sunnuntaina, tammikuuta 10, 2010

Some day classic: Goin' Out West

Jos joku muistaa, niin tässä blogissa on aikaisemmin luvattu palata tämän seuraavan artistin vuoden 1983 jälkeiseen tuotantoon ja se tehdään aloittamalla seuraavasta biisistä:

Goin' Out West on Tom Waitsin kappale palkitulta ja kriitikkojen rakastamalta Bone Machine-albumilta vuodelta 1992.

Albumi oli ensimmäinen varsinainen studioalbumi, jonka Waits teki uraauurtavan trilogian Swordfishtrombones (1983), Rain Dogs (1985) ja Frank's Wild Years (1987) jälkeen.

Waits on näiden kolmen albumin vaikutuksesta todennut Playboyn Steve Oneyn haastattelussa vuonna 1988, että

"En tiedä olenko kääntänyt sivua, mutta avasin oven. Löysin tavallaan uuden sauman. Heitin kiviä ikkunaan. En ehkä pelkää teknologiaa yhtä paljon kuin ennen. Kolmella viime levyllä tutkiskelin omien omituisuuksieni hydrodynamiikkaa. En tiedä mitä seuraavaksi on tekeillä. Rankempaa, ehkä äänekkäämpää. Jutut ovat minulle nyt vähän psykedeelisempiä, ja etnisempiä. Suuntaudun siihen osastoon musiikkia, joka tulee muistoistani, kun kuulin Los Tres Acesia Continental Clubilla isäni kanssa poikasena."
Ennen Bone Machinea Waits teki Big Time-livealbumin (1988) ja soundtracklevyn Night on Earth (1992) Jim Jarmuschin samannimiseen elokuvaan.

Bone Machine kulkee raskaissa ja tummissa sävyissä, varsin omituisenkin äänimaailman keskellä.

Steve Pick kirjoitti St. Louis Post-Dispatchissä albumista mm. seuraavasti:
"Bone Machine on täynnä maailmanlopun kuvastoa, tulipaloja, tulvia ja jatkuvaa sadetta, enkelit ja paholaiset ilmestyvät ihmisten elämiin tuoden mukanaan voimia, joiden voittaminen on mahdotonta, joita emme voi hallita tai edes ymmärtää."
Albumi on äänitetty Prairie Sun Recording-studioilla Kaliforniassa vanhassa sementtipohjaisessa huoneessa rakennuksen kellarissa. Waits itse sanoo pitäneensä huoneen kaiuista.

Albumin tuottajana Waitsin lisäksi on toiminut hänen vaimonsa Kathleen Brennan.

Videon lähde: YouTube. Videon ohjaajaksi on eräissä lähteissä mainittu Bob Dylanin poika Jesse Dylan. Jesse Dylan on myös kuvannut albumin kansikuva, joka näyttää kovin paljon samalta kuin em. videon materiaali.

Lähteitä ja lisätietoja:

15 kommenttia:

Viides rooli kirjoitti...

Tämä jermu on kyllä tosirankka hörhö ja maailmansa ajoittain niin mustansynkkä kellari, ettei sinne välttämättä sunnuntaisin tahtoisi mennä. Waits on ilmiö, lahjomaton lahjakkuus, joka vaatii ihan oman taajuutensa ja mielialansa. Ja hänen äänestään voisi kirjoittaa sata riviä.

SusuPetal kirjoitti...

Charming, absolutely charming. Waitsin kanssa voisin kämpätä ja tehtäisiin yhdessä kaikkea outoa.

Taru kirjoitti...

Virkisti tätä päivää! Mukavan rouheaa!

peteer kirjoitti...

Herranjestas tuota jytkettä ja murinaa. Oli aivan päässyt kokonaan unohtumaan tämäkin extremistinero.

Video on myös loistava.

timbut kirjoitti...

