sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010

Mihin ne rahat menevät?

Blogistania kiertäessä tuli vastaan parit videot.

Oxfam on Englannissa vuonna 1942 perustettu hyväntekeävisyysjärjestö, joka nykyään toimii useissa maissa. Oxfam Americalla on käynnissä kampanja, jossa kiinnitetään huomiota siihen, että  monissa kehitysmaissa on runsaasti luonnovaroja, joita teollisuusmaat käyttävät hyväkseen ilman, että paikalliset hyötyvät siitä mitään.

(via Climate Progress)


What is missing? kiinnittää huomiota eliölajien katoamiseen Maan päältä ja esimerkiksi ilmastoasioille tärkeään metsien hävittämiseen.

Maya Lin - Unchopping a Tree from What is Missing? Foundation on Vimeo.
(via Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta)

Some day classic: Shore Leave

Nyt hieman laiskottaa, joten laitetaan sunnuntaiklassikoihin biisi erään tässä blogissa jo aikaisemmin mainitun trilogian ensimmäiseltä albumilta.

Shore Leave on Tom Waitsin kappale klassiselta Swordfistrombones-albumilta vuodelta 1983. Albumi on ensimmäinen kolmesta albumista, jotka muuttivat Waitsin musiikin suuntaa perinteisemmästä ja balladinomaisemmasta luovempaan ja selvästi karheampaan suuntaan.

Muutoksessa kitara ja piano vaihtuivat epätavallisempiin soittimiin ja musiikkiin tuli mukaan enemmän kolinaan ja kilkatusta. Esimerkiksi levytetyllä Shore Leave-biisin versiolla Waits otti marimban mukaan omaan soitinvalikoimaansa.

Waits vaihtoi ennen Swordfishtrombonesia levy-yhtiötä ja albumi on myös ensimmäinen, jonka Waits tuotti itse.

Swordfishtrombones päätyi sijalle 164 Billboardin albumilistalla.Vuonna 1989 Spin Magazine nimesi Swordfishtrombonesin kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi albumiksi. Edelle meni vain James Brownin Sex Machine ja taakse jäivät niin Bob Dylan kuin Led Zeppelinkin. Vuonna 2006 Q-lehti sijoitti albumin sijalle 36 listatessaan 1980-luvun 40 parasta albumia.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

Aiheesta aikaisemmin Vaiheisessa:

"Rytöpesä"

HS kirjoittaa tänään Olkiluoto 3:n ydinvoimalatyömaasta ja rakennusmiesten kokemuksista.

Jutun perusteella työmaalla on rakenneltu miten sattuu ja työmaan meinikiä kuvataan käsitteillä "kirjava kuin Moskovan suuri sirkus" tai "rytöpesä". Jos jutuss esiteyty rakennusmiesten esittämät väitteet vikojen peittelystä, huonosta työnlaadusta, kirjoitustaidottomista tai vain omaa äidinkieltään puhuvista portugalilaisista esimiehistä pitävät paikkansa, viranomaisten olisi syytä puuttua asiaan pikaisesti.

Jutussa on myös pari muuta yksityiskohtaa, jotka on syytä huomata.

Ydinvoimalupaa haettaessa sitä perusteltiin vahvasti mm. työllisyysvaikutuksilla. Työmaalla onkin 4000 työntekijää peräti 60 maasta ja valtaosaltaan ulkomaisten työnvälitysfirmojen toimittamana. Todellisuus suomalaisten osalta näyttää Rakennusliiton toisen puheenjohtajan Kyösti Suokkaan sanoin tältä:

"Olkiluoto on ollut meille täydellinen pettymys. Siellä on ollut alle sata suomalaista rakentajaa. Meidän asiantuntijoiden näkemys on se, että tänne on kärrätty ulkomailta hirveän paljon halpatyövoimaa tekemään tehotonta työtä"
Se niistä ydinvoimalobbyn auvoisista työllistämispuheista.

Ydinvoimalan valmistumista on odoteltu kuin kuuta nousevaa, mutta valmista ei näytä tulevan. Puolitoista vuotta sitten laitosta rakentava Areva vakuutti ettei laitos tule myöhästymään kesästä 2011. Hieman sen jälkeen valmistumisen arvioitiin siirtyvän vuoteen 2012 ja nyt HS:n uutisessa kerrotaan laitoksen ehkä valmistuvan vuoden 2012 loppuun mennessä. Tai sitten seuraavana vuonna. Tai joskus.

Eli Olkiluodon rytöpesän valmistuminen on edelleen hämärän peitossa kuten sekin, voiko koko laitosta ottaa käyttöön lainkaan.

