perjantaina, lokakuuta 31, 2008

Ja taas hitsaussaumaa

Greenpeace kertoo, että Suomeen rakennettavan viidennen ydinvoimalan eli Olkiluoto-3:n hitsauksissa jälleen laiminlyöntejä.

Nyt kyse on siitä, että Säteilyturvakeskuksen (STUK) syyskuisessa normaalitarkastuksessa selvisi, että reaktorirakennuksen teräsvuorausta hitsattiin jälleen kerran määräysten vastaisella menetelmällä. STUK määräsi hitsaustyöt lopetettaviksi, mutta myöhemmin selvisi että määräystä ei noudatettu, vaan hitsaukset olivat jatkuneet.

YLE Uutisten mukaan johtaja Lasse Reiman STUK:sta pitää havaittuja puutteita ja hitsauksissa havaittuja poikkeamia merkittävinä. Hän valittelee myös sitä, että hitsauksista vastannut puolalainen konepaja vaatii STUKilta jatkuvasti erityishuomiota ja valvontaa, vaikka ensisijassa valvonnasta vastaavat reaktorin rakennustöitä johtava Areva ja Teollisuuden voima.

STUK on julkaissut päätöksensä www-sivuillaan.

* * *

Taas. Olkiluotoon rakenteilla olevan viidennen virheen kompurointi siis jatkuu jatkumistaan.

Päivän uutiset eivät ole yllättäviä. Projektin laadunvalvonta on köhinyt pitempään ja projekti on edennyt ongelmasta toiseen. Laitoksen toimittaja Areva ja tilaaja Teollisuuden voima eivät ole saaneet vieläkään laadunvalvontaansa kuntoon.

Itse asia on huolestuttava, sillä kyseessä on huonosti rakennettuna hengenvaarallinen laitos. Ja mitä tästä nyt meneillään olevasta toiminnasta voi päätellä muuta kuin, että laitosta on rakennettu huonosti.

Asiassa on huolestuttavaa sekin, että sekä Arevan, TVO:n ja osin myös STUK:n toiminta pistää pohtimaan, onko aidosti kenelläkään nykyisessä tilanteessa käsitystä hankkeen laadusta tai laadunvalonnasta. Näyttää huonolta ja oikeasti olisi pohdittava koko homman turvallisuuden laajempaa evaluointia.

* * *

Myönteistä tällä kertaa on se, että STUK on reagoinut asioihin ja päättänyt hitsauksen keskeyttämisestä ja julkistaa nyt päätöksiään. Avoimuuden politiikka saapuu näköjään hiljalleen siihenkin virastoon.

Jatkuva töppäily antaa kuitenkin edelleen aiheen ihmetellä tuleeko tästä laitoksesta ikinä mitään vai menevätkö kaikki asiaan hukatut eurot kankkulan kaivoon? Sen tämä hanke on jo osoittanut, ettei ydinvoiman varaan voi rakentaa esimerkiksi ilmastomuutokseen reagoivaa energiapolitiikkaa.

Poliitikkojen ja viranomaisten olisi syytä tarkistaa ydinvoimalan rakentamisluvan kriteerit. Onko se paperi ihan vapaa lupa rakennella miten tahansa ja millaisia voimaloita tahansa vai määrätäänkö siinä niistä kriteereistä millaista jälkeä hommasta pitää tulla?

Se on ilmeisesti ihan turha toive, että tämä epäonnistumisten ja töpeksimisten rakennushanke voitaisiin keskeyttää kokonaan ja todeta Arvesta, että "paskan möivät".

* * *

Projektinakin Olkiluoto-3 on aika omituinen. Projektin projektijohtaja ei tiedä YLE:n mukaan hankkeen kustannusarviosta eikä tiedä kenelle se kuuluu.

Millaista projektitoimintaa TVO:ssa harjoitetaan, jos projekti ei tiedä kustannusarviotaan? Onko niin, ettei sillä ole mitään väliä?

Eikö se olekaan niin, että rakentamisen kolme tärkeintä pilaria ovat aikataulu, kustannukset ja laatu? Yleensä nuo kolme asiaa ovat minkä tahansa projektin keskeisiä asioita, joiden toteutumista seurataan ja joiden osalta asetetaan tavoitteita.

Mitenkäs ne nyt tässä Olkiluoto-3:n kohdalla ovatkaan menneet?

Aikataulu: Projekti on nyt 3 vuotta myöhässä
Kustannukset: Financial Timesin mukaan ylimääräiset kustannukset toimittajalle ovat 1,5 miljardia euroa
Laatu: Kuka tietää, laadunvalvonta on näyttää olevan hieman mitä sattuu.

Enpä sitten tiedä millaista projektitoiminnan käsikirjaa siellä TVO:ssa tai Arevassa luetaan, mutta normaalikriteereillä kyseinen projekti olisi jo keskeytetty.

Kuvatus

Jos olet halunnut tietää miltä "Vaiheinen" näyttää, niin tuosta vierestä se selviää.

Kuvatus on saatu aikaiseksi syöttämällä sana "Vaiheinen" Turn Your Name Into a Face-saitin syöttäruutuun. Kyseessä on siis viihteellinen hilavitkutin, jolla voi mistä tahansa sanasta rakennella moisia kuvia.

Kun vertaan tuota kuvaa peilistä näkemääni, niin olen yhä edelleen sitä mieltä, ettei ole tarvetta hankkia uutta passia ainakaan kuvan vanhenemisen vuoksi.

(via Hilavitkutin)

PS. Jotta tässä nyt jotain asiaakin olisi, niin huomatkaapas, että Porkkanamafia tempaisee seuraavan kerran Tampereella 7.11.2008 klo 17 alkaen Cafe Europassa (Aleksanterinkatu 29). Hyvää meininkiä tiedossa.

torstaina, lokakuuta 30, 2008

Presidentinvaalit tulee

Yhdysvaltain presidentinvaalit ovat ensi viikolla. Keskiviikkona tiedämme tuloksen.

Ensi viikko saattaa siis olla hyvin merkittävä tulevien ympäristöratkaisujen ja sitä kautta hyvin monen muunkin asian suhteen.

