lauantaina, tammikuuta 11, 2020

Onkohan meillä varaa?

HS:”Heidän mukaansa ei ole olemassa selvää näyttöä siitä, että matalasti kouluttautuneet maahanmuuttajat heikentäisivät kantaväestön tulotasoa tai vaikeuttaisivat kantaväestön työmarkkinatilannetta. Itse asiassa suurin osa ihmisistä Banerjeen ja Duflon mukaan hyötyy maahanmuutosta.” (https://www.hs.fi/talous/art-2000006354499.html)

Kannattaisi varmaan miettiä toisenkin kerran millaiseen politiikkaan meillä on varaa ja millaiseen ei.

maanantaina, joulukuuta 16, 2019

Ilmastoturismin oravanpyörä

Madridissa pidettiin jälleen kansainvälinen ilmastokokous, jonka suurimmaksi anniksi jäi oikeastaan se, että vuoden päästä taas kokoonnutaan mitä ilmeisimmin olemaan päättämättä mitään olennaista. Suorastaan surkea osoitus siitä mihin ainoa järkevä käytettävissä oleva kansainvälispoliittinen väline pystyy.

Systeemissä on jotain aika pahasti pielessä, kun päästöt vain kasvavat ja pitäisi oikeasti pyrkiä kiireesti hiilineutraaleihin yhteiskuntiin. Pelkästään ilmastonmuutoksen merille aiheuttamien muutosten ja uhkien luulisi herättävän kenet tahansa päättävissä asemissa olevan, mutta mitä vielä, ei näytä paljoa nappaavan.

Kun globaali politiikka on rikki ja kansallisesti valitetaan, että mitään ei voi tehdä elleivät kaikki muutkin (eli se kansainvälinen politiikka) ole mukana, niin mitäs vaihtoehtoja jää jäljelle?

Yksi vaihtoehto, monien maiden poliitikkoja mukaillen, antaa mennä vaan. Hitot siitä ja mistään muusta, bileet jatkuu ja jatkuu vaan. Tämähän on tietystikin moraalitonta ja ihan helppoa. Sen kuin kuvitellaan, että mitään ei voi muuttaa eikä mikään voi muutta ja niin päin pois.

Toinen vaihtoehto on käyttää markkinavoimia hyväksi. Lopetetaan lihansyönti, vähennetään lentämistä, lopetetaan turhien dingelidongeleiden hankkiminen, ei osteta enää kertakäyttömuotia ollenkaan jne. Oikeastaan asia on niin, että pitää vähentää kulutusta ylipäätänsä ja se mitä kulutetaan pitää kohdistaa  kestävällä tavalla tuotettuihin tuotteisiin. Sen mitä kulutamme pitää olla uusiutuvaa tai kierrätettyä. Kuka muuten kuvittelee, että pystymme selviytymään ilmastonmuutoksesta ilman elämäntapamme merkittävää muutosta?

No tässähän ei ole mitään uutta, mutta hyvin radikaaleilla kulutustottumusten muutoksilla tarvittava käännös voisi olla mahdollinen. Olisiko se hallittua? Ei, sosiaaliset vaikutukset olisivat suuret ja koko talousjärjestelmä voisi yskähdellä pahemman kerran ja sillä olisi myös seurauksensa niin polittisesti kuin muutenkin. Vai uskooko joku äänestäjien kykyyn tehdä pääasiassa vain sivistyneitä valintoja.

Siispä jää kolmas vaihtoehto. Vastuullisten ihmisten pitäisi liittyä puolueisiin ja pyrkiä siihen, että nykyinen moraaliton mitääntekemättömyys saadaan loppumaan.

Mihin puolueeseen pitäisi sitten liittyä? Sillä ei ole niinkään väliä koska kaikki puolueet tarvitsevat parannuksen ja olennaista on se, että systeemitasolla tapahtuu iso muutos ja päästöt saadaan laskuun. Millään yksittäisellä puolueella ei ole yksinoikeutta maailmanparannukseen, vaan se on kaikkien velvollisuus. Lisäksi on niin, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja tulevaisuuden turvaaminen ei ole oikeastaan aatteellinen kysymys, vaan kyse on selviytymisestä.

Mahtaisikohan se tuokaan toteutua? Ei helpolla kun tuo nykyinen poliittinen elämä näyttää olevan enemmänkin populistista lillukanvarsista kohkaamista ja toisten haukkumista mitä asiaankuulumattomin argumentein. Asiapoliitikot ovat jääneet taka-alalle.

Kehitys näyttää mitä tuleman pitää, mutta pelimerkit kannattaa laittaa ruutuun ”shakkimatti”.





keskiviikkona, elokuuta 12, 2015

Renesanssi

Kun viimeaikojen mediailmastoa katsoo, niin tulee mieleen, josko blogit ovat kokemassa jonkinlaista renesanssia? 


Tosin, kun nykyään katsoo analyyttisten juttujen tai kirjoitusten kommenttiosastoa, on se masentavaa - melkein voisi sanoa saastunutta - katsottavaa. Kommentoijien ideana ei ole arvioida asiaa, vaan julistaa omaa jihadiaan, pilkata kirjoittajaa tai trollata omaa maailmankatsomustaan. Järjestä ei useinkaan kannata puhua.

Ehkä blogismin renesanssia ei olekaan, vaan kyse on medioiden kuluttajistumisesta ja paradigman muutoksesta. Tosin, jos tämä johtaa siihen, että viestinvälitys perustuu tulevaisuudessa enemmän trollaukseen kuin journalismiin, niin tyytyväisyyteen ei ole syytä.

torstaina, kesäkuuta 06, 2013

Todellisuus

Kaupunkisuunnitteluviraston käsitys todellisuudesta on elämälle vieras.

* * *

Esimerkki: http://www.hs.fi/mielipide/a1369978235115

tiistaina, kesäkuuta 04, 2013

Esteettinen mitättömyys

Ajastamme jäljelle jää turhuus ja välinpitämättömyys sekä erityisesti esteettinen mitättömyys. Elämme rumaa aikaa.

lauantaina, toukokuuta 25, 2013

Talouskasvu

Jos talouskasvu on uskontosi, jumalasi ovat pettäneet sinut.


* * *

Asiaa:


tiistaina, tammikuuta 01, 2013

Vuosi 2012 - sinne meni

Tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Siitä huolimatta voisi tietysti vielä hetken pähkäillä viime vuoden päällimmäisiä ilmiöitä.

Ehkä nuo edellisissä postauksissa esitellyt asiat eivät jää viime vuodesta päällimmäiseksi historiaan, vaan pikemminkin ahneus. Ahneus yksilötason ja yhteisöjen polttoaineena. Ehkä se saavutti viime vuonna huippunsa. Jos ei näin ilmiö ainakin nousi esiin.

"Mulle tänne kaikki nyt heti" -asennetta tunnutaan pitävän jopa ihan kelvollisena asenteena monella tasolla. Esimerkiksi nyt kelpaavat niin nuo Arktiksen öljynporuasaikeet kuin vaikkapa suomalaisten kaupunkien kaavoituspolitiikat, jotka eivät harmaiden markettien tai toimistojen alta säästä mitään. Yksilötasolla kertakäyttökulttuuri jyllää ja kaikkea pitää kaikkien saada, vaikka varaa ei olisikaan.

Tämä touhuhan ei ole loputtomiin mahdollista ja päätepysäkki on jo näkyvissä.

Mutta ennen sitä, hyvää uutta vuotta kaikille!