Pakkolunastus
Radiouutiset kertoo, että ympäristöoikeuden professorit ovat sitä mieltä, että Kemijärven sellutehtaan nyt viritelty pakkolunastushanke on vähintäänkin epävarma. Ideahan Kemijärvellä on nyt se, että lakkautusuhan alla oleva sellutehdas pakkolunastetaan ja sitten annetaan jollekin uudelle yrittäjälle ja näin saataisiin tehtaan työpaikat säästettyä.
Hommassa siis otettaisiin yhdeltä yhtiöltä yksityistä omaisuutta pakkolunastuksella julkiselle vallalle ja myytäisiin/vuokrattaisiin/annettaisiin jollekin toiselle. Ei kuullosta ollenkaan hyvältä. Vaikka en olekaan juristi, niin ihan maalaisjärjellä ajatellen tuossa on paljon oikeudellisia ja periaatteellisia ongelmia.
Radiouutisten haastatteleman Joensuun yliopiston ympäristöoikeuden professori Tapio Määtän mukaan tehtaan lunastaminen ole valtioneuvostolle vapaata politiikka, vaan oikeudellisesti sidottua harkintaa lunastuslain määrittelemin perustein. Siis ihan tarkoituksen hyvyyden tai muun sellaisen syyn perusteella pakkolunastuslupaa ei voi antaa.
Lapin yliopiston Kai Kokko sanoi, että poikkeuslailla asia olisi kenties mahdollista hoitaa ja silloinkin se pitäisi säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä, koska omaisuuden suoja on sen verran vahva.
Oikeudellisesti asia on siis kaiketi sen kaltainen, että lyhyellä aikavälillä tällaista pakkolunastusta ei olisi mahdollista saada aikaiseksi. Poikkeuslakitie olisi aika pitkä ja kiharainen, koska samalla pitäisi pohtia myös sitä, millaisia yksityisen omaisuuden siirtelymahdollisuuksia tällaiset kuviot (lunastetaan yhdeltä, annetaan toiselle) toisivat tullessaan. Entäpä seuraava tapaus?
Taloudellisestihan kyse on siitä, että Stora Enso haluaa vähentää kapasiteettia markkinoilta, jotta jäljelle jäävillä ja Stora Ensolla yhtiönä olisi kilpailukykyä pitemmällä aikavälillä. Lakkautettava tehdas valittiin nykyisessä kireässä markkinatilanteessa ilmeisesti pitemmän aikavälin tarkastelulla, oli se nyt kannattava tai ei. Näin tulkitsisin tuota kokonaiskuvaa, oli Stora Enson virallinen selitys tehtaan lakkauttamiselle mikä tahansa.
Olisiko pakkolunastuksella siis vaikutusta myös koko toimialan markkinaan? Se on toki poliittis-taloudellisen harkinnan alla oleva asia, tarvitseeko siitä välittää ensinkään. Mutta järjen nimissä sitä ei voi ohittaakaan.
Eikä metsäteollisuuden puolella tulevaisuus mitenkään hehkeältä näytä.
Venäjän puutullit ja puun yleinen saatavuus kannattavaan hintaan, energian hinnan väistämätön kohoaminen ilmastosyistä, sanomalehtipaperin kysynnän hiipuminen uutistoiminnan siirtyessä vahvemmin nettiin, Venäjän omat intressit investoida tehtaisiin kattamaan sikäläistä kysyntää ja niin edelleen. Nämä ovat kaikki isomman mittakaavan syitä, jotka tarkoittavat pitemmällä aikavälillä sitä, että väite "Suomi elää puusta" ei välttämättä pidä enää kohta ollenkaan paikkaansa, jos nykyisen Nokia-Suomen kohdalla enää pitää ensinkään. Ilmeisesti tulevaisuudessa lakkautetaan muitakin metsäteollisuuden tuotantolaitoksia.
Kyse ei ole yhdestä tehtaasta, vaan kokonaisesta teollisesta rakennemuutoksesta. Valitettavaa yksittäiselle paikkakunnalle.
Se on myös mahdollisuus, mutta ei siten että pidetään kynsin ja hampain kiinni vanhasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti