torstaina, lokakuuta 28, 2010

Siis tota noin

Päivän älytön uutinen löytyy Ilta=Uutisista.

Otsikolla 'Liikaa vaivaa' kerrotaan siitä miten vaikkapa lanttu ja punajuuri ovat suomalaisille kuluttajille liian hankalia. Stoori jatkuu mm. sillä, että mandariinit koetaan liian vaikeiksi kuoria.

Salaatit pitää pestä valmiiksi, omenoista erotetaan siemenet ja hedelmät myydään valmiiksi pilkottuna. Ja niin edelleen.

Kokonainen kala on monelle ylitsepääsemätön este.

Jutun syy tähän kädettömyyteen on laiskuus.

Laiskuus? Ei riitä.

Jos ruoaksi kelpaa pelkästään valmiiksi silputtu, annosteltu ja suojakaasuun pakattu teollinen materiaali, kyse ei ole pelkästä laiskuudesta. Kyse on siitä, että ei välitetä siitä miten se ruoka tehdään, mitä siihen tungetaan ja mitä se tarkoittaa. Mössöllä on markkinat.

Onneksi IS esittelee miten appelsiini kuoritaan ja onneksi emme elä talvisodan vuosien olosuhteissa. Meille kävisi kalpaten kun nk. 'pullamössösukupolvi' olisi aika kovaa settiä.

Niin. Se nyt on vain yksi uutinen, eikä yksilötävissä kaikkiin, mutta kun katsoo ympärilleen niin sekä aikuisissa, että nuorissa on oiretta, jolla mutsi vaaditaan paikalle kuorimaan banaani. Ei siis edes pyydetä...

keskiviikkona, lokakuuta 27, 2010

Valovuosi

Aamulla Radio Suomessa oli puhetta Suomen suurimman synnytysyksikön eli Kätilöopiston 50 vuotisesta taipaleesta. Jutussa toimittaja haastatteli Kätilöopiston lääkäriä, joka kertoi sekä sairaalan toiminnasta ja historiasta.

Jossain keskustelun käänteessä kuultiin seuraava virkepari:

Toimittaja: "50 vuotta on lääketieteessä valovuosi"
Haastateltava: "Niin on valovuosi"
Valovuosi? Valovuosi on matkan mitta, ei ajan.

Wikipediassa termi "valovuosi" määritellään seuraavasti:
Valovuosi on matka, jonka valo kulkee yhdessä vuodessa, noin 9,461 biljoonaa kilometriä.
Tai vielä täsmällisemmin:
Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU on määritellyt valovuoden täsmällisemmin etäisyytenä, jonka valo kulkee syvässä avaruudessa kaukana painovoima- tai magneettikentistä yhden juliaanisen vuoden eli 365,25 vuorokauden aikana, joista jokaiseen luetaan tarkalleen 86400 SI-järjestelmän mukaista sekuntia.
Jos jokin on valovuoden päässä, niin se on tarkalleen 9 460 730 472 580 800 metrin etäisyydellä.

Puheenparren virhe on kovin tavanomainen, mutta osuu samaan sarjaan missä luonnontieteellisiä asioita sotketaan johonkin muuhun. Valovuosi on lääketieteessäkin matkan mitta, joskin lääketieteellisesti kaiketi varsin harvoin käytetty.

Selitykseksi tässä ei kelpaa sekään, että puhekielessä tällainen väärä käyttötapa on jotenkin juurtunut (vrt. "X on kolme kertaa niin pieni kuin Y"). Yleisesti sanottuna olisi toivottavaa, että näihin luonnontieteellisiin termeihin ja näkökulmiin kiinnitettäisiin siellä toimituksissakin enemmän huomiota.

maanantaina, lokakuuta 25, 2010

Hiihtoliitto ja Firesheep

Ensin se hiihtoliitto. Jotkut ne vaan ei opi:

Eipä siitä sen enempää.

* * *

Ja sitten jotain paljon ilkeämpää. Esimerkiksi Facebookin ja Twitterin tietoturva on retuperällä. Tämä ei ehkä ole mikään uutinen sinänsä, mutta jos se tarkoittaa sitä, että kuka tahansa samassa WLAN-verkossa (esimerkiksi oppilaitoksessa, kahvilassa, hotellissa, ravintolassa, työpaikalla jne.) oleva voi kaapata juuri sinun Facebook-tilin omiin tarkoituksiinsa, niin luulisi asian kiinnostavan.

Lue vaikka tästä Iltalehden artikkeli aiheesta. Työkalu, jolla homma hoituu on nimeltään Firesheep ja sen voi asentaa kuka tahansa hetkessä omalle koneelleen. Firefox-käyttäjille on olemassa myös vastamyrkkyä (ForceTLS). Valitettavasti sitä ei ilmeisesti tätä kirjoitettaessa saa muille selaimille. Pointti on siinä, että selaimen ja palvelun välinen tietoliikenne pitäisi saada salatuksi, mitä esimerkiksi Facebook ei kunnolla tarjoa. Firefoxin lisäpalikka konfiguroituna pakottaa siihen.

