sunnuntaina, helmikuuta 28, 2010

Se toinen hiiliongelma

Hiilidioksidin meriin aiheuttamasta hapettumisesta ei ole puhuttu ilmastokeskustelun yhteydessä kovinkaan laajasti, vaikka kyse on lähes ilmaston lämpenemisen kaltaisesta katastrofista Maan ekosysteemille.

Nopea hapettuminen uhkaa esimerkiksi koralliriuttoja, mutta myös muuta meriekosysteemiä, joka on korvaamaton esimerkiksi ihmisten ruokahuollolle. Hapettuminen johtuu merkittäviltä osin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvamisesta, sillä meret absorpoivat osan ilmakehän hiilidioksidista.

Tämä hiilidioksidin sitoutuminen meriin on ilmakehän lämpenemisen näkökulmasta kenties hyvä asia, mutta siinäkin on rajat tulossa vastaan.

Kuten Coby Beck A Few Things Illconsidered-blogissa on kirjoittanut, että mikään sellainen ratkaisu, joka jättää hiilidioksidin ilmakehään ei auta meitä tästä sotkusta ulos. Ilmasto-ongelmaa ei ratkaista esimerkiksi pumppaamalla aerosoleja kehään heijastamaan auringon säteilyä pois, jos hiilidioksidiongelma jää jäljelle.

Kikkailu teknologialla ei auta, ratkaisu on siinä, että hiilidioksidin päästäminen ilmakehään on saatava laskuun, heti ja voimakkaasti.

Kannattaa kiinnittää myös huomiota siihen, että hiilidioksidi ilmassa on merille myrkkyä ilman ilmaston lämpenemistäkin.

Natural Resource Defence Council on tuottanut asiasta kertovan ja katsomisen arvoisen filmin:


(via A Few Things Illconsidered)

Ilmastonmuutos paketissa

Peter Sinclair kuvaa Climate Crock of the Week-sarjassa varsin kompaktisti sen mitä tiedämme nyt ilmastonmuutoksesta:

Kannattaa katsoa myös videon YouTube-sivun lisätiedoista lähteet.

(via Skeptical Science)

Ilmastoasiaa NASA:lta

NASA on tehnyt jo pitempään ilmastotutkimusta ja mittauksia. Nyt NASA on pistänyt pystyyn uuden ilmastonmuutoksesta kertovan sivuston otsikolla A Warming World.

Sivustolta löytyy esimerkiksi asioita kokoava video Piecing Together the Temperature Puzzle, keskeisiä indikaattoreita esittelevä osio sekä koko joukko artikkeleita ja muita videoita aiheen tiimoilta.

Viime vuosi oli NASAn mittauksissa toiseksi lämpimin 130 vuoden mittaushistoriassa. Viime vuosikymmen oli mittaushistorian vuosikymmenistä kaikken lämpimin. Maapallon keskilämpötila oli 0,57°C lämpimämpi kuin vuosien 1951-1980 ajanjaksolla.

Ja kyllä. Merenpinta on nousemassa. Vuosina 1870-1993 välillä nousu oli keskimäärin 1,7 mm vuodessa, mutta vuoden 1993 jälkeen vuotuinen nousu on kasvanut jo 3,32 mm:iin.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus kasvaa jyrkästi.

Ei tarvitse olla tiedemies ymmärtääkseen noista käppyröistä mihin tämä ihmiskunnan meininki on johtamassa.

Some day classic: Spiral Dance

Tämä on vaan niin hieno ja paranee loppua kohden mainiosti. Sopii sunnuntaiklassikoksi.

Spiral Dance on Keith Jarrettin biisi, joka julkaistiin Jarretin albumilla Belonging vuonna 1974.

Albumilla soittavat Keith Jarrett (piano), Jan Garbarek (tenorisaksofoni ja sopraanosaksofoni), Palle Danielsson (basso) ja Jon Christensen (rummut). Albumi on yksi niistä, jotka nostivat norjalaisen Garbarekin maailmanmaineeseen.

Yhdysvaltalainen Jarrett aloitti uransa 1960-luvun puolivälissä soittaen mm. Art Blakeyn Jazz Messengers-yhtyeessä ja Miles Davisin yhtyeessä. Jarrett tunnetaan myös soolourastaan, joka alkoi 1970-luvun alussa. Jarrett on julkaissut lukuisia albumeita sekä erilaisilla kokoonpanoilla että ilman yhtyettä. Jarrettin soololevytyksistä kaupallisesti parhaiten on menestynyt konsertti-improvisaatioon perustuva The Köln Concert vuonna 1975.

Jarrettilla on takanaan myös klassisen musiikin levytyksiä ja ura jatkuu yhä edelleen.

Saksofonisti Jan Garbarek aloitti levytysuransa 1960-luvun lopulla ja levytti Jarrettin eurooppalaisessa kvartetissa ECM-levymerkille Belonging-albumin lisäksi mm. albumit My Song (1977), Personal Mountains (1979) ja Nude Ants (1979).

Säveltäjänä Garbarek tunnetaan mm. siitä, että hän on hyödyntänyt skandinaavisia kansanlaulujen melodioita sekä maailmanmusiikkia teoksissaan. Kaupallista menestystä Garbarek saavutti 1976 yhdessä kitaristi Ralph Townerin kanssa levytetyllä albumilla Dis.

Brittiläisen lauluyhtye Hilliard Ensemblen kanssa vuonna 1993 levytetty Officium on eräs ECM:n parhaiten myyneistä albumeista. Garbarekin ensimmäinen live-levytys Dresden ilmestyi vuonna 2009.

Videon lähde: YouTube. Taltiointi on YouTubessa esitettyjen tietojen mukaan tehty Hannoverissa vuonna 1976.

Lähteitä ja lisätietoja:

EDIT klo 11.21
Tuolla videolla on itse asiassa kaksi biisiä. Spiral Dance alkaa noin 5.03:n kohdalla. Alussa on ilmeisesti muunnelma Belonging-albumin nimibiisistä.

    lauantaina, helmikuuta 27, 2010

    Kiertääkö Venäjä FRA:n?

    Nelonen kertoo, että

    "Useat suomalaiset asiantuntijat uskovat, että venäläis-saksalaisen Nord Stream -maakaasuputken yhteyteen lasketaan venäläinen telekommunikaatiokaapeli."
    Nord Stream ei suoralta kädeltä myönnä hanketta, mutta pitää sitä mahdollisena.

    Yksi syy Suomen ja Ruotsin ohittavan telekaapelin vetämiselle voi hyvinkin olla ruotsalaisen FRA:n harjoittama laillinen vakoilu, jonka keskeiseksi kohteeksi on arvioitu nimenomaan venäläistä tietoliikennettä. Jos Venäjältä vedetään suora yhteys Keski-Eurooppaan, menettävät suomalaiset ja ruotsalaiset operaattorit rutkasti tuloja.

    Myös Suomessa on eräissä piireissä vaadittu Ruotsin ohittavan tietoliikenneyhteyden rakentamista Suomesta Keski-Eurooppaan. Julkinen valta Suomessa on asian suhteen ollut pääasiassa pelkästään hiljaa.

    Miksi tätä vaihtoehtoista yhteyttä Suomi ei voisi tehdä yhdessä Venäjän kanssa? Etu ja hyöty olisi yhteinen. Suomen talouvesisalueen kauttahan Nord Stream vedetään.

    (via Piraattiliitto)

    Muut FRA-aiheiset postaukset tässä blogissa.

    Aliarvioitua ilmastonmuutosta

    Metrz-jäätikköViime aikoina kansainvälistä ilmastopaneeli IPCC:tä ovat koetelleet kaikenlaiset kohut ja kriisit. Harvadin James McCarthy arvioi Scientific Americanin jutussa, että historiansa aikana IPCC on yleensä ollut arvioissaan konservatiivinen ja pikemminkin aliarvioinut ilmastonmuutosta kuin yliarvioinut sitä.

    Ilmasto-ongelma saattaa siis hyvinkin olla suurempi kuin on kuviteltu eikä sitä vaikkapa vanhojen sähköpostien vuotaminen julkisuuteen muuta miksikään.

    Esimerkiksi Kanadassa tutkijat ovat Vancouver Sunin mukaan havainneet merijään sulavan Arktiksella nopeammin kuin aikaisemmin on pessimistisimmissä arvioissa kuviteltu.

    Kuluvalla viikolla uutisoitiin myös Luxembourgin valtion kokoisesta jäävuoresta, joka on lohjennut Antarktiksesta. Syy voi olla osin ihan luonnollinenkin, mutta myös ilmastonmuutoksella arvioidaan olevan sormensa pelissä. Lohkeaminen voi vaikuttaa myös merivirtoihin, jotka puolestaan säätelevät ilmasto-olosuhteita esimerkiksi täällä pohjolassa.

    Maailma muuttuu ja ihmiskunta jahkailee.

    Kuvassa Mertz-jäätikön kielekkeestä lohjennut jäävuori kuvattuna 20.2.2010. Lohkareen pituus on noin 78 kilometriä ja leveys noin 39 kilometriä.