Kiitos kaikenpuolisesta valistuksesta. Timbuktussa ihan täpinöissä. Tää oli kyllä sunnuntain paras. Vaikee pitää suut, turpavärkit supussa, mut' yritetään nyt kovasti. HUIKEAA!!!! Tää on pakko hankkia omaankin retkireppuun jokunen Waits siellä ennestään, vaikkakin vähälllä kuuntelulla.

timbut vielä kirjoitti...

Ei pelkästään musasta ja kuvatuksesta vaan myöskin sanasta
Goin' Out West

"...Well I don't lose my composure
In a high speed chase
Well my friends think I'm ugly
I got a masculine face
I got some dragstrip courage
I can really drive a bed
I'm gonna change my name
To Hannibal or maybe
Just Rex
Change my name to Hannibal
Or maybe just Rex..."

Kyllä, kyllä kannattaa ehdottomasti tassutella sunnuntain klassikoihin, aina joku järjestää ennen kokemattoman hauskaa. Kiitos tästäkin esityksestä!

Vaiheinen kirjoitti...

Viides rooli,
Noinhan se tietysti on, että Waitsin meno tulee sieltä jostain kellareista koko tehollaan. Ilmiö ja kuten tuon Bone Machinen levystudion pomo sanoi: "His talent is a national treasure".

SusuPetal,
Heh... mä voisin lähteä tyypin kanssa kalaan:-)

Taru,
Jes. Vähän sykettähän tuosta saa aikaiseksi.

peteer,
Video on sangen hieno ja jytke pistään ihmettelemään, miksi nykyinen poppi on koskaan edes keksitty.

timbut,
:-)
Kannattaa hankkia. Bone Machine on yksi Waitsin hienoimmista teoksista. Huikea vetohan tuo ja kuten tuossa erinomaisesti Timbuktusta täsmennetään, nuo sanat ovat ihan oma lukunsa.

Ja siis sunnuntaiklassikot ovat aina elämys.

Hirlii kirjoitti...

I H A N A

Waits vaan on. Kymppi.

(tuun kans sp waitsin kans kämppäilemään...ha)

Timo kirjoitti...

Tuo olikin ihan erilainen kuin mitä Tom Waitsista on jäänyt mielikuvaan. Aika hyvää!

lepis kirjoitti...

No jopas sattui. On tullut veivattua tätä viimeiset pari viikkoa. Tosin ilman videota, joten se olikin hauska nähdä.

Mä olisin vakkarivieras siellä Susupetalin ja Tompan kämpillä tekemässä outoja!

Vaiheinen kirjoitti...

Hirlii,
Jep. On. Aika ykkönen.

Timo,
Waitsilla on urallaan tavallaan ainakin kaksi vaihdetta ja taitekohta on tuolla vuodessa -83. Ennen sitä tehty materiaali on pääpiirteissään tavanomaisempaa jazz-vaikutteista materiaalia, mutta sen jälkeen vähemmän tai ainakin niin, että erilainen kokeilevampi ote on vahvasti mukana.

lepis,
Niin sitä pitää:-)

Heh... teitähän on kohta siellä koko joukkue Tompan kämpällä (jos vain joku tietää missä se on) tekemässä kummia. Kannattaisi varmaan pohtia miten samalla reissulla hurmaatte Kathleen Brennanin:-)

Hirlii kirjoitti...

Mä tiedän mä tiedän :)

Eleanor Vatsa kirjoitti...

Mulle on ennestään tuttua jotkut Waitsin herkistelybiisit. Tää oli uutta.

Tuima kirjoitti...

Hieno!!!

Vaiheinen kirjoitti...

Hirlii,
Heh...

Eleanor Vatsa,
Tosiaan Waitsilla on tuotannossaan myös tämä toinen puoli, jota alkuaikoina ei näkynyt, mutta sittemmin on noussut pintaan.

Tuima,
Eikös olekin. Tuota videotakin katselee ihan huvikseen useammankin kerran.