Ilmastopolitiikan hidas eteneminen ei ole vahinko

Ilmastonmuutos alkaa hiljalleen näkyä arkipäiväisessä ympäristössämme ja muutenkin kuluva vuosi on ollut yhtä katastrofia.

Kuten Climate Progress kirjoittaa, Yhdysvalloissa on nähty maan historian pahin öljyonnettomuus, maapallon lämpötilat hipovat ennätyslukemia, maapallon jäätiköistä irtoaa Manhattanin kokoisia kimpaleita, lämpöaallot ja metsäpalot rasittavat Venäjää ja huipputulat Pakistania ja niin edelleen. Lisää on tulossa eli äärimmäisten sääolosuhteiden arvioidaan yleistyvän.

Poliittisesti olennainen kysymys on ilmastopolitiikassa ollut jo pitkään se, milloin Yhdysvallat ja muut suuret kasvihuonekaasujen päästäjät saadaan mukaan päästäjen rajoittamiseen. Nykyisellään päästöt vain kasvavat ja se dead line, jonka jälkeen ilmaston lämpeneminen olisi rajoitettavissa hallittavalle tasolle, vain lähestyy.

Yhdysvalloissa lainsäädännön kehittäminen on nyt pysähtynyt senaattiin, eikä sieltä ihan heti tule ulos. Kansainvälisesti se tarkoittaa sitä, etteivät esimerkiksi Mexicossa kuluvan vuoden lopulla pidettävät ilmastoneuvottelut tule tuottamaan mitään olennaista tulosta.

Yhdyvaltojen lainsäädännön jumiutuminen se ei ole mikään poliittinen lipsahdus, vaan selvästi ostettu lopputulema:

This failure is no accident. Big Oil, Dirty Coal, and other special interests like the American Petroleum Institute combined spent hundreds of millions of dollars lobbying lawmakers and filling their campaign coffers. So far, these dirty energy corporations have gotten their money’s worth.

Daniel J. Weiss, Rebecca Lefton, Susan Lyon ovat koonneet tietoja energiafirmojen ja kauppajärjestöjen Yhdysvalloissa ilmastolainsäädännön edistamista vastaan käyttämistä lobbausrahoista (taulukko excel-muodossa).

Vuoden 2009 tammikuusta kuluvan vuoden heinäkuuhun mennessä alla listatut yhtiöt ovat kuluttaneet yhteensä noin 535 490 000 dollaria ilmastopolitiikan torppaamiseen. Siis yli puoli miljardia dollaria sen lobbaamiseksi, että eräs maailman suurimmista ympäristöongelmista saa jatkaa toimiaan kuten aina ennenkin, tulevaisuudesta piittaamatta.

Yhtiöt, jotka ovat käyttäneet miljoonia tähän toimintaan:

• Exxon Mobil
• ConocoPhillips
• Chevron Corporation
• Southern Company
• BP
• Koch Industries
• Royal Dutch Shell
• American Electric Power
• Peabody Energy
• Berkshire Hathaway
• Duke Energy
• Energy Future Holdings Corporation
• Anadarko Petroleum
• Williams Companies
• Entergy Corporation
• Exelon Corporation
• CONSOL Energy
• Public Service Enterprise Group
• Constellation Energy
• Chesapeake Energy

Kauppajärjestöt, joiden tiedetään olleen samalla asialla ovat:

• US Chamber of Commerce
• Edison Electric Institute
• Business Roundtable
• American Chemistry Council
• National Association of Manufacturers
• American Petroleum Institute 
• National Rural Electric Cooperative Association
• American Farm Bureau
• National Mining Association
• America's Natural Gas Alliance
• National Petrochemical and Refiners Association
• Independent Petroleum Association of America
• American Coalition for Clean Coal Electricity
• American Gas Association

Se on yhdysvaltalaisen meiningin kunniaksi sanottava, että tietoja tällaisesta rahoitustoiminnasta on saatavilla. Mitenköhän mahtaa olla Euroopassa? Paljonko firmat ovat rahoittaneet vaikkapa europarlamentaarikkojen toimia ja toimintaa tai kansallisia päätöksentekijöitä sen eteen, että välttämättömään ei pitäisi ryhtyä?

Tuskinpa vaan se euromäärä on 0.

Maailman parantamista?

Eurooppa oli viikonloppuna taloudellisessa mielessä kuilun partaalla, mutta antamalla vakuuksia jättimäisistä rahasummista tilanne näyttää YLEn uutisen mukaan hetkeksi rauhoittuneen. Se ei kuitenkaan pitemmän päälle riitä, vaan EU:n jäsenmaiden talouksillekin pitää tehdä jotain. Samalla puheet siitä, että EU:lla olisi syytä olla suhteessa jäsenvaltioihin kontrollikeinoja, kasvavat.

Pelastus oli jälleen lopulta markkinoiden käsissä ja oletettavaa on, että talousongelman jälkihoito ratkaisee, miten kestäväksi nyt nähdyt toimenpiteet osoittautuvat. Ongelman juuret ovat varsin syvällä ja lopulta kasvuhakuisen talouden mekanismeissa.

* * *

Tarjalla on oikeita puheenaiheita kanaalin varrella. Samalla kun esillä pidetään kaikenlaisia joutavia puheenaiheita ja juorumasiinaa, maailmaa vaivaavat suuret kysymykset kuten vesi ja sen puute, peak oil, mehiläiset, ruoantuotanto ja kontrolli.

Kannattaa katsoa ja pohtia mikä onkaan tärkeää.

* * *

Yhdysvalloista kuuluu kaikenlaisia uutisia. Meksikonlahti valuu öljyä ja asian korjausyritykset eivät näytä onnistuvan. Öljybusineksen pahimmat skenariot kelluvat meren pinnalla.

New Jerseyssä Oyster Creekin ydinvoimalaitos vuotaa radioaktiivista tritiumia, joka ei ole kaikista pahimpia radioaktiivisia aineita. Silti pitoisuudet ylittävät selvästi lain salliman ja aiheuttavat huolta. Vaikka kyse ei ole mistään pahimmasta kriisistä, tapahtuma muistuttaa siitä, että nämä laitteet eivät ole idioottivarmoja.

