keskiviikkona, kesäkuuta 27, 2007

Kirjoita itsesi onnelliseksi?

Sain käsiini Finavian eli ex-ilmailuhallituksen lehden lentomatkustajille, joka on nimeltään Maa & Ilma. Lehdessä oli pitkä haastattelu filosofian tohtori Timo Airaksesta. Hän käsitteli onnellisuutta - ja tietysti lehden teeman mukaan hieman myös matkailua.

Airaksisen mukaan emme saavuta onnellisuutta halujamme tyydyttämällä.

"Liberalistisen käsityksen mukaan ihminen on onnellinen, kun hän saa mitä haluaa. Onnellisuus on omien halujen tyydyttämistä. Mitä enemmän halujaan saa siis tyydytettyä, sitä onnellisemmaksi tulee. Buddhalainen käsitys on päinvastainen. Sen mukaan halut tekevät ihmisen onnettomaksi, koska ihminen ei lopultakaan koskaan saa sitä, mitä haluaa. Haluava pettyy aina kun yrittää toteuttaa halunsa."

Onnellisuus on Airaksiselle elämän haltuunoton kautta saavutettavaa mielenrauhaa ja harmoniaa. Tuohon ei voi väittää vastaan.

"Elämä on hallinnassa silloin - ja vain silloin - kun hyvää on kohtuullisesti ja paha on minimoitu."

Jos tämä olisi ohjenuora laajemminkin, olisimme ihmisyhteisönä paremmissa asemissa esimerkiksi tässä kuussa laajasti käsiteltyyn ilmastonmuutokseen nähden. Nyt ihminen on juossut halujensa perässä itsensä kuilun partaalle ja tuntuu vain kiihdyttävän vauhtia hakiessaan jotain sellaista mitä ei edes ole.

Airaksinen sanoo haastattelussa tulevansa itse onnelliseksi vain kirjoittamisesta.

"Silloin olen vapaa ja omatuntoni on pudas."

Jutun mukaan Airaksinen sanoo kirjoittavansa pohjimmiltaan itselleen, itsensä rakentamiseksi. Hän sanoo oppivansa kirjoittamalla, kokevansa kirjoittamisen ajatteluna.

Tästäkö näissä blogeissakin on kyse?

tiistaina, kesäkuuta 26, 2007

Taivaalliset avaruusoopperat - mistä ne on tehty?

Ah, mikä voisi olla sen mieltä virkistävämpää kesälukemista kuin mainio avaruusooppera! Avaruusoopperan tahtiin voi irrota sujuvasti planeetalta ja jättää harmaan realismin sikseen.

Avaruusoopperan erottaa muusta sci-fi:stä se, että avaruusooppera on spekulatiivisempaa ja irtoaa tarvittaessa tunnetuista tosiasioista kuten nykyisistä fysiikan laeista sujuvasti. Ja nimensäkin mukaisesti avaruusooppera lentää pitkin interstellaarista avaruutta milloin milläkin tavalla. Mitä sci-fi:n luokitteluun tulee, niin avaruusooppera ei ole kovinkaan selkeästi määritelty, niin kuin eivät oikein muutkaan sci-fi:n alalajit.


Avaruusooppera voi olla kirjojen lisäksi niin elokuvaa tai televisiosarjoja kuten Star Wars, Star Trek tai vaikkapa Taisteluplaneetta Galactica. Tässä keskitytään kuitenkin kirjallisuuteen.

Monet teokset voivat kuulua moneen luokitukseen ja niin päin pois. Luokittelu on kivaa ja ikuisten makuasioiden aiheuttamien kinastelujen kohde, ehkä siksi tarpeellista.

Seuraavassa ei yritetä kuvailla mikä avaruusoopperan erottaa jostakin muusta, vaan pohtia sitä mikä siinä avauusoopperassa on niin kiehtovaa. Omat selitykseni voitaisiin luokitella vaikkapa seuraavasti:

Yhteiskunnat

Avaruusoopperan yhteiskunnat voivat olla millaisia tahansa. Demokratioita, diktatuureja tai ihmisyhteisöille tuntemattomia kokonaisuuksia tai hajanaisia kollektiiveja, joista ihminen ei tiedä tai ymmärrä mitään. Avaruusoopperat esittävät usein joko suoraan tai välillisesti yhteiskuntakritiikkiä, joka on johtanut avaruuden valloitukseen tai siellä ajelehtimiseen.

Oliot ja yksilöt

Yleensä avaruusoopperassa seikkailee ihminen vähintään jonkinlaisena kyborgina, mutta ne muut olennot voivat olla kaikkea mahdollista joko ihmisestä tähtien välisen matkailun muovaamia ihmisiä tai täydellisen erilaisia lajeja. Eräs teema monissa avaruusoopperoissa onkin lajien säilyminen tai elinalueet. Harvemmin on nähty sellaista avaruusoopperaa, jossa ei seikkaile minkäänlaista homo sapiensin jälkeläistä. Ihmisillä on joissain tarinoissa myös luonteenpiirteitä, joiden psykologiaan mennään sisälle ja joskus peliin astuu mielen muovaaminen erilaisin tuloksin.

Henkilöt

Avaruusoopperassa on usein sankari tai sankareita. Yllättävän harvoin todellinen sankari on alfa-uros, pikemminkin sen vastakohta. Sankaruuden muodotkaan eivät aina perustu voiman käyttöön, vaan nokkeluuteen ja henkisiin ominaisuuksiin. Tietysti sankaritarinoissa on pahis, niin avaruusoopperassakin. Pahis voi olla myös kone, harhautunut ihminen tai jokin niiden välimuoto. Pahis voi hamuta itselleen valtaa tai muuta mammonaa.