Tässä vaiheessa kampanjaa näyttää selvältä, että vain demokraattien Barack Obaman voitto vaaleissa voisi tuoda jonkin todellisen muutoksen Yhdysvaltojen ympäristö- ja ilmastopolitiikkaan.

Republikaanien John McCain on pitkälti jatkamassa Bushin hallinnon säädöksiä karttavaa linjaa, jonka tulokset eivät ole kovinkaan kehuttavia.

* * *

Sekä John McCain että Barack Obama ovat esittäneet kampanjan varrella nykyiseen hallintoon nähden vihreämpää linjaa, mutta ehdokkaiden välillä näyttää olevan suuria eroja.

Yksi vaalien kysymyksistä on ollut energia, hiilen käyttö energian tuotannossa ja puhtaat energiamuodot.

Obama on ottanut erääksi teemakseen Apollo-hankkeen kaltaisen ohjelman toteuttamisen uuteen energiaan perustuvan talouden rakentamiseksi, joka perustuu energiatehokkuuden parantamiseen. Obama on lisäksi luvannut ottaa käyttöön Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden päätöksen määritellä hiilidoksidi saasteeksi, jota voidaan säännellä.

Ympäristöblogien arvostuslistalla (niitäkin Yhdysvalloissa rankataan) varsin korkealle noteeratun ClimateProgress-blogin pitäjä ja entinen Clintonin hallinnon energia-asiantuntija Joseph Romm on seurannut McCainin ja hänen varapresidenttiehdokas Sarah Palinin kannanottoja ja todennut, että on aika lopettaa sen arveleminen aikooko McCain livetä aiemmista kasvihuonekaasupäästöjen kontrolliin tähtäävistä lupauksistaan.

Romm muistuttaa myös siitä, että nykyinen presidentti George W. Bush vetäytyi aikanaan antamistaan päästölupauksista.

Myös ilmastoblogi Celsias muistuttaa McCainin äänestäneen kymmeniä kertoja uusiutuvia energiamuotoja vastaan. Get Smart Energy NOW!-blogi toteaa Obaman kampanjan tuottaman "John McCain's 26 Lies Tonight"-muistion laskeneen McCainin uusiutuvaa energia vastaan tapahtuneet äänestämisen reilusti alakanttiin. Todellisuus on paljon raadollisempi.

Ehdokkaita erottaa varsin selvästi se, että Obama on valmis olemassa olevien säädösten pohjalta ryhtymään toimeen ilman vuosia kestävää lainsäädäntöprosessia. McCain ylipäätänsä karsastaa päästöjen rajoittamista säädöksiin perustuen ja panostaa vapaaehtoisuuteen.

Yksi erottava tekijä on myös ydinvoima. Kuten Joseph Romm sanoo Corporate Watchdog Radio-podcastissa, McCain haluaa käyttää runsaasti julkista rahaa kymmenien ydinvoimaloiden rakentamiseksi.

Obama ei Rommin mukaan ole suoranaisesti ydinvoimaa vastaan, mutta suhtautuu selvästi varauksellisesti ydinjäteongelmaan ja kun sitä ei ole ratkaistu, on myös uudelle ydinvoimalle asetettava varauksia.

* * *

McCainin on eri yhteyksissä todettu nojaavan yhä Bushin hallinnon energiapolitiikkaan, jossa fossiilisille polttoaineille ei haluta erityistä sääntelyä, vaan toimia markkinoiden kautta. Tähän nojaten hän on moittinut Obaman linjausta ankaraksi sääntelyksi.

Yksi McCainin teemoista on ollut hiiliteollisuuden clean coal-konsepti eli hiileen perustuvan energian tuotannon tekeminen puhtaaksi ottamalla hiilidioksidi tuotantolaitoksesta ja varastoimalla sen maaperään. 52 % Yhdysvaltojen sähköstä tuotetaan hiilellä ja se tuottaa vuodessa 2 miljardia tonnia hiilidioksidia. Hiiliteollisuus haluaisi rakentaa lisää hiilivoimaa clean coal-konseptilla.

Ongelma on vain siinä, että konseptia ei ole testattu ja sen edessä on vielä paljon pahoja teknologisia ja taloudellisia ongelmia. Kuten The Wall Street Journalin Jeffrey Ball sanoo Frontlinen Heat-dokumentissa, konsepti perustuu suureen ja ruusuiseen optimismiin.

Myös Obamalla on puheissaan puhtaan hiilen teema. Ehdokkaita tässä suhteessa erottaa painopisteet ja se, haluaako todellakin etsiä uuttaa suuntaa. McCainin asenne näyttää olevan enemmänkin se, ettei muu kuin nykyinen malli toimi.

Ja me tiedämme, että nimenomaan nykyinen malli on tiensä päässä.

Öljyn poraaminen merialueilta tai Alaskasta on myös yksi teema, jossa ehdokkaiden näkemykset poikkeavat toisistaan. Sarah Palin ilmoitti tultuaan valituksi varapresidenttiehdokkaaksi, että McCainin hallinto ryhtyy vetämään uusia öljyputkia. Obamalle tämä ei maistu ensinkään yhtä herkulliselta.

Ei sen puoleen, myös lehdistössä suhtaudutaan skeptisesti drill, baby, drill-ideaan. Siinä ajassa kun uusia öljynporausalueita Alaskasta saataisiin käyttöön, ehdittäisiin kehittää kummasti uusiutuvaa energiaa.

Sarah Palinia on muutenkin arvosteltu kampanjan aikana siitä, että hän ei suoraan tunnusta ihmisen vaikutusta ilmastonmuutokseen sekä on antanut varsin epäasiantuntevia lausuntoja ilmastonmuutoksen vaikutuksista.

* * *

Loka vaaleissa näyttää lentävän puolin jos toisin.

Seuraavaa Obamaa kannattavan League of Coservation Voters-organisaation videota ei varsinaisesti voi sanoa loanheitoksi, vaan ehkä pikemminkin kannanotoksi.

Se kertoo myös siitä, miksi McCain ei ole juurikaan uskottava puhuessaan puhtaammasta tai vähäpäästöisemmästä tulevaisuudesta (via Celsias):


* * *
Seuraava sen sijaan on jotain journalismin tapaista poliittista viihdettä - tai kampanjakommentti, jollaista valitettavasti Suomessa ei koskaan näe.