Senaatti on keskiviikkona ottamassa käsittelyyn odotetun ilmasto- ja energialain, jolla pyritään myös luomaan reippaasti työpaikkoja puhaan energian parissa. Se voi olla Yhdysvaltojen taloudessa yksi pitemmänaikavälin suuntaa muuttava tekijä.

Sekasotkua Kööpenhaminan alla

Maailman valtioiden valmistautuessa Kööpenhaminan ilmastokokoukseen ovat kaksi maailman suurinta kasvihuonekaasupäästöjen tuottajaa ilmaisseet vihdoin omia tavoitteitaan päästöjen vähentämiseksi.

Yhdysvallat ilmoitti joku päivä sitten alustavasti vähennystavoitteeksi 17-20 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Ne eivät ole yhteismitallisia neuvotteluissa ja esimerkiksi EU:n piirissä kerrottuihin päästövähennyksiin, missä vertailuvuotena on käytetty vuotta 1990.

Jos vertailuvuodeksi otettaisiin tuo 1990, Yhdysvaltojen lupaukset tarkoittaisivat 3-4 %:n päästövähennyksiä eli Yhdysvaltojen tarjous ei ole edes samalla kymmenluvulla mistä muu maailma keskustelee.

Yhdysvaltojen tarjous ei yllättänyt.

Eipä siis ihme, että presidentti Barack Obama piipahtaa Kööpenhaminassa samalla reissulla, kun hän noutaa Nobelin rauhanpalkinnon. Hän käväisee kokouksessa sen alkupäivinä, jolloin asiat eivät olevielä valmiit. It's Getting Hot In Here kommentoi asiat siten, että:

"Obama coming to the UN climate party early and empty"

Mitäpä tuohon nyt lisäämään. Nyt ei enää kaivata Obamaltakaan mitään hengennostatuspuheita, vaan asiaa, päätöksiä ja todellisia sitoumuksia.

* * *

Kiina ilmaisi tavoitteitaan siten, että maan talouden hiili-intensiteetti laskee 40 - 45 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, kun vertailuvuotena pidetään vuotta 2005. Hiili-intensiteetillä tarkoitetaan hiilidioksidipäästöjä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Kiinan tavoite toteutuessaan tarkoittaisi arvion mukaan sitä, että päästöt ovat vuonna 2020 noin 16 -17 % suuremmat kuin vuonna 2005.

HS otsikoi asian siten, että "Kiina vastasi Yhdysvaltojen päästövähennyksiin mojovilla prosenteilla". Prosentit ovat toki mojovia, mutta tavoite ei niinkään.

Kiina on myös kertonut tavoittelevansa sitovaa päästöleikkaussopimusta Kööpenhaminasta. Hyvä tavoite, mutta lupaukset tässä vaiheessa prosessia eivät enää auta, varsinkaan kun ne pitäisi sovittaa muiden tavoitetasoihin.

* * *

Kun Yle uutisoi, että "Ilmastonmuutoksesta parhaimmillaan hyötyä Suomelle" vertaillaan jälleen asioita bruttokansantuotteeseen, joka kuvaa kansantalouden kokonaistuotantoa, ei esimerkiksi hyvinvointia tai siihen liittyviä suureita.

On siis aika turhaa puhua ilmastonmuutoksesta hyötymisestä, jos mittari on BKT.

* * *

Suomessa sen sijaan keskitytään ilmastokokouksen osalta niin sanotusti olennaiseen. Siis siihen, kuka saa johtaa suomalaista delegaatiota. Suomesta on menossa presidentti, pääministeri ja lisäksi vielä pari muutakin ministeriä. Sitä vaan nyt taas Suomessa tiedetä kuka johtaa tätä laumaa ja kuka taas ei.

Kokous on YK:n koollekutsuma ja sisältää runsaasti EU-asioita. Suomi on neuvotellut osana EU:ta. Ongelma on lähtöisin siitä, että presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa, mutta EU-asiat kuuluvat pääministerille.

Tämä kahden lautasen pelleily niin EU:ssa kuin muuallakin ei ratkea millään muulla tavoin kuin sillä, että ulkopolitiikka karsitaan pois presidentin valtaoikeuksista. Niin pitäisikin tehdä, sillä se korostaisi parlamentarismia. Nykyinen malli on typerä ja saa suomalaisten toiminnan maailmalla näyttämään hölmöltä.

EDIT klo 22.25
Kannattaa muuten lukaista myös toimittaja Pasi Toiviaisen blogikirjoitus "Ilmastonmuutos etenee hälyttävästi – yhteenveto uusimmista havainnoista julkaistu", joka tiivistää tutkijoiden julkiaseman Copenhagen Diagnosis -raportin.

Olisi siis syytä saada jotakin aikaiseksi.

Yhdysvalloilta lupauksia?

Yhdysvaltojen hallitus on ilmastoneuvotteluissa ollut ikäänkuin oman lainsäädäntönsä panttivanki. Obaman hallinnon lakiehdotukset ovat jumisa senaatissa ja samalla muulle maailmalle pitäisi vakuuttaa tarvetta ja hyvää tahtoa ilmastoasioissa. Siinä on paha osoittaa johtajuutta.

Nyt kuitenkin Obaman hallinto pyrkii osoittamaan edellä olevan ajatuksen vääräksi ja on kertonut julkaisevansa lyhyen aikavälin päästövähennystavoitteensa. Se tarkoitus on vahvistaa Kööpenhaminan ilmastokokouksen neuvotteluita ja osoittaa, että myös Yhdysvallat on tekojen tiellä asiassa.

BBC:n mukaan vähennystavoitteeksi tulisi noin 17-20 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä.

Tavoite on vähemmän kuin esimerkiksi EU:n tavoittelemat lukemat ovat olleet, mutta periaatteessa tyhjää parempi. Samalla on tietysti muistettava, että päästöjen vähennyksessä Yhdysvallat lähtevät George W. Bushin 8-vuotisen hallinnon mitääntekemättömyyden jälkeen takamatkalta. Luonto ja maapallo tosin tästä ei välitä pätkääkään.