Teknologia

Luonteenomaista avaruusoopperalle on se, että teknologia on kehittynyt tuntemastamme huomattavasti joko ihmisten käsissä tai muiden avaruusolioiden toteuttamana. Joskus teknologia on myös taantunut ja erilaisia asioita on unohtunut. Usein hullaannuttavin teknologinen keksintö on se alus, jolla singahdetaan avaruuden poimusta toiseen tai aurinkokuntien välillä. Alus voi olla jättimäinen puu tai vaikkapa kaupungin kokoinen itseään ohjaileva tähtialus. Joskus mennään läpi madonreiästä ja silloin aluksellekaan ei ole tarvetta.

Kulttuurit

Avaruusoopperassa yhteisöjen kulttuuriset käsitykset voivat vaihdella rajustikin. Useimmiten teknologinen kehitys on muovannut kulttuuria omalla tavallaan. Erilaiset kulttuurit eivät luonnollisestikaan sankareita häiritse, vaan oppiminen tai vähintään selviytyminen on sankaruuden merkki. Kielierot eivät avaruusoopperassa ole mikään pulma, vaan ne ratekavat tavalla tai toisella ja jos ei muulla niin tieteellä.

Luonnonlait

Luonnonlait kuten fysiikan lait tai vaikkapa evoluutio, siinä muodossa kuin me ne tunnemme, ovat voimassa - tai sitten ei. Joskus luonnonlakeja voidaan vähän venytellä ja joskus ne ovat kehittyneet ihan uuteen muotoonsa. Luonnonlait ovat avaruusoopperassa samalla tavalla spekulaation kohteita kuten mikä tahansa kehittyvä asia.

Tiede

Yksi piirre useimmissa avaruusoopperoissa on se, että tieteellä on saatu tuloksia ja teokset vilisevät eri alan asiantuntijoita. Monesti avaruusalukset ja tähtien välinen matkailu ovat tieteen tuloksia, mutta myös yhteiskuntien kehittymistä on tieteen varjon alle sijoitettu. Aina tiede ei ole tuottanut hyviä tuloksia, vaan myös tuhoa. Kehittyneet koneet ovat voineet myllätä kokonaisia plnaeettoja.

Sotilaat

Toinen usein näkyvä luokka avaruusoopperan yhteiskunnassa on sotilasluokka. Itse avaruusooppera saattaa kietoutua jonkinlaisten maailmojen välisten konfliktien ympärille. Sotakoneet tosin voivat olla niin kehittyneitä, että yksi sotilas vastaa kokonaista armeijaa ja on kykenevä tuhoamaan kokonaisia planeettoja. Vaikka monissa tarinoissa onkin sotakoneita, on rauhan tila tavoite tai asia, jota yritetään ylläpitää.

Maa

Monissa avaruusoopperoissa Maa vilahtaa jollain tavalla vähintään ihmisen syntysijana. Itse tarinalla ei ole välttämättä Maan kanssa mitään tekemistä ja se voi puuttua tarinasta kokonaan. Usein avaruusoopperat tapahtuvat jossain päin linnunrataa, mutta areenana voi olla jokin muu galaksi. Galaksien välisiä konflikteja harvemmin nähdään. Maalla on monenlaisia kohtaloita ihmisen itse aiheuttamasta tuhosta aina alienien hyökkäyksille. Elinolosuhteet ovat ympäristön puolesta tulleet tuhotuksi joko ahneuden tai tyhmyyden vuoksi ja siksi on lähdetty pakosalle.

Aika

Aika on venyvää avaruusoopperassa. Kehitys on voinut jatkua vuosimiljoonia tai jokin asia tapahtuu käsittämättömän nopeasti. Aika voi pysähtyä ja ajassa voidaan matkustaa. Suhteellisuusteorian neljäs ulottuvuus käytössä siinä missä muutkin ulottuvuudet. Kausaliteetti ei välttämättä pidä enää paikkaansa ja ihmiset voivat pysyä nuorina suhteessa muihin matkustamalla avaruudessa lähes valonnopeudella.

Pituus

Monen avaruusoopperan ulkoinen piirre on se, että sivuja riittää. Tiiliskiven kokoisissa kirjoissa ehtii esittelemään idean jos toisenkin. On tietysti tarinoita, jotka olisi voinut tiivistääkin ja sitten kerrotaan tarinoita kirjailijoista, jotka ovat saaneet palkkionsa kirjoitettujen sanojen määrän mukaan. Mutta hyvä tarina voi olla pidempikin.

Kuten tapoihin kuuluu, on myös avaruusoopperalla alalajinsa.

Noir, avaruusooppera noir (Space opera noir) on tummien ja synkkien värien alalaji. Maailma tai maailmat, joissa mennään ovat tuhoutunut tai elinolot kerrassaan surkeat, teknologia hävitetty ja luonnosta ei puhettakaan. Noir-oopperoiden yksi keskeinen teema on se, että tuhoa (joko itse aiheutettua tai ulkoa tullutta) seuraa ympäristökatastrofi, jos luontoa koskaan on ollutkaan. Varsinkin ihmisille vehreät niityt vaikka toisella puolella galaksia on se olotila, jossa sankarit lopulta ovat onnellisia. Noir-tarinoissa se on kuitenkin mahdotonta tai tuhottu. Noir-tarinoissa voidaan uhata lajien olemassa oloa tai muuten vaan joku on ryssinyt urakkansa kunnolla.

Parodiat. Joissakin tarinoissa pistetään homma läskiksi niin tarinan juonen kuin käytetyn kielenkin vuoksi. Seurauksena on yleensä posketonta kerrontaa, jossa ei armahdeta mitään tai ketään.

Ja sitten muutamia mieleen jääneitä käännettyjä avaruusoopperoita, joiden paremmuudesta suhteessa toisiinsa voi kinata loputtomiin, mikä sekin saattaa olla hyödyllistä. (Varoitus: linkkien takaa voi löytyä spoilaavia sivuja, etene omalla vastuulla siis).

Douglas Adams, Linnunradan käsikirja liftareille. Parodian ykkösteoksia. Elokuvaversio vain harmaa haamu itse kirjasarjan rinnalla. Avaruusoopperaa vai ei, päätä itse tai ole päättämättä, mutta varo valaita.

