perjantaina, huhtikuuta 27, 2007

Hulinointisesonki alkaa

Kevät on tullut ja valon määrä luonnossa lisääntynyt siinä määrin, että näyttäisi olevan taas alkamassa hulinointisesonki.

Lähiaikojen klassikkohulinat eli vappu ja Euroviisut ovat postiivisessa mielessä parhaimmillaan hyvää hulinaa ja jos vielä sattuisi niin onnellisesti, että lätkäjoukkueen Moskovan reissu tuottaisi tulokseksi onnellisen toritapahtuman, niin siinä olisi hyvää vibaa kerrakseen.

Valo on myös saanut myös toisen hulinaporukan kaivautumaan ylös talvenharmaudesta ja viime päivät ovat jo osoittaneet, että paha karmakin valtaa hulinoitsijoiden päät. Tallinnassa historian arpien mukanaan tuoma patsaskiista, Oslossa mellakoitiin NATO-kokouksen edustalla ja vapuksi on Helsinkiin ilmoittanut EuroMayDay mielenosoituksen, jossa uhmakkaasti kerrotaan osallistuttavan taisteluun vapaan kaupunkitilan puolesta.

Onneksi säätiedotus lupaa pakkasta vappuyöksi koko maahan. Perinteisesti huonot kelit ovat toimineen sopivana rajoitteena ylilyönneille.

Väkivaltaiseksi muuttuvat tai sellaiseksi tahallaan suunnitellut henkilökohtaisten patoutumien ja ahdistuksen purkamistilaisuudet ovat aivan väärä impulssi ulospäin ja kääntyvät aina itseään vastaan. Ihan aina.

Anarkismi, josta nämä mellakoitsijat puhuvat on älyllisesti tyhjän päällä eikä tuota kehitystä parempaan suuntaan.

Mielenosoitusten käyttäminen väkivallan näyttämönä aiheuttaa ainakin seuraavia seuraamuksia:

- perusoikeuksiin kuuluvaa oikeutta mielenosoituksiin halutaan ryhtyä rajoittamaan. Rauhanomaiset ja rauhalliset mielenosoitukset voivat olla tärkeitä yhteiskunnallisten viestien ja tuntojen välittäjiä. Kuka muistaa Tianmenin aukiolla panssarivaunuja uhmanneen miehen?

- poliisien määrän ja oikeuksien määrää vaaditaan lisättäväksi. Poliisilla on jo nyt valtaoikeuksia niin paljon, että sillä luulisi tulevan toimeen. Poliisivaltiota tänne ei kaipaa kukaan.

Medialle sitten sellainen toive, että älkää ottako haastateltavaksi niitä joukon lähettämiä kiltin koulutytön oloisia nuoria naisia, jotka toistelevat mellakkajoukkojen todellisten mielipidejohtajien näennäisfilosofioita ja teoriaa siitä, että kukaan ei tunne niitä kivenviskaajia ja ihan yllättäen tapahtui jotain pientä jne. jne.

Kyllä tuntee, Suomi on niin pieni maa, että yhdessä mielenosoitusjonossa on aina joku joka tuntee suoraan tai välillisesti ison osan porukkaa. Ja kukaan ei lähde rauhanomaiseen mielenosoitukseen nyrkkiraudat, pamput ja polttopullot repussa.

On selvää, että julkinen valta tekee virheitä ja vääryyksiä, mutta niitä ei saa parannettua tai korjattua tekemällä uusia virheitä ja tyhmyyksiä. Demokraattisessa yhteiskunnassa on aina useita mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen ilman väkivaltaa.

Miksiköhän talvikaudella näitä huligaaneja ei koskaan näy missään? Tuskin ne asiat ovat silloin sen kummemmin kuin keväällä...

lauantaina, huhtikuuta 21, 2007

Arjen tietoyhteiskuntaa?

Uusi hallitus on sitten saatu ja samaa vauhtia uusi hallitusohjelma. Siinä asiakirjassa on toki paljonkin kommentoitavaa, mutta mitä tietoyhteiskunnasta siellä linjataan? Hallitusohjelmat ovat luonteeltaan julistuksia ja aika ympäripyöreitä papereita, mutta jotain tästäkin käteen jää.

