lauantaina, toukokuuta 31, 2008

Mielikuvituksen reunoilla

MustekalaVanhoja linkkilistoja kelatessani törmäsin vanhaan kirjailija Jeff VanderMeerin postaukseen avaruusoopperoista. Hän arvioi siinä lyhyesti Alastair Reynoldsin avaruusoopperassarjaa ja diggailee Lunastuksen arkkia.

VanderMeer listaa hyvän avaruusoopperan elementtejä, jotka vapaasti käännettynä ovat:

  • Suuret ja kosmiset puitteet
  • Kyseessä maailman, maailmojen tai universumin kohtalo
  • Todella outoja ja lähes tuntemattomia muukalaisia
  • Joitain outoja ja mieltä kutkuttavia muukalaisten objekteja
  • Vaurioituneita tai vaurioituvia hahmoja (ne ovat hurmaavia, koska ovat kieroutuneita, hauraita tai mysteerisiä)
  • Lähes mielipuolisen mielikuvituksellista kummallisuutta, jonka lukija hyväksyy, koska se on ilmaistu joko pseudotieteellisin tai tieteellisin termein. Toisin sanoen mukava paketti kummallisuutta määrittää kummallisuudelle muodon, mutta on silti totaalisen omituista.
Noita ominaisuuksia laatukirjallisuudessa[1] pitää olla. Hyvän avaruusoopperan on toisaalta ylitettävä lukijan oman mielikuvituksen rajat, mutta myös pysyttävä käsityskyvyn puitteissa. Muuten teos menee niin sanotusti yli hilseen ja avaruusooppera voisi ihan yhtä hyvin olla kvanttioptiikan oppikirja.

Fyysikaa ja tähtitiedettä työkseen tehneenä Reynolds käyttää myös alansa termejä, mutta lukijan kannalta ystävällisellä tavalla; ne eivät saa ympärilleen tieteellistä viitekehystä, joka ilmiöiden todelliselle ymmärtämiselle - tieteellisessä mielessä - olisi välttämätöntä. Ilmiöt ja termit selitetään kuin ne olisivat avaruuden syvyyksissä normaaleja asioita ja siten kuin ne saattaisivat avaruuden halki kulkevalle sankarille käytännössä ilmestyä.

* * *

Jeff VanderMeer koettelee itsekin teoksissaan mielikuvituksen rajoja, vaikka ei avaruudessa matkustakaan. Yksi viime vuosien oudoimmista, mutta samalla ehdottoman suositeltavista kirjoista, on Tähtifantasia-palkinnolla viime vuonna palkittu Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki.

Toisaiseksi ainoa suomennettu VanderMeerin kirja itsessään on jo rakenteeltaan jollain tavalla ironisen kummallinen, mutta niin on sen tarinakin sienimäisine harmaalakkeineen ja makeanveden kalmareineen.

Kalmareista puheenollen, VanderMeeriltä on Helsingin Science Fiction seuran julkaiseman Tähtivaeltaja-lehden liitteenä julkaistu novellit Vaihtokauppa (2/2002) ja Kuningaskalmari (1/2007). Myös niissä kuljetaan tarunhohtoisen Ambergrisin maisemissa ja makean veden kalmareiden elinpiirissä.

Ne joko avaavat tuota hohtavan mystistä maailmaa ja Hoegbotton & Sons -konsernin lonkeroita jokapäiväisessä elämässämme tai saavat kummastuksen kohoamaan uusille lukemille.

* * *

[1] Kerratakoon vielä se, että täysin subjektiivisen arvostelun perusteella avaruusoopperat ovat kirjallisuuden aatelia ja sen laadun mittaristossa voidaan käyttää esimerkiksi sivumäärää kriteerinä. Toisin kuin useimman muun kirjallisuuden lajin kohdalla. Mitä enemmän avaruusoopperassa on sivuja, sitä suuremmalla todennäköisyydellä se onnistuu kadottamaan lukijansa johonkin tähtijärjestelmään ja näin saavuttamaan tarkoituksensa. Tuo tarkoitus ei yleensä selviä, ellei niitä kaikkia sivuja lue kunnolla ja pyri samalla häivyttämään maallinen todellisus ja arki pois aktiivisesta tajunnasta. Kun näin sitten vääjäämättä jossakin ramscoop-ajon ja kiihdytyksen välimaastossa tapahtuu, on avaruusooppera saavuttanut sen vaiheen, jossa pasuunat soivat ja pahaenteinen requiem kääntyy kohti huipentumaansa.

(Kuvassa oikea mustekala. Kuvan lähde: Wikimedia commons)

perjantaina, toukokuuta 30, 2008

Kehoitus ryhtyä ihmisbanderolliksi

Poimintoja suoraan ilmoituksesta (kappalejako Vaiheisen):

Suomalaisista yli puolet vastustaa uusia ydinvoimaloita ja vain kolmannes kannattaa (YLE:n mielipidetiedustelu 8.5.2008). Samaan aikaan Suomen hallitus valmistelee ilmastostrategiaa, joka avaisi ovet lisäydinvoimalle. Ilmastopäästöjä leikattaisiin vain 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Tämä ei käy! Ilmastokatastrofien torjumiseksi päästöjä pitää teollisuusmaissa vähentää vähintään 30 prosenttia. Ydinvoimaa tähän ei tarvita.

Hölmöilyn on loputtava.

Tule kertomaan tämä hallitukselle ja sen ilmasto- ja energiastrategiasta vastaavalle Mauri Pekkariselle. Tule pikseliksi Suomen viileimpään ihmisbanderolliin 1.6. klo 13–15 Helsingin Narinkkatorille.

Kehoitan siis käymään sivustolla: http://ekakuudetta.info/ ja ilmoittautumaan tapahtumaan.

Keltaisena pikselinä on kiva olla!

* * *

Tapahtuman järjestää ad hoc -joukko ympäristökysymyksissä aktiivisia ihmisiä. Tapahtumaa tukevat Greenpeace, Maan ystävät, Suomen luonnonsuojeluliitto, Vasemmistonuoret, Vihreät nuoret ja opiskelijat sekä Luonto-Liitto.

Vaiheinen ei ole minkään edellä kerrotun järjestön jäsen tai aktiivi, mutta oman harkintansa mukaan kannattaa eräitä niiden mielipiteitä ja on sitä mieltä, että kyseisen tapahtuman viesti on se, mitä Suomi nyt tarvitsee.

* * *

Hmm... muistaako kukaan Ydinsulku 35-liikettä? Nyt jos koskaan!

Blogosfäärin uutisia?

Tulinpa pikaisesti tuumineeksi, että missä vaiheessa blogosfääri alkaa toimimaan sillä tavoin omalla identiteetillä, että se tarvitsee oman uutisvirtansa. Uutisia siitä mitä blogosfäärissä tapahtuu. Olisiko se sitten oma Blogosfäärin Uutiset?

Ehkä tämä idea ei ole kovinkaan validi, sillä onhan jo olemassa koko joukko blogeja, jotka kommentoivat tasaiseen tahtiin myös blogimaailman tapahtumia. Analogiat muihin yhteisöihin kun eivät aina ole kovinkaan onnistuneita.

Jos kuitenkin blogosfäärin uutistoimisto olisi olemassa, se saattaisi hyvinkin tarttua pariin tapahtumaan:

- Blogin pitäminen toi linnatuomion, kertoo HS. Kyseessä on 11 törkeästä kunnianloukkauksesta annettu tuomio netissä 90-luvulta asti varsin tunnetulle henkilölle. Jossakin se raja menee.

- Filmitähti ja skientologian kanssa touhunnut Tom Cruise ryhtyy pitämään myös blogia, tietää IT-viikko. Varmaankin viihdeosastoille on tulossa lisää täytettä.

Nyrjähdyksiä #24

Joskus sitä on aidosti vihainen, kärttyisä, angstinen tai muuten vaan pahoillaan. Aiheesta tai sen vierestä. Itselleen tai muille. Vanhoista asioista tai jostain muusta.

Se ei ole kuitenkaan hyödyllistä, kehittävää eikä johda mihinkään. Siksi vihan tunteet eivät koskaan kannata, vaikka eipä ihminen niitä karkuunkaan pääse.

Oma kysymyksensä on oikeastaan se, voiko viha itse asiassa olla koskaan erityisen oikeutettua vai onko kyseessä vain ihmisen primitiivinen tunne. Luulen, että pelkästään jälkimmäistä.

On tietysti kategoria asioita, joista ei oikein voi muuta olla kuin vihainen. Jos Myanmarin eli Burman sotilasjuntan kenraali sattuisi tulemaan toimistooni, olisi kenties vaikea pyrkiä edistämään rauhanomaista rinnakkaineloa hallinnon kanssa, joka ei vieläkään suostu päästämään avustustyöntekijöitä maahan. Maahan, jossa arviolta 2,5 miljoonaa ihmistä on hätäavun tarpeessa ja sotilasjuntan "kerätkää vihanneksia" -ohjeiden varassa.

Mikä on se pimeä puoli, joka saa nämä juntat käyttäytymään kuin idiootit?

torstaina, toukokuuta 29, 2008

Vieraantuminen

Joskus sitä kysyy itseltäänkin, onko todellisuus se mitä itse ajattelee vai liihotteleeko ajatus jossain taivaan takana.

Ja puffff... Jostain löytyy aina joku taho, joka paiskoo hienoja ideoita ilman jalansijaa maankamaralla.

Tämän päivän oudoin stoori on todennäköisesti Kalevi Sorsa -säätiön raportti, jossa ehdotetaan ylimääräistä veroa niille, jotka hyötyvät yliopistotutkinnostaan tienaamalla valmistumisen jälkeen keskimääräistä paremmin. Idean mukaan opiskelijan tulisi osallistua opintojensa kustannuksiin erityisen "maisteriveron" muodossa. Kyseessä olisi opintojen jälkeen maksettava vero, ei lukukausimaksu.

Koko ajatus on irti reaalimaailmasta monestakin syystä.

Ensinnäkin siksi, että Suomessa on armoton progressiivinen verotus, joka on koulutuksesta riippumatta ihan yhtä julma/oikeudenmukainen kaikkia tuloa saavia kohtaan. Siis reilun epäkohtelias vero.

Toisekseen siksi, että moni yliopistotutkinnon suorittanut on koko työuransa palkkakuopassa esimerkiksi paperiliittolaisiin nähden. Kysykää vaikka lastentarhanhoitajilta tai kirjastoihmisiltä. Koko idean kohdentamisessa kategorisesti yliopistosta valmistuneisiin ei ole yhteiskunnallisesti oikeudenmukaista.

Kolmanneksi. Onko tässä maassa tarkoitus kannustaa sivistykseen vai ei? Jos ei, niin säädetään sitten tällainen "maisterivero" ja tehdään opiskelemisesta vielä nykyistäkin kannattamattomampaa. Jos sillä on oikeasti väliä, pyritäänkö koulutuksen ja sivistyksen kautta menestymään, on siitä oltava myös myöhemmin myönteisiä taloudellisia seuraamuksia. Jo nykyäänkin esimeriksi tutkijan uralle pyrkivä (ihan alasta riippumatta) joutuu varautumaan pitkään taloudelliseen ahdinkoon. Ihan vain tieteen vuoksi.

Jos koko ideassa on lopulta kyse tulo- ja koulutussidonnaisesta verosta, niin ensinmainittu progressiivinen verotus pitää huolen jo nyt siitä ettei liiallinen tulojen kahmiminen yliopistokoulutuksellakaan erityisesti himota. Pelkästä yliopisto-opiskelusta rokottaminen taloudellisesti johtaisi tielle, jolta ei hyviä asioita löydy.

Kun sitten "maisteriverosta" ajatellaan siten, että se pitäisi toteuttaa niin ettei luoda lisäveroa, vaan maisterivero pitäisi toteuttaa siten, ettei koulutettujen verotaakka kasva, on realismi jälleen hakusessa. Ei ole mekanismeja, jolla jotain tällaista varmistettaisiin.

Sitä paitsi. Mikä korporativistinen ajatus on sen takana, että kyseessä on nimenomaan "maisterivero"? Miksi se yksinkertainen periaate ei riitä, että tulojen mukaan verotetaan? Ilmeisesti tulojen lisäksi ehdotuksessa halutaan jakaa ihmisiä koulutuksen mukaisesti ryhmiin ja palautella luokkayhteiskuntaa?

Eläkkeelle jäävä Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio ilahtuu siitä, että yliopistojen rahoituspohjaa voitaisiin laajentaa esimerkiksi lukukausimaksuilla. Lukukausimaksut olisivat yksi sosiaalisen erottelun väline. Jo nyt vanhempien koulutustaso ennustaa lapsen tulevaa koulutusuraa kohtuullisen hyvin. Lukukausimaksupolitiikka sulkisi oven - lahjakkuudesta viisveisaamatta - osalta kokonaan.

Niin. Kysytään nyt sitten sekin, että miksi erityisesti "maistereiden" pitäisi kustantaa koulutusjärjestelmästä jollain tavalla enemmän? Eikö siitä hyödy muka ne ammattikoulutetut tai ammattikorkeakoulusta valmistuneet?