Isaac Asimov, Säätiö-sarja. Klassikko. Yhteensä 7 kirjan sarja, joka on kirjoitettu yhteensä 45 vuoden aikana. Myös Robotti- ja Imperiumi-sarjat kannattaa tsekata.

Iain M. Banks, Tähystä tuulenpuolta. Tähtien välisen sivilisaation, Kulttuurin, sotatarina salajuonineen.

Arthur C. Clark, 2001 Avaruusseikkailu, niin klassikko ettei klassikommaksi tule. Kirja on hyvä, mutta onkos Stanley Kubrikin elokuva parempi. Tästä voisi kinata parikin päivää.

Philip K. Dick. Dickin klassikkojen joukossa on myös jollain etäisellä tavalla avaruusoopperoita sivuavia teoksia kuten vaikkapa Ruukunkorjaaja tai Jumalan pojan paluu.


M. John Harrison, Valo. Suomessa ja muualla palkittu teos, joka on saanut ylistystä osakseen. Ansiosta.

Robert A. Heinlein. Esimerkiksi Galaksin kansalainen (jonka päähenkilö on jostain syystä Suomesta), Taistelu Venuksessa tai Starship Troopers.

Stanislaw Lem, Solaris. Pariikin kertaan elokuvattu klassikko.

J. Pekka Mäkelä, Alshain. Kyllä suomalaisetkin osaavat. Alshainissa tapahtuu kaikenlaista, mutta se sisältää myös avaruusoopperallisia elementtejä ja kirjaa lukiessa ne jopa lopulta yllättävät.

Frederik Pohl ja C.M.Kornbluth, Avaruuden kauppamiehet. Satiiri mainostoimistojen hallitsemasta maailmasta. Siinä ja tässä, onko avaruusoopperaa, mutta lasketaan teemansa ja yhteiskuntrakritiikkinsä vuoksi sellaiseksi.

Alastair Reynolds, Ilmestysten avaruus. Kerrassaan lumoava noir-tarina. Ilmestysten avaruuden jatkeeksi on tehty myös kolme jatko-osaa, jotka toimivat myös erillisinä teoksina. Reynolds on fyysikko ja sen huomaa.

Clifford D. Simak, Väliasema. Palkittu teos, jossa tapahtumapaikkana on maa, mutta...

Dan Simmons, Hyperion-sarja. Viehko 4 tiiliskiven tarina. Hyperionissa on piirteitä fantasiasta.

Vernor Vinge, Linnunradan ääret ja Taivaan syvyydet. Perusloistavaa avaruusoopperaa.

Ja sitten on tietysti lukematon kasa kirjoja, joita tässä ei tullut mainituksi, mutta kuitenkin kannattaisi lukea.

maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

Kauanko pilvet synkkenevät?

Ilmastonmuutoksen vaikutukset niin yhteiskuntaan kuin ympäristöömmekin osoittautuvat päivä päivältä monimutkaisemmiksi ja haastavammiksi.

YK:n hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC totesi tänä vuonna julkistetussa raportissaan, että merenpinta uhkaa nousta 79 senttimetriä pelkästään tällä vuosisadalla. Koko Grönlanti uhkaa sulaa sadoissa vuosissa, ei tuhansissa. Ja jos se sulaa, merenpinta nousee 7 metriä. Tutkimusten mukaan kun sulamista nopeuttaa jään pinnalta halkeamiin valuva sulamisvesi, joka vauhdittaa jäälauttojen liukumista mereen. Ja mitä se 7 metriä on? Esimerkiksi Helsingin ydinkeskustan liikenne pitäisi muuttaa venetaksien temmellyskentäksi ja Manta lakittaa vappuna sukeltamalla. Montako muuta Suomen kaupunkia hukkuisi? Jo tuo 79 cm:kin aiheuttaa vakavia ongelmia.

Myös Euroopan komissio on julkistanut oman raporttinsa ja kehoittaa Eurooppaa ryhtymään toimiin nyt suojellakseen liikenneverkostoa ja maanviljelystä ilmaston lämpenemisen aiheuttamilta tulvilta, kuivuudelta, metsäpaloilta ja maanvyörymiltä. Infrastruktuurimme tarvitsee siis varsin pikaista varautumista uusiin uhkiin, myös täällä skandinavisessa lintukodossa. Ja mitä tämä kaikki tulee oikeasti meille maksamaan, sitä voimme vielä vain arvella.

Enpä haluaisi olla pahanilman lintu, mutta ilmastonmuutos on lähisukupolvien suurin yhteiskunnallinen muutos, jonka jo nykyiset sukupolvet kohtaavat konkreettisesti. Eikä muutos ole nykytietämyksen mukaan ollenkaan myönteinen.

Puheita asian tiimoilta pidetään, mutta koko joukko tekosyitä tarpeellisten toimenpiteiden aloittamiseksi esitetään. Niinkuin kaikissa muissakin suurissa muutoksissa, muutosvastarinta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on aluksi kovaa ja tulevat sukupolvet vain ihmettelevät miten alkukantaisesti aikanaan on ajateltu. Niin tässäkin käy, jos vain selviämme...

Tietoa on, toiminta puuttuu

IT-busineksessa otetaan vasta ensi askeleita ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Eikä näytä oppi menevän perille.

Brittiläisen tutkimuksen mukaan 70% firmoista ei suunnittele ilmastollisen jalanjälkensä pienentämistä ja suurin osa ei pohdi ympäristöasioita tehdessään investointeja. Silti 90% tutkimukseen vastanneista sanoo ymmärtävänsä, että IT-järjestelmien energian säästö on keskeisessä osassa busineksen vihertymisessä. IT-busineksessa on siis paljon puhetta, mutta vähän tekoja ilmastomuutoksen eteen.

Sitaatti:
Dan Sutherland, founder and of the Green Technology Initiative, said: “What we are doing in IT today is not sustainable.