    (Kuva/Photo by Neal Young © Commonwealth of Australia)

    perjantaina, helmikuuta 26, 2010

    LIG ja verkko voi olla ase

    Voiman FiFi-nettilehti on julkaissut Hanna Nikkasen artikkelin Nokia Siemens Networks Iraniin myymästä mobiiliverkon valvontajärjestelmästä Nokia Lawful Interception Gateway, LIGstä.

    Asia kytkeytyy Iranin vilpillisinä pidettyjen presidentivaalien yhteydessä puhjenneeseen kansannousuun sitä kautta, että sen aikana ihmisiä kuoli sekä yhteenotoissa että sen jälkeen aktivistien saamien kuolemantuomioiden kautta.

    Kysymys on siitä, että kansannousun aikana aktivistit käyttivät viestinnässään hyväksi mobiiliverkkoa informoidakseen tapahtumista esimerkiksi Twitterin kautta. Ja näitä yhteyksiä voidaan jäljittää Nokia Siemens Networksin teknologialla. FiFi on saanut käsiinsä valvontajärjestelmän manuaalit.

    Erääksi maailman julmimmista hallituksista kuvaillun Iranin oligarkian arvioidaan käyttäneen näitä valvontamenetelmiä hyväkseen etsiessään käsiinsä protestoijia ja heittääkseen heidät tyrmään.

    * * *

    Ongelma ei ole pelkästään kaukaisen diktatuurin ongelma, vaan samoja verkon valvonnan vaatimuksia on asetettu operaattoreille myös eurooppalaisilta teleoperaattoreilta. Iran on vain esimerkki siitä, mihin isoveliyhteiskunta, jossa elämme, saattaa johtaa.

    Oma EU:mme toisella kädellä hyväksyy verkon valvonnan esimerkiksi turvallisuusintresseihin perustuen ja toisella kädellä paheksuu esimerkiksi NSN:ää Iraniin tekemistä vastaavista kaupoista Iraniin. Tämä on aika lähellä poliittista hurskastelua.

    Kun esimerkiksi YLEn uudeksi toimitusjohtajaksi nimitetty NSN:n yhteiskuntajohtaja Lauri Kivinen sanoo, ettei NSN ole toimittanut Iraniin internetin valvontajärjestelmiä, puhe on pelkkää saivartelua. Jos pystyy valvomaan 3G-verkon liikennettä, on valvonnassa myös mobiili-internet ja myös puheliikenne.

    * * *

    Internetin on ajateltu edistävän ihmisoikeuksia kun se antaa melkein kenelle tahansa jakaa informaatiota. Näin onkin.

    Kehitys on kuitenkin kulkenut myös toiseen suuntaan eli kaikesta mitä verkkoon tuotetaan jää jälki ja se jälki on pahimmassa tapauksessa ase. Jälki verkossa voi olla ase ihmisoikeuksia, sananvapautta tai yksityisyyden suojaa vastaan.

    * * *

    Kysymys on luottamuksesta. Yksilön luottamuksesta yhteiskuntaan, teleoperaattoreihin ja verkon rakentajiin. Tätä luottamusta koetellaan jo nyt myös Suomessa erilaisin keinoin, kuten vaikkapa sähköpostin tunnitetietojen seurantaan perustuvan Lex Nokian tai nettipornon leviämisen ehkäisemiseksi viritettyjen netin sulkulistojen avulla.

    Kumpikaan näistä kotoisista isovelijärjestelmän esimerkeistä ei nykyisellään oikeasti toimi, mutta tarjoaa esimerkin siitä mihin maailma on menossa myös meidän entisessä lintukodossamme. Lisää yksilön valvontamekanismeja on myös Suomeen tulossa.

    * * *

    Verkon liikenteen seuranta ei ole oikeasti teknologinen asia. Kyse on yksilön asemasta suhteessa yhteiskuntaan ja myös siitä, millaisen vallan haluamme teknokraateille antaa.

    Poliitikkojen on turha vetäytyä sen selityksen taakse, etteivät he ymmärrä asiasta mitään sen teknologisen luonteen vuoksi ja koska asiantuntijat selittävät valvonnan olevan välttämätöntä, siihen on sitten ryhdyttävä.

    Historia kertoo siitä, että eri aikakausina vainoja syntyy erilaisista syistä, eivätkä vainot ole meille euroopplaisillekaan vieraita. Viimeisimmistä laajoista vainoista ei ole kulunut sataakaan vuotta ja sitä edeltäneet pari vuosituhatta ovat sisältäneet useita vainojen aaltoja. Miksi siis 2000-luvulla näin ei pääsisi käymään?

    Näissä menneissä vainoissa ei ole ollut kyse rikollisten tai terroristien toimista, vaan nimenomaan instituutioiden ja vallanpitäjien yksilöihin kohdistamasta vainosta.

    Verkkojen ja varsinkin niiden valvonnan seurauksena vallanpitäjillä on nyt vain uudet välineet.

    Luotammeko me omiin instituutioihimme ja demokraattiseen valvontaan tarpeeksi? Voi itse asiassa kysymyä myös sitä, toimiiko verkkojen maailmassa demokraattinen valvonta edes tarpeeksi hyvin?

    keskiviikkona, helmikuuta 24, 2010

    Katsotaanpas vähän uutisia

    Maailma näyttää yhä edelleen omalla tavallaan älyttömältä, jos uutisia lukee.

    * * *

    Tämä nyt ei ole oikeastaan minkään uutinen, mutta kauan ja hartaasti odotettu sähköinen lääkeresepti ei tule vieläkään. Testausten ajankohtaa ei nyt ole edes ilmoitettu. Julkishallinto on pistänyt terveydenhuollon suljettujen ja vähemmän yhteensopivien järjestelmien puukotteluun miljoonia, mutta alan johtavat firmat maassamme eivät vaan saa asiassa tulosta aikaiseksi.

    * * *

    Nämä kaksi otsikkoa kertovat kaiken julkisesta liikenteestä:
    Juttujen fokus on toki toisaalla. Toisessa pengotaan hankia ja toisessa VR:ää kehutaan siitä, että se antaa kärsineille asiakkailleen alennusta.

    Mitähän ihmettä ruotsalaisesta menosta pitäisi päätellä Ruotsin kuluttaja-asiamiehes Gunnar Larssonin lausunnosta: "Suomalaiset matkustajat voivat iloita siitä, että he asuvat Suomessa".

    * * *

    Netin käyttäjät eivät saa olla rauhassa lainvalmistelijoilta:
    "Euroopan Unioni, Yhdysvallat ja yhdeksän muuta maata valmistelevat salassa uusia sääntöjä, jotka toteutuessaan muun muassa saattavat internetpalveluntarjoajat vastuuseen laittomasta sisällöstä".
    Koko idean suuri ongelma on se, että pandoran lipas avautuu, jos verkkoyhteyksiä välittävät operaattorit saavat tai oikeastaan joutuvat ottamaan kantaa verkossa kulkeviin sisältöihin. Tätä kannattaa ajatella toisenkin kerran ennen kuin ryhtyy kiljumaan niitä vastuuseen verkossa liikkuvien bittien muodostamasta sisällöstä tai sen lainmukaisuudesta.

    * * *

    Jatketaan lainsäädännön parissa. Oikeusministeriö on tukehtumassa - pykäliin:
    "Oikeusministeriöön tarkastettavaksi tulevien pykälien määrä on kasvanut yli sata prosenttia parissa vuodessa."
    Niinpä. Mistä näitä pykäliä oikein tulee ja mihin kansalainen niitä sitten tarvitsee?

    * * *

    Voitko sinä pitää Googlettoman päivän eli tulla kokonaisen viikon toimeen "ilman mitään Googlen tekemää, omistamaa tai muulla tapaa Googlen tuottamaa palvelua"? Yhdysvaltalainen toimittaja Tom Krazit kokeili ja onnistui, melkein.


    tiistaina, helmikuuta 23, 2010

    Urheiluspekulaatio

    Spekuloidaan urheiluasioilla.

    Tulipahan vaan mieleen suomalaisten menestyksestä menossa olevissa olympialaisissa tai oikeastaan niistä keskusteluista, joita asiasta on käyty. Tavoitehan näyttää olleen 12 mitalia, mutta vain yksi on toistaiseksi tullut ja sekin perinteisten suurlajien ja perinteisen valmennusjärjestelmän ulkopuolelta.

    Jännityksellä voi odottaa sitä hetkeä, kun urheilubyrokraatit ja muut pääsevät siihen kuuluisaan analyysivaiheeseen pähkäilemään sitä miksi näin on nyt päässyt käymään eli että asetetuista tavoitteista jäätiin kauas. Selitykset ovat aina parhaimmistoa.

    Mietitäänpäs hetki. Kristallipallo kertoo, että perustetaan joku työryhmä, jossa voi olla mukana myös operustministeriön väkeä. Työryhmä pähkäilee jonkun tovin ja päätyy ehdottamaan sellaista ideaa, että lisää rahaa urheiluviihteeseen pitäisi nyt saada (tarvitaan lisää valmennusta, lisää leirejä, lisää kaikkea), lisää suorituspaikkoja rakentaa (lisää hiihtoputkia jne.), harrastajapohjaa pitää laventaa (koululiikuntaa lisää) ja strategia pitää uudistaa (strategia on aina hyvä uudistaa, jos vanha ei toimi). Ja tuliko jo todetuksi, että lisää julkista rahaa pitää tähän toimintaan saada?