Yhteenvetona: ehdotuksen kunnianhimoiset tavoitteet oikeudenmukaisuudesta, kannustavuudesta tai tehokkuudesta eivät toteudu ehdotuksen kautta.

* * *

Tehdäänpä sitten toisenlainen ajatuskoe.

Säädetään "vapaamatkustajavero" niille, jotka eivät ole kouluttautuneet, mutta tienaavat hyvin ja käytetään näin saadut varat koulutusjärjestelmän kehittämiseen.

Ai, ei ole oikeudenmukaista siksi, että he eivät ole käyttäneet niitä palveluita? Ehkä niinkin, mutta he hyötyvät siitä mitä koulutuksella ja sivistyksellä on tähän maahan ja yhteiskuntaan saatu aikaiseksi.

Koulutuksella ja osaamisella tunnetusti pystytään parantamaan tuottavuutta yms., miksi sitten verotuksella ei siihen haluttaisi kannustaa?

Tarkkasilmäinen huomaan koko logiikassa pahoja puutteita. Asia on sama myös "maisteriverossa", vaikka kuinka kansainvälisesti vertailtaisiin.

Jos jossain hölmöillään, niin meidän ei ihan oikeasti tarvitse.

Tuuli, voi maa

Suomen ympärillä kuhisee tuulipuistohankkeissa.

Ruotsissa on päätetty rakentaa Pohjoismaiden suurin tuulivoimapuisto maan lounaisrannikolle. Suunnitelmissa on 108 kappaletta tuulivoimaloita ja energiaa siellä arvioidaan tuotettavan jopa 3 TW vuodessa.

Venäjä aikoo sen sijaan rakentaa Suomenlahdelle kolme tuulipuistoa, joiden yhteenlaskettu teho olisi 700 MW. Se vastaisi paria prosenttia Suomen nykyisestä sähkönkulutuksesta.

Ja mitäs Suomessa sitten tehdään?

Elellään kuin Ultra Bra:n biisissä Ilmiöitä:

Jossain kaupungissa
on maailma näytteillä
mitä täällä on?
aina samoja pieniä ilmiöitä
ei vieläkään tuulivoimaa

Suomessa energiapoliittinen päätöksenteko ja keskustelu tuntuu jumiutuneen hallituksen ilmastonmuutos- ja energiastrategian odotteluun sekä vanhakantaisen strategisen ajattelun kuljettamien ydinvoimalahakemusten käsittelyyn.

Suomessa on käytetty joskus sellaista argumenttia tuulivoimaa vastaan, että täällä ei tuule tarpeeksi. No miten ihmeessä sitten Suomenlahdella venäläisille tuulee tarpeeksi, jotta he voivat pistää pystyyn Loviisan voimalaitoksen kokoluokan verran tuulivoimaa?

Kattegatiin rakennettava tuulipuisto ei ole Ruotsalaisten ainoa viritys, vaan siellä ollaan rakentamassa muitakin suuria tuulipuistoja. Ja siis sama ei Suomessa olisi muka mahdollista?

Tietenkin hinta vaikuttaa asiaan ja sähkön kysyntä. Esimerkiksi sähkön hinta Venäjällä on lähtökohtaisesti nousussa, kun siihen vaikuttaa kysynnän lisäksi subventoiden karsiminen. Hinnalla voidaan kuitenkin luoda mahdollisuuksia, kuten syöttötariffikäytännöt ovat osoittaneet.

Joka tapauksessa suomalainen meno energia-asioissa tuntuu olevan enimmäkseen takapajuista. Aika näyttää onko se sen lisäksi vielä hölmöä.

EDIT 30.5.2008: Merkitäänpä vielä yksi iso tuulivoimahanke viime päiviltä eli Siemens toimittaa 800 miljoonalla eurolla 140 kappaletta 3,6 megawatin tuuliturbiinia Suffolkin rannikolle rakennettavaan tuulivoimapuistoon. Tuulivoimalakauppiailla on kiirettä näinä aikoina.

Ei lunasteta pakolla

Seurataan asiaa loppuun eli Kemijärvi ei saanut valtioneuvostolta lupaa pakkolunastaa Stora Enson sellutehdasta. Uutisen mukaan Kemijärvi ei pystynyt osoittamaan yleisen tarpeen vaativan tehtaan lunastamista tai sitä, ettei Kemijärven työllisyyttä millään muulla tavalla voida parantaa.

Kemijärvelle on syntynyt tai synnytetty uusia työpaikkoja valtion toimesta ja valtion rahoilla on tuettu liimapalkkitehtaan pystyttämistä ja niin edelleen. Ehkä nämä nyt eivät korvaa sellaisenaan menetyksiä, mutta uusia asioita tapahtuu.

Näyttää siis siltä miltä alunperinkin, että se tehdas on ennemmin purettu ja siirretty muualle kuin saatu takaisin käyntiin. Se ei nouse enää millään. Rakennemuutos on vaatinut ja saanut uhrinsa. On siis aika ajatella asioita toisin.

keskiviikkona, toukokuuta 28, 2008

Ruisleipä

Tulinpa tuossa pohtineeksi, että ruisleipä on hieno juttu. Siihen voi tulla "addiktio". Vaiheinen tunnustaa olevansa ruisleipäfani.

Täysrukiinen ruisleipä on varsin suomalainen ruoka, sitä ei kovin monessa paikassa tunneta. Sillä on myös pitkä historia. Suomalaiset ovat tehneet ruisleipää rautakaudesta alkaen. Ruisleipä on osa suomalaisuutta.

Suomessa toimii ryhmä nimeltään ruisveljet, jotka maistelevat ja arvostelevat ruisleipää kuin viinejä konsanaan. Hieno idea.

Yhtä asiaa ei kuitenkaan voi ymmärtää oikein mitenkään. Valtaosa nykyään kaupassa myytävästä ruisleivästä on ensin valmiiksi leikattu viipaleiksi ja sitten pakattu muovipussiin. Ruisleivän viipalointi pilaa koko leivän, leivän aromit ja sopiva rakenne katoaa. Muovipussi vie sitten mennessään loputkin ja jäljelle jää jotain epämääräistä.

Se on jotakuinkin sama kuin kansallinen kossumme myytäisiin pitkäripaisessa ilman korkkia ja valmiiksi ylenmääräisellä kokiksella lantrattuna.

Mikä idea siinä valmisviipaloinnissa muutenkaan on? Onko leipäveitset keittiössä luokiteltu vaarallisiksi laitteiksi, emmekö enää osaa teroittaa sellaista vai olemmeko tulleet jo niin laiskoiksi, että leipä pitää viipaloida meille valmiiksi?

Tilannehan muuttuu ilmeisesti vain siten, että me kuluttajat ryhdymme jättämään ne pilkotut leiväntekeleet hyllyyn ja vaadimme kunnollisia leipiä. Rintamaan veljet ja sisaret!


EDIT klo 0.50: Lisätty lainausmerkit ensimmäisen kappaleen sanaan addiktio tarkoittamaan kielellistä ilmaisua eikä sitä, että siihen voisi välttämättä syntyä jokin lääketieteellinen tms. oikea addiktio.

(Kuvan lähde: Wikimedia commons)
(Erityisesti tätä entryä inspiroi Jethro Tull: Heavy Horses)

Turpeen paikka on suolla

Suomessa ei ole haluttu kuunnella kansainvälisten organisaatioiden näkemyksiä turpeen poltosta energian tuotannossa ja yritetty lobata esimerkiksi EU:ta ottamaan turve jollain tavoin uusiutuvaksi energianlähteeksi. Turve on fossiilinen polttoaine, jonka kasvuhuonepäästöt ovat pahemmat kuin esimerkiksi kivihiilellä.

Suomen Luonnonsuojeluliiton elossa olevat puheenjohtajat ovat ottaneet asiaan tervästi kantaa ja sanovat että turve-energian käyttöä ei voi perustella millään syillä.

Suomessa soita riittää. Syy, miksi turvetta on yritetty ja yritetään kepuloida uusiutuvaksi energiaksi, on aluepoliittinen. Mitään energia- tai ympäristöpoliittista perustetta asialle ei ole.

* * *

Niin. Ja ilmastonmuutoksen arvioidaan aiheuttavan myös Itämeren rehevöitymistä. Näin kertoo WWF:n raportti. Syyt ilmiöön lähtevät siitä, että roudaton maa ja rankat talvisateet lisäävät ravinteiden huuhtoutumista mereen. Tästä levät saavat fosforia ja typpeä eli ilmastonmuutos tuo tullessaan myös lisää levälauttoja.

Jäähyväiset aseille

Benelli M4 Super 90Katsotaanpa nyt vähän aseasioita.

Jokelan tapahtumat ovat edelleen muistissa ja Rovaniemen ammuskelu vieläkin paremmin. Muitakin aseen kanssa heilumisia ja ammuskeluja on jälleen viimeaikoina julkisuudessa kerrottu. Nyt sitten poliisi on tyhjentänyt vantaalaisesta asunnosta 150 luvallista asetta, pistooleita, kivääreitä, ruutia, armeijan ammuksia ja esimerkiksi käsikranaatteja. Poliisin ja armejan asiantuntijoiden operaatio kesti tunteja ja pelkän eteisen raivaaminen vei kolme tuntia, talon muut asukkaat evakuoitiin.

Ja siis poliisi on myöntänyt luvan 150 aseeseen keräilijäluvalla, käsikranaateille ei lupia irtoa tiettävästi millään. Aseita pitäisi pitää lukituissa kaapeissa. Mutta ei siis pidetä.

Suomalaisessa aselainsäädännössä on jotain pahasti pielessä, jos lupia voidaan myöntää keräilemisen varjolla sen verran paljon, että niillä voisi aseistaa kokonaisen komppanian!

Suomessa on kolmanneksi tai neljänneksi eniten aseita väkilukua kohden maailmassa, riippuen hieman siitä mitä tutkimusta uskoo. Aseita Suomessa on tutkimusten mukaan jopa 45 kappaletta sataa asukasta kohden. Jos tämä tieto pitää paikkansa, Suomessa on lähes 2,4 miljoonaa asetta. Se on paljon se. Liikaa.

Lukemat ja tapahtumat osoittavat sen, että aseen saaminen on liian helppoa ja niiden käsittelyn valvonta löperöllä pohjalla. Lähtökohtaisesti aseen hallussapitoluvan saaminen on hyvin helppoa. Kunhan täyttää helpot kriteerit ja pistää 32 € tiskiin, niin homma selvä. Kriteerejä pitää kiristää ja reippaasti - heti. Vaikka käytäntöjä onkin viimeaikoina kiristetty. Ei riitä.

Toinen hyvä kysymys on se, miten ihmeessä johonkin vantaalaisasuntoon päätyy armeijan ammustarvikkeita? Saako niitä kanniskella asevarikoilta ihan rauhassa ulos?

Suomalaisessa keskustelussa lupien myöntämisperusteiden kireydestä mennään helposti sille linjalle, että numeroita vähätellään ja kerrotaan aseiden olevan pääasiassa metsästysaseita.

Niin. Suomessa on Suomen Metsästäjäliiton mukaan alle 300 000 metsästäjää, joten jos nuo kaikki em. aseet olisivat metsästäjillä, niin siitä tulisi 7-8 pyssyä metsästäjää kohden. Luonnollisestikaan tuo ei pidä paikkaansa, vaan kertoo metsästäjäargumentin heikkoudesta tässä yhteydessä.

Luvattomia aseita sisäministeriö on arvioinut joku vuosi sitten olevan Suomessa irrallaan 100 000 - 200 000. Joidenkin arvioiden mukaan niitä on muutamia kymmeniä tuhansia, kun laillisia aseita on 1,6 miljoonaa ja uusia lupia myönnetään noin 61 000 vuodessa. Eri uutislähteitä katsellessa tulee sellainen vaikutelma, että kukaan ei oikeasti tiedä montako asetta Suomessa on - luvalla tai ilman.

Siis ihan totta. Täysin subjektiivinen mielipide on se, että "aseiden keräilemisessä" on jotain hämmästyttävän omituista.

Aseet eivät luo turvallisuutta, ne tuhoavat sitä.

PS. Kollaa Kestää -yhtyeen levy Jäähyväiset aseille (on myös saman niminen Ernest Hemingwayn kirja) on yksi Suomi-rockin merkkipaaluista, vaikka jäikin yhtyeen ainokaiseksi. Jos siis multa kysytte.

(Kuvassa Benelli M4 Super 90. Kuvan lähde: Wikimedia commons)

maanantaina, toukokuuta 26, 2008

Geek Code

Täähän se oli. Geek Code.

Ehkä ei kannata edes yrittää ryhtyä tulkitsemaan liian tarkasti, mutta tässä se on Vaiheisen Geek Code sovellettuna tähän päivään. Huomisen sovelluksista ei ole vielä tietoa:

GIT/CC/S d+(--)(++) s: !a C++ UL+ P++> L+ E+@ W+++>$@ N o-- K++ w+@ O-@ M V PS+()@ PE(-)@ Y+ PGP+ t+ 5 X++ R-@ tv-- b++> DI++ D+@ G-()@ e+++ h r(+)> y++(+++++)?>

Jos et saa selvää, niin kysy ihmeessä Kibolta.