Kuka sanoi ketä sosialistiksi ja miksi?:

Ilmastoihmettelyä

Uutisen mukaan tutkijat ovat ihmeissään ilmakehän nopeasti nousseista metaanipitoisuuksista. Pitoisuudet ovat nousseet viime vuonna reippaasti, kun ennen sitä ne pysyivät varsin vakaina kymmenisen vuotta. Tutkijat eivät osaa toistaiseksi selittää ilmiötä.

Teollistumista edeltäneeseen aikaan nähden pitoisuudet ovat yli kolminkertaistuneet, kertoo MIT:n tutkimus.

Yksi yllättävä piirre tuloksissa on se, että kohonneita pitoisuuksia on havaittu samaan aikaan lähes kaikkialla maapallolla. Normaalisti kestää noin vuoden ennen kuin pohjoiselta pallonpuoliskolta vapautunut kaasu kulkeutuu sekoittuen ilmakehässä eteläiselle pallonpuoliskolle.

Yksi selitys asialle saattaa löytyä Sipeariasta ja sen lämpimimistä olosuhteista vuonna 2007, jolloin metaania olisi päässyt ilmakehään sulaneesta maaperästä. Vielä ei kuitenkaan ole selvää kuinka metaani olisi päässyt leviämään sieltä eteläiselle pallonpuoliskolle.

Toinen mahdollinen selitys ainakin osittain perustuu siihen, että metaanin hajoaminen reagoimalla hydroksyyliradikaalien hajoaminen hydroksyyliradikaaleiksi kanssa olisi vähentynyt. Tähän kuitenkin liittyy eräitä varauksia. Syy voi olla useammassa tekijässä yhtäaikaa.

Tutkijat eivät vielä mosaa sanoa onko metaanipitoisuuden nouseminen pitkäaikaisempi trendi vain vain yksittäinen tapahtuma.

Metaanin lisääntyminen ilmakehässä on huono uutinen, sillä kyseessä on kasvihuonekaasu, jonka GWP-indeksi 100 tarkastelujaksolla on 25 eli kyseessä on 25 kertaa niin haitallinen kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

* * *

Tämä on jälleen huolestuttava uutinen, joka korostaa ja alleviivaa paksulla viivalla sitä, että aika on loppumassa.

Huolestuttavin riski on se, että lämpötila nousee sen verran, että esimerkiksi Siperian ikirouta alkaa pysyvästi sulaa ja kuljettaa lämmintä vettä merialueille, missä sijaitsevat metaaniklatraatit pääsevät sulamaan vapauttaen runsaasti metaania ilmaan ja samalla aiheuttaen yhä kiihtyvää lämpenemistä.

Silloin tilanne uhkaa riistäytyä kokonaan käsistä ja ihmiskunnan heiveröiset toimet hiilidioksidin kanssa ovat kokolailla merkityksettömiä.

EDIT 3.11.2008:
Korjattu metaanin ja hydroksyyliradikaalien välisten reaktioiden mekanismi. Kts. kommentit tai viitatti MIT:n tutkimus.

Tekijänoikeuksien suoja-aika

Peesataan hetki Sedistä ja kehotetaan kaikkia tekijänoikeuksista ja niiden suoja-ajoista kiinnostuneita menemään Kemppisen blogiin lukemaan närkästynyt postaus aiheesta.

Kuviossa paistaa levy-yhtiöiden ja muiden vastaavien tahojen ansioton ahneus.

Yleisellä tasolla ajatellen internetin luonnetta tarkoituksella ymmärtämätön asenne näyttää haittaavan niiden omaa businesta sekä taitelijoiden tuloja. Tämähän vain johtaa tietysti siihen, että esimerkiksi podcastit ja niiden ympärillä elävä indiekulttuuri nostaa päätään hitaasti, mutta varmasti.

Tätä kautta syntyvät mahdollisesti myös ne ansaintamallit, joilla kulttuuribusines pustyy aidosti elämään internet-aikakaudella.

Yhteistyöalueen vaihto

Ylen Länsi-Uudenmaan uutisten pikkustoori kertoi aamulla, että Siuntion kirjasto haluaa liittyä Lohjan seudun kirjastoverkostoon.

Uutisessa sinänsä ei kuulosta olevan mitään kummallista. Organisaatiolaatikoiden siirtelemisestä asiassa tuntuu olevan kyse. Uutisen kertoma perustelu muutokselle kuitenkin kertoo jotain ajastamme.

Perustelu uutisen mukaan on se, että Siuntion kirjaston henkilökunta pitää nykyistä Raaseporin, Inkoon ja Hangon kirjastojen yhteistyöalueen käytössä olevaa tietojärjestelmää epäkäytännöllisenä. Lohjan seudun järjestelmä olisi kirjaston henkilökunnan mielestä halvempi ja helpompi käyttää. Uutisen mukaan henkilökunta laskee, että 16000 euron muutoksesta syntyvä säästö olisi kuluja suurempi.

Yleensä organisaatiot investoivat tietojärjestelmiin eivätkä muuta organisaatiotaan siksi, että saisivat uuden ja kenties paremman tietojärjestelmän käyttöönsä.

Riippumatta idean taustalla mahdollisesti olevasta kokonaisuudesta tai itse tietojärjestelmistä, uutinen kuulostaa kielii siitä, tietojärjestelmillä on merkitystä työhyvinvoinnille jopa enemmän kuin organisaatiokaavioilla. Tätä ei voine pitää enää uutisena, mutta yllättävän harvoin se tulee näin selvästi esille.

Tosiasiassa uudella tietojärjestelmällä saattaisi olla kirjaston toiminnalle suurempi merkitys kuin pelkät säästöt, sillä työn tehostuminen ja laadun paraneminen ovat seurausta työhyvinvoinnin ja -motivaation paranemisesta. Käytännölliset ja käytettävät tietojärjestelmät tekevät joskus työn tekemisestä yksinkertaisesti hauskempaa ja siitä hyötyy koko työyhteisö.

Ehdotus kertoo myös siitä, että yhä useammin tietojärjestelmillä on organisaatioiden toiminnalle aidosti suurempi merkitys kuin muodollisilla rajoilla. Hallinnolliset rajat eivät ole enää rikkomattomia ja pyhiä, vaan työn tekemisen käytännöllisyyden vuoksi, niitä ollaan valmiita muuttamaan tai rikkomaan.