Firesheep-tapaus osoittaa sen miten haavoittuvainen meidän nykynettimme on. Toisaalta maailma on mennyt jo siihenkin, että ihmisen yksityisyys verkossa on varsin hankalasti suojeltavissa oleva luonnonvara.

EDIT 26.11.2010
Facebookin käyttö ForceTLS:n kanssa näyttää pudottavan joitain ominaisuuksia pois pelistä eli esimerkiksi kirjautuneiden kavereiden listaus ei näy. Samoin erilaisia sovelluksia pyörittävä apps.facebook.com käyttää yhteyttä, joka ei ole luotettu. Twitter ja esimerkiksi Googlen palvelut kuten Gmail näyttävät toimivan normaalisti.

lauantaina, lokakuuta 23, 2010

Ennustuksia ja arvauksia

Ennustaminen on aina vaarallista, koska se ei perustu varsinaiseen tietoon, vaan joko puhtaalle arvaukselle tai jostain trendeistä tehdyille johtopäätöksille. Siispä tässä postauksessa arvaillaan.

Eduskuntavaalit pidetään Suomessa sunnuntaina 17.4.2011. Ennen vaaleja nähdään useampikin mielipidemittaus, jotka kertovat puolueiden voimasuhteiden muutoksista ja kannatustrendeistä. Viimeisin näistä julkaistiin eilen.

Uusimmassa mielipidemittauksessa Perussuomalaisten kannatus jatkoi kasvuaan kaikkien suurten puolueiden kustannuksella. Immuunein perussuomalaisten kannatuksen kasvulle näyttää olevan Kokoomus.

Nyt kun vaalikampanjat eivät varsinaisesti ole vielä alkaneet eikä edes ehdokasasettelusta kaikkialla päätetty, on hyvä kirjata ylös pari arvausta. Kun kampanjat käynnistyvät, ne muokkaavat kannatuslukemia suuntaan ja toiseen. Voisi muuten kuvitella, että nykyisessä poliittisessa ilmastossa nimenomaan suuret puolueet haluaisivat käydä pitemmän kampanjan eikä vetää suurella mediavoimalla lyhyttä.

Gallupit voivat siis heilutella arvuuttelua reippaasti, mutta lopulta vaalipäivän jälkeen asiat muuttuvat todelliseksi eli se miten äänestetään vaikuttaa kaikkeen.

Arvaukset on nämä:

Seuraava pääministeri on Kokoomuksen Jyrki Katainen.

Perussuomalaisten kannatuksen kasvu (oli siinä gallup-kuplaa vähän tai paljon) heikentää muita suuria puolueita enemmän kuin Kokoomusta ja pitää siis huolen siitä, että Kokoomuksesta tulee suurin eduskuntapuolue. Viime vaaleissa Kokoomus on myös osannut kampanjoinnin siten, että se on saanut pidettyä gallupasemansa varsin hyvin.

Hallitus muodostetaan nelikosta Kokoomus, SDP, Perussuomalaiset ja RKP.

Keskustan kannatus näyttää jäävän kolmesta suuresta puolueesta selvästi alimmaksi ja puolue kärsii aivan liian monesta asiasta eniten; vaalirahakohu, jätevesiasetus ja niin edelleen.

SDP:llä näyttää pystyvän puolustamaan asemiaan sen verran, ettei yllättävää romahdusta tule ja oppositiosta käsin saadaan sen verran hallituskritiikkiä aikaiseksi, että sinipunapohjaa pukkaa.

Vaikka perussuomalaisten galluplukemissa olisikin kuplaa reippaasti, viime vuosien menestys ei kuihdu kasaan kokonaan. Hallitukseen mahtuminen on ohjelmaneuvotteluista kiinni eli jos eduskuntanenemmistö voidaan muodostaa ilman Perussuomalaisia, puolue ei voi asettaa mitenkään äärimmäisiä tavoitteita.

RKP taas pitänee kannatuksensa ja on mukana seuraavassa hallituksessa, jos kielipolitiikasta ei tule sellaista kysymystä, johon puolue ei voi sitoutua. Kielipolitiikka on yhteiskunnallisista murheistamme pienimmästä päästä, joten suoraa estettä RKP:n hallitustaipaleelle ei synny. Poliittisesti RKP on sopivan joustavasti kaiken keskellä, joten yhteistyö rullaa melkein kenen kanssa tahansa.

Vihreiden veto on jotenkin hukassa ja kärsinevät jonkinasteiden tappion hallitustaipaleen rasittamana. Vihreiden on myös vaikea mahtua samoihin ohjelmaneuvotteluihin Kokoomuksen, SDP:n ja Perussuomalaisten kanssa.

Sama kohtalo voi olla edessä myös Vasemmistoliitolla ja Kristillisdemokraateilla (joiden uskonnolla ratsastaminen ei muutu kannatuksen kasvuksi poliittisilla areenoilla). Näillä puolueilla ei ole juurikaan saumoja hallitukseen ilman yllättävää vaalimenestystä. Vasemmistoliitto tosin voi olla hallituskuvioissa mukana vain siksi, että SDP haluaa toisen sosialistipuolueen kuvioon mukaan, mutta tämä ei näytä todennäköiseltä.

