Paniikin aika

Tekniikka & Talous kertoo viime viikkoisesta Säätytalolla pidetystä tilaisuudesta, jossa Potsdamin ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkivan instituutin professori Wolfgang Lucht puhui. Lucht totesi:

"Ilmastonmuutoksesta ei ole syytä olla huolissaan – nyt on paniikin aika."

Kommentissa todetaan, että

"Luchtin mukaan monet eri mittarit viestittävät ilmastonmuutoksen etenevän skenaarioista pahimman mukaisesti, jopa vielä nopeammin. Esimerkiksi jäätiköiden ja lumipeitteen sulaminen näyttää ylittävän ennakko-odotukset."

Sen lisäksi, että huonoja uutisia ei haluta kuulla tai käsitellä, kyseessä ovat sen kokoluokan taloudelliset muutokset, että houkutus olla tekemättä mitään on varsin suuri. Varsinkin kun samaan aikaan iskee pari muutakin suuren luokan murhetta kuten globaali talouskriisi, ruokakriisi ja öljyn saatavuuden ongelmien kehittyminen.

Ajattelumme ja on kyllästetty poliittista retoriikkaa myöten kasvun tavoittelulla. Käytännössä se tarkoittaa yleensä kasvua luonnon ja ihmisen omien selviytymis- ja elinmahdollisuuksien kustannuksella.

Kaksi keskeisintä vaaliteemaa

Kuluvan vuoden keväänä (varsinainen vaalipäivä on 17.4.2011) pidetään eduskuntavaalit ja Suomeen valitaan uudet edustajat parlamenttiin.

Tässä blogissa on jo aikaisemmin esitetty eräitä arvauksia vaalien tiimoilta.

Olennaisempaa kuin nuo arvaukset tai muut vastaavat, ovat ehkä ne teemat, joista vaalien alla keskustellaan ja joilla mennään hallitusneuvotteluihin - ketkä ikinä sinne menevätkin.

Erilaisia kohuja voidaan käydä vaalrahoituksesta, maahanmuutosta, seksuaalivähemmistöistä, kirkosta eroamisesta ja sen sellaisesta mieltä kiihottavasta, mutta lopultakin toissijaisesta. Kaksi teemaa on kuitenkin ylitse muiden; ilmastonmuutos ja talous. Ja vieläpä niin, että jälkimmäinen riippuu osin edellisestä.

Lähivuosina teollistuneiden maiden johdolla on välttämätöntä saada aikaiseksi uskottava ja toteuttamiskelpoinen tiekartta sille, miten kasvihuonekaasujen päästöt saadaan laskemaan ja luonnonvarojen kulutus kestävälle uralle. Suomella ja siis myös Suomen eduskunnalla on tässä vastuunsa, velvollisuutensa ja mahdollisuutensa.

Kasvihuonekaasupäästöjen voimakas vähentäminen muuttaa talouden rakenteita sekä tulonjakoa. Ilmastonmuutoksen hillinnän vaihtoehtona ei ole nykyinen meno, vaan jatkuvasti kasvavat kulut kriisien hoidossa ja vaikkapa kasvavan ympäristöpakoilaisuuden tuomat ongelmat ja kustannukset.

Kysymys on myös siitä, miten ilmastonmuutoksen hillinnän vaatimat muutokset toiminnassamme tehdään sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla ja hallitusti taloudessa.

Talouden puolella tulevina vuosina joudutaan ratkomaan myös euron kohtaloa, eikä vastaus ole se, että erotaan siitä suin päin. Se olisi pään pistämistä pensaaseen ja ongelma iskisi meihin markankin kanssa.

Ongelma on paljon syvemmällä eli siinä, miten markkinat ja sen spekulatiiviset mekanismit ovat päässeet heiluttelemaan sekä pankki- että valtiosektoria. Yksi iso kysymys on se, miten pankkisektori hoidetaan takaisin sellaiselle uralle, että siellä voidaan toimia kuten normaaleissa yrityksissä toimitaan. Nyt näin ei ole, kun valtioille on lähes välttämätöntä pelastaa pulaan joutuneet pankit, jotta valtiot itse eivät joudu samoihin ongelmiin.

Näistä teemoista siis pitäisi keskustella ja etsiä linjauksia, mutta todennäköisesti valtaosa vaalikeskusteluista kääntyy jakopolitikoinniksi ja siihen miten voidaan raapia kasaan lisää jaettavaa kaikille.

Tämä on tietysti tasan väärä suunta, sillä nyt pitäisi etsiä tietä sille, miten vähemmän jaettavan jakaminen hoidetaan oikeudenmukaisesti. Kuten presidentti Halonen sanoi, kestävän kehityksen tavoitteista ei pidä tinkiä Euroopan talouskriisistä huolimatta.

Lähikuukaudet tässä blogissa tarkastellaan mahdollisuuksien mukaan tätä teemaa ja vaalikeskusteluita.

Oikeassa ja väärässä

Mitä siitä tulisi, jos myöntäisimme, että kaikki - ihan kaikki - poliitikot ja vaikkapa esimerkiksi toimittajat ovat pohjimmiltaan tavallisia ihmisiä ja sellaisena kovin erehtyväisiä joskus?

Tai siitä, jos valmiiksi ymmärtäisimme ja hyväksyisimme sen, että kaikki poliitikkojen antamat "lupaukset" ovat enimmäkseen toiveita, joiden toteuttamista tavoitellaan, mutta joita missään tapauksessa ei voi pitää sitovina lupauksina? Ja että ymmärtäisimme niin opposition kuin hallituksenkin poliitikkojen oikeasti yrittävän omasta näkökulmastaan parhaansa?

Ei varmaan mitään, koska sitten emme voisi riidellä semantiikasta.

Antaisiko se meille kuitenkin hieman paremmat mahdollisuudet tarkastella sitä, mitä poliitikot oikeasti sanovat pelkästään niistä saatavien tunnelmien ja mielikuvien sijaan?

Tuli vaan mieleen, että hiljalleen uutisvirrat ovat tulvillaan puhdasta propagandaa kaikenlaisista asioista.

Lämmintä

Ylen uutisten mukaan Maailman ilmatieteen järjestö WMO on arvioinut viime vuoden lämpötiloja ja todennut, että vuosi 2010 oli yksi kaikkien aikojen lämpimimmistä tilastoiduista vuosista. Viime vuosi sijoittui tilastojen kärkeen yhdessä vuosien 1998 ja 2005 kanssa.

Lämpenemisen trendi näkyy pitemmissä aikasarjoissa.

Lienee selvää, että tämän ei voi johtaa mihinkään myönteiseen, mutta eipä se erityisesti maailman päättäjiä näytä häiritsevän.

Hyvin menee?

Kaikki hyvin, ei ongelmaa...


(via Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta)

Metsäteollisuus

HS: "Stora Enso rakentaa valtavan sellutehtaan Uruguayhin"

Kuvitteleeko joku, että tämä tukee mitenkään kotimaista metsäteollisuutta? Toivottavasti ei, sillä teollisuuden rakennemuutos jatkuu näin ja puujalkaa nakerretaan tulevaisuudessakin.

Siitä taas seuraa se, ettei jatkossa ole vähäisintäkään järkeä perustella esimerkiksi energiapoliittisia valintoja ensisijaisesti metsäteollisuuden tarpeilla.

Metsäteollisuus siinä muodossa kuin olemme sen oppineet menneinä vuosikymmeninä tuntemaan on Suomessa auringolaskun ala, halusimme sitä tai emme. Markkinat (eli yhtiöiden johto) ovat päättäneet niin ja amen.

Wikileaksista on hyötyä

Valtaa pitävät ovat tuominneet ja kauhistelleet vuotosivusto Wikileaksin paljastuksia. Niitä on vielä tulossa vaikka kuinka paljon ja viime kuukaudet olemme saaneet seurata uutisvirtaa milloin mistäkin aiheesta. Lähteenä ovat olleet yhdysvaltalaiset diplomaattitekstit. Wikileaks on tarjonnut päivittäin uusia uutisia maailmastamme.

Niiden totuuspohjaa ei ole kiistetty.

Vuodot ovat osoittautumassa varsin hyödyllisiksi. Esimerkiksi Tunisian vallanvaihdokseen liittyy paljastus maan johdon ruokkimasta laajasta korruptiosta, joka on avannut osaltaan tietä muutokselle. Demokratisotuuko Tunisia, se jää nähtäväksi, mutta mahdollisuus on avautunut.

Seuraavaksi on odotettavissa paljastuksia veronkierrosta. Luulisi kiinnostavan eurokriisissä maita.

Avoimuus on pelottava ja arka asia, mutta ihmiskunnalle hyödyllinen. Loppujen lopuksi.