Voihan tietysti olla, että ehdotuksen taustalla on muutakin mitä uutinen ei kerro.

keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008

Tunnarit varattu?

Ihmisillä on tapana tai ainakin pyrkimys rekisteröidä sama tunnus useampaankin erilaiseen verkkopalveluun. Joskus sattuu käymään niin, että se oma tunnus onkin jo varattuna.

Nyt on asian selvittämiseksi olemassa palvelu: Username Check.

Sen avulla voi näppärästi tarkastaa onko oma tunnus jo käytössä jossain sosiaalisen median palvelussa.

Lista on siitäkin kiva, että sielläpä on koko joukko täällä meillä Suomessa vähemmän tunnettuja web 2.0-palveluita.

Mitä ihmettä? Ei käyttäjätestejä?

Eilen kerrotun sähköisen äänestämisen töppäilyn taustoista on selvinnyt hieman lisää.

HS kertoo tänään
:

"Uusi sähköinen äänestysjärjestelmä otettiin kuntavaaleissa koekäyttöön ilman käyttäjätestejä.

Oikeusministeriön vaalijohtajan mukaan järjestelmää ei kokeiltu tavallisilla kansalaisilla, vaan luotettiin muun muassa vaaliviranomaisten, kuntien edustajien ja järjestelmän toimittaneen TietoEnatorin henkilöstön tekemään testaukseen".

Siis mitä? Äänestysjärjestelmä on viety kansalaisten käyttöön ilman käyttäjätestejä? Mitä ihmettä?

Joutavia mainoksiakin testataan oikeilla käyttäjillä ennen niiden viemistä jollekin verkkosivulle, joten on täysin käsittämätöntä ettei äänestysjärjestelmän käytettävyyttä testattu koekäyttäjillä. Se ei olisi edes ollut kallista.

Tätä voi pitää suorastaan hämmästyttävänä virheenä koko projektinjohdolta. Ja se virhe johti siis epäselviin vaalituloksiin kolmessa kunnassa. Mitä ihmettä tässä on ajateltu TietoEnatorissa tai oikeusministeriössä?

Oikeusministeriössä ei ole oltu tehtävien tasalla luotettaessa pelkästään ammattilaisten testailuun, kun järjestelmä on kuitenkin laajojen loppukäyttäjien kriittisessä käytössä.

Näitä hankkeita ei vaan hoideta tällä tavalla.

EDIT klo 13.14
Kari Haakana kirjoittaa asian todellisesta ongelmasta ja sen epäsuhdasta oikeusministeriön ja TietoEnatorin meriselitysten kanssa. Ongelma tässä tapauksessa ei ole äänestäjä, vaan järjestelmä.

EDIT klo 21.50
Haakana on myös pistänyt näytille videon, jossa kerrotaan yhdysvaltalaisesta sähköisen äänestyskoneen kalibroinnista ja mitä siitä sitten seuraa tai ei seuraa. Suomalainen sähköinen äänestäminen ei ole ongelmissa yksinään. Vaan, miksi kuvittelisimme, että Suomessa tai Espanjassa tehtäsiin parempia ohjelmistoja tai järjestelmiä kuin Yhdysvalloissa. Ei tehdä.

Tutkimuksia ja raportteja

Ilmastonmuuutoksen ja kestävän kehityksen tiimoilta ilmestyy tutkimuksia päivittäin ja uusia tutkimushankkeita käynnistetään vähän väliä. Niin pitääkin, sillä tarvitsemme tietoa ilmatonmuutoksesta itsestään ja sen tulevista seurauksista.

Muutos itsessäänhän on jo menossa kovaa vauhtia, mistä kielii pohjoisen merijään nopea oheneminen. Havaintoa pidetään ensimmäisenä varmana merkkinä siitä, että arktisen merijään kokonaismäärä pienenee ilmaston lämpenemisen seurauksena. Merkijään paksuus on ollut noin 2,5 metriä, mutta siitä on muutamassa vuodessa hävinnyt keskimäärin kymmenesosa enimmillään jopa viidesosa.

Maailman luonnonsuojelujärjestö WWF puolestaan raportoi siitä, että kulutamme maailman luonnonvaroja loppuun niin kovaa tahtia, että tarvittaisiin kaksi planeettaa, jotta pystyttäisiin pitämään yllä nykyinen elämäntyyli yhden sukupolven ajan. Yli kolme neljäsosaa maailman väestöstä elää maissa, joiden kulutustaso ylittää ympäristön uusiutumisen.

Suomen luonnonsuojeluliitto on selvittänyt kulutuksen perhekohtaisia eroja ja havainnut ne varsin suuriksi eli kotitalouksien aiheuttamassa luonnonvarojen kulutuksessa on yli kymmenkertaisia eroja. Kotitalouksissa eniten luonnonvaroja kuluu liikenteeseen, matkailuun ja asumiseen.

Erityisesti väljä asuminen ja henkilöautoilu selittävät korkeimpia kulutuslukuja. Kulutusvalintoihin vaikuttaa merkittävästi sosiaalinen hyväksyntä ja tarjolla olevat vaihtoehdot. Lisäksi valintojen tueksi kaivattiin taloudellista kannustusta.

Uusia hankkeita on tulossa. Pohjoismaiden opetusministerit päättivät eilen pohjoismaisen ilmasto-, energia- ja ympäristöalan huippututkimushankkeen käynnistämisestä. Vuonna 2009 käynnistyvä viisivuotinen tutkimus- ja innovaatiohanke toteutetaan yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

Tutkimushankkeiden avulla pyritään saamaan selville tietoa, jonka avulla voidaan aiempaa paremmin ennakoida Pohjoismaiden ja arktisten alueiden ilmastonmuutosta ja sen oletettuja vaikutuksia yhteiskuntaan, luontoon ja elinkeinoelämään.

* * *

Kuluttamisemme on siis menossa pahasti överiksi ja se näkyy jo nyt tai viimeistään lähivuosina luonnossa dramaattisesti. Kuluttamisessa toiset ovat tuhlaavampia kuin toiset, mutta keinovalikoimasta on tietoja jo olemassa.