Sitten disclaimer eli kiisto. Edellä oleva on siis arvaus, joka perustuu gallupeista sun muusta kertyneeseen intuitiiviseen arvioon. Se ei ole esimerkiksi toive eikä tavoite. Blogin pitäjä varaa itselleen oikeuden olla itsensä kanssa eri mieltä myöhemmissä vaiheissa.

Kuten sanottu, niin edellä olevat arvaukset voivat mennä metsään ihan vaan siksi, että näistä asioista oikeasti äänestetään vaaleissa eikä missään gallupeissa tai blogeissa.

Jos nyt jostain syystä sattuisi käymään niin, että arvaukset osoittautuisivat todeksi, niin vaikka arvauksissa ei ole mitään erityisen yllättävää, sanotaan se nyt jo valmiiksi: "Mitäs mä sanoin".

Tässä asiassa ja vaiheessa väärässä oleminenkaan ei ole ongelmallista. Sekin myönnetään tarvittaessa.

keskiviikkona, lokakuuta 20, 2010

Kenen laariin?

Päivi Räsänen (kd.) on ollut homokeskustelun myrskynsilmässä. Eri tietojen ja näkemysten mukaan kirkosta on syystä tai toisesta eronnut 25000-30000 kirkollisveronmaksajaa. Eron syistä on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta lienee selvää, että kärjekkäitäkin näkemyksiä esitellyt Yle2:n homoilta on ollut laukaiseva tekijä.

Miten tämä on sitten vaikuttanut Räsäsen poliittisessa kodissa eli hänen johtamassaan Kristillisdemokraattisessa puolueessa?

Ilta=Sanomat otsikoi 'Kohu sataa Räsäsen laariin' ja kertoo, että kristillisdemokraatteihin 'vyöryy uusia jäseniä'.

Ja mikäs tämän vyöryn koko on? Sata (100) uutta jäsenhakemusta viikon aikana.

Jos muutetaan tämä euroiksi, niin kirkko on menettänyt 5-6 miljoonan vuotuiset kirkollisverotulot (oletus: keskimäärin 200 euroa per eronnut vuodessa) ja kristillisdemokraatit ovat saaneet ehkä 3-5 tuhannen lisätulot (kun ei ole tarkkaa tietoa, niin oletetaan, että ko. puolueen jäsenmaksu on vuodessa jotain 30-50 euroa).

Ilta=Sanomat, miten niin tämä sataa kristillisdemokraattien laariin? Montako jäsentä muut puolueet ovat samassa ajassa saaneet?

Oma lähdekritiikittömyys liittyy uutisen vihjailuihin siitä, että Räsänen on saanut 'kymmeniä kokoomuslaisilta ja keskustalaisilta tulleita viestejä', joissa kuulemma kerrotaan siirtymisestä kd-puolueen äänestäjäksi.

Sorry nyt vaan, mutta muutama tuhat euroa tai kymmenet uudet kannattajat eivät ole edes Suomessa kannatuksen satamista mihinkään laariin. Kymmenet tuhannet veroa maksavat eronneet sen sijaan ovat kansankirkolle haaste ja ongelma.

Ei mitään tekemistä?

No eipä hätää. Google Creative Lab on kerännyt yhteen paikkaan kohtuullisen joukon omasta mielestään mielenkiintoisia webistä löytyviä asioita. 120 Google Docsista löytyvän hyvinkin erilaisen slaidin läpikäymiseen vierähtää varmaankin jokunen tovi.

Tässä yksi esimerkki:


(via Slashdot.org)

tiistaina, lokakuuta 19, 2010

Ruokakaupat ja ydinvoima

Ruokateollisuus tykkää syöttää kuluttajille lisäaineita ja muuta vastaavaa kemiallista moskaa. Vai mitä olette mieltä vaikkapa persikka-passionmehutiivisteestä, jossa ei ole muuta kuin vettä ja erilaisia lisäaineita tai jauhelihapihvistä, joka sisältää enimmäkseen broilerinahkaa?

Ruoka- ja vähittäiskauppa-alat tykkäävät myös sijoittaa ydinvoimaan. Kuten tunnettua Atria, Valio, Myllyn Paras, SOK ja Kesko ovat pistäneet munansa ydinvoimakoriin toisin kuin esimerkiksi Lidl, Lähikauppa ja M-kauppa.

Olisi tietysti aika populistista sanoa, että suomalaisille syötetään paljon ydinvoimalla tuotettua kemikaalia, koska meillä on aina mahdollisuus valita (toisin kuin eläimillä, joiden ruokiin ei sallita kaikkia niitä lisäaineita, jotka valinnan mahdollisuuden omaaville ihmisille sallitaan).

