Kolmanneksi pienin

Ensin se näytti päättyneen, mutta ei päättynytkään.

Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos National Snow and Ice Data Center on julkistanut Arktiksenjään sulamiskauden minimin muutama päivä sitten. Lopputulema oli se, että kuluva vuosi oli jääpeitteen laajuudella mitattuna mittaushistorian kolmanneksi pienimmän jääpeitteen vuosi. 

Tänään tutkijat kuitenkin kertoivat, että vuotuisen käänteen jälkeen sulaminen yllättäen jatkuukin. Tarkemmat käyrät julkaistaan kuun vaihteessa, mutta uutta jääpeitteen minimiä tuskin nähdään.

Oli niin tai näin, niin kuvasta on vaikea löytää mitään positiivista. Vuodesta toiseen jääpeitteen pinta-ala pysyy vuosien 1979-2000 keskiarvojen ja normaalivaihtelun alapuolella. Samalla jääpeite ohenee minkä lisäksi Arkitksen vanha ja kestävä jää vähenee.

Kuvan lähde: National Snow and Ice Data Center. 

2010 Arctic Ice Update

Climate Denial Crock of the Week päivittää katsaustaan Arktiksen jäätilanteesta:

Ilmastojahkailijoiden sukupolvi

Ilmastorintamalta ei näytä olevan edelleenkään mitään hyvää kerrottavaa.

Kuluvasta vuodesta on ilmastotutkijoiden mukaan tulossa vuodesta mittaushistorian kuumin. Tähän johtopäätökseen ovat päätyneet 48 maan ilmastotutkijat, jotka ovat julkaiseet yhdysvaltalaisten NASA:n ja NOAA:n sekä brittiläisen Met Officen johdolla raportin, joka uutisen mukaan lopullisesti todistaa ilmaston lämpenemisen.

Samaan suuntaan osoittaa toinenkin tutkimus, jonka mukaan vuoden 2010 ensimmäinen vuosipuolisto oli kuumin vuonna 1880 alkaneen mittaushistorian aikana.

Tämä näkyy myös Arktiksella, jossa NSIDC:n mukaan jääpeitteen laajuus oli toiseksi pienin vuoden 1978 jälkeen. Samassa vaiheessa vuotta pienin jääpeite havaittiin vuonna 2007.  Tutkijat kertovat myös, että jääpeitteen vanhin jää sulaa.

Luonnossa tämä näkyy siten, että esimerkiksi Grönlannista on lohjennut valtava jäälautta. Delawaren yliopiston tutkijat kertovat torstaina irronneen jäälautan olevan jopa 260 neliökilometrin kokoinen.

Maapallon merissä kasviplanktonin määrä on vähentynyt hälyttävästi ja tutkijat arvelevat sen johtuvan meriveden lämpenemisestä. Sekin tiedetään, että valtamerten kalakannat ovat romahtamassa lähivuosikymmeninä. Ylipäätänsä merten ruokaketjut ovat vaarassa ja uhkaavat aikaa myöten myös ihmisten ruokahuoltoa koko maapallolla.

80 % sademetsistä uhkaa kadota ilmastonmuutoksen seurauksena seuraavan vuosisadan kuluessa.

Tuossa vain käytännön esimerkkejä siitä, mitä seurauksia ihmisen toiminnalla Maan pinnalla voi olla.

Miten ihmiskunta reagoi asiaan? Se pistää päätä kuivuvaan pensaaseen minkä ehtii. Öljyfirmat syytävät rahaa ilmastodenialisteille ja pyrkivät estämään kaikin keinoin välttämättömien muutosten tekemisen. Oklahoman yliopiston ympäristösosiologi Riley Dunlapin mukaan ilmastoskeptistä liikettä ei olisi olemassa ilman konservatiivisia ajatushautomoita ja niiden harjoittamaa harhautusta (Tiede 3/2010 s. 30-31).

Yhdysvalloissa ilmastolainsäädännön uudistaminen on juuttunut poliittisiin kiistoihin, eikä sellaista ole ainakaan tänä vuonna odotettavissa. Tällä on merkitystä siksi, että jos Yhdysvallat eivät ole halukas ottamaan edelleenkään johtavaa asemaa ilmastoasioissa, ei sitä ihan äkkiä muutkaan tee.

