Blogipäivä

Tänään on 3. blogipäivä.

Blogipäivän ohjeiden mukaisesti esittelen seuraavaksi 5 uutta blogia, joita en ennen tätä päivää ole suositellut tai edes pitänyt omalla suosikkilistallani. Kas tässä, olkaa hyvä:

Intro. Ajan hermolla oleva musiikkiaiheinen blogi. Kuuntelussa tuntuisi olevan rockia, jazzia ja muuta hyvin tehtyä. Toimii.

Tähtikuvaus.info. Kiintoisia kuvia avaruudesta ja vähän täältä maanpäältäkin. Toisilla se on kamera hanskassa...

Sula pinta. Omien sanojensa mukaan Sula Pinta on tilattava ääniohjelma, podcast, median uusista ulottuvuuksista. Mielenkiintoinen tapaus.

Viides rooli. Asiallista tekstiä kulttuurista ja vähän muustakin. Sopivan analyyttisesti tarjoiltuna.

Cessus's blog. Mielenkiintoisen skeptisiä kirjoituksia. Epäile edes vähän...

BlogDay2007

Vastustan

Tätä on tässä blogissa aikaisemminkin ihmetelty. Mikä ihme siinä on, että Vuotosta ja Kollajaa ei vihdoin jo voida jättää rauhaan? Tänään asiassa on aktiiviseksi rohjennut valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.). Vuotos ja Kollaja on rakennettu hallitusohjelmaan siten, että ellei yksimielisyyttä vesilain muuttamisesta synny, ei altaiden rakentamista tule. Ja vihreät vastustavat asiaa.

Myöskään kestävä energiatalous ei näitä uusia altaita tarvitse. Kestävään energiatalouteen pääsemiseksi täytyy tehdä määrätietoisesti ratkaisuja, joita maailmalla riittää. Vanhoihin teemoihin jatkuvasti palaaminen vain hidastaa niitä päätöksiä, joita oikeasti pitäisi tehdä. Lisäksi on huomattava, että nuo vesivoimahankkeet voidaan kytkeä myös ydinvoiman lisärakentamiseen sitä kautta, että ydinvoima tarvitsee säätövoimaa ja perinteisesti yhtiöt ovat siihen haikailleet näitä altaita.

Myönnän. Ehkä hieman ennenaikaisesti tässä blogissa tuli kehuttua Kataisen uudistusmielisyyttä ympäristöasioissa. Lisänäyttöjä kaivataan.

* * *

Lauri Ihalainen (sak.) taas haluaisi siirtää suunniteltua perintö- ja lahjaveron alennusta ja kohdentaa rahat teiden rakentamiseen. Huonostipa on Ihalainen lehtensä lukenut.

Lahja- ja perintöveron alentamisesta voidaan olla montaakin mieltä, mutta teiden rakentamiseen nykyisessä tilanteessa varojen ohjaaminen olisi vähintäänkin hölmöä. Kuten olemme saaneet lukea, on teidenrakennusbusiness ylikuumentunut ja hinnat katossa. Nyt on menossa korkeasuhdanne.

Infrastruktuuriin panostaminen kannattaa jättää sellaiseen aikaan, kun suhdanteet ovat menossa toiseen suuntaan ja tilannetta voidaan oikeasti auttaa esimerkiksi teiden rakentamisella. Lisäksi, nyt kun urakoitsijat ovat hinnoitelleet hankkeet korkealle, miksi ihmeessä valtion pitäisi siitä samasta tiestä maksaa korkeampi hinta kuin myöhemmin, jolloin sen saa halvemmalla?

Ihalainen haluaa tukea näillä ehdotuksillaan työllisyyttä. Siis mitä? Rakennuspuolella ei nytkään meinaa saada työvoimaa, joten kenen työllisyydestä hän puhuu?

Ihan kokonaan eriasia ovat sitten ne täsmäkohteet, jotka pitäisi kenties laittaa liikkeelle.

* * *

Venäjällä on sitten pidätetty 10 henkilöä epäiltynä journalisti Annan Politkovskajan murhasta. Hyvä että asia etenee.

Tosin näin ulkomaailmasta katsottuna epäiltyjen joukko pisti vähän mietteliääksi, kun kerrottiin että kyseessä olisi Moskovassa asuvien tshetsheenien johtama ryhmä, jossa on myös entisiä sisäministeriön ja turvallisuuspalvelu FSB:n viranomaisia ja että koko homma olisi tilattu ulkomailta oligarkkien toimesta. Vaikka kyse onkin venäläisestä menosta, kuullostaa vähintäänkin monimutkaiselta salaliittoteorialta.

Valtakunnansyyttäjä Juri Tshaika sanoi, että Politkovskajan murhaamisesta voivat olla kiinnostuneita vain sellaiset henkilöt, jotka asuvat Venäjän rajojen ulkopuolella. Siis eikö kukaan itse Venäjällä?

Uskokoon ken haluaa, mutta toivottavasti asiassa tulee oikea todellisuus vastaan.

Senioriportaali

Sunnuntain kunniaksi eräs vastaantullut verkkosaitti ja konsepti.

Senioriportaali. Omien sanojensa mukaan Senioriportaali on ikäihmisille suunniteltu kansallinen verkkopalvelu, jonka toteutuksessa on huomioitu erityisesti ikäihmisten oppimisen erityistarpeet. Hankkeessa on tavoitteena rakentaa senioreille vertaistukiverkostoa tietoyhteiskunnan haasteisiin sekä toteuttaa tukipalveluita ja oppimismateriaaleja. Yksi tausta-ajatus on pyrkimys ehkäistä tietoyhteiskunnasta syrjäytymistä

Kalliolan setlementin koordinoivassa hankkeessa kehittämiskumppaneina toimivat Microsoft ja Doberman.

Palvelun tavoitteet ovat tärkeitä ja idea hyvä. Toteutuksessa on monia elementtejä, jotka tukevat tavoitetta, kuten selkeys ja yksinkertainen rakenne. Fontit ovat helppolukuisia, joskin niiden koon säätäminen on ainakin vielä toteuttamatta. Konsepti perustuu alueellisuuteen, joka tietysti on yksi mahdollinen lähestymiskulma. Palvelut ovat rajattuja, mutta selkeitä.

Seniorikansalaisten tietoyhteiskuntavalmiuksista huolehtiminen on tärkeä tehtävä, jos verkkopaveluista ja sähköisestä asioinnista aiotaan tehdä palvelukanavaa yhä useammalla toimialueella.

Sivusto on sisällöiltään ja osin myös teknisesti vielä hieman keskeneräinen, mutta tämän kaltaisille hankkeille mielellään toivottaa onnea.

Tyhjyys

Tutkijat ovat löytäneet avaruudesta suunnattomasti tyhjyyttä, kuten uutisetkin näkyvästi kertoivat pari päivää sitten. Sinänsä asiassa ei ole mitään ihmeellistä, sillä valtaosa unversumistamme on tyhjää.

Minnesotan yliopiston Lawrence Rudnickin löytämässä alueessa hämmentävää on se, että löydetyn tyhjän alueen mittakaava on valtaisa. Alue on halkaisijaltaan lähes miljardi valovuotta ja aiemmat teoriat eivät näytä odottavan tällaista tyhjää aluetta. Eikä tutkijoilla vielä ole hajuakaan siitä, miksi tuollainen alue on olemassa.

Ja kun avaruuden kohdalla puhutaan tyhjyydestä, niin se tarkoittaa ettei siellä ole mitään, ei edes pimeää ainetta. Kyse on siis täydellisestä tyhjyydestä, jota ihmisen arkielämässä ei yleensä ole missään. Kokemusmaailmaamme ei kuulu myöskään miljardin valovuodenkaan mittaisia välimatkoja.

Kuvainnollisesti voisi tietysti ajatella, että tuo tyhjä aukko on avaruudessa oleva erämaa, jonka ylittämiseen valonnopeudella (299 792 458 m/s = 1 079 252 849 km/h) kulkevalla avaruusaluksella menisi lähes 1 000 000 000 vuotta. Jos siis olisi edes olemassa jokin alus, joka voisi kulkea valonnopeudella, sellainen kun nykyisten teorioiden mukaan ei olisi edes mahdollinen ilman, että siihen tarvittaisiin ääretön määrä energiaa (ja sellaista ei universumista tiettävästi löydy).

Aika sci-fiä siis? Vaan kun ei ole sitä, universumimme mittakaavat vain ovat sellaiset ettei sen selittämiseen aina numerot meinaa riittää. Ehkäpä tuollaisessa valtavassa tyhjässä aukossa olisi sci-fi-ideaa siinä mielessä, että selityksen keksiminen alueelle kirvoittaa mielikuvituksen liikkeelle - ennen kuin tiedemiehet selittävät mistä ihmeestä se oikein tuli.

* * *

Viikolla kerrottiin myös, että Google on lisännyt Google Earthin uusimpaan versioonsa tähtitaivaan. Palvelusta löytyy tietojen mukaan satoja miljoonia tähtiä ja 200 miljoonaa galaksia. Joistakin kohteista löytyy Hubble-avaruusteleskoopilla otettuja tarkempia kuvia ja lisätietoja kohteista.

Sitten eikun suunnistamaan tähtien sekaan.

(Kuvan lähde: Wikimedia commons, kuvassa Hubblella otettu kuva galaksi klusterin Cl 0024+17 (ZwCl 0024+1652) ympärillä olevasta pimeän aineen muodostamasta renkaasta).

