Tilastoja ja mitä sitten

Taitaa olla aika kaikenlaisen muun tekemisen ja ihmettelyn jälkeen lopettaa hiljaiselo tässä blogissa. Aikaa ei ole käytetty pelkkään lorvimiseen, vaan myös kaikenlaiseen sellaiseen, mikä saattaa heijastua tännekin. Siitä kuitenkin hieman tuonnempana.

Aloitetaan siitä, että pistetään tiskiin viime vuoden tilastoja.

Tilastoissa näkyy se selvä asia, että jos ei blogiin kirjoita, lukijamäärätkin pysyvät hillittyinä. 

Otetaan loppuvuoden kuukaudet kaikki kerralla:

	lokakuu	marraskuu	joulukuu
Postauksia	15	11	2
Kävijät	1096	1469	866
Näyttökerrat	1012	1398	856
Käyntejä	797	1049	678

Joulukuun lopussa kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen) olivat:

• Käynnit: 50,1 kpl / vrk
• Näyttökerrat: 72,8 kpl / vrk
• Kävijät: 34,6 kpl / vrk

Vuoden lopussa lukijoita Bloggerissa oli 45 (siis niitä, jotka ovat klikanneet seuraavansa tätä blogia). 

Käyrinä tilastot blogin historian alusta alkaen näyttävät tältä:

Blogin historian kävijämäärät kuukausittain blogin olemassaolon alusta alkaen vuosittain esitettynä:

Kiitos kaikille kannustuksesta.

* * *

Ja mitäs sitten seuraavaksi?

Vuosi 2011 on vaalivuosi. Se varmaankin tulee näkymään tämän blogin teksteissä, sen verran paljon pehmeää huttua mahtuu poliittiseen puheeseen jo nyt.

Samaan aikaan Eurooppa kiemurtelee eurokriisissään ja erilaisten markkinaspekulattien mielenliikkeiden kourissa. Kriisi ei ole pelkstään valuuttakriisi tai edes velkakriisi, vaan myös talousjärjestelmän kriisi, jonka juuret ovat syvemmällä kuin siinä tuetaanko jotain Kreikkaa tai Irlantia.

Vaalien alla lupauksia kaiken kasvattamisesta, mutta vähemmän siitä, ettei ympäristömme oikeasti kestä nykyistä jatkuvan kulutuksen kasvun filosofiaa. Ilmastokokous joulukuussa Meksikon Cancunissa päättyi kuvausten mukaan toivorikkaasti, mutta tosiasiassa ilmasto-ongelman eteen mitään saavutuksia ei oikeasti ole kirjattavissa. Ihmisen aiheuttama ongelma vain pahenee pahenemistaan.

Tietoyhteiskunnassa kehitys jatkaa omaa rataansa myös suuntiin, joista emme oikeastaan edes haluaisi tietää mitään. Ihmisoikeudet ovat myös vuonna 2011 monissa paikoissa alisteisia vallanhimolle tai lyhytnäköiselle talouden kasvun tavoittelulle.

Esimerkiksi näistä aineksista saadaan kasaan tämän blogin lähitulevaisuuden teemat. Historiaa katsoen mitään erityisesti uutta ei siis ole luvassa, mutta asiaa voi yrittää katsoa siten, että etsii näistä teemoista yhteistä tekijää. Ehkäpä tämä blogi keskittyy joksikin aikaa etsimään vastausta siihen, mikä ajaa länsimaiden ihmisiä ja yhteiskuntia niihin suuntiin mihin ajaa.

Joulusohjosta jouluun

Jouluun - tuohon ajallisesti parin parin kolmen päivän mittaiseen juhlaan - on aikaa muutama päivä ja kaupungin kaduilla kansalaisten ohimot näyttävät pullistuvan kohti lopullista kulutusjuhlan kliimaksiaan.

Kauppa kaiketi valmistautuu juhlimaan jälleen uutta joulukaupan ennätystä ja mitä ilmeisimmin muovia kannetaan kauppakeskuksista koteihin ja muualle kuin kierrätykseen ennätysmääriä. Sitä on pakko saada.

Eihän se noin pidä mennä? Eikä tietysti menekään, sillä perinteet ovat tärkeitä ja ne vaativat rekvisiittansa. Mutta mistä lähtien tästä ylenpalttisesta kulutussohjosta on tullut jouluperinnettä? Miten se kuvastaa sitä ideaa, että "ajatus on tärkein" tai niitä laulujen joulusanomaa?

Aina on olemassa vaihtoehto. Lopeta väärien logojen kumartelu ja turvaa siihen mikä on olennaista ja millä on todellista merkitystä. Hidasta ja hiljenny ajatuksen ääreen, sitä arvostavat myös muut. Aitoja arvoja ei mitata vaa'alla ja materian määrällä. Onnellisuutta ei paketoida paperilla.

