torstaina, huhtikuuta 30, 2009

Vappuikääntymistä

"Vappu on vain kerran vuodessa, joulu on sentään joka vuosi." Noin sanottiin ennen.

Nykyään tilanne ei ole sinänsä muuttunut yhtään mihinkään. Kuitenkin nykyään vappu näyttäytyy enemmänkin kalenteriin sijoitettuna amatöörien pakkojuhlintana, jota ihan mielellään pakenee jonnekin rauhallisempaan paikkaan pois.

Vihreitä tekotukkasysteemejä tai karmaisevalla tavalla viheltäviä... ehh... juhlijoita ihan mielellään väistää.

Ehkä se on sitä ikääntymistä, ehkä kyllästymistä siihen, että pitää olla jokin kaava. Miten niin vappua ei voi juhlia ilman sitä, tätä ja tuota krääsää tai muuta tarpeetonta? Tietenkin traditiot ovat kivoja ja kenties tarpeellisiakin, mutta suhtautuminen niihinkin toivottavasti iän mukaan muuttuu.

Itseasiassa sima on ihan kelvollinen juoma ja muutenkin hauskaa voi pitää vaikka huvikseen.

Oli miten oli, niin hyvää vappua kaikille millä tyylillä tahansa.

keskiviikkona, huhtikuuta 29, 2009

Tuulivoimaa rakennetaan vauhdilla - muualla

Suomen ilmasto- ja energiastrategiassa kaavaillaan rakennettavaksi 700 kpl 3 MW:n tuulivoimaloita vuoteen 2020 mennessä. Tavoitetta on pidetty kunnianhimottomana tai riittämättömänä ja se on sitä.

Yhdysvalloissa on rakennettu saman verran tuulivoimaa tämän vuoden ensimmäisellä kvartaalilla. Juuri niin. Kolmessa kuukaudessa Yhdysvalloissa tehdään sama mihin täällä Pohjoilassa on ajateltu käytettävän yli 10 vuotta.

Suomessa on rakennettu tukipaketti tuulivoiman lisärakentamiseksi, mutta yhä edelleen tavoitteet ovat vaatimattomia ja hitaita.

Yhdysvallat on toki iso maa ja tarpeet erilaiset, mutta Suomea voidaan verrata vaikka hieman yli 5 miljoonan asukkaan Minnesotaan. Siellä on nykyisellään tuulivoimakapasiteettia hieman yli 1800 MW ja määrä kasvaa. Suomessa oli vuonna 2008 tuulivoimakapsiteettia vaatimattomat 143 MW.

Tuulivoima on vain yksi palapelin osa. Aurinkovoima voisi olla toinen.

Tekniikka & Talouden mukaan ruotsalainen Sol Voltaics -yhtiö aikoo kehittää aurinkokennoja, joilla pystytään tuottamaan sähköä halvemmalla kuin hiilivoimalla. Yhtiö aikoo nostaa aurinkokennojen hyötysuhteen 60 %:iin. Lisäksi yhtiöstä lupaillaan varsin alhaisia tuotantokustannuksia.

Ja niin edelleen.

Muu maailma näyttää etenevän nyt vauhdilla uusiutuvien energiamuotojen kanssa, mutta meillä tuijotetaan peruutuspeiliin ja nähdään sitä samaa vanhaa kuin aina ennenkin eli keskitettyä energiastrategiaa ja ydinvoimaa.

Muu maailma ilmeisesti osoittaa meille, että muutos on mahdollista. Suomessa tuhlataan sillä vaälin vain aikaa haikailemalla uusia ydinvoimaloita, jotka eivät valmistu kuin sitten joskus 15-20 vuoden päästä aikaisintaan.

tiistaina, huhtikuuta 28, 2009

Pihalla

Mikähän siinä on, että suomalaisessa mediassa ollaan hetkittäin totisena ja pihalla kuin porkkanapäiset muotovaliolumiukot? Se on itseasiassa aika tajutonta, miten Suomessa jotkut ottavat itsensä aivan liian vakavasti pikkuasioissakin.

Viimeisimmän osoituksen tästä heittää kehiin Yhtyneiden kuvalehtien Suomen Kuvalehti, joka sitten päätti vaatia parodialehti Lehden paperiversiota pois myynistä.

Akateemisesta kirjakaupasta saatavilla oleva, ellei ole jo loppuunmyyty, Aikakaus-lehti toki kansikuvassaan parodioi Suomen Kuvalehteä, mutta täytyy olla jokin poikkeuksen poikkeus, että kukaan kuluttaja äitä kahta sotkisi keskenään.

Lisäksi on myös niin, että Suomen Kuvalehti ei tässä Aikakaus-lehden vuoksi menetä yhtään mitään, paitsi ryhtymällä tosikoksi ja osoittamalla parodiassa olevan itseasiassa vähän muutakin kuin pelkästään huumoria. Kuvalehden kannattaisi ymmärtää, että a) parodiaa on tehty kautta historian ja b) heillä on väline olla viisaita vastatakseen Lehdelle.

Itseasiassa Suomen Kuvalehdellä olisi ollut paikka kääntää koko tapahtumasarja omaksi edukseen, mutta päättivät sitten ryssiä sekin.

Miksi tuntuu, ettei tämä nyt ole mitenkään ainutlaatuista suomalaisessa henkisessä maastossa? Tiukkapipoisuudella kun on Suomessa ennenkin varmistettu, ettei kenelläkään ole kivaa eikä innovaatioille ole tilaa suomalaisessa ilmapiirissä. Pilkkujen välien pikkusieluisella tulkinnalla saadaan aikaiseksi vain tunkkaista ilmapiiriä, varsinkin silloin kun kukaan ei kärsi kuten tässä tapauksessa.

Suomen Kuvalehden medialukutaidottomuus saa kenties huipentumansa sitä kautta, että Aikakaus-lehti saa lähes ansiotonta ilmaista mainosta Suomen Kuvalehden joutavan kiukuttelun vuoksi.

...tai sitten kyse olikin vain Lehden suunnittelemasta mainosiskusta, johon jotenkin saatiin Kuvalehti uunotettua mukaan.

maanantaina, huhtikuuta 27, 2009

Sikainfluenssa vahvisti dollaria?

Meksikosta liikkeelle lähtenyt ja kuolemantapauksia aiheuttanut sikainfluenssa leviää maailmalla vauhdilla ja on rantautunut jo Eurooppaankin. On enää ajan kysymys milloin tauti saapuu Suomeen ellei se sitten ole jo saapunut.

Yhdysvalloissa on arvioitu, että 15 - 50 % väestöstä saattaa sairastua tautiin. Maailmanlaajuista pandemiaa pelätään ja Daily Mail arvioi, että sikainfluenssasta saattaa kehittyä suurempi uhka kuin ydinsodasta.

Sikainfluenssan - vai pitäisikö sitä nyt kutsua kuitenkin Pohjois-Amerikan influenssaksi - on kuitenkin havaittu vahvistavan Yhdysvaltain dollaria ja alentavan öljyn hintaa. Hätäisimmät ovatkin jo kysyneet, että onko tästä taudista sittenkin hyötyä Yhdysvaltain taloudelle.

EU pettänyt omia lupauksiaan

Climatico kirjoittaa EU:n toimista, joihin EU-maat sitoutuivat Bonnissa vuonna 2001. Kokouksessa luvattiin muunmuassa kehitysmaille noin 400 miljoonan dollari vuotuinen rahoitus ilmastonmuutoksen hillintään liittyviin toimenpiteisiin.

Institute for European Environmental Policy (IEEP) kertoo kuitenki raportissaan, ettei asiasta oikein ole tietoa. Järjestö on havainnut, että rahoituksen läpinäkyvyys on sen verran vajavaista, ettei osapuolten todellista rahankäyttöä voi selvittää. Lisäksi asiasta saatavan tiedon rajallisuus viestii siitä, etteivät EU-maat ole todellisuudessa antaneet lupaamaansa rahoitusta sovitulla tasolla.

Muutenkin Climaticon jutun perusteella näyttää siltä, että EU on rakennellut tästä ilmastorahoituksesta varsinaisen rahastojen viidakon, josta ei tavallinen eurokansalainen saa mitään tolkkua, eikä siitä näytä saavan asiaan laajemmin vihkiytyneetkään.

Kööpenhaminassa joulukuussa sovittavassa ilmastosopimuksessa ei enää ole kyse muutamasta sadasta miljoonasta dollarista kehitysmaille, vaan selvästi suuremmasta avuntarpeesta.

Mikäli EU aikoo pitää jonkinlaisen johtoaseman ilmastoasioissa, on se toiminnan rahoitusasioissa ja muuten muututtava. Tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä, selkeitä sitoumuksia ja päättäväistä politiikkaa, joka on tavoitetasoltaan riittävää.

EU:lla on paljon petrattavaa ennen joulukuun Kööpenhaminan kokousta.

sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2009

Medialamaa

Katsotaanpas hieman taaksepäin. Reilu vuosi sitten tuli murjotettua, että 16 sivuisen Tietoviikon välissä oli 24 sivuinen Talentumin työpaikkaliite ja lisäksi muuta mainosta. Näin itse lehti oli kuin ilmoitusten kuoret.

Tilanne on muuttunut. Lehti on edelleen 16 sivuinen, mutta välissä ei ole näinä viikkoina ollut mitään mainosliitteitä ja työpaikkaliite on kuihtunut 4 sivuiseksi. Viime viikolla liitteessä oli yhteensä 5 työpaikkailmoitusta ja nyt päättyvällä viikolla 6.

Tuosta se liite ei enää varmaan ohene. Varmaan jää seuraavaksi pois kokonaan.

Lamalta haiskahtaa.

Some day classic: Shine A Little Love

Sunnuntaiklassikoissa on tällä kerralla vuorossa teemasoitto: Old Disco.

Diskomusiikki on 1970-luvulla soulista ja funkista syntynyt tyylisuunta, joka sai oikeastaan alkunsa yhdysvaltalaisten yökerhojen kautta.

Vanha diskomusiikki ei ole oikein Vaiheisen valikoimissa hyvin edustettuna, mutta eräs levy kampesi esiin muistin harmaista kätköistä ja sen LP:n A-puolen avausraita on tämä:

Shine A Little Love on peräisin brittiläisen Electric Light Orchestran albumilta Discovery vuodelta 1979. Albumin nimeä Discovery yhtyeen fanit vääntävät joskus muotoon "Disco? Very!" ja sellainen tuo albumi onkin. Kappale Shine A Little Love julkaistiin myös singlenä ja se nousi Yhdysvaltojen listalla sijalle numero 8.