(via lepis)

Takuuhinta

Suomessakin pitää ottaa käyttöön ns. syöttötariffijärjestelmä. Muualla Euroopassa sen käyttöönotto on nopeasti lisännyt aurinko- ja tuulienergian tuotantoa.

Syöttötariffi on energian valtion sähkömarkkinoiden ohjauskeino ja sähkön tuottajille takuuhintajärjestelmä, jonka avulla tuotannon riskejä voidaan vähentää ja ennakoitavuutta parantaa. Investoinneista tulee näin kannattavampia. Valtiolle tämä ei maksa mitään, koska tariffin maksaa lopulta sähkön käyttäjä.

Varsinkin uusiutuville energiamuodoille syöttötariffi on tärkeä. Se mahdollistaisi myös sen, että pienilläkin voimaloilla olisi mahdollisuuksia tuottaa kannattavasti sähköä. Esimerkiksi kotitaloudet voisivat ohjata aurinkopaneeleista sähköä jakeluverkkoon, jos eivät sitä itse käytä.

Tätäkin asiaa pähkäillään hallituksen toimesta osana ilmasto- ja energiastrategiaa, josta on tarkoitus päättää lähiaikoina. Kannattaisi huomata, että Euroopan maista vain Suomi, Malta ja Slovenia olivat EU-maista ainoita, jotka käyttävät ainoastaan verokannustimia uusiutuvan energian edistämiseen.

Näinä ilmastomuutokseen heräämisen aikoina luulisi Suomessakin herättävän siihen mahdollisuuteen, että voimme aidosti ryhtyä edistämään uusiutuvia energiamuotoja nykyisen touhuamisen sijaan. Se on strateginen valinta kuten myös energian säästämiseen panostaminen. Tosin tämä strategia ei taida jostain syystä kelvata ydinvoimalobbareille?

Kysymys on pelkästään siitä, että pitää valita oikea strategia, jota lähdetään noudattaamaan ja voimme hyvällä omallatunnolla unohtaa kaikki suuria investointeja, pitkiä rakennusaikoja ja kaikin puolin ongelmallisia jätekysymyksiä sisältävät ydinvoimahankkeet lopullisesti.

Kyse on vain tahdosta.

Yläilmakehä

Yläilmakehäkin lämpenee. Tähän mennessä yksi pulma ilmastonmuutoksen malleissa on ollut se, että esimerkiksi satelliiteista saatujen mittaustulosten mukaan yläilmakehän lämpötila ei ole noussut kovinkaan paljon, kun teorioiden mukaan sen olisi pitänyt käyttäytyä kuten alemmissakin ilmakerroksissa.

Yalen yliopistossa otettiin ongelmaan toinen lähtökohta ja tutkittiin tuulisuuden muutoksia. Tuulisuuden ja ilmankosteuden mittauksilla päästää varsin tarkasti käsiksi myös lämpötilaan. Tutkijat havaitsivat tällä tavoin, että vuoden 1970 jälkeen yläilmakehän lämpötila on noussut suunnilleen samalla tavalla kuin muutkin maapallon osat.

Eli. Yksi epäselvyys ilmastoteorioissa on ilmeisesti poistettu.

sunnuntaina, toukokuuta 25, 2008

Mätä

Burma on sotilasjuntan hallinnassa. Burmaa on koetellut jokin aika sitten myrsky, jonka seurauksena kuoli tai katosi 134 000 ihmistä. Sotilasjuntta on vetkutellut nyt kolme viikkoa kansainvälisen avun päästämisessä maahan ja avuntarvitsijoiden määrän arvioidaan olevan 2,4 miljoonaa.

Kansainvälinen yhteisö on pyrkinyt painostamaan junttaa sallimaan avun viemisen perille ja asian tiimoilta järjestellään kokouksia, joissa juntta keskittyy pyytämään rahaa, kun kansainväliset organisaatiot kuten Punainen Risti tai WorldVision ovat valmiina toimittamaan apua heti. Juntta on jo ehtinyt julistamaan avustusvaiheen päättyneeksi ja jälleenrakennuksen alkaneeksi. Nyt kuitenkin juntta on luvannut päästää kansainväliset avustusorganisaatiot tuhoalueelle.

Nerokasta kyllä, myrskyn ja tuhon keskellä kaikkitietävä juntta on ehtinyt laskemaan myrskyssä kuolleiden kanojen lukumäärän. Se on 1250194 kappaletta.

Juntalla on myös aikaa järjestää järjestää kansanäänestyksiä perustuslakiehdotuksesta, joka vahvistaisi sen omaa valtaa. Muualla kuin tuhoalueilla pidetyssä äänestyksessä 92,4 % äänesti kyllä uudelle perustuslaille, äänestysaktiivisuus taisi olla myrskyjen runtelemalle maalle hämmästyttävä 99 %. Kun kansalaisten kommentti äänestämisestä on "Äänestän Kyllä. Pelkään joutuvani vankilaan, jos äänestän Ei", ehdotuksen läpimeno on aika varma. Perustuslakiehdotuksessa on kirjoitettu pykälät siten, että oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi ei voi osallistua vaaleihin, koska hän on ollut ulkomaalaisen kanssa naimisissa.

Demokratia tai ihmisoikeudet ovat Burmassa vähemmän sovellettuja arvoja. Nytkin on viikonlopun aikana Burmassa jälleen pidätetty demokratia-aktivisteja. Ilmeisesti siksi, etteivät he pääsisi kosketuksiin maassa vierailevien ulkovaltojen edustajien kanssa.

Juntan tempaukset voisivat tuntua aika koomisilta, jos niiden takana ei olisi suurta määrää tuhoa ja kärsimystä. Esimerkiksi vuonna 2005 hallitus päätti kahdessa vuorokaudessa siirtää pääkaupungin virkamiehineen keskelle viidakkoa. Joidenkin raporttien mukaan siirron tarkka ajankohta johtui astrologiasta.

Sellainen vallankäyttö, jota tällaiset sotilasjuntat harjoittavat, on yksinkertaisesti mätää. Se ei edusta mitään sellaista universaalia elämän kunnioitukseen perustuvaa moraalia, jota lähes kaikki uskonnot ja muut maailmankatsomukset tunnustavat.

Kansainvälinen yhteisö on katsonut läpi sormien Burman meninkiä, mistä ei kunniamerkkejä voi jakaa. Burma on tätä kautta moraalinen ongelma myös kansainväliselle yhteisölle, sillä Burman juntan ihmisoikeuksien loukkaukset eivät ole maan sisäinen asia.

Pieni lohtu on se, että meillä on internet ja blogit. Kaikki asiat eivät jää pimentoon edes juntan valvonnassa. Burmassa on kaksi internet-operaattoria ja kumpikin tiukasti juntan kontrollissa. Niitä on kuitenkin mahdollista kiertää teknisesti tai korruptoituneessa maassa yhteyksiä voidaan aukoa lahjuksin.

Näin esimerkiksi Lontoossa blogia pitävä Ko Htike saa kotimaastaan tietoja ja aineistoja, joita hän voi levittää edelleen. Hänellä on noin 50–60 tietolähdettä, jotka lähettävät erilaista materiaalia, jota Ko Htike julkaisee sellaisenaan.

Kotimaahan Ko Htikellä ei ole asiaa ennen juntan kaatumista, mutta hän on varma juntan kaatumisesta. Mitä pikemmin, sen parempi.

Ko Htiken sanat voisivat kuvata mitä tahansa diktatuuria:
"Ihmiset eivät hyväksy tätä hallintoa. He vihaavat sitä syvästi. Siksi se tulee menettämään vallan." (HS)

EDIT klo 23.18: Niin. Burman oppositiojohtajan ja Nobel-palkitun Aung San Suu Kyin kotiaresti päättyi virallisesti eilen. Tiettävästi juntta pitää häntä edelleen vankina kotonaan, eikä päätöksistä ole vielä tietoa. Diktatuurit käyttävät myös mielivaltaa ja epävarmuutta väkivallan välineenä.

EDIT 26.5.2008 klo 7.54: Burmaan avustusmatkalla ollut ranskalainen sotalaiva ei päässyt Burmaan, vaan joutuu purkamaan lastinsa Thaimaahan, koska sotilasjuntta ei päästänyt laivaa maahan.

(Kuvassa nuori munkki Bagaya Kyaung:n luostarissa vuonna 2005. Kuvan lähde: Wikimedia commons)

lauantaina, toukokuuta 24, 2008

Ärsyttävimmät

ZDNet on listannut omasta mielestään 10 ärsyttävintä netti-ohjelmistoa. Lista on vakuuttava:

  • Adobe Reader
  • Apple
  • Windows Update
  • RealPlayer
  • Java
  • Yahoo
  • Norton Antivirus
  • Esiasennetut ohjelmistopaketit
  • Outlook/Exchange
  • Flash
Mikä jää paitsi moitteita?

ZDNetin Rupert Goodwins antaa softille sapiskaa niin ärsyttävistä päivitysrutiineista, ylimääräisten ohjelmien ehdottelemisesta kuin käytettävyydestäkin. Ja ihan aiheesta.

On oikeasti kummallista ettei esimerkiksi tuossa ZDNetin listalla olevat johtavat softantoimittajat saa näihin käytäntöihin ja toteutukseen järkevää käyttäjäystävällisyyttä, resursseista sen ei pitäisi olla kiinni.

Omat inhokkini löytyvät myös tuolta listalta, esimerkiksi Applen tapa jatkuvasti tyrkyttää QuickTimen päivityksen yhteydessä iTunesia, Safaria ja ties mitä muut softaa on sangen raivostuttava. Enkä pysty myöskään kehumaan Windowsin päivitysrutiineja.

Ehkä kuitenkin pahin maanvaiva ovat kokonaan Flashilla tehdyt www-sivut silloin kun sellaiseen ei ole ollenkaan tarvetta (milloin muuten olisi?). Ne voivat näyttää hienoilta, mutta käytettävyys on ihan mitä sattuu ja tietoihin linkittäminen yms. on vaikeaa, hankalaa tai peräti mahdotonta. Ja kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että noita saitteja suunniteltaisiin oikeasti käyttäjille. Järkevät tekniikat esittää asiat näyttävästi on nykyään olemassa.

Anton Corbijn

Meillä on mielikuvamme tähdistä ja muista julkisuuden henkilöistä. Onko se mielikuva rakennettu? Vastaako mielikuva todellisuutta? Onko tähti oikeasti sellainen kuin julkisuudesta voisi päätellä?

Näitä ja muutamia muita ajatuksia tulin pohtineeksi kun kävin Anton Corbijnin valokuvanäyttelyssä Taidemuseo Tennispalatsissa.

Corbijn on tullut tunnetuksi siitä, että hän on kuvannut kymmeniä muusikoita, näyttelijöitä ja muita viihdemaailman kirkkaimpia tähtiä.

Näyttely koostuu yhteensä 175 valokuvasta ja se jakaantuu neljään osaa. Ensimmäinen sarja Famouz on dokumentaaristyylinen sarja vuosilta 1975-88. Toinen sarja on nimeltään Star Trak, jossa tähdistä on tehty enemmänkin muotokuvia. Kolmannessa sarjassa starat on lavastettu erilaisiin tilanteisiin ja sarja on 33 Still Lives. Viimeinen sarja on nimeltään a. Somebody ja koostuu Corbijnin omakuvista, joissa hän pukeutuu nuoruutensa idoleiksi.

Näin amatöörin näkökulmasta näyttely avasi sitä eroa, joka dokumentaarisilla valokuvilla ja muotokuvilla on. Famouz -sarjassa kuvat ikääkuin kertoivat siitä miltä taiteilijat haluvat taiteellaan sanoa, kun taas muotokuvissa pyritään kertomaan siitä millaisia nämä taiteilijat ovat.

Lavastetussa 33 Still Lives kuvat tuntuivat kertovan siitä mitä tai millaisia tähdet voisivat myös olla.

Omakuva-sarja a. Somebody toi silmien eteen tunnelman, joka tuntui kuin tarinalta, jossa tähtien alta vilahtaa kuitenkin samaa kaurapuuroa syövä ihminen. Tähdet hän kuitenkin jättää loisteeseessa paistatteleviksi tähdiksi riisumatta julkisivua kokonaan.

Näyttelystä jäi eritoten mieleen massiivinen Kraftwerk-kuvasarja, jossa yhtyeen jäsenet ovat kuin valtavia nukkeja. Toinen Famouz-sarjan suosikki on Peter Hamill, jonka kuvaan on hänen musiikkinsa tunnelmia vangittu varsin herkällä otteella. Miles Davis on mustavalkokuvassa black.

Mieleenpainuvia tunnelmia on myös esimerkiksi yksi baarissa oluella istuvassa Frank Sinatrassa tai onnellisuudesta pakahtumaisillaan olevassa Lou Reedissä. Kun hieman haikeanmuikea Martin Scorsese kuvataan lasioven läpi, jää pohtimaan mitähän mestarilla mahtaa olla oikeasti mielessä.