Esimerkiksi kelpaa EU, joka keskustelee, mutta jahkailee riittämättömien tavoitteiden kanssa. EU:n kolme suurta maata Ranska, Saksa ja Iso-Britannia vaativat kesällä unionin yhteisen päätöstövähennystavoitteen yksipuolista nostamista nykyisestä 20 %:sta 30 %:iin. Komissiossa on kuitenkin linjailtu, ettei yksipuoliseen tavoiteen nostamiseen ole aihetta elleivät EU:n ulkopuoliset maat tule siihen mukaan.Suomi kuuluu niihin maihin, jotka näyttävät lähtökohtaisesti jarruttelevan ilmastopäästöjen vähennystavoitteen kiristämistä.

Epäonnistuneen Kööpenhaminan ilmastokokouksen jälkeen seuraava suurempi ilmastokoitos pidetään loppuvuodesta Meksikon Cancúnissa. Sen valmistelut tökkivät pahasti, eikä Meksikosta tultane saamaan mitään kansainvälisiä sopimuksia aikaiseksi. Koko konferenssista on tulossa likipitäen tarpeetonta ilmastoturismia.

Pikajuna helvettiin siis kiihdyttää edelleen ja ihmiskunta jahkailee lyhyen aikavälin pikavoittoja keräillessään, vielä kun voi. Elämme siis ilmastojahkailijoiden sukupolvien aikakautta. Milloin alamme etsiä syyllisiä?

(Kuvassa jään ikä Arktiksella, lähde NSIDC)

Sulaa sulaa

Yhdysvaltalainen National Snow and Ice Data Center on julkaissut jälleen raporttia Arktiksen jääpeitteen sulamistilanteesta. Toukokuussa ilman lämpötilat pysyivät keskiarvojen yläpuolella ja jääpeite pieneni vauhdilla. Kuun lopulla jääpeitteen koko oli jo lähellä vuoden 2006 ennätyksellisen pieniä lukemia.

Vaikka vielä on varhaista sanoa, saavutetaanko tällä sulamiskaudella uusi ennätys sulamisessa ja jääpeitteen pienuudessa, suunta on selvä. Arktis sulaa.

Ehkä se on paradoksaalista, mutta Arktiksen olosuhteista johtuen kylmät talvet saattavat olla Suomessakin tavanomaisia. HS:n mukaan ilmastotutkija James Overland perustelee asiaa sillä, että pohjoisen napaseudun lämmönnousu: se vaikuttaa ilmanpaineeseen Pohjoisnavan yllä ja muuttaa tuulten suuntia, mikä puolestaan viilentää lähialueita.


(Kuva: NSIDC)

Hieman alle keskiarvon

Huhtikuussa Arktiksen jääpeitteen koko oli juuri ja juuri vuosien 1979-2000 keskiarvon alapuolella. Jääpeitteen pinta-ala kuluvan vuoden huhtikuussa oli laajin verratuna muihin viimeisen vuosikymmenen huhtikuihin. Samaan aikaan vanhaa ja paksumpaa jäätä virtasi etelään, missä sen odotetaan sulavan kesäkaudella. Lämpötilat pysyivät yhä edelleen keskiarvojen yläpuolella.

Yksi syy, sinänsä myönteisiin uutisiin Arktiselta, oli se, että talvikauden jääpeitteen kasvun maksimi ajoittui poikkeuksellisen myöhäiseen ajankohtaan eli maaliskuun viimeiseen päivään. Sulamiskausi alkoi siis melkein kuukauden normaalia myöhemmin.

Ilmastonmuutos ei ole ohi, eikä edes pysähtymässä, sillä pitemmän aikaväli tarkastelu osoittaa yhä edelleen mittareiden olevan vahvasti sulamisen suunnassa.

Lähde: NSIDC.

Myöhäisin maksimi

Pohjoisen napajään vuotuinen maksimi on jälleen nähty ja tällä kertaa se tuli yhdysvaltalaisen tutkimuslaitos NSIDC:n mukaan satelliittimittausten historian myöhäisimpänän ajankohtana eli 31.3.2010. Edellisin myöhäisin maksimikoettiin vuonna 1999.