One Living Planet ja kukkaro

WWF on lanseerannut uuden One Planet Living -ohjelman, jonka tarkoituksena on edistää kestävän kehityksen mukaista asumista ja asumisympäristöjä. Persuajatuksena on myöntää kestävän kehityksen mukaiselle yhdyskuntakehitykselle samanlaisia sertifikaatteja kuin esimerkiksi reilun kaupan merkki.

WWF on kehittänyt One Planet Living sertifikaatin yhdessä BioRegionalin kanssa, joka on kestävästä kehityksestä palkitun lontoolaisen BedZED-asumishankkeen taustalla.

One Planet Living perustuu kymmenelle keskeiselle periaatteelle, kuten energiatehokkuudelle, jätteiden tuottamisen vähentämiselle, kasvihuonekaasupäästöjen alentamiselle jne.

Asumisen ekologisuudelle on tosiaankin tarvetta ja esimerkiksi Sveitsissä WWF tavoittelee ekologisen jalanjäljen pienentämistä 15%:lla vuoteen 2015 mennessä. Jos nyt kaikki maailman ihmiset eläisivät samalla tavalla kuin sveitsiläiset, tarvittaisiin kokonaista 3 maapalloa kantamaan kuormaa.

Asumisen ekologisuutta tarvittaisiin myös Suomessakin, kuten Eeva Törmänen kirjoittaa Tekniikka & Talous -lehdessä. Rakennukset tuottavat Suomen hiilidioksidipäästöistä 30 prosenttia ja suurin osa päästöistä tulee rakennusten lämmittämisestä. Maailmalla prosentti on peräti 40.

Ongelmana tuntuu olevan se, että jos energia on liian halpaa, ei sen säästäminen ketään kiinnosta eikä myöskään rakentajia. Yksi tapa puuttua asiaan on tosiaan rakennusmääräysten tiukentaminen, toinen voisi olla One Planet Living-brändien kaltaiset sertifikaatit ja kolmas tietenkin raha eli energian hinta ja verotus.

* * *

On ilahduttavaa huomata, että valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) tuntuu olevan oikeasti uudemman sukupolven poliitikkoja, joka suhtautuu vakavasti ilmastonmuutoksen hillintään muuallakin kuin juhlapuheissa.

MTV3:n palstalla hän esittelee ajatuksiaan ympäristöverotuksesta ja sen vaikutuksista ympäristön suojeluun. Hän kirjoittaa varsin osuvasti:

"Omilla valinnoillaan voi siis energialaskuaan pienentää, vaikka hinta nousisi. Jos tarpeeksi moni herää keskustelun ansiosta miettimään kulutustottumuksiaan, niin energian kulutuksen kasvu voidaan saada taittumaan. Ympäristönsuojelu tapahtuu tehokkaimmin kukkaron kautta. Kieltojen ja rajoitusten sijaan kulutukselle ja päästöille on asetettava hinta."

Jäämme siis odottamaan tuloksia vuoden tärkeimmästä ympäristötapahtumasta eli hallituksen budjettiriihestä.

(Kuvan lähde: Wikimedia commons)

Viron parikin itsenäisyyspäivää

Tänään on Viron itsenäisyyspäivä. Ei vuoden 1918 itsenäistymisen kunniaksi (joka tapahtui 24.2.1918), vaan 20.8.1991 tapahtuneen uuden itsenäisyysjulistuksen kun Neuvostoliitossa tapahtui epäonnistunut vallankaappausyritys ja Viro päätti irtautua Neuvostoliitosta.

Viro itse pitää itsenäisyyttään 2.2.1920 Tarton rauhassa Neuvosto-Venäjän ja sen seuraajien tunnustamana, joten virallisesti Viro määrittelee oman asemansa tuon rauhansopimuksen mukaisesti.

Myöskään Suomi ei tunnustanut uudempaa itsenäistymistä, koska Suomessa katsottiin ettei siihen ole ollut tarvetta. Suomessa kun virallinen tulkinta on se, että Suomi ei ole koskaan tunnustanut de jure vuonna 1940 tapahtunutta Viron liittämistä Neuvostoliittoon.

Moni asia on muuttunut sitten 1991. Tallinna on nykyaikainen eurooppalainen kaupunki, jossa kehitys edistyy vauhdilla. Paikallisesti on jo huomattu kuinka hintataso nousee Tallinnan vanhankaupungin hintatason perässä ja sitä myöten myös palkat. Hintojen ja palkkojen eurooppalaistuminen näkyy virolaisen tuttavani mukaan myös muualla Virossa ja halvempia hintoja löytyy esimerkiksi Saksasta.

Tuttavani kertoi, että tämä itsenäisyyspäivä on sen verran uusi asia, ettei sitä meinaa kalenteriin muistaa merkitä. Tallinnassa tätä itsenäisyyspäivää vietetään aikalailla rauhallisin menoin ja esimerkiksi merkittävä osa ravintoloista on kiinni. Aikalailla seesteistä menoa siis.

Eurooppalaistumista ehkä sekin, että hieman vanhempi virolaisväestö ymmärtää ja puhuu suomea ihan sujuvasti mutta nuoremmat puhuvat englantia eikä suomi ihan automaattisesti pelaa esimerkiksi ravintolassa.

The Great Digital Swindle

Petteri Järvinen sanoo tänään STT:n haastattelussa sen, mikä on jo todettu aiemmin, mutta mistä on vaiettu tehokkaasti.

Sellaisten kotitalouksien, jotka saavat tv-signaalinsa kaapelista, digitalisoinnissa ei ole järkeä. Järvisen mukaan Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa kansalaiset pakotetaan digitalisoitumaan sekä antenni- että kaapeliverkoissa. Hollannissa ei näin tehty eikä Ruotsissa aiota tehdä.

Kaapelitalouksien pakottaminen ostamaan digibokseja on tarpeetonta, koska kaapelissa taajuudet eivät ole samalla tavalla niukkoja kuin ilmassa ja kaapelissa asia voitaisiin ihan hyvin hoitaa siten ettei niitä digibokseja tarvittaisi. Kaapeliverkon operaattori voisi hoitaa kaikkien kanavien osalta signaalin muuntamisen.

Kyseessä on siis kokoluokassa sadat miljoonat eurot liikkuva hölmöily ja tulonsiirto kotitalouksilta digiboksien rakentajille (sekin on muuten varsin simppeli vekotin, josta pitää maksaa pakon edessä kaikesta päätellen ylihintaa) sekä kaupallisten tv-kanavien tuottajille.

Ja kaiken tämän on meille säätänyt valtio, eivät markkinat tai paljon parjattu markkinatalous.

Syy tähän töppäilyyn voi olla josku seuraavista:

- Tyhmyys. Joko asiaa ei ajateltu ollenkaan, vaan päätettiin, kun joku näin ehdotti ja insinöörit nyökyttivät päätään.

- Valehtelu. Kuviteltiin, että asia on pakko tehdä näin, koska sinne verkkoon tulee vuorovaikutteisuutta ja palveluita (joita siis sinne ei edes tule).

- Ahneus. Digiboksikauppiaat ja muut taloudellisia intressejä omaavat onnistuivat lobbauksessaan.

- Kateus. Jos kerran antennitalouksien on pakko hankkia digiboksi, niin säädetään se sama pakko sitten myös kaapelitalouksillekin.

Välittömiä teknisiä perusteita sille, että kaapelitalouksien olisi mistään syystä pakko hankkia digiboksit sun muut, ei siis ole.

Olkaa hyvä, maksakaa.

Digi luu, digi lei

Digitelevision tuloon on pari viikkoa ja päällisin puolin sen kuvittelisi olevan suurin mullistus television historiassa itse median keksimisen jälkeen. Vaan ei näytä olevan.

Kun digitelevisiota ryhdyttiin puuhaamaan vuosia sitten, visioitiin vuorovaikutteisuutta, erilaisia hyötykanavia (terveysaiheet jne.), internet-tarjontaa tv-ruutuihin ja ties mitä. Mikään näistä ei toteudu, televisio ei uudistu.

Ne, jotka veikkasivat digitelevision tuovan seuraavan askeleen digitaalisen vallankumouksen polulla, ovat saaneet huomata luun jääneen käteen.

Digitelevisio tuo mukanaan ainoastaan sen uudistuksen, että nykyiset analogiset kanavat muuttuvat digitaalisiksi ja vastaanottoa varten pitää ostaa joko uusi televisio tai uusi laatikko muuntamaan signaalia. Itseasiassa digiboksi on naurettava konsepti, mutta keskeneräisen teknolgian kyseessä ollen järkevää modularisointia.

Uusia maksuttomia ja maksullisia kanavia tulee, mutta miten käy ohjelmatarjonnan? Kun nykyisiä ohjelmakarttoja katsoo, niin kaksi havaintoa voi tehdä.

Osa ennen maksuttomista ohjelmista siirtyy maksullisille kanaville ja kanavien tarjoomaan tulee yhä enemmän "sitä samaa" kuin ennenkin, joskin lisääntyvän lähetysajan myötä entistä kehnompana. Inflaatio siis iskee ohjelmatarjontaan.

Lisäksi voidaan tietysti ajatella, että kännykällä maksettavat tyhmät rantalentopallot ja muut vastaavat näennäisinteraktiiviset rahankeräysohjelmat saavat vain entistä enemmän tilaan. On aikoja eletty, kun hawajipaidassa pomppiva teini-ikäinen nainen lukemassa tekstiviestejä on lähes prime time -ohjelmaa.