    Tulipahan vaan mieleen, että onko se nyt niin vaarallista, ettei niitä mitaleita tällä kertaa tullut ja mieli vähän maassa? Ne vähäisetkin mitalit luovat sankareita ja iloitkaamme niistä.

    Muuten, kuinkas moni tästä olympiajoukkueesta tekee hommaansa käytännössä ammatikseen? Ja jos tekee, niin miksi sitä pitäisi julkisin varoin erityisesti tukea?

    Menestyksessä kyse on kuitenkin loppujen lopuksi siitä, miten yksilö - tässä tapauksessa - urheilija saa itsestään oivalluksen ja tekemisen sellaiselle tasolle, että onnistuu paremmin kuin kilpailijansa. Kyse on laadusta ja se tekemisestä. Sitä ei millään tukijärjestelmillä rakenneta, vaikka tietenkin olosuhteilla ja välineillä on väliä.

    maanantaina, helmikuuta 22, 2010

    OL3 maailman kuudenneksi kallein vekotin

    Greenpeace on koonnut tietoja Olkiluotoon rakenteilla olevan Suomen viidennen ydinvoimalan hinnasta ja kustannuksista.

    Nyt arvioitu laitoksen kokonaiskustannus on alunperin luvatun 2,5 miljardin euron sijaan 5,5 miljardia eikä laitos ole edes valmis. Valmistumista saadaan vielä odotella ainakin pari vuotta, kenties vielä pitempään.

    Ydinvoimalaan liittyvien investointien lupailtiin aikanaan pysyvät näkyvästi Suomessa. Eivät ole pysyneet. Laitoksen toteutuksessa ei pitänyt käyttää julkisia varoja. Julkista tukea hankkeelle on virrannut. Kohta voidaan kysyä, onko laitoksen hakuvaiheen lupauksista yksikään pitänyt.

    OL3 on jo nyt surullisen kuuluisa ydinvoimalobbyn monumentti, jonka laskun lopulta maksavat pohjoismaiset sähkönkuluttajat ja ranskalaiset veronmaksajat.

    Olkiluoto 3, vaikka se ei edes toimi vielä, on maailman kuudenneksi kallein yksittäinen vekotin. Kallein on kansainvälinen avaruusasema ISS, joka tosin on jo toiminnassa. Jopa CERNin massiivinen LHC-kiihdytin on saatu vaikeuksien kautta toimimaan, mutta OL3:sta selvästi pienemmällä hinnalla.

    Nähtäväksi jää, mikä OL3:n lopulliseksi hinnaksi tulee ja tuleeko siitä kenties tuon kalleimpien vekottimien listalla ainoa laite, jota ei saada kunnolla toimimaan.

    Typerintä mitä köyhä maamme on seuraavaksi tekemässä, on näiden samaisten vempainten lisähankinta.

    (via Yrttimaan aikakirja II)

    sunnuntaina, helmikuuta 21, 2010

    Some day classic: 99 Luftballons

    Nyt on aika soittaa sunnuntaiklassikoissa protestilaulu:

    99 Luftballons on saksalaisen Nenan (oikealta nimeltään Gabriele Susanne Kerner, s. 1960) hitti vuodelta 1983. Ajalta, jolloin Berliinin muuri oli vielä tukevasti pystyssä ja kylmä sota vallitseva olotila. Biisi julkaistiin Nenan saman nimisellä albumilla.

    Biisin synnystä Wikipedia kertoo tarinaa, jonka mukaan Rolling Stonesin  konserttia Berliinissä kuuntelemassa ollut kitaristi Carlo Karges näki kun ilmapalloja laskettiin vapaaksi ja muuttivat muotoaan muistuttaen omituista lentokonetta. Hän jäi pohtimaan mitä tapahtuisi, kun ne pallot menisivät muurin yli Neuvostoliiton hallitsemalle sektorille eli Itä-Berliiniin.

    Biisi kertookin siitä, miten 99 ilmapalloa leijailee ilmassa aiheuttaen apokalyptisen sotilasoperaation.

    99 Luftballons oli valtava hitti ympäri maailmaa. Länsi-Saksassa se nousi listojen kärkeen, mutta biisin saksalainen versio nousi myös Yhdysvalloissa Billboard Hot 100-listalla sijalle 2 ja englanninkielinen versio 99 Red Balloons brittilistojen kärkeen. Kappale nousi listojen kärkeen myös esimerkiksi Australiassa, Itävallassa, Kanadassa, Irlannissa, Hollannissa, Uudessa Seelannissa, Ruotsissa, ja Sveitsissä.

    Yhdysvalloissa saksankielisen kappaleen nouseminen listan top 10-kärkeen oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 1961, jolloin Lolitan biisi Sailor menestyi myös Yhdysvalloissa.

    99 Luftballons on ainoa Nenan biisi, joka on menestynyt Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa vaikka Nenan uralle manner-Euroopassa ja Japanissa on mahtunut myös muita menestyksiä. Nenaa pidetäänkin yhden hitin ihmeenä Britanniassa ja Yhdysvalloissa.

    Nenan menestysbiisin tehnyt bändi hajosi vuonna 1987, jonka jälkeen hän on julkaissut taiteilijanimellään sooloalbumeita. Nenan levytysura alkoi tuosta menestyslevystä ja on jatkunut näihin päiviin asti. Viimeisin julkaisu on vuonna 2009 julkaistu albumi Made In Germany, joka nousi Saksassa listojen kärkeen.

    Videon lähde: YouTube. Kyseessä on konserttitaltiointi vuodelta 1983.

    Lähteitä ja lisätietoja:

    EDIT klo 12.14
    Mitähän biisiä viime viikolla eteläkorealaiset aktivistit oikein ovatkaan kuunnelleet, kun lähettivät ilmapalloja mukanaan lentolehtisiä, radioita ja dollarin seteleitä rajan yli nälänhädästä kärsivään Pohjois-Koreaan sikäläisen diktaattori Kim Jong Ilin synttäreiden kunniaksi.

      perjantaina, helmikuuta 19, 2010

      Viestinnän maailmankartta

      Iltalehden eilinen pääkirjoitus kertoo Päivälehden meuseossa pidetystä journalismin tulevasisuuskeskustelusta.

      Helsingin Sanomien pomo ja tuleva päätoimittaja Mikael Pentikäinen ennusti, että "Helsingin Sanomiakin kustantavan Sanoma Newsin ansaintamallit eivät sanottavasti muutu seuraavien viiden vuoden aikana".

      Tätä sopii nykyisessä mediamyllerryksessä epäillä. Vaikka HS on kansainvälisesti ajatellen päräjnnyt ihan kohtalaisesti, suunta on koko printtimedialla alaspäin nyt ja se on sitä jatkossakin eikä siihen viiden vuoden perpektiivillä voi suhtautua siten, etteikö ansaintamalleissa olisi korjaamista. Pentikäisen linjauksistahan se tietysti on osin kiinni.

      Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner sen sijaan korosti sosiaalisen median merkitystä mediakentän muutoksessa ja "piti selvänä, että Yhdysvalloista lähtöisin oleva "mediatsunami" pyyhkäisee Suomenkin yli".

      Hänen mukaansa "Suomesta ei ole tullut viestinnän maailmankartalle yhtikäs mitään kymmeneen vuoteen".

      Jälkimmäisessä tokaisussaan Jungner on enemmän kuin oikeassa. Aikanaan uuden median aallonharjalla paistatellut taloutemme on sittemmin keskittynyt seurailemaan kaikkea sitä, mitä maailmalla tehdään ja suhtautunut enemmänkin regoiden asioihin. Impulssit tulevat nyt muualta ja pyyhkäisevät meidänkin yli.

      Ei tarvita kummoistakaan kristallipalloa arvioidakseen Jungnerin olevan oikeassa.


      * * *

      Niin. Jungner saikin sitten pot... jätettiin valitsematta uudelle kaudelle Ylen johtoon. Tilalle valittiin ammattijohtaja kansainvälisestä busineksesta. Nokia Siemens Networksin yhteiskuntasuhteista ja yritysvastuusta vastaavan johtajan Lauri Kivisen Yleen etsi SOK:n entinen pääjohtaja ja Ylen hallituksen puheenjohtaja Kari Neilimo.

      Uutistietojen mukaan päätös tehtiin, kuten yhtiöissä tehdään eli hallitus valitsee toimitusjohtajan eikä siihen sotkettu mitään ylimääräisiä intressejä.

      Siispä eduskunnan vasemmisto veti herneen nenäänsä, kun Ylen johtoon valittiin ammattijohtaja entisen poliittisen läänityksen sijaan. Kyse oli vasemmiston mukaan jonkinlaisesta poliittisesta ajojahdista tai vastaavasta. Vasemmiston urputus on menneiden aikojen haikailua, nykyisessä maailmassa poliittisilla meriiteillä ei johtamisen näkökulmasta ole paljoakaan painoarvoa.