Myönteinen piirre arktisen alueen lämpimän syksyn jälkeen on ollut se, että maaliskuussa jääpeite kasvoi edelleen, mikä tarkoitti sitä ettei jääpeite jäänyt aikaisempaan ennätyksellisen pieneen pinta-alaan, vaan noin 670 000 meliökilometriä sen yläpuolelle.

Yhä edelleen jääpeitteen maksimi jäi alle vuosien 1979-2000 keskiarvon alle, vaikkakin oli normaalin vaihteluvälin sisällä.

Vaikka Arktiksella jääolosuhteet eivät nyt näytä ihan niin huonoilta, ilmastonmuutos ei ole vetäytymässä, vaan ilmaston lämpötila on nousemassa yhä edelleen ja selvästi. The Blackboard-blogin mukaan RSS:n data kertoo globaalisti vuoden 2010 alku oli mittaushistorian lämpimin.

(Kuva: NSIDC)

Aliarvioitua ilmastonmuutosta

Viime aikoina kansainvälistä ilmastopaneeli IPCC:tä ovat koetelleet kaikenlaiset kohut ja kriisit. Harvadin James McCarthy arvioi Scientific Americanin jutussa, että historiansa aikana IPCC on yleensä ollut arvioissaan konservatiivinen ja pikemminkin aliarvioinut ilmastonmuutosta kuin yliarvioinut sitä.

Ilmasto-ongelma saattaa siis hyvinkin olla suurempi kuin on kuviteltu eikä sitä vaikkapa vanhojen sähköpostien vuotaminen julkisuuteen muuta miksikään.

Esimerkiksi Kanadassa tutkijat ovat Vancouver Sunin mukaan havainneet merijään sulavan Arktiksella nopeammin kuin aikaisemmin on pessimistisimmissä arvioissa kuviteltu.

Kuluvalla viikolla uutisoitiin myös Luxembourgin valtion kokoisesta jäävuoresta, joka on lohjennut Antarktiksesta. Syy voi olla osin ihan luonnollinenkin, mutta myös ilmastonmuutoksella arvioidaan olevan sormensa pelissä. Lohkeaminen voi vaikuttaa myös merivirtoihin, jotka puolestaan säätelevät ilmasto-olosuhteita esimerkiksi täällä pohjolassa.

Maailma muuttuu ja ihmiskunta jahkailee.

Kuvassa Mertz-jäätikön kielekkeestä lohjennut jäävuori kuvattuna 20.2.2010. Lohkareen pituus on noin 78 kilometriä ja leveys noin 39 kilometriä.

(Kuva/Photo by Neal Young © Commonwealth of Australia)

Arktiksen tammikuu

Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos NSIDC kertoo, että vaikka tammikuu olikin lämpötiloiltaan viileä arktisen alueen merillä, Arkitiksen jääpeitteen kasvu jatkoi urallaan, joka on alle normaalin. Tammikuun lopulla jääpeitteen laajuus putosi vuoden 2007 vastaavan ajankohdan tason alle.

Varsin Atlantin puoleisella osalla Arktista jääpeite oli epänormaalin pieni.

Tammikuussa 2010 jääpeitteen koko oli 13,78 miljoonaa neliökilomteriä, mikä on 1,08 miljoonaa neliökilomteriä vähemmän kuin vuosien 1979-2000 keskiarvo, mutta 0,18 miljoonaa neliökilometriä vuoden 2006 ennätyspientä jääpeitteen laajuutta suurempi.

Jos eri vuosien tammikuita vertailee toisiinsa, voi päätellä jääpeitteen olevan hiljalleen hiipumassa. Se sulaa.

Lähde ja kuva: NSIDC.

Metaani purkautumassa ilmakehään

Ylen uutiset kertoo BBC:n uutiseen nojaten, että Alaskan yliopiston tutkimusryhmä on havainnut merenpohjaan keräytyneiden metaanikasaumien alkaneen purkautua Jäämerellä Siperian pohjoispuolella. Alueen ilman metaanipitoisuuksien on havaittu olevan 100 - 1000-kertaisia normaalitasoon verrattuna.