Onko koko uudistus tarpeen? Teknologisessa mielessä on, analoginen lähetystekniikka tuhlaa niukkaa luonnonvaraa eli taajuuskaistoja. Lisäksi digitaalinen signaali parantaa kuvan laatua, ainakin periaatteessa.

Sisällöllisesti koko uudistus on kokolailla turha nykyisessä muodossaan. Katsomisen arvoiset dokumentit, elokuvat ja muut ohjelmat voisi kasata yhdelle kanavalle ja silti jäisi aikaa mainoksille.

Onko nyt käymässä niin, että digitelevisiosta tulee kansakunnan kokoinen hukatun mahdollisuuden esimerkki, joutenpäiväisen uuden laitteen ostourakointi vai mahdollisuus joka lunastaa lupauksensa edes jotenkin joskus myöhemmin?

Vaiheinen pistää tässä vedonlyönnissä pelimerkit neljänteen ruutuun: esimerkki kansakunnan uunotuksesta, joka piti tehdä teknologisista syistä ja jossa käyttäjät, lupaukset sekä mahdollisuudet unohdettiin joko ahneuden tai näköalattomuuden vuoksi.

Tähän mennessä jokunen tuhat television katsojaa on irtisanonut tv-luvan digitelevision alkamisen ajankohtaan. Se on houkutteleva ajatus.

Digiuudistus tulee joka tapauksessa, vastustus on turhaa. Alkuperäiseen puheeseen verrattuna, tämä digiuudistus ei ole saavuttanut juuri mitään tavoitteita, jotka sille joskus aikanaan asetettiin. Huijausta vai ei, huominen näyttää - tai sitten ei.

EDIT 18.8.2007: Niin, jos 2,4 miljoonaan kotitalouteen hankitaan vaikkapa keskihinnaltaan 60 euron digisovitin, niin se tarkoittaisi 144 miljoonan euron liikevaihtoa digisovittimen myyjille. Mieti sitä.

Legendaarinen Max Roach on poissa

Modernin jazzin perustajaksi mainittu rumpali Max Roach kuoli toissapäivänä 83-vuotiaana. Omien yhtyeiden lisäksi Roach soitti myös usempien jazzin suurnimien kanssa. Roach oli monien mielestä kaikkien aikojen paras jazz-rumpali.

Hän oli 40-luvulla uudistamassa jazzia ja ensimmäisiä bebopia soittaneita rumpaleita. Uransa alkupuolella hän soitti jazz-klubeilla mm. Dizzy Gillespie, Charlie Parker, Thelonious Monk, Coleman Hawkins, Bud Powell ja Miles Davis. Roach oli myös mukana useilla Parkerin keskeisimmistä levytyksistä. Vuosikymmenen lopulla Roach oli mukana Miles Davisin uraa uuratavalla Birth of the Cool -levytyksellä, joka antoi nimen ihan uudelle jazzin suuntaukselle, cool jazzille.

1950-luvulla Roach perusti basisti Mingusin kanssa Debut Recordsin, joka julkaisi mm. konserttilevytyksen Jazz at Massey Hall, konsertista, jota on pidetty kaikkien aikojen parhaana jazz-konserttina. Toukokuun 15. päivä vuonna 1953 Toronton The Massey Hallissa pidetyssä The Quintet-nimisen kokoonpanon konsertissa esiintyivät jazzin suurnimet Charlie Parker, Dizzy Gillespie, Bud Powell, Charles Mingus ja Max Roach. 1954 hän perusti myös kvintetin kuuluisan trumpetistin Clifford Brownin kanssa.

1960-luvulla Roach laajensi jazzin olemusta lisäämällä soittoonsa elementtejä muista perinteistä kuten afrikkalaisesta ja aasialaisesta musiikista, tanssirytmeistä, runoudesta ja hip-hopista. Samalla vuosikymmenellä Roach kansalaisoikeusliikehdinnän vanavedessä hän sävelsi albumin We Insist! Max Roach’s Freedom Now Suite. Hän käytti musiikkiaan kommentoidakseen kansalaisoikeustilannetta. Roach joutui 60-luvulla myös musiikkiteollisuuden mustalle listalle.

1970-luvulla hän alkoi myös opettaa Massachusettsin yliopistossa, Amherstissa. Hän jatkoi myös musiikin tekemistä M'Boom-nimisessä lyömäsoitinorkesterissa yhdessä avant-garde muusikkojen kuten Cecil Taylor, Anthony Braxton ja Archie Shepp kanssa.

Viimeisimmän levytyksen Roach teki vuonna 2002 yhdessä trumpetisti Clark Terryn kanssa.

Max Roach palkittiin aikojen saatossa useilla erilaisilla kunnianosoituksilla tekemästään työstä.

* * *

Jälleen yksi mestari on vaihtanut viimeisille soittolavoille.

(Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

Hei hei lepotila

Meillä on kotitalouksissa laitteita, jotka kuluttavat sähköä vaikka eivät tee mitään. Laitteiden lepotila mitä myös stand by-tilaksi kutsutaan, syö sähköä 5-10% koko kotitaloussähköstä. Lukemiin on laskettu kaikenlaiset laturit sekä viihde-elektroniikan lepotilat.

Nyt kun siirrymme television osalta teknisesti digiaikaan, on kotitalouksiin hankittu jälleen yksi lepotilalaite lisää. Nimittäin se digiboksi. Laitteiden lepotilat vaihtelevat 11-15W:n paikkeilla. Jos kaikissa kotitalouksissa olisi valittu vähemmän lepotilaan energiaa käyttävä laite ja laitetta käytettäisiin oikein, suomalaiset kotitaloudet säästäisivät vuodessa 30 miljoonaa euroa.

Kyllä, kuulitte oikein pelkästään digiboksin oikealla valinnalla ja sen oikealla käytöllä voitaisiin säästää yhteenlaskettuna reippaasti. Voimme vain kuvitella mitä muuta ihan oikeasti ja aika helposti voimmekaan tehdä.

Onpa asiaa tarkasteltaessa havaittu sekin, että lepotilat kuluttavat enemmän energiaa kuin itse laitteen käyttö, näin on tilanne esimerkiksi videoissa ja vastaavissa.

Energian säästäminen ei ole vaikeaa, se vaatii vain hieman tahtoa ja asennetta. Hyviä vinkkejä riittää kuten vaikkapa Motivan Kimmo Rouhiaisen sähkönsäästövinkit.

Energiaa voi säästää myös laitteita valittaessa. Yleensä uudet laitteet kuluttavat sähköä vähemmän energiaa ja myös lepotilassa. GEEA energiamerkki myönnetään sellaisille laitteille, joilla on alhainen lepotilan energiankulutus. Siispä laitteita hankittaessa kannattaa katsoa mitä merkkejä siellä lukee.

* * *

Aamun BBC World-kanavan Click -ohjelmassa esiteltiin vekottimia, joilla saadaan kodin lepotilaenergiankulutusta alemmaksi. Yhtenä teemana kun oli se, kuinka tietokoneiden aiheuttamaa sähkönkulutusta saadaan alemmaksi.

Ohimennen sanoen, BBC:n ohjelmisto näyttää olevan hetkittäin sellaista, joka voisi olla syy sijoittaa digiboksiin. Kotimainen tarjonta tuntuu olevan uusintaa tai jotain typerää kännykkäpelaamista.

Click:ssä esiteltiin esimerkiksi IntelliPanel -niminen tuote, joka on siis yksinkertaisuudessaan aavistuksen älykäs jatkojohto. Se osaa rajoittaa laitteiden virransyöttöä sen mukaan mitä ne tarvitsevat ja tätä kautta säästävät esimerkiksi lepotilojen kohdalla. Laite ei osvellu kannettaville tietokoneille.

Ja entäpä sitten Wattson. Kyseessä on kodin energiakulutusta tarkkaileva laite, joka auttaa säästämään energiaa ja siis myös rahaa. Laite mittaa kodin energiankulutusta ja näyttää mitä tapahtuu, kun suljemme tai käynnistämme laitteita. Siitä saa myös tilastoinnit tietokoneelle jne. älykkään kodin innovaatio.

Bye Bye Standby. Se on laite, jolla voidaan niinikään kontrolloida laitteiden sähkönkulutusta. Laitteella voidaan kaukosäätimen tapaan säädellä pois turhaa sähkönkulutusta sieltä missä sitä ei oikeasti tarvita.

Nyrjähdyksiä #2

Aamulla (tätä kirjoitettaessa) TV1:n aamu-TV:ssä Rosa Meriläinen puffaa ja kertoo miehensä Simo Frangenin kanssa kirjoittamasta kirjasta. Kirja kertoo käsittääkseni heidän lapsensa ensimmäisestä vuodesta ja hieman odotuksestakin. Kirja on kirjoitettu siten, että sekä Rosa että Simo ovat kirjoittaneet oman päiväkirjaosioinsa toisesta tietämättä. Ja kun sitten kääntää MTV3:n aamutelkkariin, niin kukas se siellä on puffaamassa samaa kirjaa samaan aikaan muu kuin itse Simo Frangen.

Sinänsä hauskaa median hallintaa julkkisparilta ja ihan kiva ajatus pitää päiväkirjaa lapsen ensimmäisistä hetkistä ja vuodesta.

Mutta ihan totta. Haluammeko me muut tietää siitä kaikkea?

