HS:”Heidän mukaansa ei ole olemassa selvää näyttöä siitä, että matalasti kouluttautuneet maahanmuuttajat heikentäisivät kantaväestön tulotasoa tai vaikeuttaisivat kantaväestön työmarkkinatilannetta. Itse asiassa suurin osa ihmisistä Banerjeen ja Duflon mukaan hyötyy maahanmuutosta.” (https://www.hs.fi/talous/art-2000006354499.html)
Kannattaisi varmaan miettiä toisenkin kerran millaiseen politiikkaan meillä on varaa ja millaiseen ei.
Madridissa pidettiin jälleen kansainvälinen ilmastokokous, jonka suurimmaksi anniksi jäi oikeastaan se, että vuoden päästä taas kokoonnutaan mitä ilmeisimmin olemaan päättämättä mitään olennaista. Suorastaan surkea osoitus siitä mihin ainoa järkevä käytettävissä oleva kansainvälispoliittinen väline pystyy.
Systeemissä on jotain aika pahasti pielessä, kun päästöt vain kasvavat ja pitäisi oikeasti pyrkiä kiireesti hiilineutraaleihin yhteiskuntiin. Pelkästään ilmastonmuutoksen merille aiheuttamien muutosten ja uhkien luulisi herättävän kenet tahansa päättävissä asemissa olevan, mutta mitä vielä, ei näytä paljoa nappaavan.
Kun globaali politiikka on rikki ja kansallisesti valitetaan, että mitään ei voi tehdä elleivät kaikki muutkin (eli se kansainvälinen politiikka) ole mukana, niin mitäs vaihtoehtoja jää jäljelle?
Yksi vaihtoehto, monien maiden poliitikkoja mukaillen, antaa mennä vaan. Hitot siitä ja mistään muusta, bileet jatkuu ja jatkuu vaan. Tämähän on tietystikin moraalitonta ja ihan helppoa. Sen kuin kuvitellaan, että mitään ei voi muuttaa eikä mikään voi muutta ja niin päin pois.
Toinen vaihtoehto on käyttää markkinavoimia hyväksi. Lopetetaan lihansyönti, vähennetään lentämistä, lopetetaan turhien dingelidongeleiden hankkiminen, ei osteta enää kertakäyttömuotia ollenkaan jne. Oikeastaan asia on niin, että pitää vähentää kulutusta ylipäätänsä ja se mitä kulutetaan pitää kohdistaa kestävällä tavalla tuotettuihin tuotteisiin. Sen mitä kulutamme pitää olla uusiutuvaa tai kierrätettyä. Kuka muuten kuvittelee, että pystymme selviytymään ilmastonmuutoksesta ilman elämäntapamme merkittävää muutosta?
No tässähän ei ole mitään uutta, mutta hyvin radikaaleilla kulutustottumusten muutoksilla tarvittava käännös voisi olla mahdollinen. Olisiko se hallittua? Ei, sosiaaliset vaikutukset olisivat suuret ja koko talousjärjestelmä voisi yskähdellä pahemman kerran ja sillä olisi myös seurauksensa niin polittisesti kuin muutenkin. Vai uskooko joku äänestäjien kykyyn tehdä pääasiassa vain sivistyneitä valintoja.
Siispä jää kolmas vaihtoehto. Vastuullisten ihmisten pitäisi liittyä puolueisiin ja pyrkiä siihen, että nykyinen moraaliton mitääntekemättömyys saadaan loppumaan.
Mihin puolueeseen pitäisi sitten liittyä? Sillä ei ole niinkään väliä koska kaikki puolueet tarvitsevat parannuksen ja olennaista on se, että systeemitasolla tapahtuu iso muutos ja päästöt saadaan laskuun. Millään yksittäisellä puolueella ei ole yksinoikeutta maailmanparannukseen, vaan se on kaikkien velvollisuus. Lisäksi on niin, että ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja tulevaisuuden turvaaminen ei ole oikeastaan aatteellinen kysymys, vaan kyse on selviytymisestä.
Mahtaisikohan se tuokaan toteutua? Ei helpolla kun tuo nykyinen poliittinen elämä näyttää olevan enemmänkin populistista lillukanvarsista kohkaamista ja toisten haukkumista mitä asiaankuulumattomin argumentein. Asiapoliitikot ovat jääneet taka-alalle.