* * *

Tässä blogissa on kuluva joulukuu ollut ennätyksellisen hiljainen. Hidastaminen on ollut osin tietenkin valintakysymys, mutta myös tarkoituksenmukaisuudesta lähtenyt asian tila.

Loppu vuosi meneekin sitten pitkälle ulkona verkoista, joten uusin virroin ensi vuoden puolella palataan asiaan.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Työelämädopingia

Tähän on tultu, osa X.

Ylen uutiset kertoo, että

"Yhä useampi työntekijä käyttää lääkkeitä selvitäkseen työnsä haasteista. Vuorokausia valveilla pitävien mielialalääkkeiden ja jopa dementialääkkeiden käyttö on varsinkin nuorten koulutettujen keino pärjätä tehokkuusyhteiskunnassa."

Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Juha T. Hakala kertoo numeroista:

"Suomessa on 750 000 ihmistä, jotka käyttävät Kela-korvattuja mielialalääkeitä."

Jengi vetää siis työelämässä dementialääkkeitä (vaikka dementia ei oikeasti vaivaisikaan) ja muuta "toimistokokaiinia", jolla kuulemma jaksaa "60 tuntia töitä putkeen ilman mainittavia sivuvaikutuksia".

Haloo! Kuuleeko Maa? Tässä ei ole mitään järkeä. Jos tämä on kvartaalitalouden, tuottavuusohjelmien tai jonkun eläkepommin torjumisen hinta, niin väärin menee. Lasku lankeaa maksuun ennen aikojaan eikä tule tuottamaan sitä hyvää, jota sillä kuvitellaan saavutettavan.

Varmaan syitä tällaiseen ilmiööön on monia, surkea johtamikulttuuri mukaan luettuna. Jos kuvitellaan, että tuottavuutta saadaan aikaiseksi pelkästään vaatimalla ja rakentamalla menestymisen mittarit sellaisiksi, että tarvitaan kemiaa niistä selviytymiseksi, tapetaan lopulta luovuus ja keskitytään suoritteisiin. Näin kvartaalitalous toimii hetken hyvin, mutta kun kone yskii, huomataan ettei varaosia enää olekaan.

Tätä vauhtia työelämästä tulee (tai on jo tullut) joko kemiallista hurmosta tai totaalisen vastenmielinen paikka. Kumpikin ilmiö pitää huolen siitä, että pako oravanpyörästä kiihtyy ja se taas toimii kaikenlaisia tuottavuusohjelmia sun muita vastaan. Työssäjaksamisesta on aika turha puhua, jos porukka hymyilee lääkepöllyssä.

Miksi ihmeessä muuten me veronmaksajat osallistumme kelakorvausten kautta tähän? Miksi maksamme jotain lääkkeitä vain siksi, että joku saa voi tehdä joko lakia hipoen tai sitä rikkoen ylitöitä? Annetaan markkinatalouden maistaa omaa lääkettään ja poistetaan tarpeettomilta tapauksilta kelakorvaukset näin alkuun. Se ei vielä työelämää syövästään paranna, mutta tekisipähän kustannukset näkyvämmiksi.

Syystä eli toisesta tällaisista uutisista tulee mieleen Aldous Huxleyn teos Uljas uusi maailma. Siinä maailman on totalitaristinen yhtenäisvaltio, jossa ihmisen tuotteistaminen on viety loogiseen loppuunsa saakka. Ihmisistä tehdään täydellisempiä geenitekniikan avulla ja kohtalot johdetaan suoraan näistä tuotantosarjoista.

Ihmisistä tehtiin onnellisia siten, että he saivat mitä halusivat eivätkä halunneet mitään, mitä eivät voineet saada. Murheeseen kehitettiin soma-huume, joka työnsi kaikki pahat asiat unholaan. Näin olo muuttui hyväksi ja tietämättömäksi kaikesta aidosta.

Aikamoista palikkalinnaa tässä työelämässä rakennellaan.

EDIT: klo 7.40. Lisätty Huxleyn teoksesta kertovat kappaleet.

Ei valmistettu Kiinassa

Harvemmin törmää niin suoraan ihmisoikeuksien esille nostamiseen liike-elämässä kuin saksalaisen Tushita-yhtiön verkkosivuilla.

Etusivun alareunassa kerrotaan, että:

"Our silent protest against Chinese crimes in Tibet and the extreme environmential polution:
NONE OF OUR PRODUCTS ARE MANUFACTURED IN CHINA"

Intiassa perustettu kustannusalan yhtiö tuottaa kalentereita, muistikirjoja ja muita painotuotteita. Yhtiö kertoo tukeneensa 28 vuotta erilaisia kansalaisjärjestöjä ympäri maailmaa ja sen juuret ovat Tiibetin pakolaisyhteisöissä.