Koska tässä blogissa on jo kerran kirjoitettu pitkästi ELO:n 1970-luvun tuotoksista, niin tyydytään tässä yhteydessä toteamaan vain se, että vaikka Discovery oli yhtyeen siihen astisen historian suurin myyntimenestys, se musiikillisesti ei sitä ollut.

Albumin kaikki kappaleet löytyvät myös YouTubesta yhdeltä soittolistalta:


Lähteitä ja lisätietoja:

Videon lähde: YouTube.

lauantaina, huhtikuuta 25, 2009

Pääministerin kastijako

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) - sama mies muuten, joka toimi ensimmäisenä allekirjoittajana siinä ponnessa, joka kaatoi ydinvoimalan periaatepäätöksen eduskunnassa vuonna 1993 - kävi Kiinassa puhumassa omituisia ydinvoimasta.

Hänen mukaansa ydinvoima ei voi olla köyhien maiden ratkaisu energiantuotantoon, koska se vaatii paljon pääomia, joita kehitysmailla ei ole. Tuulivoima sopii köyhille maille.

Mikähän hieno logiikka tässä on? Meillä rikkailla teollisuusmailla olisi siis pääministerin mielestä mahdollisuus ydinvoimaan, mutta sama ei sitten olekaan muille mahdollista?

Kysehän on pääomasta. Esimerkiksi Afrikassa on luonnonvaroja ja rikkauksia. Kysymys kuuluukin, miksi ne eivät kerrytä pääomia Afrikkaan ja niille köyhille maille?

Pääministerin lausunnosta paistaa läpi jonkinlainen rikkaiden ja köyhien jakaminen erilaisiin kasteihin.

Katsotaanpa ajatusta sitten toisesta suunnasta. Vaikka meillä rikkailla onkin pääomia, niin miksi meidän pitäisi sitoa niitä ydinvoimaan? Miksi meille muka ei kelpaisi strategia, joka ei ole niin pääomaintensiivinen? Pääomille esimerkiksi Suomessa varmasti löytyy paljon muutakin käyttöä kuin ostaa niillä ulkomailta kalliita ydinvoimaloita tuhansien vuosien riesaksi.

Uutisen voi myös lukea niin, että pääministerikin pitää ydinvoimaa kalliina ja tuulivoimaa halvempana ratkaisuna. Eikös tätä ydinvoimaa ole hehkutettu lähes puoli-ilmaiseksi?

Näkyy siis olevan energiastrategiat hakusessa poliittisen eliitin huipullakin.

Lauantaispekulaatio: Pieni on kaunista

Taannoin erää postauksen kommenteissa Pisarat kirjoitti:

"Uskon siihen, että omilla pienillä teoilla voin vaikuttaa. Kokemukseni vuoden tarkan itsetutkisteluni aikana olen havainnut, että sen tueksi tarvitaan ehdottomasti määrätietoista yhteiskunnallista toimintaa."
Se on varsin hyvin kirjoitettu.

Kun ajatellaan ilmastonmuutoksen hillintää tai jonkin muun ympäristöongelman torjuntaa, niin meillä ihmisillä on oikeastaan aika vähän perimmäisiä keinoja. Arkipäivän pienet teot ja tavat ovat näistä varsin keskeisessä osassa.

Kuluttajan mahti on suuri, mutta se on hajallaan yhteiskunnissa ja talouksissa niin, ettei yksittäiset päätökset näy arkipäivässämme. Silti kuluttaminen on avain on moneen asiaan.

Tietoa ympäristöasioista meillä on nykyisin aivan riittävästi, jos vain haluamme sitä käyttää. Vähintään Google auttaa löytämään informaatiota, jos sitä muualta ei löydy.

Pienet teot yksinään eivät kuitenkaan riitä, sillä yhteisillä päätöksillä yhteiskunnassa voidaan pahimmassa tapauksessa tehdä yksilön pienet teot hyödyttömiksi tai tukea sellaista toimintaa, joka on ympäristötavoitteiden vastaista. Yhteiskunnalliset normit tukevat nykyään kumpaakin näistä ongelmallisista näkökulmista.

Yhteiskunnalliset normit ja säädökset voivat myös tukea kestävään kulutukseen ja elämään siirtymistä. Pelkästään haitallista toimintaa voidaan rajoittaa, verotuksella voidaan tehdä ympäristölle haitallisesta toiminnasta kalliimpaa tai koulutuksella ja sivityksellä voidaan parantaa ihmisten mahdollisuuksia valistuneeseen toimintaan.

* * *

Ideaalisessa maailmassa moni asia hoituisi markkinoiden kautta. Yritykset ja liiketoiminnassa mukana olevat ymmärtäisivät, että ilmastonmuutosta kannattaa torjua nyt maltillisemmin kustannuksin eikä vasta kriisin kohdalle sattuessa pakon kautta todella suurin kustannuksin.

Valitettavasti markkinat vain eivät näytä toimivan näin tai eivät toimi niin ilman kuluttajien tai yhteiskunnan toimia. Kuluttajat ovat markkinoiden on/off-kytkin ja politiikka yleinen säännöstö.

Kuluttajina meidän pitäisi pystyä tekemään hyviä valintoja, jotka eivät ole aina niitä halvimpia. Massatuotantona jossain kaukana, rajallisten ympäristönormien vallitessa tuotetut tuotteet olisi syytä jättää hyllyyn, jos viisaampi vaihtoehto on olemassa.

Tätäkin olennaisempi arvottamisen asia joka kerta ostoskerta on se, tarvitsemmeko todella jotain tavaraa. Emme todellakaan aina tarvitse.

* * *

Toinen mikä ei toimi ilman kuluttajien ja äänestäjien painetta on politiikka.

Erilaisia taloudellisia intressejä ja niiden edustajia enemmän poliitikot pelkäävät vain äänestäjien pakoa. Siis jälleen muutoksen voima on hajallaan yhteiskunnissamme.

Äänestäjinä meidän ei pitäisi hylätä poliitikkoja, jotka tarjoilevat meille vaikkapa korkeampia kulutusveroja tai rajoituksia ympäristökuormallemme.

Päätöksenteossa vaikein osa on oikeudenmukaisuus, mitä tällainen ajattelu vaatii. Toinen hankala asia on sen ratkaiseminen, missä tapauksessa voimme luottaa markkinoiden mekanismeihin ja missä pelkästään politiikkaan.

Hankalat päätökset on kuitenkin tehtävä, sillä pelkkään kaiken ja kaikkien miellyttämiseen perustuva politikointi johtaa väistämättä tuhoon. Äänestäjinä meidän pitäisi siis mammonaa meille lupaavat jees-jees-poliitikot jättää rannalle ja valitsematta.

* * *

Hajallaan olevien muutosvoimien kokoamiseksi on olemassa iso joukko erilaisia kansalaisjärjestöjä ja foorumeita, mutta niiden toiminta todennäköisesti jää valistamisen, herättelyn, tiedon kokoamisen ja ihmisten sivistämisen tasolle. Se ei ole ensinkään turhaa toimintaa, vaan lähes edellytys sille, että taloudellisilla intresseillä on vastapaino suhteessa politiikkoihin.

Ratkaisun avaimet ovat kuitenkin yksilöllä.

Jos omassa elämässämme ymmärrämme tehdä kestäviä valintoja, niin muutos on lähenyt liikkeelle. Yksilö voi olla myös esimerkki kuten vaikkapa Pisarat-blogi tai Kulutusjuhla-blogista bongattu Vuosi ilman roskista-blogi.

* * *
Kaikella tällä on vaikutuksensa. Talouden mekanismit joutuvat vaikeuksiin, jos tai kun materiaaliseen kasvuun perustuva logiikka murtuu. Siitä seuraa myös työllisyysvaikutuksia, joita yhteiskunnissa täytyy kompensoida sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi.

Poliitikot joutuvat tekemään vaikeita päätöksiä usealla eri politiikan osa-alueella yhtäaikaa eli kestävään kehitykseen siirtyminen ei onnistu yhtä politiikan sektoria tarkastelemalla, mutta mikään sektori muutoksen vaatimuksesta ei pääse vapaaksikaan.

Silti. Ratkaisu on lopulta sinun.

(Kuvassa puun kuorta Lontoosta, Buckinhamin palatsin puistoa reunustavan aidan vierestä)

perjantaina, huhtikuuta 24, 2009

Haloo haloo - osa 2

Suomalainen metsäteollisuus kouristelee vaikeuksissaan. Siinä missä suomalaiset metsäfirmat ovat tehneet muualla maailmassa sidettävää tulosta, Suomessa kynnetään tappiolla. Leikkaukset tuotannossa ja työvoimassa ovat arkipäivää.

Pelin henki on se, että muualla tuotetaan paperia edullisemmin.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) ei lupaa valtion tulevan sen kummemmin apuun. Hän selvittää, että parhaiten tilanteessa auttaisi - ei tietenkään lyhyellä aikavälillä - lisäydinvoiman rakentaminen.

Harvoin on kuullut yhtä löperöä ydinvoiman lisärakentamisen puolutuspuheenvuoroa.

Ensinnäkin, energian hinta ei ole paperin hinnanmuodostuksessa mitenkään ylivoimainen tekijä jos kokonaisuutta katsotaan, vaikka merkittävä onkin.

Toiseksi. Ennen kuin yhtään uutta lisäydinvoimalaa on käynnissä olemme läpikäyneet seuraavankin taantuman nyt menossa laman lisäksi, joten lisäydinvoimalla ei ole mitään tekemistä tässä tilanteessa metsäteollisuuden kannattamattoman liiketoiminnan tervehdyttämisen kanssa.

Yhden ydinvoimalan rakentamisen aikaperspektiivi on jotain 15-20 vuotta. Siihen mennessä koko teollisuus on kuollut Suomesta pois, jos se jatkaa nykyistä ajattelutapaansa.

