Oikea ongelma, väärä ratkaisu

Nettisensuurikeskustelu jatkuu. Siitä on tässäkin blogissa sanottu tähän mennessä ties mitä, mutta pari koostavaa huolta ja kommenttia on paikallaan.

Ensinnäkin. Lapsipornon levittämisen ehkäisemiseksi hyväksytty nettiliikenteen suodattaminen on noussut jonkinlaiseen keskusteluun julkisuudessa tai muuten ainakin seuraavissa yhteyksissä:

- tekijänoikeuksia rikkovan materiaalin suodattaminen
- nettipokerisivustot, jotka operoidaan muualta
- huutokaupat, jotka Suomen lain mukaan tulkitaan arpajaisiksi

Todettakoon heti, että "pohdintaa" ja "tilanteen seurantaa" näiden suodattamisen tiimoilta tehdään, mutta niin opetusministeriö, sisäministeriö kuin liikenne- ja vistintäministeriökään ei myönnä valmistelevansa mitään.

Mihinkään em. asioista ei salaiset listat sovellu. Kuka määrittelisi esimerkiksi näihin aineistoihin kuuluvien sivustojen suodattamisen eli sen mikä on suodatettavaa ja mikä ei?

Tekijänoikeuksien rikkominen voidaan toki vahvistaa tuomioistuimen päätöksellä, mutta miten salaiset listat silloin enää soveltuisivat toimintaan? Julistamalla tuomioistuimen päätökset salaisiksi? Miksi?

Nettipokerisivustot ovat usean muun maan (ml. EU-maat) lakien mukaan täysin laillisia, kuten esimerkiksi huutokauppasivustot, joista on ollut puhetta. Kyse olisi siis EU:n talousalueella tapahtuvan laillisen toiminnan suodattamisesta Suomessa verkkoihin kytkeytyneiltä kuluttajilta. Periaatteessahan siis tuote, joka on päässyt jonkin EU-maan markkinoille olisi hyväksyttävä sellaisenaan myös muissa EU-maissa. Jotenkin näin tuo vapaakauppaperiaate menee. Ei taida sitten koskea palveluita?

Taitaa olla hieman niin, että koska virkamieskoneisto ei ole ymmärtänyt netin toimintaa oikein varmaan ikinä ja ovat yhdessä kohtaa saaneet jonkinlaisen työkalun, niin sitä halutaan soveltaa sitten melkein mihin tahansa. Uhkakuva siitä, että jos yhdessä asiassa annetaan periksi, meillä ryhdytään nettiliikennettä suodattamaan monilla muillakin mieleen tulevilla perusteilla ja käyttämään siinä ennakkosensuuria.

Vanha sanonta sanoo, että jos ainoa työkalu on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta. Sellainen ongelmanratkaisutekniikka ei toimi.

Toiseksi. Laki, jolla suodatuslistoihin perustuva ennakkosensuuri on säädetty, tehtiin vähintäänkin kyseenalaisella tavalla ja se on ongelmallinen perusteiltaan. Perustuslaki kieltää ennakkosensuurin yksiselitteisesti.

Lisäksi lakia säädettäessä asiasta ei kysytty mitään eduskunnan perustuslakivaliokunnalta, ilmeisesti siksi ettei kukaan älynnyt asiasta sen vertaa, että olisi voinut kysyä.

Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojasen haastattelu eiliseltä päivältä on valaiseva.

EDIT 21:11. The Butt Ugly Weblog:issa on havainto siitä, että Ranskassa ollaan laajentamassa sulkulistojen käyttöä esimerkiksi terroristipropagandaan tai rasistiseen vihakirjoitteluun. Jälleen kaksi asiaa, joita varmaan kukaan ei halua minnekään, mutta joiden kohdalla ongelmat rajanvedon kanssa menisivät entistä hankalammiksi. Missä menee mielipiteen vapauden raja? Sitä ei ennakkosensuurilla voi, eikä saa, ryhtyä selvittämään, se on tuomioistuimen asia.