      Seuraava suurempi nimityskierros on tulossa Kelassa, joka viime vuosikymmenet on ollut Keskustan poliittinen läänitys. Mitäs jos Kelaankin palkattaisiin ammattijohtaja? Saataisiin vähän pöllytettyä sitäkin saareketta yhteiskunnassamme.

      torstaina, helmikuuta 18, 2010

      Valokuvatorstai: Lumi

      Valokuvatorstain 155. haaste on ajankohtainen aihe eli lumi.

      keskiviikkona, helmikuuta 17, 2010

      Energiayhtiöiden asennevamma

      Jos kaupan liitto osoittaa asennevammaisuutta vaatiessaan lähes laissez-faire-markkinataloutta kaupan paikkojen rakentamiseen, sitä samaa osoittavat suomalaiset energiayhtiöt.

      Kuten pari päivää sitten kerrottiin, Suomi on tuulivoiman kehitysmaa. Ilmastolakoot-kampanja kilpailutti alkuvuonna yli 40 sähköyhtiötä, mutta yksikään yhtiöistä ei sitoutunut kasvattamaan tuulivoiman tuotantoa uusien asiakkaiden tuomilla lisätuloilla.

      Tarjolla oli 2000 kotitalouden energian kulutus, mutta sen ehdot tuulivoimaan sijoittamisesta ei energiayhtiöitä kiinnostanut. Asiakkaat eivät yhtiöitä kiinnostaneet.

      Kysymys ei ole tekniikasta tai siitä, etteikö tuulivoimaan investointi olisi mahdollista. Kysymys on siitä, että halua ei ole ja julkisen vallan strategiset valinnat eivät tule kestävämpään kehitykseen siirtymistä Suomessa.

      Suomalainen energiapolitiikka on kansainvälisestikin ajatellen joko noloa tai häpeällistä. Tai molempia.

      Kauppa, nyt 2000-luvulle!

      YLE Uutisten mukaan "Kaupan liiton mielestä ympäristöministeriö antaa kaavoitukselle liikaa painoarvoa, kun se päättää uusien suurmyymälöiden sijoituspaikoista".

      Kaupan liittoa hiertää se, että asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) ei ole ollut innostunut siitä, että esimerkiksi kauppakeskuksia sijoitetaan taajama-alueiden ulkopuolelle ja pelkkien henkilöautoyhteyksien varaan. Ympäristöministeriön kielteisiä kauppakeskuspäätöksiä on perusteltu esimerkiksi ympäristöarvoilla.

      Vapaavuori sanoo, että "kaupan toimijat, toisin kuin aiemmin kun näitä kauppoja pyrittiin sijoittamaan keskelle asustusta, niin nyt he hakevat sijoituspaikkoja keskelle peltoja ja moottoritien varsille".

      Kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala pelkää samassa jutussa, että ulkomaiset kiinteistösijoittajat pakenevat Suomesta, ellei suurkauppoja saa perustaa liiketoiminnan kannalta parhaille paikoille.

      * * *
      Vapaavuori on oikeassa, kaupan liitto väärässä.

      Kaupan liiton urputus on peräisin laissez-faire-markkinataloudesta, jossa annetaan mennä vaan ilman mitään rajoituksia. Samalla unohtuu se, että nyt ja lähivuosikymmeninä myös Suomessa on suurempiakin murheita kuin se, että mitkä tahansa kaupan hankkeet saisi toteuttaa ihan miten vaan.

      Ilmastonmuutoksen yhteiskuntaan ei kuulu Kaupan liiton kaltaiset ideat ja hankkeet, joissa erilaisia kuvioita perustellaan sillä, että on haitaksi liiketoiminnalle se, että ympäristörasitusta kasvatetaan täysin tarpeettomasti.

      Samalla haastattelussa esitetty uhkaus siitä, että " ulkomaiset kiinteistösijoittajat pakenevat Suomesta, ellei suurkauppoja saa perustaa liiketoiminnan kannalta parhaille paikoille" on menneiden aikojen uhoamista ja pelottelua. Kaupan liitolta jää näkemättä, että nämä pikavoittoja ekologisten kustannusten hinnalla etsivät sijoittajat ovat Suomesta ylipäätänsä kiinnostuneita vain siksi, että täkäläiset sinisilmäiset päättäjät antavat turhuuden tapahtua ja heidän kerätä voitot vauhdilla.

      Kaupan liitto tekisi ison palveluksen itselleen ja kuluttajille, jos käyttäisi energiansa sen pohtimiseen, miten ympäristörasitusta voidaan alentaa eikä tyytyisi urputtamaan tuhlaavaisuuden aikakauden teemoilla.

      Sci-fi-vinkki: Approaching Pavonis

      Jos todellisuus on hetkittäin liian pimeää, kannattaa vilkaista uutta sci-fi-blogia Approaching Pavonis Mons by balloon, jota pitää kirjailija Alastair Reynolds.

      Ensimmäiset postaukset tarjoavat informaatiota uudesta Boskone-kirjasta Deep Navigation sekä ensi kussa briteissä julkaistavan kirjan Terminal World ensimmäinen luku.

      Reynoldsin aiempi blogi Teahouse on the Tracks on siis taakse jäänyt. On Reynoldsilla omat verkkosivunsakin, jos kirjailijan tekemiset laajemmin kiinnostavat.

      tiistaina, helmikuuta 16, 2010

      Suomi, tuulivoiman kehitysmaa

      Viimeisin Tekniikka ja Talous kirjoittaa paperilehden sisäsivuillaan tuulivoimasta nojaten Global Wind Energy Coucilin tilastoihin. Nettiversioon asti juttu ei näköjään ole päätynyt.

      Jutussa kirjoitetaan siitä, miten talouskriisistä huolimatta maailmalla rakennetaan vauhdilla lisää tuulivoimaa, paitsi Suomessa. Uutta tuulivoimakapasiteettia rakennettiin viime vuonna enemmän kuin koskaan.

      Kiinassa otettiin käyttöön viime vuonna 13 000 megawattia ja tavoitteeksi on asetettu, että vuonna 2020 maassa olisi kapasiteettia 150 000 megawattia.

      Yhdysvalloissa uutta tuulivoimakapasiteettia rakennettiin 9 922 megawatin edestä. EU:ssa kehitys on saman suuntaista eli uusia tuulivoimaloita nousi viime vuonna 23 % enemmän kuin vuotta aikaisemmin ja EU:n alueella investoitiin tuulivoimaan 13 miljardia euroa. Koko maailmassa tuulivoimaloiden rakentaminen oli 45 miljardin euron business.

      EU-maista uutta tuulivoimaa viimevuonna rakensivat esimerkiksi Espanja 2 459 megawatin, Saksa 1 917 megawatin, Italia 1 114 megawatin, Ranska 1 088 megawatin, Iso-Britannia 1 077 megawatin, Portugali 673 megawatin ja Ruotsi 512 megawatin verran.

      Suomessa uutta tuulivoimaa otettiin käyttöön nolot 4 megawatin verran. Suurempaan tuulivoimakapasiteetin kasvuun GWEC:n raportin (PDF) mukaan pääsivät mm. sellaiset maat kuin Egypti, Marokko, Iran, Tunisia, Chile, Costa Rica, Nicaragua, Kreikka, Turkki, Puola, Belgia ja niin edelleen. Osa näistäkin maista otti viime vuodenna käyttöön lähes saman verran uutta tuulivoimaa kuin Suomessa on tällä hetkellä yhteensä.

      Suomi on muutenkin tuulivoiman kehitysmaa. EU:ssa sähköntuotannosta keskimäärin tuotettiin tuulivoimalla n. 5 %, sama osuus Suomessa on 0,3. Tavoitteetkin ovat vaatimattomia. Suomessa on virallisesti tavoitteeksi asetettu nostaa tuulivoimakapasiteetti 2 000 megawattiin vuoteen 2020 mennessä, kun Ruotsissa oli jo viime vuonna 1 560 megawattia. Ruostissa tavoitellaan vuonna 2020 peräti 30 terawattitunnin tuulisähkön tuotantoa.

      Kuten tunnettua, Suomessa kyse ei ole siitä, etteikö tuulivoimaa voitaisi rakentaa reippaasti lisää, vaan siitä ettei sitä haluta. Kyseessä on strateginen päätös.

      Suomessa energiapolitiikkaa tehdään ydinvoiman ympärillä siten, että muuten asioita tehdään näpertelemällä ja niin, etteivät ne vahingossakaan pääse sotkemaan ydinvoimalobbyn hankkeita, joilla ei enää tähdätä kotimaisen kulutuksen tyydyttämiseen, vaan siihen, että sähköä viedään.

      Energiaa muille, jätteet meille. Näin voitaisiin kutsua suomalaista energiastrategiaa näinä aikoina.

      Tuulivoimaa vähättelemällä Suomi on pitänyt myös huolen siitä, ettei sillä ole enää tilaa noilla voimakkaasti kasvavilla markkinoilla. Teknologinen etu on jo menetetty.


      EDIT klo 8.03:
      Kun Suomessa näpräillään asian tiimoilla, norjalaiset rakentavat 10 megawatin tuuliturbiinia.

      maanantaina, helmikuuta 15, 2010

      Julkinen data

      Julkishallinnossa on pähkäilty kuinka julkishallinnon data saataisiin verkkoon ja käyttöön tieoturvaa tai yksityisyyden suojaa loukkaamatta. Asiaan viittasi viime vuonna myös selvitysmies Paul Paukku omassa selvityksessään (PDF).