Lavastetuista kuvista Danny DeVito ilmapalloineen sai hymyilemään. Asetelmassa oli jotain koomista ja samalla vihjailevaa.

Joitakin näyttelyssä mukana olevia kuvia löytyy myös Anton Corbijnin www-sivuilta: http://www.corbijn.co.uk/.

perjantaina, toukokuuta 23, 2008

Nyt tarkkana

HS:n mukaan Kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n Suomen ryhmä on ilmaissut huolensa siitä, että eduskunnan käsittelyssä oleva valmiuslaki esitetyssä muodossa toteutuessaan rajoittaisi merkittävästi sananvapautta poikkeustilanteissa. Esityksen mukaan viranomaiset voisivat rajoittaa verkko- ja viestintäpalveluita sotilaallisen kriisin lisäksi vakavissa taloudellisissa kriiseissä, suuronnettomuuksissa ja vaarallisten tartuntatautien levitessä.

Näistä muut kuin sotilaallinen kriisi eivät ole ryhmän mukaan perusteltavissa. Asia on perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä.

Nyt tarkkana siellä perustuslakivaliokunnassa. Kuten tämä IPI:n Suomen ryhmä asian sanoo, näissä erilaisissa kriiseissä on tärkeää, verkko- ja teleyhteydet kansalaisille pelaavat, jotta tiedotus toimenpiteistä ja tilanteesta saadaan varmistettua. Viranomaisilla on ja pitää olla tekniset keinot oman viestintänsä turvaamiseksi kriisissä kuin kriisissä, mutta siihen ei tarvita noin voimakkaita oikeuksia.

Sen lisäksi, että kyse on vahvasti kansalaisten perusoikeuksista, tässä on kyse myös ihan järjestä. Useissa tilanteissa vahinkoja syntyy enemmäkin siksi, että ihmiset eivät tiedä tilanteesta tarpeeksi ja tekevät siksi vääriä ratkaisuja kuin siksi, että viranomaisilla ei olisi tarpeeksi verkkokaistaa. Ajatellaan nyt vaikka pandemiaa, mikä on sen tärkeämpää kuin pakokauhun välttäminen ja tarvittavien terveydenhuollollisten toimenpiteiden koordinoitu toteuttaminen. Se todellakin vaatii sitä, että tiedotus kansalaisille on turvattu.

Viime aikoina on valtiovallan toimesta nostettu esiin eri syistä ja eri lakeihin liittyen sananvapauteen ja vapaaseen tiedonvälitykseen liittyviä kysymyksiä esille. Kaikissa näissä viimeaikaisissa hankkeissa on yksi yhteinen piirre ja se on erityisen huolestuttava: lainsäätäjä pyrkii useista eri suunnista rajoittamaan kansalaisten sananvapautta tai tietosuojaa ja vahvistamaan viranomaiskoneiston valtaoikeuksia suhteessa kansalaiseen.

Se ei tiedä hyvää avoimelle yhteiskunnalle.

Nyrjähdyksiä #23

Tätä on ihan oikeasti vaikea ymmärtää. Veronmaksajien rahoilla hankittuja kaupunkifillareista vandalisoidaan urakalla. Kuten HS kirjoittaa: "Aito ja jäljittelemätön hölmöys paistaa Kiasman viereen sijoitetusta kaupunkipyörätelineestä. Viidestä fillarista neljä on pilkottu päreiksi."

Eikö joillakin ole muuta tekemistä vai onko tällaisesta typeryydestä tullut nykyaikainen versio voimien esittelystä, rohkeuden osoittamisesta ja muusta vastaavasta ikiaikaisesta kilvoittelusta? Siis sitä, mitä ennen vanhaan nuoret harjoittivat esimerkiksi painimalla tai mittelemällä urheilullisissa merkeissä.

Syyttömien fillareiden vandalisointi on huonosti valittu menetelmä. Yhteisillä varoilla hankitun fillarin hajottaminen on pelkästään noloa toimintaa eikä vaadi edes minkään sortin osaamista.

Toinen vandaalijengi on saanut jonkun yöllisen auringopistoksen Iso-Britanniassa ja hyökkäsi esihistoriallisen Stonehengen monumentin kimppuun. Vandaalit saivat hakattua kolikon kokoisen kivipalan monumentista ennen kuin vartijat ehtivät paikalle.

Jostain syystä valon lisääntyvä määrä aiheuttaa ihmisissä omituisia reaktioita.

Lentokenttä

Pääkaupunkiseudulle puuhataan uutta lentokenttää Malmin lentokentän tilalle. Uusia sijoituspaikkoja on etsitty Lohjalta, Vihdistä, Sipoosta ja Porvoosta. Tosin Porvoon kaupunginhallitus vastustaa kentän sijoittamista Backakseen.

Kentälle siirtyisi Malmin lentokentän nykyinen toiminta, mutta mahdollisesti myös tilauslentoliikennettä, jossa ei ole jatkolentoja.

Jos tällainen uusi lentokenttä oikeasti tarvitaan, niin sitten olisi paikan valinnan osalta syytä olla linjakas. Koska sinne tulisi kaikesta päätelleen kohtalaisesti liikennettä ja kulkijoita, olisi sinne syytä olla julkisen liikenteen yhteydet kunnossa. Pelkkä moottoritie perille ei riitä.

Kannattaa myös pohtia hiukan nokkaansa pitemmälle ja selvittää, voisiko tämän lentokentän rakentaa jo olemassa olevan rautatien varteen? Tällaisen kentäkään varjolla ei sitä autoliikennettä pitäisi ruokkia.

torstaina, toukokuuta 22, 2008

Ei havaintopiirissä

Taannoisen sensuurikeskustelun sivujuonteena pohdittu sitäkin, tulisiko esimerkiksi Suomen lain mukaan ongelmallisia arpajaisia tai nettipelejä sensuroida samalla tavalla verkkoliikennettä blokkaamalla kuin lapsipornoa. Tai piratismia verkossa.

Opetusministeriön tekijänoikeusasioita pyörittelevän virkamiehen Jukka Liedeksen mukaan "Tällainen ajatus ei ole vilahtanut missään meidän havaintopiirissämme olevassa keskustelussa".

Mitenköhän tuon nyt sitten tulkitsisi? Ei ole moista keskustelua havaittu vai ettei ajatusta ole edes ajateltu? Ehkä se pitäisi tulkita siten, että uutta sensuurisäännöstöä opetusministeriössä ei ole tekeillä, mutta miksi sitä ei sitten voi sanoa suoraan.

Oli miten oli, niin piratismin kitkemiseksi pohditaan uusia keinoja ja niitä varmaankin tullaan myös Suomessa ehdottamaan. Asia on lähtökohtaisesti hyvä, sillä piratismi ei ole hyväksi. Alan toimijoiden kannalta on tietysti mielenkiintoista millaisella kokoonpanolla ministeri Stefan Wallinin (r.) asetettavaksi tuleva erityisryhmä tutkii, millaisin vapaaehtoisin ja muin toimin laitonta jakelua verkossa voitaisiin rajoittaa ja mitä se tulee ehdottamaan.

Ruotsia virkamiehet!

Nyt sitten ei enää valtion virkamiesten auta pistää automaattisia sähköpostin poissaolovastauksia pelkästään suomeksi tai englanniksi tai sekä että. Jos niitä käyttää, on poissaolovastaukset tehtävä suomen lisäksi myös ruotsiksi.

Näin on eduskunnan apulaisoikeusasiamies päättänyt. Apulaisoikeusasiamies on tutkinut virkamiesten sähköposteista tehtyjä kanteluita ja siis päättänyt pistää yksikieliset virkamiehet ruotuun. Luonnollisesti kaksikielisessä maassa päätös on pintaa syvemmältä katsottuna looginen.

Tietysti virkamies pääsee asiasta helpolla siten, että ei käytä automaattisia vastauksia ollenkaan. Niitä ei ole mikään pakko apulaisoikeusasiamiehenkään mukaan käyttää.

Itseasiassa näitä "Out of office" -vastauksia ei edes kannata käyttää, sillä ne ovat nykyisenä spammin aikakautena tarpeetonta lisäinformaatiota spammaajille. Monet organisaatiot ovatkin antaneet ohjeen olla ruokkimatta näiden netin parasiittien loputonta osoitenälkää.

Toinen asia on sitten se, missä kaikkialla muualla arkipäiväisessä toiminnassa virkamiesten pitäisi muistaa ottaa se toinen kotimainen käyttöön? Käyntikorteissa? Sähköpostien siguissa?

Vesitystä?

Noniin, vaalirahoitussotkua yritetään selvittää kaikkien eduskuntapuolueiden kokouksessa. Riitely rahoituksen valvonnasta yms. on alkanut. Jotkut haluavat lahjoituksille katon ja jotkut eivät. Toiset haluvat laittaa vaalirahat kirjanpidon alle ja toiset taas eivät. Ja sitten yhdet taas eivät halua osallistua koko kokoukseen, koska se järjestetään pääministerivetoisesti tai siksi, että omat tavoitteet eivät vielä ole saaneet kaikkien kannatusta tai jostain muusta syystä.

Pelleily on siis alkanut.

Asian puoluepolitisoiminen boikotoimalla asiaa nyt osoittaa vain sen, että kyseinen puolue (SDP) ei ymmärrä miten vakavasta asiasta loppujen lopuksi on kysymys.

Se, että vaalirahoille ei haluta kirjanpitoa (Kesk. ja Kok.) osoittaa välitöntä pyrkimystä ryhtyä vesittämään itse asiaa eli vaalirahoituksen ja ehdokkaiden sidonnaisuuksien julkisuutta.

Tässä maassa tehdään lakisääteisesti tarkastukseen joutuva kirjanpito huomattavasti keskimääräistä vaalibudjettia pienemmistä summista. Kirjanpidon tekeminen ei ole mikään ongelma ja jos sitä ehdokas ei pysty hoitamaan, hän ei ehkä ole sopiva päättäviin tehtäviin.

Sitä paitsi. Kansanedustajat ovat säätäneet lain, jonka mukaan tavallisen veronmaksajan on säilytettävä verotukseen liittyvät kuitit 6 vuotta omissa arkistoissa. Miksi sitten kansanedustajaehdokkaat tai heidän tukiyhdistyksensä eivät muka voisi hoitaa kirjanpitolain tavanmukaisia velvoitteita?

Koittakaapas nyt keskustella asiasta järkevästi siellä hiekkalaatikolla. Äänestäjät valmistautuvat komedian seuraavan näytökseen...

keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008

Huonoja havaintoja

Tämä on sattuneista syistä tämän blogin ensimmäinen jotakuinkin pakkobloggaus. Nyt ei pysty...

Päivän uutisvirrasta vaikka puoliväkisin pari maailman omituisuutta käsitettävämpää havaintoa:

Lapsipornotaiteesta tuomio, mutta ei rangaistusta. Oikeus oli taiteilija Karttusen Neitsythuorakirkko-teoksesta sitä mieltä, että lapsipornon levittäminen tapahtui, mutta tekijä teollaan pyrki juuri samaan kuin lainsäätäjäkin. Asiaa on tässä blogissa seurattu aikaisemminkin, joten seurataan asiaa. Tuomiosta mahdollisesti valitetaan, joten asia ei ilmeisesti jää tähän.

Ruotsissa poliisi on pidättänyt kaksi miestä ydinvoimalan sabotaasiaikeista. Sille ei vaan voi mitään, että ydinvoimala on potentiaalinen turvallisuusuhka, sekä ihmisille että yhteiskunnalle ja sen energiahuollolle. Jos piirtää pitää, niin ihmisille uhka on ilmeinen sitä kautta, että joku onnistuu esimerkiksi sabotaasissaan ja yhteiskunnalle sitä kautta, että vaikkapa uhkakuvien vuoksi iso osa energiahuoltoa joudutaan ajamaan pikavauhtia alas. Ketä yhden tuulimyllyn räjäyttäminen voisi kiinnostaa tai miten se vaurioittaisi koko yhteiskuntaa?

Länsimetro tulee. Nyt sekä Espoo, että Helsinki ovat hyväksyneet länsimetron rakentamisen. Se on päivän hyvä ellei paras uutinen. Edes yhdessä asiassa järki tuntuu voittaneen.

Missä miehet katsastaa

Kuulinpa varmaankin ensimmäisen kerran tämän Suomen euroviisukappaleen, joka lähes historiallisella tavalla on siis selvinnyt euroviisukisoissa alkukarsinnoista jatkoon.

...Maailma on kylmä vaikka
on ehkä lämmölläkin paikka
Kentät kutsuu sankareita
eikä suinkaan pelkureita...


Ei voi mitään, alkoi tämä Frederik-wannabe -meininki naurattamaan. Eikö tämä löperö äijä-buumi jo mennyt ohi? Ilmeisesti ei. Tosin touhu tuntuu menneen komedian puolelle, mutta haitanneekos tuo mittään...

tiistaina, toukokuuta 20, 2008

Nyrjähdyksiä #22

Se olikin purjevene taksivene!