Ydinvoima on strateginen riski.

perjantaina, tammikuuta 29, 2010

Vesihöyryn vaikutuksista

AAAS:n eli The American Association for the Advancement of Sciencen Science Expressissä julkaistu Susan Solomonin et. al. artikkeli kertoo siitä, että ilmakehän vesihöyryn määrä laski 2000-luvulla 10 %.

Tutkijat arvioivat, että vesihöyryn määrän aleneminen Maan pintalämpötilan nousussa 25 % hidastumisen vuosien 2000 ja 2009 välillä verrattuna siihen, paljonko lämpötila olisi noussut pelkästään kasvihuonekaasujen vaikutuksesta.

Ilmakehän vesihöyryn arvioidaan myös lisääntyneen vuosien 1980 ja 2000 välillä aiheuttaen lämpötilan nousuun 30 % lisäyksen 1990-luvulla verrattuna siihen, ettei tätä lisäystä olisi tapahtunut.

Tulokset vahvistavat käsitystä, että vesihöyryllä on merkittävä vaikutus ilmaston lämpenemiseen tai viilenemiseen, vaikka sen kaikki mekanismeja ilmakehässä ei tunneta.

(via Tiede)

* * *

Vesihöyryn vaikutukset eivät poista niitä ongelmia, jotka hiilidioksidi ja muut kasvihuonekaasut aiheuttava ilmastolle. Vesihöyryn elinikä ilmakehässä lasketaan päivissä, kun kasvuhuonekaasut pysyvät ilmakehässä vuosia.

Tulos, jonka mukaan vesihöyryn määrän aleneminen hidasti lämpötilan nousua 2000-luvulla, on sillä gtavalla hämmentävä, että jokunen päivä sitten raportoitiin NASAn tilastoista, joiden mukaan 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli nykyaikaisen mittaushistorian lämpimin.

Herää kysymys siitä, paljonko Maan lämpötila olisi noussut ilman vesihöyryn alentavaa vaikutusta? Lukemat olisivat siis voineet olla näkyvästi pahempia. Seuraava kysymys onkin se, mitä tapahtuu kun tai jos vesihöyryn määrä ilmakehässä kohoaa?

torstaina, tammikuuta 28, 2010

Vaikeita asioita tietoyhteiskunnassamme

Viime päivät ovat tarjoilleet jälleen koko joukon nykyelämää kuvaavia uutisia, jotka saavat niskanikamat koville pyöriessään. Otetaan yksi tietoyhteiskunnan ongelma, kun ei ihan oikeasti jaksa äimistellä sitä tosiseikkaa, että meillä on pääministeri, joka ei pysy julkisuudessa politiikkansa vuoksi, vaan jatkuvan skandaalin ja kohun vuoksi.

Oikeusministeriö käsitteli "rasistiset rikokset" työryhmässään myös nettiasioita ja totesi tiedotteen mukaan, että

"Kiihottamisen kansanryhmää vastaan soveltuvuuden varmistamiseksi linkkien avaamiseen rasistista ynnä muuta kiihottamista sisältäville internetsivuille ehdotetaan, että pykälässä mainittaisiin uutena tekotapana yleisön saataville asettaminen."
Rasismin ja rasististen rikosten kitkeminen yhteiskunnasta on tärkeää, mutta esimerkiksi linkittämisen kriminalisointi on kaikkea muuta kuin helppoa. Ajatellaanpa nyt vaikka tilannetta, jossa tästä blogista ikäänkuin varoittavana esimerkkinä linkitettäisiin tietolähteeseen, jossa höpistään jotain kirjoitushetkellä epäselvää muminaa jostain. Menee viikko ja linkin takana oleva sisältö on päivitetty joksikin, minkä voi tulkita "kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan". Miten linkittäjä voi tietää mitä toisessa päässä jälkikäteen tapahtuu?

Tämä ajatus nyt vaan ei toimi, vaikka kuinka yritettäisiin selvittää, että linkittäjät tietävät mitä linkin takana on. Eivät tarkalleen ja loppun asti tiedä. Em. ehdotus siis ei vaan toimi. Tai toimii, mutta tuottaa pahimmillaan mielivaltaa lainsäädäntöön.

Otetaan toinen esimerkki. Esimerkiksi Ylen Uutiset tai Helsingin Sanomat päivättävät uutisiaan päivän mittaan. Jos nyt vaikkapa siis lehden XX toimittaja syyllistyy johonkin mahdolliseen rikokseen, niin joutuuko myös linkittäjä tästä syytteeseen, vaikka hän olisi linkittänyt ennen mahdollisia rikokseen johtaneita päivityksiä? Tai kääntäen, miten esimerkiksi oikeudessa voidaan tosiasiallisesti määritellä kuka linkitti ja mihin aikaan mitäkin sisältöä? Vastaus: Ei mitenkään.