Noin siis Britanniassa. Suomessa tilanne ei ole sen kummoisempi.

On kolme tapaa lähestyä muutosta:

1. Opitaan, ymmärretään ja toimitaan vapaaehtoisesti. Tämä on yleensä kivuttomin ja pitkällä aikavälillä paras tapa tehdä businesta ja samalla auttaa ympäröivää todellisuutta. Valitettavasti keino on vain hidas, minkä osoittaa se, että 90% porukasta tietää ja ymmärtää, mutta 70% ei tee mitään.

2. Asetetaan taloudellisia ohjeuskeinoja eli veroja. Tämä on tehokasta, koska kustannukset ohjaavat busineksessa toimimaan. Tätä business ei voi tehdä itse, vaan verot asettaa yhteiskunta ja siksi ne ovat aina enemmän tai vähemmän arvovalintoja ja johtavat hetkellisesti myös taloudellisiin seuraamuksiin (jos firmat eivät osaa sopeuttaa toimintaansa eli oppia läksyjään).

3. Tehdään pakolla eli säädetään lakeja. Tämä on yleensä tehottominta, koska kukko ei käskemällä laula ja erilaiset regulaatiot vain saavat hyödytöntä vastarintaa aikaiseksi. Lakeja on joissakin asioissa pakko olla, mutta joissakin asioissa samaan lopputulokseen päästäisiin kahdella muulla keinolla helpommin - jos sitä taitoa ja ymmärrystä vain olisi.

IT-busineksessa parasta olisi oma-aloitteisuus ja vaikka vain busineksen maineen suojelemiseksi, mutta myös veroillakin sen toimintaan ilmastonmuutosasioissa päästään käsiksi. Säädöksiin on vaikea uskoa, koska yhteiskuntamme on niin riippuvaista IT-palveluista ettei niitä voi pistää esimerkiksi yöksi kiinni.

Siispä, mitä suomalaiset yritykset aikovat tehdä ja onko asia oikeasti huomioitu päätöksiä tehdessä. Vielä ei esimerkiksi tietokoneita, palvelimia tai työasemia, markkinoida niiden energiankulutuksella.

Päätä turpeeseen

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) harmittelee sitä, että "on syntynyt käsitys, että ydinvoima on ympäristöystävällinen energiamuoto". Lehtomäki on oikeassa siinä, että ympäristöystävällisyys ei ole sama asia kuin hiilidioksidipäästöttömyys, vaan myös paljon muuta mitä pitää tarkastella. Ja ydinvoiman tuotantoketjussa ympäristöongelmia riittää.

Ja sitten samassa haastattelussa pistetään pää toisesta päästä turpeeseen. Lehtomäki sanoo suhtautuvansa myönteisesti jo taustansa vuoksi. "Turve on Suomen kannalta ja erityisesti alueellisesti merkittävä hitaasti uusiutuva polttoaine."

Turve on toki alueellisesti tai ehkä paikallisesti merkittävä asia, sillä turve-energian ympärillä on noin 7000 työpaikkaa ja ne ovat alueilla, joilla niitä työpaikkoja ei puissa kasva.

Ja onhan turve hitaasti uusiutuvaa energiaa. Niin on myös öljy, jos asiaa samalla logiikalla haluaa katsoa.

Kansainväliset toimijat, kuten IPCC, eivät tunnusta turvetta uusiutuvaksi energiamuodoksi, koska sen uusiutuminen kestää 2000 vuotta. On siis ajanhukkaa ryhtyä viherpesemään turvetta, jonka polttaminen on kaikkea muuta kuin ilmastoystävällistä. Turve on ilmastoystävällisintä kun se saa olla siellä missä se nyt on.

Mitähän jos lopetettaisiin turpeen ja muiden vähemmän uusiutuvien energiamuotojen väittäminen joksikin "hitaasti uusiutuvaksi" ja keskityttäisiin oikeasti siihen mistä on kyse eli ilmastomuutoksen hillintään?

Huolestuttavaa koko ilmastomuutoskeskustelussa on sekin, että olemme jo siinä tilanteessa että kyse on "hillitsemistä" eikä esimerkiksi "estämisestä". Ja kotimainen ja kansainvälinen jahkailu sen kuin jatkuu.

sunnuntaina, kesäkuuta 24, 2007

Äänestämisestä ja UV-makkaroista

Näin juhannuksen kunniaksi eräitä hajanaisia pulsseja tästä ajasta ja vähän tuonnempaakin.

* * *

Briteissä kokeiltiin sähköistä äänestämistä ja sähköistä ääntenlaskua. Open Rights Group -kansalaisjärjestön (ORG) mukaan homma ei toiminut.

Suurimmat pulmat ilmeisesti oli siinä millä tavalla järjestelmät suunniteltiin ja miten ne saatiin toteutettua. ORG:n mukaan toteutus meni pieleen vähän joka suunnassa oli sitten kyse käytettävyydestä tai tulosten tulkinnasta. Järjestön mukaan käsin laskettuna saatiin selvästi erilaisia tuloksia kuin koneella.

Käytetty järjestelmä on ollut ORG:n mukaan black box, jonka tallentamien tai käsittelemien tietojen oikeellisuutta ei voi mitenkään varmentaa.

Järjestö ehdottaakin, että homma pistettäisiin seis siksi aikaa, että perustavaa laatua olevat ongelmat saataisiin ratkaistua. Brittien virallinen raportti on tiettävästi tulossa alkusyksystä.

Suomessakin on tarkoitus kokeilla sähköistä äänestämistä vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. Olisi kaiketi toivottavaa, että muiden virheistä oppimisen lisäksi asiasta käytäisiin myös julkinen keskustelu, eikä rynnättäisi suinpäin teknologian perässä tekemään jotain sellaista mikä murentaa tärkeimpiä yhteiskunnallisia arvoja.

* * *

Sitten verkkosivujen konsepteista.