Kaikkihan muistavat kun ruotsalaiset etsivät 80-luvun alussa merialueiltaan sukellusveneitä oikein epätoivon vimmalla. Varmuudella löytyi vain se yksi, joka karahti karille, eikä päässyt karkuun. Välillä niitä nauhoitettuja ääniä on luultu merisaukoiksi ja ties miksi, mutta mitään todisteita ei ole löytynyt.

No nyt on. Tutkimuslaitos FOI on saanut pääteltyä, että kyseessä oli ilmeisesti ruotsalainen koulupurjevene taksivene Amalia, joka oikeaan aikaan on ollut oikeassa paikassa ja päästellyt oikeita ääniä.

Mitähän kaikkea muuta maailmanhistoriassa on kuultu väärin?

EDIT 21.5.2008: FOI tiedotteen mukaan sotkun aiheuttanut alus on taksivene, eikä siis purjevene kuten HS väittää. Aina pitäisi tarkastaa primäärilähteet...

Säästöä

Greenpeace on tilannut konsulttiyritys Gaia Groupilta selvityksen, jonka mukaan sähkölämmitetyssä rakennuskannassa toteutetut energiatehokkuustoimet voisivat säästää reilussa vuosikymmenessä ydinvoimalan tuotannon verran sähköä.

Selvityksen mukaan, jos politiikkaa tehdään sen eteen, sähkön kokonaistarve voisi olla vuonna 2020 jopa 20 % eli 20 TWh pienempi kuin nykykehitys tuottaisi. Luku vastaa kahta ydinvoimalaa tai koko kivihiilellä tuotettua sähkökapasiteettia. Lämmön tarvetta voidaan selvityksen mukaan vastaavasti vähentää lähes 50 % eli 30 TWh ja tieliikenteen päästöjä 15 %.

Teollisuudesta on jo muristu, että laskelmat ovat epärealistisia.

Tietenkin laskelmat ovat epärealistisia, jos säästämiseen ei edes pyritä, vaan halutaan jatkaa tuhlaamista. Kyse on pitkälti siitä, että päästövähennykset vaativat määrätietoisia toimia, itsekseen niitä ei synny. Energiatehokkuuteen on satsattava ja siitä on tehtävä strateginen lähtökohta.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavat toimenpiteet ovat sitä kertaluokkaa, että tuon kokoisiin toimiin on ryhdyttävä ja ne päätökset syntyvät politiikalla. Ja mitkään vapaaehtoiset keinot tässä eivät näytä olevan mahdollisia.

Teollisuus tulee uhkailemaan työpaikkojen menetyksellä ja varmaan monella muullakin taloudellisella asialla ennen kuin energia- ja ilmastostrategia on saatu valmiiksi. Samalla siellä aktiivisesti unohdetaan, että jokaisessa muutoksessa on mahdollisuus ja että pitemmän aikavälin intressien turvaamiseksi voimakkaisiin toimiin on ryhdyttävä. Teollisuuden lyhyen aikavälin intressien kustannuksella.

Oli Greenpeacen tilaamat laskelmat ja käytännön ehdotukset sitten kuinka tarkasti maaliinsa osuvia tai eivät, ne kielivät monen muun tekijän ohella siitä, mitä pitäisi tehdä ja että meillä on siihen myös mahdollisuus. Jos vain haluamme.

Kriisi

Jatketaanpa vielä hieman tästä vaalitukisotkusta. Pääministeri sanoo tänään, että "Kyllä kai siinä oma kriisinsä on, jos meillä on kymmeniin nouseva kansanedustajien määrä, joka ei ole viime keväänä toiminut lain edellyttämällä tavalla".

Onhan se poliittisen järjestelmän kriisi, jos tähän mennessä tästä poliittisesta dopingista on kärynnyt jo kolmattakymmentä kansanedustajaa, jotka eivät ole ajallaan tehneet ilmoituksiaan kunnolla ja sitä kautta jättäneet lain vaatimuksia täyttämättä.

Kriisiin kuuluu sekin, että rahaa jakanut taho kertoo tukeneensa noin neljääkymmentä kansanedustajaa, joista siis reilu puolet on vasta ilmoittautunut. Eli vieläkään kaikille ei ole mennyt asia jakeluun.

Sekään ei kokonaisuutta ajatellen ole mitätön seikka, että rahaa antaneen tahon takana olevasta porukasta ei tiedetä vasta kuin kaksi liikemiestä nimeltä.

Katsotaanpa asiaa toisesta kulmasta. Joukko liikemiehiä pistää pottiin rahaa, jonka tuella valituista kansanedustajista viidennes, eli suuren puolueellisen verran, on sellaisia jotka ovat saaneet kyseisiltä liikemiehiltä tukea. Kaksi lahjoittajista tiedetään, muista ei julkisuudessa ole puhetta. Yleensä salaseuroihin ei ole uskomista, mutta miltä tämä nyt näyttää?

Sen lisäksi, että joukko kansanedustajia on viis veisannut heitä itseään koskevasta laista, sisältyy kokonaisuuteen joka tapauksessa toinenkin paha eettinen ongelma. Miten voidaan tietää ja varmistua esimerkiksi jääviyskysymyksissä se, millaisia sidonnaisuuksia kenelläkin on? Tällainen yhdistykseltä yhdistyksille touhuaminen on poliittista rahanpesua, eli todellisen lähteen piilottamista. Rikos se ei siis ole, mutta moraalitonta kylläkin.

Tällaisissa asioissa jos missä, on arvojohtajalle paikka. Missä on maamme poliittinen arvojohtaja, joka laittaa Arkadianmäellä touhuavan joukkion takaisin edes jonkinlaiseen ruotuun?

Ilmeisesti tässä kysymyksessä viimeaikoina tekemisistään ruoskittu media on tehnyt työtään eli istunut sille vartijan paikalle, josta se omilla keinoillansa valvoo edustajiemme tekosia. Arvojohtajaksi mediasta kuitenkaan ei ole, se ei ole nyt sen tehtävä.

Ongelma on syvempi kuin jotkut tekniset ilmoitukset. Ongelma on poliittisen järjestelmän moraalisen perustan osoittautuminen kulisseiksi.

Pääministerin ei kannata väheksyä tätä kriisiä.

maanantaina, toukokuuta 19, 2008

Röyhkeys

Ehkä se on ajankuva, mutta näenkö vain harhoja vai ovatko myös ennen arvostettuna pidetyt ja korkeaa toimintaetiikkaa vaalimaan pyrkineet tahot lähteneet mukaan tähän raaistuneen yhteiskunnan kierteeseen?

Viimeaikoina on puhuttu toimitusten röyhkeydestä ja sen tiimoilta Kemppinen on pyydettynä julkaissut oppilaiden tuottamaa yhteenvetoa toimittajien toiminnasta Jokelan tragedian yhteydessä. Se ei ole ainoa esimerkki asiasta. Kuten Tuhat sanaa kommentoi, eräät asiat Malagan turman uutisoinnistakin olisi voinut jättää pois.

Lehdet tai tiedotusvälineet eivät ole ainoita tahoja, joiden toimintalogiikassa röyhkeys on nostanut päätään. Itseasiassa vaaliavustusten ilmoittamatta jättämisestä noussut kohu on sekin itsekkään röyhkeyden kertomusta. Jo se, että lain säätelemiä ilmoituksia lainsäätäjät itse tekevät miten sattuu, on röyhkeätä. Häpeälliseksi se muuttuu siinä kohtaa, kun se tehdään tietoisesti.

Jo aiemmin on liike-elämässä lähdetty samalle tielle. Esimerkiksi Nokian Bochumin tehtaan sulkemiselle saattaa olla hyvinkin liiketaloudelliset perusteet olemassa, mutta suhteessa yhteisöön tällainen tehtaan sulkeminen on varsin äkkiväärää toimintaa. Röyhkeyden sivumakuja nousee esiin siitä, että ongelma Nokian näkökulmasta puetaan itseasiassa viestinnälliseksi ongelmaksi. Edelleenkään alue ja yhteisö eivät merkinneet paljoakaan.

Kun puhutaan siitä, että yhteiskunta on jotenkin raaistunut, niin onko meidän yhteiskuntamme perusrakenteetkin lähteneet samalle välinpitämättömyyden tielle? Tehoton kovuus ja yksisilmäinen kustannustehokkuus ovat itsekkyyden kanssa rintarinnan saavuttamassa uusia alueita yhteisössämme.

Myös sieltä kansakunnan kaapin päältä voi pudota.

Energiapula?

Tekniikka & Talous otsikoi mielenkiintoisen artikkelin "Energiapula ratkeaa nanotekniikalla" ja kertoo siitä miten tajuttomasti uutta energiakapasiteettia maailmaan tarvitaan. Yksi olkiluodon kokoinen voimala päivässä seuraavan 27 vuoden aikana. On siinä energiabusineksella pelin paikka.

Tuo "pula" on niin suuri, että sen paikkaaminen esimerkiksi ydinvoimalla ei ole realistista.

Artikkelin mukaan uusien teknologioiden kautta tehoja ja hyötysuhdetta saatetaan saada sen verran paremmaksi, että esimerkiksi aurinkovoimasta voisi tulla ratkaisu. Ja tuohon tehojen nostamiseen tarvitaan nanoteknologiaa.

Asia on myös Suomessa ajankohtainen sillä aurinkovoima-asiantuntijoiden mukaan Suomi on ihanteellinen paikka aurinkovoimalle. Kesällä Suomessa saadaan enemmän aurinkoenergiaa kuin Keski- tai Etelä-Euroopassa. Tosin maamme on tämänkin asian hyödyntämisessä kaukana muista maista eli tätäkään asiaa ei ole Suomessa otettu tosissaan, vaikka ala kasvaa maailmalla vauhdilla.

* * *

Yksi asia "pulasta".

Tässäkin on puhetta "energiapulasta". Onko ihmiskunnalla energiapula? Numeroiden valossa on ilmeisesti ainakin tulossa.

Asia vaan ei ole niin yksinkertainen. Ihmiskunta suorastaan törsää ja heittää taivaan tuuliin energiaa samaan aikaan kun se puhuu ja pelkää pulaa. Ristiriita on ilmeinen ja räikeä.

Tähän liittyy sekin, että energiateollisuuden busineksille on erittäin edullista saada iskostettua kaikkien mieliin se, että meillä on "energiapula". Pulalla pelottelu toimii esimerkiksi Suomessa ihan hienosti jatkuvana ydinvoimalahakemusten perusteluna.

Olisikohan aika pistää näkökulma ja retoriikka uusiksi?

sunnuntaina, toukokuuta 18, 2008

Biodiversiteetin katoaminen käy kukkarolle

Der Spiegelin tietojen mukaan biodiversiteetin katoaminen eli kasviston ja eläimistön tuhoutuminen maksaa maailmalle kaksi biljoonaa euroa vuodessa eli n. 6 % maailman kokonais-BKT:stä. Tiedot perustuvat tutkimukseen, joka esitellään alkuviikosta YK:n yhdeksännessä biodiversiteettikokouksessa.

Onko se paljon? On.

2 biljoonaa euroa on 2 miljoona miljoonaa euroa eli 2 000 000 000 000 euroa. Suomen valtion budjetti vuodelle 2007 on suuruudeltaan noin 40,5 miljardia euroa eli 2 biljoonalla Suomen valtio eläisi yli 49 vuotta. Jos 2 biljoonaa euroa pistettäisiin euron kolikoina (paksuus 2,33 mm) pinoon, niin pino ulottuisi 4 660 000 kilometrin korkeuteen eli noin 12 kertaa matkan, joka on Maasta Kuuhun. Kokoluokassa 12 vuoden tuhlauksen tuloksena ne eurot pinoon pistettynä ulottuisivat jo Marsin paikkeille.

Kestämätön kehitys on kallista.

Korruptio

Euron kolikkoSuomi on eräs maailman vähiten korruptoituneista maista, näin väitetään. Se ei tarkoita sitä, etteikö Suomessa olisi korruptiota, vaan sitä että muualla sitä on enemmän.

Viime päivinä on kohistu vaalirahoituksesta ja ihan aiheesta. Vaalit ovat tulossa.

Kunnallisvaalit eivät ole korruptiomielessä yhdentekeviä, sillä nykyisellään kunnilla on varsin suuri valta esimerkiksi kaavoitusasioissa. Kaavoituksella taas ohjaillaan rakennusbusinesta ja siinä pyörii isot rahat. Rakentamalla taas muutetaan meidän kuntalaisten elinympäristöä ja luodaan paikkoja liiketoiminnalle. Ei siis ole yhdentekevää paikallisellakaan tasolla millä ehdoilla ehdokkaat ja puolueet tukirahansa saavat.

Viime päivien keskustelu on osin kohdistunut valtakunnan poliitikkoihin, mutta kunnallispolitiikan sidonnaisuudet ovat yhtä tärkeitä ja jos korruptiota politiikasta etsitään, niin kannattaa kääntää katseet myös kuntiin ja kaupunkeihin.

Valtakunnan tasolla motiivit ovat sitäkin suuremmat kun ryhdytään puhumaan kokonaisista toimialoista ja niiden voitontekomahdollisuuksista.