Voimme siis valita myös sen, että tuemme niitä kauppaketjuja, jotka eivät perusta toimintaansa säteilevään tulevaisuuteen. Asiaa varten on pistetty pystyyn adressi, jolla ketjuille halutaan kertoa että heidän päätöksillään on väliä.

Taannoisen ydinvoimakamppailun aikana päätettiin pistää pystyyn itsekkyyden muistomerkki, johon on kaiverrettu ydinvoiman puolesta äänestäneiden kansanedustajien nimet. Muistomerkki julkistetaan 21.10.2010 Helsingin Linnunlaulussa. Kansalaisille juhlat alkavat klo 19.

Visuaalisesti taitaville ihmisille on pistetty myös pystyyn antimainoskilpailu Fennovoiman osakkaista.

Samaan aikaan Olkiluodossa. Suomalaiset työsuojeluviranomaiset pyrkivät taannoin rytöpesäksi kuvatulle Olkiluoto 3:n työmaalle tarkastamaan menoa ja meininkiä. Hommasta ei meinannut tulla mitään, mutta kun alun perin suunniteltua suppeammaksi jäänyt aineisto saatii kerättyä, työmaalta löytyi yrityksiä ja toimijoita, joista kukaan ei oikein tiennyt mitään.

Olkiluoto 3:n tilaajan eli TVO:n tarkistuslaskennassa selviteltiin, ettei heidän toimittajansa eli Arevan työmaalta vaan voi löytyä henkilöitä tai yrityksiä, joista ei ole mitään tietoa. Uskokoon ken tahtoo, mutta joku vuosi sitten samaisen työmaan nostureihin kävellä tepsutteli ja kiipesi Greenpeacen mielenosoittajat ilmeisesti kenenkään juuri häiritsemättä.

Poliittisella tasolla Olkiluoto 3:n hutilointi on kuitenkin johtamassa siihen, että tilaajavastuulain muutostarpeita on ryhdytty selvittämään. Laitoksen kustannukset vain kiipeävät ja valmistumisesta ei sen tarkempaa tietoa ole kuin, että se on myöhässä myöhästymistään.

Uusia Olkiluoto 3:n laatupoikkeamia odotellessa voidaan havainnoida Aalto-yliopiston tutkijoiden selvitys tuulivoiman tukitarpeesta. Se on poistumassa ennakoitua nopeammin, kuten Turun Sanomat kertoo:

Aalto-yliopiston tuoreen selvityksen mukaan maalle sijoitettavat tuulivoimalat ovat kannattavia huomattavasti ennustettua aikaisemmin, jopa jo viiden vuoden kuluttua. Mikäli kustannusennusteet toteutuvat, valtion energiatuki uusille voimalaitoksille laskee ensi vuodesta lähtien ja käy kokonaan tarpeettomaksi vuoden 2015 jälkeen. Vaikutus valtion kassaan olisi satoja miljoonia euroja.
Koska eduskunta ei välittänyt aikanaan ydinvoiman lisärakentamisen kunnollisesta punninnasta eduskunnasta tai kansalaisten mielipiteestä, vaan runttasi väkisin läpi kaksi uutta virhettä, voimme me kuluttajat tehdä valintamme ja ostaa markkinoilta sähköä, jota ei tuoteta ydinvoimalla. Se ei edes ole sen kallimpaa kuin ydinvoima.

Globaalisti aurinkovoimakin jyrää, mutta me täällä Suomessa olemme ilmeisesti päättäneet jättää tämänkin globaalin mahdollisuuden väliin periaatteessa väliäkös sillä, kunhan vaan saadaan ydinvoimaa (vaikka se ei koskaan valmistuisikaan).

Markkinatalouden mekanismeja voi käyttää myös siihen, näille uusille luville ei ole kysyntää. Katso mitä syöt ja mieti mistä maksat.

lauantaina, lokakuuta 16, 2010

Ihmisvihaajat

Kuluvan viikon kohu syntyi ihmisoikeusasiasta ja sen sytyttivät Ylen TV2:n homoillan konservatiiviset keskustelijat.

Ilmeisesti eräiden kirkonmiesten ja kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsäsen mielipiteet homoseksuaalien oikeuksista ovat aiheuttaneet joukkopaon kirkosta. Tuhansille tuli mitta täyteen.

Se tarkoittaa myös lovea kirkon budjettiin. Kun siitä vedetään johtopäätös, että se käytännössä tarkoittaa esimerkiksi lasten parissa tehtävästä työstä leikkaamista, ollaan jo lähellä populismin rajaa.

Toisaalta, kirkko ei ole niin yksiniittinen käsityksissään kuin homoilta antoi ymmärtää.

Viikonlopun Ilta=Sanomissa arkkipiispa sanookin kirkon olevan monikasvoisempi kuin keskusteluissa nähdään. Lehdessä Helsingin Kallion seurakunnan pastori ja vt. kirkkoherra kertovat pahastuneensa Räsäsen kommenteista ja kertovat seurakunnassaan tehdyn sateenkaarityötä homojen ja lesbojen oikeuksien edistämiseksi.

