maanantaina, marraskuuta 30, 2009

Löperöitä puheita

Kööpenhaminan ilmastokokous lähestyy ja tosiasiallinen tilanne näyttää joiltain osin aika absurdilta. Katsotaan nyt vaikka päivän otsikoita:

"Sopimusluonnos: Päästöjen vähennystarve kohdistuisi rikkaisiin" (HS)
Jutun mukaan Kööpenhaminan ilmastokokousta varten on laadittu sopimusluonnos, jonka mukaan kasvihuonekaasuja tulisi vähentää 50 prosenttia vuoden 1990 määristä vuoteen 2050 mennessä. Kokouksen puheenjohtajamaa Tanskan esityksen mukaan rikkaiden maiden tulisi tehdä suurimmat leikkaukset eli yhteensä 80 prosenttia vähennyksestä.

"Tanska: Ilmastokokouksen sopimusluonnosta ei ole vielä" (TS ja muut STT:n jutun julkaisseet)
Tanska ei uutiset mukaan ole esittänyt Kööpenhaminan ilmastokokouksen sopimusluonnosta. Tanska neuvottelee hänen mukaansa yhä kaikkien maiden kanssa, ja kompromissiesitys valmistuu vasta myöhemmin.

"Löperöt puheet eivät riitä Kööpenhaminassa" (Verkkouutiset)
Ympäristöministeri Paula Lehtomäen (kesk.) mukaan Kööpenhaminan ilmastokokoukselta halutaan muutakin kuin vain löperö yleinen julkilausuma.

Eli sopimusluonnoksessa vaadittaisiin kokonaisuudessaan vaatimattomia tavoitteita, sillä Eurooppa-neuvosto ilmoitti jo maaliskuussa 2007, että vuoteen 2050 mennessä päästöjä on vähennettävä 60–80 prosenttia. Kokouksen puheenjohtajamaa kuitenkin veistelee, että ei vaan, ei mitään ole esitetty.

Sinänsä voisi hieman ihmetellä HS:n otsikointia, sillä se ikäänkuin alleviivaa sen, että rikkaiden maiden on maksettava tästä urakasta enemmän. Alleviivaus sinänsä on paikallaan, sillä se, että rikkaat joutuvat maksamaan, on pelkästään oikein.

Oma tarinansa on se, että ympäristöministerimme pitää puheenvuoron, jossa vaatii jo valmiiksi tyhjyyttään kumisevaan sopimukseen muuta kuin löperyyttä. Lehtomäkikin tunnustaa sen tosiasian, ettei mitään sitovaa sopimusta saada aikaiseksi, vaan pelkästään poliittinen sopimus. Poliittinen sopimus on vain tahdonilmaisu, jolla mikään ei vielä oikeasti muutu. Vain neuvottelut ja valtaisien delegaatioiden maailmanmatkailu jatkuu. Mitä muuta se tällaisen neuvottelukiertueen jälkeen on kuin löperyyttä?

sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009

BBC käyttää CC:tä

Ihan havaintona sellainen yksityiskohta, että vaikka brittien yleisradioyhtiö BBC:n verkkosivuston terms of use kieltää kaikenlaisen kopioinnin jne., musiikkiarvostelut on tehty CC-lisenssin alla. Arvion mukana on lisenssin mukainen pyyntö linkata alkuperäiseen sivuun, jos sitä jossain toisaalla käyttää.

Tavallaan looginen veto silloin kun kyseessä on veronmaksajien rahoilla toteutettu työ. Uutisiin ja muuhun materiaaliin tuo ei näytä ulottuvan.

Asia tietystikään ei ole yksiselitteinen, mutta avaa kuitenkin mielenkiintoisia yhtälöitä.

Ydinpolttoaineista pulaa?

New Scientist-lehden verkkosivustolla kerrotaan, että ei ole mitenkään itsestään selvää, että ydinvoiman polttoainetta olisi ikuisesti saatavilla mitenkään halpaan hintaan. Samaan aikaan uraanifirmat pitävät myös polttoainepulaa mahdollisena tulevaisuuden kuvana.

Tilanteeseen vaikuttaa se, että maailmalla on suunnitelmia lisätä ydinvoimaa ja samalla taloudellisesti hankittavia uraanivaroja on mahdollisesti arvioitu olevan liikaa. Hinta on joka tapauksessa nousemassa. Lisäksi saastuttavia uraanikaivoksia ja uusien perustamista hillitsee kiristyneet ympäristösäädökset.

Artikkelissa CERNin fyysikko Michael Dittmar viittaa erilaisiin tilastoihin ja toteaa pahaenteisesti:

"Western countries planning to expand their nuclear capacity without their own source of uranium ought to be looking at the figures very carefully."
TreeHuggerissa mahdollista uraanin hinnan kohoamista ja pulaa ei pidetä mitenkään pahana, sillä se avaisi entistä paremmat mahdollisuudet puhtaalle energialle.

Ja tässä on se strateginen kysymys, joka pitäisi Suomessakin oikeasti selvittää, eikä vain tolkuttaa typeränä ydinvoiman riemullisuutta:
"Who knows -- maybe governments will stupidly throw money at an industry that generates vast amounts of toxic waste, and nuclear energy will continue to thrive. But maybe, just maybe, this is an opportunity for renewable energy to really take off".

Ilmastodataa

Joissain yhteyksissä on väitetty, että ilmastotutkijat piilottelisivat tutkimusdataa tai jotain muuta sellaista.

RealClimate on pistänyt pystyyn listan ilmastonmuutosdatan lähteistä. Joukossa on sekä raakadataa, että prosessoitua dataa.

Sieltä voi sitten etsiä ihan itse vastauksia, jos muiden arviot eivät miellytä.

Some day classic: Memory Lane

Tässä on jotain paljon tyyliä, viehättävyyttä, draamaa, mutta myös taituruutta:

Memory Lane on Minnie Ripertonin kappale vuodelta 1979. Se löytyy samana vuonna julkaistulta albumilta Minnie.

Häikäisevän Minnie Ripertonin ura oli harmittavan lyhyt, sillä tämä vuonna 1942 1947 syntynyt taiteilija kuoli rintasyöpään 31-vuotiaana vuonna 1979. Uransa aikana hän ehti tekemään yhteensä 6 albumia, joista viimeinen Love Lies Forever, julkaistiin postuumisti vuonna 1980.

Memory Lane on Minnie Ripertonin, Richard Rudolphin, Keni St. Lewisin ja Gene Dozierin tuotantoa ja sen kerrotaan olevan Minnien katsaus omaan menneisyyteensä tilanteessa, missä hän tiesi oman tulevaisuutensa. Rintasyöpä oli diagnosoitu jo vuonna 1976. Kappaletta pidetään eräänlaisena hyvästijättönä läheisilleen.

Minnie Riperton oli naimisissa tuottaja ja musiikintekijä Richard Rudolphin kanssa ja heillä oli kaksi lasta; Marc Rudolph and sekä Saturday Night Live:stä tuttu näyttelijä Maya Rudolph.

Riperton muistetaan hänen viiden ja puolen oktaavin äänialastaan sekä usein myös ykköshitistään Lovin' You (video YouTubessa). Silti voidaan hyvin keskustella siitä, onko Memory Lane kuitenkin hänen tuotantonsa kirkkain helmi.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

EDIT 29.11.2009
Ripertonin syntymä vuosi oli alunperin merkitty postaukseen väärin. Nyt se on korjattu eli Riperton syntyi vuonna 1947, eikä 1942 kuten virheellisesti alunperin kirjoitettiin. Niko L.:lle kiitokset huomautuksesta.

lauantaina, marraskuuta 28, 2009

No nyt Viestintävirasto heräsi

Ruotsin FRA:n eli armeijan radiotiedustelun vakoiluoikeudet tulemava muutaman päivän päästä voimaan ja nyt Suomen Viestintäviraston on herännyt tiedottamaan teleyrityksille, että niillä
on velvollisuus tiedottaa asiakkailleen ulkomailla toteutettaviin, suomalaisille asiakkaille tarjottaviin palveluihin kohdistuvista tietoturvauhkista.

Tämä teleyritysten tiedotusvelvollisuus perustuu sähköisen viestinnän tietosuojalakiin. Onko joku saanut teleyrityksiltä mitään tietoa tästä aiheesta? Ainakaan tänne ei sellaista ole ilmaantunut mistään.

Viestintävirastolla itsellään on varsin suppea verkkosivusto sähköisen viestinnän suojaamisesta.

FRA:n vakoiluoikeudet tarkoittavat sitä, että valtaosa suomalaisten ulkomaille kohdistuvasta tietoliikenteestä on ruotsalaisten laillisesti vakoiltavissa.

Esimerkiksi se, että jokin sivusto on suomenkielinen ja suomenkielisessä osoitteessa ei tarkoita sitä, että se sijaitsisi Suomessa, vaan se voi aivan hyvin olla jossain muualla. Esimerkiksi sellainen varsin suosittu palvelu kuin suomi24.fi näyttää sijaitsevan Telian verkossa ja basefarm.net-domainissa. Se taas näyttäisi sijaitsevan Solnassa, Ruotsissa. Se taas takoittaa sitä, että mitä tahansa Suomesta tuolla suomi24.fi:ssä tehdään eli sähköpostitellaan, keskustellaan, nettideittaillaan ja niin edelleen, on Ruotsalaisten vakoiltavissa.

Suomessa julkishallinto on suhtautunut tähän FRA-asiaan ikäänkuin sitä ei olisi tai ikään kuin sillä ei olisi merkitystä. Se on täysin väärin arvioitu. Kun suomalaisten yksityisyyden suojaa murretaan vieraan valtion taholta ja Suomessa valtio käytännössä pistää päätään puskaan, niin se ei ole enää kovinkaan suoraselkäistä toimintaa.

FRA:n välttämiseksi on olemassa keinoja.

Aiheesta aiemmin tässä blogissa.

(via Piraattiliitto)

perjantaina, marraskuuta 27, 2009

Mainoskuplat


Luonto-Liitto kertoo, että Älä osta mitään -päivän yhteydessä viidettä kertaa Luonto-Liiton ja Voima-lehden järjestämän Mainoskupla-vastamainoskilpailun voittajat ovat ratkenneet.

Ammattilaissarjan voitti Vastamainostoimisto 101 videotyöllä Ydinlinja. Avoimen sarjan veivät nimiinsä Jenni Valon, Tytti Halosen ja Anu Toivolan juliste Ateria Trash.

Kaikki osallistuneet työt ovat esillä Luonto-Liiton-sivuilla.

Ethän osta mitään?

Tänään vietetään kansainvälistä Älä osta mitään-päivää.

"Miksi ostat sen mitä ostat? Voisitko olla ostamatta tai ostaa fiksummin? Älä osta mitään -päivä tarjoaa tukea ja ideoita uuden, ympäristölle ystävällisemmän kulutustyylin löytämiseen".
Sivustolta löytyy kaikenlaista vinkkiä aiheeseen.

torstaina, marraskuuta 26, 2009

Skywatch Friday: Two Phases of Light


More pictures from Skywatch Friday.

Sekasotkua Kööpenhaminan alla

Maailman valtioiden valmistautuessa Kööpenhaminan ilmastokokoukseen ovat kaksi maailman suurinta kasvihuonekaasupäästöjen tuottajaa ilmaisseet vihdoin omia tavoitteitaan päästöjen vähentämiseksi.