* * *

Edellä viitatun tiedotteen takaa löytyvässä mietinnössä sanotaan myös seuraavasti:
"Esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikos, jossa on levitetty tunnusmerkistön mukaista aineistoa internetissä, katsotaan oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä yleensä tehdyksi siellä, missä aineisto on laadittu tai toimitettu yleisön saataville."
Asian monimutkaisuutta voidaan valaista sellaisella ajatuskuviolla, että jonkun rajamailla olevan tekstin Suomessa asuinpaikkaansa pitävä kirjoittaja matkustaa esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja kirjoittaa tekstin, joka on Suomen lain mukaan tulkittavissa rikokseksi ja julkaisee sen ulkomailla ylläpidetyssä järjestelmässä suomeksi, niin tämä on siis katsottava laadituksi ja julkaistuksi Yhdysvalloissa ja siis käsiteltävä Yhdysvaltain lakien mukaan eikä Suomen? Juttu pitäisi siis käsitellä Yhdysvalloissa, eikä Suomessa, eikö niin?

Ajaako juttua siellä suomalainen syyttäjä? Tuskin. Luovuttaako Suomi kansalaisensa Yhdysvaltoihin tuomittavaksi syytteestä, jonka alkuperä itse asiassa on siinä, että suomalainen viranomainen epäilee rikoksen tapahtuneen? Tuskin.

Entäpä jos kirjoittaja avaa suoran SSH-yhteyden Yhdysvalloissa sijaisevalle palvelimelle ja kirjoittaa tekstin sinne? Kone, joka tallentaa tekstin sijaisee siellä, mutta kone jolla sitä käytetään sijaisee Suomessa. Missä teksti on laadittu?

Jos kirjoittaja käyttää em. tapauksessa tarpeeksi salattua yhteyttä palvelinten välillä, esimerkiksi Ruotsin FRA ei pääse helpolla selvittämään kuka kirjoitti ja mitä missäkin*.

Entäpä, jos teksti laaditaan ja lähetetään nettiin kansainvälisillä merialueilla?

Eikä tämä tietenkään ole näin yksinkertaista. Todistustaakka tuskin on jonkun tekstin kirjoittajalla, vaan syyttäjällä. Miten oikeasti voi todistaa vaikkapa em. tapauksia? Miten siis todellisuudessa voidaan todistaa missä teksti laadittiin tai julkaistiin em. tapauksessa?

Vaikeusastetta voidaan lisätä sillä, että kirjoittaja käyttää verkosta helposti saatavilla olevia anonyymipalvelimia tai matkalla lopulliseen kirjoituspaikkaansa tarpeellista määrää palvelimia välillä. Ja niin edelleen.

* * *

Voi olla, että edellä esitetty on saivartelua, mutta osoittaa edelleen kuinka vaikean rajatonta ja kansallisuusrajoista piittamaton tietoyhteiskuntamme on.

Rasismi ja sihen liittyvät rikokset ja kiihottaminen kansanjoukkoja vastaan ovat ilmiöitä, jotka ovat yhteiskuntamme kieroutuneita ideoita. Ne pitää lainsäädännössä käsitellä ankaralla tavalla.

Niitä kuitenkaan ei vaan voi käsitellä irrallisina siitä todellisuudesta, missä esimerkiksi netissä elämme.

*) Puolipakolliset terveiset FRA:lle: 
Hej FRA!

Jag har ingenting att göra med The Weather Underground, Mau Mau, FARC, Hizb al-Mujahidin eller Al-Aqsa-martyrerna. Jag har aldrig gjort Shahada eller tillverkat biologiska vapen, jag vet knappt ens vad убивать betyder. Men tack för visat intresse!

tiistaina, tammikuuta 26, 2010

Matematiikkapelko

Kun omia kouluaikoja muistelee, niin pitkän matematiikan luokat olivat pojilla täytettyjä ja tytöt opiskelivat suuremmalla volyymillä kieliä ja muuta. Takavuosina ja sen jälkeenkin on tuskailtu sitä, miten tytöt saataisiin opiskelemaan insinööriteteitä tai luonnontieteitä.

Puhuttiinpa joskus siitäkin, että varmin tapa hankkia hyvä jatkokoulutuspaikka lukion jälkeen on pitkän matematiikan suorittaminen. Pitkä matematiikka kun oli vaatimuksena useampaan opiskelupaikkaan, kuin oli potentiaalista opiskelijatarjontaa.