      Syy tähän pähkäilyyn on suomalaisen tietoyhteiskunnan hidast eteneminen ja tila yleensä. Infrastruktuuriahan meillä on, mutta ne sisällöt ja palvelut ovat puolitiessään.

      Nyt on sitten keksitty liiankin ilmeinen ratkaisu eli asiaa pähkäilemään on keksitty perustaa peräti kolme (3) työryhmää.

      Valtiovarainministeriön hinnoittelua ja tekniikkaa pähkäilevät työryhmät voivat aprikoida asioita ensi vuoden loppuun eli parin vuoden päästä pitäisi tietää millä tekniikalla asia on hoidettavissa sekä mitä se maksaa ja millä lisenssimallilla voidaan edetä. Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmällä on aikaa tämän vuoden loppuun asti selvittää "mitkä ovat julkisen tiedon saatavuuden esteet ja miten ne voitaisiin poistaa".

      Jotenkin tulee vain mielee vanha tarina siitä, että jos vasara on ainoa työkalu, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Julkishallinto perustaa työryhmiä ja komiteoita pähkäilemään asioita, jotka olisi ratkaistavissa katselemalla hieman ympärilleen ja varmistamalla, ettei tehdä sellaisia päätöksiä, jotka lukitsevat tilanteen esimerkiksi vain yhteen tekniseen ratkaisutapaan.

      Ihan vain vinkkinä viikoksi, hinnoittelulla voidaan tappaa koko idea, mikäli se perustuu johonkin liian monimutkaiseen malliin tai on kustannuksiltaan ennustamattomissa tai liian korkea. Lisenssimalleja on maailmalla olemassa pilvin pimein ja niiden tulkinnasta Suomessa on osaamista.

      Kun puhutaan kuitenkin veronmaksajien jo kerran maksamista tiedoista, mitään sangen suljettuja lisenssiehtoja ei ole edes viisasta käyttää. Mitä avoimemmilla lisensseillä voidaan edetä, sen parempi. Maksuperustelaki on jo nyt yksi syy siihen, miksi julkista dataa ei käytetä.

      Teknisesti rajapintoja on jo määritelty ja niitä on aika turhaa määritellä kerralla kaikkia uusiksi, vaan erilaisten palveluiden käyttöönottoihin valmiiden osien osalta voidaan siirtyä vaikka heti. Määrittelemättömät osat voidaan tehdä työryhmässä muun tekemisen jo käynnistyttyä.
       
      Tietoyhteiskunnan ajanlaskussa ikuisuuden istuvat työryhmät ovat itsessään julkisen tiedon saatavuuden este.

      Työryhmäfilosofia kuvastaa suomalaisen tietoyhteiskunnan tilaa. Ongelmat ovat tiedossa, mutta pohtiminen ja pähkäily vaan jatkuu, vaikka konkretiaan siirtymiselle ei ole mitään estettä.

      sunnuntaina, helmikuuta 14, 2010

      Ilmastoministeri

      Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) ehdottaa päivän uutisten mukaan ilmastoasioiden keskittämistä ympäristöministeriöön. Se tarkoittaisi sitä, että nyt työ- ja elinkeinoministeriölle kuuluvat energia-asiat siirrettäisiin ympäristöministeriön vastuulle.

      Ajatuksessa on järkeä. Ilmastoasiat ovat keskeinen osa niin ilmasto- kuin energiapolitiikkaakin, mutta helposti intressit ovat erilaisia. Koordinointi menee herkästi neuvottelemiseksi ja tehottomien ja hyödyttömien kompromissien kierre on herkässä. Ja nimenomaan tehottomuutta ei ilmastoasioissa juuri nyt kaivata, vaan määrätietoista työtä ongelmaan tarttumiseksi.

      Asia on syytä pitää mielessä ja nostaa esiin seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

      Some day classic: Silver Dollar

      Onkohan tämä seuraava kipale ohje, vihje, varoitus vai jotain asennekasvatusta? Groovea tässä nyt ainakin on. Ja lisäksi tämä aivan yllättäen sopii myös sunnuntaiklassikoiden teemasoittoon.

      Silver Dollar on Damita Jon biisi vuodelta 1965. Biisi ei aikanaan juurikaan menestynyt mitenkään ihmeellisesti. Diskografiatietojen mukaan singlestä, jolla biisi julkaistiin, on otettu myös painoksia violetilla vinyylillä.

      Damita Jo DuBlanc (s. 5.8.1930 - k. 25.12.1998) oli yhdysvaltalainen laulaja, näyttelijä ja komedienne. Hänet tunnetaan parhaiten kahdesta nk. vastauskappaleesta eli vuoden 1960 kappaleesta I'll Save The Last Dance For You (vastauksena the Drifters'ien Save The Last Dance For Me-biisille ja vuoden 1961 kappaleesta I'll Be There (vastauksena Ben E. Kingin biisille Stand By Me). Molemmat olivat Yhdysvalloissa top 40-hittejä, mitä pidetään tällaisille vastauskappaleille poikkeuksellisena.

      Muista Damita Jon kappaleista voidaan muistaa If You Go Away, joka oli vuonna 1966 pieni hitti. Kappale on cover Jacques Brelin biisistä.

      Damita Jon menestys ja albumiäänitykset kestivät vuodesta 1961 vuoteen 1968 ja hän teki yhteensä 9 albumia. Tosin Damita Jo levytti jo vuodesta 1950 alkaen erilaisissa kokoonpanoissa ja yhteyissä.

      Anekdoottina mainittakoon, että Jacksonin musikaalisen sisarusparven nuorimmainen eli Janet Jackson on koko nimeltään Janet Damita Jo Jackson ja nuo välinimet äiti Katherine antoi nimenomaan Damita Jo DuBlancin kunniaksi. Damita Jo kun on Katherine Jacksonin suuri suosikki.

      Videon lähde: YouTube.

      Lähteitä ja lisätietoja:


        lauantaina, helmikuuta 13, 2010

        Urheiluviihdettä

        Olympialaiset Kanadassa ovat alkaneet ja tällä kertaa kuolemaan johtaneella onnettomuudella. Se on surullista.

        Tapahtumasta on HS:n mukaan syytetty myös olympiakomitea KOK:ta, sillä olympialaisten lajeista halutaan vauhdikkaan näyttäviä, jotta ne pärjäisivät televisiokatsojien määrässä. Olosuhteet vedetään niin rajoille, että turvallisuus on tiukilla ja ihan vain katsojalukujen vuoksi.

        Vähän samasta teemasta HS:ssä puhuu myös dopingtutkija Tapio Videman, joka pohtii ääneen sitä, että dopingtestauksen voisi oikeastaan lopettaa.

        "Hän sanoo, että jos kilpaurheilu nähdään rehellisesti viihdebisneksenä, testeistä luopuminen on realistinen johtopäätös."
        Hän kutsuu dopingtestejä viihdealan pr-toiminnaksi ja muistuttaa, että murtomaahiihdon Lahden MM-kisoissa vuonna 2001puolella mitalihiihtäjistä oli kisoissa erittäin epänormaalit veriarvot.

        Nykyään dopingissa puhutaan esimerkiksi geeniterapioista tai vaikkapa somatotropiinista, jota saadaan kuolleiden ihmisten aivolisäkkeistä ja niin edelleen. Menestystä ja muka-mainetta pitää hankkia hinnalla millä hyvänsä ja tosiasiassa terveydellä ei ole siinäkään suhteessa ihan niin tarkkaa väliä.

        Puhtaan ja reilun pelin eetos on aika kaukana nykyisestä huippu-urheilusta, jota tehdään enemmänkin televisio-oikeuksien tuomien tulojen tahtiin. Miksi tätä viihteellistymistä ei sitten vietäisi kerralla loppuun asti? Viidenteollisuudestahan tässä urheilubusineksessa on kyse.

        perjantaina, helmikuuta 12, 2010

        Skywatch Friday: Red

        Red sky

        Sometimes it is red.

        More pictures from Skywatch Friday.

        torstaina, helmikuuta 11, 2010

        Kaikki valta kansalle, eikun...

        Tänään vähän politiikkaa. Tässä blogissa on kannatettu presidentin valtaoikeuksien karsintaa ja kannatetaan edelleen.

        Nyt asiaa pähkäillyt Taxellin komitea on saanut valmiiksi mietintönsä, missä aika varovaisesti esitetään muutettavaksi jotain. Pääasiat näyttävät olevan ne, jotka muutenkin ovat olleet esillä ja vallitsevana käytäntönä eli pääministerin edustaminen maatamme EU-kokouksissa ja se, että ulkopolitiikan johtamisessa tehdään pieniä säätöjä kuten myös nimitysvallassa.

        Perusteiltaan sekava tilanne, jossa Suomen ulkopolitiikkaa johtaisi edelleen tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, jatkuu yhä edelleen.

