sunnuntaina, syyskuuta 30, 2007

Viikolla paljon puhetta ilmastosta

Viime viikoilla on jälleen ollut paljon puhetta ilmastonmuutoksesta korkealla tasolla.

Kansainvälisellä tasolla näyttäisi nousevan keskeiseksi teemaksi se, mistä ja miten pystytään sopimaan joulukuussa Balilla järjestettävässä kokouksessa koskien Kioton sopimuksen jälkeistä aikaa eli minkä suunnan ilmastomuutoksen hillitseminen saa vuoden 2012 jälkeen.

YK:ssa pidettiin maanantaina päivän ilmastonmuutoskokous, johon osallistui 150 maata ja yli 80 valtionjohtajaa. Kokouksessa ei kuitenkaan neuvoteltu eikä sovittu mistään. Pelkkää puhetta siis.

* * *

Loppuviikosta USA:n aloitteesta olivat sitten koolla 16 suurimpiin saastuttajiin kuuluvaa maata USA:n ulkoministeriössä. Tässä kokouksessa USA.n presidentti George W. Bush kertoi, että USA ei luovu kannastaan, jonka mukaan jokainen maa päättää itse ilmastomuutoksen hillinnästä. Eli Bush ei halua sitovia sopimuksia asiasta.

Bush kuitenkin tunnusti ilmasto-ongelman olevan todellinen ja että ihmisen toiminta on keskeinen tekijä. Tätä tunnustusta luonnehdittiin muunmuassa siten, että kyseessä oli iso askel amerikkalaisille, mutta pieni askel ihmiskunnalle.

Syykin on selvä eli hänen mukaansa ilmastonmuutoksen vastustaminen ei saa heikentää talouskasvua tai kansalaisten vaurastumista. Bush ehdotti myös kansainvälisen rahaston perustamista edistämään päästöjä vähentävän teknologian kehittämistä.

Bush ehdotti, että jokainen maa asettaa tavoitteensa ilmastomuutoksen hillinnäksi, mutta kuten The New York Times huomautti, jätti kertomatta mitä noiden tavoitteiden pitäisi olla.

The Guardian aiemmin mainitussa jutussa kommentoi amerikkalaisten asenteesta: "It may be too little, too late". BBC:n mukaan Bushin puheet kokouksessa ovat nostattaneet kritiikkiä.

* * *

Yhdysvalloista kuuluu nykyisellään myös muita ääniä eli Texas Tech Universityn, Union of Concerned Scientists:n (UCS) and Stanford Universityn tutkijat kertovat, että Yhdysvaltojen täytyy pudottaa päästöt 80% vuoden 2000 tason alle vuoteen 2050 mennessä, jotta maailma välttyisi pahimmilta uhkakuvilta.

Tähän verrattuna poliitikkojen puheet näyttävät pelkältä vetkuttelulta ja ymmärtämättömyydeltä.

* * *

BBC on teettänyt mielipidekyselyn, jonka mukaan neljä viidestä (79 %) vastaajasta oli sitä mieltä, että ihmisen toiminta on ilmastonmuutoksen merkittävä aiheuttaja. Yhdeksän kymmenestä vastaajasta piti tarpeellisena toimia ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi ja kaksi kolmesta koki, että merkittäviä tekoja tarvitaan pikaisesti.

BBC:n kysely toteutettiin 21 maassa ja siihen vastasi yli 22 000 ihmistä.

Kansalaisten mielipide tuntuu siis olevan varsin myönteinen sille, että toimiin vihdoin ryhdytään.

Sijoittajajärjestö Carbon Disclosure Projectin (CDP) kyselyssä taas kysyttiin ilmastonmuutosasioista maailman suurimmilta yrityksiltä. Kyselyn mukaan ilmastonmuutos aiheuttaa merkittäviä muutoksia myös teollisuudessa ja talouselämässä. Kyselyyn vastasi tänä vuonna jo 77 prosenttia maailman 500 suurimmasta yrityksestä. Kolme neljästä vastanneesta yrityksestä yritti vähentää kasvihuonepäästöjään.