Yhdysvallat ilmoitti joku päivä sitten alustavasti vähennystavoitteeksi 17-20 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Ne eivät ole yhteismitallisia neuvotteluissa ja esimerkiksi EU:n piirissä kerrottuihin päästövähennyksiin, missä vertailuvuotena on käytetty vuotta 1990.

Jos vertailuvuodeksi otettaisiin tuo 1990, Yhdysvaltojen lupaukset tarkoittaisivat 3-4 %:n päästövähennyksiä eli Yhdysvaltojen tarjous ei ole edes samalla kymmenluvulla mistä muu maailma keskustelee.

Yhdysvaltojen tarjous ei yllättänyt.

Eipä siis ihme, että presidentti Barack Obama piipahtaa Kööpenhaminassa samalla reissulla, kun hän noutaa Nobelin rauhanpalkinnon. Hän käväisee kokouksessa sen alkupäivinä, jolloin asiat eivät olevielä valmiit. It's Getting Hot In Here kommentoi asiat siten, että:

"Obama coming to the UN climate party early and empty"

Mitäpä tuohon nyt lisäämään. Nyt ei enää kaivata Obamaltakaan mitään hengennostatuspuheita, vaan asiaa, päätöksiä ja todellisia sitoumuksia.

* * *

Kiina ilmaisi tavoitteitaan siten, että maan talouden hiili-intensiteetti laskee 40 - 45 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, kun vertailuvuotena pidetään vuotta 2005. Hiili-intensiteetillä tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Kiinan tavoite toteutuessaan tarkoittaisi arvion mukaan sitä, että päästöt ovat vuonna 2020 noin 16 -17 % suuremmat kuin vuonna 2005.

HS otsikoi asian siten, että "Kiina vastasi Yhdysvaltojen päästövähennyksiin mojovilla prosenteilla". Prosentit ovat toki mojovia, mutta tavoite ei niinkään.

Kiina on myös kertonut tavoittelevansa sitovaa päästöleikkaussopimusta Kööpenhaminasta. Hyvä tavoite, mutta lupaukset tässä vaiheessa prosessia eivät enää auta, varsinkaan kun ne pitäisi sovittaa muiden tavoitetasoihin.

* * *

Kun Yle uutisoi, että "Ilmastonmuutoksesta parhaimmillaan hyötyä Suomelle" vertaillaan jälleen asioita bruttokansantuotteeseen, joka kuvaa kansantalouden kokonaistuotantoa, ei esimerkiksi hyvinvointia tai siihen liittyviä suureita.

On siis aika turhaa puhua ilmastonmuutoksesta hyötymisestä, jos mittari on BKT.

* * *

Suomessa sen sijaan keskitytään ilmastokokouksen osalta niin sanotusti olennaiseen. Siis siihen, kuka saa johtaa suomalaista delegaatiota. Suomesta on menossa presidentti, pääministeri ja lisäksi vielä pari muutakin ministeriä. Sitä vaan nyt taas Suomessa tiedetä kuka johtaa tätä laumaa ja kuka taas ei.

Kokous on YK:n koollekutsuma ja sisältää runsaasti EU-asioita. Suomi on neuvotellut osana EU:ta. Ongelma on lähtöisin siitä, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa, mutta EU-asiat kuuluvat pääministerille.

Tämä kahden lautasen pelleily niin EU:ssa kuin muuallakin ei ratkea millään muulla tavoin kuin sillä, että ulkopolitiikka karsitaan pois presidentin valtaoikeuksista. Niin pitäisikin tehdä, sillä se korostaisi parlamentarismia. Nykyinen malli on typerä ja saa suomalaisten toiminnan maailmalla näyttämään hölmöltä.

EDIT klo 22.25
Kannattaa muuten lukaista myös toimittaja Pasi Toiviaisen blogikirjoitus "Ilmastonmuutos etenee hälyttävästi – yhteenveto uusimmista havainnoista julkaistu", joka tiivistää tutkijoiden julkiaseman Copenhagen Diagnosis -raportin.

Olisi siis syytä saada jotakin aikaiseksi.

Valokuvatorstai: Jotta en unohtaisi

Valokuvatorstain 150. haasteena on Jotta en unohtaisi.

Jotta en unohtaisi

tiistaina, marraskuuta 24, 2009

Vuosikymmenen web-tapahtumat

Webby Awards on julkaissut listan vuosikymmenen merkittävimmistä tapahtumista webissä. Arvovaltaiseen raatiin kuuluvat muunmuassa muusikot Beck ja David Bovie, internetin isäksikin tituleerattu Vit Cerf, kolumnisti Arianna Huffington, Real Networksin CEO Rob Glaser, Simpsonsien luoja Matt Groening, R/GA:n perustaja Robert Greenberg, Virgin Atlanticin perustaja Richard Branson ja The Weinstein Companyn Harvey Weinstein.

Listalle ovat päässeet seuraavat aikansa merkkitapaukset:

  • Craigslist laajeni San Franciscon ulkopuolelle (vuonna 2000)
  • Google AdWords julkaistiin (2000)
  • Wikipedia julkaistiin (2001)
  • Napster suljettiin (2001)
  • Googlen IPO (2004)
  • Online videon vallankumous (2006)
  • Facebook avattiin muillekin kuin college-opiskelijoille and Twitter lähti liikkeelle (2006)
  • iPhone julkaistiin (2007)
  • Yhdysvaltojen presidentinvaalien kampanja (2008)
  • Iranin vaalien protestit (2009)
Mitä jäi puuttumaan?

Pikaviestimet? Messengerin kaltaiset pikaviestimet ovat nykymuodossaan 1990-luvun keksintöjä, joilla on esi-isänsä 1980-luvulla ja unix-maailmassa. Eikä keksintö edes ole ollut alunperin edes webin päällä.

Second Life? Se on pistetty pystyyn 2003, mutta näytöt eivät taida riittää. Virtuaalimaailmat kuten vaikkapa Habbo ovat toki vanhempia keksintöjä.

Google Maps? Se vapautti avoimine rajapintoineen paikkatiedon käytön webissä sen eri variaatioissaan. Google Maps syntyi Googlen ostettua vuonna 2004 firman nimeltään Where2.

Mashupit ja web 2.0? Web 2.0 on käsitteenä vuodelta 2004 2004 O'Reilly and Associatesin ja MediaLive Internationalin konferenssimarkkinointiin, mutta itse ilmiö kieltämättä on mullistanut tuntemamme webin sellaiseksi kuin sen nykyään tunnemme.

Mitäs muuta nyt unohtuu tai meinaa päätyä väärille listoille?

(via Sektori)

* * *

Otsikosta ja muutenkin tuli mieleen Vierityspalkin selventävä artikkeli näistä verkkosivustojen tai verkkopalveluiden käsitteistä ja niiden sekamelskasta.

Siis ei esimerkiksi www-sivusto, www-sivut, vaan verkkosivusto tai verkkopalvelu ja niin edelleen. Kannattaa tarkistaa terminologia kohdalleen.

Yhdysvalloilta lupauksia?

Yhdysvaltojen hallitus on ilmastoneuvotteluissa ollut ikäänkuin oman lainsäädäntönsä panttivanki. Obaman hallinnon lakiehdotukset ovat jumisa senaatissa ja samalla muulle maailmalle pitäisi vakuuttaa tarvetta ja hyvää tahtoa ilmastoasioissa. Siinä on paha osoittaa johtajuutta.

Nyt kuitenkin Obaman hallinto pyrkii osoittamaan edellä olevan ajatuksen vääräksi ja on kertonut julkaisevansa lyhyen aikavälin päästövähennystavoitteensa. Se tarkoitus on vahvistaa Kööpenhaminan ilmastokokouksen neuvotteluita ja osoittaa, että myös Yhdysvallat on tekojen tiellä asiassa.

BBC:n mukaan vähennystavoitteeksi tulisi noin 17-20 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

Tavoite on vähemmän kuin esimerkiksi EU:n tavoittelemat lukemat ovat olleet, mutta periaatteessa tyhjää parempi. Samalla on tietysti muistettava, että päästöjen vähennyksessä Yhdysvallat lähtevät George W. Bushin 8-vuotisen hallinnon mitääntekemättömyyden jälkeen takamatkalta. Luonto ja maapallo tosin tästä ei välitä pätkääkään.

Kööpenhaminan prosessia lupaukset saattavat terästää, mutta varsinaista sopimusta sillä ei vielä aikaiseksi saada. Varsinaisen sopimuksen aikatauluksi on veikkailtu ensi vuotta.

Maailman poliitikot ovat siis tuhlanneet jälleen vuoden.

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Taas huonoja ilmastouutisia

Ilmastouutiset eivät näinä aikoina ole olleet erityisen hyviä, eikä tähän kehitykseen näyttäisi tulevan muutosta.

YLE Uutiset kertoo Maailman Ilmatieteen järjestö WMO:n arviosta, jonka mukaan kasvihuonekaasupitoisuudet ilmakehässä ovat kohonneet esiteollisesta ajasta reippaasti ja ovat nyt korkeammalla kuin koskaan tämän mittaushistorian aikana.

Hiilidioksipitoisuudet ovat kasvaneet 38 %, metaanipitoisuudet 157 %, ja typpioksiduulipitoisuudet 19 % vuodesta 1750. Yhdysvaltojen sää- ja valtamerentutkimusorganisaation NOAA:n arvion mukaan pitkäaikaiset kasvihuonekaasut ovat lisääntyneet vuodesta 1990 vuoteen 2008 26,2 %.

Climate Progress kertoo AP:n artikkelista, jossa kerrotaan ilmastonmuutoksen pahenemisesta nopeammin kuin aikaisemmin on edes ymmärretty arvioida. Climate Feedback sen sijaan kertoo tutkimuksesta, joka antaa viitteistä siitä, että Antarktikan itäosien jäämassat ovat sulamassa, vaikka aiemmin niiden on arvioitu olevan varsin stabiileja.

NSIDC:n satelliittimittaukset Arktikselta puolestaan kertovat, että jääpeitteen laajuus vuodesnaikaan nähden on syksyn mittaan hiipunut ennätyspienen jääpeitteen vuoden 2007 tasolle. Tätä menoa on hyvinkin mahdollista nähdä kuluvana talvena Arktiksella ennätyspieni jääpeite.

* * *

Ilmastoblogistan on kohissut viime päivät East Anglia University:n sähköpostipalvelimilta varastetuista sähköposteista. Verkkoon vuotaneen aineiston todenperäisyydestä ei vielä ole lopullista varmuutta, mutta esimerkiksi Real Climaten mukaan aineistosta mitään salaliittoja ei löydy. Osa aineistosta on peräisin 1990-luvulta ja sellaisena jo aikansa elänyttä.

Harhaluuloja ilmastonmuutoksesta tekee lyhyen katsauksen ilmastonmuutoksen historiaan ja toteaa esimerkiksi 1970-luvulla odotetun ilmaston lämpenevän, eikä koko asian tiimoilta silloin tiettävästi mitään salaliittoja rakenneltu. Blogi myös viittaa siihen, että jos ei usko CRU:n lämpenemiskäyriin, niin voi ottaa tarkasteltavaksi vaikkapa NASA:n, UAH:n tai RSS:n aikasarjat ja todeta tilanteen.

