Keikkataukoa pukkaa

Tässä blogissa on nyt pidetty kirjoitustaukoa se verran, että on aiheellistakin todeta, ettei mitään ole Vaiheiselle tapahtunut. ("Ei mitään" on muutenkin hyvä filosofinen periaate, mikä ohimennen todettakoon.)

On pidetty taukoa, koska oikeastaan suurin osa teeseistä on sanottu jo jonkun kerran. Maailmassa ei ole oikeasti monikaan asia viimeisen reilut kvartaalin aikana muuttunut.

Katsotaanpa hetki:

• Ilmastonmuutoksen hillintä: ei oikeita tapahtumia. Tilanne pahenee jatkuvasti.
• Ydinvoima: vastarinta ei näytä tehoavan. Vaikka Fukushiman ongelma vihdoin on paljastanut itseään ikävällä tavalla ja Suomessa ajetaan alas uusien ydinvoimaloiden perusteena käytettävää teollisuutta, ei sillä näytä olevan mitään merkitystä minkään kanssa. They don't care, why we?
• Öljy? Sen saatavilla oleva määrä on hiljalleen hiipumassa, vaikka kysyntä kasvaa koko ajan. Se, että onhan sitä maailmassa olemassa (mutta erittäin kalliissa ja aroissa paikoissa) ei kelpaa miksikään selitykseksi.
• Elämäntapamme, joka tuhlaa ja kuluttaa? Ei mitään muutoksia. Vain kulutuksen kasvua. Ja lisää kasvua, koska pankki- & talousjärjestelmä on ryssinyt valuuttamme ja muun taloutemme globaalisti. (Tämä ei tule muuttumaan ennen kuin järjestelmä muuttuu ja kun se tajutaan, on todennäköisesti aivan liian myöhäistä)

Mutta kesän yli on tehtävä pari positiivistakin havaintoa.

Ihmiset näyttävät suhtautuvan ilmastonmuutokseen ilmiönä kuten se olisi olemassa. Tietoisuus näyttää hiljalleen leviävän ja vieläpä niin, että sen ymmärretään olevan totta.

Pitkä juna käytöksen kehittymiseen jatkaa matkaansa ja hiljalleen päästään pikajunavaunuihin - niihin sinisiin, tiedättehän - joskin intercityyn on vielä matkaa.

Oikeasti on niin, että yhä enenevä määrä ihmisistä on oikeasti huolissaan siitä mihin tämä kaikki kulutus johtaa ja on valmis tekemään sille jotain.

Politiikalta ja poliitikoilta vaaditaan nyt vain rohkeutta kohdata tämä valmius, ei vain vaatia pelkkää kasvua ja lisää kulutuksen kasvua. Se ei ole enää ede keskipitkässä katsannossa mahdollista, me tukehdumme omaan kasvuumme, jos niin menetellään.

Niin. Sitten on vielä yksi ilmiö eli tämä jytky, joka tosiasiassa on pelkkä tuhnu (kansalaiset: te äänestitte tuhnua, en minä). Yhteiskunnallisesti se ei ole kyennyt yhtään mihinkään eikä ratkaisemaan uhoamiaan ongelmia. Persussuomalaisten touhuissa on kyse projektista, joka joko a) pyrkii populismin hämäämään vallankäyttöön (jonka esimerkiksi kelpaa Gaddafin Libya) tai b) uskoo kirkkkain silmin itselleen vakuuttamaan totuuteen (vrt. Nokia Missio), joka kuitenkaan ei vaan ole totta (vaikka sen vakuutetaan olevan totta, ihan totta).

Todennäköisintä on se, että molemmat väittämät ovat totta, mutta sillä ei ole enää merkitystä, koska protesti joutuu nyt vastakkain eurokriisin todellisten kasvojen eteen; työttömyys vs. persujen idealismi. Miten kannattaa valita? Joissain tapauksissa vaihtoehdoilla ei tule olemaan mitään merkitystä, sorry. Päälinjassa kuitenkin on niin, että persupopulismi ei luo yhtään mitään, muilla - aatemaailmaan katsomatta - on edes pyrkimys siihen.