Kööpenhaminan prosessia lupaukset saattavat terästää, mutta varsinaista sopimusta sillä ei vielä aikaiseksi saada. Varsinaisen sopimuksen aikatauluksi on veikkailtu ensi vuotta.

Maailman poliitikot ovat siis tuhlanneet jälleen vuoden.

Neuvotellaan, neuvotellaan

Kööpenhaminan joulukuista ilmastokokousta varten neuvotellaan nyt kiivasta tahtia, mutta toivo olennaisista ratkaisuista on hiljalleen hiipumassa. Eteneminen on ollut hidasta ja suuret kysymykset odottavat ratkaisuaan.

Tällä viikolla neuvotellaan Barcelonassa ja siellä etsitään ratkaisumalleja esimerkiksi rikkaiden ja köyhien maiden välisiin erimielisyyksiin rahoituskysymyksistä ja päästötavoitteista. Lisäksi esimerkiksi kehittyneiden maiden päästövähennystavoitteet ovat edelleen auki.

Samaan aikaan EU:n puheenjohtajamaan Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt on reisannut Washingtoniin tapaamaan presidentti Barack Obamaa tarkoituksenaan saada Yhdysvaltoja tiukemmin mukaan ilmastosopimuksen taakse.

Samaan aikaan toinen mahtivaltio Venäjä on ryhtynyt empimään koko sopimukseen sitoutumista. Venäjän pääministeri Vladimir Putin tapasi tanskalaisen kollegansa Lars Løkke Rasmussenin ja kertoi maansa kannattavan uutta kansainvälistä ilmastosopimusta vain siinä tapauksessa, että kaikki suuret teollisuusmaat liittyvät sopimukseen.

Tilanne näyttää siis vähintäänkin sekavalta, mutta kun katsoo YK:n ilmasto-ohjelman johtajan Yvo de Boerin lausunnon sekä Tanskan ilmasto- ja energiaministeri Connie Hedegaardin lausunnon uutisointia Barcelonasta, ei voine muuta todeta kuin ettei Kööpenhaminasta ole tulossa mitään riittävällä tasolla olevaa sopimusta, jos sieltä sopimusta tulee ensinkään.

Hedegaard sanoi suoraan, ettei Kööpenhaminasta ole tulossa kokonaista sopimusta Kioton jälkeiseen aikaan, mutta että vastaus haasteeseen on saatava.

Ei kovinkaan lupaavaa vuosien neuvotteluprosessin jäljiltä.

Teesejä ja kohtuullisia vaatimuksia

Kolilla kokoontui Koli Forumiksi kutsuttuun sessioon joukko elinkeinoelämän, tieteen ja politiikan edustajia eri puolilta maailmaa ja pohti luonnonvaroja ja ilmastonmuutosta koskevia kysymyksiä. Koli Forum tiivisti näkemyksensä muutamaksi teesiksi.

Forumin teeseissä korostetaan mm. uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä siinä missä muuten luonnonvarat ovat niukkoja.

Kun teesissä puhutaan siitä, että Euroopalla on oikea idea ja etiikka ryhtyä johtamaan globaalia keskustleua, teknologista innovointia ja kehitystä, kyse on kenties enemmänkin omasta hännän nostosta kuin siitä, että mitään erityistä johtajuutta välttämättä olisi olemassa.

Koli Forumin teesit ovat korkean tason edustajien tuottamaksi sinänsä positiivinen ilmiö, mutta yhä edelleen niistä paistaa ajatus, että nykyisellä kasvun ja kulutuksen logiikalla voitaisiin jatkaa.

Samaan aikaan Kohtuus vaarassa -kansalaisseminaari julkaisi omat teesinsä eli kymmenen kohtuullista vaatimusta:

1. Elämäntavan syvällinen muutos on välttämätön. Pelkkä teknologia ei pelasta.
2. Tarvitaan yhteisiä sitovia rajoituksia kulutukseen. Tulevien sukupolvien pöydästä syöminen on lopetettava.
3. Energian käytön vähentäminen on ainoa mahdollisuus vastata riittävän nopeasti ilmastokriisin haasteeseen. Kulutusta on supistettava oikeudenmukaisesti ja hallitusti.
4. Ydinenergian ja uraanikaivosten tilalle kotimainen, hajautettu ja uusiutuva energiantuotanto.
5. Mainontaa on rajoitettava. Se luo keinotekoisia tarpeita.
6. Paikallisen tiedon tuhoaminen on lopetettava. Kokemusperäistä viisautta tarvitaan ekologisesti kriisiytyvässä maailmassa.
7. Luonnonvarojen kuluttamista on verotettava progressiivisesti.
8. Asevarustelu on lopetettava. Se vie ihmiskunnalta voimavarat ilmastokriisin torjunnasta.
9. Rajallisella maapallolla on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua.
10. Kohtuus arvoonsa. Se on vapautta kulutusriippuvuuksista.

Näissä teeseissä on jo selvästi kestävämpi muutoksen ydin. Ne koskettavat niitä ongelmia, joihin on jo tärmätty ja törmätään yhä vahvemmin tulevaisuudessa. Tietysti semantiikasta joiltain osin voidaan keskustella, mutta periaatteellisella tasolla kansalaisseminaari pesee korkean tason foorumin teesirakentelun varsin selvästi.

Globaalien uhkakuvien noustessa esiin, on käymässä muutenkin selväksi ettei eliitti saa aikaiseksi sitä muutosta, joka on ilmeisen välttämätön. Siihen tarvitaan kansalaisyhteiskuntaa ja kuluttajia muutostekijänä.

Tämä nähtäneen seuraavan kerran joulukuussa Kööpenhaminassa, missä yritetään hieroa kasaan ilmastosopimusta, joka on jäämässä pannukakuksi. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ei ilmeisesti osallistu kokoukseen, vaikka on kokouksen aikoihin Oslossa pokkaamassa hänelle jostain tulevista teoista myönnettyä rauhanpalkintoa.

YLEn uutisen mukaan Washingtonin hallintoa lähellä olevan lähteen mukaan Obaman ei ole mielekästä matkustaa Kööpenhaminaan, jos ilmastokokouksesta ei ole odotettavissa kattavaa sopimusta.