Yle kertoo myös:

"Tutkijoiden pahin pelko on, että metaani alkaa purkautua äkillisesti, mikä johtaisi ilmakehän lämpenemisen itseään ruokkivaan kierteeseen ja lämpötilan hyppäyksenomaiseen nousuun. Tällainen tapahtuma on koettu maapallolla ainakin kerran, tutkijat kertovat.

Huolestuttavaa on myös, että tutkijoiden alustavien tutkimustulosten mukaan metaani vapautuu lähes kokonaisuudessaan ilmakehään. Tutkijat olivat aiemmin odottaneet, että suuri osa siitä imeytyisi meriveteen."

Nyt uutisoitu tutkimustulos on saman suuntainen kuin aikaisemmin saadut MIT:n tutkimustulokset,  brittiläis-saksalaisen tutkimusryhmän tulokset ja ruotsalais-venäläiset tulokset. 

Kuten Tukholman yliopiston professori Örjan Gustavsson sanoo, paniikkiin ei kuitenkaan ole mitään syytä.

Paniikki olisikin aika turhaa, koska keinot vaikuttaa asiaan ovat varsin vähäiset ja ne ovat pitkälti samoja kuin ilmastonmuutoksen hillinnässä ylipäätänsäkin.

Asia on sen verran vakava, että sen edessä pelkkien tutkijoiden huolestuminen ei enää riitä, sillä pahimmassa tapauksessa ongelma voi aiheuttaa poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen yhteiskunnallisen murroksen, jollaista sivilisaatiomme ei ole kokenut.

Risto Isomäkeä lainaten voi sanoa, että

"Tästä ilmastonmuutoksesta saattaa tulla vielä aikamoinen spektaakkeli".

* * *

Yksi jatkoselvitysten aihe on kaiketikin tuo, miksi metaani ei imeydykään meriveteen, vaan näyttää vapautuvan kokonaisuudessaan ilmakehään. Epäilemättä yksi selvitettävä yhteys on se, mikä vaikutus ilman kasvaneella hiilidioksidipitoisuudella on tuohon prosessiin ja sillä, että merten kyky sitoa myös hiilidioksidia on rajallinen.

Päivän päätteeksi tästäkin yhteydestä saatetaan kuulla vielä huonoja uutisia.

Eurooppa palelee, Arktiksella on lämmintä

Euroopassa ja Yhdysvalloissa hytistään pakkasessa, mutta Arktiksella on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä. Se tarkoittaa myös sitä, että pohjoisen napa-alueen jääpeitteen koko on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen pieni ja talvikaudella tapahtuva jääpeitteen kasvu on jäämässä normaalia pienemmäksi.

NSIDC:n mukaan viime vuoden joulukuussa jääpeitteen koko oli 12,48 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 920 000 neliökilometriä vuosien 1979 - 2000 keskiarvon alapuolella. Joulukuussa jääpeitteen koko oli vuonna 1979 alkaneen mittaushistorian neljänneksi pienin.

Viime vuonna jääpeitteen laajuus vaihteli siten, että syyskuussa jääpeitteen minimi on suurempi parina edellisenä vuonna, mutta silti pitemmän ajan keskiarvojen alapuolella. Viime kesä oli Arktiksella suhteellisen kylmä. Ongelmana on silti se, että jääpeite on yhä enemmän nuorta ja herkemmin sulavaa jäätä. Vanha ja kova jää on hiljalleen häviämässä.

NSIDC:n tiedotteessa viitataan Barberin et.al. tekemään tutkimukseen (doi:10.1029/2009GL041434), jonka arvion mukaan jääpeite on sulamiskauden päätteeksi hauraampaa kuin aikaisemmin on arvioitu. Climate Progress kiinnittää myös huomiota samoihin tutkimuksiin ja viittaa myös siihen, ettei pelkästään jääpeitteen koko, vaan sen tilavuus on merkitsevää.

Climate Progress viittaa myös useammassa paikassa julkaistuun Maslowski et.al. tutkimustulokseen (FreshNor-konsortion PDF), jonka arvion mukaan saatamme nähdä jäästä vapaan Arktiksen vuosien 2011 syksyn ja 2016 syksyn välillä.

Sen jälkeen vain vähäisen määrän jäätä oletetaan selviävän kesäkauden yli Arktiksella.