Uusia tutkimuksia tarvitaan, mutta sitäkin tärkeämpää on ryhtyä toimeen nyt käytössä olevan tiedon pohjalta. meillä ei näytä olevan aikaa odotella enää yhdenkään tutkimushankkeen valmistumista, vaan liikkeelle pitää päästä.

On parempi navigoida liikkeellä olevan laivan kanssa kuin odotella loputtomiin satamassa, jotta se lopullinen tuuli saataisiin selville koko reitillä.

* * *

Sekään ei sitten riitä, että saadaan poliittisia tai taloudellisia päätöksiä aikaiseksi. Ne päätökset on jalkautettava ja pistettävä täytäntöön. Ihmisiä on valistettava. Poliitikkoja on valistettava.

Tätä tehtävää tekevät mm. ympäristöjärjestöt, joiden valtionapua hallituksen budjettiesitys uhkaa yhä edelleen.

Tällainen toiminta ei tässä tilanteessa ole kovinkaan ryhdikästä politiikkaa, vaan tavanomaista debet/kredit-tyylistä budjettivehtaamista. Rahat ympäristöjärjestöille kyllä löytyy, jos hallitus vain haluaa.

* * *

Rahat ympäristöjärjestöille voisi etsi budjettimomenteilta ympäristöperustein eli mitä suurempi ekologinen jalanjälki toiminnalla on, sitä varmemmin siitä toiminnasta leikataan.

Ai budjetin tekijät eivät tiedä millaisen ekologisen jalanjäljen valtion budjetista rahoitettavat toiminnot jättävät? Olisikohan sitten asialle tehtävä jotain ja otettava kiireesti asiasta selvää?

tiistaina, lokakuuta 28, 2008

Pohjoismaisia kysymyksiä

Pohjoismaiden neuvoston yhteystyöministerien kyselytunnilla Helsingissä tanskalainen parlamentaarikko Sidsel Homann (vasemmisososialistinen vihreä ryhmä) esitti useita kriittisiä kysymyksiä yhteistyöministeri Jan Vapaavuorelle (kok.) koskien Suomen viidennen ydinvoimalan rakentamisessa tapahtunutta kompurointia.

Homann alusi tietää mm. sen miten voimme luottaa hankkeen turvallisuuteen, kun reaktoreiden hitsauksessa on toistuvasti osoitettu olevan ongelmia?

Vapaavuori torjui esitetyn kritiikin todeten, että

"Asia ei kuulu minun pöydälleni, mutta haluan käyttää tilaisuuden hyväkseni ja vakuuttaa kaikille, että Suomen ydinturvallisuus on huippuluokkaa ja että tästä ydinvoimalasta tulee maailman turvallisin."
Toivottavasti Vapaavuori on oikeassa. Toivottavasti pelkkään vakuutteluun ei tarvitsisi luottaa. Toivottavasti asia edes on jonkun pöydällä, välillä kun on näyttänyt ettei turvallisuusasiat oikein ole kenenkään käsissä.

Ydinvoima ei ole "maan sisäinen asia".

Teollisuudesta ei säästöjä?

YLE Uutiset uutisoi Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n näkemyksestä, että Suomen raskaalla teollisuudella on vähäiset mahdollisuudet vähentää sähkön käyttöä. EK viittaa VTT:n tekemään tutkimukseen aiheesta, jossa kiinnitettiin huomiota säästöpotentiaaliin, jos teollisuus käyttäisi enemmän taajuusmuuntimia ja korkean hyötysuhteen sähkömoottoreita.

Osin kyselyihin perustuvan tutkimuksen tuloksena raskaan teollisuuden sähkömoottoreissa on noin 2 %:n sähkönsäästöpotentiaali eli alle 1 TWh. Teollisuuden kokonaissähkönkulutus on yhteensä 48 TWh.

Tutkimus kuitenkin kertoo, että prosessien optimoinnilla olisi saavutettavussa paljon säästömahdollisuuksia. Lisäksi massa- ja paperiteollisuuden muissa pumppauksissa olisi säätövaraa jopa 1000 GWh vuodessa. Tämän toteuttaminen nähdään hankalana, koska jo suunnitteluvaiheessa laitteistoja ylimitoitetaan, jotta vältetään prosessien rajoitukset.

EK on sitä mieltä, että parhaat säästötoimenpiteet Suomessa on jo tehty ja että kalliimpia tehostamisinvestointeja on helpompi perustella laajennusinvestointien yhteydessä.

* * *

Mitä laajennusinvestointeja EK mahtaa tarkoittaa? Tuskin ainakaan metsäteollisuuden investointeihin, joita ei taida juurikaan olla odotettavissa. Pikemminkin tuotantolaitoksia suljetaan kokonaan.

Toinen näkökulma on se, että jos ja kun parhaat säästötoimet on tehty, on pakko siirtyä sitten vaikeampiin. Ilmastonmuutoksen kohdalla kun ei ole nyt sellaista vaihtoehtoa, että mitään ei tarvitsisi tehdä.

Kysymys on taloudesta, ei siitä etteikö sähkön säästöä voisi saada aikaiseksi. Ja taloushan yrityksillä muuttuu koko ajan eli jos kerran kokonaisia tehtaita voidaan siirtää maanosasta toiseen, niin miksi sitten tuotantoprosesseja ei voitaisi tehostaa.

Tietysti on myös niin, teollisuuden kannanotot kytkeytyvät ilmasto- ja energiastrategian linjauksiin. Mitä hankalammalta kaikki säästäminen näyttää, sitä mukavampaa ydinvoimalobbylle. Se on kuitenkin lyhytnäköinen näkökulma.

Kukaan ei ole sanonut, etteikö edessä oleva tilanne vaatisi toisenlaista ajattelua ja merkittäviäkin toimia. Itseasiassa ilmastotavoitteiden kiristyessä jatkuvasti, myös vaatimukset konkreettisille toimille kasvavat. Ja ne, jotka älyävät ryhtyä toimeen ensin, voittavat liiketoiminassa enemmän.

Sähköinen moka

Sähköistä äänestämistä on sitten kokeiltu. Kokeilemisen tulokset eivät anna aihetta riemuun, vaikka jo äänestyspäivänä ilmoitettiin sähköisen äänestämisen sujuneen "ilman ongelmia".