Puolueille ja poliittisille päättäjille kysymys on vallasta ja valtaanpääsystä. Vaalikampanjointi maksaa ja se maksaa mediamaailmassa yhä enemmän, joten erilaiset avustukset ovat tarpeen. Tämä luo tilaisuuden myös poliittiselle korruptiolle ja erilaisille sidonnaisuuksille.

Ideansa mukaisesti puolueet ovat tiettävästi demokratian asialla. Sen tukeminen myös taloudellisesti on periaatteellisella tasolla hyväksyttävää. Puolueiden ja ehdokkaiden tukeminen ei lähtökohtaisesti ole korruptiota, mutta siitä voi tulla sellaista.

Mikäli politiikkaa kuitenkin tehdään korruption voimalla, se ei enää ole demokratian, vaan harvainvallan asialla. Kun annettuun taloudelliseen tukeen liitetään taloudellisia tai poliittisia intressejä, olivat ne millaisia tahansa, tilanne ei enää ole hyväksyttävissä. Vaaliavustuksesta tulee korruptiota silloin kun sen kylkeen pistetään jotain vaatimuksia tai edes peiteltyjä toiveita jonkinlaisesta halutusta päätöksenteosta.

Pulmana näissä avustuksissa on se, että niiden päätöksentekoa ohjaavaa voimaa on varsin hankala joskus näyttää toteen. Varsinkin silloin, jos avustukset ovat vähemmän julkisia ja niiden lähteitä pimitetään.

Viime päivinä on puhuttu yritysten, liikemiesten ja erilaisten yhdistysten jakamista avustuksista joidenkin puolueiden ehdokkaiden tukiyhdityksille ja ties mille. Tunnetusti liike-elämä ei ole ainoa taho, joka antaa tukeaan poliittiselle toiminnalle, vaan sitä rahaa jakaa myös ammttiyhdistysliike ja esimerkiksi MTK. Kaikki puolueet ovat tässä asiassa samassa lasikaapissa, joten siellä ei luulisi olevan tarvetta alkaa heittelemään toisia leimakirveillä.

Nykyinen vaalirahoituksen julkisuutta säätelevä lainsäädäntö on susi, se on tiedetty jo kyseisen lain voimaantulosta alkaen. Se ei suojele kansalaisia siltä, että poliitikot voisivat pimittää sidonnaisuutensa. Lain tavoitteiden toteutuminen on jätetty täysin luottamuksen ja hyväntahtoisuuden varaan - asiassa, joka saattaa sisältää mitä suurimpia taloudellisia käänteitä.

On täysin käsittämätöntä, että joku poliitikko käyttää tätä luottamusta hyväkseen, kuten nyt on tapahtunut. Poliitikko, joka sanoo, ettei aio toimia lain mukaan, koska lain rikkomuksesta ei ole säädetty rangaistusta toimii sellaisella moraalittomuuden tasolla, että hänet pitäisi tuomita menettämään äänestäjiltä saamansa valtakirja.

Toinen lähes yhtä hölmö poliitikkolauma on se, joka sanoo ettei tiedä mistä tukirahat ovat tulleet. Joku tietää, se on varmaa. Luulisi poliitikkojen uteliaisuuden heräävän, jos he saavat rahaa joltain taholta, jota he eivät tiedä. Jos yritys saa tuntemattomasta lähteestä rahaa, voi sen takana olla esimerkiksi rahanpesu - siis rikos.

Kun nyt puuhataan lain uudistamista on siinä syytä säätää siitä, että kaikki tukirahat tulevat velvoittavasti julkisiksi ja tietojen pimittämisestä säädetään sellainen rangaistus, että se karsii halut salata asia tai olla tietämättä siitä mitään. Sopiva rangaistus on esimerkiksi hankitun luottamustehtävän menettäminen, saadun avustuksen kokoinen sakko sekä pimitetyn avustuksen menettäminen valtiolle.

Haastavampi tehtävä on sitten näiden yhdistysten kanssa pelleilemisen suitsiminen. Kun joku liikemiesten yhdistys kerää rahaa ja sitten antaa sitä joillekin tukiyhdistyksille, on jälkiä helppo peitellä. Aina on joku edushenkilö tarvittaessa selittämässä, että sitä rahaa kerättiin sieltä ja täältä eikä kukaan tiedä taaskaan muka mitään.

Tuki voi myös olla muuta kuin suoraa rahaa. Se voi olla palveluksia, materiaaleja tai ihan vain työaikaa. Jo nykyään näitä lasketaan aika laajasti, mutta tarkkana myös tuen sisältöjen suhteen on syytä olla.

Ei ole kenenkään edun mukaista toimia siten, että porsaanreikiä tässä asiassa jää. Ei myös poliitikkojen tai puolueiden. Jos avoimuus vähentää puolueiden saamia tukieuroja, on se sen arvoista. Siitä nimittäin voitaisiin päätellä, ettei kaikilla ole ollut sileitä seteleitä jaossa, vaan lahjoituksiin on liittynyt jotain muutakin.

Ymmärtävätköhän poliitikot oikeasti kuinka vakavan asian kanssa ovat tässä nyt tekemisissä? Politiikassa nimittäin ei riitä, että korruptio saadaan pidettyä poissa, sen pitää myös näyttää siltä.

(Kuvan lähde: Wikimedia commons)

lauantaina, toukokuuta 17, 2008

Ehkä ei sittenkään

Amerikankampamaneetti
Aiemmin on kirjoitettu siitä, että Itämerelle pesiytynyt tulokaslaji olisi tuomassa lähiaikoina huonoja uutisia. Onneksi tilanne ei sittenkään näytä ihan niin pahalta.

Suomen ympäristökeskuksen tutkijat ovat havainneet, maneetin voimaakkaan lisääntymisen taustalla on ylikalastus eli maneetti on menestynyt vasta kun kilpailevat kalalajit oli kalastettu hyvin vähiin. Välitöntä riskiä alkuperäiselle lajistolle amerikankampamaneetti ei siis aiheuta.

Silti ei ole mitään syytä tuuletella, sillä ylikalastus on sekin ongelma ja Itämeri voi joka tapauksessa muutenkin huonosti.

(Kuvan lähde: Wikimedia commons)

EDIT 8.7.2009
Suomen ympäristökeskuksen uusimpien tutkimusten mukaan Itämerellä ei ole pelättyjä amerikankampamaneetteja, vaan arktisia kampamaneetteja, jotka ovat varsin yleisiä pohjosilla vesillä.

Kirjoittamisesta

Tuli tuossa eräänä iltana keskusteltua kirjoittamisesta hyvin perillä olevien ystävien kanssa kirjoittamisen strategioista. Jatkoin sittemmin oman strategiani pohtimista ja päädyin muutamiin lähestymistapoihin, jotka eivät välttämättä ole samoja mistä puhuin ääneen taannoin (mikä siis huomautettakoon siltä varalta, että keskustelukumppanini saattaisivat nähdä tämän entryn).

Joskus on päässä idea entrystä, joskus se tulee vain uutisvirrasta suoraan silmille. Kun sitten ryhtyy tuumasta toimeen, joskus teksti irtoaa sormista kevyin näppäimin, joskus jumiutuminen alkaa ennen kuin on ensimmäistä sanaa saanut valmiiksi. Jos onnistuu ohittamaan "tyhjän paperin kammon", on vielä jäljellä tekstin rakenteen ja lähestymiskulman pulma.

Kun kirjoitan blogiin, voin hahmotella muutamia erilaisia lähestymiskulmia kirjoittamiseen ja tekstin rakentamiseen:

1. Referointi - kommentti
Varsin monessa entryssä on poimintoja tai referointia jostain kiinnostavasta uutisesta, jonka jatkeeksi kirjoitetaan kommenttia tai parhaassa tapauksessa jonkinlaista analyysia. Tästä on varsin monta esimerkkiä olemassa, kuten esimerkiksi Enemmistö.

2. Tarina
Teksti kirjoitetaan pääosin aikajärjestyksessä ja kuvailevasti. Kirjoittaminen etenee tarinana ja se etenee alusta johonkin päätepisteeseen. Esimerkiksi Huilumies.

3. Väite ja sen analysointi
Otetaan jokin väittämä ja paloitellaan se ensin osiksi ja tehdään analyysi. Lopuksi vedetään johtopäätöksin yhteen väittämän todellisuus. Esimerkki tästä on vaikkapa
Googlataanko oikein?.

4. Lausunto
Otetaan asia päästä ja päästetään se ulos. Sanotaan asia lyhyesti, mutta ilman suurempia selityksiä. Lähestulkoon moraalisen statementin tapaan esitetään asia. Esimerkiksi tagin nyrjähdykset alta näitä löytyy koko joukko.

5. Täysi raivo
On sitten yksi erilainen ryhmä, joka ei ole pelkästään mielipiteen esittämistä, vaan lähestulkoon flamea eli päästetään irti lähes kaikista valjaista. Esimerkit ovat suoraan varaventtiilistä: Tunarit.

Lähestymistapoja omaan kirjoittamiseen blogissa on kaiketi muitakin ja erilaiset lähestymistavat voinevat myös sekoittua.

Kaiketi erilaiset kirjoittamisen strategiat tai lähestymiskulmat ovat yksilöllisiä.

Sitäkin itseasiassa voi pohtia missä määrin blogiin kirjoittaminen on erilaista kuin esimerkiksi toimitustyö, osin varmasti on ja kaikkia blogissa mahdollisia lähestymiskulmia ei toimituksellisessa työssä käyttää. Kuitenkin tiettyä sukulaisuutta blogin ja toimittamisen välillä voi olla. Tästä kielii se, että monet toimitukset maailmalla ovat ottaneet blogit yhdeksi lähestymiskulmaksi todellisuuden kuvaamisessa.

Yksi asia on varsin selvä, eli kirjoittaminen on oppimista. Ainakin tässä blogissa. Se, että selvittelee asioiden näkökulmia ja taustoja ovat osa prosessia, jossa opitaan uutta ja jalostetaan siitä jotain eteenpäin. Kirjoittaminen on siis kirjoittajalle myös oppimisprosessi siinä missä tuotoksen lukeminen on kriittiselle lukijallekin - ehkä.

perjantaina, toukokuuta 16, 2008

Laser

Laser tutkimuspöydälläNykyinen elämänmuotomme ei tulisi toimeen ilman laseria. Nykyään lasereita käytetään tietoliikenteessä, DVD-laitteissa ja ties missä hyväksi. Ja tänään on laserin synttärit.

16.5.1960 Theodore Maiman esitteli Hughes Research Laboratories:ssa ensimmäisen toimivan laserin ja siitä se on sitten lähtenyt. Laser on nykyiselle tietoliikenteelle jotakuinkin yhtä tärkeä keksintö kuin transistori elektroniikkavempeleille.

Laser on stimuloiduksi emissioksi nimettyyn kvanttimekaaniseen ilmiöön perustuva laite, jolla voidaan tuottaa kohrenttia, monokromaattista ja kollimoitua valoa. Eli yksinkertaistaen sanottuna laite tuottaa vain yhtä aallonpituutta (näkyvän valon alueella väriä) ja valoaallot etenevät samassa vaiheessa. Lisäksi laserin valosuihku on hyvin kapea.

Luonnollisesti asiaan liittyy paljon terävää fysiikkaa, joka mahdollistaa laserin käyttämisen hyvin erilaisissa tarkoituksissa. Useimmat arkielämän laserit, joita nykyään kohtaamme ovat jonkinlaisia puolijohdelasereita, jotka voidaan puristaa hyvinkin pieneen tilaan, toisin kuin kuvassa oleva fysiikan laboratorion tutkimuslaser.

(Kuvan lähde: Wikimedia commons)

Saastuttajat

Maailman ilmaston pilaajia on ryhdytty listamaan ja pistämään järjestykseen. Teräs- ja senemttiteollisuus sekä erityisesti voimalaitokset ovat päästäjien kärkikastia. Suomessa sähkön ja lämmön tuotannon osuus on maailman keskiarvojen yläpuolella ja selvästi eli noin 43 % suomalaisista päästöistä on lähtöisin sieltä. Vaikka suomalaiset voimalaitokset ovatkin suhteellisesti tehokkaita.

Voimalaitokset on listattu carma.org-verkkopalveluun. Siellä on tietoja 50 000 voimalaitoksesta ympäri maailman.

Suurimmat päästöjä aiheuttavat laitokset ovat Aasiassa. Siellä missä nykyään tehdään niitä kulutushyödykkeitä, joita mekin täällä länsimaissa käytämme. Tosin ei Eurooppakaan voi jäädä talkoissa laakereilleen lepäämään, sillä kuten T&T:n jutussa sanotaan, varsin monen eurooppalaisen voimayhtiön ja voimalankin tehokkuus on kiinalaista tasoa.

Yksi havainto muuten on se, että suomalaiset tuottavat päästöjä asukasta kohden tuplaten sen minkä ruotsalaiset. Suomea ja Ruotsi vertaillaan usein myös talouden rakenteiden osalta ja on sinänsä hämmentävää kuinka tuhlaavaisia olemme.