Ihan ensin yksi määritelmä: tässä blogin kirjoittaja ei tarkoita Verkkopalvelulla fyysistä verkkoa ja sen tarjoamia verkkoyhteyksiä, vaan verkoista saatavia sisällöllisiä palveluita. Hallitusohjelma ei käytä käsitettä verkkopalvelu lainkaan.

Hallitusohjelma julistaa, että "Aktiivisen tietoyhteiskuntapolitiikan tavoitteena on luoda Suomesta kansainvälisesti vetovoimainen, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen osaamis- ja palveluyhteiskunta." Ei ihan kevyt tavoite.

Ohjelman mukaan toimilla (joita ei sen kummemmin konkretisoida) helpotetaan ihmisten arjen palvelujen saatavuutta, lisätään kilpailukykyä ja tuottavuutta, edistetään alueellista ja sosiaalista tasa-arvoa sekä turvataan julkisten palveluiden saatavuutta ja laatua. Painopisteenä on julkisen sektorin palvelurakenteiden asiakaslähtöinen uudistaminen tieto- ja viestintätekniikkaa laajamittaisesti hyödyntämällä sekä toimintamalleja uudistamalla.

Verkkopalveluiden osalta ohjelma näyttäisi tarjoavan jotain seuraavan kaltaista:

- toimintaohjelma, jossa keskitytään laajapohjaisesti valmistellun tietoyhteiskuntastrategian käytännön toteutukseen
- sähköisten palveluiden ja tuotteiden tarjonnan ja yhteentoimivuuden lisääminen
- avointen rajapintojen käyttöä kilpailuneutraalilla tavalla mahdollistaminen julkishallinnon tieto- ja viestintäjärjestelmissä
- kansalaisten ja yritysten osaamisen edistäminen sähköisten palvelujen käyttäjinä
- toteutusta johtaa ministerijohtoinen neuvottelukunta

Tavoitteet kuullostavat jargonilta ja sitä ne ovatkin, mutta hallitusohjelmissa ei sen suurempaan konkretiaan yleensä pureuduta. Varsinkin sähköisten palveluiden yhteentoimivuuden lisääminen ja avointen rajapintojen käytön lisääminen ovat mitä kannatettavampia tavoitteita. Mikäli nuo asiat tehdään oikein, voi tietoyhteiskunnassa oikeasti saavuttaakin jotain. Noista avointen rajapintojen takana olevien sisältöjen käytöstä ja saatavuudesta olisi voinut jonkun sanasen tähän laittaa. Mikäli julkishallinto pistää verorahoilla kootut aineistot rankkojen palvelumaksujen taakse, ei niillä avoimilla rajapinnoillakaan kehittäjät ja kansalaiset mitään tee.

Kuvaavaa hallitusohjelman tietoyhteiskunta-ajattelulle on se, että otsikon "Arjen tietoyhteiskunta" alla kirjoitetaan huomattavasti enemmän viestinnän infrastruktuurista kuten viestintäverkoista, digi-tv:stä ynnä muista kuin niistä palveluista, joita kansalaiset sieltä verkoista saavat. Ei voi välttyä ajatukselta, että yhä edelleen tietoyhteiskunta on julkisen vallan mielestä koneistamista, vaikka ripaus niistä palveluistakin on mukaan tullut.

On siellä kansalaisille konkretiaakin eli esimerkiksi "Hallitus toteuttaa laajan kokeiluhankkeen, jonka tavoitteena on, että jokaisella peruskoululaisella on oppimisen keskeisenä välineenä käytössään oppilaskohtainen tietokone." Kun näin tehdään, niin on erittäin tärkeää seurata millaisia oppimistuloksia saavutetaan ja jos tulokset eivät ole rohkaisevia, on oltava rohkeutta pistää kokeilu pakettiin. Yleensä kun näistä julkisen vallan kokeiluista on tullut vallitseva käytäntö ajan mittaan.

Ihan kelvollinen hallitusohjelmaksi ja jäämme odottamaan konkretiaa.

Linkki: Hallitusohjelma PDF-tiedostona


PS. Hallitusohjelman johtoryhmän pöytäkirjassa sanotaan, että "Vesilain kokonaisuudistusta koskeva hallituksen esitys voidaan antaa eduskunnalle vain sillä edellytyksellä, että hallituspuolueet ovat yksimielisiä." Tarkoittaisikohan tämä sitä, että Vuotos saisi olla seuraavat neljä vuotta rauhassa? Itse hallitusohjelma kun toteaa: "Hallitus on valmis lisäämään tuntuvasti vesivoiman käyttöä."