Yhdysvaltalainen ilmastotutkija Kevin Trenberth pitää HS:n mukaan brittiläisen varastettujen sähköpostiviestien levittämisen motiivina ensi kuussa pidettävän Kööpenhaminan ilmastokokouksen horjuttamista. Hänen mukaansa julkisuuteen on vuodettu valikoiden ja irroittaen asiayhteyksistään tutkijoiden yksityisluoteista kirjeenvaihtoa.

Hakkeroinnin motiiveja ja tekijöitä onkin ryhdytty jo kyselemään, kuten esimerkiksi Examiner tai DeSmogBlog tekee.

* * *

Oli miten oli, koko kohulla tuskin on Kööpenhaminan kokoukseen mainittavaa vaikutusta, sillä se on jo valmiiksi lähestulkoon tuomittu epäonnistumaan. Siellä ilmeisesti sovitaan jostain poliittisluontoisesta julkistuksesta, millä ei tule olemaan mitään velvoittavaa merkitystä.

Siispä ympäristöministeri Paula Lehtomäen (kesk.) toiveet siitä, että EU ei tekisi lisäsitoumuksia juuri Kööpenhaminan ilmastokokouksen alla, ovat oikeastaan tarpeettomia. Suomi haluaa EU:n siis pitäytyvän jo lähtökohdiltaan varsin riittämättömissä tavoitteissa ja jatkaa kyttäyspolitiikkaa, mitä tämän sopimuksen ympärillä on harjoitettu jo vuosia.

Se ei ole johtajuutta.

140 merkkiä musaa

Tämä nyt on vain jotekin niin viileää, että on ihan pakko postailla.

Musaa, joka on tehty 140 merkillä koodia. Siis koodinpätkällä, joka mahtuu yhteen Twitterin tweetiin. Enempää ei biisin tekoon tarvita.

Nämä sc140-biisit löytyvät SuperCollider:sta.

Lisää tekstiä ja artistien esittely Wiressä.

(via Sivuhuomioita via @osulop)

sunnuntaina, marraskuuta 22, 2009

Älä osta

Älä osta mitään-päivä lähestyy jälleen. Sitä vietetään 27.11.2009.

Homman pointti kulutuskriittisyys ja sen kyseenalaistaminen, miksi ostamme sen mitä ostamme. Kysymys on siis kuluttamisesta ja sitä kautta myös esimerkiksi ympäristöstä.

Kuluttaminen on myös tapa vaikuttaa. Valinnoillamme on merkitystä, mihin myös esimerkiksi Porkkanamafia on kiinnittänyt huomiota. Kuluttaminen on yksi kansalaisyhteiskunnan vaikutusmahdollisuus ja se iskee businesta sinne, missä se on herkimmillään eli kukkaroon.

Luonnonsuojeluliitto kiinnittää huomiota ostamisen tuhansiin tekosyihin ja siihen, että on syytä pohtia omia ostotottumuksia. Luonnonsuojeluliitto kysyykin, miksi ostat?

Shoppailu on monelle jostain käsittämättömästä syystä jonkinlainen harrastus. Se kaiketi tuo hetkeksi mielihyvää, mutta se on vain väliaikaista tavaranautintoa. Luonnonsuojelitto antaa oivan vinkin:

"Jos tapanasi on harhailla kauppoihin vapaa-ajalla, keksi muita harrastuksia".
Hieman samaan viittaa myös Osmo Soininvaara blogissaan. Hän on vetänyt yhteen kauppojen aukioloajoista käytyä keskustelua ja pitää epäuskottavana, että "sunnuntaiaukiolon vapauttaminen voisi samanaikaisesti alentaa hintoja ja lisätä kaupan työllisyyttä". Soinivaara kirjoittaa:
"Minun on vaikea uskoa, että suomalaisten elämä on yleisesti niin viheliäistä, ettei mitään parempaa ajankäyttöä viikonlopuksi löydy kuin kaupassa käyminen. Hankkisivat itselleen elämän".
Aivan. Voisiko sen enää paremmin sanoa.

(via Pisarat)

Some day classic: My Way

Sunnuntaiklassikoissa on tällä kertaa menossa teemasoitto ja pitäisi siis löytää pikkujouluswing. Idea menee näin:

"Mikä on se kappale, joka saa sinut hylkäämään tuopin ja rynnistämään tanssilattialle? Onko se hillitön humppa, seksikäs slovari, riimillinen räppi, darraava dance, ryytynyt rokki, sensuelli samba tai pirtsakka pop?"
Keskimäärin pikkujoulut eivät oikeasti paljon nappaa, mutta asiaa voi lähestyä monestakin näkökulmasta ja nyt lähestytään aihetta näin:

My Way on Frank Sinatran tunnetuksi tekemä biisi. Hän levytti sen vuonna 1969 albumille, jonka nimi on samainen My Way.

My Way on kappaleena kuitenkin ranskalaista alkuperää. Vuonna 1967 Claude François ja Jacques Revaux sävelsivät kappaleen Comme d'habitude, jonka kuultuaan Paul Anka hankki kappaleeseen oikeudet ja teki siihen englanninkieliset sanat. Alkuperäisen sanoituksen tekivät Claude François ja Gilles Thibaut.

Ilmeisesti Anka sai oikeudet biisiin ilmaiseksi, mikä kaiketikin jälkikäteen on saattanut harmittaa jotakuta.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, marraskuuta 21, 2009

Politiikan valuvika

Jukka Lukkari kirjoittaa Tekniikka ja taloudessa bruttokansantuotteesta:

"Bkt-mittarin puutteita onkin helppo osoittaa. Ympäristön saastuttaminen kuten liikenneruuhkat ovat bkt:n kannalta hyvä juttu, samoin vaikkapa tupakkateollisuus ja sen aiheuttamat sairastumiset. Sen sijaan useimpien ihmisten hyvinvoinnin lisääntymisenä kokema vapaa-ajan kasvu ei ole bkt:n kannalta hyvä juttu."
Niinpä. Talouspoliitiikkaa kuitenkin toteutetaan nojaten tähän tavaratuotantoon perustuuvaan bruttokansantuotteeseen. Sekin on hyvin tiedossa, ettei bruttokansantute mittaa hyvinvointia tai edes kuvaa sitä kunnolla. Silti politiikkaa perustellaan sillä.

Politiikassa on yksinkertaisesti sanottuna paha valuvika ja se pitäisi rakentaa uusiksi.

perjantaina, marraskuuta 20, 2009

Skywatch Friday: Almost grey

Sometimes it is just grey... or almost grey.

More pictures from Skywatch Friday.

torstaina, marraskuuta 19, 2009

Hyviä ja huonoja öljyuutisia

Jos olet huolissasi maailman menosta, kannattaa monen muun asian ohella kiinnittää huomiota öljyyn ja sen riittävyyteen. Peak oil on termi, jolla halutaan kertoa se ajanhetki, jolloin maksimimäärä öljyä on pumpattavissa ja jonka jälkeen öljyn tuotanto laskee.

Tekniikka & Talous on julkaissut aiheesta ajankohtaisen artikkelin.

Ensin hyvät uutiset. Öljy - tuo länsimaista elintasoa ja bruttokansantuotetta pyörittävä neste - ei maailmasta lopu.

Sitten huonot uutiset (tai näkökulmasta riippuen paremmat uutiset). Öljykriisi koittaa ennen vuotta 2020 eli ihan kohta.

Vaikka öljy sinänsä ei ihan heti maailmasta lopu on hyvin epävarmaa, kuinka kauan öljyä löydetään sellaisessa muodossa, että sen hyödyntäminen on taloudellisesti ja ympäristön kannalta kannattavaa.

Näin on käymässä jo aivan lähiaikoina.

Ranskalaisen öljy-yhtiö Totalin pääjohtaja Christophe de Margerie on arvioinut, että seuraava öljykriisi iskee vuonna 2014 tai 2015. ETLAn ekonomisti Paavo Suni arvioi, että näemme uuden öljykriisin ennen vuotta 2020.

Ruotsalainen Uppsalan yliopiston Global Energy Systems-yksikön vetäjä, fysiikan professori Kjell Aleklett on todennut, että globaali öljyntuotanto saavutti kaikkien aikojen huippunsa heinäkuussa viime vuonna.

OECD-maiden energiajärjestö IEA on tutkinut tänä vuonna 800 isoa öljykenttää, jotka tuottavat kolme neljäsosaa maailman kuluttamasta öljystä ja havainnut niiden tuotannon kutistuvan 6,7 % vuodessa.

IEA:n pääekonomisti Fatih Birol on todennut, että "jonain päivänä meiltä loppuu öljy, ei tänään eikä huomenna, mutta se päivä tulee, kun meillä ei ole enää öljyä. Siksi meidän on luovuttava öljystä ennen kuin se luopuu meistä".

Pelin henki on siis se kulutusyhteiskunnalta on loppumassa halpa öljy. Se on loppumassa mahdollisesti lopullisesti. Se on yhteiskunnallisesti ajatellen ilmastonmuutokseen verrattavissa oleva muutos, joka jossain määrin on jopa saman suuntainen.

Se on myös muutos, josta emme voi päättää. Se tulee, koska Maan resurssit ehtyvät tai niiden käytöstä tulee taloudellisesti kannattamatonta. Rajat ovat edessämme.

Yksi globaali ongelma on se, että vaikka varoituksia ja arvioita öljyn saatavuuden käänteestä on esitetty, öljyn kulutus vain kasvaa. Se kasvaa ihan taloudellisestikin ajatellen kestämättömästi, siihen ei tarvita ympäristönäkökulmaa mukaan.

Ilmeisesti ihmiskunta tämänkin ongelman edessä toimii niin, että asian annetaan kriisiytyä ennen kuin ryhdytään aidosti korjaaviin toimenpiteisiin. Edunsaajien intressit kulutuksen kasvattamiseksi yhä edelleen ovat taloudellisen kasvun himossa niin suuret, ettei asiaan ilmeisesti etsitä ohjauskeinoja ennen kuin on pakko.

Nyt on esimerkiksi Suomessa erittäin tärkeää ja hyvä aika aidosti pohtia sitä, miten asiat järjestetään, kun öljyn ja siihen perustuvien tuotteiden hinnat nousevat rajusti ja sen jälkeen pitemmällä aikavälillä jopa saatavuus saattaa tulla ongelmaksi.

Tosin. Öljyn kohdalla markkinatalouden mekanismit toimivat. Kun hinta nousee, kulutusta jossain kohtaa ryhdytään säätelemään ja vähentämään. Teknologiset vaihtoehdot tulevat kannattaviksi. Se tasoittanee öljyn alamäkeä, mutta ei poista sitä.

Maksajat

VTT on YLE Uutisten mukaan laskenut, että Kööpenhaminan ilmastosopimuksesta voisi tulla jokaista suomalaista kohden 100 - 200 euron vuotuinen lasku. Lasku syntyy mm. energian hinnan noususta ja kehitysmaiden ilmastotyön tukemisesta. Laskun koko riippuu siitä millaisiin päästäjen vähennystavoitteisiin EU-tasolla sitoudutaan.

Hyvä, että arvio kustannuksista on tehty. Mitä itse laskuun tulee, niin noin sen pitääkin mennä eli rikkaiden teollisuusmaat ja niiden asukkaat vastaavat merkittävästä osasta kuluja, sillä itse ongelmakin on teollisuusmaista lähtöisin.