Huolestuttavinta kyselyn vastauksissa on se, että yhdysvaltalaiset ja erityisesti kiinalaiset yritykset olivat laiskoja vastaamaan tällaisiin kyselyihin.

Ilmeisesti siellä ei koeta koko ongelmaa vakavana taloudellisena muutostekijänä. Ilmastonmuutos on mitä suurimmissa määrin juuri sitä.

* * *

Voiko poliitikot ylipäätänsä ratkaista ilmastomuutoksen haasteet? Sitä pohditaan myös Guardianissa.

Noiden puheenvuorojen ulkopuolelta voi todeta, että nykyinen meno on sellaista, että poliitikot ovat aivan liian hitaita tajuamaan muutoksen voimakkuutta ja siksi ongelman hoitamine jää meille kuluttajille, kansalaisille ja äänestäjille.

Kannattaa pohtia miksi esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina ja Intia eivät halua sitovia rajoituksia päästöihin? Sekä luonnollisesti sitä, miten kuluttajat käyttäytymisellään globaalissa taloudessa voivat siihen vaikuttaa? Vastaus ei ole "ei mitenkään", vaan jotain ihan muuta.

lauantaina, syyskuuta 29, 2007

Kuluta vihreämmin

Ystäväni M vinkkasi EcoGeek-saitista.

EcoGeek on montanalaisen Hank Greenin perustama luonnon ja teknologian symbioosia pohtiva blogi. Hankin mukaan on olemassa turvallinen tasapaino teknologian ja luonnon välillä missä myös teknologian keinoin voi luontoa voi auttaa siinä missä teknologia auttaa ihmistä selviämään arkipäivästään.

Hank kirjoittaa mielenkiintoisista aiheista kuten siitä, että Uuden Seelannin pääminsiteri on sanonut maansa pyrkivän tuottamaan 90% energiasta uusiutuvilla luonnonvaroilla alle 20 vuodessa tai uuden sukupolven aurinkopaneelimateriaaleista.

Toinen viikonlopun saittivinkki on TreeHugger. Kyseessä on hieman laajempi saitti, jossa esitellää kestävään kehitykseen johtavia tuoteideoita ja ratkaisuja.

Esimerkiksi nyt esittelyssä on ekologisempi tapa tehdä häämatka. Jos asut Iso-Britanniassa niin älä lennä Eurooppaan, vaan ota Eurostar ja matkusta junalla tuottaen 90% vähemmän päästöjä kuin samalla reitillä lentäen.

Joten Go Green!

Metaforien maa

Aluksi ajattelin tässä retostella Markku Pölösen metaforaelokuvan Lieksa!, josta en itseasiassa suuremmin pitänyt. Monessakaan mielessä leffa ei noussut omassa sekavassa asteikossani tasapaksua paremmaksi.

Mutta enpäs retostele varsinaisesti sen kummemmin, koska se on jo tehty Hesarissa minusta varsin osuvalla tavalla. Leffa ei ole "matalamielistä paskaa"[1], mutta pellolla juoksentelun sijaan elokuvalta olisi toivonut siinä olevan viestin syventämistä ja kiteyttämistä.

* * *

Elokuva on tulvillaan Pölösen muistakin elokuvista tuttuja metaforia ja niiden viestikin on pitkälle sama: neitseellistä suomineitoa myydään ja raiskataan, viedään maalta kaupunkiin vaikka väkisin ja viattomuuden tilalle tunkeutuu maailmalta kaikkea sellaista, jota ilman lopultakin voi olla. Jotenkin tuollainen mielikuva tuosta kaikesta jäi.

Metaforien ongelma on se, että ne ovat tuossa elokuvassa turhankin ilmiselviä ja alleviivavat sitä valitusta, joka tuohon viestiin sisältyy. Itse asialle eli nykyisen kaupungistumisen ja globalisoitumisen nurjille puolille ei mahdeta mitään taunopalomaisella kansallisromantiikalla ja valittamisella. Tällaista valitusta kuulee nykyään ihan liikaakin.