Kuhertelukuukausi on ohi

Joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävän ilmastokokouksen neuvottelut ovat edenneet nihkeissä merkeissä ja asiaa ei ainakaan ole edistänyt se, että Yhdysvaltojen oma ilmastolainsäädäntö on jumissa.

Barack Obama on pyrkinyt kääntämään Yhdysvaltojen suuntaa ilmastoasioissa, mikä on tietysti myönteistä, mutta tulokset puuttuvat. Se vaikuttaa myös muiden suurten toimijoiden kuten Kiinan ja Intian tekemisiin ja mikäli suuret päästöjä aiheuttavat maat eivät ole ilmastotalkoissa mukana, jää koko asian vaikutukset pahasti puutteellisiksi.

Eipä siis ihme, että Obaman toimet tai niiden puute alkavat herättää myös kritiikkiä kauniista puheista huolimatta.

Aika on kunnollisen sopimuksen saamiseksi loppumassa.

Sopimusprosessissa voi käydä niin, että Kööpenhaminasta tulee joko vesitetty sopimus, jolla ei vastata itse ongelmaan eli ilmastonmuutokseen tai ei tule varsinaista sopimusta lainkaan, vaan asia siirtyy eteenpäin, jolloin menetetään aikaa.

Kumpiko huonoista vaihtoehdoista on parempi? Paha sanoa, mutta jälkimmäisen vahingot voivat olla loppujen lopuksi vähäisemmät.

Tämä kaikki kertoo myös omaa tarinaansa ihmiskunnan kyvystä ratkoa isoja ongelmia. Valitettavasti.

Kööpenhaminasta tulossa pannukakku

Jos nyt lehtiuutisia on uskominen, niin joulukuinen ilmastokokous on jäämässä tuloksiltaan pannukakuksi. Tavalla tai toisella.

STT kertoo IL:n mukaan:

Tärkeät kysymykset, kuten päästöleikkaukset, rahoitus sekä rikkaiden ja köyhien maiden vastuunjako, ovat edelleen avoinna, vaikka kokoukseen on enää runsaat kaksi kuukautta aikaa.

Aika vaan loppuu kesken. Suomen neuvottelija Sirkka Haunia sanoo samaisen lehden mukaan, että

"Vaikka etenisimme vauhdikkaasti, kaikkea ei ehditä saada valmiiksi, eikä meillä välttämättä ole valmista sopimustekstiä käsissämme kokouksen jälkeen."

Yksi ongelma on se, että esimerkiksi Kiina ja Yhdysvalltat panttaavat sitoumuksiaan. EU on kertonut sitoutuvansa 20 % leikkaustavoitteeseen ja jos muut teollisuusmaat lähtevät mukaan, voi EU nostaa leikkaukset 30 %:iin. Kuten tiedetään, tämäkään ei välttämättä itse ongelman edesä riitä.

Selitykset siitä, että aikaa on ollut vähän ja asiat isoja ovat aika tyhjän päällä. Kysymys tahdosta ja siitä, että ymmärretään ongelma. Ratkaisut ovat olemassa, jos niitä vain halutaan käyttää.

Yksi näkökulma on muuten sekin, että Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama on puhunut paljon kauniita ja voimakkaita ilmaston ympäriltä. Yhdysvalloissa onkin menossa politiikan suunnan muutos, mutta yhä edelleen kyse on vain puheista. Obamankin lupaukset ovat oikeasti lunastamatta.

Japani kirittää, muut kyttäävät

Japanissa vaihtuu valta ja uusi pääministeri on pistänyt maan ilmastolinjauksia uusiksi.

Tuleva pääministeri Yukio Hatoyama asetti tavoitteeksi 25 prosentin päästöjen leikkauksen vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Siinä on varsin paljon eroa edellisen hallituksen linjauksiin, sillä aikaisempi tavoite oli vain 8 %:n päästövähennykset.

Tekemistä riittää, sillä maailman viidenneksi suurin kasvihuonekaasupäästäjä ylitti viime vuonna Kioton sopimuksen tavoitteensa 16 %:lla.

Itse asian eli ilmastonmuutoksen kannalta nuokaan prosentit eivät riitä, sillä teollistuneiden maiden on kannettava suurempi vastuu päästöjen leikkaamisesta. Japanin kannan muutos on positiivinen, sillä Kööpenhaminan joulukuista kokousta ajatellen viime aikoina tavoitteiden osalta on kuulunut lähinnä väisteleviä kommentteja.

Yksi keskeinen kysymys on se, mitä Yhdysvallat todellisuudessa tulee esittämään. Tähän astiset tavoitteet eivät ole edes EU:n mielestä riittäviä ja kuten tiedetään EU:n oma 20 %:n päästövähennystavoite on riittämätön.

* * *

Samaan aikaan tiedemaailma vahvistaa käsitystä siitä, että ihminen on ilmastonmuutoksen takana.

Kansainvälisen tutkijaryhmän tuoreen tutkimuksen mukaan viimeisen 2000 vuoden aikana arktisen alueen lämpötilat laskivat tasaisesti aina 1900-luvulle asti, jonka jälkeen lämpötila on noussut jyrkästi.

Tutkimukseen osallistunut Arizonan yliopiston tutkija Nicholas McKay toteaa, että 1900-luvulta alkaen auringon säteily ei ollut enää tärkein pohjoisen napa-alueen lämpötilaa säätelevä tekijä, vaan ihmisen vaikutus nousee voimakkaimmaksi.

Tilanne näyttää siis juuri sellaiselta, että luonnossa ilmastonmuutos etenee, mutta ihmiskunta vain jahkailee ja katselee jonnekin ihan muualle.

Wall Street sijoittaa uusiutuviin energiamuotoihin

Tekniikka & Talous kirjoittaa siitä, että Yhdysvalloissa uusiutuviin energiamuotoihin on jälleen saatavilla riskirahaa. Syy siihen on Yhdysvaltojen hallituksen tukipaketti uusiutuvan energian investoinneille.

Esimerkiksi Morgan Stanley ja Citigroup –pankit ovat sijoittaneet pelkästään elokuun aikana yhteensä 200 miljoonaa dollaria tuulipuistoihin.