Kokonaan toinen asia on se, miten tuo vuotuinen kustannus sitten veronmaksajien kesken jaetaan. Se on poliittinen päätös ja perustuu niihin arvoihin, joita kulloinkin vallassa olevat kantavat.

Jutun tekstissä kerrotaan ikäänkuin tuo lasku koituisi automaattisesti kaikille kansalaisille saman suuruisena. Näin se ei itsestäänselvästi mene, ellei niin päätetä. Ilmastonmuutoksesta aiheutuvaa kustannusta voidaan jakaa myös sosiaalisesti kestävällä tavalla. Sitä varten on keksitty aikanaan verotus ja erityisesti progressiivinen verotus.

Valokuvatorstai: Räiskyvä

Valokuvatorstain 149. haaste on sana räiskyvä. Lähestytään asiaa tukevalta pohjalta.

Valokuvatorstai - räiskyvä

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009

FRA ei vieläkään häiritse Suomea

Suomalainen internetliikenne on pääosin menossa joulukuun alusta ruotsalaisen vakoilevan silmän alle. Silloin nimitäin Ruotsin Försvarets radioanstalt FRA saa luvan salakuunnella kaikkea Ruotsin rajat ylittävää tietoliikennettä.

Valtaosa suomalaisten ulkomaisesta internetliikenteestä kulkee Ruotsin kautta. Osa suomalaisilta näyttävistä palveluista kuten vaikkapa suosittu suomi24.fi sijaitsee itse asiassa Ruotsissa.

Asia ei ole näyttänyt häiritsevän Suomen viranomaisia, eikä asialle ole täällä tehty yhtään mitään, vaikka asia on tiedostettu jo aikaa sitten.

Nyt viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) sanoo Taloussanomissa, että kukaan ei voi sanoa, etteikö viestien luottamuksellisuus olisi uhattuna.

Aivan, mutta mitä sitten. Asialle ei enää ole juurikaan tehtävissä. Turhaa hurskastelua nyt ryhtyä taivastelemaan asian ympärillä.

Kun kyse on suomalaisten viestintäsalaisuuden selkeästä uhkasta, olisi luullut viranomaisten edes tiedottavan kansalaisia siitä, mitä keinoja ihmisillä on suojata omaa viestintäänsä, jos ylipäätänsä on sekä ryhtyvän aktiivisiin toimiin asian hoitamiseksi.

Lähtökohtaisesti pääsääntö on se, että mitään luottamuksellista tai muuten arkaluontoisempaa aineistoa ei kannata pistää internetiin. Ei sähköpostiin, ei www-palveluihin. Tämä ei tietenkään vielä riitä, sillä oli viesteissä arkaluontoisia asioita tai ei, viestintäsalaisuus on lähtökohtaisesti rikkomaton.

FRA:n toimintamekanismit esimerkiksi salatun liikenteen osalta ovat sellaisia, etteivät mitkään heikot tietoliikenteen salaukset riitä siihen, että asiat pysyisivät oikeasti salassa.

Verkkoliikenne pitäisi esimerkiksi salata 256-bittisellä AES-salauksella, jotta se olisi turvattua kohtalaisen pitkän aikaa. Sen murtamiseksi ei tiettävästi ole muita keinoja kuin raaka voima eli kaikkien erilaisten avainten läpikäynti ja se vaatii supertietokoneiltakin aikaa. Esimerkiksi Googlen Gmail näyttää käyttävän tällaista www-käyttöliittymässään, itse sähköposti Gmailillakin kulkee salaamattomana, joten vain viestin lukeminen on suojattua. Tämäkin edellyttää, että asetukset ovat Gmailissa kunnossa.

Se, ettei tällaisessa asiassa tehdä mitään, on anteeksiantamatonta nykyisessä tietoyhteiskunnassamme. Tällaisen lepsuilun selittävä tekijä voisi olla se, että asiassa Suomella on jotain intressejä, joita ei ole kerrottu julkisuuteen syystä tai toisesta.

Salaliittoja olisi kiva maalailla, mutta vaihtoehtoinen selitysmalli suomalaiselle mitääntekemättömyydelle on se, että hallituksessa ja sen ympärillä ei ymmärretä tietoyhteiskunnan olemuksesta juuri mitään.

Kumpiko tässä nyt on pelottavampi selitysmalli?

Tässä blogissa on asialla spekuloitu aikaisemmin:

Järjen ääniä

Tässä blogissa on jo aikaisemmin julistettu, että hallituksen harjoittama nk. alueellistaminen (ex-hajasijoittaminen) on virhe.

Nyt koko asiassa on kuultu edes hieman järjen ääniä.

Eduskunnan tarkastusvaliokunta kritisoi valtioneuvotolle antamassaan lausunnossa esimerkiksi kokonaisten virastojen siirtämistä nykyisiltä paikoiltaan ja muutenkin alueellistamisen toteutustapaa. Tarkastusvaliokunnan mielestä kokonaisia virastoja ja laitoksia ei pidä siirtää siitä aiheutuvien haittojen ja ongelmien vuoksi.

Tarkastusvaliokunta arvostelee alueellistamispäätösten valmistelua ja korostaa, että ettei alueellistamistoimiin tule ryhtyä, jollei ole varmuutta siirron hyödyistä. Valiokunnan esimerkiksi toiminnallisten hyötyjen aikaansaaminen on jäänyt osassa tapauksia epävarmaksi.

Alueellistaminen on myös kallista veronmaksajille. Se, että alueellistamisella siirretään 4000 työpaikkaa, maksaa 170 miljoonaa euroa, mihin ei sisälly kymmenien miljoonien tilajärjestelyistä aiheutuneet kustannukset.

Toinen järjen ääni kuuluu opetusministeriön suunnalta.

Museoviraston, Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO:n sekä Taiteen keskustoimikunnan alueellistamista koskevat selvitykset ovat valmistuneet ja niiden perusteella sekä CIMO että Taiteen keskustoimikunnan toiminta jatkuisi Helsingissä. Museovirastolle ehdotetaan perustettavaksi kaksi uutta alueellista toimipistettä, Kuopioon ja Ouluun.

Esimerkiksi CIMO:n alueellistamisesta tehdyn selvityksen lausumat ovat koko alueellistamispuuhastelua hyvin kuvaavia:

"Selvityksen mukaan perusteita CIMOn alueellistamiseksi tai osittaiseksi alueellistamiseksi ei ole. Kustannushyötyjä ei alueellistamisesta tulisi, sillä Helsingin ulkopuolella edullisemmista toimitilakustannuksista saatu hyöty katoaisi vastaavasti suurempiin matkakuluihin".
Koko alueellistamisen ideaa on toteutettu hallituksen toimesta osin lähes väkipakolla. Tyypillisesti henkilökunnan enemmistö, eräitä poikkeuksia lukuunottamatta, halunnut muuttaa, mistä on aiheutunut sekä osaamispääoman katoamista, että ylimääräistä matkustelua pitkin Suomea. Siis turhaa tyhjäkäyntiä ja kuluja veronmaksajille.

Koko alueellistamisen voisi lopettaa tai kenties hajasijoittaa jonnekin.

Prototyyppi

Greenpeacen aktivistit ovat viikolla vastustaneet näkyvästi Olkiluotoon rakennettavaa viidettä ydinvoimalaa.

Järjestön tiedotteen mukaan "Areva rakentaa Olkiluodossa maailman suurimman reaktorin prototyyppiä, ja rakennustöissä on ollut neljän vuoden ajan jatkuvasti laiminlyöntejä".

Kannattaa huomata sana prototyyppi. Siitähän Olkiluodossa on kysymys, sillä yhtään vastaavaa laitosta ei ole missään vielä käytössä ja tekniikan tekeminen on tässä laitoksessa harjoittelua. Jo pelkästään tämän prosessin pitäisi olla riskitekijä.

Laitos on myös vuosia myöhässä, mikä tietysti on joskus prototyypeille ominaista. Ongelma vain on se, että laskun maksajat tässä tapauksessa löytyvät mm. suomalaisista sähkönkuluttajista.

Tiedotteen mukaan "Olkiluoto 3 jättää myös jälkeensä seitsemän kertaa nykyistä vaarallisempaa ydinjätettä".

Tämä on asia, johon Suomessa ei tiettävästi ole kauniista puheista huolimatta varauduttu kunnolla. Kun huomioidaan, että "Ydinjätteen välivarasto on reaktorin vieressä aivan Itämeren rannalla, mikä on pitkäaikainen uhka yhdelle maailman haavoittuvimmista merialueista", voidaan todeta itse voimalan aiheuttaman riskin lisäksi myös hyvin pitkäaikainen riski ympäröivälle luonnolle.

Olikluoto 3 on surullinen esimerkki siitä, mihin teknologiausko johtaa. Hutiloituihin ja tarkemmin katsottuna varsin epävarmoihin, mutta riskien toteutuessa katastrofaalisiin hankkeisiin.

Näitäkö eduskunnan pitäisi haluta lisää?

tiistaina, marraskuuta 17, 2009

Fuusio haihattelua

Ihmiskunnan energiatarpeen turvaamiseksi tulevaisuudessa tehdään suuria suunnitelmia. Yksi niistä on jo pitkään ollut fuusioenergia, jossa polttoaineena käytetään vetyä. Vetyähän Maan päälläkin riittää.

Ranskassa rakennetaan koereaktori ITER:iä ja sen pitäisi nykyisen arvion mukaan olla valmis vuonna 2018. Kyseessä on vasta koereaktori ja laitosta rakentavan osaston johtaja Gary Johnson arvioi HS:n uutisessa, että kaupallisessa käytössä fuusioreaktoreita voisi olla joskus vuonna 2060-70. Näin silloin, jos iso joukko erilaisia käytännön ongelmia voidaan ratkaista.

Fuusioenergian tulemista on ennustettu läpi vuosikymmenten ja arvio on siirtynyt eteenpäin siirtymistään. Samalla dollareita ja terawattitunteja laitoksen kehittämiseksi on kulunut roppakaupalla.

Fuusioenergiasta ei ole esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta merkitystä, sillä se tulee optisimmassakin skenariossa markkinoille aivan liian myöhään. Siihen on siis turha nojata.

Toinen asia on se, että unelmaa rajattomasti riittävästä energiasta tekohengitetään mahdollisesti turhaan. Fuusioenergiasta ei välttämättä ikinä tule totta.

Sen lisäksi, että fuusioenergia voi olla lopulta energian tuotannon kannalta turha ja hyvin kallis projekti, siihen upotetut voimavarat ovat poissa kestävämmän tulevaisuuden rakentamisesta.

Samalla tuo kaukainen unelma ylläpitää kuvitelmaa, että ihmiskunnan ongelmat voidaan ratkaista rakentamalla yhä suurempia, monimutkaisempia ja kalliimpia tuotantolaitoksia. Kuvitelma on sukua ajatukselle, että teknologian kehitys hoitaa ilmastonmuutoksen ja kaiken muunkin, kun ongelma on se, että ihmiskunta ylikuluttaa roimasti maapallon voimavaroja.

Todellista ongelmaa ei ratkaista fuusiounelmilla. Fuusioenergia ja siihen kytketyn unelman ylläpitäminen on pään pistämistä pensaaseen.