Syyt metsäteollisuuden ongelmiin ovat ihan muualla kuin energiassa. Suomessa on parasta valmistautua siihen, että paperiteollisuus on Suomessa auringonlaskun ala. Varsinkin silloin, jos tämä teollisuuden ala ei opi ja äkkiä uusiutumisen ja palvelutuotannon mekanismeja. Eikä se niitä näytä oppivan.

Ydinvoimasta ei ole lääkkeeksi edes tähän.

Haloo, haloo!

Tänään on mediassa nk. jeesusteltu uudesta YLE-verosta eli viralliselta nimeltään mediamaksusta. Esimerkiksi YLEn omilla kanavilla erilaiset media-ammattilaiset ovat jauhaneet siitä mitä tämä hieno uusi vero (josta ei puhuta kenties häveliäisyyssyistä verona) tarkoittaa YLEn kannalta.

Kukaan näistä viisastelijoista ei puhu siitä, mitä tämä vero tarkoittaa maksajan näkökulmasta.

Media-ammattilaisia ei näytä kiinnostavan median kuluttajien näkökulma, joten ei ole kovinkaan ihme, että perinteisen median näkökulma ei välttämättä enää kiinnosta mediakuluttajaa.

Mitä tästä seuraa?

Pelle Miljoonaa soveltaen: Älkää kysykö mistä johtuu piratismi.

Ei näin, Lintsi

Helsingissä kaavaillaan köysirataa rautatieasemalta Linnanmäen huvipuistoon. Yksi perustelu on se, että Linnanmäki potee kroonista parkkipaikkapulaa. Köysiradan toivottaisiin saavan ihmiset jättämään autonsa keskustaan ja tulevan köysiradalla huvipuistoon.

Ei näin. Idea tarkoittaisi siis sitä, että ihmiset ensin toisivat sen autonsa jo muutenkin ruuhkaiseen keskustaan ja sitten matkailisivat köysiradalla. Idea siis lisäisi keskustan autojen määrää, liikennettä ja parkkipaikkapulaa.

Jos parkkipaikkojen puute on perustelu, köysirata pitäisi vetää juuri toiseen suuntaan. Ne autot eivät ole keskustassa asuvien autoja.

Stadilainen tietää, että keskustasta Lintsille pääsee sporalla.

Ehdotus on jälleen niitä, jotka lisäävät tarpeetonta autoilua. Idea ei poista itse ongelmaa, vaan siirtää sen Helsingin keskustaan.

Valokuvatorstai: Autio

Valokuvatorstain 129. haaste on sana "autio".
Autio katu BrysselissäKatu valoineen löytyi Brysselin keskustasta eräänä marraskuisena iltana.

torstaina, huhtikuuta 23, 2009

Mediamaksu olisi epäoikeudenmukainen kotitalousvero

YLEn rahoitusta on pohdittu työryhmässä, joka esittää nykyisen 224 euron televisiomaksun korvaamista kotitalouksille 175 euron mediamaksua. Yli 400 000 euron liikenvaihtoa tekeville yrityksille mediamaksu olisi kolminkertainen kotitalouksiin verrattuna. Valtio, kunnat ja seurakunnat eivät maksua joutuisi maksamaan elleivät harjoita liiketoimintaa.

Maksua ei siis enää sidottaisi television omistamiseen vaan maksamaan joutuisivat kaikki asuntokunnat. Tv-lupatarkastajista luovuttaisiin uudistuksen yhteydessä.

Kyse on siis asumiseen kytketystä verosta. Se on kotitalousvero.

Ehdotuksen toteutumisen seurauksena esimerkiksi me digikieltäytyjät joutuisimme maksamaan muun kansanosan televisionkatselua ja YLEn televisiotuotantoa, jota emme käytä.

Kuten YLEn toimitusjohtaja Mikael Jungner sanoo HS:ssä, YLEn budjetista kolmasosa menee muuhun kuin televisioon. Työryhmän arvion mukaan ensi vuonna yli puolet ihmisistä katsoo päätteen kautta televisiota. Se ei tähän mennessäkään ole poistanut tarvetta tv-luvalle. Sitä paitsi, ei ole mikään temppu pistää netin kautta jaettavaa televisio-ohjelmaa maksullisten tunnusten taakse.

On oikeudenmukaista, että YLEn palveluiden kuluttajat maksavat palveluista. Oikeudenmukaisuuden voi tosin rakentaa useammallakin tavalla eli jos ei käytä televisiota, oikea maksu on tuo Jungnerin ilmoittama kolmasosa eli 74,67 € vuodessa. 175 € vuodessa on aivan liikaa YLEn www-palveluista ja radiokanavista.

On hurskastelua puhua siitä, että maksu "perustuisi kansalaisten ja yhteisöjen maksuihin". Kyse on verosta, joka perustuu siihen, että on vakinainen asuinpaikka on Suomessa.

Kun kyse verosta, niin silloin olisi oikeasti oikeudenmukaisempaa toteuttaa se osana muuta verotusta (jolloin siihen purisi progressio ja maksu jakautuisi laskennallisesti useammalle), eikä kikkailla sen mukaan, missä väestörekisterikeskuksen mukaan kansalaisella on osoite.

Verotuksen kautta vältettäisiin myös toinenkin räikeä epäkohta. Kansanedustaja Mika Lintilän (kesk.) vetämän työryhmän ehdotus nimittäin tarkoittaa yksin asuville moninkertaista maksua per henki sellaisiin talouksiin verrattuna, joissa asuu useampi täysi-ikäinen. Sinkkuja sorretaan taas.

Ehdotuksen logiikassa on vielä kolmaskin ongelma. Tähän asti YLEn tai televisiomaailman toimintaa ylipäätänsä on voinut konkreettisesti protestoida repimällä television pois verkosta ja lopettamalla tv-maksun maksamisen.

Ehdotus toteutuessaan toisi pakkomaksun, jota ei pääse pakoon muuten kuin siirtämällä kirjansa ulkomaille. YLE saisi vapaan valtakirjan kaikilta kotitalouksilta, ilman että kotitaloudet voisivat asialle yhtään mitään muuta kuin lähetellä kirjelmiä YLEn katsojapalveluun.

Verotus olisi tässäkin mielessä aavistuksen oikeudenmukaisempi tapa kuin ehdotettu viestintäviraston byrokratiaa kasvattava maksu.

* * *

Korostettakoon, että Vaiheisen kotitaloudessa digikieltäytymisessä ei ole kyse rahasta, vaan siitä, että televisiokanavien joutava tarjooma anna aihetta katsella televisiota ensinkään.

YLEn tarjoomasta em. maksu on selvästi liikaa, vaikka vielä enemmän se olisi liikaa MTV3:n, Nelosen yms. uusinta-automaattien kanavatarjoomasta. Lisäksi yksi hyvä syy pysyä jatkossakin televisioverkkojen ulkopuolella on typerästi toteutettu digitelevisiouudistus.

Aiheesta tässä blogissa muualla:

tiistaina, huhtikuuta 21, 2009

Kulutusvalintojen ilmastovaikutustutkimusta

Kulutusjuhla-blogi informoi Sanna Uotisen kulutusvalintojen ilmastovaikutuksia koskevasta tutkimuksesta ja siitä, että Sanna tarvitsee osallistujia tutkimukseensa:

"Haen osallistujia kokeilemaan ja kehittämään internetissä toimivaa Ilmastopalaute-palvelua. Palvelun tarkoituksena on tulevaisuudessa tarjota täsmällistä ja luotettavaa tietoa kulutuksen ilmastovaikutuksista. Toukokuun alkuun sijoittuvan parin viikon kokeilujakson aikana pääset seuraamaan ajantasaisesti oman kulutuksesi ilmastovaikutuksia ja keskustelemaan palvelun kiinnostavuudesta ja käyttökelpoisuudesta verkkokeskustelussa.

Halutessasi lisätietoa ja mukaan kokeiluun, ota yhteyttä 3.5. mennessä joko puhelimitse tai sähköpostilla: Sanna Uotinen, puh. 044 573 9262, sanna.uotinen(at)helsinki.fi

Kokeilu liittyy käynnissä olevaan Climate Bonus -tutkimushankkeeseen ja aiheesta tekemääni maisterintutkielmaan."
Sanaa saa levittää eteenpäin!

(Tulevaisuutta ajatellen huomautus: Kysymyksessä on siis toukokuu 2009)

maanantaina, huhtikuuta 20, 2009

Wilkinsin jäähylly mennyttä

Huhtikuun alkupuolella tuli raportoitua siitä, että Etelämantereella sijaitseva Wilkinsin jäähylly on romahtamassa. Nyt tuo jäähylly on jo lähestulkoon irtaantunut Etelämantereesta.

Jäähyllyt ovat paksuja lauttamaisia meressä kelluvia jäätiköitä, jotka ovat kiinni toisissa ja suuremmissa jäätiköissä. ESAn tiedotteen mukaan lämpötilan nousemisesta johtuva jäähyllyn hajoaminen muuttaa alueen lämpötasapainoa epävakaammaksi ja edesauttaa jäätikön sulamista.

Euroopan Avaruusjärjestö ESA:n ympäristötutkimussatrelliitti Envisat kuvaa Wilkinsin jäähyllyn murenemista päivittäin ja kuvasarjasta näkyy selvästi kuinka tuo 10 000 neliökilometrin jäätikkö hajoaa palasiksi. Romahtamisen anatomiaa voi seurata myös satelliitin kuvien arkistosta.

(via ESA:n tiedote)

Nopea ja hidas

Ajatuksia Ensimmäisestä Maailmasta-blogin Sampsa kirjoittaa ajankohtaisesta ja mielenkiintoisesta aiheesta; ahdistavasta informaatiotulvasta kaikkine eri kanavineen.

Elämme maailmassa, jossa informaatio virtaa Twitteriin, Facebookiin, syötteenlukijaan ja ties minne lähes valonnopeudella ja sitä on saatavilla asiasta kuin asiasta paljon ja runsaasti. Yhä uutta tietoa virtaa käsiteltäväksemme niin paljon ja niin nopeasti kuin haluamme. Ja mehän haluamme.

Sampsa esittää Ed4Wb:n mielenkiintoisen videon (Information - Deformation), jossa pohditaan olemmeko sekoittaneet tietopommituksen keskellä tiedon ja viisauden. Tiedämme yhä enemmästä enemmän, mutta missä ovat merkitykset?