Elvis

Elviksen kuolemasta tänään torstaina 16.8. kulunut 30 vuotta ja Gracelandissa on uutisten mukaan bileet parhaimmillaan.

Jos Elvis eläisi, hän olisi nyt 72 vuotias. Mutta... kaikille se ei käy eli Elvis elää!

HS:n Nyt-liite (10.8.2007) listasi esitettyjä teorioita nykyisestä olinpaikasta:

- Elvis on todistajansuojeluohjelmassa, kun huumepoliisin virkamerkin saatuaan Richard Nixonilta joutui myöhemmin turvautumaan uuteen henkilöllisyyteen.

- Elvis lymyilee Gracelandissa

- Elvis pakeni lämpimämpiin maihin eli heti kuolemansa jälkeen Buenos Airesiin John Burrows nimellä. Elvis käytti tuota nimeä usein kirjautuessaan hotelleihin.

- Elvis ryyppää Skotlannissa, nähty Dundeessa Dolphin -pubista poistumassa vuonna 1998.

- Elvis kaapattiin avaruuteen avaruusolioiden toimesta, jotka veivät hänet omalle planeetalleen, jota Elvis nyt hallitsee kuninkaana.

Hienoja teorioita, mutta entäpä, jos hän lähtikin Jim Morrisonin (olisi nyt 63 v.) kutsusta Afrikkaan runoilemaan?

Oli miten oli, rock'n'rollin kuninkaan musiikki elää.

(Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

Kuuma kuiva kivi

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) moittii Tekniikka & Talous -lehden mukaan energiasektoria tutkimuksen ja tuotekehityksen pienistä panoksista. Energia-ala käyttää liikevaihdostaan vain 0,2-0,4% tutkimukseen ja kehitykseen. Pekkarisen mielestä se on vähän, etenkin jos alan haasteet ja mahdollisuudet. Pekkarinen johtaa hallituksen ilmasto- ja energiastrategian valmistelua. Sen pitäisi olla kirjoitettuna ensi kevääseen mennessä.

Pekkarinen on oikeassa. Ilmastonmuutoksen hillintä on nousemassa entistä vahvemmin erilaisille taloudellisille ja poliittisille agendoille ja alan liiketoimintaympäristö muuttuu voimakkaasti sekä kuluttajien toimesta että yhteiskunnallisten interventioiden vuoksi. Sen luulisi tarkoittavan myös sitä, että tutkimukseen ja kehitykseen panostettaisiin, jos ei muuten niin ihan vain energia-alan busineksen itsensä vuoksi.

Se mihin hallituksen ilmasto- ja energiastrategiassa sekä energia-alan tutkimuksessa ja kehityksessä pitäisi painopiste asettaa yksiselitteisesti energian säästöön, uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen sekä niiden pääsyyn markkinoille. Kaikenlainen tekosyiden keksiminen välttämättömän painopisteen siirtämisen sijaan on strategisella tasolla vältettävä. Tärkein yksittäinen asia on on ilmastonmuutoksen hillintä, ei vastuun välttely ja todellisen päätöksenteon siirtäminen. Suomi voisi tässä toimia selvänä signaalin antajana myös kansainvälisesti.

Se tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, että ydinvoimalle on olemassa vaihtoehtoja ja se tarkoittaa esimerkiksi myös sitä, että turve ei ole uusiutuva luonnonvara.

Otetaan vaihtoehdoista esimerkiksi yksi vanha idea ja tekniikka, joka on jälleen nostanut päätään eli HDR (Hot Dry Rock). HDR-maalämpöpumpuilla lämpöä pumpataan jopa viiden kilometrin syvyydestä Maan kuoresta. Kallioperän lämpötila voi siellä yltää 250 Celsius-asteeseen. Sähköä saadaan, kun kallioperä lämmittää sinne pumpattua merivettä ja kuumentunut vesi pumpataan tuotantokaivon kautta ylös ja turbiineihin. Sähkön tuotantoon riittää 150-asteinen kallioperä.

Sen tutkimusta ja kehitystä tehdään tänä päivänä lähinnä Euroopassa ja Australiassa. Euroopassa viimeksi Sveitsissä on pyritty saamaan aikaiseksi toimiva laitos ja Aurstraliassa on käynnissä hanke 40 MW:n voimalan toteuttamiseksi. Sveitsin hankkeen poraukset on jouduttu keskeyttämään porausten aiheuttamien maanjäristysten vuoksi. Tekniikassa on siis vielä tutkimista ja selvitettävää ja sitäkin on maailmalla jo tehty.

Yhdysvaltalainen maineikas Massachusetts Institute of Technology (MIT) on varsin tuoreessa raportissaan arvioinut, että miljardin dollarin (= 742 miljoonaa euroa) investoinneilla voitaisiin luoda 100 000 MW:n sähköntuotantokapasiteetti 50 vuodessa. Kapasiteetti vastaa kaikkien Yhdysvaltojen ydinvoimaloiden (104 kpl) yhteenlaskettua kapasiteettia. MIT:n mukaan juurikaan uutta teknologiaa ei tarvita ja kymmenessä vuodessa päästään vauhtiin.

Huomautettakoon, että jälleen kerran viivästyneen Olkiluoto-3:n kapasiteetti on 1600 MW, viimeisin hinta-arvio on 3,7 miljardia euroa ja valmista pitäisi nykyisen aikataulun mukaan tulla vuonna 2011 eli 6 vuoden rakentamisen jälkeen. Siis verrattuna HDR:n potentiaaliin, Olkiluoto-3 on tuhlausta.

Jos kerran Sveitsi pystyy asiaa tutkimaan aktiivisesti, niin miksi ihmeessä kuulemma niin stabiilin kallioperän päällä sijaitseva Suomi ei?

* * *

Euroopan neuvosto on päättnyt, että EU:ssa asetetaan tavoitteeksi nostaa uusiutuvan energian osuus 20%:iin vuoteen 2020 mennessä. Samaisessa T&T:n haastattelussa kerrotaan, että Suomi haluaisi muuttaa uusiutuvien energiamuotojen käytön laskentakaavaa EU:ssa muutettaisiin, jotta vaatimus Suomea kohtaan ei olisi niin suuri kuin muuten olisi. Suomessa uusiutuvan energian osuus on jo yli 20%:n, mutta sen lisäämisen vaatimus koskee myös Suomea, koska tavoite ei ole maakohtainen, vaan koko EU:n.

Nyt osuus lasketaan primäärienergian tuotannosta eikä siis energian kulutuksesta. Se on loogista, mutta ei kelpaa hallitukselle.

Ydinvoiman lisärakentaminen ei auta tavoitteen saavuttamisessa mitään, vaan itseasiassa nostaa Suomen vaatimustasoa, koska ydinvoimala tuottaa sähkön lisäksi myös lämpöä, joka Suomessa valutetaan mereen. Eikä ydinvoimasta ole uusiutuvaksi energiamuodoksi.

Suomi on siis mukana kääntämässä laskentaperustetta toisinpäin eli löysentämässä tavoitteita ja keksimässä siis uusia tekosyitä sille, että toimeen ei tarvitsisi tarttua.

Se on hallitukselta lammasmaista toimintaa.

(Sorry lampaat moinen käyttökielen ilmaisu)

Ääretön

Tietoviikon uusi kolumnisti Roope Mokka kirjoittaa, "Ikävä kyllä olemme aina rajatun, materiaalisen maailman vankeja. Ja nyt alkaa olla erittäin ahdasta. Vuonna 2050 lähes kymmenen miljardia ihmistä kantavassa, tuntemiltamme resursseilta erittäin niukassa maailmassa mikään ei voi kasvaa ikuisesti eikä olla rajatonta." Kolumni löytyy myös mainiosta 2040-blogista.

Kansantalouden niukkuuden käsite selitetään Pekkarinen-Sutelan ensimmäisillä sivuilla (kansantaloustiede 2, s. 12) ja on talouden peruskäsite. Se niukkuus pätee myös niihin resursseihin, jotka olemme ikäänkuin ilmaiseksi luonnosta saaneet. Emme niitä itseasiassa ole ilmaiseksi sieltäkään saaneet, vaan ottaneet velaksi. Ilmastonmuutoksen kaltaiset ilmiöt viestivät siitä, että nyt se kassa on varsin tyhjä.

Maailmankaikkeuden rajattomuudesta tai rajallisuudesta ei tiettävästi ole lopullisia vastauksia, mutta sillä ei ole ihmisen ajassa ja mahdollisuuksissa mitään merkitystä. Emme ole kykeneviä hallitsemaan maailmankaikkeutta omilla rajallisilla keinoillamme. Kaikki se minkä keskellä elämme on rajallista ja äärellistä.

Rajattomien ja äärettömien mahdollisuuksien intuitio on tavallaan paradoksi, koska sitä ei meidän fyysisessä ympäristössämme missään olomuodossa tiettävästi esiinny, ei edes kaikkien kuviteltujen varojen yhteenlasketussa summassa. Ja silti sitä havitellaan.

Äärettömyyden ajatus lähtökohtaisesti teoreettinen matemaattinen käsite ja sellaisena useimmille meistä erittäin hankalasti käsitettävissä oleva.

Vaaralliseksi äärettömyys tai rajattomuus muuttuu silloin, kun kuvittelemme, että esimerkiksi politiikalle tai liiketoiminnalle on jollakin aikavälillä käytössä rajattomat mahdollisuudet ja resurssit. Ei ole, eikä tule.