Poliittinen sopimus

Kuten jo aikaisemmin on todettu, ensi kuussa pidettävässä Kööpenhaminan ilmastokokouksessa ei saavuteta sellaista ilmastosopimusta, jolla voidaan aidosti tavoitella ilmastonmuutoksen hillintää. Vuosia kestänyt neuvotteluprosessi ei siis pystynyt pääsemään maaliinsa.

Aika ei enää riitä juridisesti sitovan sopimuksen aikaansaamiseksi ja nyt tavoite onkin poliittinen sopimus päästöjen vähentämisestä. Mitään laillista velvoittavuutta sellaisella sopimuksella ei olisi. Samalla Kööpenhaminan kokouksen puheenjohtajamaa Tanska on esittänyt kompromissia, jolla vuoden 2010 loppuun mennessä saataisiin laillisesti sitova sopimus aikaiseksi. Seuraava suuri ilmastokokous järjestetään Meksikossa ensi vuoden lopulla.

Turha sitä on kierrellä. Kööpenhaminan kokouksesta on tulossa pannukakku ja suurimpia syyllisiä siihen ovat rikkaat teollisuusmaat, joiden tarjoukset päästöjen vähennyksistä ovat alle 20 %:n tasolla selvästi riittämättömiä.

Aina voidaan spekuloida sillä, että kehitysmaiden pitäisi tehdä sitä tai tätä, mutta se on vähän turhaa. Lähtökohtaisesti ilmasto-ongelma on teollisuusmaiden aikaansaama ja siellä on myös voimarat oikeasti edesauttaa ongelman ratkaisua. Se laittaa myös neuvotteluavaimet näiden maiden käteen.

Poliittinen sopimus saattaa julkisuudessa pelastaa Kööpenhaminan kokouksen kasvot, mutta silloin siltäkin paperilta pitäisi vaatia muutakin kuin korulauseita. Vahva poliittinen sitoutuminen selkeisiin ja riittäviin tavoitteisiin on sekin tärkeää.

Tämänkin ajatuksen toteutumista on syytä epäillä. Sen verran lujalla tasolla kehittyneiden maiden itsekkyys on.

maanantaina, marraskuuta 16, 2009

LJF: Yhteenvetoa

3 päivää, 5 keikkaa ja yhteensä 9 artistia tai bändiä. Siinä London Jazz Festivalille tehdyn reissun saldoa. Hienoa jazzia laidasta laitaan.

Ehkä kirkaimman muistijäljen jättivät eilinen Chick Corean ja Belá Fleckin yhtyeiden konsertti sekä Tomasz Stanko Quintet toissailtana. Molemmat olivat kokonaisvaltaisia kulttuurikokemuksia.

Tässä blogissa aiheesta onkin jo raportoitu aikaisemmin. Festivaalit jatkuvat vielä alkaneen viikon, mutta tähän blogiin sieltä ei enää raportteja tule.

* * *
Noiden 5 keikan liput maksoivat yhteensä 122 puntaa eli päivän kurssilla noin 136 euroa. Onko se paljon? Asia riippuu tietysti näkökulmasta, mutta otetaanpa vertailtavaksi esimerkiksi U2:n ensi vuoden elokuussa Helsingissä pidettävä konsertti, jonne istumapaikkaliput maksavat 90 tai 150 euroa.

U2 nyt vaan ei ole niin hyvä bändi, että siitä kannattaisi maksaa sama summa kuin 5 loistavasta ja osin aivan maailman kärkiluokan jazzkonsertista.

Tietenkin kyse on arvostuksista ja sen sellaisesta. Ja on sinne U2:n konserttiikin ollut lippuja halvemmalla myynnissä. Mutta jonkinlaisen vertailukohdan tuosta saa.

* * *

U2:sta myös toisen vertailukohdan. Kun U2 tulee stadionille se tuo tullessaan useilla rekka-autoilla erilaista rekvisiittaa mukanaan ja katsomoja rakennetaan yötä päivää.

Maailmanluokan jazzmuusikon tarvitsee tulla vain paikalle soittimineen. Joskus hänellä ei edes niitä tarvitse olla omasta takaa, kun vaikkapa pianisteille hyvin varustelluista konserttitaloista löytyy viritetty flyygeli.

Jazz on aikalailla ekologisempaa toimintaa.

* * *

Iso-Britannian rahayksikkö on punta. Jostain kummallisesta syystä taskun pohjalta löytyi* vaihtorahoina saatuja kolikoita joiden seassa oli sekä 10 sentin kolikko, että 10 pennin kolikko.

Ilmeisesti Sohon klubien hämärässä saa maksaa vähän muullakin kuin paikallisella valuutalla. Nuo em. kolikot ovat muuten päällisin puolin jossain määrin saman kokoisia ja värisiä kuin 1 punnan kolikko. Kannattaa siis olla tarkkana.

*) Se on poissuljettu mahdollisuus, että nämä nimenomaiset kolikot olisivat päätyneet taskuun jo Suomesta lähtiessä.

* * *

Reissussa nähdyt bändit ja artistit:

Basistien ilta

Tänään oli basistien ilta London Jazz Festivalin konsertissa, joka pidettiin Barbicanissa. Esiintymässä olivat Belá Fleck and the Flecktones ja Chick Corea, Stanley Clarke sekä Lenny White Power of Three-nimen alla.

Konsertin aloitti Belá Fleck and the Flecktones, jonka soitosta ei yllätyksiä ja virtualiteettia puutu. Ohjelmalehtinen nimittää Belá Fleckiä banjon Jimi Hendrixiksi, mikä ei taida välttämättä kaukana olla. Seti raikuvimmat suosionosoitukset keräsi kuitenkin ilmiömäinen basisti Victor Wooten, joka teki soittimellaan kaikkea sellaista, mitä bassolla ei oikein voisi kuvitella tekevän. Hän soitti sooloa itseään säestäen siten, että bassoa käsitteltiin banjon lailla.

Yhtyeen musiikki kulki maanläheisestä bluegrassvaikutteisesta musiikista jazziin ja musiikilliia yllätyksiä riitti. Oman osansa vituositeetistä esittivät myös pianisti ja huuliharpisti Howard Levy sekä rumpusyntetisaattoria ja rumpuja soittanut Reggie Wooten.

Pianisti Chick Corean, basisti Stanley Clarken ja rumpali Lenny Whiten trio oli ehdottomasti vedossa. Kappaleet olivat jazzia sen elävässä ja tyylikkäässä muodossa Corean maustein. Kappaleissa mentiin laidasta laitaan taidolla ja näkemyksellä, niin ettei harrastelija voi kuin ihmetellä.

Myös tässä setissä basisti varasti pääosan. Stanley Clarke esitteli osaamistaan niin jousen kanssa kuin ilman sitä ja otti yleisönsä keräten setin suurimmat suosionosoitukset.

Keikan lopuksi molemmat yhtyeet päätyivät lavalle jammailemaan yhdessä ja jälki oli varsin iloista revittelyä kaikin puolin.

Kieltämättä päivän keikka Barbicanissa oli huikeimmista, mitä viime aikoina on kuultu. Homma toimi ja kansa tykkäsi. Yleisö osoitti seisaallaan pitkään suosiota molemmille illan yhtyeille.

* * *

Tämä olikin sitten tämän London Jazz Festival-vierailun viimeinen keikka. Myöhemmin tähän blogiin pistetään hieman yhteenvetoa, mutta huomenna keskitytään siihen, että Finnairin lakosta huolimatta matkustetaan takaisin kotiin.

EDIT 17.11.2009
The Independentin arvio keikasta antaa neljä tähteä viidestä. Kannattaa lukaista myös Rob Mallowsin arvio LondonJazz-blogista.

EDIT 18.11.2009
Guardianin arvio antaa niin ikään neljä tähteä viidestä.

sunnuntaina, marraskuuta 15, 2009

Legendojen ilta

Eilen oli Lontoossa jazzfestivaaleilla varsinainen legendojen ilta. Queen Elizabeth Hallissa soitti Tomasz Stanko Quintet. Samaan aikaa Barbicanissa soitti toinen legenda eli Sonny Rollins.

On sekä paikallisen jazzharrastuksen ja väestöpohjan laajuutta kuvaava seikka, että molempien jazzin suurnimien keikat olivat päällekkäin ja suuret salit loppuun myytyjä. Lisäksi samaan aikaan järjestettiin myös useita muita keikkoja kuten vibrafonistilegenda Bobby Hutchersonin esiintyminen Ronnie Scott's-klubilla.

* * *

Trumpetisti Stankon bändi koostui nuorista pohjoismaalaisista soittajista eli pianossa Alexi Tuomarila, kitarassa Jakob Bro, bassossa Anders Christensen ja rummuissa Olavi Louhivuori.


Bändin soitto oli hyvinkin tiivistä ja tunnelmat vaihtelivat intensiivisestä erittäin herkkiin ja kaunopuheisiin äänimaisemiin. Stankon näkemys tässä Dar Eyes-levyn nimeä kantaneessa esityksessä oli kohdallaan. Yhtyeestä varsinkin Louhivuoren rumputyöskentely nousi taidokkuudellaan ja asenteellaan esiin. Erittäin hieno keikka, joka tuskin jätti ketään vaativasta jazzyleisöstä kylmäksi.

Stankon lämmittelybändinä soitti irlantilainen Metier. Uusi tuttavuus, jonka soitto oli osin ihan mielenkiintoista ja sopivasti monimutkaista. Hetkittäin vaikutti kuitenkin siltä, että yhtye soitti vähän turhaan suorittaen eikä ilmaisten.

* * *

Bobby Hutcherson soitti illan aikana kaksi setti Ronnie Scott'ssa. Jälkimmäinenkin näistä osoitti, että vanhalla herralla pysyvät vielä kapulat kädessä ja iloa vielä riittää. Rutinoitunut yhtye soitti hienosti yhteen ja bebop-biisit pysyivät kikkailematta kasassa. Mitään mullistavaa musiikillista keikassa ei ollu, mutta perushienoa bebopia sitäkin enemmän.

Läheltä ja livenä katsottuna vibrafoni on mielenkiintoinen soitin, jolla saa biisit lentämään.

Onnistunut keikka tämäkin ja itse Ronnie Scott's on klubina näkemisen arvoinen sekin. Paikan historia hakee Euroopassa vertaistaan ja siellä on soitettua jazzia nyt 50-vuotta. Klubi on nähnyt legendan jos toisenkin

Ja siitäpä sitä sitten olikin hyvä eksyä Sohon yöhön.

* * *

Mitä sitten lentäjien lakkoon tulee, niin on se vähän sotkenut nyt tekemisiä täällä. Lähinnä siksi, että asiakaspalvelu Suomessa meni täysin tukkoon. Kun sitten läpi pääsi, niin asiakaspalvelu oli erittäin ystävällistä ja asiat, joiden piti hoitua, hoituivat vaivattomasti. Siitä kiitos asiakaspalvelulle.

Sen lakon osapuolet saisivat lopettaa ennen kuin se on edes alkanutkaan.

EDIT 17.11.2009
Kannattaa muuten lukea myös The Guardianin arvio Tomasz Stankon keikasta. Viis tähteä.

lauantaina, marraskuuta 14, 2009

Puolalaista kulttuurivientiä


Puolassa on perinteitä jazzin saralla. Tänään nämä perinteet olivat esillä myös London Jazz Festivalin ohjelmistossa.