Mitä me teemme tällä kaikella informaatiolla? Tiedämme terveydestä enemmän kuin koskaan, mutta olemmeko me terveempiä? Emme. Ja niin edelleen.

Sitaatti:

"Nopea tieto pyrkii ongelmien pikaratkaisuihin, h i d a s tieto ongelmien välttämiseen".
Niin. Tuossa on tiettyä viisautta.

Meillä on tietoa saatavilla ja sitä jalostetaan yhä enemmän. Viisauden olemme ilmeisen usein hukanneet jonnekin. Meillä on liian kiire ollaksemme viisaita.

Katsotaanpa asiaa hieman toisesta näkökulmasta. Tehokkuutta ei ole olemassa ilman laatua. Se ei ole tehokkuutta, että teemme paljon asioita, jos nuo asiat ovat mitä sattuu. Laatua ei ole olemassa ilman aikaa, paitsi koneilla.

Laatu sisältää myös ongelmien välttämisen idean. Vaikka laatu ei olekaan synonyymi viisaudelle, niissä on paljon jotain samaa. Molemmat ovat luonteeltaan enemmän kuin suoritteita, ne luovat jossain kohtaa jotain enemmän ja antavat merkityksiä.

Merkitykset liikuttavat maailmaa. Lapsilla on vanhemmilleen merkitystä ja vanhemmat ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa lastensa turvallisuuden tai tulevaisuuden puolesta.

* * *

Tähän on tietysti helppo väittää, että kyse on sukupolvi-ilmiöstä ja me vähemmän diginatiivit emme vain osaa luontaisesti hallita tietovirtoja ja niiden käsittelyä. Itse asiassa tämä ei taida pitää paikkaansa.

Viisaus tai merkitykset eivät nimittäin ole kiinni siitä, että osaamme käyttää ja käsitellä tietovirtoja, vaan sitä osaamme jalostaa ja syventää pelkän tiedon joksikin enemmäksi ja laadukkaammaksi.

Viisaus ei taida olla lopulta kiinni siitä, millaisella tahdilla tietoa vastaanotamme ja mitä sille teemme, vaan kuinka osaamme sen kanssa elää. Viisautta syntyy ilman valtavaa tiedon tulvaakin.

Kenties se on jonkun mielestä paradoksaalista, mutta pohtimisen arvoinen väite voidaan muotoilla vaikka näin: yhä nopeammat, runsaammat ja jalostetummat tietovirrat eivät itsessään lisää viisautta.

Diginatiiveilla ei siis ole luontaisesti mitään sellaista, joka erityisesti lisäisi viisautta.

Mitä viisauteen tulee, niin hyvä kysymys on myös se, että onko ihmiskunta oikeasti viisastunut esimerkiksi viimeisen 2000 - 3000 vuoden aikana ensinkään? Toisaalta, ei sillä ole väliä, koska pelkkä yrittäminenkin on järkevää.

* * *

Vielä yksi huomautus. Tuo jatkuvan tiedon tulvan kiihkeä käsittely on arvattavasti vain osa jotain suurempaa ilmiötä. Epäily kohdistuu siihen samaan kokonaisuuteen, joka pistää meidät yleensäkin kuluttamaan yhä enemmän ja kiivaammin.

Tietenkin on parempi, jos kulutamme informaatiota sen sijaan, että kuluttaisimme kiihtyvälllä tahdilla esimerkiksi luonnonvaroja shoppailemalla kaikkea tarpeetonta.

Silti kysymys on samasta aihepiiristä. Mikä saa meidän haluamaan ympärillemme jatkuvasti lisää. Oli se sitten tietoa, tweettejä, kirjoja, hilavitkuttimia tai mitä tahansa.

Ilmeinen pyrkimys säilyä hengissä ja jatkaa sukua, voisi joku sanoa. Kenties se on jopa totta.

* * *

Tässä blogissa on viime aikoina ollut hieman rauhallisempaa. Postausten tahti ei ole ollut ihan entisellään.

Syy on yksinkertainen, kirjoittaja on käyttänyt aikaansa toisin. On ollut pakko, mutta on ollut myös halua pysyä poissa näppäimistöltä, jotta oivaltaisi jotain sanottavaa. Hidastaminen on ollut siis tarkoituksellista.

Näin se jatkuu eli tekstiä tulee, kun siltä tuntuu.

(Kuvassa kiveä ja jäätä tältä talvelta)

Some day classic: Mehr Davon

Kun mikään ei riitä, vaan pitää saada lisää, lisää, lisää...

Mehr Davon on saksalaisen Die Toten Hosen-yhtyeen kappale vuodelta 1992. Biisin sanoma viittaa siihen, miten alussa on vain vähän, mutta kun saa lisää, niin on vain saatava lisää ja nopeammin kunnes koetellaan moraalin ja tolkun rajoja. Lopun kertosäkeessä vaaditaan lisää valtaa, rahaa, kunniaa, mainetta, vauhtia, vihaa, seksiä.

Kappaletta ei alunperin julkaistu singlenä lainkaan, vaan se on mukana yhtyeen vuoden 1992 menstysalbumilla Ein kleines bisschen Horrorschau (vapaasti suomennettuna "Hieman kauhunäytelmää") . Albumi on saanut innoituksensa Anthony Burgessin romaaniin perustuvasta Stanley Kubrikin elokuvasta Kellopeliappelsiini.

Kappaleesta tuli kuitenkin sen verran suosittu, että se lopulta päätettiin julkaista myös omana singlenään.

Mehr Davon löytyy myös vuonna 1996 julkaistulta livealbumilta Im Auftrag des Herrn... - Die Toten Hosen Live.

Die Toten Hosen lasketaan saksalaisiin punkbändeihin. Yhtyeen ura alkoi vuonna 1982 ja toiminta jatkuu yhä edelleen. Viimeisin levytys on kuluvana vuonna julkaistu La hermandad - en el principio fue el ruido. Yhtye on julkaissut tähän päivään mennessä yhteensä 22 albumia.

Yhteen nimi (suomeksi"kuolleet housut") on myös saksankielinen ilmaisu ja tarkoittaa suunnilleen impotenttia, elotonta, tylsää tai sitä, ettei tapahdu mitään.

Yhtyeen ohjelmistoon on kuulunut huumoripoppia ja muta kevyempää, mutta 1980-luvun lopulta alkaen myös poliittisia ja sosiaalisia aiheita, kuten rasismia. Muutenkin yhtye on ollut aktiivinen myös yhteiskunnallisissa kysymyksissä osallistuen esimerkiksi ydinvoiman vastaiseen liikkeeseen.

Saksassa Die Toten Hosen on ollut erittäin suosittu ja yhtye on vuosien varrella pyörittänyt omaa televisio-ohjelmaa ja esiintynyt myös erilaisissa ulkomusiikillisissa yhteyksissä. Die Toten Hosen on myös tunnetuimpia saksaksi esiintyviä yhtyeitä maailmassa. Kilpailijaksi tässä mielessä voi laskea lähinnä Rammstein tai viime viikolla Some day classic-sarjassa esillä olleen Die Ärzten.

Yhtye on joutunut maistamaan myös suosion varjopuolia. Vuonna 1997 heinäkuussa yhtye juhli tuhanetta keikkaansa 60 000 hegen yleisön edessä Düsseldorfer Rheinstadionilla Düsseldorfissa ja konsertin aikana hollantilainen tyttö, Rieke Lax, puristui kuoliaaksi väkijoukossa.

Yhtye lopetti soittamisen välittömästi, mutta jatkoi keikan loppuun paikallisen palokunnan kehotuksesta, jotta paniikin syntyminen voitaisiin välttää.

Yhtye kuitenkin peruutti kaikki loppuvuoden konsertit eikä esiintynyt stadioneilla kahteen vuoteen. Yhtye levytti myös kappaleen Alles ist eins (kaikki on yksi) konsertissa kuolleen tytön muistoksi.

Yhtyeen kokoonpano on vuosien varrella vaihtunut maltillisesti ja nykyisessä kokoonpanossa esiintyvät laulaja Campino (Andreas Frege), kitaristi Kuddel (Andreas von Holst), rumpali Vom (Stephen 'Vom' Ritchie), basisti Andi (Andreas Meurer) ja kitaristi Breiti (Michael Breitkopf).

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

sunnuntaina, huhtikuuta 19, 2009

Ristiriitoja

Maaliskuu 2009 oli maapallon lämpötilan mittaushistorian 10. lämpimin ja koko alkuvuosi on ollut 8. lämpimin. Mittaushistoria ulottuu aina 1880-luvulle saakka.

Brittiläinen retkikunta, joka on matkalla kohti Pohjoisnapaa mitaten matkalla jään paksuutta on havainnut jään olevan selvästi ohuempaa kuin ennalta on oletettu. Pohjoisnapa-alueen jääpeitteen laajuuden on sulamiskauden alussa havaittu olevan 5. pienin satelliittimittausten historian aikana.

Maapallo lämpenee, jäätiköt sulavat. Katastrofaalisia ilmiöitä.

Lähes puolet suomalaisista on HS:n gallupin mukaan valmis maksamaan nk. ilmastoveroa tuotteiden ja palveluiden hinnassa, mikä on itseasiassa ihan positiivinen signaali. Prosentit saisivat olla suuremmatkin ja erityisesti asenteiden olisi syytä muuttua toiminnaksi.

Se taas ei ole, että suomalaisten halukkuus tehdä muutoksia omassa arjessa ilmaston hyväksi on vähentynyt. Kun vuosi sitten ilmastonmuutosta piti melko tai hyvin suurena uhkana 82 % kyselyyn vastaajista, nyt ilmastonmuutosta uhkana pitää 77 % vastaajista.

Ihmisten tietoisuus ja valmiudet ryhtyä todelliseen muutokseen ovat vielä rajallisia.

Syitä siihen miksi ihmisten mielissä ilmastonmuutos ei ole aivan yhtä suuri uhka voi tietysti hakea talouskriisin henkisestä ilmastosta tai ties mistä, mutta itse asiaa se ei poista.

Ilmastonmuutos etenee ja mitä ilmeisimmin aiemmat arviot ja skenariot ovat olleet alakantissa ja liian varovaisia. Tilanne ja tulevaisuus näyttävät pahemmilta, kuin on oletettu.