Käytännön elämässäkin on törmännyt siihen mitä Sirkku Lepistö tutkimuksensa tiivistelmässä eräänä johtopäätöksenä esittää eli tytöt eivät "voineet osata matematiikkaa", koska heillä ei ikäänkuin ollut kykyjä siihen tai "matemaattiset aivot" puuttuivat. Lepistö sai myös esille sen, että tytöt eivät halusivat tehdä eron itsensä ja koulujen kulttuureissa matematiikasta kiinnostuneiden, poikkeaviksi määriteltyjen nörttien välillä.

Ovatko tytöt sitten huonompia matematiikassa kuin pojat, mikä sekin väite on nähty. Ei ainakaan itsestään selvästi. Esimerkiksi Opetushallitus arvioi vuonna 2007 omassa selvityksessään, että kolmasluokkalaisten keskuudessa tyttöjen ja poikien osaaminen matematiikassa oli melko tasaista.

Kesällä Tekniikka & Talous kertoi Wisconsin yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan tytöt pärjäävät matematiikassa yhtä hyvin kuin pojat, jos kannustus ja mahdollisuudet opiskeluun ovat kaikille samaa luokkaa. Kaikkialla maailmassa ei ole niin, että suurin osa matematiikassa huippulahjakkaista on miespuolisia. Tasa-arvolla on merkityksensä asiassa.

Nyt uusi tutkimus Chicagon yliopistossa tehty tutkimus vihjaa Yle Uutisten jutun mukaan, että tytöt saattavat oppia pelon matematiikkaa kohtaan ensimmäisiltä opettajiltaan. Tutkimuksen mukaan matematiikkaan pelokkaasti suhtautuvien naisopettajien tyttöoppilaat omaksuivat herkästi opettajaltaa stereotypian, jonka mukaan pojat ovat tyttöjä parempia matematiikassa.Tämä johtuu tutkimuksen mukaan siitä, että nuoret oppilaat jäljittelevät usein samaa sukupuolta edustavaa aikuista.

Tutkimuksessa vuoden alussa oppilaiden matemaattisilla kyvyillä ei ollut yhteyttä opettajan matematiikkaa kohtaan tuntemaan pelkoon. Lukuvuoden päättyessä tilanne oli muuttunut niin, että mitä huolestuneempia opettajat olivat omista matematiikan taidoistaan, sitä voimakkaammin tytöt olivat yhtä mieltä stereotypistisen väittämän "pojat ovat hyviä matematiikassa ja tytöt lukemisessa" kanssa.

* * *
Mitä väliä matematiikalla sitten on? Paljonkin. Matematiikka on perusluonnontiede, jonka ymmärrystä tarvitaan hyvin erilaisilla elämän osa-alueilla ja joka toimii monen muun opin tai tieteenalan työkaluna. On aika vaikea nähdä mitään hyötyä siinä, että esimerkiksi matematiikkapelon kaltaista ilmiötä uusinnetaan koulujärjestelmässä vuodesta toiseen.

Tytöt kun tuskin ovat mistään biologisesta syystä hitaampia matematiikassa kuin pojat.

Matematiikan ymmärtämisestä on hyötyä myös yhteiskunnallisesti, sillä kannan muodostaminen moniin ilmiöihin teknistyneessä yhteiskunnassamme vaatii esimerkiksi kokoluokkien arviointia tai kykyä pystyä epäilemään esitettyjä väitteitä. Yleensä tähän ei vaadita mitään "korkeamman matematiikan" osaamista, kunhan hahmottaa asioita ja osaa matematiikan perusteet.

Yksilön tasolla nykyaikainen maailma vilisee erilaista huuhaata ja huijausta, joka paljastuu varsin helposti kohtuullisella päässälaskemisen vaivalla.

Jos syy näihin sukupuolten välisiin matematiikka-asenteisiin on esimerkiksi opettajien omien matematiikan taitojen epäilyssä, olisi asiaa varmaankin syytä puuttua useammallakin tavalla.

Sitä paitsi. Matematiikka on kaunista.

maanantaina, tammikuuta 25, 2010

Vinkki: Kun jää sulaa

Yle Areenalta löytyy National Geographicin dokumentti valokuvaaja James Balogin kuvaamista ilmastonmuutoksen vaikutuksista maailman jäätiköillä. Ohjelma tuli tänään Ylen Prisma-sarjassa.

Aika vaikuttavaa ja pelottavaa kuvaa siitä, miten jäätiköt ovat sulamassa ja murtumassa. Ohjelman mukaan seuraavan 50-100 vuoden aikana vuoristojäätiköt katoavat koko maailmasta. Seuraukset eivät ole hyödyllisiä.

"Olemme aliarvioideet näiden järjestelmien herkkyyden."
Tästä dokumentista olikin jo puhetta viime kesänä. Pelkästään tuo promovideokin kertoo mistä on kyse.