* * *

Ehkäpä tuo äärettömyyden käsittämättömyys tekee siitä hauskan ja päivittäisessä kielenkäytössä näppärän käsitteen.

Tarkkakorvainen sai kesäisen Ranskan ympäriajon yhteydessä selville äärettömyyden mitan. Kilpailun 15. etapilla kommentaattori kertoi kärkiryhmän olevan äärettömän kaukana pääryhmästä ja televisioruutu kertoi ryhmien eroksi 8 minuuttia.

Kiireisessä maailmassa se äärettömyyskin supistuu.

Sulavia jäätiköitä, lisää lämpöä ja tauteja

Jäätiköille ei kuulu kovin hyvää, ne ovat sulamassa pois. Muutkin ilmastouutiset tuntuvat kertovan vetkuttelusta ja hitaasta heräämisestä ongelman suhteen.

* * *

The Cryosphere Today kertoo, että pohjoisen pallonpuoliskon merijää on pienimmillään seurannan historiassa. Minimi havaittiin tänä vuonna kuukautta ennen kuin merijään tyypillinen kesäminimi havaitaan. Mittauksia on tehty vuodesta 1979 alkaen. Aikaisempi minimi havaittiin vuonna 2005 ja nyt odotetaan, että uusi ennätys mitataan vielä tällä kesäkaudella. Mittaustulokset viittaavat siihen, että pohjoisen pallonpuoliskon jäätiköt ovat tänä kesänä sulaneet poikkeuksellisen nopeasti.

Mittaustulosten trendi ei lupaa hyvää maapallolle. William L. Chapman Illinoisin yliopistosta sanoo The New York Timesissä, että kesä-heinäkuussa sulamistahti on ollut uskomaton. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös yhdysvaltalaisessa National Snow and Ice Data Centerissä, NASA:ssa sekä Washingtonin yliopistossa.

* * *

Britannissa on julkaistu täsmennettyjä arvioita ilmaston lämpenemisestä. Malleissa on nyt otettu entistä paremmin huomioon mm. El Niño- ja La Niña-ilmiöt huomioon. Se ennustaa, että vuoden 2009 jälkeen lämpeneminen kiihtyy vuoteen 2014 asti. Arvion mukaan vuosi 2014 on 0,3°Celsiusta lämpimämpi kuin vuosi 2004. Lämpenemistä voi verrata siihen, että lämpötila on noussut viimeisessä vuosisadassa 0.8°Celsiusta.

* * *

USA:ssa on NASA:n käyttämistä lämpötilan kehitystä kuvaavista graafeista löydetty Y2K-bugi, joka muuttaa jossain määrin sikäläisiä lämpötila-arvioita. Globaalisti korjaukset merkitsevät Daily Techin mukaan vähäistä 1-2%:n korjausta lämpenemisarvioihin.

* * *

Science Daily kertoo myös siitä, että ilmaston lämpeneminen voi meren pinnan nousun lisäksi myös muuttaa tautien ekologiaa. Jotkut ympäristössämme vaikuttavat taudit voivat lisääntyä lämpenemisen myötä.

* * *
The Yomiuri Shimbun kertoo, että Japanissa eri ministeriöiden neuvosto on arvioinut hallituksen suunnitelmia rajoittaa Japanin kasvihuonekaasujen päästöjä alle Kioton sopimuksen tavoitteiden. Sopimuksen mukaan Japanin pitäisi leikata päästöjä 6% vuoden 1990 tasosta vuosina 2008-2012. Neuovston raportin mukaan vuoteen 2010 mennessä päästöt jäävät 2,1% vuoden 1990 tason yläpuolelle. Vuoden 2005 päästöt olivat 7,8% vuoden 1990 tason yläpuolella.

Töitä on siis tekemättä myös Kioton sopimuksen kotimaassa.

* * *

Niinpä. Nuo uutiset ovat nyt vain poimintoja siitä, mitä maailmalla ilmastoasioissa näinä päivinä menee. Uutiset eivät vähennä huolen määrää, mutta lisäävät tarvetta sille, että nyt ryhdymme aktiivisesti toimiin. Kuten Al Gore tänään Suomessa esitetyssä Oprahin jaksossa sanoi, meillä on 10 vuotta aikaa välttää lopulliset vahingot, joten muutokseen täytyy tarttua nyt eikä vasta seuraavien (tai sitä seuraavien jne.) vaalien jälkeen.

Perseidit tulee!

Vaihteeksi hieman toisenlainen juttu taivaalta, kun tuo ilmastonmuutos ei näinä aikoina kovinkaan hyviä uutisia lupaile.

Kiivain perseidikausi on taas tulossa eli taivaalla tapahtuu. Perseidit ovat tähdenlentoparvi, joka on peräisin Swift-Tuttle -komeetasta, joka löydettiin vuonna 1862 sen ohittaessa Maan. Tähdenlentoparvia on vuodessa parisenkymmentä ja ne syntyvät silloin, kun Maan rata menee ristiin jonkin sellaisen komeettaradan kanssa, missä on jäljellä riittävästi ainetta tuottamaan selvästi havaittavan tihentymän tähdenlennoissa.

Perseidit ovat saaneet nimensä sen tähtikuvion mukaan, mistä ne taivaalla näyttävät tulevan eli tässä tapauksessa Perseuksen tähtikuviosta, joka on hyvin korkealla pohjoisella taivaalla.

Perseidien parveen liittyviä tähdenlentoja voidaan tänä vuonna havaita noin heinäkuun 17. päivästä elokuun 24. päivään ja maksimi osuu elokuun 13. päivän aamuun. Silloin pitäisi taivaalta tulla alas noin sata tähdenlentoa tunnissa. Tähdenlentoja voi havaita ilman erityisiä apuvälineita ihan paljain silmin.

Siispä sunnuntain ja maanantain välisenä aamuyönä ulos tähdenlentoja kurkistamaan ja toivomaan.

Talousaivastelu jatkuu

Jatkoa eiliseen pohdintaan kansainvälisen talouden heilahteluista ja USA:n asuntokuvioista tulikin sitten samantien.

Osakekurssit ovat laskeneet selvästi maailman pörsseissä. Euroopan ja Yhdysvaltojen eilinen alamäki on jatkunut aamulla myös Aasiassa. Sijoittajien hermoilun taustalla ovat Yhdysvalloissa liian löyhin ehdoin myönnetyt asuntolainat.

Samaan aikaan USA:n suurin asuntopankki Countrywide Financial on vakavissa taloudellisissa vaikeuksissa. Countrywide kertoo heikosta tilanteesta markkinavalvoja SEC:lle lähettämässään dokumentissa.

Suomessa analyytikot puhuvat markkinahäiriöistä, ei alkavasta taantumasta. Analyytikot eivät usko, että USA:sta alkanut ongelma johtaisi suomalaisten luototukseen. Näyttää siltä, että analyytikot pitävät ongelmaa enimmäkseen USA:n ongelmana, joka jatkuessaan saa globaaleja muotoja.

Tätä kirjoitettaessa Suomessa pörssit eivät ole vielä avatuneet, joten emme tiedä suomalaisia reaktioita, mutta oletettavasti ne ovat samansuuntaisia kuin maailman muissa pörsseissä. Dow Jones -indeksi laski liki kolme prosenttia ja teknologiaosakkeiden arvoa mittava Nasdaq runsaat kaksi prosenttia. Kurssit laskivat viimeksi yhtä paljon helmikuussa. Kyseessä ei siis ole mikään draamaattinen pudotus, mutta näkyvä sellainen.

Hyvä uutinen näyttää olevan se, että korkojen nousu ei ole ainakaan vielä ajanut suomalaisten pankkien asiakkaita maksuvaikeuksiin. Siis ainakaan vielä.

* * *

Joka tapauksessa päivän merkit vain vahvistavat hermostunutta olotilaa, vaikka mitään äkkinäistä ei olekaan tapahtumassa.

Pulma vain on se, että talous on puoliksi psykologiaa ja fiilistä ja puoliksi laskutaitoa. Analyysit ovat hyviä matikan kanssa, fiilikset tulevat usein yllätyksenä.

Muutenkin taloudessa tuntuu olevan sellainen pulma, että maksimaalisen kasvun ja tuloksen hakeminen on rakennettu sen sisäiseen logiikkaa. Se toki on yritysten tehtävä. Kansantaloudessa taas olisi syytä ajatella maksimaalisen kasvun tavoitteen sijaan maksimaalista vakautta ja se taas on valtion tehtävä. Markkinataloudessa yksittäisiltä yrityksiltä sitä ei aina voi vaatia. Tosin, tolkku se pitää busineksissakin olla.

Ai ei aurinkovoimasta ole mihinkään?

Tekniikka & Talous kertoo, että Kaliforniaan Mojaven autiomaahan aiotaan rakentaa maailman suurin aurinkolämpövoimala. Energiayhtiö Pacific Gas and Electricin (PGE) hanke tarjoaa valmistuttuaan tehoa 553 megawattia, mikä riittää noin 400 000 kotitaloudelle.

Aurinkopuisto vie aavikolta pinta-alaa noin 24 km²:n eli 2 400 hehtaarin verran. Yksittäisiä peilejä sen alueella tulee olemaan 1,2 miljoonaa.

On siinä voimalaitoksella fyysistä kokoa, mutta aavikolle mahtuu.