Päivällä tuli kuultua pianisti Paweł Kaczmarczykin johtamaa kvartettia Royal Festival Hallin The Clore Ballroomissa. Bändin soitossa on jotain pohjoista, siis samaa henkeä kuin esimerkiksi suomalaisessa, ruotsalaisessa tai vaikkapa virolaisessa jazzissa. Soitto oli vähintäänkin erinomaista ja bändillä oli ilmaiskonsertissa satapäieselle yleisölle soittaessaan erittäin hauskaa. Voisi melkein olettaa, että tästä yhtyeestä vielä kuullaan.

Kaczmarczykin lisäksi bändissä soittivat myös saksofonisti Radek Nowicki, basisti Wojtek Pulcyn sekä rumpali Paweł Dobrowolski.

Puolalaisen jazzin esiintyminen London Jazz Festivalilla ei ole tapahtuunut ilman Puolan kulttuuritoimia. Mitä se maksaa, sitä on vaikea sanoa, mutta erinomainen maku tästä jäi. Tuli hakematta mieleen, että laadullisesti suomalainen jazz ei jää tästäkään jälkeen, joten olisi kohtalaisen nasevaa kulttuurivientiä, jos suomalainen jazz saataisiin organisoitua esimerkiksi Lontooseen teemaksi. Se olisi kulttuuripoliittinen teko.

Puolalainen meno vielä tänään jatkuu, kun illalla on Tomasz Stanko Quintetin keikka Queen Elisabeth Hallissa. Silloin nähdään lavalla myös suomalaista väriä, sillä Stankon bändissä soittavat rumpali Olavi Louhivuori ja pianisti Alexi Tuomarila.

Kuvassa The Clore Ballroom ennen keikkaa ja tyhjänä.

PS. Se piti vielä sanoa, että tällä viikolla jäävät sunnuntaiklassikot soittelematta ja valitettavasti myös kuuntelematta, sillä reissussa on hieman muuta ohjelmaa...

Vanhoja rytmejä etelästä

John Scofield's Piety Street Band soitti illalla London Jazz Festivalin avajaispäivänä Lontoon Queen Elizabeth Hallissa varsin vetävänä ja rytmimusiikkipitoisen keikan. Setissä vilahtelivat niin blues-, gospel-, R&B- kuin New Orleans-sävytkin.

Setti koostui pitkälti vanhoista etelähenkisistä kappaleista ja niiden uudelleen sovituksista ja menoooli sen mukaista. Tasaisemmankin ihmisen tanssijalkaa alkoi vipattaa jossain vaiheessa keikkaa.

Scofiled osaa soittaa kitaraa, sen huomaa, vaikka kitaranosoitosta ei oikeasti paljoa ymmärtäisikään. Vaikka keikka oli ehkä enemmän blueshenkistä meininkiä kuin jazzia, esimerkiksi Hank Williamsin biisin The Angel of Death alkuu soitettu soolo oli varsin kubistinen veto.

Bändi soitti hyvin ja ilolla. Koska biisit olivat laulettua, vokalisti ja kosketinsoittaja Jon Cleary nousi esiin. Myös yhtyeen basisti George Porter Jr. ja rumpali John Boutté saivat osansa sooloista. Varsinkin keikan loppupuolen southernhenkinen pitkä rumpusoolo sai ylieön innostumaan.

Lämmittelybändinä keikalla soitti funkjazzia Dennis Rollins Velocity Trio, joka sai veren liikkeelle. Meno oli hetkittäin hengästyttävänkin tehokasta. Rollinsin triossa britti Dennis Rollins soittaa vetopasuunaa, portugalilainen Pedro Segundo rumpuja ja britti Ross Stanley koskettimia.

Akustiikaltaan Queen Elizabeth Hall on ilmeisesti kohtalaisen hyvä. Esimerkiksi Scofield ei olisi tarvinnut äänentoistoa saadakseen täydessä salissa äänensä kuuluville myös hieman taaempana istuvalle yleisölle. Siispä soitetun musiikin sävyjen havaitsemista haittasi hieman se, että molempien bändien seteissä käytettiin kohtalaisen runsaasti volyymiä. Soolot kuulostivat yleensä hyviltä, mutta bändin revitellessä yhdessä, ääni tuntui menevän puuroksi.

Ilmeisesti rytmimusiikin vieminen varsinaisiin konserttisaleihin ei ole ihan niin yksinkertainen asia tai ainakaan sitä ei volyyminappulalla ratkaista.

EDIT 17.11.2009
The Times on arvioinut keikan neljän tähden arvoiseksi. Kannattaa katsoa myös Rod Foggin arvio LondonJazz-blogista sekä Alyn Shiptonin juttu BBC 3:n blogista.

perjantaina, marraskuuta 13, 2009

Struggle is my life


Kuva on Royal Festival Hallin seinustalta Lontoosta ja kyseessä on Nelson Mandelalle omistettu muistomerkki. Sen otsikko on sitaatti "Struggle is my life" (vapaasti suomennettuna "kamppailu on elämäni").

Niin. Vuonna 1918 Mvezossa syntynyt ja vuonna 1993 Nobelin rauhanpalkinnolla palkittu Etele-Afrikan entinen presidentti ja 27 vuotta elämästään apartheiden aikana valnkilassa viettänyt Mandela on edelleen elossa. Normaalistihan muistomerkkejä pystytellään edesmenneille suurmiehille tai -naisille.

Muistomerkki Mandelan saavutuksista on enemmänkin kunnianosoitus Mandelan tekemisille, toisin kuin ehkä se, että jokin aika sitten uutisointiin kansainvälisten televisioyhtiöiden jo valmistautuvan Mandelan hautajaisiin ihan konkreettisella tasolla.

Joidenkin harvojen rohkeiden ihmisten elämänura on sellainen, että se muuttaa sekä historiaa, että ihmisten ajattelua globaalisti. Nelson Mandela on yksi heistä.

torstaina, marraskuuta 12, 2009

Valokuvatorstai: Ellei suuria puita...

Valokuvatorstain 148. haaste on kiinalainen sananlasku "Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."

Sovelletaan sitä näin päin:

tiistaina, marraskuuta 10, 2009

Some day classic: Sad Walk

Nyt on hieman sellainen olo ja fiilis, että pitää soittaa seuraava biisi:

Sad Walk on yhdysvaltalaisen trumpetistin, flyygelitorven soittajan ja laulajan Chet Bakerin teos.

Videolla esiintyvät basisti Jean-Louis Rassinfosse ja pianisti Michel Graillier.

Lähde. YouTube.

Lisätietoja:
Chet Baker Wikipediassa englanniksi

Vaatimuksia ja ihmeitä

Kansainvälinen energiajärjestö IEA vetoaa YLEn uutisen mukaan voimakkaasti ilmastosopimuksen solmimisen puolesta. IEA sanoo, että sopimus tarvitaan, jotta voitaisiin varmistaa siirtyminen pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Järjestö arvioi, että maailman energian kulutus kasvaa nopeasti lähivuosien aikana, jos hiilidioksidipäästäjä ei saada kuriin. Se tarkoittaisi myös bensiinin kulutuksen reipasta kasvua ja hintojen kohoamista reippaasti. IEA laskee, että ilmastosopimuksen viivästyminen tuottaa maailmalle joka vuosi 500 miljardia dollaria lisää kustannuksia.

Valtioiden on muutettava politiikkaansa.

Myös presidenttimme Tarja Halonen on puhunut Kööpenhaminan joulukuisesta ilmastokokouksesta ja sen mahdollisista tuloksista.

Halosen mukaan Kööpenhaminan kokous aloittaa uuden aikakauden riippumatta siitä, saako se aikaan uutta ilmastosopimusta tai ei. Hän sanoo uskovansa, että Kööpenhaminassa voi tapahtua Berliinin murtumisen kaltainen ihme.

Suomen pääneuvottelija sanoo tilanteesta sen, mitä on enintään on odotettavissa eli kokouksessa saatetaan saavuttaa poliittinen sopu, mutta sopimustekstiä ei ehditä saamaan valmiiksi. Ilmeisesti siis sovitaan poliittisesti jostain ja siitä, milloin sopimusteksti valmistuu.

Kauniita puheita siis odotettavissa. Kertoo kyllä koko prosessista jotain, että sopimusta on neuvoteltu vuosia, mutta valmista ei tule. Mikään ei edelleenkään takaa sitä, että sopimuksen päivämäärät myöhemminkään pitäisivät.

Kulutusarvioita alas

Työ-ja elinkeinoministeriö on ottanut lusikkaa kauniiseen käteensä ja reivannut uusiksi sähkönkulutuksen kasvuarvioitaan alemmaksi.

Kehityskulku on ollut nähtävissä jo aikaisemminkin, sillä esimerkiksi Energiateollisuus ry. kertoi lokakuun lopulla, että sähkönkulutus on viimeisen 12 kuukauden aikana laskenut 9,5 %. Silloin viimeisten 12 kuukauden aikana (lokakuu 2008 – syyskuu 2009) Suomessa käytettiin sähköä 80,4 terawattituntia.

Nyt työ- ja elinkeinoministeriö arvioi seuraavasti:

"Talouden taantuma, metsäteollisuuden rakennemuutos ja kotitalouksien ja palvelujen sähkönkäytön voimallinen tehostuminen kääntävät sähkönkulutuksen pysyvästi aiempia odotuksia alemmalle kasvu-uralle."
Ministeriössä arvioidaan nyt, että aiemman 98 terawattitunnin sijaan vuonna 2020 kulutuksessa päädytäänkin noin 91 terawattitunnin sähkönkulutukseen.

Tämäkin arvio perustuu siihen, että metsäteollisuuden vielä kehitys- tai kokeiluasteella olevia tuotteita saadaan tuotantoon ja että maaham­me rakennetaan tarkastelujakson loppuun mennessä 2–3 puuta raaka-aineenaan käyttävää biopolttonesteitä tuottavaa laitosta.

Jos taas sähkönkäytön tehostamistoimissa onnistutaan tavoitteiden mukaisesti, sähkön kulutus voisi ministeriön mukaan jäädä esitettyä alemmaksikin.

Jossittelua arvioihin siis mahtuu mukaan, mikä tietenkin myös tarkoittaa sitä, että myös strategisilla valinnoilla on merkityksensä. Jos sähkönkäytön tehostamiseen panostetaan, kavulukemat jäävät selvästi ennakoidusta ja esimerkiksi siitä, millä pohjalla hallitus on ydinvoimamyönteisen ilmasto- ja energiastrategiansa laatinut.

Asia on huomattu eduskunnassakin, missä kaksi keskustalaista kansanedustajaa Kimmo Tiilikainen ja Timo Kaunisto julkaisivat tiedotteensa, jossa todetaan itse asiassa varsin järkevästi:
"Kun fossiilisten polttoaineiden käyttöä on tarkoitus korvata nimenomaan uusiutuvalla energialla, lisäydinvoiman rakentaminen nopeasti vaikuttaa tarpeettomalta. Vuoteen 2020 tarvittava, suljettavia voimaloita korvaava, 12 terawattitunnin sähkön lisätuotanto voidaan kivuttomasti kattaa uusiutuvan energian tuotantokapasiteettia rakentamalla."
Aivan. Ydinvoimaa ei tarvita ja kysymys on alenevassa energiankulutuksessa tehdävistä valinnoista. On mahdollista valita kestävämpi energiapoliittinen linja eikä yrittää hankkia lisää Olkiluoto 3:n kaltaisia ongelmia.

maanantaina, marraskuuta 09, 2009

Ei edistystä

Kööpenhaminan ilmastokokoukseen valmistautuvat neuvottelijat viettivät viime viikon Barcelonassa neuvotellen, mutta tuloksista on oikeastaan turha puhua.