Asiantuntijoiden mukaan tukipaketti tulee todennäköisesti tuottamaan vielä paljon lisää uusiutuvan energian hankkeita. Jopa enemmän kuin aikaisemmin on ajateltu.

Tukirahan voimi uusiutuviin energiamuotoihin saadaan uusia investointeja ja se taas tekee vanhan hiiliyhteiskunnan päivä päivältä tarpeettomammaksi.

Ei se uusiutuvan energian rakentaminen ole kiinni kuin tahdosta.

Eurooppa luovuttaa?

EU:n puheenjohtajamaa Ruotsi on ilmaissut odotuksiaan koskien joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävää ilmastokokousta, jossa on tarkoitus sopia ilmastonmuutoksen hillintään liittyvistä mekanismeista ja toimista Kioton sopimuksen jälkeisenä aikana.

Tähän asti on puhuttu toimista, joilla maapallon lämpötilan nousu saadaan rajoitettua 2 °C:een. Nyt on EU:n puheenjohtajamaa Ruotsilla toinen ääni kellossa. Ruotsin pääministeri Fredrik Reinfeldt sanoo, että hän on toiveikas sen suhteen, että Kööpenhaminassa saadaan sopimus aikaiseksi, mutta epäilee ettei se tule olemaan tarpeeksi 2 °C tavoitteen saavuttamiseksi.

Vuoden 2006 tilanteeseen verrattuna mahdollisuuksia on hukattu ja liian monet yrittävät nyt siirtää taakkaa muille.

Reinfeldt katsoo, että Yhdysvallat ja Kiina ovat avainasemassa nykyisen tilanteen laukaisemisessa. Hän katsoo myös, ettei Yhdysvallat ole vielä tehnyt asiassa tarpeeksi ja uusia ulostuloja kaivataan.

Ei siis kovin hyvältä näytä. Maailman johtajat välttelevät vastuutaan.

Verkko tietää kaverisi ja vähän muutakin

MikroPC kertoo, että IBM:n patenttihakemuksen mukaan puhelinverkon tunnistetietojen perusteella voi päätellä ystävyyssuhteita ynnä muuta sellaista.

"IBM:n Intian tutkimuslaboratorio kartoitti kuinka 60 gigatavun tietomäärästä on mahdollista analysoida ihmisten väliset ystävyysverkostot tiedonlouhinnan keinoin. Tutkimuksessa syntyneiden algoritmien avulla on mahdollista löytää myös liittymän vaihtajat."

Tutkimusryhmä käytti hyväkseen Yhdysvalloissa käytettävissä teletunnistetiedoissa käytettävää cdr (call detail record) dataa ja kehitti algoritmin, jonka perusteella teletunnistietodatasta voidaan ystävykset, samaan työpaikkaan ja yhteisöihin kuuluvat ihmiset.

Saman tyyppistä toimintaa on aikaisemmin harjoittanut mm. Yhdysvaltain turvallisuusvirasto NSA, joka on tiettävästi kerännyt massiivista tietokantaa yhdysvaltalaisten maan sisällä soittamista puheluista.

* * *

Kaikelle tälle varmasti löytyy ihan perusteiltaan hyvältä kuulostavia käyttötarkoituksia kuten rikollisuuden torjunta tai muu vastaava, mutta ihan oikeasti se ei kuulu sen enempää teleoperaattorille kuin valtiollisellekaan organisaatiolle kenen kanssa yksilö seurustelee ja kuka hänen kaverinsa on.

Moni meistä on toki antanut nämä tiedot vapaaehtoisesti esimerkiksi Facebookille, mutta tuossa on se pieni ero. Kun sen tekee itse ja vapaaehtoisesti, sen voi jättää myös tekemättä. Kun taas organisaatio vakoilee verkossa, meillä ei ole mitään työkaluja isoveljeä vastaan paitsi irrottautua verkosta kokonaan.

Hämmentäviä jäätikkökuvia USA:sta

Yhdysvaltain hallitus on julkaissut satelliittikuvia jäätiköistä ja niiden sulamisesta viime vuosina. Edellisen presidentin eli George W. Bushin hallinto jemmasi kuvat kaikilta muilta paitsi tutkijoilta, koska ne ovat "unsuitable for public release".

Bushin hallinnon vahingollisuutta ilmastoasioille sekä pyrkimystä piilottaa ja kieltää koko ilmiö, ei voi kuin ihmetellä.

Kuvat ovat varsin hätkähdyttäviä, vaikka yksittäisiä peräkkäisinä vuosina otettuja paikallisia kuvia ei pitäisi liian suoraviivaisesti verrata toisiinsa. Kun taas materiaalia on tarpeeksi ja kaikki antaa vinkkejä samaan suuntaan, on aika tehdä johtopäätöksiä.

Kokonaisuudessaan kuvamateriaalia on useammalta vuodelta ja eri paikoista. Kuvia on olemassa yli 700 yhteensä 6 arktisen alueen paikalta ja 500 yhteensä 22 paikasta Yhdysvalloista.

Kuvassa on peräkkäisinä vuosina (2006 ja 2007) Alaskan pohjoisrannikon Barrowsta samaan aikaan vuodesta (heinäkuu) otettu kuva.

Linkit:

• Kuvia USGS:n sivuilla
• Uutinen aiheeseen Reutersilla

(via PodKaista)

Kuva: U.S. Geological Survey, Department of the Interior/USGS

Huomio: Yhdysvaltain ilmastolaki

Päivän uutisista kannattaa poimia Yhdysvaltain edustajainhuoneen päätös hyväksyä ensimmäinen ilmastolaki eli nk. Waxman-Markey-laki. Laki vaatii vielä senaatin hyväksynnän.

Sen tavoitteet ovat vielä puolitiessään, mutta se on silti tyhjää parempi. Lailla on myös suuri merkitys kansainvälisille sopimuksille, sillä maailma suurimman talouden liittyminen ilmastojoukkueeseen asettaa paineita Kiinalle, Intialle ja muille suurille päästöjen rajoituksia vältelleille maille.