Yhtiö kertoo ympäristöperiaatteistaan ja kertoo, että kaikki paperituotteet on valmistettu Saksassa, yhtiö täyttää paperin ja musteiden ympäristövaatimukset, he välttävät pitkiä kuljetuksia, tuotteita ei valmisteta Kiinassa ja yhtiö tekee yhteistyötä kansainvälisten reilun kaupan järjestöjen kanssa.


Tästä voisi moni muukin yhtiö ottaa mallia ja tehdä oikeasti suoraselkäistä ja reilua businesta.

Järvet lämpenevät

Nasa on tutkinut maailman suurten merien lämpötilojen muutoksia. Havainnot ovat huolestuttavia, sillä ne kertovat sisävesien lämpötilojen nousevan nopeammin kuin ilmasto lämpenee. Järvien lämpötilojen todettiin nousseen keskimäärin 1,1 astetta vuodesta 1985 lähtien. Laatokka on listan kärjessä, siellä lämpötilan nousu on ollut 2,2 astetta. Muutenkin lämpeneminen on ollut voimakkaita pohjoisessa.

Yksi selitys ilmiölle voi tutkijoiden mukaan olla se, että vesi säilyttää lämpönsä ilmaa kauemmin. Vesi pysyy lämpimänä kauan, vaikka sää vuodenaikojen vaihtuessa viilenee. Lämpötilan muutokset vaikuttavat järvien ekosysteemeihin ja sitä kautta esimerkiksi vaikkapa kalakantoihin.

Hiljalleen ilmastonmuutos etenee myös kotikulmille näkyvinä ilmiöinä. Eikä kyse lopulta ole mistään erityisen myönteisestä kehityksestä.

Yleisarvosana: Heikko

WWF on arvioinut EU-maiden ilmastotekoja ja todennut ne heikoiksi. Suomi on vertailun häntäpäässä. Suomalainen ilmastopolitiikka painii samassa sarjassa Puolan, Romanian ja Bulgarian kanssa. Vaikka kuinka eduskunnasta hoetaan, niin tämä ei ole ensimmäinen tarkastelu, jossa suomalainen ilmastopolitiikka nähdään takapajuiseksi.

Eri ilmastopolitiikan alueita tarkastellen WWF näkee Euroopan tasolla myös toivoa:

"Analyysin tulokset ovat toisaalta myös rohkaisevia: jos jäsenmaat seuraavat jokaisella sektorilla ja politiikka-alueella korkeimman arvosanan saavan jäsenmaan esimerkkiä, ne voivat saavuttaa jopa 2/3 tarvittavasta toiminnasta, jolloin taso olisi kaksinkertainen verrattuna tämän hetken keskiarvoon. Ohjauskeinoja on olemassa, mutta niitä ei ole otettu käyttöön kaikkialla."

Se, että nyt kaikista parhaimmilta otettaisiin opiksi kaikista parhaat käytännöt, ei vieä riitä, vaan silti jää 1/3 kirittävää edes perustavoitteseen.

Syyllistäminen on turhaa. Niin yleensä väitetään. Tällä kertaa se on totta, sillä me olemme syyllisiä.

Ei tehoa, ei vaikutusta

Suomessakin myynnissä olevat tasapainoa ja varmaan muutakin parantavat Power Balance-rannekkeet on sitten päätyneet Australian viranomaisten hampaisiin katteettomista myyntipuheista:

Tosiasiassa tällaisten rannekkeiden teho perustuu pelkästään uskomiseen eli siihen, että jos ihmerannekkeen uskoo antavan lisävoimia, niin varmaan niitä sitten löytyy. Ne lisävoimat eivät ole peräisin kuitenkaan rannekkeesta, vaan ihan pään sisältä.

Tuollainen ihmeranneke tai sen kilpaileva tuote maksaa jotain 29-39 euroa. Ranteeseen pujotettava naru tulee paljon halvemmaksi, eikä tarvitse muuta kuin uskoa sen hyvää tuottavaan voimaan.

Paholaisen asianajaja-blogissa on tällainen ranneke pilkottu palasiksi ilman, että mitään vaikuttavaa elementtiä löytyy. Ko. blogista löytyy juttua myös Wisconsinin yliopistossa tehdyistä testeistä, joissa Power Balance toimi ihan yhtä hyvin n. 30 senttiä maksava muoviranneke.

Huuhaa on huuhaata, vaikka julkkisurheilijat siihen uskoisivatkin.