Pastori kehottaa myös Räsästä pitämään suunsa kiinni. Se on pastorilta selkeästi ilmaistu kiukku.

IS on haastatellut myös TV-kasvo Jani Toivolaa, joka sai homoillan vuoksi tarpeekseensa kirkosta, vaikka tunnustaa olevansa uskossa.

Toisaalla kirjailija Jari Tervo äityi toteamaan kyllästymisensä homoseksuaalien oikeuksia raamatulla polkeviin ihmisvihaajiin.

Homoilta ei antanut kokonaista kuvaa kirkosta tai kristinuskosta. Se kuitenkin repäisi irti laastarin vuotavasta haavasta ja nosti esiin kysymyksen, joka vaatii ratkaisun. Homoseksuaalit eivät vaadi yhteiskunnassa muuta kuin tasa-arvoa ja samoja oikeuksia kuin heteroillakin on.

Lisäksi rakenteet, jotka altistavat vähemmistön suoranaiselle syrjinnälle, pitäisi poistaa. Onko se muka liikaa vaadittu?

torstaina, lokakuuta 14, 2010

Isoveli hiipii edelleen

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion mielestä tietotekniikan vaikutuksista ihmisten elämään ei käydä läheskään tarpeeksi keskustelua. Aarnio käyttää esimerkkinä RFID-radiotaajuustunnisteiden yhdistämistä joka paikassa oleviin langattomiin verkkoihin ja nykyistä internetosoitteistoa laajempaan IPv6-osoiteavaruuteen. Se mahdollistaa kaikkien ihmisten ja vaikkapa esineiden kytkemiseen verkkoon seurattavaksi.

Kyseessä on vain yksi esimerkki siitä, mitä on tulossa. Esimerkin teknologiat kaikki ovat olemassa ja kyse on vain siitä, kuka niitä ryhtyy hyödyntämään ja miten.

Kun viitataan siihen, että "vallanpitäjät eivät ole huomioineet jokapaikan tietotekniikasta mahdollisesti seuraavaa yksityisyysongelmaa lainkaan", ollaan ison ongelman äärellä. Asiasta ei käydä arvokeskustelua, eikä tällaisen teknologian hiipimistä joka paikkaan nähdä edes ongelmana, vaan hyvin herkästi pelkästään jonkinlaisena tietoyhteiskunnan kehittymisenä tai alkeellisemmin talouden kehittymisenä.

Yksi ongelman sivujuonne on se, että suomalaisen lainsäädännön kehittymisessä on pikemminkin tuettu yksilön yksityisyyden suojan murtamista kuin pyritty suojelemaan yksityistä ihmistä erilaisten toimijoiden urkinnalta. Turha ja tarpeeton Lex Nokia käy esimerkiksi tästä.

Yksilön liikkumisen seuraaminen verkkojen läpi on vain yksi ongelmista. Kokonaan uusiin ulottuvuuksiin päästää, kun samaan vyyhteen kytketään yksilön koko identiteetti esimerkiksi sormenjälkirekisterien tai DNA-rekisterien avulla.

Olemme hiljalleen siirtymässä vaiheeseen, jossa yksilöllä ei ole edes teoriassa mahdollisuuksia päättää siitä, mitä hänestä verkoissa tiedetään tai kerätään. RFID-tunnisteista on mahdollista päästä eroon, mutta fyysiseen identiteettiin kytketyistä tiedoista se ei enää ole mahdollista.

Viitattu Helsingin yliopiston uutinen kertoo:

"Aarnio kertoo näyttävänsä esitelmissään mielellään katkelman EU:n tietosuojadirektiivistä: Tietojenkäsittelyjärjestelmät on tehty palvelemaan ihmistä ja niitä käytettäessä on kunnioitettava perusoikeuksia, erityisesti oikeutta yksityisyyteen."
Kaunis periaate, mutta mikä ja missä antaisi olettaa, että yhteiskunnassamme siitä paljoakaan välitettäisiin?

Kuka suojelisi yksilöä?

perjantaina, lokakuuta 08, 2010

Vapon palkkiot

Kun maassamme leijuu valtionyhtiöiden täysin tarpeettomien usein kansanedustajista koostuvien hallintoneuvostojen jäsenten palkkioista nk. kohu, yhtiöt ovat kilvan julkistaneet palkkiot ja edustajien kokousaktiivisuuden.

Paitsi yksi yhtiö. Turvefirma Vapo. Se ei ole pörssifirma, mutta valtio omistaa siitä enemmistön. Ei kuitenkaan kokonaan.

Julkisuuden turpeessa muutenkin tarponut yhtiö haluaa käsitellä avoimuuttaan tai sen puutetta hallituksessa ja hallintoneuvostossa.

Kertoo yhtiöstä paljon, eikä hyvää, että muiden julkistaessa tiedot sitä pyydettäessä, Vapo nojaa byrokratian harmaaseen kaapuun.

Toiminta ei näytä tämän vuosituhannen toiminnalta.