Tiukemmat normit hyväksi businekselle

YLE Uutiset kertoo:

"Nykyistä tiukemmat säännöt polttoaineen kulutukselle helpottaisivat autovalmistajien taloudellista tilannetta, sanoo tuore tutkimus. Michiganin yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan polttoaineen tiukat rajoitukset lisäisivät autovalmistajien tuottoja."

Kyse on yhdysvaltalaisesta autoteollisuudesta, missä on vakaasti uskottu kuluttjien haluavan bensasyöppöjän citymaastureita ja muita vastaavia. Nyt yhdysvaltaianen autoteolisuus on pulassa, kun kuluttajat bensanhinnan nousun perässä siirtyivät ostamaan bensapihimpiä malleja, joita tehdään esimerkiksi Japanissa.

Uutisen mukaan General Motors on jo ehtinyt kiistämään Michiganin yliopiston tutkimuksen omiin markkinatutkimuksiinsa nojaten. Se kertoo jotain myös yhtiön uudistushaluttomuudesta, sillä General Motors on ajatunut konkurssiin businessajattelunsa perässä valtion massiivisesta tuesta huolimatta.

Kumpaakohan kannattaa oikein uskoa?

Ilmastopolitiikka luo kasvua

Useiden maiden poliitikot kiemurtelevat ilmastopolitiikan kanssa. Sitä väitetään kalliiksi ja taloutta kutistavaksi. Näin myös Suomessa. Tämä asenne vaatii tuuletusta.

Esimerkiksi Barack Obaman hallinto Yhdysvalloissa ei ole tällaisia puheita omaksunut, vaan lähtenyt edistämään vihreää taloutta.

Kiina on panostamassa dollarimääräisesti laskettuna jopa Yhdysvaltoja enemmän uusiutuvaan energiaan. Siinä missä Yhdysvallat aikoo sijoittaa 112 miljardia dollaria vihreään talouteen, Kiina pistää 221,3 miljardia. Intia aikoo sijoittaa 100 miljardia dollaria aurinkoenergiaan seuraavan kahden vuosikymmenen aikana.

Myös EU on selvitellyt asiaa ja päätynyt siihen, että sen ilmastostrategia, joka sisältää myös päästökaupan, luo talouteen kasvua ja satoja tuhansia työpaikkoja seuraavan vuosikymmenen loppuun mennessä. Uusiutuvien energiamuotojen mukaanan tuomat ilmastonmuutoksen hillinnän hyödyt voivat kulkea käsi kädessä taloudellisten etujen kanssa.

Uusiutuviin energiamuotoihin panostaminen ja energian hinnan nouseminen vähentää työpaikkoja perinteisillä teollisuuden alueille, mutta Euroopan komissiossa on laskettu, että uusiutuvien energiamuotojen osuuden nostaminen jo aikaisemmin päätettyyn 20 % osuuteen luo yhteensä 410 000 uutta työpaikkaa lisää.

Kokonaisvaikutus on siis positiivinen.

EU:n päätökset ovat yhä edelleen vain osa siitä mitä voitaisiin tehdä. Samoin EU:n rahapäätökset ovat hyvin vaatimattomia esimerkiksi Yhdysvaltojen vastaaviin. Tietenkin on niin, että pelkkä EU:n budjetti ei tässä mielessä ole merkitsevä, sillä budjetit ovat kansallisvaltioilla.

Silti on on itseasiassa varsin arveluttavaa, että EU:n 5 miljardin elvytyspaketista noin miljardi lohkaistiin hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin (CCS) liittyviin hankkeisiin kun samaan aikaan uusiutuvien energiamuotojen kehittämiseen jäi murusia. CCS-teknologiat ovat hyvin epävarmalla pohjalla ja joka tapauksessa tulevaisuuden kannalta kustannustehokkainta on keskittää voimavarat energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuviin energiamuotoihin.

Tämän kaiken rinnalla suomalainen ilmasto- ja energiastrategia näyttäytyy hiljalleen jopa Suomen talouden pieneen kokoon suhteutettuna naurettavalta näpertelyltä ja suomalaisen politiikan asenne uusiutuvia energiamuotoja kohtaan tunkkaiselta ja kovin vanhanaikaiselta. Ydinvoimaan nojaamalla olemme yksinkertaisesti jäämässä taloudellisesti tästäkin junasta pois.

Tuuletusta tarvitaan.

Salaisia neuvotteluita ja rajoituksia autoille

Eilen The Guardian tiesi kertoa, että Yhdysvallat ja Kiina ovat käyneet salaisia neuvotteluita suhtautumisesta ilmastonmuutoksen hillintään ja tulevaan Kööpenhaminan ilmastokokoukseen sekä siellä käsiteltävään uuteen sopimukseen.

Guardianin mukaan neuvottelut käytiin kohtalaisen arvovaltaisen demokraattien ja republikaanien muodostaman ryhmän vieraillessa Kiinassa Yhdysvaltain edellisen presidentin George W. Bushin kauden viime metreillä.

Neuvotteluissa ja sen jälkeisissä toimissa on ollut uutisen mukaan pyrkimyksenä saada Kiina mukaan tulevaan ilmastosopimukseen.

(via Celcias)

* * *

Barack Obaman hallinto jatkaa tuuletusta yhdysvaltalaisessa ilmastopolitiikassa. Tänään olivat vuorossa autot.

The New York Times kertoi, että Obama ilmoitti tänään uusista rajoituksista autojen polttoaineen kulutukselle. Kyse on vuodesta 2012 alkaen voimaan astuvasta liittovaltion tason rajoituksista.

YLE:n mukaan kyse on siitä, että Yhdysvalloissa myydyt henkilöautot ja kevyet kuorma-autot saavat kuluttaa keskimäärin 6,6 litraa polttoainetta sadalla kilometrillä vuoden 2016 jälkeen. Lisäksi uusilla määräyksillä pyritään leikkaamaan autojen hiilidioksidipäästöjä kolmanneksella ja polttoaineen kulutusta 30 %. Tämä tarkoittaa merkittävää säästöä öljyn kulutuksessa, mikä on linjassa sen kanssa, että Obama pyrkii vähentämään maan riippuvuutta öljystä.