Ultraviolettisäteilun ja liiallisen auringonoton vaaroista ja riskeistä on hyvä kertoa ja viestiä ihmisille. Ongelma on todellinen.

Mutta pitääkö se tehdä Syöpäjärjestöjen tilaamalla tai toteuttamalla tavalla? http://www.nahkapalaa.fi/ teettää kävijöillään yli ymmärryksen menevän Testaa mikä makkara olet -testin ja kertoo tietoa UV-indeksistä ja muista asiaan kuuluvista yksityiskohdista. Ongelma tässä on se, että ilmeisesti on yritetty etsiä hauskaa ja kevyttä lähestymistapaa vakavaan asiaan ja menty sellaisten käsitteiden ja analogioiden taakse, jotka eivät yksinkertaisesti toimi.

Tuolla ei ole yksinkertaisia neuvoja mitä pitää tehdä tai mitä pitää välttää, jotta ongelmilta vältyttäisiin.

Ja kaikki tuo on toteutettu flash-tekniikalla, jolloin esimerkiksi linkittäminen niihin hyödyllisempiin osiin (joita palvelussa on vähän) on mahdotonta.

Vastaavan kaltaisia kampanjasivustoja valitettavasti tehdään tasaiseen tahtiin ja yleensä niiden pulmana on se, että vakavalle tai tärkeälle asialle pyritään saamaan keveyttä ja kiinnostavuutta mainonnasta tutuilla markkinointiviestinnän keinoilla - hukaten itse asian jonnekin lakkipäisen makkaran taakse.

Syöpäjärjestöjen asia on tärkeä ja sen voi kertoa kiinnostavasti muutenkin kuin sotkemalla toteutuksen.

* * *

Juhannukset on sitten juhlittu ja tämän hetken saldo on 12 kuolonuhria, muunlaisista uhreista puhumattakaan. Se on varmaan niin, että joitakin asioita emme pysty oppimaan, vaan sama kuvio toistuu vuodesta toiseen.

Auttaisikohan yhtään, jos ennen ensi juhannusta esitettäisiin dokumentti kuluneen vuoden kohelluksista?

maanantaina, kesäkuuta 18, 2007

Metropolis Sodankylä


Sodankylän elokuvajuhlien eli modernisti Midnight Sun Film Festivalin saldo oli kerrassaan mukava. Ihmisen kokoiset festivaalit tarjosivat leppoisaa meininkiä ja mieltä virkistäviä elokuvia. Kiitos juhlista ja ilmapiiristä järjestäjille ja muille.

* * *

Festivaalin klubilla soitti parinakin iltana Laika and the Cosmonauts. Jos minä saisin ehdottaa, niin Laikan soittama musiikki taannoiseen esitykseen Fritz Langin Metropolis-elokuvaan päätyisi levylle. Klubilla musiikista kuultiin väläyksiä ja se toimii.


lauantaina, kesäkuuta 16, 2007

Ennen vallankumousta ja vähän sen jälkeenkin


Sodankylän elokuvajuhlien mestariluokan elokuvana esitettiin Bernardo Bertoluccin Prima della rivoluzione, Ennen vallankumousta. Elokuva on Bertoluccin toinen ohjaus vuodelta 1964 ja sen aikaista yhteiskuntailmastoa, politiikkaa ja nuoruuden tuskaa peilaava teos. Elokuvan keskeisiä elementtejä ovat perinteiden kierron, ihanteiden ja muutoksen teemat.

Nuorten odotetaan tuovan mukanaan muutosta ja parempaa, mutta sukupolvesta toiseen se on yhtä hankalaa eikä näin läheskään aina käy. Moni muutokseen uskova luovuttaa ja lähtee itse perinteiden myötävirtaa laskettelemaan ja toivoo seuraavan sukupolven toteuttavan omat haaveet paremmasta maailmasta.

Tämä ilmiö toistaa itseään sukupolvesta toiseen. Kun sen ilmiön huomaa itsessään, onko jo liian myöhäistä? Kuinka kauan pystymme pitämään kiinni nuoruuden ihanteistamme vai viekö kasvaminen ja särmien hioutuminen myös ihanteet mennessään?

* * *

Sodankylässä elokuvan esitteli Bernardon nuorempi ohjaajaveli Giuseppe Bertolucci (kuvassa). Hän kertoi molempien veljesten olleen kuuluistan runoilijaisänsä opissa ja saaneen nimenomaan runouden isältään opetuksena.

Esittelyssään hän totesi myös nykyisen mediatsunamin vieneen myös elokuvan taidenmuotona mennessään. Enää ei ole samanlaisia elokuvafaneja olemassa eikä samanlaisia elokuvia tehdä kuin ennen vanhaa. Elokuvan tilan ovat syöneet niin televisio kuin muutkin median muodot. Esitellyssä elokuvassakin eräässä dialogissa keskustellaan siitä onko eräs elokuva nähty 16 kertaa ja kuinka järkevää sellainen on.

Kun Prima della rivoluzionen kaltaisia elokuvia katsoo, voi näkemykseen yhtyä. Sen lisäksi, että näissä mestarillisissa elokuvissa on syvyyttä enemmän kuin nykyisissä kassamagneettituotannoissa, on niissä myös pinnanalaista elämää, mitä ei Pirates of Caribbean -trilogiasta kaivamallakaan löydä.

Lisäksi esimerkiksi nyt nähdyssä klassikossa on kohtauksia, jotka ovat kauneudessaan ja runollisuudessaan tuiki tuntemattomia juliarobertsien romanttisille komedioille.

* * *

Elokuvajuhlilla esitettiin tänä vuonna pakolaisaiheinen elokuvien sarja. Sarja toteutettin yhteistyössä Suomen Pakolaisapu ry:n kanssa ja se käsittelee pakolaisuutta ja siirtolaisuutta sekä rauhan rakentamista ja konfliktinestoa.