PS2. Olisikohan mitenkään mahdollista, että käsite sähköinen palvelu korvattaisiin jollain paremmin kuvaavalla tai osuvammalla, kuten esimerkiksi verkkopalvelulla tai vastaavalla. Sähköinen palvelu kun tuo enemmänkin mieleen töpselin tai muuntajan kuin esimerkiksi verokortin verkossa.

torstaina, huhtikuuta 19, 2007

Palvelukulttuuria myös verkkoon

VTT:n ja TEKin maaliskuun lopulla julkaistu teknologiabarometri vertasi Suomen teknistieteellistä tasoa ja osaamista Ruotsiin, Tanskaan, Alankomaihin, Saksaan, Iso-Britanniaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Barometrin tulosten mukaan tieto- ja viestintäteknologian soveltaminen kangertelee Suomessa edelleen. Julkaistu vertailu osoittaa, että nettikauppaa vieroksutaan edelleen ja verkossa ostoksia tehdään meillä vertailumaista vähiten.

Tekniikka ja talous -lehdessä VTT:n Torsti Loikkanen arvioi, että vaikka pientä liikahdusta parempaan suuntaan onkin tapahtunut, kuilu vertailumaihin kasvaa edelleen. Suomalaiset ovat yleisesti hyviä ottamaan uudet tekniikat käyttöön, mutta sähköisessä kaupassa niin ei ole käynyt. TEK:n Pekka Pellinen kuvailee saman lehden haastattelussa vastauksia nettikaupan karttamiseen:"Ei tarvetta, ei luoteta maksujärjestelmään tai tavaran toimitukseen". Hän kysyy myöskin, että onko suomalainen informaatioyhteiskunta rakennettu liikaa tekniikan varaan miettimättä uusien palvelukonseptien luomista.

Lisäksi barometri osoittaa tutkijoiden mielestä, että myös julkisten palvelujen tuottaminen verkkoon kangertelee paljosta puheesta huolimatta. Erilaisia tietoyhteiskuntaprojekteja on, mutta konkreettisesti toimivaa julkista palvelua verkosta on vaikeaa löytää.

Tulokset ovat hieman omituisia maassa, jossa on pitkät etäisyydet, toimiva infrastruktuuri ja mahdollisuudet tehdä oikeita palveluita ja helpottaa verkkopalveluilla arkea. Tarvetta sähköiselle kaupalle luulisi olevan. Kun tähän vielä lisää sen luulo, että Suomessa ollaan teknologisesti ylivertaisia muihin nähden, niin tulokset ovat sitäkin omituisempia. Vai ovatko sittenkään?

Pellinen nimittäin tulee kysyneeksi oikean kysymyksen. Nykyteknologia verkkopalveluiden taustalla on jo niin monipuolinen, että huomion voi kiinnittää palvelukonsepteihin. Keskeinen kysymys niin julkisten palveluiden kuin verkkokaupassakin kehittämisessä ja kiinnostavuuden lisäämisessä on se millaista palvelua ne tuottavat. Millaisilla välineillä tai teknologialla asia tehdään, on nykyisellään toissijainen seikka, aina tulee uusia teknologioita ja tapoja toteuttaa asiaa, mutta nykyisilläkin tehdään jo hyvin paljon.

Suomessa palveluita on toteutettu varsin paljon järjestelmävetoisesti. On hankittu järjestelmiä ja ajateltu, että niiden avulla sitten tehdään erilaisia asioita. Se miltä palvelun verkkossa pitäisi näyttää tai olla, on ajateltu tehtävän analogisesti siitä millaisia palvelut ovat verkon ulkopuolella. Tämä toimintatapa johtaa huonoihin konsepteihin. Verkossa on palvelun muodostamisen osalta aikalailla erilaisia lähtökohtia kuin esimerkiksi kaupassa, verkossa kun käyttäjä tekee kaikki ratkaisut ja toiminnot, myyjä ei voi samalla tavalla suostutella heräteostoksiin tai kalliimpien vaihtoehtojen valintaan.

Esimerkiksi huonosta konseptista kelpaa sanomalehtien verkkopalveluissa vilisevät maksulliset näköislehdet. Ne ovat käytettävyydeltään hieman mitä sattuu ja siinä on unohdettu sujuvasti itse perusasia. Se ei ole selattava lehti, vaan se on uutinen. Miksi siis se pitää pakata näköislehden kaltaiseen hankalaan pakettiin?

Kokonaan toinen tarina on suomalainen palvelukulttuuri ja sen heijastukset toteuttaviin verkkopalveluihin. Kuinka monessa julkisessa palvelussa tai yrityksen verkkopalvelussa aloitetaan yhtiön tai julkisen organisaation hallinnollisen rakenteen esittelyllä, eikä tarjottavien palveluiden esittelyllä?

Jos suomalaisessa palvelukulttuurissa on yleensäkin kehitettävää, on se sitä myös verkkopalveluissa. Jos kerran ostaminen kaupassa tai vaikkapa ravintolassa tehdään asiakkaalle hankalaksi, tehdään samaa myös verkossa. Ja samalla tavalla kuin julkisen palvelun saaminen on joskus työn ja tuskan takana, on liian moni julkinen verkkopalvelu lomakkeiden sähköistä jakamista. Ihan turhaan, asenteesta se vain on kiinni.

Linkki teknologiabarometrista kertovaan tiedoteeseen:
http://www.vtt.fi/uutta/2007/20070328.jsp

sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007

Amsterdam jazz - yhteenvetoa

Näin Amsterdamin jazz-klubi-mini-kirtueen päätteeksi hieman yhteenvetoa jazz-touhuista kaupungissa, turistin näkökulmasta katsottuna.

Jazz-tarjonta Amsterdamissa on kohtuullisen runsasta. Amsterdamissa on paikkoja, joissa on live-esiintyjiä joka ilta sekä paikkoja, joissa on menoa, jonain tiettynä iltana. Käytännössä joka illalle löytyy vaihtoehtoja.

Muutenkin Amsterdamissa (asukasluku 740 000) tuntuu jazzia olevan kulttuuritarjonnassa suhteellisen runsaasti. Sen lisäksi, että livejazzia löytyy vähän joka lähtöön ja joka päivälle, on kaupungissa esimerkiksi Blue Note-levykauppa, joka tarjoaa levyjä Blue Noten tarjonnasta sekä alankomaalaisten yhtyeiden ja esiintyjien teoksia. Hauska kauppa, jossa voi nauttia kupin kahvia ja kuunnella kiinnostavia teoksia.

Ohessa muutama paikka, joista löytyi jokin havainto tai konkreettisempi tieto. Osa tiedoista on kerätty netistä ja osa käyty tarkistamassa. Lista ei ole täydellinen, mutta antaa hieman kuvaa tarjonnasta, toivottavasti.

Jazzia Amsterdamissa:

Alto
Osoite: Korte Leidse Dwarsstraat 115, p. + 31 (0)20-6263249
Joka ilta. Baari aukeaa klo 21.00, show time klo 22.00. Alto sijaitsee Leidsepleinen alueella.
http://www.jazz-cafe-alto.nl/

AMP
Osoite: Knsmlaan 13, p. + 31 (0)20-4181111
Auki klo 21.30 alkaen. Sijaitsee lähellä entistä satamaa ja paikalle pääsee raitiotivaunulla numero 10.
http://www.ampstudios.nl/

Artiest
Hendrik Jonkerplein 1
Jamit lauantaisin

Baccarat
Osoite: Overtoom 411-413, p. + 31 (0)20-6830627
Torstaisin.

Bamboobar
Osoite: Lange Leidse Dwarsstraat 64
Sijaitsee Leidseplainissa.
http://www.bamboobar.nl/

Bimhuis
Osoite: Piet Heinkade 3, p. + 31 (0)20 623 33 73
Jazzin ja improvisoidun musiikin keskus, jossa järjestetään useita konsertteja viikoittain. Päärautatieasemalta entiseen satamaan päin.
http://www.bimhuis.nl

Blue Note
Osoite: Gravestraat 12
Levykauppa kaupungin keskustassa, lähellä päärautatieasemaa.

Bourbon Street Bluesclub
Osoite: Leidsekruisstraat 6.
Blues-paikka Leidespleinissä, auki 21.00 alkaen ja sisäänpääsy ilmainen klo 23 saakka.
http://www.bourbonstreet.nl/

Café Lef
Osoite: Zeedijk 23 1012 AP Amsterdam
Lähellä punaisten lyhtyen aluetta ja Nieuwmarktia. Päärautatieasemalta muutaman minuutin kävelymatkan päässä.
http://www.cafelef.nl/

Canecao Rio
Osoite: Lange Leidse dwarsstraat 86, p. + 31 (0)20-6380611
Sijaitsee Leidsepleinissä.

Cassablanca
Zeedijk 26, p. 020-6255685
Lähellä punaisten lyhtyen aluetta ja Nieuwmarktia. Päärautatieasemalta muutaman minuutin kävelymatkan päässä.
http://www.casablanca-online.nl/

Comedy Club Toomler
Osoite: Breitnerstraat 2, p + 31 (0)20 6755511
Joka toinen sunnuntai. Sisäänpääsymaksu.
http://www.toomler.nl/

Cotton Club
Osoite: Nieuwmarkt 5
Jazz-baari Nieuwmarktilla, lähellä punaisten lyhtyjen aluetta, päärautatieasemalta noin 10 min. kävelymatkan päässä. Lauantaina show time 16.30 -20.00. Huom! Amsterdamissa toimii myös Cotton Club –niminen tanssiryhmä, joka toimii eri paikassa.

Heeren Van Aemstel
Osoite: Thorbeckeplein 5, p. + 31 (0)20-6202173
http://www.deheerenvanaemstel.nl/

Jazzcafé 't Geveltje
Osoite: Bloemgracht 170, p. + 31 (0)20-6239983
Auki muina päivinä kuin sunnuntaina. Ohjelmassa niin amatöörien workshoppeja kuin ammattilaistenkin iltoja. Avoinna yleensä 20-03. Paikka sijaitsee Jordaanin idyllisellä aluella ja sinne pääsee kätevimmin ratikalla numero 10.
http://www.jazzgeveltje.nl

Joseph Lam
Osoite: Van Diemenstraat 242
p. 020-6228086
Traditionaalista jazzia.

Meander
Osoite: Voetboogstraat 5a, p. + 31 (0)20-6258430
http://www.cafemeander.com/

Ph31
Osoite: Prins Hendriklaan 31. p. +31 (0)20-673650
Tiistaisin ja torstaisin.

Paradiso
Osoite: Weteringschans 6-8, p. + 31 (0)20 - 626 45 21
Lähellä Leidsepleiniä sijaitseva konserttikeskus, jonka ohjelmistossa on myös jazz-konsertteja.
http://www.paradiso.nl

Vertigo
Osoite: Vondelpark 3, p. + 31 (0)20-6123021.
http://www.vertigo.nl/

Zaal 100
Osoite: De Wittenstraat 100, p. + 31 (0)20 - 6880127.
Tietojen mukaan live-musiikkia tiistaisin ja kuukauden 3 tiistai. Show time joko 21.00 tai 22.00.
http://zaal100.nl/

***
EDIT: 22.8.2007
Edellä esitetyt paikat läytyvät kartalta:


Näytä suurempi kartta

Edellä mainitut paikat voi katsoa myös Google Maps -palveluun tehdystä kartasta.

lauantaina, huhtikuuta 14, 2007

Cotton Club Cool ja hip

Cotton Club on myös jazz-baari Amsterdamin Nieuwmarktilla. Show time lauantaina oli jo 16.30, joten meininki sopii hyvin iltapäivän chillailuun.

Toisin kuin Altossa, Cotton Clubin sisällä oleva asiakaskunta on ikääntyneempää, mutta meno sitäkin leppoisampaa.

Session yhtye soitti nauttien itse siitä ja kokoonpano jäi tällä kertaa selvittämättä. Paikan pomo kehoitti lukemaan huomisen sanomalehden.

Ohjelmistossa oli niin coolia kuin bebopiakin ja soolot kulkivat ihan kelvollisesti. Tenorisaksofonistilla oli yllättävän pehmeä ote soittimeensa ja se sai soolot toimimaan. Matkassa oli myös sopraanosaksofoni, jonka johdattamana bändi sai Summertimen kimmaletelemaan.

Tunnelma kiinteytyi toisen setin aikana. Bändin mukaan ilmestyi myös trumpetisti, joka sooloillaan sai lisää sykettä aikaiseksi.

Omalla tavallaan alkuillan kruunasi seinustalla istuskellut Miles Davis look-a-like heppu, joka näytti hetkittäin pakahtuvansa omaan närkästykseensä.

Hyvä meininki.

Vallankumous peruttu, blues soikoon

Akhnaton on klubi lähellä päärautatieasemaa. Paikka muistuttaa etäisesti Tavastian ja Dubrovnikin risteymää. Tyyli tavastialta, koko ja arkkitehtuuri Dubrovnikista.

Mainoksen mukaan paikassa eilen piti olla Nu Jazz Revolution. Jos paikan nimi on Akhnaton ja lupaa vallankumousta, niin olihan se nähtävä. Illan setin nimi oli Supernatural - Brotherhood of jazz.

Vallankumous hyytyi heti alkuunsa, sillä paikalle ilmaantunut maksavia asiakkaita kourallista enempää ja homma jäi parin ihan kelvollisen dj:n triphop-tyyliseen soitantaan. Musiikki kuin Belgessä, vain osallistujat puuttuivat.

Mutta eipä hätää. Kun yksi klubi ei toimi, löytyy jostain aina toinen. Suunta kohti Leidsepleiniä ja Bourbon Street Blues Baria. Nimensä mukaan paikassa soitetaan bluesia. Sisäänpääsy klo 23 asti ilmainen.

Bourbon Street on viikonloppuisin 05:een auki, joten bilettää voi vaikka pikkutunneille. Meininki oli tällä kertaa kevyttä bluesia ja hetkellisesti livahdettiin rockin puolelle. Kuulijakunta oli tullut juhlimaan, joten menokin oli sen mukaista. Musiikissa ei ollut valittamista, ihan hyvin jytisi.

perjantaina, huhtikuuta 13, 2007

Fillaroinnin jalo taito



Amsterdam toimii fillareilla. Autot eivät ole kaupungin keskustassa oikeastaan mikään ongelma, sillä ihmiset pyöräilevät paikasta toiseen. Polkupyöriä onkin tungokseen asti joka paikassa. Keskusrautatieasemalla onkin oma parkkitalonsa muualla työssä käyville fillaristeille.
Jalankulkijalle autot eivät niinikään muodosta normaalia kummallisempaa uhkaa, mutta lujaa kiitävä fillari ei tottumatonta varoita moottoriäänillään ja siksi on tarkkailtava ympäristöään hieman tarkemmin ja erityisesti sitä missä kävelee.

Amsterdamissa on keskusta-alueella polkupyösille ihan omat selvästi merkityt kaistansa erittäin kattavasti. Tästä seuraa kaksi asiaa; ensinnäkään fillaristit eivät seikkaile jalkakäytävillä ja toisekseen fillaristit pitävät omalla kaistallaan tiukasti kiinni oikeuksistaan niin hoippuvia jalankulkijoita kohdatessaan kuin väärässä paikassa autoilevia kohtaan.

Fillarilla hoituu myös tavaran ja ihmisten kuljetus sujuvasti. Niin taulut, ikkunalasit, huonekalut kuin työkalupakitkin siirtyvät paikasta toiseen kivuttomasti fillarin mukana.

No entä sitten perustelu, että jos on lapsia, pitää olla auto. Höpö höpö. Hieman erikoispitkällä ja tarpeeksi varustellulla munamakelilla isä vie ja hakee 3 alle kouluikäistä lastaan päivähoidosta tai äiti, jos fillariin pistetään peräkärryt.

Fillaroiminen ei katso myöskään vaatetukseen, sillä on aivan normaalia painella menemään kaupungin katuja liituraidat päällä, solmio hulmuten ja kännykkään puhuen. Jälkimmäisintä toimintoa mitä ilmeisimmin ei ole kielletty, sillä varsin moni fillaristi harrastaa sitä ilman hands freetä.

Pyöräilykypäröitäkään ei käytetä, joten kokouksiin tai muihin huveihin mentäessä niitä ei tarvitse varastoida minnekään.

Kaikesta tästä seuraa se, että liikenteen melu on hallittua ja ilman laatu kohtalainen.

Melkein voi väittää, että mikäli polkupyöräteiden verkosto ei olisi niin kattava kuin se on, fillarointi tuskin olisi yhtä yleistä kuin se on.

Update 14.4.2007: Amsterdamissa on 739 977 asukasta, 1 pormestari, 220 000 puuta ja 600 000 fillaria.