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Kuitit

Ilmeisesti Sampo Pankissa sattui jokin erehdys ja koko joukko korttilaskuja veloitettiin tileiltä kahteen kertaan. No, asia korjataan viran puolesta, mikä nyt tietysti kuuluu asiaan.

Näitä ei tietysti pitäisi tapahtua tietoyhteiskunnassa, mutta tapahtuu vastedeskin.

Se mitä kuluttajan pitäisi tehdä, on näiden korttimaksuveloitusten tarkastaminen, jotta ylimääräisiä ei veloiteta ja asiat ovat muutenkin reilassa.

Siihen tarvitaan niitä korttiostosten asiakkaan kuitteja. Ilmeisesti jengi ei enää niitä käytä tai tarkista, sillä viime vuosina on kehittynyt tapa, jossa jotakuinkin jokaisen ostoksen yhteydessä kysellään 'tarvitsetko kuittia?'. Mikäs siinä, jos joku ei halua, niin turhahan sellaisia on antaa.

Jotta asia ei olisi ihan näin selvä, niin viime aikoina ihan subjektiivisen havainnoinnin perusteella on yleistynyt myös tapa, jossa sitä kuitin tarvetta ei edes kysellä, vaan se asiakkaan kappale heitetään roskiin kyselemättä ja sen kuitin asiakas joutuu erikseen pyytämään, kun sitä muuten ei kuulu.

Eräät kyllä kysyvät, mutta vastauksesta riippumatta paiskaavat kuitin menemään. Ilmeisesti yleisin vastaus on kieltävä.

Jotta tämä nyt ei olisi joutavaa nurinaa, niin kaksi pointtia.

Ensinnäkin asiakkaalla on oikeus kuittiinsa ja uskokaa tai älkää, niin niiden tarkisteleminen kertoo omaa tarinaansa. Kaikki veloitukset eivät rullaa kuten pitäisi.

Toiseksi. Kuititon kaupankäynti availee portteja veronkierrolle, joskaan se ei ole korttikuiteista kiinni. Tällaiset tavat ovat kuitenkin herkkiä leviämään.

maanantaina, lokakuuta 04, 2010

Hiljaa! Ja muita uutisia

Ensin asiaa ja sitten vähän ihmettelyä.

Suomessa vietetään 8.10. Hiljan päivänä myös hiljaisuuden päivää. Pontti on se, että altistumme melulle vähän väliä ja erityisesti harrastuksissa.Sen lisäksi, että harrastaja itse kokee melua, myös kanssaihmiset joutuvat usein sille alttiiksi.

"Kuulovaurioiden lisäksi melu häiritsee, stressaa ja sillä on monia kielteisiä vaikutuksia terveyteen."
Ylipäätänsä vaikkapa mopojen ja muiden vastaavien viritysten äänisaasteeseen olisi syytä kiinnittää huomiota ja ottaa huomioon muut ihmiset, jotka eivät sellaisesta räminästä välitä. Hiljaisuus on hyvä asia. Pärinä on huono juttu, vaikka kuinka kuvittelisimme olevamme joku rallikansa (mitähän ihmeen arvoa tälläkin päivän päätteeksi muka on?)

Ja sitten vähän toisenlaisia uutisia.

Lääketieteen Nobel-palkinto myönnettiin koeputkihedelmöityksen kehittäjälle. Vatikaani paheksuu tapahtunutta. Paheksunta on sallittua ja kenties perusteltua, mutta kaksi asiaa on syytä huomata. Ensinnäkin Nobelit jaetaan tieteellisistä saavutuksista, ei jonkun kirkon määrittelemien hyveiden noudattamisesta (joskaan tiede ei ole irti moraalista, vaan aina omalla tavallaan normisidonnaista toimintaa).Toiseksi pedofiiliskandaalin syövereissä kierivä kirkko ei nyt nykyisessä ilmapiirissä ehkä ole se taho, jonka pitäisi neuvoa tiedemaailmaa siitä, ettei pidä "hedelmöittää ihmisiä niin kuin eläimiä". Ihan vaan siksi, että kaksinaismoralismi saisi edes jotain rajaa.

Jenkkiläisen takavuosien popsuuruuden Princen piti esiintyä Helsingissä 15. lokakuuta. Ei esiinny, koska lavarakenteiden sijainnissa on jotain epäselvyyksiä (miten ihmeessä stadioneita ja areenoita ikuisuuden kiertäneellä ex-staralla voi olla mitään epäselvyyksiä varsin standardin salin lavan paikassa?) Alunperin ilmoitettua lipunmyynntiä ei siis aloitettukaan, vaan koko homma on siirretty jonnekin tulevaisuuteen. Asia ei sinänsä ollut mikään yllätys, sillä Prince on peruuttanut historiansa varrella kaikki Suomen keikkansa syystä tai toisesta. Vaikka tämän blogin pitäjä ei olisi edes ostanut moiselle keikalle lippua, niin täytyy vain todeta, että pelleilyksi meni. Ehdotus on tämä: Jos nyt tämä 80-luvun tähti innostuisi jostain syystä kuitenkin konserttejaan järjestelemään, niin jätetään ne liput ostamatta. Tai siis peruutetaan osallistuminen - viime hetkillä.