HS:n mukaan Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä kokeillun sähköisen äänestämisen seurauksena yhteensä 232 ääntä on jäänyt kokonaan antamatta. HS kertoo, että oikeusministeriön selvityksen mukaan äänestämisen epäonnistuminen johtui todennäköisimmin siitä, ettei äänestäjä painanut OK-painiketta ennen kuin poisti koneesta sähköisen äänestyskortin eikä ääntä kirjattu sähköiseen vaaliuurnaan.

Ministeriön mukaan
järjestelmän testauksessa ei etukäteen tullut esille mahdollisuus, että äänestäjä voisi keskeyttää koneella äänestämisen erehdyksessä.

Virhe on järjestelmän pystyttäjiltä alkeellinen. Kaikki tietojärjestelmiä kehittäneet tietävät, että ihminen on monen järjestelmän käytössä heikoin lenkki ja kaikki yksinkertaisimmatkin virheet ovat mahdollisia. Näitä virheitä kehitystyössä tulee aina vastaan, mutta ne on havaittava testausprosessissa ennen kuin järjestelmät annetaan todellisten käyttäjien todellisiin tilanteisiin.

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) hämmästelee HS:ssä, sitä että koekäyttöjen jälkeen ihminen on osoittautunut ongelmaksi. Hämmästellä asiaa aina voi, mutta koko asiassa ei ole kyse käyttäjien virheestä, vaan järjestelmän suunnitteluvirheestä sekä toteutukseen liittyvästä prosessivirheestä.

Kysymys on myös siitä, ettei äänestysprosessin yksityiskohtia ole osattu ja ymmärretty siirtää uuteen tietokoneavusteiseen konseptiin. Ministeriössä olisi nyt syytä huomata, että kaikkia prosesseja ei voida siirtää perinteisen tavan kanssa yhtä luotettavina tietokoneiden kanssa toteutettavaksi.

Tietojärjestelmät voivat itsessään olla luotettavia, mutta ihmisen ja tietokoneen yhdistelmä on aivan eri asia.

232 ääntä on toki pieni osuus kaikista sähköisesti annetuista äänistä, mutta periaatteellisesti kysymys on suuri. Vaalin tuloksessa ei voi olla virhemarginaalia, kuten Lehti sarkastisesti asian ilmaisee.

232 ääntä kertoo myös sen, että kyseessä ei ole enää mikään äärimmäisen poikkeuksellisesta sattumasta johtuva ilmiö, vaan selvä virhe toteutuksessa ja sen periaatteissa.

* * *

Tällaisia virheitä ei yksinkertaisesti saa tapahtua vaaleissa ja äänestyksessä. Meidän demokratiamme ja luottamus siihen nojaa myös vaaliprosessin luotettavuuteen. Nyt tätä luottamusta on kokeilukunnissa rikottu.

Nuo 232 kirjaamatonta ääntä ovat jakautuneet siten, että niistä 122 annettiin Vihdissä, 61 Kauniaisissa ja 49 Karkkilassa. Uutisen mukaan pienimmällä henkilökohtaisella äänimäärällä pääsi Vihdissä valtuustoon 77 äänellä, Kauniaisissa 49 äänellä ja Karkkilassa 35 äänellä.

Tilanne on nyt sellainen, että vähintään teoriassa on mahdollista, että kaikissa kolmessa kunnassa valituksi on tullut joku väärä henkilö. Samoin vaalin tulos on mahdollisesti riitautettavissa ja vietävissä oikeuteen.

* * *

Sähköisen äänestämisen ongelmat eivät lopu tähän.

Kuten Electronic Frontier Finland (Effi) ry. totesi jo vaalisunnuntaina, "pelkästään se, että sähköinen äänestys tuntuu sujuvan äänestäjien mielestä helposti ei tarkoita sitä, että järjestelmään voisi luottaa. Yksi suurimmista ongelmista on, että riippumatonta tarkistuslaskentaa ei paperitositteiden puuttuessa voida suorittaa".

Effi ry. muistutti myös siitä, että vaalijärjestelmään on pystyttävä luottamaan myös kiristyneessä yhteiskunnallisessa tilanteessa ja myös niiden, jotka ovat vaaleissa hävinneet.

Lisäksi Effi ry. muistuttaa siitä, että sähköisesti äänestäneet voidaan yhdistää heidän antamiinsa ääniin vielä vuosienkin jälkeen.

Nyt nähdyllä sähköisellä äänestämisellä on asetettu myös kyseenalaiseksi vaaleihin ja äänestämiseen liittyviä perusperiaatteita kuten äänestyssalaisuus. Järjestelmä ei yksinkertaisesti voi toimia niin. Asia ei muutu siitä miksikään, että ministeriö tai muu tietoja ylläpitävä taho selittää ja selvittää, ettei tietoihin pääse kukaan käsiksi.

Jo se, että joku henkilö saattaa edes teoriassa päästä tietoihin käsiksi ja yhdistää äänen äänestäjään, on poissuljettava ajatus. Järjestelmän ei pidä perustua tietojärjestelmien ylläpitäjien luotettavuuteen tai sen puutteeseen.

* * *

On vaikea ymmärtää mihin tällaista sähköistä äänestämistä tarvitaan.

Sen eräänä perusteluna on käytetty tuloslaskennan nopeutumista, mutta perustelu ei ole kestävä. Perinteisen manuaalisen äänestyksen tulokset saadaan kohtuullisessa ajassa eli muutamassa tunnissa. Ääntenlaskennan nopeus ei saa tarkoittaa vaalin tuloksen luotettavuuden kyseenalaistamista.

Toinen perustelu on ollut äänestysaktiivisuuden kasvattaminen. Äänestysaktiivisuuden parantaminen on kannatettavaa, mutta pidetäänkö tässä nyt äänestäjiä tyhminä?

Miten ihmeessä tällainen menettely, jossa äänestäjien on mentävä äänestyskoppiin käyttämään jotain tietokonetta, lisäisi äänestysaktiivisuutta uutuuden viehätyksen jälkeen? Jos näissä vaaleissa aktiivisuus kasvoi keskiarvoa enemmän kokeilukunnissa, siitä ei voi vetää mitään laajoja johtopäätöksiä.