Kehitys näyttää mitä tuleman pitää, mutta pelimerkit kannattaa laittaa ruutuun ”shakkimatti”.
Kun viimeaikojen mediailmastoa katsoo, niin tulee mieleen, josko blogit ovat kokemassa jonkinlaista renesanssia?
Kaupunkisuunnitteluviraston käsitys todellisuudesta on elämälle vieras.
* * *
Esimerkki: http://www.hs.fi/mielipide/a1369978235115
Ajastamme jäljelle jää turhuus ja välinpitämättömyys sekä erityisesti esteettinen mitättömyys. Elämme rumaa aikaa.
Tikulla silmään, joka vanhoja muistelee. Siitä huolimatta voisi tietysti vielä hetken pähkäillä viime vuoden päällimmäisiä ilmiöitä.
Ehkä nuo edellisissä postauksissa esitellyt asiat eivät jää viime vuodesta päällimmäiseksi historiaan, vaan pikemminkin ahneus. Ahneus yksilötason ja yhteisöjen polttoaineena. Ehkä se saavutti viime vuonna huippunsa. Jos ei näin ilmiö ainakin nousi esiin.
"Mulle tänne kaikki nyt heti" -asennetta tunnutaan pitävän jopa ihan kelvollisena asenteena monella tasolla. Esimerkiksi nyt kelpaavat niin nuo Arktiksen öljynporuasaikeet kuin vaikkapa suomalaisten kaupunkien kaavoituspolitiikat, jotka eivät harmaiden markettien tai toimistojen alta säästä mitään. Yksilötasolla kertakäyttökulttuuri jyllää ja kaikkea pitää kaikkien saada, vaikka varaa ei olisikaan.
Tämä touhuhan ei ole loputtomiin mahdollista ja päätepysäkki on jo näkyvissä.
Mutta ennen sitä, hyvää uutta vuotta kaikille!
Tuli tuossa tuumittua sitä mistä tämä vuosi jää historiaan ja mistä taas ei?
Pari vakavaa ilmiötä olisi syytä sijoittaa listalle.
Sandy-myrsky. Se, joka iski Yhdysvalloissa mm. New Yorkiin voimalla, iski samalla ilmastonmuutoksen vaikutukset laajempaan tietoisuuteen. Sandy osoitti, mitä ilmtonmuutos saattaa maksaa ja jos noista ilmiöistä kustannuksineen tulee jokavuotisia ongelmia, niin luulisi tyhmemmänkin johtajan tajuavan, että jotain pitää tehdä, koska karkuun ei pääse.
Arktis. Arktinen alue sopisi vuoden ilmiöksi useammastakin syystä. Se on ollut tavallaan ilmastonmuutoksen ja siihen liittyvän huolen indikaattori. Vuoden kuluessa sen tiimoilta on kuultu hätähuutoja, joiden mukaan lämpeneminen olisi aiempiin arvioihin nähden nopeampaa.
Toisaalta öljy-yhtiöt, esim. Shell, ovat havittelemassa alueelta uusia öljynporauskenttiä. Ajatus on lähinnä karmaiseva ainakin vähintään kahdesta syystä, joista se ehkä vähäpätöisempi - jos näin nyt voi sanoa - on se, että mahdollisen vakavan onnettomuuden (muistamme BB:n ja Meksikonlahden, se on mahdollista) sattuessa, ei ole juuri mahdollisuuksia torjua ongelmaa tai korjata vahinkoja.
Se pahempi pointti on yksinkertaisesti se, että me emme voi porata ja käyttää sitä öljyä, jos aiomme pitää ilmastonmuutoksen hallinnassa. Ilmakehän kantokyvyn rajat tulevat vastaan. Meidän pitää siis jättää se öljy sinne, ihan tulevin sukupolvien vuoksi. Oli se kuinka hyvää businesta tahansa ja tarvitsivat meidän automme kuinka halpaa bensaa tahansa.
Tämä vuosi on tuonut ainakin nämä kaksi asiaa yleisempään tietoisuuteen ja voivat siis jättää tämän vuoden historiaan. Vai pitäisikö kuitenkin veikata maailmanloppua, siis sitä jota ei tullut?
Vuosi on hiljalleen saapumassa finaaliinsa. Mistähän kaikesta tämä vuosi jää historiaan?
Kunnallisvaaleista? Tuskin.