Tällaisista listauksista on se ilo ja riemu, että ne konkretisoivat ilmastonmuutokseen liittyviä tekijöitä. Koska ilmastonmuutoksen hillinnässä on kokonaispäästöistä, on hyvä tietää mistä se koostuu. Avoimuus ja läpinäkyvyys antavat pohjaa niille päätöksille, jotka on pakko tehdä, jotta päästöjä saadaan alemmaksi.

T&T pohtii sitä, että pahisvoimaloiden sulkemisen kautta koko elämäntapamme olisi vaarassa. Lyhyellä aikavälillä varmaankin, mutta jos mitään ei tehdä, elämäntapamme on hallitsemattomasti ja varmuudella vaarassa lyhyttä pitemmällä aikavälillä. Ilmastonmuutoksessa on kyse siitä, että nykyinen elämäntapamme on yksinkertaisesti kestämätön ja sitä pitää muuttaa. Ei se missään vaarassa ole, vaan remontin tarpeessa.

torstaina, toukokuuta 15, 2008

Syyria

Uutistoimisto AP:n tietojen mukaan syyrialainen Tarek Bayassi on saanut 3 vuoden vankeustuomion valtion pilkkaamisesta ja kansallisen moraalin heikentämisestä. Hänen rikoksena on se, että hän on vieraillut hallitusta kritisoivilla verkkosivuilla ja kirjoittanut kommentteja niille.

Syyria kuuluu maihin, joissa hallituksen kanssa erilaisia mielipiteitä esittävä saattaa löytää itsensä mielipidevankina vankilasta.

Jos Suomessa olisi syyrialainen poliittinen systeemi, niin epäilemättä häkki heiluisi Vaiheisellekin.

Ihmisoikeudet

Blogger uniteBlogiyhteisö BlogCatalog organisoi erilaisia kampanjoita, joissa kehotetaan bloggaajia kirjoittamaan jostain tietystä aiheesta. Tällä kertaa aiheena ovat ihmisoikeudet. Myös valokuvatorstai on asialla eli teemana siellä on aiheen kuvaaminen valokuvan keinoin.

Nyt kuitenkin sanoin.

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus määrittelee kaikille yksilöille ja yhteiskunnille tavoitteita siitä, kuinka ihmisen oikeuksia ja vapauksia toteutetaan ja vaalitaan. Maailman tila on nykyään sellainen, että julistuksen ohjeita seurataan enemmän tai vähemmän hatarasti.

Maailmalla on monia alueita ja maita, joissa puutteita on useammankin tärkeän periaatteen seuraamisessa. Esimerkiksi viimeaikaisten sotien kohdalla on keskusteluun noussut esimerkiksi se miten USA käsittelee sotavankejaan tässä "sodassa terrorismia vastaan". Kohtelu ei taida noudattaa julituksen 5. artiklaa: "Ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista julmasti, epäinhimillisesti tai alentavasti." Ihmisoikeuksien loukkaukset eivät ole vain banaanivaltioiden diktaattorien toimintaa.

Itäinen naapurimme Venäjä ei ole sen puhtoisempi, ehkä päinvastoin. Esimerkiksi median vapaus on ollut viime vuosina esillä ja aika heikoksi havaittu. Maa ei aina tunnu kunnioittavan esimerkiksi 19. artiklaa: "Jokaisella on oikeus mielipiteen- ja sananvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja kaikkien tiedotusvälineiden kautta". Toinen maa, joka viime aikoina on tätäkin artiklaa jättänyt noudattamatta, on Kiina. Suuret ja mahtavat käyttävät herkästi voimakkaamman valtaa omien lyhyen aikavälin intressien pönkittämiseen ja erilaisuuden rikkauden kukistamiseen.

Miten sitten Suomessa? Meillä asiat ovat varsin hyvin eli useimpien periaatteiden kohdalla idea ja ajatus on säntillisesti kirjattu konkreettiseksi lainsäädännöksi, jota myös noudatetaan. Esimerkiksi 26. artikla lähtee liikkeelle siitä, että "Jokaisella on oikeus saada opetusta. Opetuksen on oltava ainakin alkeis- ja perusopetuksen osalta maksutonta..." Lähtökohtaisesti tämä periaate toteutuu meillä hyvin.

Pulmat Suomessa ovat pieniä, mutta eivät olemattomia. Otetaan esille kuitenkin artikla, jonka tarkastelemiseen poliitikot, työnantajat ja työtenkijät saisivat kiinnittää enemmän huomiota nykymaailman melskeissä. 24. artikla sanoo: "Jokaisella on oikeus lepoon ja vapaa-aikaan, työajan järkevään rajoittamiseen sekä määräaikaisiin palkallisiin lomiin." Paperilla tämäkin asia on lähes kunnossa, mutta esimerkiksi toimihenkilöportaassa tehdään ilmaiseksi ylitöitä ja nukutaan huonosti ihan ulkoisista työpaineista johtuen.

Kansainvälinen yhteistyö ja avoin yhteiskunta ovat niitä tekijöitä, joilla julistuksen yleismaailmallisia arvoja voidaan edistää. Kansainvälinen yhteisö voi halutessaan tuoda elementtejä, joilla ihmisoikeuksia polkevia tahoja voidaan opastaa oikeammalle tielle. Valitettavasti valtiot osaavat joskus sotkeutua omiin intresseihinsä myös tässä suhteessa. Silti ei saa luovuttaa ja yhä useammat maat saisivat toimia asiassa aloitteellisesti. Myös Suomi, joka herkästi tuntuu vetäytyvät kuoreensa ja ikäänkuin ummistaa silmät maailman ongelmille.

Ja vielä kerran: ihmisoikeudet eivät ole minkään maan sisäinen asia.

keskiviikkona, toukokuuta 14, 2008

Sähkön kulutus ei kasva

Päivän hyvä uutinen on se, että sähkön kulutus on jäänyt huhtikuussa noin prosentin edellisvuotta pienemmäksi. Energiateollisuus kertoo, että sähkön tuotanto on vähentynyt kulutusta enemmän eli tuontoisähkön osuus on noussut.

Ei sinänsä mitään dramaattista, mutta hyvää tuossa on se, että suunta kulutuksen osalta on oikea.

Päivän toinen paremmasta suunnasta kertova viesti on se, että OP:n teettämän asuntobarometrin mukaan lähes puolet kyselyyn vastanneista olisi valmis maksamaan energiatehokkaasta asunnosta lisähintaa keskimäärin 8–9 prosenttia.

Sitä paitsi. Energiatehokas rakentaminen maksaa vähemmän kuin luullaan.

Eli ilmastonmuutoksen hillinnän tiellä on joskus valoisampiakin hetkiä. Lisää tähän suuntaan.

Uudistus

Viime päivinä paljon kritisoituja blogilista.fi:n käyttöehtoja sisältöä on sitten hieman muutettu. Varsinkin arveluttava kohta 4.8 on kirjoitettu uudelleen:

"Palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Palveluntarjoajalla tai sen sopimuskumppaneilla. Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin.

Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää ja linkittää blogilistan kautta kertyvää dataa, tilastoja, analyysejä ja trendejä Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten liiketoiminnassa. Palveluntarjoajan käyttö- tai julkaisuoikeus ei koske blogisisältöjä, muuten kuin linkitystarkoituksessa."

Kapina kannatti. Tuon viimeisen virkkeen myötä käyttöehtojen kanssa voi jotenkuten elää.

Silti täytyy ääneen ihmetellä menettelytapaa näiden käyttöehtojen tuomisessa ja ujuttamisessa. Samoin itse koko blogilista.fi:n uudistamisen strategia on aika omituinen. Sikäli kun olen ymmärtänyt, niin uudistuksessa ei asialla ole mitään ensikertalaiset, joten ihan perusasioissa (raakiletta ei kannata loppukäyttäjille näyttää, käyttöehtoja ei noin vaan ujuteta yhteisölle jne.) säheltämisen olisi kuvitellut olevan kontrollissa.

tiistaina, toukokuuta 13, 2008

Ei käy - rukkasia blogilistan käyttöehdoille

Blogistanissa on noussut vastustusta ja vastarintaa blogilista.fi:n uusia käyttöehtoja vastaan. Aiemmin on ollut jo puhetta siitä, että blogilista.fi:n uudistaminen on edennyt Sampo-strategialla eli raakiletta pistetään käyttäjille testattavaksi ja kirjoiltavaksi.

Kun Vaiheinen on aikanaan liitetty blogilista.fi:hin, käyttöehtoja ei kirjallisessa muodossa ollut ja nytkin ne löytyvät sivun alareunasta hämmentavän harmaan linkin takaa. Käyttöehtoihin ovat lukuisat bloggaajat kiinnittäneet huomiota ja Kari Haakana on ystävällisesti tehnyt siitä koostetta.

Vaiheinen liittyy klubiin.

Katsotaanpa hieman niitä käyttöehtoja:

Kohta 1.2.: "Rekisteröityessään Palveluun tai muuten käyttäessään Palvelua Käyttäjä vakuuttaa tutustuneensa näihin Käyttöehtoihin ja sitoutuu noudattamaan niitä kaikessa Palvelun käytössä."

... ja lopussa...

Kohta 6.1 sanoo, että "Palveluntarjoajalla on oikeus yksipuolisesti muuttaa Käyttöehtoja ilmoittamalla siitä Käyttäjälle sähköpostitse tai Palvelun välityksellä. Muutokset tulevat voimaan neljäntoista (14) päivän kuluttua ilmoituksen tekemisestä. Käyttäjä hyväksyy Käyttöehtoihin tehdyt muutokset käyttämällä Palvelua."

Kun Vaiheinen on rekisteröity tuonne, niin käyttöehtoja ei ollut ja sittemmin palvelua käytettäessä, niistä sen kummemmin ei ole viestitty. Muutoksista ei ole ilmoitettu määräajassa sähköpostilla eikä Palvelun kautta. Pitäisikö olettaa, että kyseiset käyttöehdot eivät siten ole astuneet voimaan? Oli miten oli, niin säännöt ovat tulleet nk. puskasta.

Kohta 2.4. :"... Palvelu mahdollistaa RSS-syötteiden käytön, eivätkä nämä Käyttöehdot sinänsä rajoita kyseisen ominaisuuden hyödyntämistä edellyttäen, että muualla näissä Käyttöehdoissa esitettyjä ehtoja noudatetaan."

... ja sitten hieman myöhemmin...

Kohta 4.7."...Käyttäjällä ei ole ilman Palveluntarjoajan tai muun oikeudenhaltijan nimenomaista kirjallista lupaa oikeutta levittää, julkaista, kopioida, saattaa yleisön saataville tai muuten kaupallisesti hyödyntää Palveluun sisältyvää aineistoa, ellei pakottavasta lainsäädännöstä muuta johdu. Käyttäjällä ei ole oikeutta muodostaa Palvelusta tai sen osasta uutta palvelua."

Eli, kun pidin Vaiheisen sivulla RSS-feedistä poimittua listausta seuraamistani blogeista, se oli Palvelusta muodostettu uuden palvelun osa? Vähintääkin epämääräistä.

Kohta 3.9.: "Käyttäjä on korvausvelvollinen Palveluntarjoajalle ja suoraan muille tahoille mahdollisista Palveluun liittyvistä väärinkäytöksistä sekä lain- tai sopimuksenvastaisista toimistaan."

... ja sitten hieman myöhemmin...

Kohota 4.6.:"Palveluntarjoaja ei ole missään tilanteessa korvausvelvollinen välittömistä tai välillisistä vahingoista, jotka liittyvät millään tavalla Palveluun tai sen käyttämiseen taikka tietoon tai ilmoituksiin, joita Palvelun kautta on saatavilla..."

Käyttäjä on siis korvausvelvollinen mokailuistaan, hyvä. Palveluntarjoaja ei sen sijaan ole korvausvelvollinen missään tilanteessa, vaikka sössisi kuinka. Enkä nyt tarkoita jotain listojen päivittymättömyysongelmaa, vaan esimerkiksi tekijönoikeusloukkauksia tai vastaavaa. Epäsuhta on ilmeinen. Kumpikohan osapuolista, Vaiheinen vai Blogilista on viimeaikoina ryssinyt enemmän?

(Tämä Isoilla Kirjaimilla Kirjoitteleminen on muuten typerää juristikikkailua, joka on pesiytynyt meille ilmeisesti USA:sta, mitään järkevää syytä sen käyttöön ei ole, kunhan tekee esimerkiksi käyttöehdoista vaikeammin ymmärrettäviä).

Kohta 4.8.:"Palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Palveluntarjoajalla tai sen sopimuskumppaneilla. Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin. Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja julkaista uudelleen korvauksetta, muunneltuna tai alkuperäisessä muodossaan, Käyttäjän Palvelussa tai sen kautta julkistamaa aineistoa Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa. Palveluntarjoajalla on oikeus käyttää Palvelun sisältämää aineistoa edellä mainitussa laajuudessa myös esim. blogisisältöjä koskevien analyysien ja tilastojen laatimiseen."