Se pulma, joka nykyisessä yhteiskunnassamme vähäväkisempiä alueita koettelee, ei ole voitettavissa sillä, että haikaillaan sen junan perään, joka meni jo. Omien vahvuuksien tarkastelemisella ja tukemisella päästään jo paljon pitemmälle.

Pölösen elokuvasta on toki sanottava se, että siihen sisältyy myös toinenkin viesti: tärkeintä on olla matkalla ja ettei sitä kannata tavoitella, mikä ei ole itseään varten. Niin se on.

* * *

Anekdootti sinänsä, mutta tuo matkalla oleminen kuvaillaan karavaanina, joka näytti olevan loppukuvissa matkalla Kuopioon vievällä tiellä, jos en ihan väärin katsonut (ne maisemat kun ovat sattuneista syistä johtuen hyvinkin tuttuja). Ja se on tasan eri suunnassa kuin Lieksa, elokuvan ihannekaupunki.

* * *

Yksi kummallinen ajatus tuli elokuvaa katsoessa. Olikohan Pölönen tarkoituksella napannut kuvia ja ideoita sci-fi -leffoista vai saiko hetkittäin tylsyyteen vajoamassa oleva mielikuvitukseni liikaa ideoita jostain? Eräät hahmot ja maisemat kun muistuttivat häkellyttävästi jotain Mad Max tai Lara Croft -hahmoja ja maisemissa oli useammastakin elokuvasta tuttuja elementtejä.

Siinä ei sinänsä mitään pahaa ole, mutta oikeasti nykyisissä elokuvissa kierrätetään vähän turhaankin ideoita ja harjoitetaan kaikenkattavaa tuotesijoittelua ikäänkuin omat ideat olisivat loppuneet.

* * *

Anekdootti sinänsä sekin, että vaikka elokuva on tehty kunniakkaasti Pohjois-Karjalan maisemissa ja Pölösen ansiokkaasti eloonherättämän tuotantoyhtiön Suomen Filmiteollisuus Oy:n voimin, elokuvan jakelusta vastaa Walt Disney Studios Finland, globaalin kulttuurin yhtiöitymän sivulonkero Suomessa.

* * *

Viittaus:
[1] Markku Pölösen haastattelu Plaza.fi -palvelussa.

torstaina, syyskuuta 27, 2007

I Visionari

Stefano BollaniStefano Bollanin kvintetin levy I Visionari tarttui käteeni pienessä firenzeläisessä levykaupassa ja kysyessäni levykauppaa pitäneiltä hieman varttuneemmilta naisilta infoa levyistä, he alkoivat oitis onnittelemaan valinnasta ja naputtelemaan luottokorttia koneeseen.

Ensikuulemasta alkaen on voinut todeta ettei onnittelut tupla-CD:stä (hinta likimain sama kuin vastaavasta Suomessa) olleet ensinkään turhia. Yksi vuoden parhaista jazz-hankinnoista.

Bollani (s. 1972) on palkittu italialainen pianisti, joka on aloittanut muusikonuransa jo varhain. Hän on ehtinyt kiertämään niin Eurooppaa kuin muutakin maailmaa ja tekemään levytyksiä lukuisilla eri kokoonpanoilla. Viimeksi hänet on palkittu European Jazz -palkinnolla (Hans Koller Preis) otsikon "Musician of the Year 2007" alla.

I Visionari on vuonna 2006 ilmestynyt Bollanin kvintetin ensimmäinen levytys, järjestyksessä 15. Bollanin levytys. Kvintettiin kuuluvat Mirko Guerrini (saksofonit ja huilu), Nico Gori (klarinetit), Stefano Bollani (piano, laulu), Ferruccio Spinetti (kontrabasso) ja Cristiano Calcagnile (rummut). Vierailijoina levyllä esiintyvät Mark Feldman (viulu), "Sua Sarditá" Paolo Fresu ja Petra Magoni (laulu).

Levyllä soivat rauhallisen jazzin, rankemman improvisoinnin ja italialaisesta musiikkiperinnöstä kumpuavat sävyt. Yhtye soittaa varsin tiiviisti yhteen, mutta läheskään aina ei ryppyotsaisesti. Hetkittäin yhtye leikittelee kansanmusiikkiperinnön kanssa ja seuraavassa hetkessä kuljetetaan kuulija improvisoidun jazzin pariin ilman, että kuulija edes huomaa siirtyneensä tyylilajista toiseen, kuten kappaleessa Scartabello. Kappaleen puhaltimilla soitettu alku lupailee italialaista tanssia ja laulua, mutta johtaa viulujen kautta kiihkeään rumpusooloon.

Kappaleessa italialaisessa traditionaalisessa kappaleessa Mamma mia dammi cento lire kaunisääninen Petra Magoni ensin viettelee kuulijansa, jonka jälkeen tuntuu siltä kuin jokin menisi pahasti vikaan ja siirrytäänkin jonkinlaisen ironia keskelle.

Saksofonisti Guerrini soittaa tyylillä, joka saa mieleen kotimaisista soittajista Jukka Perkon. Kappaleen Il fiore canta e poi svanisce soitossa kaikuu maisema kuulaana ja mystisen sameana, kuin hakien sumusta kansallista maisemaa.

Bollanin musiikissa on myös syvällistä melankoliaa, esimerkiksi kappaleessa Che cosa sono le nuvole, joka on nimetty Pier Paolo Pasolinin osion mukaan elokuvassa Capriccio all'italiana, mutta myös iloittelua, josta tulee mieleen Trio Töykeät, kuten kappaleessa Antichi insediamenti urbani.

Kaikenkaikkiaan kokonaisvaltainen paketti jazzia, jota jaksaa kuunnella ja joka sykkii sitä maaperää, mistä se on lähtenyt.


Stefano Bollani, I Visionari:

CD1:
  1. La Sicilia

  2. Il fiore canta e poi svanisce

  3. Visione numero uno

  4. Carnevale di Dunkerque

  5. Storta va

  6. Che cosa sono le nuvole

CD2:

  1. Intro

  2. Per scordarti di me

  3. Visione numero due

  4. Antichi insediamenti urbani

  5. Alone Together

  6. Scartabello

  7. Mamma mia dammi cento lire

  8. Impro

  9. Quando la morte verrà a prendermi

  10. Sardità




Kuva: Misha Kirshner, http://www.stefanobollani.com/ -palvelun pressiaineistosta

Turismi

Davidin kopio Firenzen Piazza della SignoriallaTurismi on nykyisellään vahvasti kasvava liiketoiminnan sektori. Ja varsinkin massaturismi. Kyse ei ole ihan pienistä määristä, sillä Maailman Turismin Keskusjärjestön arvion mukaan vuonna 1950 maailmassa tehtiin 25 miljoonaa lomamatkaa, vuonna 1995 määrä oli 528 miljoonaa ja vuonna 2006 842 miljoonaa. Vuotuista kasvua vuosien 1950 ja 2006 välillä on ollut 6,5% ja kasvu jatkuu.

Tämä on ollut mahdollista ihan siksi, että elintaso on noussut ja erilaiset keinot harrastaa turismia ovat lisääntyneet. Monille alueille ja kaupungeille turismi on liiketoiminnallisessa mielessä hyödyllistä, mutta ei ollenkaan haitatonta. Maailman kulttuuriperinnön tai luonnonperinnön kohteet ovat suosittuja, mutta myös alttiita rankalle turismin kulutukselle. Kohteet yksinkertaisesti kuluvat massojen puristuksessa.

Tässä ei tietenkään vielä kaikki eli turismi kuluttaa energiaa ja muita luonnovaroja. Turisteja lennätetään laivueittain, etelässä ilmastoidaan ja tavara vaihtaa omistajaansa oli se kertakäyttöistä tai sitten muuten vaan muovista.

On turismista tietysti hyötyäkin eli ihminen tutustuessaan uusiin kulttuureihin saa virikkeitä ja kokemuksia, joista ammentaa elämäänsä sisältöä. Kulttuurit tutustuvat toisiinsa turismin välityksellä ja oppivat ymmärtämään sitä kautta toisiaan. Ja lisäksi on tietysti tuo taloudellinen puoli.

Massaturismin ja kulttuurien ymmärryksen suhteeseen voi suhtautua myös varauksella. Massaturismissa kun tuntuu olevan kovin esineellistämisen luonnetta. Kun turistilauma säntää pitkin maailmanperintöluetteloon liitetyn kaupungin kujia tikkua pystyssä pitävän oppaan perässä ja käy toteamassa matkaoppaassa mainitun historiallisen kohteen olemassaolon ja räppäämässä pari valokuvaa, ei siinä kulttuurit juuri kohtaa. Turisti kohtaa patsaan, mutta kohtasiko patsas turistin?

Esimerkiksi maailmanperintöluetteloon liitetyn historiallisen Firenzen keskustasta on paljon helpompi löytää amerikkalainen, japanilainen tai vaikka ruotsalainen kuin alueella asuva italialainen. Toisaalta, kukapa haluaisi asua sellaisen kameratulvan keskellä ettei kotoaan pysty poistumaan tallentumatta kymmeniin digikameroihin.

* * *

Massaturismin syliin vajonneen kaupungin hulinaa seuratessa tulee mieleen, että ihminen muuttuessaan turistiksi menettää myös osan siitä rationaalisesta ajattelukyvystään, mikä hänellä normaalisti on. Turisti on laumaeläin ja luottaa laumaansa eikä enää ajattele itse samalla tavalla kuin ollessaan omissa oloissaan.

Kaiketikin ihminen toimiessaan yksin vieraassa ympäristössä vaistoaa vaaran eri tavalla kuin olleessaan lauman jäsen, jolloin lauma kohtaa vaarat yhteisesti. Ja laumalla on silloin lauman luonne eli fiksutkin ihmiset menevät virrassa, joka johtaa sinne minne äänekkäin vie.

Ehkä viisaampi sosiologi tai evoluutioteoreetikko osaisi tuon selittää paremmin, mutta tavallista rauhallista kahvilaa etsivää kulkijaa lauman meteli häiritsee. Ei voi mitään, mutta valtavat turistimassat ovat yhtä mukavia kuin parvi hyttysiä.

* * *

Monet kulttuuriturismin perässä kulkevat käyvät ihastelemassa maailmanhistorian suuria luomuksia ja teoksia. Jotakin mikä on luonut maapallolle uutta kulttuuria tai tuon luomistyön hedelmiä. Mutta luoko turismi uutta kulttuuria? Totta kai, jos kulttuuri määritellään riittävän laveasti, mutta millaista se sitten on? Matkamuistokulttuuria? Aitoa on enää kohta vain kyllästyneen lippukassan tympeä palvelu.

(Kuvassa Michelangelon Davidin kopio kavereineen tutustumassa Firenzen Piazza della Signorialla kultturien kohtaamista harjoittaviin turisteihin)

tiistaina, syyskuuta 25, 2007

Leonardo

Leonardo Da Vincin syntymäkodiksi väitetty rakennus Vincin kylän lähelläLeonardo da Vinci oli nero.

Sen lisäksi, että häntä pidetään eräänä maailman parhaista taidemaalareista kautta aikain, hän oli insinööri, kuvanveistäjä, matemaatikko, anatomian tutkija, muusikko ja ties mitä muuta tahansa.

Mona Lisan, Pyhän ehtoollisen ja Vitruviaan miehen lisäksi hän suunnitteli lentokoneen, helikopterin, kehruulaitteen, herätyskellon, uimaräpylät, sukellusvarusteet, siirrettävän sillan, eräänlaisen panssarivaunun, sarjatulta ampuvia tykkejä ja niin edespäin.