Elokuvantekijöistä esillä olivat mm. palestiinalainen Elia Suleiman, saksanturkkilainen Fatih Akin, italialainen Vittorio de Deta ja Ken Loach.

Akinin Cannesissa parhaan käsikirjoituksen ja ekumeenisen juryn palkinnon voittanut elokuva The Edge of Heaven kertoo turkkilaisten siirtolaisten osasta uuden ja vanhan kotimaan traditioiden ja olojen puristuksessa.

Tarina ei karheudessaan jätä kylmäksi ja ottaa myös ajankohtaisesti esille Turkin EU-jäsenyyden. Kun Turkin EU-kuvioita tarkastelee melkein mistä näkökulmasta tahansa, voi vain todeta ettei se ole ensinkään yksinkertainen asia niin Euroopan kuin Turkin itsensäkään kannalta. Ihmisille rajojen molemmin puolin kysymys on vieläkin haastavampi.

sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007

Cyber warming kuriin palvelulla

Iso-Britanniassa pyritään ottamaan IT-sektorin vaikutukset ilmastonmuutokseen tosissaan. Manchesterissä käynnistetään Green Shift -niminen hanke IT-laitteiden käytön ilmastovaikutusten hallintaan.

Green PC:ksi kutsutulla palvelulla pyritään vähentämään yksittäisten laitteiden energiankulutusta peräti 98% tavallisiin laitteisiin verrattuna. Konsepti perustuu palvelinkeskuksiin, joiden avulla suoritetaan esimerkiksi sähköpostiohjelmistot ja muut tavalliset työasemaohjelmistot. Tällöin palvelut olisi saatavissa pienillä työasemalaitteilla.

Peruskonsepti on siis tuttu eri yhteyksistä kuten jo aikanaan haudatusta network computer (NC) -ideasta. NC:llä oli aikanaan muita motivaatioita, mutta perusideaa voisi siis kuitenkin käyttää.

Hankkeen pitäisi olla pilotoitavissa 2008 ja käyttövamiina 2009. Toivon mukaan hankketta voidaan viedä järkevästi eteenpäin ilman että sorrutaan lapsellisiin teknologiasotiin kuten esimerkiksi NC:n kohdalla osin kävi. Näitä ja muita ilmastonmuutoksen hillitsemiseen liittyviä toimintamalleja tarvitaan.

PS. Briteissä on IT:n aiheuttamalle hiilidioksidikuormalle annettu nimeksi "cyber-warming", pitäisikö ilmiölle löytää suomen kielinen vastine?

lauantaina, kesäkuuta 09, 2007

Sähköpostilta suojaa

Viikon eräs puheenaihe on ollut sähköposti. Tuo tuttu ja turvallinen email, jolla voi hoitaa sekä hyötyä että haittaa.

Henley Management Collegen tutkimus kertoo, varsinkin ylemmän johdon sähköpostiviestittelyyn menee kohtuuttomasti aikaa. Tutkimus kertoo, että kaksi tuntia päivässä menee sähköpostin parissa, mikä tekee 10 vuotta työelämässä vietetystä ajasta. Ja joka kolmas viesti on tarpeeton eli reilut kolme vuotta käytetään turhuuteen.

Niinhän se on, että suora viestintä on tehokkaampaa. Olisi siis helpompi hoitaa asiat kasvokkain tai vaikka puhelimessa kuin lähteä sähköpostittelemaan. Lisäksi olisi paikallaan sähköpostia lähetettäessä miettiä ketkä kaikki sen vastaanottajiksi oikeasti kannattaa laittaa.

Aina ei kaikkea tarvitse pistää Cc:nä pomolle. Myös organisaatioiden sisäiset postituslistat ovat joskus kollektiivisia aikasyöppöjä. Organisaatioissa olisikin syytä hetki pohtia sähköpostin käyttötapoja ja rajoja.

Myös sähköpostin lukemista voi tehostaa rytmittämällä sähköpostin käsittelemisen osaksi työpäivää. Kaikkiin sähköposteihin ei tarvitse vastata. Etenkin Cc:n tulleet postit ovat, tai ainakin pitäisi olla, vastaanottajalleen vain tiedoksi.

***

Viikon toinen sähköpostiuutinen onkin sitten työryhmän ehdotus sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamiseksi.

Kolmikantainen työryhmä ehdottaa, että työnantajille annettaisiin mahdollisuus tietyissä tapauksissa käsitellä yrityksen koneelta lähetettyjen sähköpostien tunnistamistietoja. Mahdollisuus koskee siis vain tunnistamistietoja eikä siis sisältöihin saisi koskea.

Tietoja voitaisiin ehdotuksen mukaan käsitellä vain erityisen rajatuissa tilanteissa, jos epäillään viestintäverkkojen ja -palvelujen luvatonta käyttöä tai liiketoiminnan kannalta keskeisten yrityssalaisuuksien paljastamista ulkopuolisille.

Tunnistamistietojen käsittelyn perusteita tulisi ehdotuksen mukaan käsitellä avoimesti työpaikoilla ja niistä pitäisi tiedottaa työntekijöille yhteistoimintamenettelyssä. Käyttäjälle, jonka tietoja on käsitelty, tulisi aina ilmoittaa käsittelystä ja sen perusteista. Toimintaa valvoisi tietosuojavaltuutettu.

Oikeusoppineet antavat lakiehdotukselle satikutia siitä, että työnantajille pyritään antamaan valtuuksia, joita ei edes poliisilla ole. Ehdotusta arvostellaan myös siitä, että ei ole tehty riittävää punnintaa, asetetaanko yritysten etu kansalaisten perusoikeuksien edelle.

Yrityssalaisuuksien vuotamisesta erityisesti sähköpostien välityksellä ei ole mitään erityisempää näyttöä.