Maailmasta ei kvartaalissa ole tullut muuta kuin entistä huonompi paikka. Eikä tämä tule muuttumaan ennen kuin me - minä ja sinä - tajuamme sen. Se sisältää - todennäköisesti, jos ymmärrät suomea - sen, että SINUN kulutuksesi on ainakin 50 % liian suuri. Juuri niin. SINUN! 50 % LIIAN SUURI.

Niin, eipä yhdysvaltalaisilla näytä olevan tarvetta koko asian pohdintaan, mutta jos ollaan rehellisiä, niin ei meillä euroopassakaan. Ei Suomessa eikä tuhnutorpassa.

Miksi siis edes yrittää kirjoittaa tästä joka viikko?

Uusia energiastrategioita ja vanhojen kuolemia

Pari energiauutista on syytä noteerata.

Tekniikka & Talous kirjoittaa:

"20–30 vuoden aikajänteellä syntyy uusi hajautettu struktuuri, joka perustuu kokonaan uusiutuviin energioihin, omalta alueelta peräisin oleviin resursseihin ja täydelliseen energiaomavaraisuuteen", kehittämispäällikkö Pekka Peura ja projektipäällikkö Timo Hyttinen väittävät.

Jutussa kuvataan sitä strategista vaihtoehtoa, joka on mahdollinen, kansantaloudelle hyödyllinen eikä tarvitse ydinvoimaa. Tässä on niitä elementtejä, joita suomalaisessa ydinsokeassa energiakeskustelussa ei edes ole haluttu harkita.

YLE Uutiset kirjoittaa ranskalaisten ydinvoimatuskasta:

Ranskassa ydinvoima on kuin uskonto, jota ei oikein sovi kyseenalaistaa.

Suomessakaan päättäjät eivät ole juurikaan kyseenalaistaneet ydinvoimaan perustuvaa ideologiaansa, vaan katsoneet käytännössä läpi sormien sitä, että asiaan liittyviä päätöksiä tehdään esteellisyyden vallitessa ja intressiryhmien on annettu huseerata ydinvoimapäätösten tuottamisessa demokraattista luottamusta nauttiville valtioelimille.

Samassa jutussa haastateltu Ranskan ydinvoimalatyömaita 80-luvulla johtanut, yliopisto-opettajana toiminut ja 2000-luvun alkuun asti  Euroopan komission energianeuvonantoryhmää johtanut Lionel Taccoen toteaa Olkiluotoon rakenteilla olevasta EPR-reaktorista:

TVO:n olisi pitänyt olla hyvin epäilevä neljän vuoden aikataulun suhteen. Se ei ole mahdollista. Prototyyppiä ei voi tehdä neljässä vuodessa.

Siis prototyyppiä. Ei mitään valmista, vaan prototyyppi. Niin TVO on pistänyt meidät suomalaiset monella akselilla ranskalaisen ydinvoimauskonnon koekaniineiksi.

Kansan kärttyisyys

Perussuomalaisten Timo Soini näyttää omineen kansan itselleen kysymättä kansalta asiaa. Soinin ylimielisyys nousee päivä päivältä enemmän esiin.

Nyt ongelmaksi on jälleen muodostunut aika parrasvaloissa eli puheaika vaalitentissä. Ilta=Sanomat mittasivat neljän suuren puolueen puheenjohtajien puheenvuorojen pituuksia ja Soini jäi hännille.

Soinin selitys on taas 'joku muu'-osastolla:"Yritin vain pitää puoleni, siksi puutuin tähän puheaikaan. Kansa on tässä kärttyistä. Äskenkin torilla tuli mummo sanomaan, että eivät ne anna sun puhua".

Puppua.

Ensinnäkin. Tuollaisissa ryhmäkeskusteluissa puheajan saavat (ei niitä kellolla jaeta) johtajatyypit ja ne, joilla on sanottavaa. Soinilla ei ole kumpaakaan.