Eikä tässä vielä kaikki. Hän suunnitteli myös laitteita, joilla suuria rakennuksia saatettiin rakentaa käyttämällä koneita hyväksi. Kaikki hänen luonnostelemat vekottimensa eivät sentään olleet kovinkaan käytännöllisiä, kuten esimerkiksi sukset, joilla voi sauvoja apuna käyttäen hiihtää vetten päällä. Tai puusta tehty polkupyörä.

Leonardo piirsi näitä nykyään varsin tavanomaisilta kuullostavat laitteet 1400-luvun lopulla, 1500-luvun alussa. Aikana, jolloin Gutenberg keksi kirjapainon vaatimat irtokirjakkeet ja Kolumbus luuli matkustavansa Intiaan, mutta löysi Amerikan. Läheskään kaikkia Leonardon luonnostelemia laitteita ei saatu rakennettua yli 300 vuoteen hänen kuolemastaan.

Leonardo oli siis renesanssiajan yleisnero. Mutta miksi?

Ei ainakaan siksi, että ympärillä olisi valon nopeudella vaihtuvia virikkeitä ja muuta vastaavaa. Leonardo haki lapsena virikkeensä luonnosta ja löysikin sieltä mitä kummallisempia asioita. Eittämättä Leonardo oli lahjakas ja omasi pistämättömän esteettisen tajun.

Mutta täytyi hänellä olla myös vauhdikas mielikuvitus ja jotain mistä ammentaa se. Koulu se ei ollut sillä juristi-isästä huolimatta Leonardo ei kouluja käynyt.

Tuli ihan vain mieleen, että syttyykö meidän aikanamme samanlaisia yleisosaajia, jotka jättävät jälkensä historiaan samalla tavalla kuin Leonardo aikoinaan? Onko meidän valmiiksi tuotteistettu maailmamme itseasiassa mielikuvituksen virikkeitä tukahduttava maailma, koska se tarjoaa vastauksen lähes kaikkeen googlettamalla? Olemmeko lopettaneet luonnon loputtoman monimuotoisen ihmettelemisen?

Ehkä teknologinen elämämme on jo liiankin helppoa, jotta jaksaisimme ihmetellä ja ratkaista ongelmia. Ehkä meistä on tullut laiskoja ajattelemaan itse, keksimään ja oppimaan...

(Kuvassa talo, jossa Leonardon väitetään asuneen syntyneen ja asuneen lapsena)

sunnuntaina, syyskuuta 23, 2007

Vuosi 2011?

Tuleekohan tuosta viidennestä virheestä koskaan valmista?

Viikolla raportoitiin Olkiluoto 3:n työmaalla tapahtuneesta kuolemantapauksesta ja syyksi epäiltiin alustavasti putoamisaukon peitelevyn puutteellista merkintää.

Ydinvoimalan rakennustyömaalla on myös tehty sutta viime kesänä eli teräsvuoraus on ollut epätasaista ja saumat väärin korjattuja. Lisäksi asennetuissa osissa on havaittu mittavirheitä jne. Eli uusiksi ne menevät jälleen kerran. Eikä nyt kyse ole edes ensimmäisistä ja tuskin viimeisistä uudelleen korjattavista voimalaitoksen kohdista.

Nyt laitoksen tilaaja TVO ei enää anna mitään arvioita siitä milloin voimalan pitäisi olla valmis. Projektinjohto arvioi vuodeksi 2011. Selkoa voimalan aikataulusta saadaan vasta vuonna 2009. Ennen sitä voidaan vain arvailla milloin tästä laitoksesta tulee mitään vai tuleeko?

Koko hanke on ollut töpeksimistä ja huonoa rakentamista. Homma ei ole tuntunut olevan hanskassa oikein kenelläkään. Siksi onkin ihan aidosti kysyttävä, onko näillä samoilla konsortioilla mitään edellytyksiä kehittää sitten sitä seuraavaa ydinvoimalaa, jota niin kovasti tuntuvat himoitsevan?

Itseasiassa Olkiluoto 3 -hanke osoittaa kuinka epävarmasta ja arvaamattomasta asiasta koko yhteiskunnan tasolla näissä ydinvoimaloissa on oikeasti kyse.