Neuvottelutekstejä tiivistettiin ja yhteisymmärrystä etsittiin, mutta ympäristöministeriön tiedotteen mukaan keskeisistä neuvottelukysymyksistä kuten kehittyneiden maiden päästövähennystavoitteista ja niiden riittävyydestä, kehitysmaiden päästövähennystoimista sekä rahoituksesta ei edelleenkään ole sopua.

Asioiden ratkaiseminen jää siis Kööpenhaminaan ja sitä edeltävään sukkulointiin, mutta ministeriön tiedotteen johtopäätös on hyvin synkkä koko prosessin menestyksen osalta:

"Kuitenkin on nähtävissä, ettei yksityiskohtaista laillisesti sitovaa sopimusta ole vielä mahdollista saada aikaan nyt pöydällä olevien neuvottelutekstien pohjalta."
Sellaista ilmastosopimusta, jolla itse asiassa eli ilmastonmuutoksen hillinnässä päästäisiin eteenpäin, Kööpenhaminasta on turha odottaa.

Eipä siis ihme, että esimerkiksi kehitysmaiden turhautuminen koko prosessiin on kasvamassa.

Tavallaan voi ihmetellä miksi tämä 4000 ilmastoneuvottelijan porukka reissaa ympäri maailmaa, kun menestymisen edellytyksiä ei näytä olevan?

* * *
Sitten hieman toisenlainen ilmastoasia.

Kohti hiilineutraalia kuntaa (HINKU)-hankkeessa on toteutettu reaaliaikainen päästöseuranta eli kasvihuonekaasujen viikkotilasto maakunnittain. Se lasketaan kolmesta osasta eli kuluttajien sähkönkulutus, lämmitys ja tieliikenne. Hankkeessa mukana olevien kuntien osalta on tehty tarkempaa kuvausta.

sunnuntaina, marraskuuta 08, 2009

Some day classic: Hymn of the Seventh Galaxy

Kolme viikkoa sitten alkoi tässä blogissa oma sarjansa sunnuntaiklassikoiden soittelussa. Sarja, jossa artisteja yhdistää eräs tietty asia, on lähetymässä päätöstään. Aiemmin sarjassa ovat esiintyneet Bobby Hutcherson, Béla Fleck and the Flecktones ja John Scofield. Kuka ensimmäisenä keksii syyn näiden biisien soittamiseen täällä, saa palkinnoksi ihan uniikin haikun. Vastaus paljastuu alkavan viikon lopulla ellei sitä kukaan ennen sitä keksi.

Halo Aiko Efekti on löytänyt yhden yhdistävän tekijän, joka ei ollut se haettu, mutta tosi. Se huomioidaan. HAE:n terävä havainto oli se, että mainitut artistit ovat esiintyneet Pori Jazzeilla. Etsittävä yhdistävä tekijä ei kuitenkaan löydy historiasta. Seuraavakin artisti on esiintynyt Porissa.

EDIT klo 21.12: Halo Aiko Efekti keksi myös koko kuvion ratkaisun eli kaikki nämä artistit esiintyvät ensi viikoloppuna London Jazz Festivalin tiimoilta Lontoossa. Kommenteissa vähän lisää tästä.


Return to Forever on yhtye, jonka johtajana toimii pianisti Chick Corea. Yhtyeen toinen voimahahmo on basisti Stanley Clarke.

Return to Forever on perustettu alunperin 1970-luvun alussa ja se tunnetaan alunperin fuusiojazzistaan. Yhtye toimi alunperin vuosina 1972-77.

Yhtyen koottiin jälleen vuonna 2008, jolloin Corean ja Clarken lisäksi yhtyeessä on soittanut rumpuja Lenny White ja kitaraa Al Di Meola.

Yhtyeeltä on ilmestynyt 1970-luvulla 7 studioalbumia. 2000-luvulla on ilmestynyt kokoelmia ja tuplalive Returns, jolta löytyy myös videolla esiintyvä biisi Hymn of the Seventh Galaxy. Biisi on myös saman nimisen albumin nimikappale vuodelta 1973.

Yhtyeen vetäjä Chick Corean ura on ollut merkille pantavan aktiivinen ja monivivahteinen. Hän on levyttänyt ahkerasti 1960-luvun lopulta alkaen ja vaihdellut tyylilajista toiseen. Corea on levyttänyt myös lukuisten artistien kanssa kuten esimerkiksi Miles Davisin, Wayne Shorterin, Joe Hendersonin ja Stan Getzin. Corea on mukana esimerkiksi sellaisilla Davisin klassikoilla kuin Filles de Kilimanjaro, In a Silent Way ja Bitches Brew.

Nykyisellään Corea, Clarke ja White esiintyvät myös ilman Di Meolaa, jolloin setistä käytetään myös nimeä Power of Three.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, marraskuuta 07, 2009

Tietoturvattomuutta

Mitä ihmettä. Suomessa on varsin suurten, tunnettujen ja osaaviksi oletettujen palveluntarjoajien palveluihin käytettävissä salasanoissa on vähän kummallisia vaatimuksia.

Esimerkiksi Itellan NetPosti, jossa voi ohjata muuten paperilla tulevia kirjeitä omaan sähköpostiin, ei hyväksy salasanoihinsa erikoismerkkejä. Elisan kotipostissa taas on salasanojen enimmäispituus rajoitettu 8 merkkiin.

Miksi ihmeessä? Molemmat rajoitukset ovat tietoturvan kannalta jonkinlaisia pulmia.

Historiallisia virheitä luonnon kustannuksella

Suomalaista ympäristöhallintoa ollaan ajamassa alas.

Kysymys on aluehallinnon uudistamisesta (HE 59/2009 vp, PDF), jolloin alueelliset ympäristökeskukset alistettaisiin työ- ja elinkeinoministeriö ohjaukseen. Luonnonsuojeluliitto on kutsunut uudistuksen hyväksymistä esitetyssä muodossaan historialliseksi virheeksi.

Sitä se olisikin. Uudistuksen myötä ympäristöasioista aluetasolla päättäminen siirrettäisiin näin taloudellisten ja markkinapoliittisten intressien alle sen sijaa, että luontoarvoilla olisi oma itsenäinen merkityksensä. Se olisi todellakin historiallinen virhe, jota istuva hallitus ajaa.

Samaan ideologiseen pakettiin voidaan pistää myös suunnitelmat siirtää valtion luontopalvelut omaan erityisyhtiöönsä. Metsähallituksen purkamisen yhteydessä on esitetty ideoita, joilla kansallisomaisuuttamme ja luonnonsuojelulle sekä virkistykselle tärkeitä alueita siirtyisi liiketoiminnan osaksi.

Kuvioon on kuulunut myös salassa valmistellut pyrkimykset siirtää salaa eräkämppiä ja muita rakennuksia lähialueineen kaavailemalleen yhtiölle.

Suomalaista luontoa ollaan siis myymässä oikein urakalla valtion toimesta. Se olisi anteeksiantamaton virhe. Nykyisessä markkinataloudessa se voi ihan hyvin tarkoittaa myös sitä, että omistaja on mikä tahansa maailman yhtiöistä.

En tiennytkään, että maamme on niin köyhä, että kivijalkakin pitää myydä.

Vähän erilaiset arviot

Joku aika sitten ilmestyi Le Monde Diplomatiquen Maailmanpolitiikan atlas, joka omien sanojensa mukaan hahmottaa kansainvälisiä suhteita ja kysymyksiä tiiviiden tekstien, karttojen ja kuvioiden kautta.

Kauppalehti arvioi kirjaa varsin ylistäen ja toteaa esimerkiksi, että "kirjan kääntäminen on ehdoton kulttuuriteko" ja että "luulisi, että Suomessakin ainakin 300 henkeä Arkadianmäeltä ja vaikkapa 200 eri monikansallisten yritysten ylintä johtajaa poikkeaisivat kaupan kautta".

Sen sijaan Vihreiden äänenkannattaja Vihreä Lanka kirjoittaa: "Maailmanpolitiikan Atlas on varsin poliittinen, ja se on yksi kirjan ongelmista. Vanhassa perheatlaksessa näkyivät maiden rajat ja vuorten korkeudet. Uuden kirjan kartat heijastelevat tekijöidensä näkemyksiä pelkkien maantieteellisten totuuksien sijaan".

Anteeksi, mutta en ymmärtänyt. Vai kuka ei ymmärtänyt? Maailmanpolitiikan atlasta on aika vaikea kirjoittaa ilman, että se olisi poliittinen ja poliittinen on aina enemmän tai vähemmän henkilökohtaista.

torstaina, marraskuuta 05, 2009

Valokuvatorstai: Kuu

Valokuvatorstain 147. haaste on kuu. Kuvassa on kuitenkin Kuu ja se mitä siitä Maassa seuraa.

keskiviikkona, marraskuuta 04, 2009

Lämpimät tuulet ovat hidastaneet jääpeitteen kasvua

Yhdysvaltalaisen National Snow and Ice Data Center (NSIDC)-tutkimuslaitos kertoo, että Arktiksen talvikauden jääpeitteen kasvu on niin ikään jäämässä kohtuullisen vaatimattomaksi. Tutkimuslaitos kertoo, että lämpimät tuulet ovat hidastaneet jääpeitteen kasvua alueella.

Arktiksen jääpeitteen laajuus oli kuluvan vuoden syyskuussa, arktisen kesän päätteeksi, vuonna 1979 alkaneen satellittimittausten historian kolmanneksi pienin. Lokakuussa jääpeitten laajuus oli vastaavaan vuoden aikaan verrattuna mittaushistorian toiseksi pienin.

Tilanne oli parempi kuin vuosina 2007 ja 2008, mutta 5 viime vuoden aikana on nähty mittaushistorian 5 pienintä jääpeitettä Pohjoisnavalla. Parin viime vuoden myönteisestä kehityksestä huolimatta tutkijat eivät usko paluun 1970-luvun oloihin olevan mahdollista, vaan arvelevat lähivuosikymmeninä nähtävän Pohjoisnapa ilman jääpeitettä kesäisin.

Jääpeitteen laajuuden lisäksi myös jääpeitteen paksuudella on merkitystä ja kuten tunnettua, jääpeitteen paksuus on muuttunut viime aikoina huomattavasti. Myös käynnistynyt El Niño aiheuttaa huolta ja mitä ilmeisimmin kuluvasta vuosikymmenestä on tulossa globaalisti mittaushistoriansa kuumin.

Jääpeitteen muutoksia käsittelee myös Peter Sinclair videossaan Climate Denial Crock of the Week/2009 Sea Ice Update.

tiistaina, marraskuuta 03, 2009

Marraskuuta

Lepis pisti pystyyn tällaisen marraskuisen blogistien yhteisötaidesarjan, jossa työstetään yhdessä teemaa marraskuinen väri. Idea on siis se, että kukin osallistua tekee ensin taideteoksen pohjan omalla ilmaisutavallaan. Pohja voi olla melkeinpä mitä tahansa. Sen jälkeen se lähetetään seuraavalle osallistujalle ja jatketaan ketjussa edeltä saadun taiteilijan ideaa.