Edellä esitetyn polttoainekulutuksen leikkaamisen voi esittää myös Washington Postin tapaan siten, että autoille päästöraja on 39 mpg (miles per gallon) ja kevyille kuorma-autoille 30 mpg.

Suunnitelma ei ole tyhjän päällä, sillä autotehtaat ovat sen takana, kuten myös luonnonsuojelujärjestöt. Lisäksi esimerkiksi tiukempia päästörajoja vaatinut Kalifornian osavaltio ratkoo tätä kautta omia ristiriitojaan liittovaltion säädösten kanssa.

(via Climate Progress)

* * *

Molemmat uutiset ovat varsin hyviä ja positiivisia. Ne korostavat sitä, että muutos on mahdollinen.

On toki syytä muistaa, että Kiina ei ole toistaiseksi julistanut lähtevänsä mihinkään tiettyyn sopimukseen mukaan (kuten ei tarkkaan ajatellen mikään muukaan maa) eikä autojen päästövähennykset taida vielä tuohon jäädä, parempaankin on mahdollisuus.

Lisäksi on muistettava sekin, että Yhdysvallat lähtee nk. takamatkalta päästöjen rajoittamisen kanssa, sillä siellä ei ole edellisen presidentin aikakaudella tehty juuri mitään asian eteen.

Joka tapauksessa, muun maailman on myös reagoitava tähän ja esimerkiksi EU:n nöyristely autoteollisuuden ininän edessä saisi loppua.

Ilmastonmuutos turvallisuusuhka

Yhdysvalloissa 12 entistä kenraalia ovat julkaisseet viimeisimmän raporttinsa ilmastonmuutoksesta, joka ei ole pelkästään ympäristö- tai talouskysymys tai vaikuta uhkaavasti ihmisten terveyteen.

Se on myös uhka kansalliselle turvallisuudelle, kuten Yhdysvalloissa on tapana asia ilmaista. Lisäksi kyse on uhasta pitkän aikavälin globaalille tasapainolle.

Center for Naval Analysis (CNA)-organisaation Military Advisory Boardin raportissa todetaan muun muassa uhkakuviksi riippuvuus öljystä ja sen hinnasta, joka heikentää taloudellista vakautta. Mikäli energiapolitiikassa jatketaan entiseen malliin, se aiheuttaa maalle sietämättömiä uhkia. Energiapolitiikan ei pitäisi olla ristiriidassa ilmastopolitiikan kanssa.

Kenraalit suosittavatkin energia- ja ilmastopolitiikan integroimista turvallisuus- ja sotilaspolitiikan suunnitteluun. Lisäksi puolustusministeriön pitäisi ymmärtää omaa energiankäyttöään paremmin sekä ottaa käyttöön hajautettua ja uusiutuvaa energiaa. Ja niin edelleen.

* * *

Tämä perinteinen turvallisuusnäkökulma ei ole meilläkään ollut juurikaan esillä ilmastonmuutoskeskustelussa tai turvallisuuspoliittisessa keskustelussa.

Ilmastonmuutos aiheuttaa selkeitä uhkakuvia globaalille turvallisuusilmapiirille ja vakaudelle. Lisäksi ilmastonmuutokselle edetessään voi olla hyvinkin hankalia alueellisia vaikutuksia.

Ilmastonmuutos koskettaa myös armeijoita ja kenraaleja. Ja oikea vastaus ei siis ole se, että hankitaan lisää aseita ja armeijoita, vaan ryhdytään oikeasti torjumaan ilmastonmuutosta. Yhteiskunnan militarisoiminen ilmastonmuutoksen pelon edessä ei ole ratkaisu.

(via Climate Progress)

Waxman-Markey liikkeelle

Yhdysvaltojen presidentinvaihdoksesta alkaen on odoteltu maan ilmastopolitiikan suunnan muuttumisen konkretiaa. Poliittisella tasolla on juuri nyt tapahtumassa.

Viime päivien suurin puheenaihe ilmasto- ja energiarintamalla on ollut The American Clean Energy and Security Act, joka tunnetaan myös nimellä Waxman-Markey Bill, asiaa käsittelevien kongressin komiteoiden puheenjohtajien mukaan.

Laskiehdotus sisältää presidentti Barack Obaman tukemia teemoja, kuten päästölupiin perustuvan päästökaupan (cap-and-trade), panostamisen uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen sekä työpaikkojen synnyttämisen tätä kautta. Samalla pyritään vähentämään Yhdysvaltojen riippuvuutta tuontienergiasta ja parantamaan energiaomavaraisuutta.

Lakiehdotus tähtää myös Yhdysvaltojen mittavien kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseen.

Climate Progress-blogin Joe Romm kehuu lakiehdotusta ensimmäiseksi kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtääväksi lakiehdotukseksi ikinä, jolla on realistiset mahdollisuudet tulla hyväksytyksi.

Samassa blogissa Daniel J. Weiss ja Daniel Wagener listaavat 10 syytä miksi tätä satoja miljardeja dollareita maksavaa lakia kannattaa tukea. Ilmastonmuutoksen hillinnän perussyiden lisäksi listalle mahtuu myös ajatus siitä, että itseasiassa lakiehdotus säästää yhdysvaltalaisilta kotitalouksilta energialaskussa pitemmän päälle.

Ympäistöjärjestöt suhtautuvat ajatukseen pääasiassa myönteisesti. Greenpeacen mielestä poliitikot ovat kuitenkin jo vesittäneet ehdotuksen liiaksi. Lakiehdotuksessa lähdetään liikkeelle siitä, että kasvihuonekaasupäästöjä alennetaan 17 % vuoden 2005 tasosta, kun Greenpeace vaatii päästöjen leikkaamista 25-40 % alle vuoden 1990 tason.

Poliittisesti jakolinjat ovat selvät; demokraatit kannattavat ja republikaani eivät. Republikaanit eivät edelleenkään halua mitään päästökauppamalleja tai erityisesti yhteiskunnan ohjausta näissä asioissa.

* * *

Obaman hallinnon politiikan konkretisoituminen Yhdysvalloissa on myös joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävän ilmastokokouksen kannalta myönteistä.

Esimerkiksi YK:n ilmastoasiain johtaja Yvo de Boer pitää rohkaisevana sitä, että Obama on vahvasti sitoutunut kansainvälisiin neuvotteluihin ja tehostaa kotimaista politiikkaansa. Lisäksi Obama on kutsunut koolle 17 suurinta päästöjen aiheuttajamaata.

Ilman suurten päästöjä aiheuttavien maiden sitoutumista neuvotteluprosessiin ja päästöjen vähentämiseen, kansainväliset sopimukset jäävät puolitiehen tai vesittyvät pahemman kerran. Ja siihen ei nyt oikein ole varaa.

* * *

Vaikka Yhdysvaltojen avaus ilmastopäästöjen vähentämisessä näyttääkin jäävä alle esimerkiksi sen tason, mistä Euroopassa on keskusteltu (mutta ei toimittu), on aloite kuitenkin ensimmäinen laatuaan.

Yhdysvallat on maailman toiseksi suurin kasvihuonekaasujen tuottajamaa Kiinan jälkeen ja politiikan suunnan muutos George W. Bushin mitääntekemättömyyden aikakaudesta on merkittävää.

Ilmastovalehtelijoita

Celcias kiinnittää huomiota yhdysvaltalaiseen Global Climate Coalitioniin, josta aikaisemmin The New York Timesissa on kirjoittanut Andrew C. Revkin.

Global Climate Coalition edustaa fossiilisiin polttoaineisiin tiukasti sidoksissa olevaa teollisuutta kuten auto- ja öljyteollisuutta. Ryhmä on lobannut rankasti sitä vastaan, että kasvihuonekaasupäästöt voisivat aiheuttaa ilmaston lämpenemistä tai että asiaan puututtaisiin mitenkään.

Kyseinen koalitio on tiennyt valehtelevansa lobatessaan yhdysvaltalaisia poliitikkoja ja viestiessään suurelle yleisölle, sillä kyseisen organisaation omat tutkijat kirjoittivat raporttiinsa jo vuonna Revkinin artikkelin mukaan seuraavasti:

"The scientific basis for the Greenhouse Effect and the potential impact of human emissions of greenhouse gases such as CO2 on climate is well established and cannot be denied."

Kasvihuoneilmiön ja ihmisen vaikutusten tieteellinen pohja on vankalla pohjalla, eikä sitä voi kiistää. Organisaation omat asiantuntijat ovat kertoneet ilmastonmuutoksen syistä.

Global Climate Coalition on käyttänyt kymmeniä miljoonia dollareita mainoskampanjoihin muokatakseen ihmisten mielipiteitä, jotta toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi voidaan pysäyttää. Lisäksi poliitikoita on voideltu miljoonilla dollareilla.

Nyt Celcias on julkistanut tämän ilmastovalehteluun toimintansa perustavan koalition jäsenyritykset nojautuen SourceWatchin tietoihin.

Listalla on varsin paljon yhdysvaltalaisia yrityksiä ja organisaatioita, mutta koko joukko myös meille suomalaisille tuttuja yrityksiä kuten vaikkapa Chrysler Corporation, DuPont, Eastman Chemical, ExxonMobil, Ford Motor Company, General Motors, Goodyear Tire & Rubber Co., McDonnell-Douglas, Mobil Corporation, Shell tai Texaco. Koko lista on postauksen lopussa.

Miksi tällä on väliä? Siksi, että ilmastonmuutoksen hillinnän suurin este on ollut Yhdysvallat, joka ei edellisen presidenttinsä George W. Bushin 8 vuotisella kaudella ryhtynyt käytänössä mihinkään toimenpiteisiin itse ongelman hillisemiseksi vaikka maa oli maailman suurin kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja.

Se ei ole yhdentekevää kenen rahoilla vaalikampanjoita käydään ja miten mielipiteitä muokataan. Yhdysvaltojen mitääntekemättömyys on aiheuttanut pahimmassa tapauksessa hyvinkin kriittisen viiveen ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta välttämättömien toimenpiteiden käynnistämisessä ja samalla antanut tekosyyn monille muille maille olla tekemättä juuri mitään.

Sittemmin Kiina on mennyt ohi suurimmaksi kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajaksi ja presidentti on Yhdysvalloissa vaihtunut. Tekoja odotellaan edelleen.

* * *

Koko lista Global Climate Coalitionin taustalla olevista yrityksistä:

• Air Transport Association
• Allegheny Power
• Aluminum Association, Inc.
• American Automobile Manufacturers Association
• American Commercial Barge Line Co.
• American Farm Bureau Federation
• American Forest & Paper Association
• American Highway Users Alliance
• American Iron and Steel Institute
• American Petroleum Institute
• American Portland Cement Alliance
• Amoco
• Association of American Railroads
• Association of International Automobile Manufacturers
• Atlantic Richfield Coal Company
• Baker Refineries
• Bethlehem Steel
• BHP Minerals
• Chamber of Shipping of America
• Chemical Manufacturers Association
• Chevron
• Chrysler Corporation
• Cinergy
• CONRAIL
• Consumers Energy
• Council of Industrial Boiler Owners
• CSX Transportation, Inc.
• Cyprus-Amax
• Dow Chemical Company
• Drummond Company
• Duke Power Company
• DuPont
• Eastman Chemical
• Edison Electric Institute
• ELCON
• ExxonMobil
• Fertilizer Institute
• Ford Motor Company
• General Motors
• Goodyear Tire & Rubber Co.
• Greencool
• Hoechst Celanese Chemical Group
• Illinois Power Company
• Kaiser Aluminum and Chemical Corp.
• McDonnell-Douglas
• Mobil Corporation
• National Association of Manufacturers
• National Lime Association
• National Mining Association
• National Ocean Industries Association
• National Petrochemical and Refiners Association
• Natural Rural Electric Cooperative Association
• Norfolk Southern
• Northern Indiana Public Serv. Co.
• Ohio Edison
• Parker Drilling Company
• Process Gas Consumers
• Shell
• Society of the Plastic Industry
• Southern Company
• Steel Manufacturers Association
• TECO Energy Inc.
• Texaco
• U.S. Chamber of Commerce
• USX Corporation
• Union Carbide
• Union Pacific
• Virginia Power
• Western Fuels Association