Toiseksi. 'Mummo torilla' ei ole kansa. Eikä Soinilla ole menetelmää mitata kansan kärttyisyyttä.

Kolmanneksi. Millä oikeudella Soini luulee kansan olevan jotenkin erityisesti sitä mieltä, että hänelle pitäisi antaa jotain erityisiä oikeuksia tai että hänellä olisi jokin erityinen
Koko urputus on turhaa ja vielä turhempaa on se, että lehdet sitä julistavat.

Libya ja suomalaiset Hornetit

IS pyörittelee Libyan kysymystä ja sitä, että Suomi ei lähetä sinne koneitaan partioimaan, mutta Ruotsi lähettää. Syyksi lehti arvelee tuloss olevat vaalit.

Vaalit tai ei, niin näyttää siltä, että medialtakin on mopo karkuteillä. Siinä missä Nato-mailla on sekä tukikohdillasia lentueita ja lentotukialuksia alueella, Suomen pitäisi lähettää noin 2 Hornetia?

Sen lisäksi, että Libyan kuvio on saanut myös intressejä sisältäviä elementtejä, suomalainen osallistuminen voi ihan hyvin keskittyä enemmä rakentamiseen ja rauhan tukemiseen kuin näennäiseen osallistumiseen parilla lentokoneella.

IS:n kommentti 'sotikoon Ruotsi, kun Suomi ei vaaleilta jouda' on pölhöpopulismia.

Fukushima - välijohtopäätöksiä

Fukushima I:n ydinvoimalaonnettomuus on pitänyt maanjäristyksestä ja tsunamista kärsivää Japania pihdeissään viime päivät. Onnettomuuden lopulliset seuraukset ja johtopäätökset ovat vielä hämärän peitossa.

Ydinvoimala-alueella on poikkeuksellisen vaikeat olosuhteet ja uhkakuvat ovat edelleen ikävät. Ja niin ne tulevat jatkumaan vielä hyvän aikaa eli tilanne ei ole ohi, vaikka infrastruktuuria saadaan pystyyn, toimenpiteitä saadaan tehostettua ja ylikuumenneita reaktoreita saadaan jäähdytettyä. Toveissa on kuitenkin se, että tilanne saadaan hallintaan, mitä se ei nyt ole.

Kysymys ei ole siitä, etteikö kyse olisi katastrofista, vaan miten suuresta katastrofista puhumme.

Itse reaktoreiden painekammiot ovat mitä ilmeisimmin säilyneet toistaiseksi ehjinä. Kolmen reaktorin ytimet ovat ainakin osin sulaneet ylikuumenemisen seurauksena. Uhkaavin tilanne on 3-reaktorissa, sillä siihen on ladattu viime vuoden lopulla ydinaseista peräisin olevaa plutoniumia eli MOX-polttoainetta. Ainakin yhden reaktorin suojarakennus ilmeisesti vuotaa.

Kokonaisuutta ajatellen huolestuttavin asia on se, että reaktoreiden suojarakennusten ulkopuolella on käytetyn polttoaineen varastoja, joita niitäkin pitäisi pystyä jäähdyttämään. Siitä ei ole suojannut tapahtuneilta kolmelta vetyräjähdykseltä juuri mikään ja osa näistä polttoaineista on päässyt sulamaan.

Fukushimassa on siis todellinen mahdollisuus siihen, että biosfääriin pääsee plutoniumin kaltaisia tappavia korkea-aktiivisia aineita. Voi vain toivoa, että näin ei pääse tapahtumaan. Katastrofaalisin tapahtumasarja lennättäisi näitä aineita yläilmakehään ja levittäisi ne Tshernobylin tapaan laajalle alueelle.

Tilanteen epätoivoisuutta kuvaa se, että reaktoreiden jäähdytystä yritetään helikoptereilla, vesitykeillä ja paloautoilla. Jo se, että jäähdytystä on toteutettu 4 reaktorissa merivedellä on jo nyt johtanut siihen, että nämä reaktorit ovat olleet siitä hetkestä lähtien käytännössä vaikeasta käsiteltävää ydinjätettä ilman, että noista laitoksista enää saa tuotantolaitosta. Jo pelkästään se maksa miljardeja euroja.