Vuoden 2009 jääpeitteen kehitys näytti siis tältä:

 Kuvat:

• Average Air Temperature Anomaly: National Snow and Ice Data Center courtesy NOAA/ESRL Physical Sciences Division
• Arctic Sea Ice Extend: National Snow and Ice Data Center

Lämpimät tuulet ovat hidastaneet jääpeitteen kasvua

Yhdysvaltalaisen National Snow and Ice Data Center (NSIDC)-tutkimuslaitos kertoo, että Arktiksen talvikauden jääpeitteen kasvu on niin ikään jäämässä kohtuullisen vaatimattomaksi. Tutkimuslaitos kertoo, että lämpimät tuulet ovat hidastaneet jääpeitteen kasvua alueella.

Arktiksen jääpeitteen laajuus oli kuluvan vuoden syyskuussa, arktisen kesän päätteeksi, vuonna 1979 alkaneen satellittimittausten historian kolmanneksi pienin. Lokakuussa jääpeitten laajuus oli vastaavaan vuoden aikaan verrattuna mittaushistorian toiseksi pienin.

Tilanne oli parempi kuin vuosina 2007 ja 2008, mutta 5 viime vuoden aikana on nähty mittaushistorian 5 pienintä jääpeitettä Pohjoisnavalla. Parin viime vuoden myönteisestä kehityksestä huolimatta tutkijat eivät usko paluun 1970-luvun oloihin olevan mahdollista, vaan arvelevat lähivuosikymmeninä nähtävän Pohjoisnapa ilman jääpeitettä kesäisin.

Jääpeitteen laajuuden lisäksi myös jääpeitteen paksuudella on merkitystä ja kuten tunnettua, jääpeitteen paksuus on muuttunut viime aikoina huomattavasti. Myös käynnistynyt El Niño aiheuttaa huolta ja mitä ilmeisimmin kuluvasta vuosikymmenestä on tulossa globaalisti mittaushistoriansa kuumin.

Jääpeitteen muutoksia käsittelee myös Peter Sinclair videossaan Climate Denial Crock of the Week/2009 Sea Ice Update.

Kolmanneksi pienin elokuu

Pohjoisen napa-alueen tuulet ja sääolosuhteet ovat hieman hidastaneet jään sulamista elokuussa. Silti kuluvan vuoden elokuussa Arktiksen jääpeitteen koko oli vuodesta 1979 alkaneen mittaushistorian kolmanneksi pienin.

National Snow and Ice Data Center-tutkimuslaitoksen tutkijat eivät odota lähiviikkoina havaittavan vuotuisen jääpeitteen minimin alittavan vuoden 2007 ennätyksellisen pientä pinta-alaa. Tällä hetkellä jääpeite on pudonnut alle vuoden 2005 tason eli alle entisen kolmanneksi pienimmän pinta-alan. Toiseksi pienin jääpeitteen pinta-ala havainnoitiin viime vuonna.

Kun eri vuosina elokuussa tehtyjä mittauksia verrataan toisiinsa, huomataan jääpeitteen pinta-alassa selvästi aleneva trendi.

Nyt olisi varsin oiva paikka pistää käyntiin vedonlyönti siitä saavutetaanko uusi minimi vuoden päästä. NASA arvioi uuden globaalin lämpötilaennätyksen syntyvän 1-2 vuoden sisällä. Siihen vaikuttaa ensimmäkseen kaksi asiaa eli ihmisen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ja El Niño/La Niña-syklin kääntyminen lämmittävälle puolelle.

(Kuva ja lähde: NSIDC)

Metaani karkaa Arktiksella

BBC:n uutisen mukaan tutkijat ovat saaneet todisteita siitä, että mereen sitoutunut metaani on karkaamassa ilmakehään.

Brittiläis-saksalainen tutkijaryhmä on mitannut kaikuluotaimella metaanikuplia eri syvyyksiltä ja ovat huomanneet niiden olevan nousemassa pintaan.

Metaanin on arveltu vapautuvan meren pohjasta kun lämpötila nousee, jolloin sedimentissä oleva jää pääsee sulamaan.

Metaani on keskeinen kasvihuonekaasu ja sen vapautuminen ilmakehään on huono tai vieläkin huonompi juttu. Ilmiö voi vahvistaa ilmastonmuutosta ja johtaa siihen, että koko ilmiö repeää käsistä.