Sen lisäksi, että ehdotus laajentaa työnantajien oikeuksia suhteessa työntekijöiden perusoikeuksiin, olisi tällainen laki omiaan lisäämään epäluuloja työpaikoilla. Mikäli siitä tunnistetietoja tutkittaisiin olisi hyvinkin erilaisten sekasotkujen ja turhien epäluulojen riski osapuolten välillä suuri. Tunnitetiedot kun eivät todista muuta kuin yhteydenoton, ei sen sisältöä. Nykymaailmassa ihmiset tekevät yhteistyötä kilpailijoiden kanssa tai keskustelevat muuten vaan. Kaverukset voivat hyvin olla töissä esimerkiksi tarjouskilpailun vastakkaisissa leireissä ja kommunikoida yrityssalaisuuksia paljastamatta.

Yrityssalaisuuksien paljastaminen voi tapahtua helposti myös monella muullakin tavalla ja esimerkiksi lähettämällä niitä organisaation sisältä kirjeitse olisi siis lain mukaan vuotajalle vaarattomampaa, jos ehdotuksesta tulisi laki.

Taitaa myös olla edelleen niin, että yrityssalaisuudet vuotavat kaikista helpoimmin edelleen varomattoman käyttäytymisen perusteella. Ei ole mitenkään kummallista, että esimerkiksi ravintolassa käydään yritysjohdon toimesta kohtuullisen suureen ääneen keskustelua, jonka luulisi kuuluvan tiukasti neljän seinän sisään.

Nyt tehty ehdotus vaikuttaa siis yrityksen näkökulmasta hätävarjelun liioittelulta ja itse ongelman eli yrityssalaisuuksien vuotamisen estämisen kannalta turhalta. Miksi tällainen laki siis oikeastaan pitäisi säätää? Rikosten selvittelyyn nykyisetkin keinot riittävät ihan hyvin.

sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2007

Mitä voimme ilmastonmuutokselle?

Tämän blogin Suuren Ilmastonmuutospäivän päätteeksi vielä muutama linkki:

Ilmasto.org: Mitä sinä voit tehdä?.
10 käytännöllistä vinkkiä siitä mitä itse kukin voi tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Ilmastonmuutos.info: Säädä, sammuta, kierrätä, kävele. Tee muutos
Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman sivusto, jossa on vinkkejä miten voimme ottaa osaa yhteiseen urakkaan.

Luonnonsuojeluliitto: Kysymyksiä ja vastauksia energia- ja ilmastopolitiikasta
Yleisiä väitteitä ilmaston muutoksesta ja vastauksia niihin.

WWF: Väittämiä ilmastopolitiikasta
Ilmasto- ja energiapolitiikkaa koskevassa keskustelussa kuulee usein väittämiä, jotka eivät pidä paikkansa, mutta jotka silti elävät sitkeästi.

Vaihda virtaa: Vihreän sähkön edistämiskampanja
Mitä se vihreä sähkö oikein on ja mistä sitä saa?

Ekoenergiaa: Lisää uusiutuvaa energiaa
Norppa suosittelee ekoenergiaa -merkki on Suomen ainoa energian ympäristömerkintä.

Motiva: Enegiansäästöä
Tietoa energian säästämisestä, energian käytön tehostamisesta ja uusiutuvien energialähteiden käytöstä.

Ilmatieteen laitos: Faktaa ilmastonmuutoksesta
Tutkimustietoa ilmastomuutoksesta ja sen ilmiöistä.

Bittejä ilmastolle

Ilmastonmuutos on myös tietoverkoissa vaeltelevien ja tietotöitä tekevien haaste. Itseasiassa viimeaikoina ilmastonmuutokseen ovat heränneet myös tietokoneiden ja muiden tietoyhteiskunnan välineiden valmistajat. Ja kaikesta päätellen tarvetta onkin.

UNU-yliopiston Saksan laitoksen mukaan monitorilla valmistetun tietokoneen valmistukseen kuluu energiaa viisi kertaa enemmän kuin auton tuottamiseen. Tietokoneiden ja muiden laitteiden ongelma on myös se, että niiden käyttöikä on hävyttömän lyhyt. Myös laitteiden sähkönkulutus on muuta kuin häviävän pieni.

Myös tutkimusyhtiö Gartner on arvioinut, että ICT-sektori tuottaa hiilidioksidipäästöjä saman verran kuin ilmailu eli noin 2% kaikista päästöistä.

Tekemistä siis riittää ja samainen Gartner onkin arvioinut, että puolet keskisuurista ja suuristä yrityksistä Länsi-Euroopassa kehittää ympäristöstrategian itselleen vuoden 2008 loppuun mennessä. Yrityksille ympäristöstrategiat ovat luonnollisesti myös muutakin kuin ilmaston suojelua, mutta huomioitavaa on se, että asiaan on tartuttu. Huolestuttavaa tässäkin on se, että Yhdysvalloissa tullaan selvästi Eurooppan perässä. Yhdysvallat on maailman maista suurin kasvihuonekaasujen päästäjä.

Yritykset ovat ottaneet asian agendalleen, muutamia esimerkkejä:

- Nokia julkaisee varsin kattavasti tietoja toimintansa ympäristövaikutuksista
- Microsoft on mukana ilmastonmuutosten ennusteita tuottavassa ohjelmassa
- HP tehostaa kierrätystä
- IBM pyrkii alentamaan energiankulutusta uusilla ratkaisuilla

Sen lisäksi, että yritykset pyrkivät vastaamaan haasteeseen tarvitaan lukuisia keinoja vähentää päästöjä ja keinoja on käyettävä yhtäaikaa kuten kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC asian sanoo. IPCC:n luvut eivät ole kaikilta osin kaunista katseltavaa, kun kertovat kasvihuonekaasujen päästöjen kasvaneen 70% vuosien vuosien 1070 ja 2004 välillä ja jatkavat kasvuaan ellei politiikkaa muuteta.

Millaisiin asioihin sitten pitäisi kiinnittää huomiota ICT-asioissa?