Se on hyvin spekulatiivista, mutta tuo merivedellä jäähdyttäminen voi myöhemmässä tarkastelussa myös osoittautua virheeksi tai se saattaa olla se tekijä, joka pelasti pahemmilta vahingoilta pelastustöiden alkuvaiheessa ja antoi näin aikaa. Tai se voi olla kokonaan ratkaiseva tekijä. Kukaan ei oikeasti tiedä, koska kukaan ei tätä ollut aikaisemmin kokeillut.

Ja niin edelleen. Inhimillisiltä ongelmilta on tähän asti säästänyt se, että evakuoinnit alueelta on tehty ajoissa ja sitäkin enemmän se, että tuuli on puhaltanut merelle eikä mantereelle päin. Mitatut säteilyarvot ovat ilmeisesti hetkittäin ylittäneet 1 Sv/h rajan, jota voidaan pitää jo vaarallisena. Henkilökunta on vedetty pois pelastustoimista. Asiaan lisämausteensa tuo se, että tiettävästi osa mittauspisteistä on poissa pelistä ja säteilyarvoja saadaan tätä kirjoitettaessa mitattua 1,5 kilometrin päästä.

Kyse on siis painajaisesta, jota ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Se on myös painajainen maassa, jossa ydinenergian käytön pitäisi olla hallittua,  infrastruktuuri on ollut kunnossa ja yhteiskunnalliset olot ovat olleet vakaat. Länsimainen mallimaa ja maailman kolmanneksi suurin talous eikä mikään kehitysmaa tai Tshernobylin kaltainen kokeilu.

Varmuusjärjestelmien piti olla kunnossa, vaan eivät olleet, vaikka maa sijaitsee maanjäristysalueella ja missä tsunamien ei pitäisi olla mikään ongelma, joka ei vaan tule mieleen. Ei ainakaan Thaimaan tsunamin jälkeen.

Voi olla, että maanjäristysongelmaan ei teknisesti ole varauduttu riittävästi, mutta se ei lopultakaan ole ongelman varsinainen syy.

Näin siksi, että kaikista mahdollisista tai mahdottomista varmuusjärjestelmistä ja varautumissuunnitelmista huolimatta ydinvoima on aina - ihan aina - harkittu riski. Se on riski, jonka todennäköisyys voi olla pieni, mutta riskin toteutumisen vakavuus hyvin suuri ja se taas pitää riskin korkeana. Aina.

Kokemus muuten näyttää sanovan, että noin 1 % ydinvoimaloista päättää päivänsä onnettomuuden seurauksena. Se on tällaisissa laitoksissa huikea lukema. Tähän päästään siitä tosiasiasta, että maailmassa on lähes 500 ydinvoimalaa ja vakavia onnettomuuksia (INES 4 tai suurempi) tunnetaan vuoden 1970 jälkeen tapahtuneet 5 kappaletta. sillä, että teknisesti lasketaan häikäisevän pieni riski ydinvoimaonnettomuudelle ei näyttäisi olevan vastinetta reaalimaailmassa.

Idea siitä, että tällaista ei voi tapahtua uusien laitosten kohdalla eikä ainakaan Suomessa, on täyttä harhaa. Uusien ydinvoimaloiden turvajärjestelyt ovat monimutkaisia ja ne ovat ensimmäistä kertaa digitalisoituja, mikä tuo täysin uusia elementtejä todelliseen turvallisuuteen. Mitä monimutkaisempia koneita ja järjestelmiä luodaan sitä vaikeammaksi niiden hallita yleensä menee ja virhetilanteiden selvittämisestä tulee hankalampaa.