Gallupeilla on sellainen ominaisuus, että ne kuvaavat vain mielipiteitä tilastollisesti, eivät varmaa todellisuutta. Gallupeilla tai äänestämällä ei voi päättää ilmastonmuutoksen olemassa olemisesta tai sen vaikutuksista ympäristölle ja ihmiskunnalle. Luonto ei tottele ihmisen lakeja.

Se on ihmisen kannalta huono asia, jos ihmisen toiminnan ja luonnon ilmiöiden välillä on ristiriita. Ei päinvastoin.

perjantaina, huhtikuuta 17, 2009

Miekkari ja mätää

Talouskriisin aikoina katseet kohdistuvat lyhyen aikavälin ratkaisuihin, vaikka päätöksillä voi olla hyvinkin pitkävaikutteisia vaikutuksia. Lähes huikeaa nykyisen talouskriisin sumutusta ovat puheet, joiden mukaan uusilla ydinvoimalapäätöksillä olisi nykyisen laman kannalta jotain merkitystä.

Pari faktaa. Vaikka nyt päätettäisiin uusien ydinvoimaloiden rakentamisluvista, niiden vaikutukset yhtään millä tavalla olisivat vasta vuosien päässä kun nykyinen talouskriisi on jo historiaa. Samalla kuitenkin tehtäisiin lisää sitoumuksia vuosituhansiksi eteenpäin. Ydinjätekysymystä kun ei ole ratkaistu, vaikka niin väitetään.

Sitaatti Greenpeace tiedotteesta:

Suomesta ollaan tekemässä uusilla reaktorihankkeilla maailman suurinta ydinjätteen tuottajaa henkeä kohti. Ydinvoiman lisääminen johtaisi sähkön vientiin ulkomaille, mutta ei juuri vähentäisi ilmastopäästöjä Suomessa. Lopullinen päätös tehdään eduskunnassa noin vuoden kuluttua.
Politiikka, joka tähtää tosiasiallisesti em. asioihin on yksinkertaisesti sanottuna väärää. Se ei ratkaise yhtään ongelmaa. Päinvastoin.

Kansalaisjärjestöt ovat organisoimassa mielenosoitusta tätä ydinreaktorien tulvaa vastaan 25.4. klo 13 eduskuntatalolla.

Niin. Ettei tarina jäisi ilman dramaattista loppua, niin muistutettakoon ranskalaisesta edfgatesta, jossa Ranskan valtion omistama yhtiö EdF on järjestelmällisesti vakoillut Greenpeacea. Kannattaa huomata, että ydinvoimayhtiä Areva, joka rakentaa Suomeen kompuroivaa ydinvoimalaa, on osa ranskalaista ydinvoimateollisuutta, jossa valtiolla on sormensa pelissä.

Tällaiset vakoilutapaukset vain osoittavat, ettei ydinvoimalobbyllä ole ihan kaikki jauhot oikeissa pusseissa ja että taustalla piilee suuren rahan lisäksi myös suuria muita pulmia.

Kepler lähetti ensimmäiset kuvansa

Aikaisemmin on kertoiltu, että NASAn Kepler-luotain on lähtenyt matkaan metsästämään Maan kaltaisia palaneettoja galaksistamme.

Nyt Kepler on saanut kuvattua ensimmäiset kuvansa ja lähetettyä ne Maahan. Vielä ensimmäisiä kuvia ei ole saatu analysoitua.

Luotain etsii Maan kaltaisia planeettoja 100000 ennalta valitun tähden ympäriltä seuraavan kolmen ja puolen vuoden aikana. Luotaimessa oleva kamera ei ole mikä tahansa digipokkari, sillä sen kennoissa on 95 megapikselin kennot, joilla se voi havaita tähden 1/50 000 himmentymisen planeetan kulkiessa tähden edestä.

* * *

Joskus sitä vain ihmettelee ihmisen viitseliäisyyttä avaruuden kanssa. Ihan kuin omalla planeetallamme ei olisi tarpeeksi tekemistä.

Avaruus on kuitenkin ihmiskunnalle Maan lisäksi se suuri tuntematon, jonka salaisuuksien selvittäminen vaikuttaa myös maailmankuvaamme. Keplerin taustalla onkin yksi suurimmista kysymyksistä eli se, onko muualla avaruudessa elämää. Kepler itse sitä ei voi havaita, mutta etsii potentiaalisia paikkoja, joista elämää kannattaisi etsiä.

(via Tekniikka & Talous)

torstaina, huhtikuuta 16, 2009

Valokuvatorstai: Saapuminen

Valokuvatorstain 128. haasteen sana on saapuminen.
Saapuminen - rannalleIhmisenkin olisi hyvä muistaa, että joidenkin asioiden perspektiivi on aikalailla jotain muuta kuin kvartaali, vuosi tai keskimääräinen elinajanodote.

Merenpinta

Uuden tutkimuksen mukaan merenpinta voikin nousta jopa 2-3 metriä seuraavien 50 vuoden kuluessa, ainakin jos kehitys on samanlaista kuin edellisten jääkausien välissä. Aiemmin on oletettu merenpinnan nousevan tasaisen hitaasti, mutta uusi tutkimus viittaa siihen, että merenpinnan nousu saattaakin toteutua varsin nopeasti.

Nature-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan saksalainen tutkimusryhmä löysi Meksikosta koralliriuttoje jäänteitä, joiden perusteella voidaan laskea aiempaa tarkemmin aikaisempia merenpinnan muutoksia. Maa on eräiden arvioiden mukaan nyt samanlaisessa tilanteessa kuin edellisten jääkausien välissä 121 000 vuotta sitten.

Tutkimus on jälleen yksi uusi tutkimus osana ketjua, joka osoittaa yhä vääjäämättömämmin, että aiemmat arviot ilmastonmuutoksen kehityksestä ovat olleet edelleen liian varovaisia ja että tarvitaan yhä päättäväisemmin voimakkaita toimia viimeistään nyt.

Aiempia arvioita on esitetty eri lukemilla ja esimerkiksi aiempi tutkimusprofessori John Mooren johtama tutkimus kertoo, että pinnan nousu olisi vain 1,5 metriä vuosisadan loppuun mennessä. Olennainen asia on kuitenkin myös se, että nykyinen vielä varsin maltillinen merenpinnan nousu on luonteeltaan kiihtyvää.

keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009

Miksi?

Yksi pohdinnan arvoinen asia nykyisessä yhteiskunnassamme on kysymys siitä, miksi ihmisen selkeä luonnonvarojen ylikuluttaminen ei ole aidosti poliittisella agendalla.

Monet poliitikot toki puhuvat asiasta tai sen vierestä, mutta missä on kestävän kehityksen politiikka?

Puolueilla on ympäristöohjelmia ja kannanottoja, mutta politiikalla tarkoitetaan tässä nyt vähän muuta.

Meillä on puolutuspolitiikka ja meillä on vaikkapa ulkopolitiikka. Kaikille lienee selvää, että puolutukseen ja ulkosuhteisiin liittyviä asioita täytyy käsitellä suurina kokonaisuuksina, jotka määrittävät asioiden tärkeyttä.

Yksityiskohdista on erilaisia näkemyksiä, mutta isoissa linjoissa on varsin laaja konsensus; maalla täytyy olla uskottava puolustus ketä tahansa mahdollista hyökkääjää vastaan ja ulkosuhteissa lähtökohtaisesti pyritään hyviin suhteisiin kaikkien kanssa lähellä ja kaukana.

Meillä on toki ympäristöpolitiikka, mutta se käsittelee luonnon ja ympäristön käytön sääntelyä ja rajoituksia ynnä muuta sellaista. Se ei tähtää yleisellä aidosti siihen, että ekologinen jalanjälkemme olisi sen kokoinen, että maapallo kestäisi sen.

Miksi meillä ei ole politiikkaa, joka pyrkisi luonnonvarojen kulutustasomme ja ympäristörasituksen hallittuun alentamiseen kestävälle tasolle?

tiistaina, huhtikuuta 14, 2009

Tekopyhää toimintaa

Saimaan norppa on vakavasti uhanalainen laji ja sen kanta on viime aikoina huvennut lämpimien talvien ja verkkokalastuksen vuoksi. Pelin henki on siis se, että norppia on jo reilusti alle sen, että laji voisi ilman voimakkaita toimia säilyä hengissä. Maassamme on enää noin 260 norppaa.

Jokin aika sitten Sirkka-Liisa Anttilan (kesk.) johtama maa- ja metsätalousministeriö torjui Saimaan kalastusrajoituksista annetun asetuksen yhteydessä esimerkiksi Luonnonsuojeluliiton esittämän verkkokalastuksen määräaikaisen kiellon norppien lisääntymisalueilla. Luonnonsuojuliitto esitti verkkokalastuksen kieltämistä alueella 77 päivän aikana, jolloin monilla muilla kalastustavoilla olisi saanut kalastaa.

Nyt Anttila on ollut avaamassa tiedotuskampanjaa norpan puolesta ja todennut "uskovansa enemmän porkkanaan kuin keppiin".

Mikä se porkkana tässä asiassa nyt oikein on?

Se, että laajennetaan suojelualuetta ja rajoitetaan verkkosiimojen paksuutta, ei oikein porkkanaksi kelpaa, sillä kuuttien kuolemaa sillä ei arvioiden mukaan estetä.

Anttilan puheisiin on kaikki lupa olla uskomatta, sillä arvioiden mukaan puolet kuuteista hukkuu ensimmäisen elinvuotensa aikana kalastajien verkkoihin.

Nyt näyttää siltä, että ainoa norpan selviytymisen keino on se, että vapaaehtoisesti jätetään verkkokalastus noilla alueilla väliin. Luonnonsuojeluliitto kampanjoikin norpan puolesta teemalla "Pelastetaan edes norppa".

Ministeriöltä ei tahtoa lajin säilyttämiseksi ole löytynyt ja puheet vapaaehtoisten toimien tehokkuuteen verrattuna selkeään kieltoon, ovat sangen tekopyhiä. Kun on kriisi - kuten norpalla lajina on - mitkään hymistelyt eivät ole oikea tai riittävän nopea keino.