Soita ja sulavaa jäätä

YLE Uutiset kertoo, että pohjoiset turvesuot ovat erittäin herkkiä ilmastonmuutokselle. Kansainvälisen tutkijaryhmän 8 vuoden Ruotsin Lapissa tehtyjen tutkimuksen mukaan pienikin lämpeneminen kasvattaa soiltä pääseviä ilmastopäästöjä rajusti.

Tutkijat lämmittivät turvesuoaluetta keinotekoisesti siten, että sen lämpötila nousi yhden asteen. Tutkijat havaitsivat, että asteen lämpeneminen kasvattaa suosta lähteviä hiilidioksidipäästöjä 50 %.

Tulos on huolestuttava, sillä maapallon lämpötilan ennakoidaan nousevan ainakin pari astetta seuraavan vuosisadan kuluessa ellei enemmänkin ja maailmassa suota riittää.

Yhdysvaltalainen National Snow and Ice Data center (NSIDC) taas kertoo, että heinäkuussa arktiksen hääpeitteen koko oli mittaushistoria kolmanneksi pienin. Vain vuosina 2006 ja 2007 jääpeite on ollut pienempi.

Viime heinäkuun jääpeitteen sulaminen on NSIDC:n mukaan lähes identtinen ennätysvuoden 2007 kanssa.

Vuosittainen minimi nähdään syyskuussa.

Hämmentäviä jäätikkökuvia USA:sta

Yhdysvaltain hallitus on julkaissut satelliittikuvia jäätiköistä ja niiden sulamisesta viime vuosina. Edellisen presidentin eli George W. Bushin hallinto jemmasi kuvat kaikilta muilta paitsi tutkijoilta, koska ne ovat "unsuitable for public release".

Bushin hallinnon vahingollisuutta ilmastoasioille sekä pyrkimystä piilottaa ja kieltää koko ilmiö, ei voi kuin ihmetellä.

Kuvat ovat varsin hätkähdyttäviä, vaikka yksittäisiä peräkkäisinä vuosina otettuja paikallisia kuvia ei pitäisi liian suoraviivaisesti verrata toisiinsa. Kun taas materiaalia on tarpeeksi ja kaikki antaa vinkkejä samaan suuntaan, on aika tehdä johtopäätöksiä.

Kokonaisuudessaan kuvamateriaalia on useammalta vuodelta ja eri paikoista. Kuvia on olemassa yli 700 yhteensä 6 arktisen alueen paikalta ja 500 yhteensä 22 paikasta Yhdysvalloista.

Kuvassa on peräkkäisinä vuosina (2006 ja 2007) Alaskan pohjoisrannikon Barrowsta samaan aikaan vuodesta (heinäkuu) otettu kuva.

Linkit:

• Kuvia USGS:n sivuilla
• Uutinen aiheeseen Reutersilla

(via PodKaista)

Kuva: U.S. Geological Survey, Department of the Interior/USGS

Välähdyksiä

Koska tässä on reissaamisen ja muun sellaisen seurauksena RSS-lukijan lista täynnä kaikenlaista mielenkiintoista, niin otetaan ihan muutama poiminta maailman menosta.

Pohjoisen napa-alueen jääpeite sulaa tänä vuonna nopeammin kuin vuonna 2008, mutta ei aivan yhtä nopeasti kuin ennätysvuonna 2007. NSIDC:n tutkijat eivät vielä osaa sanoa pudotaanko syyskuussa vuoden 2007 minimin alle.

Sampsa on koostanut Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta-blogiin tarinaa jatkuvan taloudellisen kasvun haitoista sekä siitä, että nykyisin käyttämämme BKT eli bruttokansantuote ei oikeastaan mittaa hyvinvointia, vaan jotain ihan muuta.

Bruce Bisset kirjoittaa Celciaksessa mm. siitä, että jos Japanissa valta vaihtuu vaaleissa, saattavat ilmastotavoitteet siinäkin maassa muuttua sekä siitä, että Venäjä on maailman energiaintensiivisin maa. Venäjällä käytetään kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin Yhdysvalloissa saman BKT-määrän tuottamiseksi.

