minkä jättää kirjoittamatta.
Tai sitten ei. Ihan sama.

Jäseneksi voivat myös ryhtyä täysin epäsosiaaliset erakot, sillä Kelvottomien Kirjailijoiden Seura ei järjestä jäsenkokouksia, ei laadi sääntöjä, ei kerää jäsenmaksuja, ei ylipäänsä välitä ketkä sen jäseniä ovat.

Ja jos ylipäänsä seuroihin liittyminen tökkii, Kelvottomien Kirjailijoiden Seura ottaa myös ulkojäseniä. Joskus on hyvä olla täysin ulkona. Meillä se onnistuu. Meiltä se onnistuu.

* * *

Jäsenhakemuksen mukaisesti Vaiheinen ei tunnusta koskaan kirjoittaneensa mitään ja kiistää kaikki positiiviset näytteet po. toiminnasta ja mistä tahansa muusta. Mitään ei ole ikinä koskaan otettu.

Kunnian saatuaan Vaiheinen liittää tähän tuottamansa kunniakirjan:

Näkeminen

Koska joskus on tullut mollattua Rosa Meriläista, poimitaan häneltä päivän melkein oneliner kommentista koskien Max Jakobssonin muistamattottta hänen ajettuaan päin punaisia liikenteessä:

"Jakobsson on sentään ollut Suomen puolueettomuuspolitiikan kulmakiviä. Homman kantava idea oli, että punaista valoa ei "nähdä"."

Voiko Suomen itsepositiointia 70- ja 80-luvuilla tätä yksinkertaisemmin kuvata?

Nyrjähdyksiä #29

Anu-Elina Lehti kirjoittaa Ilta-Sanomat Plus -lehdykässä: "Olen muutaman vuoden toivonut, että pääsisin vankilaan. Pienessä sellissä toisin kaikessa rauhassa maata laverilla ja lukea kuukausitolkulla klassikkoromaaneita. Ruokahuoltokin toimisi, eikä minun tarvitsisi olla kärryillä uusimmista trendeistä." Lehti jatkaa, että vaihtoehtoinen idea olisi päästä eläkkeelle.

Ymmärrän, että iltapäivälehden toimittajan pitää kenties olla työnsä puolesta kiinnostunut trendeistä sun muusta turhasta touhusta.

Mutta. Jos trendien seuraaminen ahdistaa, niin lopeta se. Niin yksinkertaista se on. Ei tarvitse haluta vankilaan tai eläkkeelle. Riittää kun lopettaa trendipelleilyn ja alkaa elämään kuten haluaa.

Toki se voi tarkoittaa myös sitä, että iltapäivälehdet muuttuvat tarkoituksenmukaisettomiksi tai niitä lukee kahvilassa kuin satukirjoja; pelkkää viihdettä ilman kosketusta omaan todellisuuteen.

Kolikon toinen puoli on se, että ihminen voi elää moraalisesti kestävällä tavalla ja myös pitää siitä. Ihan kuten haluaa. Ja se tekee hyvää.

Virheitä laskennassa

Ranskassa on käytetty sähköisiä äänestyskoneita. Nantesin yliopiston tutkimuksen mukaan sähköinen äänestäminen tuottaa huomattavasti enemmän sekaannuksia kuin perinteinen kynä ja paperi –metodi. 30%:ssa koneista oli ongelmia äänimäärissä ja äänestäjien määrissä.

On sinänsä hyvä, että erilaisia asioita kokeillaan kuten Suomessakin tehdään. On kuitenkin selvää, että koneista ja sähköisistä äänestyjärjestelmistä ei ole pelkästään hyötyä, vaan niistä voi olla myös riesaa.

Sähköisen äänestämisen hankkeiden kohdalla pitää myös kysyä, mikä on se ongelma, joka järjestelmällä pyritään ratkaisemaan?

Tiettävästi vaalien toimeenpanossa ei Suomessa ole esiintynyt mainittavia ongelmia. Ilmeisesti sellaisia halutaan hankkia sähköisellä äänestysjärjestelmällä?

Salainen hankinta

Päivän HS tarttuu asiaan, josta olikin tuossa jokin aika sitten puhetta eli valtion salaiseksi julistamat hankinnat.

Uutisen mukaan valtio tekee vuodessa 690 miljoonalla eurolla erilaisia salaisia turva- ja puolustushankintoja ja ne muodostavat noin viidenneksen valtion kaikista vuosittaisista hankinnoista. Tuo on merkittävä summa veronmaksajien rahaa.

Eniten salaisia hankintoja tehdään puolustusministeriön hallinnonalalla (n. 600 miljoonaa euroa) ja toiseksi eniten työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla (n. 50 miljoonaa euroa).

Näin hankintoja ei tarvitse kilpailuttaa hankintalakien mukaisesti, eikä tarjoajat voi näistä päätöksistä valittaa mihinkään. Hallinnonaloilla on erilaisia ohjeistuksia ja muita menettelytapoja.

Puolutusministeriössä on työryhmä, joka valmistelee asiasta lakiesitystä. Koska summat ovat noinkin tuntuvia, on vain ja ainoastaan paikallaan, että menettelytavoista säädetään lailla.