Kannattaa pistää merkille montako kuuttia tänä vuonna verkkoihin kuolee ja muistaa, kuka uskoi porkkanaan.

sunnuntaina, huhtikuuta 12, 2009

Some day classic: Deine Schuld

Pistetäänpäs tähän hommaan nyt vähän potkua:

Deine Schuld on saksalaisen Die Ärzte-punkrockbändin kappale vuodelta 2004. Biisi on luonteeltaan poliittinen ja kritisoi sitä, että emme tee mitään asioiden parantamiseksi. Siitä myös biisin nimi Deine Schuld, joka vapaasti käännettynä tarkoittaa "sinun syysi".

Die Ärzten historia juontaa aina 1980-luvun alkupuolelle. Kitaristi Farin Urlaub ja rumpali Bela B. perustivat yhtyeen vuonna 1982. Bändi hajosi vuonna 1988. Bändi kasattiin uudestaan vuonna 1993, minkä jälkeen se on ollut enemmän tai vähemmän aktiivinen ja julkaissut uutta materiaalia. Urlaubin ja Belan lisäksi kokoonpanoon kuuluu basisti Rodrigo González.

Bändin historiaan kuuluu 1980-luvulla myös sensuuriongelmia. Eräitä bändin biisejä kiellettiin esittämästä tai mainostamasta biisien vähintäänkin epäsovinnaisten sanoitusten vuoksi. Tämä aiheutti tietysti lisää kapinaa ja bändi kiersi kieltoa esimerkiksi keikoilla siten, että bändi soitti kiellettyjen biisien melodiaa ja yleisö hoiteli lauluosuudet. Biisit julkaistiin joka tapauksessa.

Bändin kappaleiden teemat pyörivät 1980-luvulla esimerkiksi seksin ympärillä, mutta 1990-luvulla Die Ärzte on ottanut poliittisemman linjan vastustaen muun muassa rasismia ja väkivaltaa.

Anekdootti sinänsä, mutta Die Ärzte pääsi vuonna 2000 Guinnessin ennätysten kirjaan julkaisemalla maailman lyhyimmän singlejulkaisun eli vain 30 sekuntia kestäneen biisin Yoko Ono.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, huhtikuuta 11, 2009

Vinkki katsottavaksi

John Websterin ajankohtainen dokumentti Katastrofin aineiksia on nähtävissä Yle Areenalla vielä 5 päivää.

Dokumentissa Webster ja hänen perheensä vähentää henkilökohtaisen öljynkäytön minimiin vuoden ajaksi. Tavoitteena on löytää kestävä elämäntapa ilmastonmuutoksen uhatessa.

Kannattaa katsoa, jos ei ole nähnyt.

Niin. Yle Areenan mediaformaatti on uusittu, mikä ilolla pistettäköön merkille.

(via Kulutusjuhla)

perjantaina, huhtikuuta 10, 2009

Maisemia

Pääsiäinen on hyvä ajankohta rentoutua kiivastahtisen työrupeaman jälkeen ja katsella hieman maisemia. Samalla voi tietysti hieman filosofoitua siitä mitä merkityksiä milläkin on.

Merkityksillä on väliä. Ne ovat paljon vahvempia kuin vaikkapa hyödyt. Merkitykset saavat ihmiset toimimaan.

Ensimmäinen maisemavinkki on Skywatch. Katso miltä taivas näyttää.

Toinen maisemavinkki on Keittiön ikkunasta näkyvä lehmus. Näe vuoden kierto.

Sitten vielä yksi maisema ja tällä kertaa Toscanasta:
Viini, ToscanaMitä nämä kaikki merkitsevät? Yksilöllisesti hyvinkin erilaisia asioita.

torstaina, huhtikuuta 09, 2009

Oikeus on voittanut taas

Korkein hallinto-oikeus määräsi uudet vaalit järjestettäväksi sähköisen äänestämisen kokeilukunnissa. Kokeilun vuoksi yli 200 ääntä katosi koneiden syövereihin. Virhe saattoi vaikuttaa kunnallisvaalien lopputulokseen maissa kunnissa.

Oikeuden päätös on oikea, vaikka muodollisesti siinä puhuttiin äänestäjille annettujen ohjeiden virheistä ynnä muusta asiaan olennaisesti kuuluvasta.

Oikeusministeriölle tai muille poliitikoille ei nyt riitä, että ohjeita ja toimintaa muutetaan, vaan koko sähköisen äänestämisen konsepti on kyseenalaistettava. Se ei toimi.

On typerää, että meidän toimivaa äänestysjärjestelmää ryhdytään rukkaamaan jollain koneilla, siksi että luullaan sen olevan merkki tietoyhteiskunnasta. Sitä se ei ole.

Demokratia ei voi olla arpapeliä, minkä sähköisen äänestämisen testailu melkein teki. Onneksi oikeus voitti.

keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009

No just joo

Näkyy taas suomalaisessa poliittisessa ämpärissä loiskivan ihan itsekseen.

Ongelmat alkoivat siitä, kun maan poliittinen johto ryhtyi pähkäilemään kumpi saa tai kenen piti edustaa Suomea Prahassa Yhdysvaltain presidentin tavatessa EU-johtajia.

Presidentti vastaa ulkopolitiikasta ja pääministeri EU-politiikasta, joten parivaljakko marssi kyselemään neuvoa oikeuskanlerilta. Keskustelu liittyi siis siihen, oliko Prahan kokous ulkopolitiikkaa vai EU-politiikkaa.

Ilmeisesti selvyyttä ei oikein tullut, koska paikalle menivät molemmat ja varmuuden vuoksi pyysivät vielä puheenvuoronkin, jota ei sitten myönnetty kummallekaan.

Pääministeri vakuuttaa ettei Prahassa ollut mitään ongelmaa eikä kaksi puheenvuoropyyntöä ollut syy siihen, ettei kumpikaan sitä saanut, mistä siitäkin nousi poru. Presidentin mukaan tässä kahden jakkaran touhussa ei ole ongelmaa.

* * *

Koko keskustelu osoittaa sen, että ongelma on.

Tällaista keskustelua ei käytäisi, eikä kaksia puheenvuoroja pyydeltäisi, oikeuskansleria vaivattaisi, eikä jälkikäteen seliteltäisi, jos mitään ongelmaa ei ole.

Yksi ongelma on ilmeisesti perustuslakikomitea, jonka pitäisi tehdä ehdotuksia ulkopolitiikan johtosuhteiden mahdollisesta tarkistamisesta syksyyn mennessä. Puolueet ovat kannattaneet presidentin valtaoikeuksien karsimista ja presidentti taas pitää niistä kiinni.

Tällaiset kahden puheenvuoron sekoilut ovat merkki siitä, ettei jokin koordinaatio pelaa. Joko se oli vahinko, jollaisia ei pitäisi tapahtua tai jos se oli tahallista, niin joku puheyhteys on poikki.

Mitään hyötyähän tuollaisesta pyytämisestä ei ole. Ulkomaailmaan päin asia näyttää juuri siltä mitä se onkin eli sitä, että Suomessa ei ole ulko- ja EU-politiikan johtamisessa kaikki asiat kuten pitää.

* * *

Presidentti sanoo "Me olemme pieni maa, ja jos me suosiolla saamme kaksi paikkaa – ja kaikki tietävät että se on perustuslakimme mukaista – niin miksi itse typistäisimme itseämme?" ja puolustaa kahden lautasen politiikkaa.

Presidentti on väärässä. Mistä lähtien johtajuudessa tai poliittisessa viisaudessa määrällä korvataan laatua noin suoraan? Me emme oikeasti saavuta yhtään mitää sillä, että meillä on ulospäin edes muodollisesti kaksi päätä ja kaksi mieltä. Ulospäin asia vain näyttää siltä, että Suomella on kaksi politiikkaa ja kaksi agendaa, eikä koskaan varmasti tiedä kumpi tulee vastaan.

Me typistämme itse itsemme, kun pidämme tällaista epäselvää ja hölmöä järjestelmää yllä.

* * *

Mielipidemittausten mukaan kansa on sitä mieltä, että presidentin valtaoikeuksia ei saa karsia.

Se on tässä blogissa sanottu aikaisemminkin, mutta sanotaan nyt uudestaan, että kansa on väärässä.

Suomen on ulkopolitiikan ja loppujenkin EU-liitännäisten asioiden osalta aika siirtyä parlamentarismiin.

tiistaina, huhtikuuta 07, 2009

Kummalliset Googlet

Se ei ole enää mikään uutinen, että Google on omaa karttapalveluaan varten kuvaamassa katunäkymiä myös Suomessa.

Sitä taas voi sitten jännityksellä odotella, millaisia kuvia kotimaan kamaralta punaisen auton kuvaamana palveluun päätyy.

Maailmalla PCWorld on kerännyt oudoimmista kuvista kokoelman ja Tietoviikko on niistä kerännyt omasta mielestään 15 mielenkiintoisinta kuvaraportiksi.

Kun noita ihmettelee, niin hetkellisen hekotuksen lisäksi joutuu vakavasti olemaan sitä mieltä, että eräissä maissa noussut kohtu kuviin liittyvästä ongelmasta koskien yksityisyyden suojaa ei ole tyhjästä temmattu. Voi kuvista olla tietysti hupinsakin, mutta sen vastapainona voi olla koko joukko ongelmia.

Suomi on puheiden perusteella pikkuinen maa, jossa kaikki tuntevat toisensa. Auttaako se paljon, jos päätyy Googlen kuvagalleriaan vaikka kasvoja ei voisikaan tunnistaa? Eipä juuri.

Nyrjähdyksiä #44

Joku aika sitten tuli raportoitua Fonectan nettilomakkeesta, jolla voi peruuttaa Fonectan puhelinluetteloturhakkeen jakelu omaan osoitteeseensa.

Halo E raportoi tänään siitä, miten lomake on kadonnut verkosta ja kuinka hän asian havaittuaan otti yhteyttä yhtiön asiakaspalveluun saadakseen kehoituksen liimailla "ei puhelinluetteloita"-lappuja postilaatikkoon.

Totta tosiaan. Fonectan lomake (tai se URL, jossa se oli) antaa lopputulemaksi vain "Hakemaasi sivua ei löydy"-ilmoituksen.

Toimintaa voi vain ihmetellä. Miksi ihmeessä se lomake oli siellä verkossa, jos sitä ei ollut tarkoitus käyttää? Oliko sillä joku tarkoitus vai oliko joku sen sinne vain tuikannut?

Mitä niille tiedoille tapahtuu, jotka jotkut ovat siltä lomakkeelta syöttänyt? Tuleeko se luettelo vai eikö tule?