        Kuitenkin silloin, jos hallitus ja eduskunta ovat tässä yhteistoiminnassa samaa mieltä keskenään, mutta eri mieltä presidentin kanssa, hallituksen ja eduskunnan kanta voittaisi. Tässä on järkeä. Pitää olla olemassa mekanismi, jolla se "yhteistoiminta" varmistetaan ja jos varmistetaan, niin tehdään se sitten parlamentarismin kautta.

        Puolueiden pelaaminen ja kiistely koko asian ympärillä ei saa mitään arvosanoja, koska hämmentävästi koko prosessi on jostain syystä valtapolitisoitu ja asiat ovat päällisin puolin päälaellaan tai muuten vaan sekava.

        Ensin kannattaa huomata, että entinen kuninkaantekijäpuolue ja gallupien perusteella seuraavien presidentinvaalien paalupaikalla toistaiseksi majaileva Kokoomus on ollut eturivissä vaatimassa presidentin valtaoikeuksien vähentämistä.

        Vasemmistosta taas kauhistellaan, miten presidentiltä voidaan ottaa valtaa ja antaa sitä parlamentille eli kansan valitsemalle kollektiiville. Vasemmisto on huolissaan myös (lähes historiallisesti) armeijan ylipäällikkyyden kohtalosta. Presidentin valtaoikeuksien säilyttämisen lisäksi SDP haluaa koplata perustuslain uudistamisen vaalilain uudistamiseen ja sitä kautta puoluepolitisoida asian, vaikka itse komiteassa erimielisyyksiä lopullisista esityksistä ei ole kuulemma kuulunut.

        Ilmeisesti Viherät ja Keskusta ovat Kokoomuksen kanssa mietinnön takana tavalla tai toisella.

        Koko kuvio näyttäytyy nyt sekavana soppana, jossa kauhan varressa on kuka milloinkin ja asiassa on pahasti kahtiajaon makua.

        Ja miksi? Ulos päin koko riitely näyttää siltä, että vasemmistolla on hinkua tukea istuvan presidentin (sd.) pitkin matkaa esittämiä vaatimuksia siitä, ettei varsinkaan ulkopolitiikkaan liittyviä valtaoikeuksia saa riisua (vaikka koko uudistus ei hänen valtaoikeuksiaan edes koske vaan vasta hänen seuraajansa). Oikeisto taas ei siitä välttämättä ole piitannut, vaikka seuraava presidentti jonkinlaisella todennäköisyydellä tulee siitä leiristä.

        Menikö sekavaksi? Ei se mitään, sekavammaksi koko asia menee, kun muistaa että eduskuntavaalit ovat vähän reilut vuoden päässä ja yhdet pyrkivät ratsastamaan nykyisen presidentin suosiolla ja toiset mahdollisesti tulevan. Vaalikamppailusta ei ole tulossa mitään sivistynyttä demokratian kannatuspuhetta ja ylistystä, vaan epämääräistä valtapeliä, missä yhdet koplaavat yhden ja toiset toisen asian.

        Se on jo poikkeuksellista, jos perustuslaista tehdään jonkinlaista vaalikamppailun välinettä. Tähänhän koplaileminen ja säätäminen on johtamassa. EU-politiikan sisällöistä ja parlamentarismista viis.

        Onko Italian tie myös Suomen tie ja mitkä ovat siinä sirkuksessa kunkin roolit? Kuka tietää ja kiinnostaakohan se enää ketään?

        Kun politiikka on tällaista, ei millään sähköisen äänestämisen kikkailulla saada äänestysintoa nousemaan.

        EDIT klo 8.36
        Konkretisoidaan tätä sekavuutta vielä hieman. Eduskunnan kritisoima, mutta kansan gallupeissa tykkäämä puhemies Sauli Niinistö (kok.) on ilmaissut mielenkiinnon presidentinvaaliehdokkuutta kohtaan olleen laskusuunnassa valtaoikeuksien kaventamisuhan alla. Jos vasemmiston vastahanka johtaa siihen, että Niinistö sitten suostuu Kokoomuksen ehdokkaaksi, niin hänen tarvitsee vain kaivaa vanhat vaalimainokset esiin. Niissä puhuttiin jotain "työväen presidentistä", mitä esimerkiksi SDP kritisoi. Nyt ei enää kannata kritisoida.

        keskiviikkona, helmikuuta 10, 2010

        Vihreitä talouspalveluita

        Peter Sinclair, joka on julkaissut koko joukon ilmastodenialistien väitteitä koskevia videoita sarjassaan Climate Denial Crock of the Week, on ryhtynyt nyt tekemään myös energiatalouden ratkaisuja käsitteleviä pätkiä. Seuraavassa pyöritellään sähköautoihin liittyvää probelmatiikkaa otsikolla Renewable Energy Solution of the Month:


        * * *

        Seppo.net:n Seppo Leinonen on kuvaavalla tavalla käsitellyt ekosysteemipalveluita ja pörräävien pölyttäjähyönteisten taloudellista merkitystä. Pölyttäjähyönteisten tarjoamien ihmistaloudelle ilmaisten ekosysteemipalveluiden arvoksi on EU-alueella laskettu 5 miljardia euroa vuodessa. Se nyt vaan ei ole kukkarollekaan se ja sama miten ympäristöämme käsittelemme.

        Kohinaa netissä

        Netissä tapahtuu. Facebookissa pistettiin jälleen käyttöliittymää uusiksi ja tällä kertaa sähköpostimaisempaan suuntaan. Varmaan tätäkin uudistusta kohta joukolla vastustetaan kuten kaikkia viimeaikaisiakin, vaikka kieltämättä ensivaikutelma on parempaan päin.

        Google sai streetviewn käyttöön myös Suomesta eli kyse on katutason näkymästä Googlen karttapalvelussa. Odotettavissa on keskustelua yksityisyyden suojasta, kun porukat etsivät kuvista paikalle osuneita kansalaisia. Vai mitä sanotte esimerkiksi vaikkapa karttakuvasta, jossa kulkija on matkalla eroottiseen baariin tai nämä nokoset Mikkelissä. Toki katukuvista saattaa löytyä muutakin, kuten vaikkapa norjalaisia sukeltajia. Ja niin edelleen. Ihan kaikkea katunäkymiin ei ole otettu mukaan. Tilannekuvabongauksia löytyy tietysti Twitteristä.

        Google julkaisi myös toisen uuden palvelun eli Facebook-tyylisen palvelun Buzz, joka kytkeytyy Gmailiin. Eli sähköpostin kylkeen statuspäivityksiä ja erilaisen materialin jakamista. Pikavilkaisun perusteella tuossa näyttää olevan järkeä ja mahdollisuuksia. Muistaako muuten kukaan mihin katosi se kohkaaminen, jota käytiin Waven ympärillä?

        EDIT klo 6.53:
        Google katunäkymien tiimoilta Hilavitkutin on pistänyt pystyyn leikkimielisen kilpailun.

        EDIT klo 22.43:
        Osa kuvista on poistettu palvelusta ja varmaankin vielä poistetaan kuvissa esiintyvien tms. pyynnöstä. Vahinko voi kuitenkin joissain tapauksissa olla tapahtunut, silleä kuva elävät omaa elämäänsä, vaikka niitä nyt poisteltaisiinkin.

        maanantaina, helmikuuta 08, 2010

        Maanantaispekulaatio: Moraali, uskonto ja yhteiskunta

        Spekuloidaan hieman maanantain kunniaksi.

        Tiede-lehden pikku-uutinen kertoo, ettei moraali ole uskonnon tuote eikä ihmisen sisäsyntyinen käsitys oikeasta ja väärästä ei riipu hänen uskonnollisuudestaan.

        Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen Helsingin yliopistosta ja psykologi Marc Hauser Harvardin yliopistosta ovat tutkimuksissaan havainneet, ettei yksilöiden moraalisessa suhtautumisessa uusiin moraalisiin ongelmiin ei ole juurikaan eroja, vaikka heillä olisi erilainen uskonnollinen tausta tai ei lainkaan uskontoa.

        Tämän tietysti voisi ajatella olevan yhdensuuntainen tulos sen kanssa, että erääksi moraalia määrittäväksi piirteeksi esitetään universaalisuus. Sillä tarkoitetaan sitä, ettei moraaliset arvioinnit riipu ihmisen henkilöstä tai hänen roolistaan. Ihmisillä on samat säännöt moraalisessa mielessä.

        Moraalia kuvaavana piirteenä esitetään usein myös autonomisuus eli se, ettei moraaliarvostelmia voida perustella muiden loppujen lopuksi muiden arvostelmien kuten vaikkapa vallan, biologian, estetiikan tai uskonnon arvostelmien avulla.

        Ne kaksi muuta usein moraalia määrittäviksi piirteiksi esitetyt asiat ovat preskriptiivisyys ja ylivertaisuus, mutta ei sotketa niitä nyt tähän.

        Aika usein kuulee tai näkee puhuttavan esimerkiksi suomalaisisen yhteiskunnan arvoista tai länsimaisista arvoista ikäänkuin moraalisten arvostelmien perusteena erilaisia asioita kohtaan. Jos kerran moraali ei ole uskonnon tuote, se tuskin on esimerkiksi suomalaisuudenkaan tuote. Mitä siis ovat esimerkiksi suomalaisen yhteiskunnan arvot?

        Kenties se on määriteltävissä jonkinlaiseksi kokoelmaksi yhteiskunnallisia näkemyksiä, joilla on perinteitä, mutta ne eivät ole kuitenkaan moraalia määrittävä tekijä.

        Tulipahan vaan mieleen.

        sunnuntaina, helmikuuta 07, 2010

        ExxonMobilen rahaa ilmastodenialistien toimintaan

        The Independent kirjoittaa öljy-yhtiö ExxonMobilin toimista, joilla se rahoittaa erilaisia think tankeja, jotka masinoivat ilmastodenialistien toimintaa.

        Jutun perusteella viimeaikaiset operaatiot ilmastotutkimusta vastaan eivät näytä olevan mitenkään spontaaneja, vaan selkeästi suunniteltuja. Tarkoituksena on vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen ja viedä tukea pois käsitykseltä, että ihmisen toimet ovat ilmastomuutoksen taustalla.

        The Independent kirjoittaa:

        "An orchestrated campaign is being waged against climate change science to undermine public acceptance of man-made global warming, environment experts claimed last night."
        Lehden mukaan ainakin sellaiset organisaatiot kuin yhdysvaltalainen Atlas Economic Research Foundation ja brittiläinen International Policy Network ovat nauttineet tuntuvasta ExxonMobilen tuesta ja organisoineet denialistien toimintaa.

        Lehti kirjoittaa:
        "A complicated web of relationships revolves around a number of right-wing think-tanks around the world that dispute the threats of climate change. ExxonMobil is a key player behind the scenes, having donated hundreds of thousands of dollars in the past few years to climate change sceptics."
        Ilmastodenialismia kytketään jutussa oikeistoideologiaan ja siihen, ettei markkinoita saisi säädellä. Näiden näkemysten levittäminen kytketään öljybusineksen rahoitukseen:
        "Bob Ward, the policy director of the Grantham Research Institute on Climate Change at the London School of Economics, said: "A lot of the climate sceptic arguments are being made by people with demonstrable right-wing ideology which is based on opposition to any environmental regulation of the market, and they are clearly being given money that allows them to disseminate their views more widely than would be the case if they didn't have oil company funding.""
        * * *

        ExxonMobilellä on ainakin motiivi denialistien tukemiseen ja jutun perusteella yhtiö myös harjoittaa tätä toimintaa. Yhtiö tuskin on ainoa organisaatio, joka pyrkii vaikuttamaan omia intressejään tukevasti yleiseen mielipiteeseen ja poliitikkoihin.

        Ilmastodenialistien väitteet ovat tyypillisesti enemmän tai vähemmäntyhjän päällä, jos niitä hieman pintaa syvemmältä rapsuttaa, kuten esimerkiksi Skeptical Science tekee. Skeptical Science on listannut väitteitä ja tieteen vastauksia niihin väitteiden tyypin mukaisesti. Tekstejä on myös suomennettu.

        AGW Observer on listannut tarkastelee tieteellisiä artikkeleita varsin helposti sulatettavalla tavalla. Ja nyt vinkkinä uusi ilmastoblogi: Ilmastotieto. Kannattaa tutustua.

        Denialistit ovat käymässä mediasotaa, eivät etsimässä ilmasto-ongelmaan ratkaisua.

        Some day classic: Subterranean Homesick Blues

        Joskus esiin kaivautuu historian kätköistä artisteja ja biisejä, jotka on vaan soitettava ennemmin tai myöhemmin ja seuraaava on yksi niistä. Näitä tavattiin tarkasti kouluikäisenä. Mitähän nykykoululaiset "tutkivat"?

        Bob Dylan eli Robert Allen Zimmerman on eräs kevyen musiikin, folk-rockin tai ylipäätänsä rockin ikoneita ja suunnannäyttäjiä. Tai ylipäätänsä musiikin. Jos pitää puhua muusikosta pitkällä termillä "laulaja-lauluntekijä", niin Dylan on myös sellainen klassisessa mielessä, vaikka ei aivan pioneeriksi siinä genressä pääsekään.

        Dylanin pitkällä uralla on monia vaiheita ja hän on tehnyt musiikkia useampaankin tyylilajiin. Vuonna 1962 alkaneen levytysuran alkuvaiheessa Dylan teki musiikkinsa akustisesti, kantaaottavasti ja nousi folkpiireissä maineeseen. Monet Dylanin myöhemmin versioiduista klassikoista on peräisin tältä aikakaudelta kuten vaikkapa Dylanin toisen levytyksen The Freewheelin' Bob Dylan-albumin biisit Blowin' in the Wind tai A Hard Rain's a-Gonna Fall vuodelta 1963.

        Uran alkuvaiheessa Dylanin tekstit olivat usein yhteiskunnallisesti kantaaottavia, kuten esimerkiksi kolmannen vuonna 1964 ilmestyneellä The Times They Are a-Changin'-albumilla.

        Vuonna 1965 Dylan tarttui sähkökitaraan ja maailma ei enää ollut entisensä. Dylan julkaisi viidennen albuminsa Bringing It All Back Home, jolla osa kappaleista on akustisia ja osa sähköistä rockia. Sähkö sai jotkut folkpuritanistit raivoihinsa, mutta musiikki sai uutta suuntaa. Albumilta löytyvät muun muassa sellaiset klassikkobiisit kuin Mr. Tambourine Man, Maggie's Farm, It's Alright, Ma (I'm Only Bleeding) ja edellä olevassa videossa esitetty Subterranean Homesick Blues.

        Albumi nousi Yhdysvalloissa Billboardin listalla sijalle 6 ja Britanniassa listan kärkeen. Albumilta poimittiin kaksi singleä, joista Maggie's Farm sijoittui Britanniassa listasijalle 22 ja Subterranean Homesick Blues Yhdysvalloissa sijalle 39 ja Britanniassa sijalle 9. Subterranean Homesick Blues on biisinä listattu 332. Rolling Stone-lehden Greatest Song of All Time-listalla.

        Kappale tunnetaan myös videostaan, jota siihen aikaan ei vielä olisi sanottu videoksi, vaan promootiofilmiksi. Biisistä tehty video oli kuitenkin ensimmäisiä alallaan.Video tehtiin alunperin D. A. Pennebakerin Dylanin Englannin vuoden 1965 kiertueesta kertovaan dokumenttifilmiin Dont Look Back. Vuonna 1993 Rolling Stone-lehti rankkasi videon 7. sijalle 100 Top Music Videos-listallaan.

        Bringing It All Back Home-albumin julkaisemisen jälkeen Dylan lähti kiertueelle vielä silloin Dylania tunnetumman taiteilijan eli Joan Baezin kanssa. Heillä oli myös noihin aikoihin suhde. Sittemmin Dylanista tuli huomattavasti tunnetumpi taiteilija kuin Baezista, vaikka jälkimmäinenkin on jättänyt näkyvän jälkensä länsimaiseen musiikkikulttuuriin.

        Videon lähde: YouTube.

        Lähteitä ja lisätietoja:

        PS. Idea tämän viikon klassikkoon tuli itse asiassa tuosta videosta, jota Suomessa on omalla tavallaan hyödyntänyt Miljoonasade biisissä Meitä jyrätään, jonka HaloEfekti soittikin tuossa taannoin.

        lauantaina, helmikuuta 06, 2010

        Arktiksen tammikuu

        Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos NSIDC kertoo, että vaikka tammikuu olikin lämpötiloiltaan viileä arktisen alueen merillä, Arkitiksen jääpeitteen kasvu jatkoi urallaan, joka on alle normaalin. Tammikuun lopulla jääpeitteen laajuus putosi vuoden 2007 vastaavan ajankohdan tason alle.

        Varsin Atlantin puoleisella osalla Arktista jääpeite oli epänormaalin pieni.

        Tammikuussa 2010 jääpeitteen koko oli 13,78 miljoonaa neliökilomteriä, mikä on 1,08 miljoonaa neliökilomteriä vähemmän kuin vuosien 1979-2000 keskiarvo, mutta 0,18 miljoonaa neliökilometriä vuoden 2006 ennätyspientä jääpeitteen laajuutta suurempi.

        Jos eri vuosien tammikuita vertailee toisiinsa, voi päätellä jääpeitteen olevan hiljalleen hiipumassa. Se sulaa.

        Lähde ja kuva: NSIDC.

        perjantaina, helmikuuta 05, 2010

        Ilmastojohtajuudesta

        Eliav Bitan kirjoittaa Celciaksessa Kööpenhaminan epäonnistuneen ilmastokokouksen jälkimaininegeista ja maailman valtioiden vapaaehtoisista lupauksista kasvihuonekaasujen päästövähennyksiksi.

        Tammikuun loppuun mennessä annetuista lupauksista Malediivien saarivaltion lupaus nousee esiin. Malediivit lupaavat vähentää kasvihuonekaasupäästöjään ehdoitta ja vapaaehtoisesti 100 % vuoteen 2020 mennessä. Tätä lupausta Bitan kutsuu johtajuudeksi.