Joe Romm debatoi ja kirjoittaa Climate Progress-blogissa pilvien vaikutuksesta ilmastonmuutokselle. Pilvien merkitys ei ole ollut kovinkaan selvää tutkijoille eikä niiden merkitystä maapallon lämenemiselle ole osattu kunnolla mallintaa. Uusimmissa tutkimuksissa on läydetty viitteitä siitä, että pilvisyydellä saattaa olla huolestuttavasti ilmastonmuutosta vahvistavia vaikutuksia.

Mari Koo kirjoittaa Kulutusjuhlassa hyvästä ideasta. Tekstareilla tulee turhaan kuittailtua ties mitä asioita, joten "Säästä rahaa & luontoa: laita tekstarin loppuun ev, kun et halua turhia ’ok’ kuittauksia. Teen niin, kerro asiasta muillekin."

Sulaminen jatkuu

Pohjoisen napa-alueen sulaminen jatkuu. Arktiksen jääpeitten sulamiskausi oli kesäkuun lopussa puolivälissä. Sulamisen maksimi tai jääpeitteen koon minimi saavutetaan syyskuussa.

Tänä kesänä sulaminen on yhdysvaltalaisen National Snow and Ice Data Center-tutkimuslaitoksen mittausten mukaan selvästi alle vuosien 1979-2000 keskiarvon, mutta vain hitusen ennätysvuoden 2007 sulamistilanteen paremmalla puolella. Sulaminen siis jatkuu, eikä uuden minimin syntyminen tänä vuonna ole poissuljettu ajatus.

Kesäkuussa jääpeitettä hävisi Arktiksella noin 68 300 neliökilometriä päivässä ja keskimäärin jääpeitteen koko oli 11,48 miljoonaa neliökilometriä.

Kuvassa on esitetty mittausvuosien 1979-2009 heinäkuiden kuukausikeskiarvot. Viime vuosina heinäkuussa jääpeitteen koko on ollut hyvin lähellä toisiaan, mutta pitemmän aikavälin tarkastelusta voidaan huomata, että jääpeitteen koko pienenee 3,3 % vuosikymmenessä eli jäätä katoaa vuodessa keskimäärin 40 100 neliökilometriä.

Kuvan lähde: National Snow and Ice Data Center

Arktiksen vuosi

Vuosi 2008 oli toiseksi pienimmän jääpeitteen vuosi pohjoisella napa-alueella. Ennätyspieni jääpeite havaittiin vuonna 2007.

Jääpeitteen minimi saavutettiin syyskuussa ja sen jälkeen kohti talvea jääpeite on ollut kasvamaan päin ilmojen kylmetessä. Kuitenkin joulukuussa 2008 jääpeitteen kasvu pysähtyi yhdysvaltalaisen National Snow and Ice Data Centerin mukaan viikon ajaksi. Samanlaisia ilmiöitä on esiintynyt aikaisemminkin, vaikka mitenkään erityisen yleisiä ne eivät ole olleet.

Tutkimuskeskuksen mukaan syynä ilmiöön oli poikkeukselliset ilmanpaineolosuhteet sekä poikkeuksellisen korkea pintalämpötila Barentsin merellä.

Sen jälkeen jääpeitteen kasvun kehitys on noudatellut ennätysalhaisen vuoden 2007 käyrää.

Käyrästä ei vielä voi tehdä mitään erityisiä ennusteita koskien vuotta 2009, mutta verrataan viime vuosien lukemia sitten vuosien 1979-2000 tai 1979-2008 keskiarvoihin, niin selvästi sen alapuolella jääpeitteen kehitys kulkee. Kehitys noudattelee suunnilleen vuosien 2002-2008 keskiarvoa.

Kaikenkaikkiaan näyttää siltä, että kehityksen suunta on sitä kohden, että tämän sukupolven aikana nähdään jäästä vapaa pohjoisnapa. Pelkän jääpeitteen laajuuden lisäksi on syytä huomioida jääpeitteen paksuus ja sekin on huolestuttavasti pienentynyt viime vuosina.

Kuvassa viimeisen vuoden mittaustulokset jääpeitteen laajuudesta Arkitksella. Kuvan lähde National Snow and Ice Data Center.