Tavallisen kuluttajankin näkökulmasta katsottuna on jopa omituista, että yksittäisen tietokoneen käyttöikä on usein vain 2-4 vuotta. Investointina kunnollinen tietokone ei ole kotitaloudelle välttämättä mikään pikkujuttu, mutta nykyään varsin tärkeä, jos tietoyhteiskunnan palveluita aikoo käyttää.

Käyttöjärjestelmien ja ohjelmistojen paisumisen aiheuttama varustelukierre vaivaa yhtä edelleen alaa eikä päätepistettä näy, vaikka nykyisillä laitteilla tekeekin jo lähes kaiken, mitä tavallinen käyttäjä voi kuvitella tarvitsevansa ja paljon sellaista mitä ei edes tiedä tarvitsevansa. Kyse ei siis ole pelkästään laitteista, vaan myös ohjelmistoista ja siksi ei ole yhdentekevää mitä softatalot asiassa tekevät.

Laitteiden osien vaihtaminen ja korjaaminen pitäisi tehdä helpommaksi ja joissain tapauksissa ylipäätänsä mahdolliseksi.

Korjaamisen pitäisi olla kannattavampaa kuin koko laitteen vaihtaminen. Yksittäisten laitteiden virran kulutusta pitäisi saada alemmaksi niin palvelimissa kuin työasemissa. Laitteiden kierrätettävyyttä pitäisi parantaa, sillä yhä edelleen tietokoneet ovat pääasiassa ongelmajätettä, kun ne poistuvat käytöstä.

Lisälaitteiden osalta tilanne on edelleen suorastaan omituinen. Miksi esimerkiksi kannettavien telakat pitää aina vaihtaa, vaikka ostaisi saman mallin uudemman version? Sama koskee monia luitakin lisälaitteita, jotka on uusittava, jos kerran koneen uusii. Joissain tapauksissa uusimistarve syntyy esimerkiksi ohjelmistopuolen tekemisistä eli esimerkiksi laiteohjainten saatavuus uusille käyttöjärjestelmäversioille on varsin kirjavaa. Kysy vaikka uuden Vistan koneisiinsa asentaneilta.

Tietoverkkoja hyödyntämällä voitaisiin vähentää esimerkiksi matkailua käyttämällä videoneuvotteluja lentämisen sijaan. Näin ei näytä tapahtuneen ainakaan viimeisimmän kymmenen vuoden aikana, jos ilmailun tilastoja on uskominen. Lentomatkailu niin Suomessa kuin kansainvälisesti joko junnaa paikallaan tai kasvaa. Internetin palveluiden kehittyminen ei ole ainakaan katkaissut kasvua, ehkä kenties jossain mittakaavassa leikannut kasvua.

Verkopalveluiden lupaukset näiltä osin on vielä lunastamatta. Sen lisäksi, että itse ICT-alan välineisiin ja infrastruktuuriin tuodaan ympäristönäkökulmia, on asia syytä ottaa huomioon myös palveluita kehitettäessä.

Ei se mahdotonta ole, otetaan esimerkiksi vaikkapa maisissta tehty vihreä luottokortti, jolla voidaan seurata kulutuspäätösten päästövaikutuksia.

Ilmastomuutos - nyt!

Ilmastonmuutosta on perinteisesti pidetty lähinnä energiatuottajien ja autoilijoiden ongelmana. Näinhän asia ei tietenkään ole, vaan itse ongelma koskettaa meitä kaikkia.

On yhä ilmeisempää, että ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat muutosvaatimukset taloudelliseen toimintaan ja käyttäytymiseemme ovat suurempia kuin mikään muu nyt elävien sukupolvien haaste. Ja muutokset ovat välttämättömiä, mikäli välitämme tästä maapallosta ja sen tulevaisuudesta.

Siksi onkin helppo yhtyä pääministeri Vanhasen toteamukseen siitä, että ilmastomuutoksen hillitseminen varmasti maksaa, mutta ellemme tee mitään, seurausten hintalapullakaan ei ole rajaa. Myös talouselämästä kaikii hetkittäin puheenvuoroja, joissa on oivallettu se, etti ilmasto-ongelma katoa toivomalla mihinkään. Esimerkiksi öljy-yhtiö Shellin hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila kannustaa hallituksia "aika radikaaleihinkin keinoihin". Hän sanoi myös, että "ettei ydinvoima ole tärkein keino hiilidioksidipäästöjen alentamiseksi."

Talousviisaat ovat laskeneet, että "Suomelle 20 prosentin luokkaa oleva päästörajoitus asettaa suuren sopeutumistarpeen etenkin työmarkkinoille. Jos kansantalous ei ehdi sopeutua kiristyviin päästörajoituksiin, työllisyys voi vuonna 2020 jäädä lähes 40 000 henkilötyövuotta perusuraa matalammaksi. Hyvin toimivat työmarkkinat ovat siksi keskeinen tekijä talouden myönteisessä sopeutumisessa kiristyviin päästörajoituksiin."

Asia on varmaankin näin, mutta VATT voisi myös laskea vaihtoehtoisen kustannuksen sille, että mitään ei tehdä. Toisaalta, kysymys kuuluu, millaisia uusia mahdollisuuksia talodelle ilmastonmuutoksen torjunnasta seuraava rakennemuutos tuo? Jokaisessa muutoksessa kun on uusi mahdollisuus.

Tosiasia on myös se, että ilmaston muutoksen torjunnasta ei selvitä pelkällä rahalla, meidän käyttäytymisemme on muututtava.

Mitä kauemmin vetkuttelemme ja selitämme itsellemme yhteiskunnassa, että emme voi lähteä toteuttamaan väistämätöntä milloin mistäkin syystä, tuhlaamme vain aikaa ja teemme muutokseen sopeutumisen itsellemme vain vaikeammaksi. Mitä nopeammin lähdemme liikkeelle ja tarkastelemme asiaa uhkakuvan lisäksi myös mahdollisuutena, on muutos ja sen haitat hallittavissa paremmin.

Vastarinta on hyödytöntä.