Parempi on ettei tule. Jos tulee, niin toimitan sellaisen takaisin sinne mistä se tuli.

Kokonaan oma kysymyksensä on se, että miksi näitä luetteloita ylipäätänsä jaetaan summamutikassa ja pyytämättä? Ne pitäisi oikeastaan luokitella yksiselitteisesti mainokseksi tai pistää tilauspohjalle.

EDIT 8.4.2009
Tuo kuuluisa lomake on muuttanut uuteen osoitteeseen ja siihen on liitetty mukaan ohjeistusta.

Ohjeissa väitetään tai tehdään tulkinta:"Puhelinluettelo on virallisiin tiedotteisiin rinnastettava hyödyllinen tietolähde." Anteeksi nyt vaan, mutta olen asiasta eri mieltä. Kuka ja missä on päättänyt rinnastaa markkinointimateriaalin virallisiin tiedotteisiin? Yritykset maksavat mainostilasta puhelinluettelossa ja sitä kaupataan nimenomaan kaupallisella näkyvyydellä jne.)

Jos se on Fonectan oma tulkinta, niin se on yhtä pätevä tulkinta kuin se, että kuluttaja tulkitsee paperisen puhelinluettelon roskapostiksi.

maanantaina, huhtikuuta 06, 2009

Wilkinsin jäähylly romahtamassa

Viimeisten päivien aikana Etelämantereella sijaitseva Wilkinsin jäähylly on osoittanut yhä pahempia romahtamisen merkkejä. Euroopan avaruusjärjestö ESA:n satelliittikuvat näyttävät, kuinka 5.4.2009 varsin kapea 40 kilometrin mittainen jääsilta joka yhdisti jäähyllyn Charcot Islandiin romahti.

Tutkijat odottavat nyt, että loputkin Jamaikan kokoisesta jäähyllystä hajoaa ja hyvin nopeassa tahdissa. Jäähyllyn romahdus näyttää satelliittikuvien perusteella edenneen vauhdilla eli muutamassa päivässä.

Nämä kelluvat jäähyllyt hajotessaan päästävät mantereelta tulevan jäävirran suoraan mereen ja siten sulamaan nopeammin.

Ilmastonmuutos etenee ja varsin vauhdilla. Lämpötila Antarktiksella on noussut 1950-luvun jälkeen 2,5 °C.

Uutisia ja lisätietoja aiheesta:

Kuva on otettu NASA MODIS-satelliitilla alueelta 31.3.2009. Kuvan lähde National Snow and Ice Data Center.

Some day classic: Blade Runner

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tällä kertaa Some day classic esittelee yhdellä kerralla sekä elokuvan, että sen soudtrackin.

Blade Runner on elokuvana äänestetty jonkun kerran kaikkien aikojen parhaaksi sci-fi-elokuvaksi, eikä ihan ilman ansioita. Vuonna 1982 ensi-iltansa nähnyt Ridley Scottin ohjaama Blade Runner ei saanut Yhdysvalloissa kovinkaan kummoista kriitikkojen suosiota, mutta sittemmin on noussut kulttimaineeseen.

Elokuva on usein yhdistetty kyberpunk-teemoihin tai siitä puhutaan science-fiction-noir-elokuvana. Visuaalisuus onkin tämän elokuvan kantava voima Hampton Fancherin ja David Peoplesin käsikirjoituksen ohella. Käsikirjoitus perustuu löyhästi Philip K. Dickin kirjaan Do Androids Dream of Electric Sheep?

Elokuvan sijoittuu vuoden 2019 Los Angelesiin, missä geneettisesti tuotettuja replikantteja on käytetty vaarallisiin tehtäviin Maassa. Uusimmat replikantit ovat fyysisesti ihmisen kaltaisia, mutta ylivoimaisia voimiltaan. Replikantit on kielletty se jälkeen kun ne ryhtyivät kapinaan ihmisiä vastaa.

Elokuvan juoni rakentuu karanneita replikantteja jahtaavan Blade Runnerin eli Deckardin, jota näyttelee Harrison Ford, edesottamuksiin. Deckard saa tehtäväkseen etsiä ja tuhota irralleen päässeet replikantit ja tapahtumat johtavat katsojansa pohtimaan varsin perimmäisiä kysymyksiä ihmisen ja koneen välisestä erosta.

Musiikin elokuvaan teki kreikkalainen muusikko ja säveltäjä Evangelos Odysseas Papathanassiou, joka tunnetaan paremmin nimellä Vangelis. Vangeliksen musiikki on julkaistu myös omana soundtrack-levytyksenään vuonna 1994.

Elokuvaan musiikki tehtiin jo vuonna 1982, mutta sen julkaisi alunperin New American Orchestra, sillä musiikin julkaisemisesta soundtrackina syntyi alunperin jotain riitaa. Elokuvastakin on olemassa versio, jossa ei ole Vangeliksen tekemää musiikkia.

Vuoden 1994 julkaisu nousi Britannian albumilistoilla sijalle 20.

Vangelis tuli tunnetuksi 1960-luvulla esimerkiksi sellaisesta yhtyeestä kuin Aphrodite's Child, jossa soitti ja lauloi myös Demis Roussos. Vangelis on tehnyt studioalbumeita vuodesta 1972 alkaen ja viimeisin on vuodelta 2001, jolloin julkaistiin Mythodea: Music for the NASA Mission: 2001 Mars Odyssey.

Vangeliksen musiikin yksi kohokohta on yhteistyö progeyhtey Yesin Jon Andersonin kanssa. Sen tuloksena syntyi mm. albumi nimeltään Jon & Vangelis.

Videolla on yhdistelty parinkin Vangeliksen soundtrack-albumin kappaleita elokuvan ääniraitaan. Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, huhtikuuta 04, 2009

Operaatio Wanha Jokela

Ympäri Suomea on erilaisia pieniä ja suurempia kulttuuripaikkoja. Joistakin sellaisista tulee käsitteitä ja kulttuuripaikkoja.

Nyt Joensuusta kuuluu kummia.

Kaupungin keskustaa on kehitetty viime vuosina varsin voimakkaasti ja samalla vanhaa - osin ihan ansiostakin kaiketi - on purettu. Kaikki vanha ei kuitenkaan ole tullut puretuksi, ainakaan vielä.

Nyt on herännyt huoli kapungin keskustassa sijaitsevan kulttuuriravintola Wanhan Jokelan kohtalosta. Huoli liittyy siihen, että kiinteistö missä ravintola sijaitsee on päästetty hiljalleen rapistumaan ja tietojen mukaan kiinteistön omistaja - Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö - ei ole ollut halukas neuvottelemaan ravintolan vuokrasopimuksen jatkosta. Pikemminkin on ehdoteltu muuttoa muualle.

Ravintola on toimiut samalla paikalla on lähes muuttumattomana vuodesta 1934 alkaen. Ravintolan säilyttämisen puolesta perustettu Facebook-ryhmä tietää kertoa, että:

"Paikka on nähnyt niin sota-ajan salatanssit, rillumarei-kulttuurin kun nykyrunoilijat ja rockarit. Paikka on vuodesta toiseen lumonnut kulttuurintekijät ja -kokijat Tauno Palosta Heikki Turuseen ja meihin tavan tallaajiin saakka."
Kerrotaanpa paikalla käyneen Omar Sharifin ja Tohtori Živago-elokuvan kuvausryhmänkin.

Kuuluisuuksista huolimatta, paikka on tavallisten kaupunkilaisten paikka ja tunnettu välittömästä menostaan.

Aktivistit ovat tässä tapauksessa kerrankin ajoissa liikkeellä, sillä vuokrasopimuksen umpeutumiseen on aikaa tiettävästi kolmisen vuotta. Aika on kuitenkin kortilla, sillä kivitalojen kokoisista asioista päättämisen sykli on vuosia.

Omistajataho on kertonut, ettei heillä ole tällä hetkellä rahaa kiinteistön peruskorjaukseen. Toisaalta Facebook-ryhmässä on aprikoitu, että kiinteistö päästettäisiin taktisesti niin huonoon kuntoon, että se voitaisiin purkaa ja tilalle pystyttää jotain muuta.

Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö on aikanaan saanut talon ravintolan perustajan tyttäreltä
testamenttilahjoituksena. Säätiön tarkoituksena on karjalaisen henkisen ja aineellisen kulttuurin tukeminen ja karjalaisten perinteiden vaaliminen maassamme.

* * *

Tällainen peli ei vetele.

Jokelan kaltaisia kulttuuripaikkoja, jotka ovat tavallisen kansan helposti lähestyttävissä, ei ole maassamme enää liikaa. Jokelan kaltaisia paikkoja on suojeltava vaikka sitten museoviraston toimesta.

Jokelan purkamisen uhka on yksi ketju isommassa pulmassa, sillä julkisten sisätilojen suojelu on muutenkin yksi kulttuuriperinnön vaalimisen ajankohtaisia kysymyksiä. Kysymys ei ole välttämättä helppo, mutta Wanhan Jokelan tapauksessa nimenomaan käyttötarkoitusta olisi tarkoitus jatkaa sellaisenaan.

Vanhojen paikkojen purkaminen on yksi oire myös sellaisesta hölmöydestä, että ajatellaan kehityksen olevan lähes synonyymi rakentamiselle. Se ei ole. Kehitys ei ole kulttuurihistorian tuhoamista, vaan kehityksellä on myös selvästi sivistymisen ja henkisen kasvun näkökulma.

Kummallista tapauksessa on sekin, että Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiön tehtävää on nimenomaan kulttuuriperinnön vaaliminen. Miten sellaista tehtävää voi mitenkään edesauttaa se, että yksi tuon kulttuurin nykyisistä ilmenemispaikoista purettaisiin pois?