Vaiheisen pohjaksi tuli valikoitua yksi valokuva, jota hieman käsiteltiin kuvan värin mukaan:
Kuva jatkoi tästä eteenpäin SuviAnniinalle. Vastaavasti omat työstettävät kuvat tulevat Unnulta. Se jää nähtäväksi miten hienoja teoksia näistä kaikista tulee. Kokonaiset kuvat ja niiden kehitysvaiheet julkaistaan blogistanissa matkan varrella.

Lepis on kokoamassa myös toista rinkiä tämän ensimmäisen lisäksi.

maanantaina, marraskuuta 02, 2009

Neuvotellaan, neuvotellaan

Kööpenhaminan joulukuista ilmastokokousta varten neuvotellaan nyt kiivasta tahtia, mutta toivo olennaisista ratkaisuista on hiljalleen hiipumassa. Eteneminen on ollut hidasta ja suuret kysymykset odottavat ratkaisuaan.

Tällä viikolla neuvotellaan Barcelonassa ja siellä etsitään ratkaisumalleja esimerkiksi rikkaiden ja köyhien maiden välisiin erimielisyyksiin rahoituskysymyksistä ja päästötavoitteista. Lisäksi esimerkiksi kehittyneiden maiden päästövähennystavoitteet ovat edelleen auki.

Samaan aikaan EU:n puheenjohtajamaan Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt on reisannut Washingtoniin tapaamaan presidentti Barack Obamaa tarkoituksenaan saada Yhdysvaltoja tiukemmin mukaan ilmastosopimuksen taakse.

Samaan aikaan toinen mahtivaltio Venäjä on ryhtynyt empimään koko sopimukseen sitoutumista. Venäjän pääministeri Vladimir Putin tapasi tanskalaisen kollegansa Lars Løkke Rasmussenin ja kertoi maansa kannattavan uutta kansainvälistä ilmastosopimusta vain siinä tapauksessa, että kaikki suuret teollisuusmaat liittyvät sopimukseen.

Tilanne näyttää siis vähintäänkin sekavalta, mutta kun katsoo YK:n ilmasto-ohjelman johtajan Yvo de Boerin lausunnon sekä Tanskan ilmasto- ja energiaministeri Connie Hedegaardin lausunnon uutisointia Barcelonasta, ei voine muuta todeta kuin ettei Kööpenhaminasta ole tulossa mitään riittävällä tasolla olevaa sopimusta, jos sieltä sopimusta tulee ensinkään.

Hedegaard sanoi suoraan, ettei Kööpenhaminasta ole tulossa kokonaista sopimusta Kioton jälkeiseen aikaan, mutta että vastaus haasteeseen on saatava.

Ei kovinkaan lupaavaa vuosien neuvotteluprosessin jäljiltä.

Ja taas suunnitellaan

Surullisen kuuluisan viidennen virheen eli Olkiluoto 3:n ydinvoimalatyömaan ympärillä sattuu ja tapahtuu jälleen.

Tällä kertaa Suomen, Ranskan ja Iso-Britannian ydinturvallisuusviranomaiset vaativat yhdessä, että Olkiluotoon rakenteilla olevan EPR-ydinvoimalaitoksen automaatioon perustuvia turvajärjestelmiä on parannettava alkuperäisestä suunnitelmasta. Vastaava laitos on rakenteilla Ranskassa ja Iso-Britanniassa sille haetaan lupaa.

Kolmen maan viranomaiset ovat julkaisseet yhteisen julkilausuman, jossa sanotaan esimerkiksi että,

"Kaikki viranomaiset ovat arvioinneissaan asettaneet kyseenalaiseksi voimayhtiöiden (luvanhaltijoiden) tai laitostoimittajan (AREVA) ehdottamien EPR-laitoksen ohjaus- ja valvontajärjestelmien hyväksyttävyyden".
ja
"Havaintojen seurauksena Iso-Britannian, Ranskan ja Suomen ydinturvallisuusviranomaiset ovat vaatineet luvanhaltijoita ja Arevaa parantamaan EPR-laitoksen alkuperäistä rakennetta. Luvanhaltijat ja Areva ovat luvanneet tehdä muutoksia EPR-laitoksen automaatioarkkitehtuuriin. Viranomaiset tarkastavat muutokset kun ne on tehty".
Olisikohan nyt niin, että Olkiluoto 3:n valmistuminen myöhästyy jälleen ja homman kokonaiskustannukset jatkavat vain kasvuaan.

Sekin on oikeastaan omituista, että tällainen laitos on edes saanut rakentamisluvat. Laitos, jonka turvallisuusjärjestelmiä joudutaan suunnittelemaan uusiksi kesken rakennustöiden ja aika perustavaa laatua olevilta osiltaan kaiken hyvän lisäksi.

Olkiluoto 3:sta on tulossa tai jo tullut surullinen esimerkki siitä, mihin päädytään, kun uskotaan ydinvoiman olevan jotenkin erityisen halpaa.

sunnuntaina, marraskuuta 01, 2009

Juokse veden edestä

Live Earth informoi The Dow Live Earth Run for Water-tapahtumasta, joka järjestetään ympäri maailmaa 18.4.2010.

Kyseessä on sarja 6 kilometrin kävely-tai juoksutapahtumia eri paikoissa. Tuo 6 km tulee siitä, että se on keskimääräinen naisten tai lasten kävelemä päivittäinen vedenhakumatka.

Tapahtumaan liittyy konsertteja ja koulutusta, jolla halutaan kiinnittää huomiota globaaliin vesiongelmaan.

Lähin ilmoitettu tapahtuma näkyy löytyvän Tukholmasta... hmm...

Lokakuu 09

Vaiheinen - kävijätilasto
Lokakuussa oli hetkellisesti Vaiheisen kävijätilastoinnin perusteella blogissa vilskettä ja välillä vähän rauhallisempaa. Mikäs siinä. Ihan hyvä meininki.

Tilastot näyttävät numeroina tältä:

  • Postauksia: 44 (-1 edelliseen kuukauteen verrattuna)
  • Käyntejä: 2569 (-273)
  • Näyttökertoja: 3493 (-310)
  • Kävijöitä: 1775 (-209)
Päivittäiset keskiarvot näyttävät seuraavilta:
  • Käyntejä: 82,9 kpl /vrk (-11,8)
  • Näyttökertoja: 112,7 kpl / vrk (-14,1)
  • Kävijöitä: 57,3 kpl / vrk (-8,8)
Kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen):
  • Käynnit: 50,1 kpl / vrk
  • Näyttökerrat: 73,1 kpl / vrk
  • Kävijät: 33,5 kpl / vrk
Banaanikärpäset jatkavat edelleen suosikkitekstien listan kärjessä, sillä niistä kertova postaus oli edelleen etusivun jälkeen eniten luettu teksti. Tämän jälkeen listalla tulevat aiheina caps lock day ja kaksi valokuvatorstain kuvaa; kosto ja tie ulos.

Banaanikärpästen suosio on kuitenkin hiipumaan päin, joten olisikohan ongelma jo laantumassa.

Hakukoneiden kautta tässäkin kuussa tuli eniten liikennettä eli 51,27 % kaikesta. Viittaavilta sivustoilta tuli 39,25 % ja suorana liikenteenä 9,48 %. Hakukoneet ovat hieman menettäneet asemiaan liikenteen lähteenä.

Vaiheinen kiittää jälleen.

Kuvassa tilastot blogin perustamisesta alkaen. Postausmäärien pystyakseli on oikealla ja muiden vasemmalla.

EDIT klo 12.48
Pistetäänpäs tähän vielä lokakuun avainsanojen top 10 näkyviin. Seuraavilla avainsanoilla on päädytty Vaiheiseen:
  1. banaanikärpänen (140 käyntiä lokakuussa 2009)
  2. caps lock day (138)
  3. vaiheinen (124)
  4. turismi (33)
  5. veisbook (32)
  6. puhelinmyyjät (19)
  7. ydinsota (18)
  8. mediamaksua vastaan (17)
  9. pullovesi (17)
  10. facebook hymiöt (14)
Huomio kiinnittyy sanaan veisbook. Sillä ilmeisesti tarkoitetaan Facebookia. Sanaa veisbook käytetään Vaiheisessa kerran (siis ennen tätä postausta) ja sekin on eräässä kommentissa. Ylipäätänsä Google ei löydä tätä sanaa kuin kahdesta sivustosta. Silti sitä käytetään jonkin verran kun sen avulla tulee tähän blogiin käyntejä tuonkin verran.

Some day classic: Blue Matter

Jatketaan pari viikkoa sitten alkanutta sarjaa, jossa etsitään esiintyviä artisteja yhdistävää tekijää. Aiemmin sarjassa ovat esiintyneet Bobby Hutcherson ja Béla Fleck and the Flecktones. Kuka ensimmäisenä keksii syyn näiden biisien soittamiseen täällä, saa palkinnoksi ihan uniikin haikun.

Halo Aiko Efekti on löytänyt yhden yhdistävän tekijän eli edellä mainitut kaksi ovat esiintyneet esiintyneet Pori Jazzeilla; Hutcherson vuonna 1969 ja Béla Fleck and the Flecktones vuosina 1994 ja 2000. Tämä ei ole varsinaisesti se yhteys, jota haetaan, mutta arvaus on tosi, joten siitä palkitaan homman päätteeksi. Varsinainen vastaus ei löydy historiasta.

Ketjun seuraava esiintyjä on hänkin esiintynyt Porissa kvartettinsa kanssa vuonna 1993. Hän tulee tässä:

John Scofield on yhdysvaltalainen jazzkitaristi ja säveltäjä, jota pidetään eräänä arvostetuimmista ja monipuolisimmista kitaristeista. Scofield on uransa aikana soittanut hyvinkin nimekkäiden artistien ja bändien kanssa sekä vetänyt omia yhtyeitä.

Scofieldin yhteistyökumppaneita ovat olleet mm. Miles Davis, Joe Henderson, Charles Mingus, Joey Defrancesco, Herbie Hancock, Pat Metheny, Bill Frisell, Pat Martino, Mavis Staples, Phil Lesh, Billy Cobham, Medeski Martin & Wood, George Duke, Jaco Pastorius, John Mayer.

Bebopin lisäksi Scofield on tehnyt musiikkia myös muilla nykyaikaisen musiikin osa-alueilla kuten fuusiojazz, funk, blues ja soul.

Scofieldin varsin ahkera ja aktiivinen levytysura alkoi vuonna 1977 ja viimeisin albumi Piety Street on julkaistu kuluvana vuona 2009. Ennen vuotta 1977 Scofield ehti levyttämään mm. Charles Mingusin, Gerry Mulliganin, Chet Bakerin sekä Billy Cobhamin kanssa.

Videolla esitettävä kappale on Blue Matter saman nimiseltä albumilta vuodelta 1986. Levyllä Scofieldin kanssa soittavat kitaristi Hiram Bullock, kosketinsoittaja Mitchel Forman, basisti Gary Grainger, rumpali Dennis Chambers ja lyömäsoittaja Don Alias.

Videon lähde YouTube.

Muita sunnuntaiklassikkoja voi soitella täällä.

Lähteitä ja lisätietoja: