maanantaina, toukokuuta 31, 2010

Wäinö Lakki ja Onnela

"Wäinö Lakki on fuusiomusiikkiyhtye, joka sähköakustista oppositioasemistaan tutkiskelee inhimillisiä taajuusvaihteluita, suorittaa erinopeuksisia vilkaisuja todellisuuden raja-aitojen taakse ja työntää mentaaliset tutkaimensa syvälle olevaisen ytimeen. Havaintonsa Wäinö Lakki tulkitsee yleisölle vankan ja laaja-alaisen musiikillisen osaamisensa sekä aleatoristen sointuvaihtelujen avulla, unohtamatta hallittua pyörähtelyä tukijalan ympäri."
Sitaatti on Wäinö Lakki-yhtyeen albumin Onnela takakannesta. Sitaatin lukiessaan joutuu pohtimaan, mistä ihmeestä voi olla kysymys. Se selviää, kun albumin on kuunnellut muutaman kerran läpi väsymättä.

Kyse on runollisesta musiikista, joka ei jätä ottamatta kantaa tämän päivän ilmiöihin tai pohtimatta sitä, missä menevätkään ne rajat, joiden sisällä meidän kaikkien ehkä pitäisi jonkun mielestä pitäisi olla, mutta missä emme oikeasti ole.

Albumi on kantaaottava ja nykyisessä suomalaisessa musiikkimaisemassa erittäin virkistävä esiintymä. Kantaaottavuus ei tarkoita suoraviivaista poliittista paatosta tai manifestointia, vaan runolliseen johdatteluun puettua ilmiöiden olemuksen osoittamista. Levyn biisien tekstit ovat sellaista suomea, josta valtaosan nykyisistä sanoittajista olisi syytä ottaa oppia.

Kappaleiden sanoitukset ovat pitkälti Kaj Kankaan käsialaa. Kappaleista kaksi on instrumentaaleja ja kappale Kapina perustuu Lauri Viidan tekstiin. Kahden lausutun biisin tekstit ovat Seppo Kuuluvaisen. Kangas on säveltänyt kaikki albumin biisit.

Tämä pätkä löytyyy Kankaan sanoittamasta kappaleesta Tänään:
Minä kohtasin aatteen
kirjaston hämärässä.
Saa jokainen saman vaatteen
seurassa johtajan.

Vaan kirjojen kirjoista
löytyy mahdollisuus:
tuo vanha kunnon 
suvaitsevaisuus.
Albumin kappaleet ovat varsin eheitä kokonaisuuksia, joissa kertomus alkaa ja päättyy. Sellaisten pilkkominen paloiksi ja kertosäkeiksi on lähes mahdotonta.

Esimerkiksi mainio biisi Onnelassa aamutuimaan alkaa näin: "Onnelassa aamutuimaan lapsivaimo aamupuuroon tekoripsen pudottaa." Se mitä tästä kaikesta seuraa, piirtää kuvan yhteisöstä (vai pitäisikö sanoa yhtiöstä), jossa narsistinen individualismi on saanut sijansa seurauksineen.

Kappaleessa Yövalo työnarkomaanien unohdetut lapset suunnittelevat netistä löytämillään ohjeilla tekoja, joihin ei tarvitse edes ryhtyä, kun vanhemmat hoitelevat väkivallattomasti itse itsensä ja siirtävät varansa nuorison moraalikäsitysten kautta maailman pelastamiseen.

Albumin musiikillinen linja on eheä. Musiikissa mennään reggae-tyylisistä linjoista marssirytmejä sivuten progen puolelle jazzsävyjä hivellen ilman, että kokonaisuus hajoaa albumilla tyylien sekamelskaksi.

Levylle mahtuu Minttu Tervaharjun laulamien kappaleiden lisäksi kaksi Jukka Saikkosen lausumaa biisiä sekä kaksi instrumentaalikappaletta. Jälkimmäisistä voidaan nostaa esille biisi Seksuaalinen identiteetti, jota kuunnellessa ei voi välttyä miellyhtymältä Pekka Pohjolan tuotantoon.

Albumi on sopivalla tavalla karhea ja taidolla tehty. Kenties tuotantoa hiomalla olisi tästä timantista saanut vieläkin kiiltävämmän, mutta joka tapauksessa kyseessä on mielenkiintoisimpia suomalaisia albumeja sitten Ultra Bran, Hassisen Koneen, Sielun Veljien ja Tuomari Nurmion parhaiden päivien.

Onnela on lätty, joka kestää kuuntelemista, koska se ei päästä kuulijaansa irti eikä viihteellisen helpolla, vaan vaatii kuuntelemaan oikeasti.

Kannanotto tai ei, mutta albumista ei näytä netistä löytyvän kunnollisia jälkiä tai edes paikkaa, mistä ko. albumia saa. Rosebudin kirjakaupoissa albumia on kuitenkin havaittu. Rosebud on myös albumin kustantaja.

Albumin tekstit päättyvät näin (teksti: Seppo Kuuluvainen):
minä puren tuhkakupista palan
juoksen seinää ylös kattoon josta
pää alassuin julistan ettei
rakkaus asu meillä enää

rouva nyökkää
napsauttaa käsilaukkunsa kiinni

henkilökunta sohii minua 
pitkällä harjalla
Niinpä.

sunnuntaina, toukokuuta 30, 2010

Onko OL3 oikeasti LOL3?

YLE Uutiset kertoi eilen, että "Olkiluotoon Eurajoelle rakenteilla olevan ydinvoimayksikön valmistumisaikataulu on nyt käytännössä täysin auki". Voimalaa rakennuttava TVO kertoi, ettei uusi yksikkö valmistune vuoden 2012 kesäkuun loppuun mennessä. Laitoksen piti valmistua jo 2009, eikä nyt enää anneta mitään aikatauluarviota valmistumisesta.

Tämä Olkiluodon 3 ydinvoimalaitosyksikkö tai lyhyemmin sanottuna OL3, joka tunnetaan myös viidentenä virheenä, on urakkana yhtä sekasotkua kaikkine laatuongelmineen ja riitoineen rahasta. Saadaanko koko voimalaa koskaan käyttöön, kuka tietää.

OL3 korostaa ja alleviivaa ydinvoiman strategista ongelmaa. Pahat viivästymiset aiheuttavat epävarmuutta sähkömarkkinoilla, mutta ovat myös tulppana muille energian tuotannon kehityskaarille. Odotellaan ydinvoimalaa, eikä panosteta uusiutuvaan energiaan. Se johtaa siihen, että käytetään vanhoja voimaloita kenties pitempään kuin on tarve.

Se tarkoittaa siis myös sitä, että ydinvoiman merkitys ilmastoasioille hupenee.

Nyt eduskunnassa siis käsitellään virheitä numerot 6 ja 7 eli kahta uutta ydinvoimalupaa. Ilmeisesti ydinvoimalobbyn pokka pitää, vaikka touhuaminen OL3:n kanssa on mitä on. Kyse on sen verran suuresta busineksesta, että eipä siinä paljon yhteiskunnan strategisista ongelmista tarvitse välittää.

Tässäkin mielessä olisi valtiolta kerrassaan hölmöä myöntää noita uusia lupia.

Some day classic: Light Beer Shuffle

Jatketaanpas sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertuetta, joka on kiertänyt Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltoihin kautta Iso-Britanniaan. Nyt mennään Venäjälle ja otetaan olut:

Vibrafonisti Alexei Chizhik (Алексей Чижик) syntyi Leningradissa vuonna 1971 ja valmistui vuonna 1997 Pietarin konservatoriosta. Chizhik tunnetaan monipuolisena musikkona, joka yhdistelee joskus musiikissaan klassisen musiikin ja jazzin elementtejä. Lisäksi yhtyeiden soitinkokoonpanot voivat olla varsin erikoisia.

Vuodesta 1994 lähtien Chizhik on kiertänyt soittamassa eri puolilla maailmaa kuten Japanissa, USA:ssa, Suomessa, Hollannissa, Saksassa, Turkissa ja Iso-Britanniassa. Hän on soittanut muun muassa sellaisten musiikin tekijöiden kuin Plácido Domingo, Mstislav Rostropovich, Wynton Marsalis ja Mariss Jansons kanssa.

Chizhik on levyttänyt vuoden 1996 jälkeen 5 albumia, joista yksi on liveäänitys vuodelta 2003.

Videolla kvartetin muut jäsenet ovat O.Belov (piano), V.Savich (basso) ja D.Prokopiev (rummut). Kvartetti esittää kappaleen Light Beer Shuffle. Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, toukokuuta 29, 2010

Vinkki maailmalta

Kun sattumalta yksin omine ajatuksineen kävelee Maailma kylässä-festivaalialueella, eräästä teltasta kuuluu houkutteleva rytmi. Se oli peräisin monikansallisen elektro-folkia soittavan Valravn-yhtyeen keikalta.
Soitossa oli energiaa ja varsinkin Anna Katrin Egilstrøðin laulussa oli vivahdetta. Tutustumisen arvoinen bändi, todella. 

Miksi uutinen?

Kun sukupuoltaan vaihtanut pappi ja entinen kirkkoherra hakee notaariksi Kuopioon, niin valtakunnan media julkaisee siitä uutiset päälehtiä myöten. Miksi?

Milloin viimeksi on esimerkiksi HS:ssa julkaistu uutinen siitä, että henkilö X hakee notaariksi jossain? Notaari on hallinnollinen työntekijä, joka esittelee asioita tuomiokapitulille ja pyörittää byrokratiaa. Se ei ole edes kovinkaan näkyvä virka.

Ilmeisesti uutisoinnin pointti on siinä, että yhä edelleen tätä sukupuoltaan vaihtanutta pappia halutaan pitää kummajaisena, vaikka koko asia puitu julkisuudessa viime vuosien aikana aivan loppuun ja puhki. Ilmeisesti erilaisuus on yhteiskunnassamme uutisen aihe.

Ilmiö on säälittävä median kannalta.

perjantaina, toukokuuta 28, 2010

Kytevää ksenofobiaa

YLE Uutisten teettämässä kyselyssä 63 %  vastaajista vastustaa ajatusta, että Suomea kehitettäisiin lisää ulkomaalaisia muuttajia houkuttelevaksi maaksi. Eniten Suomen tekemistä houkuttelevaksi maaksi vastustava Perussuomalasten kannattajat ja kannoilla vastustamisessa kirivät Keskustan ja SDP:n kannattajat.

Tuloshan on typerä ja osoitus maassamme kytevästä ksenofobiasta, joka loppujen lopuksi ei hyödytä ketään.

Kun katsoo väestöpyramidia ja sen kehitystä lähivuosina, ei tarvitse olla minkään sortin akateemikko tajutakseen, että Suomen pitää olla vastaisuudessa avoimempi maa ulospäin ja samalla myös houkuttelevampi paikka esimerkiksi ulkomaalaisten työnteolle täällä. Huoltosuhteemme on heikkenemässä kova tahtia ja väkeä ei kohta riitä työmarkkinoille.

Olemme tulevaisuudessa yhteiskuntana tässä mielessä kilpailutilanteessa esimerkiksi Euroopan sisällä koska tilanne on laajemminkin sama.

Pidemmällä aikavälillä vaihtoehtona olisi se, että suomalaiset alkaisivat lisääntyä, mutta näin ei nyt vaan näytä käyvän.

Siispä kannattaisikohan meidän lopettaa tämä ennakkoluuloinen ja muukalaispelkoinen suhtautuminen erilaisia tai muualta tulevia ihmisiä kohtaan? Se helpottaisi myös ahdistusta ja umpimielisyyttä maan sisällä.

keskiviikkona, toukokuuta 26, 2010

Ydinjäteongelmaa ei ole ratkaistu

Kun näitä uusia ydinvoimaloita himoitaan onnellisena, unohtuu helposti, ettei ydinjäteongelmaa ole vielä ratkaistu. Posivalla on Eurajoella koelaitos, mutta loppusijoituslaitosta ei ole olemassa. Sellaisella ei ole edes lupaa vielä.

YLE Uutiset kertoo nyt, että loppusijoituslaitoksen rakentamislupa-aikataulu voi olla liian kireä. Posivan mukaan loppusijoittamisen turvallisuudessa on yhä kysymysmerkkejä ja on siksi valmis lykkäämään loppusijoituslaitoksen rakentamisluvan hakemista.

Avoimia asioita liittyy esimerkiksi kuparikapseleihin, sitä ympäröivän bentoniittisaven ja tunneleiden täyteaineeseen. Uutisen mukaan "Yhdenkään vapautumisesteen turvallisuutta ei ole tähän mennessä pystytty aukottomasti todistamaan". Nämä eivät ole nk. pikkujuttuja, vaan koko konseptin keskeisiä asioita.

Ongelma on helppo ymmärtää esimerkiksi siten, että yrittää keksiä menetelmän, jolla tutkitaan vaikkapa bentoniitin ominaisuuksien muuttumista 100 000 vuoden aikana. Sehän onnistuisi tietysti siten, että pistetään bentoniittia luolaan ja mennään 100 000 vuoden päästä katsomaan mitä sille tapahtui. Ehkä 1000 vuottakin riittäisi siihen, että saataisiin esiin kehityssuuntia. Tällaiseen nyt tietenkään ei ole aikaa.

Jutun mukaan kireä aikataulu kiristää tutkijoiden hermoja ja oikominen pulmien edessä on tullut ilmeisesti mieleen. YLE kertoo asemansa vuoksi nimettömänä pysyttelevästä tutkijasta, joka väittää:

"Tutkimusten lopputulokset määritellään etukäteen. Sen jälkeen etsitään tarkoitushakuisesti aineistoa, joka johtaa kyseiseen tulokseen. Jos jokin tieto ei tue lopputulosta, se sivuutetaan."
Niin tai näin, mutta joka tapauksessa asiaan liitty ongelmia, joita ei voi sivuuttaa olan kohautuksella ja todeta, että ehkä se joskus selviää oliko se turvallista vai ei. Se olisi moraalitonta säteilevän ongelman siirtämistä tuleville sukupolville.

Paras tapa hoitaa ydinjätteet on se, ettei niitä tuoteta lainkaan.

sunnuntaina, toukokuuta 23, 2010

Some day classic: The Third Man

Sunnuntaiklassikoissa on kierretty klasikoita venytellen Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan kautta Yhdysvaltoihin.Nyt katsotaan hieman muutakin kuin musiikkia ja koukataan varsin epätodennäköiseen yhdistelmään Iso-Britannia ja Itävalta, joka on meille tuottanut tämän:

Kolmas mies on Carol Reedin ohjaama film noir-elokuva vuodelta 1949, jota on kuvattu parhaaksi koskaan tehdyksi brittielokuvaksi, mikä voi hyvinkin pitää paikkansa. Elokuvan tapahtumapaikkana on sodanjälkeinen jaettu ja sekaisin oleva Wien, jonne saapuu kioskikirjailija Holly Martins tapaamaan kaveriaan Harry Limeä, joka kuitenkin on juuri kuollut. Vai onko?

Elokuva tunnetaan myös siitä, että Orson Welles näyttelee siinä sivuosaa. Elokuvan käsikirjoitus on Graham Greenen kynästä, mutta Welles sai mukaan kehittämänsä nk. käkikellopuheen:

Italiassa oli Borgioiden aikaan kolmekymmentä vuotta sotaa, terroria, murhia ja verenvuodatusta, mutta siellä syntyivät Michelangelo, Leonardo da Vinci ja renessanssi. Sveitsissä on ollut viisisataa vuotta veljellistä rakkautta, demokratiaa ja rauhaa, ja mitä he ovat keksineet? Käkikellon.
Elokuvan tunnussävelen sävelsi itävaltalainen Anton Karas. Hän myös esittää kappaleen sitralla elokuvassa. Karasista tuli kerralla kuuluisa elokuvan saaman suuren suosion myötä. Kappale oli myös aikanaan suuri myyntimenestys, sillä vuoden 1949 loppuun mennessä The Harry Lime Theme-kappaletta oli myyty puoli miljoonaa kappaletta. Biisi sai aikaiseksi myös piikin sitrojen myynnissä.

Wellesin ohella keskeisiä osia elokuvassa näyttelevät Joseph Cotten, Alida Valli ja Trevor Howard.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, toukokuuta 22, 2010

Otsikoinnin harhaanjohtavuudesta

HS uutisoi tänään, että "VTT: Lehti on nettiä ekologisempi".

Mielenkiintoista sinänsä, paitsi että juttu ei kerro siitä miten sanomalehti olisi ekologisempi kuin netti. Jutussa puhutaan nettilehdestä ja ne nyt vaan ovat kaksi eri asiaa.

VTT on siis laskenut painetun sanomalehden hiilijalanjälkeä HS:n toimeksiannosta ja verrannut sitä muiden tutkimuslaisten tuloksiin nettilehden hiilijalanjäljestä. Yhden kotiinkannetun sanomalehden hiilijalanjälki on VTT:n mukaan yhtä suuri kuin nettilehden 30 minuutin lukemisen. Koska HS:ää luetaan kuulemma yli 40 minuuttia, tehdään johtopäätös siitä, että sanomalehti on nettiä ekologisempi.

Vertaileminen ei tietenkään ole koskaan helppoa ja arvioissa voi tulla erilaisia virheitä, mutta yhden paperisen sanomalehden vertaaminen otsikon mukaisesti koko nettiin on absurdia. Netti kun on paljon muutakin kuin nettilehti tai pelkkää yksisuuntaista viestintää.

EDIT klo 17.30. Ihan vaan huvin vuoksi pistetään jutusta ruutukaappaus, ettei vaan käy vanhanaikaisesti niin, että joku keksii muuttaa otsikkoa.

torstaina, toukokuuta 20, 2010

Lisää pahoja

Jos eilen tuli kirjoitettua huonoista uutisista, niin lisää tulee.

Merten lämpötila on YLE uutisten mukaan noussut vuosina 1993 - 2008 nopeammin kuin Kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC ennusti viimeisimmässä raportissaan. Merten lämpötila on toimiva mittari ilmaston lämpötilan muutoksille. Asiaan liittyy se, että meren pinta on noussut koko ajan.

Merten lämpeneminen vaikuttaa myös toista tietä pitkin eli lämmetessään merivesi kykenee huonommin imemään lämpöä ja samalla huonommin sitomaan ilmakehän hiilidioksidia.

Joku aika sitten kohkattiin joistain IPCC:n asioista ilmastodenialistien johdolla ja oikeastaan vain tuhlattiin hetki aikaa. Matkan varrella on tullut erilaisia tutkimustuloksia ja raportteja siitä, että IPCC:n aiemmat arviot ilmastonmuutoksesta ovat olleet turhankin konservatiivisia. Ongelma ei ole poistunut tai poistumassa mihinkään.

Kansainväliset ponnistelut eivät ole sen kummemmin viime aikoina edenneet ja loppuvuodesta Meksikossa pidettävä ilmastokokous on jo ennakolta osoittautumassa tuloksiltaan vaatimattomaksi. Mitään sitovaa kansainvälistä sopimusta ei ole tulossa. Ihmiskunnalla ei ole tahtoa yrittää selvitä.

Tässä sitä tulevaisuuskuvaa lisää tuleville vuosikymmenille.

Valokuvatorstai: Hassu

Valokuvatorstain 167. haaste on hassu. Ja koska haastetta saa tulkita miten huvittaa, niin tehdään se nyt näin:

keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010

Pari pahaa juttua

Paremman pohdinnan puutteessa poimitaan pari uutista eli

Kumpikin on huono tai vieläkin huonompi uutinen. Grönlannin maanpinnan nouseminen ja vieläpä se, että nouseminen on kiihtyvää kielii siitä, että Grönlanti on sulamassa ja se taas nostaa merenpintaa.

Kalakannat taas ovat tuhoutumassa valtameristä vuoteen 2050 mennessä ja jo nyt 30 prosenttia maailman kalavarannoista on jo romahtanut.Vain neljännes kalakannoista on järkevissä lukemissa. Ongelma uhkaa suoraan miljardin ihmisen ruokahuoltoa.

Homman nimi on se, että nykyinen tapamme ylikuluttaa maapalloa on kestämätön ja tulossa viimeiselle rajalle vielä nyt elävien sukupolvien eliniän aikana.

Kun seuraa esimerkiksi energiakeskustelua tai talousasioita, ei voi välttyä siltä ajatukselta, että poliittinen eliitti lyö kollektiivisesti päätään samaan pensaaseen selittäessään, kuinka talouskasvua pitää nyt saada. Se kasvu, mistä silloin puhutaan, tehdään sillä hinnalla, joka maksetaan noiden uutisten kaltaisilla asioilla ja se maksetaan todennäköisesti vieläpä siten, että osa nykyisistä päättäjistä on näkemässä pahimman alun.

tiistaina, toukokuuta 18, 2010

Tsoukkailu jatkuu

Tämä nyt ei ole oikeastaan uutinen, mutta kuten YLEn uutiset kertovat, Suomi rakentaisi ydinvoimaa vientiin, jos nyt eduskunnassa olevat ydinvoimalaluvat myönnettäisiin ja laitokset saataisiin joskus tuotantoon.

Näillä laitoksilla syntyisi rutkasti ylituontantoa, jonka jätteistä vastuu jäisi maahamme.

Hallitushan tällaista ei tietenkään ääneen myönnä suoraan, vaan siltä suunnalta viestitään mielikuvituksellisin sanankääntein. Esimerkiksi valtakunnantsoukkailija, elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen  sanoi eduskunnalle ydinvoimalupien käsittelyn lähetekeskustelussa Suomen pyrkivän omavaraisuuteen ja muotoili virkkeensä näin: "Suomi tuottaa hyvinkin sen määrän sähköä, minkä se itse täällä kuluttaa".

Erittäin hyvinkin Suomi tuottaisi kuluttamansa määrän, kun käytännössä toinen Pekkarisen esittelemistä voimaloista on vientiin menevää ylituontantoa. Siis ministeriön omien laskelmien mukaan. Ylipäätänsä nämä laskelmat ovat metsäteollisuuden hyvin lobbaamia.

Hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa puhutaan siitä, ettei Suomeen rakenneta ydinvoimaa "pysyvää sähkönvientiä varten". Mitähän tällä pysyvällä sitten tarkoitetaan, sitä kukaan ei taida tietää? Ilmeisesti hallituksen muotoilu on jonkinlainen tsoukki.

Ydinvoimapelin lähtökohtana muutenkin on strategia, jolla sitä kapasiteettia halutaan rakentaa vientiin. Se käytännössä tarkoittaa sitä, suomalainen yhteiskunta vastaa ydinjäteongelmasta ja pahimmassa tapauksessa muusta ydinvoimaan sisältyvästä riskistä, kun ydinvastuulakia ei ole saatu voimaan.

maanantaina, toukokuuta 17, 2010

Oi aikoja, oi tapoja

Mitäs sitä nyt moraalikonservatiiviksi heittäytymään, mutta pään pöyritykseltä näitä päivän uutisia lukiessaan ei voi välttyä.

Kun hätäkeskuspäivystäjä utelee, että "Otat sä naiselta pataan?", niin ei kai siinä sitten mitään. Paitsi, että se ei taida ollla hätäkeskuspäivystäjän asia selvittää sitä.

OAJ on kysellyt opettajien kiusaamisesta ja 13 % kyselyyn vastanneista opettajista kertoi joutuneensa kiusaamisen kohteeksi. Kolmasosassa tapauksista kiusaaja on ollut oppilaan huoltaja. Tätä nyt tuskin enää kutsutaan koulukiusaamiseksi.

12 rekikoiran raatoa on löytynyt vaaran laelta hangesta Sodankylässä. Koirat oli viety paikalle petojen syötäväksi. Viranomaisen mukaan koirat on  haudattava asianmukaisesti tai toimitettava pieneläinten krematorioon. Herää vain kysymys, että onko nyt ihan oikeasti niin, että on oikein päästellä rekikoirat pois päiviltä, kun niitä ei enää tarvita? Vaikka olisivatkin tuotantoeläimiä, niin eivät kait ne ole kertakäyttötavaraa?

EDIT 26.5.
Poliisi on selvittänyt koirien kohtaloa ja todennut, että yhteensä 17 koiraa on lopetettu eläinlääkärin toimesta. MUtana oli myös pentuja. Lopettamisen syy ei poliisia kiinnostanut ja poliisi antaa koirat vaaralle heittäneelle yrittäjälle sakkoja jäterikkomuksesta.

Siis. Ne olivat jätettä. Siksiköhän ne lopetettiin? Olisikohan kuitenkin niin, että eläimilläkin pitäisi olla edes jotain oikeuksia eikä päätyä jätteeksi?

Pelin henki

Energiapelin henki on sellainen, että ydinvoiman tarvetta tai ylipäätänsä energiantarvetta liitoitellaan ja uusiutuvan energian mahdollisuuksia vähätellään.

Hallituksen tulevan energiankulutuksen arvion tuottamiseen liittyvä prosessi on jo osastoa röyhkeä. Mininsteriön virkamiehet eivät löytäneet energian kulutukselle sellaista tarvetta, että kaksi uutta ydinvoimalupaa pitäisi antaa, joten sellainen saatiin aikaiseksi metsäteollisuuden lobbareiden kynillä.

Samaan aikaan metsäteollisuus vähentää työpaikkoja tuotantoa lopettamalla ja esimerkiksi UPM kertoo avoimesti myyvänsä ylimääräisen energian markkinoille. Pelin henki on siis se, että savupiipputeollisuus maassamme on tarttumassa energianteollisuuteen kuin viimeiseen oljenkorteen ja siksi näitä ydinvoimaloita ehdotetaan pilvin pimein.

Niiden tuottamaa energiaa ei kotimarkkinoilla välttämättä tarvita, joten ydinvoimaa pistetään vientiin ja ydinjätteet hoidatetaan tulevilla sukupolvilla.

Samaan aikaan toisaalla.

Ylen radiouutiset kertoo, että Perämerelle on suunnitteilla 1000 tuulivoimalaa, joka on kaksi kertaa niin paljon kuin on aiemmin suunniteltu. Jos huomioidaan myös Ruotsin samoille kulmille suunnittelemat hankkeet, päädytään 2000 tuulivoimalaan.

Nuo kaikki tuulivoimahankkeet tuskin toteutuvat ja todennäköisyys niiden toteutumatta jäämiseen kasvaa ydinvoiman lisärakentamisen vuoksi. Sekin kannattaa muistaa, että potentiaali on muuallakin kuin tuulivoimassa tai Perämerellä.

Potentiaalia siis löytyy. Esimerkiksi hallituksessa tätä ei ole missään vaiheessa edes haluttu nähdä (koska tuo potentiaali tekisi ydinvoiman tarpeettomaksi ja sitähän taas hallituksessa ei haluta), mistä kielii aiempi hallituksen tekemä energia- ja ilmastopoliittinen strategia, joka oli jo syntyessään vanhentunut paperi ja lähinnä ydinvoimastrategian tukemista.

Hallituksen tarrautuminen tsoukkaillen ydinvoimaan muistuttaa jotenkin tilannetta, missä lapsen sylissä oleva nalle alkaa haista silkkaa pölyttyneisyyttään ja tunkkaisuuttaan, mutta siitä ei voi vaan luopua minkään järkevän syyn vuoksi.

Jos eduskunnalla on yhtään selkärankaa katsoa tulevaisuuteen hallituksen peruutuspeilipolitiikan sijaan, se hylkäisi molemmat esitetyt lupahakemukset. Esimerkiksi se työllistävä potentiaali, joka hajautetummalla energiastrategialla ja uusiutuvalla energialla olisi, jää nyt risupaketeista huolimatta käyttämättä.

sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010

Some day classic: Time Tick Tock

Jatketaan sunnuntaiklassikoissa niiden venyttelyä. Tähän mennessä on kierretty Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan ja Norjan kautta Kanadaan. Siitäpä onkin sitten näppärä piipahtaa Yhdysvaltojen Chicagoon, koska sieltä tulee tällaista:

Maurice Brown on tunnettu nykypolven trumpetisti, säveltäjä ja bändin johtaja. Hänet tunnetaan sielukkaista melodioistaan, mutta myös siitä, että hän yhdistelee bebopia hip-hopiin.

Brown on kotoisin eteläisestä Chicagosta ja  opiskellut Northern Illinois Universityssä valmistuttuaan ennen sitä Hillcrest High Schoolista. Hänen tilillään on myös voitto National Miles Davis Trumpet Competition-kisasta.

Vuonna 1981 syntynyt Brown teki yhtyeen johtajana esikoisalbuminsa Hip to Bop vuonna 2004 vain 23 vuotiaana. Sen jälkeen hän on levyttänyt yhtyeensä Maurice Brown Effectin kanssa albumin The Cycle of Love (julkaistu 2010), jolta löytyy myös videolla esitettävä biisi Time Tick Tock.

Lisäksi Brown on tehnyt yhdessä Soul'd U Out-kokoonpanon kanssa yhden albumin vuonna 2008. Brown on lisäksi levyttänyt myös esimerkiksi Laura Iziborin, De La Soulin, Aretha Franklinin ja Roy Hargroven kanssa.

Maurice Brown Effectissä soittavat trumpetisti Brownin lisäksi saksofonisti Derek Douget, pianisti Chris Rob, basisti Solomon Dorsey ja rumpali Joe Blaxx.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, toukokuuta 15, 2010

Facebookin alamäki

Mitenköhän tässä käy? Taloussanomat kertoo, että Googlessa on tehty viime päivinä kasvava määrä hakuja Facebook-tilin poistamiseen liittyen. Lehti siteeraa Wall Street Journalia, jonka mukaan kiukku Facebookin yksityisyysasetuksien muutoksista on levinnyt tekniikkaintoilijoista tavallisiin käyttäjiin.

Asia konkretisoituu myös Vaiheisen kaveripiirissä eli viestejä tilien sulkemisesta on alkanut tulla.

Ihmisten valinnat ovat oiva opetus palveluiden tuottajille, joiden on syytä olla nöyränä käyttäjien kanssa.

torstaina, toukokuuta 13, 2010

Google Ad

Google lähetti eräänlaisen lahjakortin saatesanoilla "Anna liiketoiminnallesi piristysruiske ja tavoita potentiaaliset asiakkaat juuri silloin, kun he etsivät sivustoasi."

Voisi siis pistää mainoksen Google AdWordsiin joksikin ajaksi maksutta. Pitäisiköhän tätä blogia ryhtyä mainostamaan rutkasti, vaikka tämä ei edes tuota mitään tuloa? Olisihan se eräänlaista sosiaalista markkinointia, kaiketi?

Tulipahan vaan mieleen moinen.

Joukkopako Facebookista

Muutama päivä sitten tuli kertoiltua Dan Yoderin 10 syystä, miksi Facebook-profiili kannattaa tuhota. Samanlaisia ajatuksia näyttää olevan vähän muillakin sillä, joukko webbusineksen näkyviä nimiä on Read Write Webin mukaan lähtenyt Facebookista. Asiasta suomeksi kirjoittaa Tietoviikko. TechCrunch taas kertoi aikaisemmin usean Googlen insinöörin ottaneen pitkät palvelusta.

Syynä monen kohdalla näyttää olevan se, miten Facebook käsittelee käyttäjiensä tietoja. Facebookhan on muutellut käyttäjien yksityisyysasetuksia ja avannut palvelusta ulospäin rajapintoja, joilla kuka tahansa pääsee käsiksi joihinkin käyttäjien tietoihin.

Facebookin vastaiskuksi on verkkoon noussut myös Diaspora-projekti, jonka eräänä ideana on luoda sosiaalinen media, jossa käyttäjät voivat itse kontrolloida omia tietojaan paremmin.

Facebookin käyttäjille sillä on merkitystä millaisilla yksityisyysasetuksilla siellä pelataan ja jos oletus on se, että kaikki on julkista, käyttäjille olisi todellakin isoilla kirjaimilla syytä kertoa, miten tiedot saadaan piiloon. Toki Facebookissa on ohjeet ja vipuset tämän tekemistä varten, mutta asenne, jolla erilaisia muutoksia palvelussa on tehty, ei ole ihan kohdallaan.

Toisen näkökulman saa siitä, että paljonko kannattaisi maksaa esimerkiksi 500 miljoonan kuluttajan profiilitiedoista? Varmaankin aika paljon. Tiedämmekö mihin Facebookissa tosiasiallisesti käyttäjän tietoja erilaisten applikaatioiden yms. kautta käytetään? Emme. Tiedämmekö mihin kaikkeen näitä tietoja voisi käyttää? Emme ehkä tule ajatelleeksi, mutta varsin monenlaiseen käyttötarkoitukseen oli asia sitten kaupallinen tai vaikkapa viranomaistoimintaa.

Tämän blogin pitäjän oma profiili saa nyt toistaiseksi olla naamakirjassa, mutta jo aikaisemmin on erilaiset tykkäämiset sun muut lopetettu.

EDIT klo 13.29
Maggie Shiels kertoo BBC:n blogissaan, että Facebook näyttää menneen paniikkimoodiin yksityisyysvalitusten vuoksi ja asiaa pohtiva palaveri on All Facebook-blogin mukaan kutsuttu koolle. Nähtäväksi jää mitä siitä seuraa.



* * *


Toisaalta, joillekin tuntuu näiden sosiaalisten medioiden käyttäminen olevan vaikeaa. IT-viikko kertoo miehestä, jonka elämä meni pilalle hänen nk. vitsailtuaan Twitterissä. Doncasterilainen mies turhautui lentojen peruutusuhkaan huonoista säistä johtuen ja rääkäisi Twitteriin uhkauksen räjäyttää koko lentokenttä.

Heppu sai potkut, rikosrekisterin ja sakot vitsistään. Oikein.

Mietitäänpäs hetki tätä. Mitä tapahtuu, jos joku menee sinne lentokentälle ja ryhtyy huutamaan keskellä lähtöaulaa ja uhkaamaan pommilla? Putkaa varmasti. Mitä tapahtuu, jos saman tekee vaikkapa torilla? Huutelija joko luokitellaan kylähulluksi tai virkavalta vie mennessään.

Miksi sitten samanlainen huuteleminen jossain Twitterissä olisi jotenkin sallitumpaa?

tiistaina, toukokuuta 11, 2010

Roskaposti ja paketti

Eipä ole näkynyt sähköpostilaatikoissa enää entistä määrää roskapostia aikoihin. Nykyisellään ei tule edes yhtä spammia päivässä. Olisikohan sikanauta kuolemassa sukupuuttoon? Todennäköisemmin kyseessä on kuitenkin ihan subjektiivinen kokemus.

Kenties kyse on vain tuurista, sillä Sophoksen mukaan 97 % liiketoiminnassa palvelimille vastaanotetusta sähköpostista on roskapostia. Yhdysvallat, Intia ja Brasilia ovat kärkimaita sillä listalla, mistä roskapostia välitetään. Kiinan osuus on pudonnut viime vuosina huomattavasti.

Vaikka spammifiltterit ovat siis kehittyneet niin, että saavat poimittua merkittävän osan roskasta pois, spam vain porskuttaa. Kaikki tavat tehdä spammista hyödytöntä ovat edelleen tarpeen.

* * *

Miten tähän vastaa kotimainen liikenne- ja viestintäministeriö? Verkosta löytyy tällainen päivittämätön saitti kuin Roskapostipaketti (päivitetty viimeksi 25.8.2006).

Sivusto on ajastaan jäljessä näköjään useammassakin kohdassa, mutta eniten ehkä häiritsee sellainen diibadaaba-kieli, jota näissä helposti käytetään kun pyritään puolueettomuuteen, kuten sivustolla luvataan (miksi ihmeessä spammiin pitää suhtautua puolueettomasti, kyseessä on yhteiskunnalle pelkästään kuluerä?).

Otetaan pari selventävää näytettä kielioppivirheineen:
"Roskapostiin liittyy myös monenlaisia huijauksia, joista verkkojen käyttäjien tulee saada tietoa."
"Roskaposti on ilmiönä hyvin moninainen."
"Roskaposti on moninainen ilmiö, joka aiheuttaa ylimääräistä vaivaa ja kustannuksia hyvin monille eri tahoille."
"Roskapostiongelma on maailmanlaajuinen; sitä voidaan lähettää mistä tahansa, jossa on Internet yhteys."
Ja niin edelleen.

Löytyy sivustolta hyviäkin asioita. Katso tästä mitä itse voit tehdä roskapostin kanssa.

Toivottavasti projekti sivuston uusimiseksi on käynnissä. Jos ei, niin joku osaava firma voisi käydä myymässä pikkuisen projektin.

Vaihtoehtoisesti päivittämättömän sivuston voisi lakkauttaa, sillä laajemmin asiaan ja tietoturvaan yleisemmin saa tietoja Viestintäviraston tietoturvaoppaasta.

maanantaina, toukokuuta 10, 2010

Maailman parantamista?

Eurooppa oli viikonloppuna taloudellisessa mielessä kuilun partaalla, mutta antamalla vakuuksia jättimäisistä rahasummista tilanne näyttää YLEn uutisen mukaan hetkeksi rauhoittuneen. Se ei kuitenkaan pitemmän päälle riitä, vaan EU:n jäsenmaiden talouksillekin pitää tehdä jotain. Samalla puheet siitä, että EU:lla olisi syytä olla suhteessa jäsenvaltioihin kontrollikeinoja, kasvavat.

Pelastus oli jälleen lopulta markkinoiden käsissä ja oletettavaa on, että talousongelman jälkihoito ratkaisee, miten kestäväksi nyt nähdyt toimenpiteet osoittautuvat. Ongelman juuret ovat varsin syvällä ja lopulta kasvuhakuisen talouden mekanismeissa.

* * *

Tarjalla on oikeita puheenaiheita kanaalin varrella. Samalla kun esillä pidetään kaikenlaisia joutavia puheenaiheita ja juorumasiinaa, maailmaa vaivaavat suuret kysymykset kuten vesi ja sen puute, peak oil, mehiläiset, ruoantuotanto ja kontrolli.

Kannattaa katsoa ja pohtia mikä onkaan tärkeää.

* * *

Yhdysvalloista kuuluu kaikenlaisia uutisia. Meksikonlahti valuu öljyä ja asian korjausyritykset eivät näytä onnistuvan. Öljybusineksen pahimmat skenariot kelluvat meren pinnalla.

New Jerseyssä Oyster Creekin ydinvoimalaitos vuotaa radioaktiivista tritiumia, joka ei ole kaikista pahimpia radioaktiivisia aineita. Silti pitoisuudet ylittävät selvästi lain salliman ja aiheuttavat huolta. Vaikka kyse ei ole mistään pahimmasta kriisistä, tapahtuma muistuttaa siitä, että nämä laitteet eivät ole idioottivarmoja.

Senaatti on keskiviikkona ottamassa käsittelyyn odotetun ilmasto- ja energialain, jolla pyritään myös luomaan reippaasti työpaikkoja puhaan energian parissa. Se voi olla Yhdysvaltojen taloudessa yksi pitemmänaikavälin suuntaa muuttava tekijä.

sunnuntaina, toukokuuta 09, 2010

Nyt se ydinvastuulaki voimaan ja vähän sassiin

Itä-Savo kirjoittaa pääkirjoituksessaan siitä, että eduskunta on jo vuonna 2005 hyväksynyt uuden ydinvastuulain, jonka mukaan ydinlaitoksen haltija vastaa suuronnettomuuden kustannuksista viime kädessä omaisuudellaan. Nykyisin esimerkiksi ydinvoimafirman vastuu ylettyy vain pariin sataan miljoonaan euroon ja lopun maksaisi veronmaksaja.

Uutta lakia, jolle on presidentinkin hyväksyntä, ei ole pistetty Suomessa täytäntöön. Verukkeena on käytetty sitä, ettei lain säätämisen taustalla olevaa Pariisin yleissopimusta ole saatu voimaan. Maailmalla on käytössä selkeästi korkeampia tai rajattomia vastuita ydinvoimayhtiöille.

Kun kerran väitetään, että näiden ydinvoimaloiden rakentaminen ei muka maksa mitään veronmaksajille, niin miksi ydinvoimafirmat ovat käytännössä vapautettu esimerkiksi onnettomuuksien mukanaan tuomista riskeistä? Jos se ydinvoima kerran on niin turvallista, niin luulisi sen vastuunkin kantamisen olevan helppoa. Eikö vaan?

Some day classic: Like A Hurricane

Lepis nimesi tälle viikolle klassikoiden teemasoiton ja teema on "young". Tässä blogissa se tarkoittaa sitä, että kun viime viikot on venytelty klassikoita Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan ja Norjan kautta, nyt otetaan suunta tuhkapilviä väistellen Kanadaan ja soitetaan seuraava mestariteos:

Neil Young on esitelty täällä jo aikaisemmin.Päivän biisi on Youngin ikiklassikko Like A Hurricane, joka julkaistiin albumilla American Stars 'n Bars vuonna 1977. Young teki biisin yhdessä Taylor Phelpsin  kanssa kesällä 1975 DeSoto Suburbanin takapenkillä, kun Young oli leikkauksen jäljiltä laulukyvytön.

Video on vuodelta 1978 ja siinä esiintyy myös mainio Crazy Horse-bändi, jonka kanssa Young on tehnyt useita klassikkolabumeita kuten Rust Never Sleeps.

Like A Hurricane löytyy myös vuonna 1978 ilmestyneeltä Live Rust livelevyltä.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, toukokuuta 08, 2010

Mielenosoitus

Tällaista menoa tänään. Paikalla 2300 yli 3000 ydinvoiman vastaista mielenosoittajaa, tuhatta odotettiin. 'Mauri on tsoukki, eikä meitä naurata'.

EDIT: Poliisin arvio tarkentui tilaisuuden aikana yli 3000 osallistujaan.

Komissio

Testataan kuvan lähettämistä mobiilisti. Tuossa rakennuksessa on nyt hätä talouden kanssa. Toivottavasti meillä muilla ei ole kohta.

EDIT 12.11: Tämähän toimii hienosti. Nyt voi lähteä (vähän myöhässä, mutta kuitenkin) saattamaan ydinvoimaa historiaan.

perjantaina, toukokuuta 07, 2010

Nyrjähdyksiä #54

Nyt on syytä ihmetellä koko kansan (tai ainakin jonkun osan) kohu-Matin uusimpia käänteitä tai oikeastaan iltapäivälehtien toimintaa. Tai molempia.

Iltalehti ja Ilta=Sanomat kertovat, että pääministeri Matti Vanhanen (kesk. ja kohta ex-pääministeri) oli viihtynyt hyvin taiteilija Katariina Sourin (ex-Kata Kärkkäinen) näyttelyn avajaisissa ja sittemmin kuulemma on ollut tiivistä yhteydenpitoa sähköpostitse.

Siis sähköpostitse? Miten iltapäivälehdet saavat tietää, että Vanhanen ja Souri ylipäätänsä ovat olleet jossain sähköpostikontaktissa? Miten se nyt on mahdollista? Jos henkilö X lähettää Vaiheiselle sähköpostia asiasta A, niin millään lehdellä ei ole laillista mahdollisuutta saada tietää kyseisen postin olemassaolosta.

Vai pitääkö tulkita niin, että joko valtioneuvostossa tai Sourilla on sähköposti, jonka tunnistetietoihin on haettu Lex Nokian vaatimat luvat tai muuta sellaista?

No tuskinpa vaan. Eiköhän sähköpostin jommassa kummassa päässä ole joku, jonka mielestä tällaisen vuotaminen iltapäivälehteen joko edesauttaa jotain asiaa tai on muuten vaan hauskaa. Sourin näyttely nyt ainakin sai ilmaista palstatilaa runsain mitoin.

Sittemmin Souri on kommentoinut, että vihjailuissa ei ole perää ja että ainoa yhteydenpito heidän välillään on koskenut oikeudenkäyntejä. Mitä oikeudenkäyntejä, sitä juttu ei kerro.

Toinen kysymys nyt sitten tietysti onkin se, että halusimmeko me tietää edes tästä?

Perjantaispekulaatio

Kun tätä ICT-maailmaa hetken katselee, niin on jotenkin tullut sellainen vaikutelma, että markkinoilla ja toimintaympäristössä alkaa olla tilaa jollekin uudelle lähestymistavalle ja toiminnalle. Mitä se on, sitä jengi ei vielä ole päättänyt.

Perinteiset jätit, kuten Microsoft, ovat pelinsä jo pelanneet, mutta kassaa riittää. Työasemapohjaisen busineksen idea on kuollut. Samoin yhden toimittajan teknologiaan tai tekemiseen perustuvat sovellukset ja rajapinnat. Venkoilu avoimuutta vastaan on turhaa. Sama koskee designihme Applea tai Nokiaa.

Toinen jätti eli Google elää mainoksillaan eikä rantautuminen yhteisöjen maailmaan ole oikein onnistunut. Orkut, Jaiku, Wave, Buzz jne., tuliko niistä mitään? Ei.

Yhteisömenestyjät Facebook tai Twitter ovat pinnalla, mutta varsinkin Facebook näyttää joutuvan ongelmiin yrittäessään saada liiketoimintamallin tuottamaan.Twitter avoimempana rallattelee, mutta sen konseptista tulee ongelma; kuka haluaa loputtomasti tiivistää ideansa 140 merkkiin?

Sitä vaan, että nettikansan tarpeet ovat vielä tyydyttämättä.

torstaina, toukokuuta 06, 2010

Säästetään, eipäs säästetäkään

EU kannustaa Suomea säästämään energiaa. Työ- ja elinkeinoministeriö ylijohtaja Taisto Turunen (aivan, sama kaveri, joka on ollut perustamassa Fennovoimaa ja valmistelemassa uusia ydinvoimapäätöksiä) on sitä mieltä, että EU:n asettamat tavoitteet ovat liian kovia.

Asiantuntijat sanovat kuitenkin, että Suomen asettama 11 %:n tavoite on saavutettavissa vaivattomasti, eikä EU:n 20 % tavoite ole mahdoton.

Tietysti se on niin, että jos ei halua, niin eihän sitä energia saada säästettyä. Ja jos säästetään esimerkiksi 3 ydinvoimalan verran, niin sehän tekisi nämä ydinvoimalahankkeet tarpeettomiksi.

Eihän se sellainen taas käy, kun pitää saada rakennettua ydivoimaa (koska ydinvoimaa pitää saada rakentaa), vaikka tehokkaammin ja kustannuksiltaan turvallisemmin koko energia-asiaan päästäisiin kiinni nimenomaan energiatehokkuutta parantamalla.

Ministeriön asenne kuvaa koko ydinvoimakeskustelun nurinkurista asennetta.

Hallitus hyväksyi, mutta mitä?

Suomen hallitus hyväksyi tänään periaatepäätökset TVO:lle ja Fennovoimalle yhteensä kahden uuden ydinvoimalaitoksen rakentamisesta. Lopullisesti ydinvoiman lisärakentamisesta päättää eduskunta.

Hallituksen päätös ei ollut yllätys, vaikka oikeuskansleri tutkiikin asian valmisteluun osallistuneen työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja Taisto Turusen mahdollisia jääviyksiä asian käsittelyssä. Milloinkohan viimeksi valtioneuvosto on tehnyt päätöksiä asiassa, jossa keskeistä valmsitelijaa tutkitaan jääviysongelmien vuoksi. Ei ihan äkkiä tule mieleen.

Ongelmat ydinvoiman lisärakentamisen kohdalla eivät lopu tähän. Samassa kokouksessa valtioneuvosto hyväksyi myös periaatepäätöksen Posivan ydinjätteen loppusijoituspaikan laajentamisesta siten, että myös Olkiluoto 4:n jätteet voidaan sijoittaa sinne. Kyse on siis TVO:n ydinvoimaluvasta. Fennovoiman hakemuksessa ei ole toistaiseksi osoitettavissa luotettavaa tapaa ydinjätteiden hoitamiseksi. Lisäksi on niin, ettei edes TVO:n ydijätteiden loppusijoitusta ole lopullisen luotettavasti ratkaistu.

Päivän toinen uutinen kertoo, että Suomesta puuttuu ajantasainen laki ydinonnettomuuksien korvaamiseksi. Lyhyesti sanottuna kyse on siitä, etteivät vakuutusyhtiöt suostu vakuuttamaan ydinvoimalaitoksia. Nyt energiayhtiöiden vastuu mahdollisen onnettomuuden sattuessa rajoittuu naurettavaan 200 miljoonaan euroon. Lopun tästä vastuusta kattavat veronmaksajat.

Myös elinkeinoministeri Pekkarinen (kesk.) pistämässä vastuuta onnettomuuksista veronmaksajien vastuulle.

Lähtökohtaisesti kyse on moraalista ja nyt hallitus on kokonaisuutta ajatellen tehnyt moraalittoman ratkaisun. Se ei ansaitse vähäsintäkään kunniaa siitä.

Jos (tai kun) ydinvoimapäätökset yritetään murjoa eduskunnassa läpi ennen kesälomia, ihan vain vaalitaktisista syistä johtuen, kyse ei ole enää pelkästään normaalista poliittisesta moraalisesta huojunnasta, vaan halveksunnasta sekä suomalaisia oikeusperiaatteita että demokratiakäsityksiä vastaan. Lainsäädännön mukaan kun asiaa pitäisi tarkastella yhteiskunnan kokonaisedun kannalta, eikä yksittäisten energiaformojen tai niiden tarpeisiin sorvattujen hallitusten vanhentuneiden strategioiden tarpeisiin.

Otetaan vielä yksi ongelma esiin, kun kuitenkin joku ajattelee, että asia on taloudellisesti tärkeä. Niin se onkin, mutta siksi, että nyt ollaan tekemässä pahaa taloudellista virhettä, jonka senkin maksavat sähkön käyttäjät. Nimittäin, nämä ydinvoimalat rakennetaan ulkomaisella velkarahalla, isolla velkarahalla, joka lähentelee 10 miljardia euroa. Samalla on havaittavissa, että ydinvoimalat eivät ole mitään kultakaivoksia.

Tämä kaikki tarkoittaa mm. sitä, että puheet siitä, ettei tavallisen kansan tarvitse osallistua näiden kahden virheet rahoittamiseen, ovat täyttä puppua.

keskiviikkona, toukokuuta 05, 2010

Lyhyitä ajatuksia

Päivän pikaiset.

Mahtaa kiva olla kreikkalainen, kun Euroopasta ei kovinkaan montaan (jos yhtään) parlamenttia löydy, jotka eivät haluaisi sanoa muutamaa valittua sanaa Kreikalle sen taloudenpidosta. Pilapiirtäjät revittelevät tyyliin "Tule lomalle Kreikkaan, rahasi ovat jo täällä!".

Homma luonnollisesti menee herkästi kreikkalaispopulismin puolelle, joskin meininki on osin ansainnut pilkkansa. Yhdellä ehdolla. Se ei saa kohdistua yksilöihin, joilla ei ole itsellään osaatuhoisiin päätöksiin.

* * *

Dan Yoder esittelee 10 syytä, miksi Facebook-profiili kannattaa tuhota. Danilla on pointtinsa, sillä Facebook ei ole mikään hyväntekeväisyysorganisaatio, vaan putiikki, joka tekee kauppaa yhteisön tiedoilla. Kannattaa oikeasti miettiä toisenkin kerran mitä siellä tekee. Se ei ole pelkästään kivojen kavereiden areena.

* * *

Suomi saa ensimmäisen virallisen huomautuksen siitä, ettei saimaannorppaa suojella riittävästi. EU-komission mielestä Suomi ei ole toteuttanut riittäviä toimia uhanalaisen saimaannorpan suojelemiseksi. Jos asia menee EU-tuomioistuimeen, tuomio on lähellä, sillä tuomioistuimen linja luontodirektiivien tulkinnassa on ollut tiukka. Tästä nykyinen hallitus saa kiittää maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaa (kesk.), joka on lähinnä vetkutellut tässä(kin) asiassa.

Muistutettakoon, että saimaannorppa on selvästi uhanalaisempi kuin eläinten suojelun esikuva Iso-Panda. Pandoja on maailmassa 1000 - 2000 kappaletta, kun saimaannorppia on noin 260 kappaletta. Norpan kuoleminen sukupuuttoon olisi kansallinen häpeä.

* * *

Eläinsuojelujärjestö Animalia on käynnistänyt Turkistarhaton Suomi 2025-kampanjan, jolla tähdätään siihen, että turkistarhaus kielletään Suomessa vuoteen 2025 mennessä. Kampanjaa tukevat elokuvaohjaaja Aki Kaurismäen lisäksi esimerkiksi opetusministeri Henna Virkkunen (kok.), kokoomuksen viestintäpäällikkö Jenni Hakio, oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) ja kansanedustaja Antti Kalliomäki (sd.).

Mm. he ovat rohkeita, sillä Animalia kertoo, että "Kerätessämme nimiä tämän tavoitteen taakse otimme yhteyttä moniin sellaisiin ihmisiin – hyvin erilaisilta aloilta – jotka ilmoittivat, että he tukevat tavoitettamme täysin, mutta eivät voi tai halua kertoa kantaansa julkisuudessa." Mikä siinä on, että selkeästi epäeettisen toiminnan vastustaminen saa yhteiskunnassamme ihmiset pakenemaan?

EDIT 21.02
Päivän bonus: NASA:n Earth Observatoryn gaafi siitä miten ihminen on vaikuttanut ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutos ei ole syntynyt tyhjästä, vaan se on meidän aikaansaannostamme. Onko meistä vastuun kantajiksi, kas siinäpä kysymys.

Kuluttajansuojaa äänestäjille

YLE kertoo, että maan korkein energiavirkamies eli työ- ja elinkeinoministeriön ylijohtaja "Taisto Turunen kuului 2006 - 2008 teräsyhtiö Outokummun hallitukseen, joka päätti keväällä 2007 liittoutua saksalaisen energiajätin E.ONin kanssa hakeakseen lupaa omalle yhteiselle ydinvoimalalle. Turunen osallistui Outokummun hallituksessa asian päättämiseen ja hyväksyi osaltaan suunnitelman".

Outokumpu ja E.ON perustivat 2007 Fennovoima Oy:n, joka on hakenut ydinvoimalupaa ja jonka suurin suomalainen omistaja tällä hetkellä on Outokumpu.

Turunen on uutisen mukaan osallistunut Outokummun hallitustyöskentelyyn samaan aikaan kuin hän on ministeriössä osallistunut ydinvoimalupahakemusten käsittelyyn.

Hallitus on myöntämässä Fennovoimalle ja TVO:lle lupaa, Fortum on jäämässä ilman. Lupa-asian valtioneuvostossa esittelee Turusen alainen. Omasta mielestään Turunen ei ole esteellinen käsittelemään asiaa. Tosin hänen asemansa selvittämistä on vaadittu. Asiassa myös Fortumilla on intressi, sillä se voi kysyä miksi juuri Fennovoima eikä valtion itsensä osin omistama energiayhtiö Fortum?

Valtioneuvoston käsittelyn jälkeen ydinvoimaluvat ovat menossa eduskunnan käsittelyyn. Sekin tiedetään, että eduskunnan talousvaliokunnassa, joka antaa asiasta mietinnön, on useita edustajia, joilla on yhteyksiä ydinvoimayhtiöihin joko hallinto- tai perhesuhteiden kautta.

Ja jääviyksiähän eduskunnasta ei löydy.

Esteellisyydet ja jääviydet ovat sillä tavalla mielenkiintoinen kysymys, että ydinenergialain mukaan ydinenergian käyttö pitäisi pitää yhteiskunnan kokonaisedun mukaisena. Kuitenkin vähän joka puolella asiaan kytkeytyvillä päättäjillä tai valmistelijoilla näyttää olevan jonkinlaisia sidoksia tai yhteyksiä näihin yhtiöihin.

Millaista "yhteiskunnan kokonaisetua" siinä silloin ajetaan? On hurskastelua väittää, että ydinvoimayhtiöt itsessään mitään kokonaisetua yhteiskuntaan ajavat. Ne ovat yrityksiä,joiden tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen.

Muodollisesti ja lain mukaan esteellisyydet ja jääviydet selviävät ja niitä tuskin tässäkään tapauksessa on tässä mielessä olemassa. Moraalisesti ja asian poliittisen legimiteetin kannalta nämä sidokset taas ovat olemassa ja hiljalleen myös näkyvissäkin. Erilaisten sidosten, kytkösten ja muiden yhteyksien julkistaminen olisi äänestäjien eräänlaisen kuluttajansuojan kannalta tärkeää.

Kansalaiset, joiden käsitys yhteiskunnan kokonaisedusta on laajempi kuin ydinvoimakytköksistä kärsivillä, voivat aina antaa äänestyssitoumuksen ja luvata ensi eduskuntavaaleissa 2011 äänestää kansanedustajaa, joka eduskunnassa äänestää uusien ydinreaktorien rakentamista vastaan, tai uutta kansanedustajaehdokasta, joka vastustaa ydinvoimaa.

EDIT klo 20.15
Oikeuskansleri lähti Turusen jääviyskysymyksessä liikkeelle heti. Oikeuskansleri haluaa selvittää asian kunnolla. Ministeriö kuvailee valtioneuvoston laillisuusvalvontaa valvovalle viranomaiselle asiaa siten, että se on tullut "ulkoavaruudesta" eikä aio vetää asiaa pois valtineuvoston listalta, vaan ajaa asiaa eteenpäin kiireellistä tahtia.

Ulkoapäin katsottuna ydinvoima näyttää olevan siis asia, jota eivät edes laillisuuskysymykset häiritä, vaan se pitää viedä eteenpäin ilman mitään viivettä. Läheltä liippaa, että tämä ei ole enää demokratian periaatteiden mukaista toimintaa.

Kun oikeuskanleri Jonkalta kysytään, entä sitten, jos paljastuukin, että ylijohtaja Turunen on ollut esteellinen? Hänen mukaansa edessä olisi erittäin vaikea tilanne.

Aivan. Jos näin todetaan, asiassa on sekä juridinen ongelma että poliittinen ongelma, sillä päätöksiä tehdään väärässä järjestyksessä ja samalla ohitetaan koko asian asianmukainen käsittely.

Ydinvoimapoliitikoilla on kiire, sillä päätös halutaan ennen kesälomia, jotta nämä kaksi historiallista virhettä eivät rasittaisi niin paljoa tulevia eduskuntavaaleja. Kyse on siis loppujen lopuksi äänestäjien sumuttamisesta.

tiistaina, toukokuuta 04, 2010

Hieman alle keskiarvon

Huhtikuussa Arktiksen jääpeitteen koko oli juuri ja juuri vuosien 1979-2000 keskiarvon alapuolella. Jääpeitteen pinta-ala kuluvan vuoden huhtikuussa oli laajin verratuna muihin viimeisen vuosikymmenen huhtikuihin. Samaan aikaan vanhaa ja paksumpaa jäätä virtasi etelään, missä sen odotetaan sulavan kesäkaudella. Lämpötilat pysyivät yhä edelleen keskiarvojen yläpuolella.

Yksi syy, sinänsä myönteisiin uutisiin Arktiselta, oli se, että talvikauden jääpeitteen kasvun maksimi ajoittui poikkeuksellisen myöhäiseen ajankohtaan eli maaliskuun viimeiseen päivään. Sulamiskausi alkoi siis melkein kuukauden normaalia myöhemmin.

Ilmastonmuutos ei ole ohi, eikä edes pysähtymässä, sillä pitemmän aikaväli tarkastelu osoittaa yhä edelleen mittareiden olevan vahvasti sulamisen suunnassa.

Lähde: NSIDC.

Typeryyden polku

Pahasta asennevammasta kertoo Metsähallituksen toimet historiallisella Vienan reitillä Suomussalmen Vuokissa. Metsähallitus on parturoinut tämän Kainuun maakuntakaavan merkity polun ympäristöä kovalla kouralla, jäljelle on jätetty vain polun merkkipuut.

Polku on se, jota pitkin muun muassa Elias Lönnrot (juuri se heppu, joka kokosi Kalevalan ja Kantelettaren) kulki runonkeruumatkoillaan Vienan Karjalaan 1800-luvulla. Hakkuista on jätetty rikosilmoitus muinaismuistolain rikkomisesta.

HS:n mukaan Metsähallituksen piiriesimies Heikki Juntunen puolusti hakkuita toteamalla, että "polkuhan on jäljellä, sillä jätimme merkkipuut pystyyn". Hakkuista lausunnon antaneesta museovirastosta kerrotaa, että ohjeistuksen mukaan metsiä pitää käsitellä niin, etteivät kulttuurihistorialliset arvot vaarannu. Samalla hakkuita verrataan kulttuurihistoriallisesti siihen, että Helsingistä murskattaisiin kaikki patsaat.

Metsähallituksen logiikaa ei voi käsittää. Se on ihan yhtä pätevä kuin idea siitä, että valtio pistäisi kaikki rahat sirkushuveihin ja kansantansseihin ja sitten kun ihmetellään, mihin kaikki varat menivät, vastataan että "jäihän meille pankkitili (tyhjä tosin, mutta...)".

Mikä siinä on, että kaikki kulttuurisesti arvokas pitää tuhota ja päälle pistää näsäviisastelut päälle? Typerää, Metsähallitus, typerää.

Ämpäripäät

Venäjällä on viime aikoina sallittu oppositionkin mielenosoituksia. Oman osansa on saanut myös pääministeri Vladimir Putin, jonka Toimittajat ilman rajoja-järjestö erääksi maailman pahimmista vapauden raatelijaksi. Saamaan sarjaan pääsevät esimerkiksi Kiinan ja Ruandan johtajat, Pohjois-Korean Kim Jong-il ja Burman sotilasjuntta.

Viimeisin villitys Venäjällä ovat siniset ämpärit. Viimeisen kuukauden ajan Venäjällä on pilkattu eliittiä, joka ajelee pitkin katuja miten sattuu siniset vilkkuvalot katolla. Ihmisille ei ole oikein selvää, kenelle tällaisia lisäoikeuksia antavia vilkkuvaloja annetaan eikä siitäkään ole tietoa, mitä sellaisten valojen kanssa saa tehdä.

Sen lisäksi, että ihmiset ovat ryhtyneet liimailemaan sinisiä ämpäreitä autojensa katolle, ovat he kulkeneet mielenosoituksissa ämpärit päässään. Tästähän poliisi ei ole pitänyt, vaan on tulkinnut ämpärin päässä kulkemisen luvattomaksi mielenosoitukseksi.

Jos joku nyt ajattelee, että olot Venäjällä olisivat vapautumassa, kun mielenosoittaminenkin sallitaan, ajattelee kenties väärin. Lainsäätäjä Venäjällä haluaa lisätä myös turvallisuuspalvelu FSB:lle oikeuksia. Käytännöt ovat palaamassa KGB-aikaan, kun viranomaiset saisivat ryhtyä kutsumaan kansalaisia epäviralliseen neuvonpitoon, julkaisemaan kirjallisia varoituksia osallistumisesta "ei-hyväksyttäviin" kokoontumisiin tai muihin hallituksen vastaisiin toimiin sekä sakottamaan tai pidättämään henkilöitä, jotka eivät tottele turvallisuusviranomaisia.

sunnuntaina, toukokuuta 02, 2010

Kameroita ja cat5-nauhaa

Sunnuntain iloksi ja riemuksi voi vierailla vilkuilemassa vaikkapa maailman webkameroiden kuvia. Miltä meno näyttää tänään New Yorkin Times Squarella? Millainen sää Lapualla on nyt? Näitä ja muita löytyy EarthCam-sivustolta.

Päivän toinen aihe voisi olla vaikkapa zombietietokoneet. Siis sellaiset, joita ei pitäisi olla verkossa kiinni, mutta on. Zombiekoneet ovat sellaisia, jotka on kaapattu esimerkiksi spammin lähettämistä tai palvelunestohyökkäyksen toteuttamista varten. Usein tällaiset koneet ovat olleet ilman ylläpitoa ja tietoturvasta huolehtimista.

50-80 % roskapostista lähetetään tällaisten koneiden kautta. Ja se maksaa tavallisille netin käyttäjille.

Cat5 ribbon on kampanja,jolla halutaan kiinnittää tähän ongelmaan huomiota. Zombiekoneet pitäisi saada pois verkosta. Tietoturvasta internetissä on syytä huolehtia. 

Kampanjan eräs idea on tehdä cat5-nauha koristamaan rintapieltä. Sitä varten tarvitaan noin 10 cm tavallista cat5-verkkokaapelia. Se on sitä tavallista kaapelia, millä tietokoneiden verkkoyhteydet hoidetaan langallisena.

Pistetäänpäs tähän vielä kampanjan banneri näkyville:

Some day classic: Song of Sand

Alunperin oli ajatus jatkaa klassikoidenvenyttelykiertuetta Norjasta eteenpäin, mutta Ruotsin, Viron, Islannin ja Norjan jälkeen tulee jälleen Norja. Nimittäin, vaikka Jan Garbarek on maan kenties tunnetuin jazzmuusikko, sieltä tulee myös tällaista:

Nils Petter Molvær on norjalainen trumpetisti, säveltäjä ja tuottaja. Hänet tunnetaan omien tuotantojensa lisäksi, myös nu jazzin pioneerina sekä jazzin ja elektronimusiikin yhdistelemisestä.

Molværin oma levytysura alkoi 1997 albumilla Khmer, joka on samalla hänen parhaiten myydyin levytyksensä. Ennen soolouraa Molvær soitti Wayne Shorterin sävellyksen mukaan nimetyssä Masqualero-yhtyeessä. Molvær levytti Masqualeron kanssa kolme albumia vuosien 1985 ja 1990 välillä.

Videolla on kappale nimeltään Song of Sand, joka on tältä nimenomaiselta Khmer-albumilta. Sen julkaisemisen yhteydessä levy-yhtiö ECM teki ensimmäistä kertaa singlejulkaisun, missä Song of Sand ja kolme remixiä kappaleesta julkaistiin omana levynään.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, toukokuuta 01, 2010

Huhtikuu 10

Huhtikuussa 2010 Suomessa tehtiin päätöksiä, jotka voivat hyvinkin osoittautua niin sanotuksi historialliseksi virheeksi. Kyse on siinä, että hallitus päätti peräti kahden uuden ydinvoimaluvan hyväksymisestä. Päätös menee tosin eduskunnan vahvistettavaksi, joten tilanne voi vielä muuttua.

Aiheen ympärillä käydään kuun vaihteessa keskustelua muun muassa kansanedustajien mahdolliset jääviydet tai vähintään sidokset ydinvoimabusinekseen. Hieman aikaisemmin huhtikuussa tuli esiin, että hallituksessa ydinvoima-asian esitellyt elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen oli julkisuudessa puhunut omista näkemyksistään jotain ihan muuta kuin virkamiehilleen. Pekkarinen kertoi "tsoukkailleensa" kansalle.

Aiheesta varsin selkeästi on piirtänyt Seppo Leinonen, joka on pistänyt jakoon aiheeseen sopivan vappunaamarin.

Vaiheisen tilastot huhtikuun osalta näyttävät tältä:


Numeroina tilastot näyttävät tältä:
  • Postauksia: 37 (-13 edelliseen kuukauteen verrattuna)
  • Käyntejä: 1577 (-639)
  • Näyttökertoja: 2609 (-825)
  • Kävijöitä: 1066 (-497)
Päivittäiset keskiarvot näyttävät seuraavilta:
  • Käyntejä: 52,6 kpl /vrk (-18,9)
  • Näyttökertoja: 87,0 kpl / vrk (-23,8)
  • Kävijöitä: 35,5 kpl / vrk (-14,9)
Kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen):
  • Käynnit: 52,4 kpl / vrk
  • Näyttökerrat: 76,7 kpl / vrk
  • Kävijät: 35,4 kpl / vrk
Vaiheinen kiittää kaikkia.