Ai ei Suomessa voitaisi käyttää aurinkovoimaa? Mietitäänpäs asiaa hetki.

Sama aurinko se meilläkin paistaa ja pinta-alaakin on 338 417,21 km² (josta sisävesiä 34 331,35 km² eli noin 10,1 %). Suomessa oli vuonna 2003 Tilastokeskuksen mukaan 2 405 000 kotitaloutta eli PGE:n suunnittelemia ratkaisuja tarvittaisiin karvan yli 6 kappaletta ja tarvitsisivat maapinta-alaa 14430 hehtaaria eli 144,3 km² (=0,0475% maapinta-alasta).

Tuo pinta-ala on 1,8:n ydinvoimalan suojavyöhykkeen vaatima pinta-ala, mikäli suojavyöhyke ajatellaan ympyräksi, jonka keskipisteessä ydinvoimala on. Siis 5 suomalaisen ydinvoimalaitoksen suojavyöhykkeelle rakennettaisiin 16,3 PGE:n suunnittelemaa laitosta ja siis 2,7 kertaisesti suomalaisten kotitalouksien tarvitseman kapasiteetin verran.

Tuossa harjoituslaskelmassa toki oletetaan, että suomalaisten kotitalouksien tarve on kalifornialaista vastaava, joka ei taida ihan tarkkaan pitää paikkaansa, mutta vaikka tarve olisi Suomessa kaksinkertainen, aurinkovoimalat mahtuisivat kevyesti ydinvoimaloiden suojavyöhykkeille.

Luonnollisesti Suomessa luonnonolosuhteet ovat myös erilaiset kuin Kaliforniassa, joten sama ratkaisu ei sellaisenaan meille käy, mutta tuon kaltaiset hankkeet osoittavat että aurinkovoiman vähättely on turhaa ja tarpeetonta. Myös täällä Suomessa.

L-koodi vai T-koodi?

Kun viimeaikoina on ympärilleen katsonut, niin väkisinkin otsa rypistyy taloustilanteen johdosta. Enkä nyt tarkoita tavallisen tavallista Vaiheisen pankkitiliä, vaan suhdannetilannetta yleensä.

Suomella menee kuulemma taloudellisesti paremmin kuin kuunaan ja valtiovarainministeriö varoittelee talouden ylikuumentumisesta. Työttömyys arvioiden mukaan laskee, mikä on positiivinen seikka, mutta talouteen on syntymässä kapeikkoja ja se tarkoittaa myös inflaation kasvamista. Myös korot ovat nousussa ja nousseet jo jonkin aikaa.

Eilen Sammon konsernijohtaja kertoi osakekurssien kasvun tältä erää olevan ohi ja isot sijoittajat ovatkin kaikessa hiljaisuudessa jo ryhtyneet suojaamaan sijoituksiaan ja siirtämään sijoituksia osakkeista korkopapereihin. Uutisten mukaan pörssi on viime aikoina ollut jossain määrin hermostunut ja kaiketikin suojaoperaatioita tehdään. Suositukset näyttävät olevan sellaisia, että mikäli parin vuoden sisään tarvitaan rahaa johonkin hankintaan, kannattaa pistää rahat osakkeiden sijaan pankkitilille, mutta pitkällä aikavälillä osakesijoittaminen kannattaa.

Eikä tässä vielä kaikki. Suomalaiset ovat viime aikoina velkaantuneet voimakkaasti ja kotitalouksien rahoitusalijäämä on vain kasvanut. Kansainvälisesti vertailtuna suomalaisten velkaantumisaste ei vielä ole mitenkään häkellyttävän korkea mutta suunta on siis edelleen ylöspäin.

Myös suomalaisten maksuhäiriöt kasvavat rajusti. Pankkien toiminnassa se ei vielä uutisten mukaan näy.

Uusien autojen ensirekisteröinnit ovat olleet laskusuunnassa jo jonkin aikaa. Johtuuko se tuosta kotitalouksien velkaantumisesta ja siitä, että raja alkaa tulemaan vastaan vai jostakin muusta kuten olemattoman autoveron alennuksen odottelusta, tiedä häntä.

Asuntojen hintojen nousu Helsingissä ja naapurikunnissa on hidastunut ja asuntojen myyntiaika kasvanut. Samaan aikaan uudisrakentamisen volyymi on edelleen varsin korkealla tasolla, vaikkakin asumisen osalta hieman hidastumaan päin joissakin sektoreissa.

Suomessa havitellaan tulopoliittisella kierroksella hyvinkin korkeita palkankorotuksia, koska taloudella on mennyt hyvin. Sen seurauksena varoitellaan inflaatiosta ja hintojen noususta.

Merkit maailmaltakaan eivät ole sen selvemmät. Esimerkiksi Miamissa Yhdysvalloissa on asuntoja alkanut jäämään myymättä ja samaan aikaan rakennetaan lisää kiivaasti. Eräät ekonomistit veikkailevatkin Floridan joutuvan lähiaikoina lamaan ja asuntojen hinnoista leikkautuvan kymmeniä prosentteja pois. Miamin kiinteistönvälittäjien liiton tilaston mukaan uusien asuntojen myynti laski toukokuussa lähes 50 prosenttia edelliskuukausien tahdista. Sinänsä tuo voisi olla rajattua, mutta siitä saattaa seurata arvaamattomia seurauksia laajemmaltikin, koska Kiinan talouskasvu perustuu osin juuri yhdysvaltalaiseen kiinteistöbusinekseen.

Euroopan keskuspankki EKP on ennen kokemattoman laajalla operaatiolla työntänyt markkinoille kymmenien pankkien välityksellä kokonaista 94,8 miljardia euroa "taatakseen asianmukaiset olosuhteet euromääräisillä rahamarkkinoilla" kuten pankki itse selitti.

Ekonomistit eivät odota mitään äkkijyrkkiä suunnan muutoksia, vaan näkemys näyttää olevan se, että tällä hetkellä kasvuolosuhteet ovat edelleen erittäin suotuisat euroalueella ja kasvun odotetaan hieman hidastuvan.

Nuo kaikki uutisten ovat viimeisten parin kuukauden sisältä.

* * *

Suomalaisessa yhteiskunnassa ja taloudessa tilanne on - onneksi - selvästi erilainen kuin 90-luvun alussa, jolloin lama iski koko voimallaan ja sen jäljet näkyvät yhä vieläkin ympärillämme, jos oikein tarkasti katsoo. Silloin devalvoitiin ja kelluteltiin markkaa ja yrityksiä kaatui kuin heinää hullumpina aikoina otettujen valuuttalainojen vanavedessä. Korot pomppasivat katosta läpi ja työttömyys kasvoi salaman nopeasti. Valtion kassa uhkasi kuivua kokonaan, mikä katettiin ennenäkemättömällä velanotolla ja valtio selvisi konkurssilta. Ja sitä velkaa maksetaan vieläkin.

Nyt olemme euroalueella ja se suojaa valuuttariskejä vastaan, mutta autuaaksi sekään ei tee.

Vaikka ekonomistit - nuo talousviisaamme - ovat luottavaisia, kannattaa muistaa se, että ekonomistit ovat taitavia ennustamaan vallitsevan taloudellisen suunnan kehitystä ja kokoluokkaa, mutta ei niinkään hyviä talouden kehityksen suunnanmuutosten ennakoinnissa.

Nyt menee taloudessa lujaa ja eräät haluavat vain lisää ja lisää sekä lisää kaasua. Se on tyhmää, sillä luonnon laki on sellainen, että se mikä menee ylös, tulee sieltä joskus alas. Ja se pätee myös talouteen, vaikka aina vahvimpina aikoina kollektiivisesti se tunnutaan unohtavan. Kollektiivisen hurman huipentumana ovat ne neropatit, jotka ajattelevat talouden lainalaisuuksien jostain kummallisesta syystä muuttuneen, kuten IT-kuplan poksahduksen nähneet muistavat.

Olisimmeko tällä kertaa oppineet aiemmista lamoista ja taantumista jotain? Tuskinpa vaan, siltä ei tälläkään kerralla näytä. Eikä edelliset kierroksetkaan kieli mistään oppimisesta.

Siis. Onko seuraavaksi tulossa taantuma vai lama? Ja jos, niin onko se sitten suomalainen, eurooppalainen vai globaali?

Joka tapauksessa nyt olisi aika pohtia sitä, miten varaudutaan seuraaviin käänteisiin ja kuinka tästä yhteiskunnasta (jonka osa talous on) hillittömyys saadaan hallittua.

Sähkön hinnoittelu on kieroa

Energiayhtiöt mielellään kertovat mielellään, että sähkön hinta määräytyy markkinoilla ja kilpailutilanteessa. Höpö höpö, sanoo Vaiheinen.

Kuten Helsingin Sanomien artikkeli maanantailta tietää kertoa, sähkö hinnoitellaan aina kalleimman tuotantomuodon mukaan eli usein hiilivoiman hinnoittelun mukaisesti. Ihan riippumatta siitä paljonko enemmän käytetyt vesivoima tai ydinvoima kustantavat. Tätä kautta energiayhtiöt keräävät jo muutenkin kannattavaan toimintaansa lisää kannattavuutta. Energiayhtiöiden huima kannattavuus perustuu siis tähän niin sanottuun rajakustannusmekanismiin.