Samalla valtion pitää säätää tarkemmin myös siitä, mikä hankinta voidaan pistää salaiseksi. Kaikki ei sellaista varmasti ole. Puolustushankinnoissa asian voi monesti ymmärtää, mutta varmasti on helppo kuvitella liikoja jonkun hankinnan turvallisuusluokituksesta. "Ihan vaan varmuuden vuoksi" ei aina ole perusteltu idea.

Esimerkiksi sähköisen vaalijärjestelmän auditoinnin hankinnan hoitaminen jostain turvallisuussyistä johtuen salaisena hankintana on vähintäänkin yliampuvaa ellei sitten tarkoitushakuista toimintaa.

On turha kuvitella, etteivätkö ministeriöiden virkamiehet käyttäisi salaiseksi määrittelemistähankinnoissa ihan vaan mukavuussyistä, jos siihen avautuu pienikin mahdollisuus.

perjantaina, heinäkuuta 11, 2008

Ilman DRM:ää

Musiikkibusineksessa on myös Suomeen tulossa heinäkuun lopulla ensimmäinen verkkokauppa, joka myy mp3-tiedostoja ilman DRM- tai muuta kopiosuojausta. Kauppa tuntee nimen The Ground. Hanke ei ole pelkästään mikään harrastelijoiden hanke, vaan alusta alkaen hommaan on lähdössä mukaan suuri levyfirma EMI sekä monet näkyvät suomalaiset levy-yhtiöt.

Perustelut ovat nk. käyttäjälähtöiset: "Kopiosuojauksista luopuminen on yksi perusedellytys digitaalisen kaupan kasvulle. Suurin osa suomalaisista kuluttajista on sen verran valveutunutta, ettei heille kannata edes yrittää myydä käyttöoikeuksiltaan rajoitettuja tiedostoja. Fiksu kuluttaja valitsee siinä tilanteessa CD:n tai jättää musiikin kokonaan ostamatta".

Seuraavaksi stepiksi Levyvirasto Oy:n Antti Peisa tarjoaa siirtymistä täysin häviöttömiin formaatteihin.

Ans kattoo miten käy. Piratismin mörkö on tehnyt musiikin verkkojakelusta hankalaa ja käyttäjille joskus monimutkaista. Kilpailua alalla on jo nyt varsin paljon, mutta homma on seisonut paikallaan pitkälti näiden suojausten vuoksi. Ehkä konseptilla ja formaateillakin on ollut oma merkityksensä.

Jos musiikkia ryhdytään myymään myös täysin häviöttömissä formaateissa, paranee myös kuunneltavan musiikin laatu nykyisestään. Ei huono pointti sekään.

Musiikkibusines on etsinyt tietään internetiin jo pitkään ja ilmeisesti avoimuus ja käyttäjien kuunteleminen auttaa. Esimerkiksi Radioheadin verkossa jakelema ja myymä In Rainbowsin menestys myös CD-formaatissa on osoittanut ettei netti ehkä sittenkään ole musiikkibusineksen tuho, vaan mahdollisesti jopa hyvä kumppani.

Tekijänoikeuksien alaisten materiaalien laiton levittäminen on syvältä.

Ehkä ei sittenkään

Aiemmista arvioista poiketen pohjoinen napajää ei sittenkään sula kokoonaan tänä kesänä. Näin on saksalainen tutkijaryhmä päätellyt laskelmistaan.

Pari viikkoa sitten yhdysvaltalainen NSIDC arvioi pohjoisnavan sulamisen todennäköisyydeksi jopa 50 prosenttia. Nyt Rüdiger Gerdesin tutkimusryhmä Alfred Wegenerin tiedeinstituutista arvio, että sulamiskauden loputtua syyskuussa pohjoisen merijään laajuus on havaintohistorian toiseksi alin. Eikä siis sula kokonaan.

Viime vuonna jääpeitteinen alue oli pienimmillään 4,13 miljoonaa neliökilometriä. Tälle vuodelle saksalaisryhmä arvioi 4,35 miljoonan neliökilometrin jääpeitteen. Ryhmän arvion mukaan jääpeite olisi pienempi kuin viime vuonna 8 % todennäköisyydellä.

Ilmeinen syy huippupieneen jääpeitteeseen on kesän koleus pohjoisessa ja erityisesti Siperiassa.

Mitään aihetta juhlintaan ilmastonmuutoksen viivästymisestä vielä ei ole sillä, esimerkiksi nyt toiseksi pienen jääpeitteen vuosi oli 2005, jolloin jääpeite oli pienimmillään 5,32 miljoonaa neliökilometriä ja vuosien 1979–2000 syyskuun keskiarvo on noin 7,0 miljoonaa neliökilometriä.

Pohjoisen pallon puoliskon jääpeite on pienentynyt viime vuosikymmeninä roimaa vauhtia.

Sinänsä olisi positiivista, jos jokin luonnon mekanismi pelastaisi meidät päättämättömien jahkailijapoliitikkojen aiheuttamalta riskiltä. Se tosin taitaa olla vain haaveunta.