Järevänpää Alko myi viinaa alaikäiselle ja menetti myyntilupansa muutamaksi päiväksi (toki vain alkuviikoksi ja perjantain voimamyyntiin liike pääsee taas mukaan). No just joo. Ennen vanhaan Alkon piti olla se paikka, joka vastasi myös viinan kirouksien vastustamisesta. Vahinkoja tapahtuu, mutta lepsuilu on edennyt siis myös pitkäripaiseen, jossa nk. itsepalvelu ei ole aina ollut mikään itsestäänselvyys.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja Seija Ilmakunnas on valittu Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) uudeksi johtajaksi. PT:n nykyinen johtaja Jaakko Kiander (ex VATT.n tutkimusjohtaja) siirtyy marraskuun alussa eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen eläkepolitiikan ja talousjohtajaksi sekä johtoryhmän jäseneksi. Seijan ja Jaakon urakehitys etenee, mutta miksi? Siksi, että Ilmarisen eläkepolitiikan nykyien vetäjä, varatoimitusjohtaja Jaakko Tuomikoski, 60, jää eläkkeelle. Vaikka syitä eläkkeelle jäämiseksi voi olla monia, ja monet niistä henkilökohtaisia, niin olisi ihan kiva, että aikoina jolloin kohkataan paljon eläkeiän nostamisen puolesta (nykyisestä 63 vuodesta), eläkeasioista vastaavat pomot näyttäisivät esimerkkiä. Niin, aina ei tietysti uutisessa voi selvittää asioiden tarkkaa tilaa, mutta silti tällaiset uutiset saavat kansalaiset kohottamaan kulmiaan.

sunnuntaina, lokakuuta 03, 2010

Elo- ja syyskuu 10

Elo- ja syyskuu näyttivät olleen rauhallista aikaa tässä blogissa, mitä tekstiin tulee. Hieman tekemistä toisaalla samaan aikaan. Jopa tilastopostaukset jäivät elokuulta väliin, joten summataan nyt tähän sekä elokuu että syyskuu.

Ympäröivän maailman meno on näyttänyt olevan alkusyksystä "sitä samaa".

Ilmastoasiat junnaavat poliittisella tasolla paikallaan eikä mitään suurta edistystä ihan lähiaikoina kansainvälisessä toiminnassa ole odotettavissa.

Kotimaassa vaalirahakohu jatkaa jauhamistaan ja asia kerrallaan putoaa julkisuuteen. Jääviydestä on nyt tulossa uusi entistä maan tapaa horjuttava tekijä. Hyvä niin, että näissä asioissa vanhoja tottumuksia ravistellaan. Perusongelma näyttää olevan lopultakin siellä, etteivät jotkut poliitikot joko tajua tai halua huomata moraalisia ongelmia, joita erilaisiin sidonnaisuuksiin liittyy.

Ja niin edespäin.

Vaikka jossain tapauksissa laki ei edellyttäisikään moraalia, politiikka ja julkisuus sitä vaatii.

Vaiheisen kävijäkäyrät:


Elokuu numeroina:

  • Postauksia: 21 (-19 edelliseen kuukauteen verrattuna)
  • Käyntejä: 1798 (+778)
  • Näyttökertoja: 2402 (+765)
  • Kävijöitä: 1525 (+828)
Päivittäiset keskiarvot näyttävivät elokuussa seuraavilta:
  • Käyntejä: 58 kpl /vrk (+25,1)
  • Näyttökertoja: 77,5 kpl /vrk (+24,7)
  • Kävijöitä: 49,2 kpl /vrk (+26,7)
Edelliseen kuukauteen verattuna reipas kävijämäärien kasvu näyttää olevan seurausta banaanikärpäsistä sekä parista postauksesta, joissa käsitellään perseidejä, joiden kausi sattuu elokuuhun.

Sitten syyskuu numeroina:
  • Postauksia: 15 (-6 edelliseen kuukauteen verrattuna)
  • Käyntejä: 1214 (-584)
  • Näyttökertoja: 1626 (-776)
  • Kävijöitä: 1000 (-525)
Päivittäiset keskiarvot näyttävivät elokuussa seuraavilta:
  • Käyntejä: 40,5 kpl /vrk (-17,5)
  • Näyttökertoja: 54,2 kpl /vrk (-23,3)
  • Kävijöitä: 33,3 kpl /vrk (-15,9)
 Kaikkien aikojen keskiarvot syyskuun lopussa (8.4.2007 jälkeen)
  • Käynnit: 51,4 kpl / vrk
  • Näyttökerrat: 75,0 kpl / vrk
  • Kävijät: 35,2 kpl / vrk
Bloggerissa kuun vaihteessa oli 45 lukijaa (kahta kuukautta aikaisemmin 41).

Kiitos kaikille.