Tästä mekanismista seuraa se, että ilmastomuutoksen hillitsemiseksi tarkoitettu päätökaupan varjolla maksatetaan kuluttajilla, yksityisillä ja yrityksillä, päästökaupan varjolla korotettua hintaa myös sellaisesta energiasta, johon päästökauppa ei mitenkään vaikuta. Lisäksi teollisuus saa suurimmalle osalle saastuttavasta toiminnasta päästöoikeudet ilmaiseksi. Ja kyse on lehdessä haastatellun Suomen Elfi Oy:n toimitusjohtaja Antti Koskelaisen mukaan viidessä vuodessa noin 9 miljardin euron summasta.

Niinhän se tietysti on, että ei se ole hullu joka pyytää, vaan se joka maksaa. Mutta mutta, kuten Koskelainen sen sanoo, tuotannosta puuttuu kilpailua, joten kuluttajat eivät siihen hinnoitteluun pysty kovin vahvasti vaikuttamaan.

Kokonaisuuteen kuuluu myös se, että ylimääräisiä tuloja saavaa sähköteollisuutta ei ole millään lailla velvoitettu sijoittamaan rahoja päästöjä vähentävään uusiutuvaan energiantuotantoon.

Sen lisäksi, että yksityiset kuluttajat voivat vaihtaa sähkönsä Norppasähköön, olisi tuohon vääristävään hinnoittelumekanismin puututtava myös kilpailuviranomaisten toimesta.

Kaikenlaisista väitteistä huolimatta kun kilpailu ei oikein näytä toimivan ja kaiken hyvän lisäksi hinnoittelumekanismi ei ole mitenkään omiaan edistämään ilmastomuutoksen hillitsemistä. Päästökaupan idea siis valuu osin hukkaan, ei valtion energiaverotuksen, vaan energiayhtiöiden itsekään hinnoittelumekanismin vuoksi.

Jo riittää!

Nyrjähdyksiä #1

Ilta=Sanomat 7.8.2007

Viihde (+Hyvät naiset) -liite otsikoi "Adoptio vaarassa!" ja sitä seuraa ingressi "Madonna saattaa jopa joutua palauttamaan 2-vuotiaan Davidin Malawiin".

Nyt on "viihde" saanut jälleen uudet ulottuvuudet, kun 2-vuotiaan pikkumiehen kohtalosta syntyneestä kiistasta kansainvälisen pop-tähden ja Malawin välillä on saatu aikaan "viihdettä". Tai "hyviä naisia". (Etusivun muuhun juttuun viittaava äläys on "Makuuhuoneen väriläiskät".)

Riippumatta ihan itse legaalista prosessista voi vain todeta, että pikku-David on liian nuori kertoakseen Ilta=Sanomille ja muulle maailman lehdistölle, ettei hän ole mikään viihdetoimittajien objekti, vaan kotia tarvitseva pikkumies.

Jos missä, niin tässä on on esineellistämisen makua, puolustuskyvyttömän lapsen kustannuksella.

Tässä on taas yksi syy olla ostamatta iltapäivälehtiä.

Paljon onnea Charlie!

Tänään on jazz-basisiti Charlie Hadenin syntymäpäivät ja hän täyttää kokonaiset 70-vuotta. Tapahtuman kunniaksi Haden tekee viikon ajan duokeikkoja suosikkipianistiensa kanssa Blue Note Jazz -klubilla New Yorkissa. Hän nousee lavalle eri päivinä yhdessä Kenny Barronin, Ethan Iversonin, Paul Bleyn ja Brad Mehldaun kanssa.

Charlien Hadenin musiikillinen ura alkoi jo 2-vuotiaana, kun hän lauloin keskilännessä perheensä muiden jäsenten kanssa kantria paikallisilla radioasemilla.

Parhaiten Haden tunnetaan yhteistyöstään Ornette Colemanin kanssa. Hän soitti muunmuassa sellaisilla klasskoilla kuin The Shape of Jazz to Come (1959) yhdessä Colemanin, Don Cherryn ja Billy Higginsin kanssa sekä The Ornette Coleman Quartetin levyllä This is Our Music (1960) yhdessä Colemanin, Cherryn ja Ed Blackwellin kanssa. Hän oli myös mukana free jazzille nimensä antaneella The Ornette Coleman Double Quartetin levytyksellä Free Jazz, A Collective Improvisation (1961).

Sittemmin Haden on soittanut mm. Keith Jarretin kanssa sekä perustamassan big bandissä the Liberation Music Orchestrassa. Viimeisin levytys on vuodelta 2006 yhdessä Antonio Forcionen kanssa tehty Heartplay.

(Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

Suorapuheinen jazzbasisti on poissa

Jazz-basisti Art Davis on kuollut 73-vuotiaana viime sunnuntaina Long Beachilla. Davis tunnettiin suorapuheisena ihmisenä, joka nosti esiin rasismin yhdysvaltalaisessa musiikkiteollisuudessa ja sai aikaan oikeusjutun avulla käytännön, jossa levy-yhtiön kuuntelevat artisteja näkemättä heitä ensin.

Art Davis soitti uransa aikana monien eturivin muusikoiden kanssa kuten Dizzy Gillespie, John Coltrane, Max Roach, Lena Horne, Thelonius Monk, Louis Armstrong, Count Basie, Quincy Jones , Freddie Hubbard, Eric Dolphy ja niin edelleen. Lisäksi hän soitti monien pop-muusikoiden sekä klassisten orkestereiden kanssa.

Davis soitti usealla merkittävällä jazz-levyllä kuten esimerkiksi Coltranen Ascension. Diskografia on mittava.

Art Davis oli koulutukseltaan kliinisen psykologian tohtori ja toimi professorina Orange Coast Collegessa.

Hiljalleen myös jazzin viimeiset vanhat mestarit poistuvat esiintymislavalta. Kysymys kuuluukin, pystyykö uusi sukupolvi uudistamaan musiikkia samalla tavalla kuin ne, jotka loivat bebopin, hard bopin, free jazzin ja vastaavat tyylisuunnat?

Suomi laahaa ja media nukkuu

Päivän Iltalehdessä oli koko aukeaman juttu ilmastomuutoksen mahdollisista vaikutuksista Suomen oloihin ja sen kainalojuttuna eduskunnan puhemies Sauli Niinistön (kok.) haastattelu.

Niinistön mukaan Suomella olisi nyt "tuhannen taalan paikka" ottaa näkyvä rooli ilmastonmuutosasioissa. Konkreettiseksi hankkeeksi hän ehdottaa euroopanlaajuisen metsärahaston perustamista. Ideana olisi kasvattaa uutta metsää, joka olisi ilmastollisesti positiivinen toimenpide. Rahoitus tulisi Euroopan investointipankilta, mutta myös yksityishenkilöiltä. Tuotto rahastoon saataisiin puun kasvusta ja päästöoikeuksista.

Niinistön mukaan ilmastonmuutoskeskustelu laahaa Suomessa muita maita jäljessä, koska suomalaiset eivät ole vielä joutuneet kohtaamaan ilmastomuutoksen aiheuttamia äärimmäisiä sääolosuhteita, kuten kuivuutta, tulvia tai sietämätöntä kuivuutta.

Oman ilmastoheräämisensä Niinistö koki Maailmanpankin entisen pääekonomistin Nicholas Sternin julkaistua raporttinsa ilmastomuutoksen taloudellisista vaikutuksista. Hän sanoo nähneensä jo investointipankissa työskennellessään, että ilmastonmuutos tulee olemaan seuraava suuri poliittinen kysymys ja suuri ongelma maapallolle ylipäätään.

Hän myöntää ettei metsärahasto tai mikään yksittäinen ekoteko ole ratkaisu ilmastonmuutosongelmaan ja toteaa, että ruohonjuuritason toimet ovat tärkeitä siinä missä suuremmatkin linjaukset.

* * *

Niinistö on oikeassa. Suomessa tullaan monessa suhteessa muuta Eurooppaa ja maailmaa jäljessä siinä mitä ilmastomuutoskeskusteluun ja sen vakavuuteen tulee. Konkretia ei ole vielä samalla tavalla iskenyt omaan elinympäristöömme, jotta ymmärtäisimme huolestua oikeasti asiasta - vaikka pitäisi.

Suomella olisi myös mahdollisuus lähteä aktiiviselle tielle ilmastonmuutosasioissa, koska rikkaana ja kehittyneenä maana meillä olisi mahdollisuudet näyttää esimerkkiä sekä antaa näkyvämpi panos tutkimukseen ja poliittiseen yhteistyöhön näissä asioissa. Sitäpaitsi suomalaisten ekologinen jalanjälki on maailman suurimmasta päästä, joten meilläkin tekemistä riittää yllin kyllin.

Niinistö on siinäkin oikeassa, että ilmastonmuutoksessa on kyse seuraavasta megaluokan poliittisesta kysymyksestä ja elintärkeästä asiasta maapallolle. Tämä pitäisi ymmärtää huomattavasti laajemmin myös muualla poliittisessa eliitissämme ja ryhtyä näennäisestä sanahelinästä aitoihin tekoihin.

* * *

Suomessa myös valtamedia nukkuu ruususen unta ilmastonmuutosasioissa verrattuna muuhun maailmaan.

Siinä missä ilmastonmuutos on maailman valtalehtien ykkösuutiseksi kelpaava aihe useammastakin näkökulmasta, Suomessa kerrotaan maailman sääsensaatioista ja muusta sellaisesta ikäänkuin ulkoapäin katsellen.