Ydinsaasteiden kaltaiset turvallisuusongelmat ovat luonteeltaan analogisia eivätkä ne noudata komentorivikehotteita. Kuuma ydinjäte ei sammu itsekseen eikä klikkaamalla sammuta-nappulaa siten, että sitten kaikki voivat lähteä kotiin.

Syvällisin ongelma on koko ydinvoiman konseptissa. Siinä yritetään hallita ihmisen mittakaavassa liian suuria luonnonvoimia rajallisin keinoin.

Fukushiman ongelma tuo eteemme konkreettisesti sen miksi ydinvoima on strategisesti huono idea. Maanjäristyksen, tsunamin ja ydinvoimaonnettomuuksien jäljiltä Japanissa vallitsee säännöstelyyn johtanut sähköpula ja ydinvoimaonnettomuus on sitonut runsaasti resursseja ja henkilökuntaa, jota varmasti olisi tarvittu muissa pelastustoimissa. Se aiheuttaa vain lisää tuskaa sen lisäksi, että suorat vaikutukset evakuointien ja muiden toimien vuoksi koskettavat kokoluokassa satoja tuhansia ihmisiä.

Kriisi Fukushimassa jatkuu ja toivon mukaan se saadaan hiljalleen hallintaan. Korjaustyöt tulevat kestämään jo nykytapahtumien jäljiltä vuosia. Hintaa lasketaan toistaiseksi pääasiassa materiassa, mutta henkilövahingoilta ei voitane välttyä.

Onnettomuus nostaa esiin ydinvoiman tekniset ja turvallisuusongelmat, mutta myös siihen kietoutuvat selvän moraaliset asiat.

Napajäätiköt sulavat odotettua nopeammin

Yle uutiset kertoo BBC:n jutusta:

"Napajäätiköiden sulaminen on nopeutunut Grönlannissa ja Etelämantereella 20 vuoden aikana. Tuore tutkimus osoittaa, että jään sulaminen pelkästään näillä alueilla on pian suurin syy merenpinnan nousuun."

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n arviot vuodelta 2007 näyttävät olevan alakantissa.

Maapallolta on kuluvan vuosisadan aikana katoamassa kokonaisia valtioita ja silti asian edessä käytännössä vain ihmetellään. Voivottelu lyhyen aikavälin taloudellisista menetyksistä on turhaa, koska tarvittava muutos on paljon syvällisempi kuin nyt edes ymmärretään ja muutos on vasta alussa.

"Sä et tainnut ymmärtää"

Se ei ole uutinen, että Perussuomalaiset ovat kärähtäneet vaalirahatöpeksimisestä siinä missä muutkin puolueet. Se taas on uutinen, että aiheesta puheenjohtaja Timo Soinilta ei irtoa valaisevaa sutkautusta, vaan sangen ylimielinen lausunto, jolla ei selvitetä tai perustella yhtään mitään. Päinvastoin, paetaan kollegan selän taakse ja syytetään asiasta kysynyttä toimittajaa ymmärtämättömyydestä.

Kyse on Raimo Vistbackan avustajarahojen junailusta puolueen Etelä-Pohjanmaan piirin vaalikuluihin. Asiasta kertoo päivän Iltalehti.

Kyseessä ei ole ihan mitätön summa, sillä piiri on saanut avustajarahoja vuosina 2005-2009 yhteensä 54423 euroa ja vaalikuluja on ollut 38805 euroa. Avustajarahat ovat olleet piirin ylivoimaisesti suurin tulonlähde.
Lakeja tuskin on rikottu, mutta niin ei ole kaikissa muissakaan moraalittomissa vaalirahatapauksissa ole tapahtunut.

Perussuomalaiset ovat käyttäneet vastoin sääntöjä veronmaksajien rahoja omaan kampanjointiinsa.
Soinin ylimielisyys hänen vastatessaan toimittajan kysymykseen 'sä et tainnut ymmärtää...'-tyylillä kertoo vain siitä, että Perussuomalaisten selkäranka on tehty samasta muovista kuin kaikkien muidenkin puolueiden.

Moraalista ei ole tälle joukolle kilpailuvaltiksi.