Presidentinvaaleista? Ainakin nk. viralliseen historiaan ne kekkerit päätynevät.
Talvivaaran ympäristökatastrofista? Pitäisi ainakin jäädä muistiin siksi aikaa, että jotain voitaisiin oppia.
Dohan ilmastonevuotteluista? Mitäs siitä pitäisi jäädä historiaan? Mittavat matkalaskut?
Jostain ihan muusta? Täytyypä tovi tuumia.
Palataanpa tässä blogissa ilmastoaiheisiin.
Jos ei itkettäis, niin naurattaisi. Siis tämä Dohan ilmastokokous, vai pitäisikö sanoa valtioiden auktorisoimien ilmastoturistien yhdistyksen vuosikokous. Ilmaston kannalta täysin turha - tai hiilitaseeltaan mitä ilmeisimmin reippaasti negatiivinen - tapahtuma.
Suurimmaksi saavutukseksi näyttää, joidenkin epämääräisten prosessiasioiden lisäksi, nouseen Kioton sopimuksen jatkaminen 8 vuodella. Sillä ei oikeastaan ole juurikaan merkitystä itse ilmaston osalta, sillä Kioton sopimus kattaa enää 15 % kasvihuonekaasupäästöistä.
Parit analyysit aiheesta.
Ensin Ylen uutiset ja Jaana Kanninen:"Dohan kahden viikon kädenvääntö osoittikin, että maat ja maaryhmät
pysyvät tiukasti vanhoissa poteroissaan. Yhdelläkään maalla ei ollut
tehdä mitään uusia avauksia sen enempää päästövähennysten kuin
rahoituskysymystenkään suhteen."
Eli tosiasiassa kenelläkään ei kansainvälisessä yhteisössä ole pallo hallussa.
Sitten Greenpeacen Kaisa Kosonen:"Katsotaanpa totuutta silmiin. Kävi neuvotteluissa miten tahansa, on
päästöjä vähennettävä huomattavasti nopeammalla vauhdilla joka
tapauksessa – ilmakehä kun ei neuvottele."
Me emme enää kohta voi (tarkoittaa ettemme kykene) päättämään politiikan keinoin miten ongelmaa hallitaan, vaan saamme ohjauksen luonnonilmiöistä ja olemme pakotettuja tekemään äkkinäisiä ja pahimmassa tapauksessa myös harkitsemattomia päätöksiä.
Pikajuna helvettiin kiihdyttää edelleen.
WSOY:n varatoimitusjohtaja Leena Majander:"Tarvitaan ääneenlausuttu yhteinen tahtotila siitä, että julkisen ja
yksityisen sektorin suhde kansantaloudessa on nyt kestämätön. Tulevaisuuden hyvinvointi rahoitetaan terveen ja kasvavan yksityisen sektorin menestyksen kautta." (Yle 2.12.2012).
Näinhän asian väitetään olevan ja loogisesti onkin niin, että pelkällä julkisen veronmaksajien kustantamalla taloudellisella aktiviteetillä emme tule toimeen, ellemme keksi jostain ikiliikkujaa. Tämä ilmeinen yhteys jätetään kotitehtäväksi, mutta varsinainen pointti on kysymys. Mitä tämä yksityinen sektori aikoo tehdä asian eteen? Toivottavasti vastaus ei ole se, että se odottelee vetovoimansa kasvattamiseksi julkisen sektorin toimia...
Ja sitten sivuhuomautus. Onko kukaan missään arvioinut sitä kuinka paljon julkisen sektorin tehottomuudesta on tosiasiassa yksityisen sektorin kädettömyyden ansiota? Se luku ei ole nolla (tai negatiivinen), minkä kaikki IT-ihmiset tietävät ja kaikesta päätellen myös sote-ihmiset. Ja kunta-alan ihmiset. Ja...
Jouluhurmos on vallannut kauppakeskukset jo aikaa sitten ja tavarataivaan aura sykkii omaa onneaan niille, joille se on elämän sisältö sen itsensä vuoksi.
Meille muille joululahjoilla voi olla jokin merkitys. Kepa ry. on koonnut listan eettisiä lahjoja myyvistä järjestöistä. Kannattaa aina muistaa, että lahjan ei tarvitse olla tavara.
Lista: http://www.kepa.fi/osallistu/eettiset-joululahjat
Ostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaosta!
Tekstit
Kaikki kommentit