Esimerkiksi kelpaa myös tuo Iltalehden sinänsä ansiokas aukeaman juttu kainaloineen. Se on paperiversiossa, mutta nettiversioon sitä ei enää ole kelpuutettu. Väyrysen opistopuuhat ja Kinder-oravat paperiversiosta ovat sen sijaan kelvanneet myös nettijakeluun. Toki tämä tietysti sopii IL:n kaltaiselle iltapäivälehden toimituspolitiikkaan, mutta asemoi lehden enemmänkin juorulehdeksi kuin vakavaksi mediaksi.

Sama ilmiö on esiintynyt myös esimerkiksi YLEllä, missä pääuutislähetyksen ilmastomuutokseen jollain tavalla kytkeytyvät uutiset (esimerkiksi muutama päivä sitten käsitelty maalämmön käytön lisääminen) ovat usein siellä loppupäässä ja samoista uutisista tehtyihin nettijakeluversioihin niitä ei sitten enää viitsitä tai haluta laittaa.

Sinänsä nettijakeluun laittaminen on oma valintansa, mutta myös moni muu maailmalla eteen tuleva ilmastouutinen jätetään kokonaan noteeramatta.

Toimittaminen ja uutistoiminta on aina arvovalintojen tekemistä ja siksi täytyykin hämmästellä suomalaisen valtamedian suhtautumista asiaan. Ikäänkuin lähitulevaisuuden merkittävin yhteiskunnallista kehitystä ohjaava asia olisi lähes loppukevennyksen arvoinen anekdootti ja sivuseikka kaiken muun seassa.

Jutun aiheita ilmastonmuutoksen ympäriltä löytyy varsin helposti ja jos muuta ei keksi, niin aina voi tehdä klassisen jutun siitä miltä Suomi näyttää muunmaalaisten silmissä näissä asioissa tai vaikka haastatella jotakin asiasta paremmin ymmärtävää Financial Timesin, Economistin tai vaikkapa The Guardianin toimittajaa. Enemmän tietysti asiasta saisi irti, jos toimittaja itse perehtyisi asiaan pintaa syvemmältä, materiaalia riittää.

Olisikohan suomalaisessakin mediassa aika herätä todellisuuteen?

Ministereillä menneen ajan ajattelua

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) sanoo vastustavansa energiaverotuksen nostamista ripeässä tahdissa, mitä valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) eilen ministeriön budjettiehdotusta esitellessään kannatti. Kyse on siis siitä, että energiaveroa nostetaan ensi vuonna 300 miljoonaa euroa ja kohteet valitaan budjettiriihessä.

Kauppa- ja teollisuusministerin argumentti on se, että sähkön hinta nousee ensi vuonna päästökaupan vuoksi muutenkin ja että veron korottaminen voisi viedä päästökaupan tehoa.

Pekkarisen ajattelu kertoo sen, etteivät kaikki poliittisessa johdossa ole vielä oivaltaneet ensinkään minkä kokoluokan ongelmasta ilmastonmuutoksen hillinnässä on kyse. Kyse on oikeasti siitä, etteivät nämä nyt esitetyt keinot ja päästökaupat riitä lähitulevaisuudessakaan siihen, että tilanne saataisiin hallintaan. Pekkarisen yskiminen edustaa siis menneen ajan ajattelua, jossa pistetään pää pensaaseen ja tehdään näennäisiä ratkaisuja samalla kun odotellaan jonkun pakottavan tapahtuman ilmaantumista.

Lisäksi kauppa- ja teollisuusministerin ajattelussa on looginen harha. Päästökaupan hinnat elävät tilanteen mukaan. Ensi vuodelle yleisesti arvioidaan päästölupien hinnan nousevan sille tasolle missä ne itseasiassa olivat jo jokin aika sitten ennen kuin romahtivat nykyiselle tasolleen. Lisäksi vuosille 2008-2012 päästöluvat jaetaan niitä tarvitseville yrityksille maksutta, jonka lisäksi voi myydä tai ostaa niitä lisää tarpeen mukaan.

Sähkön pörssihinta on tällä hetkellä merkittävästi alemmalla tasolla kuin esimerkiksi vuosi sitten. Pörssisähkön keskihinta viime vuoden kesäkuussa oli 45,33 €/MWh ja tämän vuoden kesäkuussa hinta oli 26,92 €/MWh.

Argumentti, jonka mukaan vero voisi viedä päästökaupan tehoa on aikalailla tyhjän päällä, koska samalla logiikalla jo nykyinen energiaverotus tekisi päästökauppaa tehottomaksi. Lisäksi, jos verotus on jyvitetty oikein eri tuotantomuodoille, se ei muuttaisi tilannetta millään suhteessa päästökauppaan, joka toimii siis markkinavetoisesti.

Mikäli päästökauppa ei pure, EU varmaankin voi tulevaisuudessa pienentää maakohtaisia kiintiöitä edelleen, mikä itseasiassa on välttämätöntä vuoden 2012 jälkeen, kun ensi vuoden alusta alkava kausi loppuu.

Ministeri siis perustelee vastustustaan siis täysin spekulatiivisella asialla, jonka pohjaksi hän voi esittää vain arvailuja.

Kauppa- ja teollisuusministeriö voisi väistämättömän kehityksen vastustamisen sijaan pohtia oikeasti kuinka uusiutuvien energiamuotojen markkinoille pääsyä voitaisiin kiihdyttää ja mitä tukitoimia se edellyttää. Samalla ministeriö voisi oikeasti pohtia mitä keinoja tarvitaan, että päästöjä saadaan pienennettyä, eikä jatkuvasti käydä viivytystaistelua vanhan ajattelutavan puolesta.

Yhteiskunnassa olisi nyt tärkeää oivaltaa, että esimerkiksi sähkömarkkinoiden sopeutuminen tulevaan kannattaa aloittaa mahdollisimman aikaisin eikä vasta sitten, kun on liian myöhäistä. Senkin pohtimisessa on poliitikoilla ja virkamieskunnalla aivan tarpeeksi töitä, jos vain oivaltavat sille tielle lähteä.

Mallia voi ottaa vaikka Ruotsista, joka on panostanut esimerkiksi maalämmön hyödyntämisen tutkimukseen ja markkinoille pääsyyn selvästi Suomea enemmän. Siellä alkaa myös myös tuloksia tulemaan eli maalämmön käyttöönotto esimerkiksi kerrostalojen lämmitykseen on täysin mahdollinen ajatus siellä missä kaukolämpöä ei voida käyttää.

Poliitikot, pää pois pensaasta ja aktiiviseen työhön tämän pallon pelastamiseksi!

Onnea metro!

Paljon onnea Metro! Helsingin metro täyttää tänään siis 25 vuotta.

Vuoden metroasemaksi kuljettajat ovat äänestäneet Vuosaaren metroaseman. Nykyisen metroverkoston yhden pääteaseman. Asema otettiin käyttöön 31.8.1998 ja tämän metrolinjan itäisimmän aseman kautta kulkee viimeisimmän tilaston mukaan arkisin n. 29 000 matkustajaa päivässä.

Metro on metropolialueen kulkupeli, nopea ja tehokas. Siksi on tervehdittävä ilolla sitä, että sellainen saadaan vihdoin kulkemaan myös Espooseen.

Energiaa verolle, hyvä!

Valtiovarainministeriön esitys ensi vuoden budjetiksi on valmistunut. Uutistietojen mukaan sähkö- ja polttoaineveroja korotetaan noin 300 miljoonalla eurolla. Miten energiaverojen korotukset painotetaan, siitä päätetään hallituksen budjettiriihessä elokuun lopulla. Valtiovarainministerin mukaan korotus ei tarkoita kotitalouksille mitään dramaattisia korotuksia.

Ympäristön ja ilmastomuutoksen kannalta lähtökohdat ovat hyvät. Energian kulutusta voidaan vähentää verotuksellisilla ohjauskeinoilla, jolloin kalliimpaa energiaa me kuluttajat pyrimme käyttämään säästäväisemmin. Me voimme omilla toimillamme vaikuttaa siihen millaista sähkölaskua maksamme. Lisäksi suuremmat sähkölaskut muutenkin kohdentuvat suurempituloisille, joten arvatenkin kohtuullisen sosiaalisesta verotuksen kiristämisestä tässä voi olla kyse. Varsinkin kun asiaan kytketään tuloverojen maltillinen alennus.

Mutta mutta. Tuloverotuksen kevennysten yksityiskohdat ovat vielä pimennossa sekä se mitä tuo "Miten energiaverojen korotukset painotetaan" tarkoittaa.

Energiaverotusta pitäisi kiristää kasvihuonekaasuja tuottavien energiamuotojen (esim. kivihiili ja turve), liikenteen polttoaineiden sekä ydinvoiman kohdalla.

Ai miksikö ydinvoiman? Siitä yksinkertaisesta syystä, että kestävään energiapolitiikkaan pyrittäessä on uusiutuvien energiamuotojen kilpailuasetelmaa pyrittävä tukemaan. Uusiutuvat energiamuodot ovat joka tapauksessa tulossa, mutta mitä pikemmin ne ovat kilpailukykyisiä suhteessa muihin energianmuotoihin, sitä nopeammin energiapolitiikka muuttuu kestävämmäksi.

Ja sitä paitsi ydinvoiman on jo aika ryhtyä maksamaan yhteiskunnalle takaisin niitä miljardeja, joita siihen on vuosikymmenten ajan veronmaksajien kukkarosta suoraan tai välillisesti syydetty.