Ylipäätänsä äänestystekniset keinot äänestysaktiivisuuden parantamiseksi ovat keinotekoisia. Äänestyaktiivisuuden parantaminen ja demokratian toteutumisen ongelmien korjaaminen alkaa siitä, että poliitikot katsovat peiliin, eivät teknisistä kikkailuista.

Meillä on Suomessa luotettava, turvallinen, nopea ja käyttökelpoinen äänestysjärjestelmä. Äänestyksessä itsessään mitään ei ole rikki, joten miksi sitä pitäisi korjata?

Oikeusministeri ja -ministeriö osoittaisivat nyt viisautta, jos päättäisivät normaalissa järjestyksessä lopettaa tällaiset kokeilut. Perustelut onkin tuossa edellä mainittu.

* * *

Aiheesta muissa blogeissa:

Vaiheisessa aiheesta aikaisemmin:

EDIT klo 19.58
Effi ry:n argumentteja vaalien uusimiseksi kokeilukunnissa ja sähköisen äänestämisen kokeilun lopettamiseksi löytyy järjestön tiedotteesta: "Aika pistää piste sähköäänestysfarssille".

EDIT klo 20.24
Vihreiden varapuheenjohtaja ja kansanedustaja Jyrki J. Kasvi vaatii, että vaalit on uusittava kokeilupaikkakunnilla. Hänen mukaansa nyt tapahtuneet virheet osoittavat sähköiseen äänestykseen liittyvät riskit. "Siitä huolimatta, että järjestelmää auditoitiin ja koeäänestyksiä järjestettiin, näin ilmeinen epäkohta jäi huomaamatta".

EDIT klo 21.25
pni kertaa Skrubu.net:ssä sähköisestä äänestyksestä annettuja vakuutteluita ja toteaa: "Miten olisi palata piirrustuspöydän ääreen ja miettiä miten tekniikka tukee äänestäjää, eikä pohtia miten ihminen muokataan tekniikan ehdoin toimivaksi?"

EDIT klo 21.43
pnin siteeraamassa Kauppalehden uutisessa lasketaan, että nyt 1,86 prosenttia koeäänestäjistä ei joko halunnut tai osannut painaa OK-nappia. Jos kyse olisi ollut koko maan vaalista, yhteensä 47 806 ääntä olisi mennyt koneäänestyksessä hukkaan. Uskaltaako ministeriö ottaa tuollaisen riskin nyt nähdyn kokeilun perusteella? Se ei tosiaankaan olisi enää viisasta.

EDIT klo 21.51
YLE Uutisten jutussa haastateltu oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Jussi Aaltonen vakuuttelee äänestäjien tyytyväisyyttä äänestysjärjestelmään. Se, että äänestäjät ovat olleet tyytyväisiä, ei kerro järjestelmän luotettavuudesta mitään. Toinen kysymys on se, että olisivatko äänestäjät olleet tyytyväisiä, jos he olisivat tienneet järjestelmän mahdollisesti hävittämistä äänistä. Juuri niin, järjestelmän hävittämistä. Järjestelmä ei toimi, jos ihmiset eivät osaa sitä käyttää.

EDIT 29.10. klo 11.45
Pois työpöydältä-blogi argumentoi myös sähköisen äänestämisen ongelmista ja tulee nostaneeksi esiin yhden keskeisen pulman. Kuinka varmistetaan kaikissa tilanteissa sähköisen äänestysjärjestelmän sähkön saanti? Nythän odotetun myrskyn vuoksi eräillä paikkakunnilla varauduttiin äänestyspaikoilla taskulampuilla ynnä muilla vastaavilla. Pois työpöydältä on myös koonnut linkkejä blogeihin aiheen tiimoilta.

EDIT 29.10. klo 16.14
Sähköinen äänestäminen ei näytä nostaneen äänestäjien aktiivisuutta kokeilukunnissa mitenkään erityisesti. IT-viikko toteaa, että Uudellamaalla äänestysprosentti kasvoi 2,3 ja koko Suomessa 2,7 prosenttiyksikköä. Sen sijaan kokeilukunnissa eli Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä äänestysinto kasvoi kuitenkin vain 0,8–1,5 prosenttiyksikköä. Tämäkin argumentti näyttää siis varsin heikolta.

EDIT 29.10. klo 18.49
Jyrki Kasvi on saanut äänestyksestä palautetta, jonka mukaan äänestysjärjestelmä ei ole reagoinut käyttäjien toimiin, eikä virheissä välttämättä olisi silloin kyse käyttöjärjestelmäongelmasta. Tiedot toimitettu oikeusministeriöön. Kokonaisuuden kannalta tilanne ei tästä juuri muutu eli oli kyse laitteesta, käyttöjärjestelmästä tai ihan käyttöliittymästä, ongelma on kokonaistoteutuksen suunnittelussa ja kuten nyt tiedämme, myös testausten puutteessa.

maanantaina, lokakuuta 27, 2008

Podcastit

Vaiheisella oli tuossa taannoin mahdollisuus kuunnella Henrik Anttosen esitystä podcasteista.

Podcasting ei ole mikään uusi ilmiö, mutta jotenkin onnistunut hieman kiertämään Vaiheisen kaiuttimet muutamaa säännöllistä poikkeusta lukuunottamatta. Eivät kiertele enää.

Podcastien tekeminen on periaatteessa yksinkertaista; äänitetään ohjelma, muutetaan mp3:ksi ja julkaistaan netissä. Toimivaa ja kunnollista podcastia ei tietenkään ihan noin yksikertaisesti saa aikaiseksi, vaan tekeminen vaatii hieman suunnittelua. Anttosen ideaa siteeraten, toimituksellisista kriteereistä on pidettävä kiinni ja tuotantoteknologian on oltava sen tasoista ettei se häiritse. Mitään studiolaitteita ei siis välttämättä tarvita.

Mikään ei estä ketä tahansa harjoittelemasta ja löytämästä omaa tyyliään. Netti jakelukanavana tälläkin sektorilla sallii kaikille kukille oman sijansa. Netin toiminnan logiikkaa on tietysti sekin, että käyttäjät valitsevat mitä kuuntelevat.

Muuten podcasteissa on kaikille avoin kanava auki ja tekemisen kannalta ei ole sinänsä rajoituksia miten pitkistä ohjelmia voi tehdä ja kuinka kauan niitä siten julkaisee.