        Malediivit on globaalisti pieni tekijä kasvihuonepäästäjänä, mutta myös vaarassa kadota valtiona Maan päältä ilmastonmuutoksen seurauksena. Maan lupausta voidaan kuitenkin pitää viestinä siitä mihin suuntaan asiassa pitäisi edetä.

        Suurimmista kasvihuonekaasujen päästäjistä Yhdysvallat ovat luvanneet vähentää päästöjä 17 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä, mikä tarkoittaa 4 % vähennystä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Se on alku.

        EU on pitäytynyt aiemmissa 20 % päästövähennystavoitteissaan. Ja niin edelleen. Lupaukset ovat maista riippuen kirjavia (teollistuneet maat ja alueet, kehittyvät maat, tiedote PDF), mutta tyypillisesti teollistuneiden maiden osalta jossain 5-40 % välillä.

        Mihin tämä on johtamassa? Sustainability Institute on arvioinut, että tähän mennessä esitetyt lupaukset johtavat 3,9 °C:n lämpötilan nousuun, kun turvallisena rajana on pidetty 2 °C:n lämpötilan nousua esiteolliseen aikaan verrattuna.

        Lupausten seuraukset ovat hieman parempia kuin business as usual-linja, joka johtaisi kestämättömään 4,8 °C:n lämpötilan nousuun.

        Johtajuutta puuttuu rutkasti. Se kertoo ihmiskunnasta aika paljon, jos Malediivit ovat maa, joka näyttää meille mallia.

        keskiviikkona, helmikuuta 03, 2010

        Lue hitaammin

        Simplicitas kirjoittaa hitaasta lukemisesta. Sitä kautta tuli vastaan käsite syvälukeminen, slow reading.

        Aina ei kannata kiirehtiä lukemisen kanssa, vaan palata tekstiin ja antaa sen tuottaa nautintoa sekä syventää tekstin ymmärrystä. Tekstin kanssa voi ikäänkuin "seurustella", kuten Simplicitas siteeraa.

        Ajatuksessa on viisautta. Kun lukee hitaammin ja yrittää nähdä sanojen taakse, saattaa ymmärtää maailman menoa syvällisemmin ja laajemmin. Kun palaa eri teksteihin uudestaan, muutamaa kokemusta rikkaampana, saattaa löytää aiemmasta tekstistä yhteyksiä, jotka pikaisesti lukaisemalla ovat jääneet kokonaan näkemättä.

        Nykyistä maailmaa vaivaa yhden toteuuden julistaminen ja käsittely. Kun jokin asia referoidaan nopeasti iltapäivälehteen, siitä tulee herkästi "totta", vaikka kyseessä olisikin vain tarinan puolikas.

        Asia liittyy myös siihen, että kokonaisuuksien hahmottamisella on merkitystä. Asiantuntijataloudessa erikoistuminen herkästi korostuu ja yhteyksien hahmottaminen jää vähemmälle, joskus hyvinkin vahingollisin seurauksin.

        Miksi näin? Yksi syy on nk. tuottavuuden parantaminen, jolloin vähemmillä resursseilla pitäisi saada aikaiseksi enemmän (suoritteita), mikä on ristiriidassa sen kanssa, että tehdään enemmän laatua. Laadun tekeminen kun vaatii aina aikaa ja usein noiden asioiden yhteyksien kytkemistä toisiinsa.

        On siis syytä lukea hitaammin ja ymmärtää enemmän, eikä pelkästään hosua otsikoiden varassa.

        tiistaina, helmikuuta 02, 2010

        Ydinvoima historiaan

        Ympäristöjärjestöt Suomen Luonnonsuojeluliitto, Greenpeace, Maan ystävät, Natur och Miljö ja luontoliitto ovat lanseeranneet "Äänestä ydinvoima historiaan"-kampanjan.

        Kampanjassa voit tehdä äänestyssitoumuksen:

        "Sitoumuksessa lupaat ensi eduskuntavaaleissa 2011 äänestää kansanedustajaa, joka eduskunnassa äänestää uusien ydinreaktorien rakentamista vastaan, tai uutta kansanedustajaehdokasta, joka vastustaa ydinvoimaa. Ennen eduskuntavaaleja tulet saamaan listan miten nykyiset kansanedustajat äänestivät ydinvoimasta. Sitoumus ei sido sinua virallisesti mihinkään."
        Ja miksi sitä ydinvoimaa ei tarvita? 5 syytä:
        1. Ydinvoiman lisärakentaminen tähtää sähkön vientiin
        2. Ydinvoimalla ei juuri vähennetä päästöjä
        3. Ydinvoimaan liittyy aina riskejä
        4. Kestävät energiaratkaisut tuottavat työpaikkoja
        5. Ydinvoiman rakentaminen nostaa suomalaisten sähkölaskuja
        * * *

        Olkiluoto 3:n kompuroidessa kriisistä toiseen, maahan lobataan lisää ydinvoimaa. Eikä vain yhden, vaan kolmen hakemuksen voimin. Asia on hallituksen käsittelyssä ilmeisesti tänä keväänä ja asiasta äänestettäneen eduskunnassa ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

        Kansalaisilta ei ole näistä laitoksista tai hakemuksista koskaan kysytty mitään, vaan vaikutusmahdollisuudet ovat jääneet pelkästään eduskuntavaalien ja sen arvailun varaan tuleeko uusia hakemuksia vai ei.

        Sitoumus on viesti siitä, että myös demokratialla on väliä, kun päätetään vuosituhantisen jätenongelman laajentamisesta.

        maanantaina, helmikuuta 01, 2010

        Tammikuu 10

        Mitähän tästä tammikuusta historiaan jäi? Luminen ja pakkasten täyttämä keli, joka yllättäen tyhjensi helsinkilöiset kaupat lumilapioista? Kenties kuitenkin ilmastokalabaliikit tai se, että tässä kuussa maailman valtioiden piti ilmoittaa vapaaehtoiset kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteensa YK:n ilmastonmuutossihteeristölle? (Kehotusta on noudattanut vain 50 maata ja nämä lupaukset ovat kaukana siitä, että maapallon lämpötilan nousu voitaisiin rajoittaa kahteen asteeseen.)

        Isossa kuvassa on hankala tietää, milloin se tai ne historialliset käänteet tapahtuvat ja mitkä oikeastaan ovat näiden käänteiden tekijöitä ja merkkejä. Tulevaisuuden historiankirjoittajat tekevät sitten omat tulkintansa nojaten omiin teorioihinsa.

        * * *

        Yksi pohdinnan aihe voisi olla sekin, missä määrin blogin on tarpeen kuvata omaa aikaansa? Tietysti se riippuu blogista ja sen tarkoituksista. Ajankohtaisempia asioita käsittelevässä blogissa näin tapahtuu tietysti aina, mutta kuinka jäsentyneesti ja ikäänkuin ohjelmallisesti se tapahtuu?

        Yksi kysymys esimerkiksi tämän blogin kohdalla voisi olla se, kuinka julistuksellisesti kirjoittamista pitäisi harjoittaa? Pitäisikö ajankohtaisblogissa olla pääkirjoituspolitiikka kuten sanomalehdillä on? Periaatteessa se voisi olla pitkäikäisemmälle tai ainakin järjestelmälliselle blogille paikallaan. Tämä blogi ei ehkä nouse vielä sen kynnyksen yli, mutta kysymykseen saatetaan joskus palata.

        Sillä aikaa kun näitä ja muita pohtii, voidaan vilkuilla miltä Vaiheisen tammikuun kävijätilastot menivät.


        Vaiheisen kävijätilastot viime kuussa näyttävät numeroina tältä:
        • Postauksia: 27 (-10 edelliseen kuukauteen verrattuna)
        • Käyntejä: 1890 (-27)
        • Näyttökertoja: 2823 (+133)
        • Kävijöitä: 1387 (+108)
        Päivittäiset keskiarvot näyttävät seuraavilta:
        • Käyntejä: 61,0 kpl /vrk (-0,7)
        • Näyttökertoja: 91,1 kpl / vrk (+4,3)
        • Kävijöitä: 44,7 kpl / vrk (+3,4)
        Kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen):
        • Käynnit: 51,3 kpl / vrk
        • Näyttökerrat: 74,8 kpl / vrk
        • Kävijät: 34,5 kpl / vrk
        Hakukoneiden kautta liikenteestä blogiin tuli viime kuussa 53,60 % (joulukuussa 09; 46,90 %,) viittaavilta sivustoilta 34,71 % (joulukuussa 09; 44,60 %), suorana liikenteenä 9,89 % (joulukuussa 09; 7,72 %) ja muulla tavoin 1,8 % (joulukuussa 09; 0,78 %).

        Postauksissa siis jäätiin joulukuusta, mutta kävijämäärät pysyivät suunnilleen entisellä tasollaan. Huomattavaa on se, että vaikka käynneissä oli pientä laskua, näyttökerrat ja kävijämäärä kasvoivat. Toinen havaittava muutos on se, että liikenteen lähteistä hakukoneiden suhteellinen osuus kasvoi varsin vahvasti viittaavien sivustojen kustannuksella.

        Tämä jälkimmäinen ilmiö selittynee kenties sillä, että postausten ja siten myös näkyvyys viittaavilla sivuilla oli pienempää.

        Kiitos kaunis kaikille!