Facebook-ryhmä Pro Wanha Jokela on kerännyt lyhyessä ajassa jo lähes 3000 ihmistä (tätä kirjoitettaessa 2667). Se osoittaa vain sitä, että Joensuun kokoisesta yliopistokaupungista taitaa löytyä joukko ihmisiä, "jotka tarvittaessa kiipeävät vaikka Jokelan katolle, jos puskutraktorit lähestyvät Torikatu 26:ää". (Sitaatti on peräisin Facebook-jakelussa olleesta Riitta Nybergin yleisönosastonkirjoituksen luonnoksesta).

perjantaina, huhtikuuta 03, 2009

Helsinki

HS tänään:

"Helsingin kehittyminen kestävän kehityksen mallikaupungiksi on pysähtynyt ja Helsinki jää kauas taakse muista eurooppalaisista kilpakumppaneistaan."
Jutun otsikointi on jollain tavalla omituinen. Pääkaupungin päälehti nimittäi otsikoi tarinansa sananparrella "Helsingin kehitys ei olekaan kestävällä pohjalla". Ilmeisesti on olemassa jokin yleinen käsitys, jonka mukaan Helsinki olisi jotenkin kestävän kehityksen tiellä tai ainakin lehdessä niin ajatellaan.

Kuka niin on oikeasti luullut? Lähtökohtaisesti kaikki eurooppalaiset suuret kaupungit ovat vähemmän kestävällä pohjalla.

Helsinki ei ole mikään ekologisuuden mallikaupunki, sen näkee hetkessä jo siitä miten energia- tai liikenneasioita kaupungissa hoidetaan. Kaupunki ei ole lämmennyt uusiutuvaan energiaan muuten kuin sanoilla ja liikenteessä on vuosia jankutettu yksityisautoilun autuaaksi tekevästä voimasta. Näin siitäkin huolimatta, että kaupungin joukkoliikenne on huippuluokkaa.

Ei ole tänäkään keväänä varsinainen uutinen, kun kerrotaan Helsingin ilmanlaadun olevan huono. Tämä ei ole mikään poikkeustapahtuma, sillä Helsingin keskustan ilmanlaatu voi olla päivätolkulla huono. Vuodesta toiseen.

Nyt tehdyssä selvityksessä pyyhkeitä tulee nimenomaan energia- ja ilmastopolitiikasta. Kaupunki on toki päättänyt, että vuoteen 2020 mennessä kaupungin on tuotettava 20 prosenttia energiastaan uusiutuvilla energialähteillä. Se on nykymittapuilla varsin vaatimatonta ja toistaiseksi ilman näkyvää konkretiaa.

Herätys nyt. Mikään hymistely muka hyvästä jutusta esiin nostetusta ilmanlaadusta ei auta, kun kokonaiskuva on retuperällä. Vaikka moni asia on joko hyvällä tolalla tai hyvällä tolalla suhteessa muihin kaupunkeihin, kokonaistase jää negatiiviseksi.

Jos kaupungit itselleen jotain kilpailuetuja haluavat, niin mistäpä muusta infrastruktuurin tekijästä niitä kannattaisi hakea kuin tästä kehityksen kestävyydestä. Se heijastuu aikaa - joka ei ole edes hillittömän pitkä - myöte yrityksiin, joille vihreys on yhä tärkeämpi arvo.

torstaina, huhtikuuta 02, 2009

G20: Pientä toivoa, kitkeria pillereitä

G20-maiden huippukokous kokoontui Lontoossa ja teki joukon talouspäätöksiä. Niihin kytkeytyykin sitten vain signaaleja kestävämmästä kehityksestä.

Sinänsä talouspäätökset, kuten esimerkiksi veroparatiisien kieltäminen, näyttävät varsin myönteisiltä kokonaisuuden kannalta.

Sinänsä ilmastonmuutos on kokouksen kommunikeassa mukana, mutta keinoja se ei esittele. Vain toiveita ja tahtotiloja. Esimerkiksi kokouksen rakentamasta 1000 miljardin talouspaketista ei vihreään talouteen sinänsä osoiteta mitään.

Kuten Climatico raportoi, kokous oli lähes hiljaa ilmastonmuutoksesta. Mutta ei aivan.

Esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Barack Obama näyttää Climaticon liveraportoinnin perusteella linjanneen ilmaston huomioimisen tärkeyttä ja sitä, että taloudessa tarvitaan vähähiilistä kasvua (low carbon growth).

Kaikkialla kokouksen anti ei ole aiheuttanut riemunkiljahduksia. Esimerkiksi World Development Movementin Julian Oram sanoi kokouksen lopputuleman olevan maailman köyhimmille kitkerä pilleri nieltäväksi. Liikkeen mukaan kokous hukkasi historiallisen mahdollisuuden luoda elvytyssuunnitelma, joka olisi hyödyttänyt köyhimpiä ja samalla edesauttanut ilmastonmuutoksen hillintää.

Oramin mukaan kokouksesta jäi radikaalien keinojen sijaan käteen vai maailman johtajien epätoivoinen yritys järjestellä uppoavan Titanicin kansituolit uudelleen.

* * *

Hieman aikaisemmin toisaalla.

Obaman hallinnon pääneuvottelija Todd Stern puhui Bonnissa pidettävässä ilmastokokouksessa ja paalutti Yhdysvaltojen muuttuvaa ilmastolinjaa. Hän totesi muunmuassa sen, että Yhdsyvallat tunnustaa oman vastuunsa historian suurimpana kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajana.

Hän myös muistutti siitä, että kyseessä on poliittinen prosessi ja että politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Kenties jotain asenteen muutoksesta kertoo ajatus siitä, ettei nyt ole aika hirttäytyä joustamattomiin dogmeihin:
"We’ll get much further if we do not cling to arbitrary numbers or inflexible dogma."
* * *

Vaikuttaa siis siltä, että G20 sai aikaiseksi taloudellisessa mielessä merkittäviä linjauksia maailmantalouden vakauttamiseksi, mutta esimerkiksi ilmastonmuutoksen osalta tulokset ovat enemmänkin retorisia.

Siltä mielikuvalta ei voi välttyä, että jälleen korjataan ja rassataan vanhan järjestyksen rakenteita ja tilkitään sen vuotokohtia, kun pitäisi aidosti pureutua niihin perustuksiin, joiden varassa maapallo hengittää. Pahimmillaan nämä taloudelliset piristysruiskeet kun tarkoittavat lisää kulutusta ilman niiden kestävyyden punnitsemista.

Asenteellisesti kokouksista on tullut positiivisiakin signaaleja, joten vielä ei ole aika heittää pelastusrengasta menemään.

Valokuvatorstai: Mikä tämä on?

Valokuvatorstain 126. haaste on kysymys: Mikä tämä on?

Mikä tämä on?
Lähikuva puheena olevasta puustaKyllä. Se on puu. Jos asiaa kuitenkin katsoo kuitenkin tarkemmin, niin ei siinä kaikki.

Kyseinen puu sijaitsee meren rannalla eteläsuomalaisella rauhoitusalueella. Puu itsessään on aivan rantaviivassa kiinni. Kuva on otettu lokakuun puolivälin tienoilla.

Viereisessä kuvassa on samaisen puun pinnasta lähikuva.

Ei, ne eivät ole sormenjälkiä.

keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009

Maaliskuu 09


Maaliskuussa Vaiheisen tarjonta näytti jotakuinkin tavalliselta. Ilmasto- ja ympäristöasiaa, tiedettä ja jonkin verran viihdettä sekä vähän nettiä ja politiikkaa. Kohokohdat nousivat Albert Einsteinin, Giovanni Schiaparellin ja piin juhlapäivästä sekä Keplerin lähdöstä.

Nuo kaksi olivat myös kuukauden luetuimmat postaukset. Muut mielenkiinnon kärjestä löytyvät postaukset käsittelivät aselakeja ja nettipornoa. Aseet ja seksi myyvät, vaikka Vaiheinen myy sitäkin enemmän tiedettä. Onneksi.

Hieman kevätväsymystä ilmassa maaliskuussa, mutta onneksi huhtikuu on jo kevään kuukausia.

Kävijätilastot helmikuussa näyttävät tältä:

  • Postauksia: 60 (-12 edelliseen kuukauteen verrattuna)
  • Käyntejä: 2825 (+271)
  • Näyttökertoja: 4125 (+569)
  • Kävijöitä: 1987 (+349)
Päivittäiset keskiarvot näyttävät seuraavilta:
  • Käyntejä: 91,1 kpl /vrk (-0,1)
  • Näyttökertoja: 133,1 kpl / vrk (+6,1)
  • Kävijöitä: 64,1 kpl / vrk (+5,6)
Kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen):
  • Käynnit: 44,2 kpl / vrk
  • Näyttökerrat: 65,7 kpl / vrk
  • Kävijät: 29,6 kpl / vrk
Uudet ennätykset näkivät siis jälleen päivän valon käyntien, näyttökertojen ja kävijöiden määrissä. Päivittäisissä käynneissä oli pientä pudotusta, mutta muuten varsin tasaista.

Käynneistä 47,15 % tuli hakukoneiden ja 44,04 % viittaavien sivustojen kautta. 8,81 % käynneistä tapahtui suorana liikenteenä.

Kuvassa eri asioiden kehitys tämän blogin aikojen alusta. Postausten määrä on esitetty oikeanpuoleisella akselilla.

G20 ja Bonn

Samaan aikaan tapahtuu kaksikin merkittävää ilmastopoliittista tapaamista.

Rikkaiden ja kehittyvien maiden G20-ryhmä on kokoontumassa Lontooseen. Bonnissa sen sijaan on koolla joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävää ilmastokokousta ja siellä sovittavaa sopimusta valmisteleva kansainvälinen kokous.

Näillä kokouksilla on myös sisällöllinen yhteys, sillä talouskriisin ohella G20-ryhmän asialistalla globaalin talous saattaminen kestävälle uralle. Se onkin paikallaan, sillä kokouksen alla oman palaverinsa pitävät kaksi maailman suurimman saastuttajan eli Kiinan ja Yhdysvaltojen johtajat.

Näiden kahden sitoutuminen vastuulliseen prosessiin on ilmastosopimuksen kannalta ensiarvoisen tärkeää.

G20-kokouksen viestillä on kaiketi merkitystä Bonnin valmistelevalle kokoukselle, sillä valtiojohtajien kannanotot viestivät siitä mikä on mahdollista ja mikä ei.

Tiettävästi vääntö ilmastonmuutoksen mainitsemisesta G20-kokouksen johtopäätöksissä on ankaraa. Jos G20 antaa signaalin siitä, että maailman rikkaat maat ovat valmiita sitoutumaan ilmastosopimuksiin, niistä saattaa olla tulossa jotain. Jos viesti taas on päinvastainen, on syntymässä vetinen pannukakku.