Some day classic: The Black Rider

Sunnuntaiklassikoissa on vuorossa teemasoitto teemalla Musikaali, joten keskeytetään nyt venyttelykiertue Aasiaan ja soitetaan yksi kunnollinen teatterimusikaali. Ladyyyys and gentlemeeeeeeen, olkaa hyvä (seuraa koko musikaali):

The Black Rider tai tarkemmin The Black Rider: The Casting of the Magic Bullets on ohjaaja Robert Wilsonin, muusikko Tom Waitsin ja kirjailija William S. Burroughsin yhteistyönä syntynyt teos vuodelta 1990.

Tarina perustuu saksalaiseen kansantarinaan nimeltään Der Freischütz. Carl Maria von Weber teki aiheesta oopperan Friedrich Kindin librettoon ja se näki ensi-iltansa Berliinissä vuonna 1821.

The Black Riderin tarinassa toimistovirkailija Wilhelm rakastuu metsästäjän tyttäreen. Saadakseen rakkautensa kohteen isän hyväksynnän ja päästäkseen naimisiin, Wilhelmin pitää osoittaa kuntoisuutensa metsästäjänä. Toimistovirkailijana hänen ampumataitonsa on kuitenkin surkea ja toiveet avioliitosta hiipuvat.

Paholainen, Pegleg, puuttuu kuitenkin tapahtumien kulkuun ja tekee Wilhelmille tarjouksen. Paholainen tarjoaa Wilhelmille taikaluoteja, joilla aina osuu kohteeseensa. Peglegin ehtona on kuitenkin se, että yksi luodeista on hänen kontrollissaan.

Naiivi Wilhelm hyväksyy Peglegin pirullisen tarjouksen ja niinpä Wilhelmin hääpäivänä viimeinen luoti osuu hänen rakastettuun tappaen hänet. Wilhelm tulee hulluksi ja liittyy paholaisen aikaisempien uhrien joukkoon viettämään karnevaaleja.

Tarinassa on hieman liittymäpintaa vuonna 1997 kuolleen Burroughsin omaan elämään. Vuonna 1951 hän ampui vahingossa oman vaimonsa Meksico Cityssä yrittäessään humalassa rekonstruoida William Tellin tarinaa.

The Black Rider: The Casting of the Magic Bullets sai ensi-iltansa 31.3.1990 Hampurin Thalia-teatterissa.

Vuonna 1993 TomWaits teki musiikistaan oman sovituksensa ja julkaisi sen albumina The Black Rider.

Videoiden lähde: YouTube. YouTubesta löytyneet videot on koottu yhteen soittolistaan.

Lähteitä ja lisätietoja:

PS: Tom Waits on nyt myös ehdolla Rock and Roll Hall of Fameen.

    lauantaina, lokakuuta 02, 2010

    Jauhetaan

    Mediakeskustelu jatkuu ja lehtien levikki laskee, vaikka lukijatutkimusten tuloksista vedetään printtimediassa erilaisia tulkintoja. Helsingin yliopiston uutisjournalismin nykytilaa ruotineessa Laatua journalismiin! –seminaarissa Aamulehden päätoimittajasta Evan johtajaksi siirtynyt Matti Apunen lausui muun muassa seuraavaa:

    "Ammattimaiselle uutishuoneelle ei ole mitään todellista vaihtoehtoa. Blogeissa jauhetaan asioita, jotka valtamedia on jo nostanut esiin."
    Tämän blogin osalta voi sanoa, että Apunen on oikeassa, tosin vain osin. Osin siksi, että tässä blogissa on sen historian varrella pyritty nostamaan esiin myös sellaisia aiheita, joille suomalaiset uutishuoneet eivät ole korvaansa lotkauttaneet sekä kommentoitu aiheita, joista nämä samaiset uutishuoneet ovat oman totuutensa kertoneet (kuten vaikkapa tässä postauksessa, vaikka Helsingin yliopiston www-sivusto ei olekaan mikään uutishuone eikä mikään näkyvä median uutishuone näytä reagoineen tämän seminaarin sanomisiin). Mahtunee tuonne tämän blogin stoorien joukkoon myös aiheita tai ainakin näkemyksiä, joita nämä uutishuoneet eivät ole edes huomanneet.

    Se siitä ja sitten se iso "mutta". Jos Apunen on oikeassa, niin miksi ihmeessä nämä samaiset uutishuoneet kertovat lähes päivittäin siteeraavansa jonkun blogia ja käyttävänsä (yhä edelleen turhan usein ilman linkityksiä) noita blogeja uutislähteenään?

    Järjestäytynyt media ja ammattitaitoinen journalismi on paikkansa ansainnut, koska se tekee parhaimmillaan sitä vallanpitäjien vahtikoiran tehtävää, miksi se on olemassa. Se vaan ei tarkoita sitä, etteikö nykyään tiedonvälityksessä näille uutishuoneille olisi olemassa vaihtoehtoja ja suoria kanavia tiedon tuottajalta sen kuluttajalle, joka itse jäsentää ja käyttää saamansa tiedon. Tähän näiden uutishuoneiden vaan on sopeuduttava.