Tämä kohta on ristiriidassa esimerkiksi Vaiheisen nyttemmin käyttämän CC-lisenssoinnin kanssa. Vaiheisen tekijänoikuden alaisia aineistoja ei muunnella eikä käytetä kaupalliseen toimintaan (esim. markkinointi). Tätä kohtaa blogilista.fi:n kehitysblogi on erikseen selventänyt.

Mitä nyt?

Ensinnäkin, omien suosikkiblogieni seuraamiseen en tarvitse blogilista.fi:tä, saman asian ajaa RSS-lukija tai jokin muu mashup-palvelu, johon feedit voi suoraan blogeista liittää. Tai sitten voi käyttää jotain muuta vastaavaa palvelua (blogispotti, bloglines jne.). Siispä tuntien viiveellä päivittyvän blogilista.fi:n suosikkilistan seuraaminen saa jäädä.

Blogilista.fi:hin liittyvät feedit ja muut asiat on poistettu Vaiheisen palkeista. En ole kiinnostunut kuunaan kiistelemään juridispohjaisesti siitä mitä käyttöehtojen kohta 4.7 tarkoittaa. Helpommalla pääsee, kun ottaa feedin ja muut maininnat pois julkisuudesta. Blogilista.fi:n markkinoinnista se on pois, ei ehkä muualta.

Vaiheinen saa toistaiseksi olla muiden blogilista.fi:n käyttäjien saatavilla, sillä kehitysblogin selvennys antaa ymmärtää, että käyttöehtoja saatetaan tarkistaa. Jos tarkennuksia ei tule tai ne eivät tyydytä, vedetään Vaiheinen pois koko palvelusta. Tuo kehitysblogin selitys ei riitä, vaan muutosten täytyy olla itse käyttöehdoissa ja lähtökohtaisesti ristiriidan CC-lisenssoinnin kanssa on poistuttava selväsanaisesti.

Katellaan...

EDIT: klo 13.55: Näinköhän se meni: Ilun svengaava ja sepitteellinen tarina kehitysblogin kommenteissa (via Viides Rooli)

maanantaina, toukokuuta 12, 2008

Lissu

Kun asia tuli eräissä yhteyksissä joku päivä sitten esille ja huomasin SchizoBlogin tehneen havaintoja blogilista.fi:n käyttöehdoista, päätin ratkaista niinikään tuuminnassa olleen lisenssikysymyksen CC-lisenssillä.

Se tarkoittaa sitä, että tämän blogin teoksia saa käyttää ei-kaupallisiin tarkoituksiin, muuntelematta ja nimeämällä teoksen Vaiheisen nimiin. Käytäntö on myös Bloggerin käyttöehtojen mukainen.

Eli jos on lainattavaksi sopivaa, niin saa lainata lähde mainiten, mutta businesta ei tehdä.

Googlataanko oikein?

Veronmaksajien keskusliiton Taloustaito-lehdessä on pieni juttu siitä miten Veronmaksajien verkkopalveluun löydetään. Sinne tullaan aika usein hakukone Googlen kautta, mutta silti valitettavaa Googlen toiminnasta löytyy.

"Nimittäin sanoilla vero, verot tai verotus on ainakin tähän asti ollut turha yrittää hakeutua veronmaksajien palveluiden äärelle. Tällaiset flopit eivät anna kovin hyvää kuvaa suositun hakukoneen kyvystä tarjota parhaita vaihtoehtoja käyttäjille."

Kokeillaan. Kun hakee sanalla "vero" pelkästään suomen kielisiltä sivuilta, linkki Veronmaksajien sivuille tulee vastaan jossain lähempänä 30. hakutulosta. Samankaltainen tulos hakusanalla "verot" ja sanalla "verotus" Veronmaksajien sijoitus on lähempänä sijalukua 100. Ei kovin hyviä tuloksia etujärjestön keskeisillä hakusanoilla. Listausten kärjestä löytyy verottaja itse.

Eli käyttäjien palvelu Google floppaa, kun ei löydä sanalla "vero" Veronmaksajien sivuille. Loogista, eikö? Vai onko?

No ei ihan. Näkyvyys hakukoneissa ei synny siten, että sivuston ylläpitäjällä on sisältöä ja sitten se itseisarvoisesti sieltä päätyisi hakukoneisiin tuloslistojen kärkisijoille. Hakukoneet eivät oikein osaa arvata jonkun sisällöntuottajan aikeita, vaan pelkästään toteutusta. Hakukoneet pyrkivät auttamaan käyttäjiä löytämään arvokasta ja hyödyllistä tietoa. Ne eivät siis ole sisältöä tuottavien organisatioiden palveluksessa. Toki Google myös myy organisaatioille mainostilaa, mutta se on eri asia.

Hakukoneista esimerkiksi Google käyttää useita teknologisia tekijöitä sen arvottamiseksi mistä hyödyllinen sisältö löytyy ja mitkä hakutulokset olisivat mahdollisimman täsmällisiä käyttäjille. Niin sanotun PageRank-arvon perusteella muodostetaan sitten hakukoneessa näkymisen järjestys.

Näkyvyys hakukoneissa on viime vuosina noussut merkittäväksi markkinointikeinoksi ja sitä varten on kehittynyt ihan oma konsultointibusines, hakukoneoptimointi.

Aikaisemmin koko asia saatettiin ymmärtää väärin ja jotkut keskittyivät keksimään keinoja huijata hakukoneita esimerkiksi rakentelemalla keinotekoisia linkkisivuja osoittamaan halutulle sivulle tai muuta vastaavaa. Kikkailu ei kannata, vaan se saattaa johtaa päinvastaiseen lopputulokseen eli kannattaa katsoa mihin rahansa pistää.

Nykyään optimoinnilla yleensä ymmärretään jotain muuta eli sivustojen sisältöjen ja toteutuksen kehittämistä. Se perustuu oikeastaan niihin ohjeisiin, joita Google antaa yrityksille ja verkkopalvelun tekijöille. Ohjeet, miten sitä näkyvyyttä voi parantaa ovat itseasiassa sen verran simppelit, ettei konsulttia ole mikään pakko palkata. Riittää kun tekee asiat hyvin.

Nuo ohjeet ovat toimivia muutenkin ja niiden noudattaminen parantaa sivuston saatavuutta, saavutettavuutta sekä esteettömyyttä. Ja jos laajempia suunnitteluohjeita kaipaa, niin kannattaa tutustua julkisten verkkopalveluiden laatukriteeristöön.

* * *

No mutta miksi sitten Veronmaksajien sivut eivät kipua hakutulosten kärkipäähän?

Aloitetaan ihan testaamalla sivuston koodin standardinmukaisuutta W3C:n validaattorilla. Tulos on aika tavanomainen, mutta surullinen: "This page is not Valid XHTML 1.0 Transitional! Result: Failed validation, 109 Errors". Eli kyseinen etusivu ei ole sen standardin mukainen mitä se väittää olevansa ja validaattori löytää sivulta 109 virhettä. Ei siis kannata ihan hirveästi ihmetellä miksei hakukone osaa indeksoida sivua.

Entäpä sitten sisältö ja linkit? Kun etusivun sisältöä katsoo, niin valtaosa on ilmeisesti enemmän tai vähemmän dynaamista eikä esimerkiksi sanaa "vero" perusmuodossaan ihan helpolla löydä. Linkeistä koko joukko näyttää olevan dynaamista siansaksaa, joten hakukoneilla voi olla vaikea kiivetä etusivulta eteenpäin. On siellä koodissa koko joukko erilaisia piilotettuja muuttujiakin, joille ei taida löytyä välttämätöntä käyttöä.

Kun sitten katsotaan sivustoa lynx-selaimella, nähdään sitä sisältöä, jonka hakukoneet kenties voisivat indeksoida. Ihan alkuun sivusto haluaa pistää jotain sessio-evästeitä, ei kiva. Kun sivun sisältöä sitten katsoo, niin loppujen lopuksi indeksoitavaa tekstiä on vähän ja ne kuvaavat varsin hatarasti sitä mitä ehkä pitäisi.

Noniin. Koska tässä ei olla Veronmaksajien palkkaama konsultti, niin lopetetaanpa analysointi tähän ja todetaan, että Veronmaksajien valitus lehdessään on turhaa.

Perusvirheistä sivustolla se on kiinni, saako hakukoneet edes mitään indeksoitavaa ja sen jälkeen vasta voi ryhtyä miettimään onko hyödyllistä asiaa enemmän kuin kilpailijoilla (kuten esimerkiksi verottajalla, joka listan kärjessä keikkuu) vai mistä se on kiinni, etteivät hakukoneet löydä.

* * *

Veronmaksajien verkkosivusto on varsin tavallinen perusvirheineen. Valitettavasti.

Korostettakoon vielä, että tavallisen veronmaksajan näkökulmasta Veronmaksajien keskusliiton tietopalvelut ovat hyvinkin rahan arvoisia ja hyödyllisiä. Google vain ei tiedä sitä.


(Kuvassa sign-in Googleplexiin, kuvan lähde: Wikimedia commons)

sunnuntaina, toukokuuta 11, 2008

Kaasut

Uusimmassa Tiede-lehdessä on pieni juttu siitä, että karjan suolistokaasut ovat suuri kasvihuonekaasujen lähde. YK:n maatalousjärjestö FAO:n mukaan nautakarja tuottaa hiilidioksidiksi muutettuna noin 9 % kaikista ihmisen toiminnan aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä. Päästöistä on valtaosa metaania.

Samassa stoorissa kerrotaan, että karjan päästöjä voidaan vähentää 10-75 % muuttamalla ruokintaa.

Virossa on tiettävästi tämä päästö mennyt tai menossa verolle ja ilmeisesti myös Ruotsissa asiaa on pohdittu. Terminä keskusteluissa näyttää olevan iloisesti "pieruvero".

Sinänsä karjan suolistokaasujen päästöt eivät ole vähäisiä, jos sitä verrataan esimerkiksi maailman lentoliikenteen 4 %:n osuuteen.

Teollisen toiminnan päästöt ovat päästökaupan tai muun taloudellisen ohjauksen piirissä, joten miksi sitten maatalouden päästöt eivät olisi? Ehkä tuollainen "pieruvero" esimerkiksi Suomessa ei ole kovinkaan realistinen ajatus esimerkiksi ihan poliittisista syistä, mutta maataloutta ei ilmastotalkoista ole mitään syytä vapauttaa. Olennaista on se, että niitä päästöjä saadaan alennettua, ei esimerkiksi verotus itseisarvoisesti.

Kuluttajalla on tietysti aina vaihtoehtona ryhtyä kasvissyöjäksi, jos se vaikuttaa karjantuotantoon.

Mistä tulikin mieleen, että mikähän prosenttiosuus päästöistä on meidän ihmisten tuotantoa, sellaista lukemaa en ole nähnytkään...

lauantaina, toukokuuta 10, 2008

Puput

Silmämääräisesti tuntuu siltä, että viime vuosina ja etenkin tänä keväänä on kaupunkinaapuruston nurmikoilla kuljeskelevien rusakoiden määrä kasvanut reippaasti. Niihin ei voi olla törmäämättä.

Kaikesta päätellen lämpimän talven seuraukset näkyvät myös näiden eläinten lisääntymisessä. Ruoka hankkiessaan ne sitten syövät puutarhoja ja puistojen istutuksia.

Näillä pupujusseilla ei kaupunkiolosuhteissa ole juurikaan luontaisia vihollisia, joten jos evästä riittää, ne voivat lisääntyä varsin rauhassa. Vihollisiksi ei voitane laskea naapuruston muksuja, jotka ilomielin yrittävät pitkäkorvia jahdata sellaisen nähdessään.

Ihmisen ei näihin eläimiin pitäisi juuri koskea. Niillä ei ole ongelmaa, vaikka kyhjöittäisivätkin liikkumatta. Lisäksi on syytä tiedostaa se, että ihminen ei näille eläimille tai niiden yksin jätetyille poikasille voi juurikaan mitään. Ihmisten hoitoon joutuneista poikasista kuolee noin 99 %. Ilman emoa oleviin poikasiin tosiaan voi törmätä, koska emo jättää ne päiväksi olemaan yksikseen. Rusakoiden paritteluaika on helmikuussa ja tiineys kestää alle 50 päivää ja poikueista voi olla jopa 3.

On syytä tiedostaa, että nämä eläimet levittävät myös salmonellaa.

Itseasiassa rusakot eivät ole mikään uusi juttu Stadissa, vaan se on levinnyt kaupunkiin idästä ja saavutti Helsingin seudun 1920-luvulla.

Oma stoorinsa on sitten kanit, joita on pidetty lemmikkeinä ja ovat sitten karanneet tai pääsetty luontoon. Nekin ovat ryhtyneet lisääntymään kaupunkiolosuhteissa.

Nämä pupujussit eivät allekirjoittanutta häiritse. Eläkööt rauhassa. Oletettavaa tosin on se, että perinteisen koirankakkakeskustelun rinnalle nousee sitten tämä rusakoiden ja muiden jänöjen tuhoista nouseva keskustelu. Ellei jo ole noussut.


(Kuvassa Lepus europaeus eli rusakko. Kuvan lähde Wikimedia Commons)