Kuuntelijan kannalta podcastit ovat radio-ohjelmia, jotka voi ladata mihin tahansa mukaan ja kuunnella milloin haluaa. Kun ohjelmat on kuunneltu ne voi poistaa soittimesta tai vaikka tietokoneen kovalevyltä ellei sitten halua siellä niitä säilyttää.

Yksi pulma podcasteissa on lisenssointi ja tekijänoikeudet. Tekijän pitää päättää lisensseistä ja mahdollisesta maksuttomuudesta sekä ilmaista tahtonsa. Tekijänoikeuksia pitää kunnioittaa, mikä siis tarkoittaa muun muassa sitä, ettei musiikkia voi käyttää osana ohjelmia ellei siihen ole lupia tai musiikki ole vapaata.

Seuraavassa muutamia lähtöpaikkoja podcasteihin tutustumiseksi:

Podcastit.tv: Henrik Anttosen ansiokkaita podcastauksia vaikkapa avaruusasioista tai Jules Vernen kirjoista. Anttonen on tituleerattu myös Suomen tuotteliaimmaksi podcastaajaksi.

Podcasthakemisto: Hakemistossa on listattuna kotimaisia podcasteja. Listalta löytyy tuoreimpia podcasteja sekä ohjelmittain.

Radio Helsinki Podcasts
: Radio Helsingin vanhoja lähetyksiä podcastina. Esimerkiksi löytyy Njassan tekemä Laika & The Cosmonautsin haastattelu.

Sula Pinta: Podcast median uusista ulottuvuuksista. Yoe ja Tuija käsittelevät verkkoviestinnän kiinnostavimpia tuulia ja uutisia.

Yle Areenan Podcastit: Listalta löytyy lukuisia Ylen ohjelmia Metsäradiosta alkaen.

podcast.net music
: Musiikkia soittavia podcasteja.

Blogilista.fi:n podcast-blogit: Blogilistan podcast-hakusanalla haetut blogit.

YLE:n kansalaismediakatsaus
: Poimintoja viikon varrelta mielenkiintoisista blogeista. Henrik Anttosen toimittamaa ohjelmaa tämäkin.

Annoin muuten itseni ymmärtää, että Anttosen työsuhde YLE:een on päättymässä vuoden vaihteessa, joten mikähän mahtaa kansalaismediakatsauksen kohtalo olla?

* * *

Podcasteista saa virikkeellistä vaihtelua matkasoittimeen oli se sitten iPod tai mikä tahansa muu mp3-tiedostoja soittava soittopeli.

Podcastit ovat tutustumisen arvoinen matka kulttuurin kohtuullisen uuteen ilmenemismuotoon omine reuna-alueineen.

Taulutelkkarit

Taannoinen pikku-uutinen typpitrifluoridi-päästöjen (NF3) lisääntymisestä ja haitallisuudesta on saanut vahvistusta.

Quirin Schiermeier kirjoittaa Climate Feedback-blogissa Kaliforniassa ja Tasmaniassa tehdyistä mittauksista, jotka vahvistavat aiemman Kalifornian yliopiston Michael Pratherin arvion trityppifluoridin karkaamisesta ilmakehään oikeaksi.

Plasmanäyttöjen tuotannossa käytettävän NF3:n määrät ovat viimeisen 30 vuoden aikana 20-kertaistuneet.Kokonaismäärän arvioidaan nykyään olevan noin 5400 tonnia ja se kasvaa 11 % vuodessa.

Tuo 5400 tonnia NF3:a vastaa 68,4 miljoonaa tonnia hiilidioksidia eli suunnilleen Suomen vuoden 2003 hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärää. Tällekin asialle on tehtävä pikaisesti jotain, sillä 11 %:n vuotuinen kasvu kiihdyttää itse ongelmaa tarpeettomasti.

Tämä kuuluu niihin ongelmiin, joissa teknologian kehityksellä on mahdollista tehdä asialle jotain tai mikäli asiat vain pahenevat, on edessä jälleen yhden kemikaalin käytön kielto.

* * *

Mitä telkkareihin tulee, niin meillä digikieltäytyjillä on yksi pulma vähemmän ratkaistavanaan. Ja ihan vain väliaikatietona, yhä edelleenkään tässä taloudessa ei tunneta vieroitusoireita digiboksittomuudesta.

Vapaaksi hiilestä

Maailman olisi mahdollista päästä eroon fossiilisiin energiamuotoihin perustuvasta energiantuotannosta vuoteen 2090 mennessä. Näin kerrotaan Euroopan uusiutuvan energian järjestö EREC:in yhdessä ympäristöjärjestö Greenpeacen kanssa toteuttamassa tutkimuksessa (PDF 4,58 Mt).

Johtavat energialähteet vuoteen 2090 mennessä ovat aurinkovoima, biomassa, maalämpö ja tuulivoima.

Muutos vaatisi suuria investointeja ja politiikan muutosta, sillä jo päästövähennysten toteuttamiseen vuoteen 2030 mennessä tarvitaan 15 biljoonan dollarin investoinnit. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä kustannuksesta, sillä raha tulee takaisin uusina työpaikkoina ja energiakulujen säästöinä.

Muutos energiapolitiikassa on välttämätön, mikäli yritämme saada hillittyä ilmastonmuutoksen tavoitteeksi asetettuun enintään kahden celsius-asteen maapallon lämpötilan nousuun.

Tutkimuksessa todetaan, että energiavallankumouksen ytimessä on se, että meidän täytyy muuttaa tapoja, jolla energiaa tuotetaan, jaellaan ja kulutetaan. Tutkimus esittelee viisi keskeistä periaatetta muutokselle:

  • Uusiutuvien ratkaisujen käyttöönotto, erityisesti hajautetuissa energiajärjestelmissä
  • Ympäristön luonnollisten rajoitusten kunnioittaminen
  • Kestämättömien ja saastuttavien energiamuotojen vaiheittainen poistaminen käytöstä
  • Voimavarojen käytön kohtuullisuuden parantaminen
  • Talouden kasvun irroittaminen fossiilisten polttoaineiden kuluttamisesta
Tutkimus liputtaa selvästi hajautetun energiantuotannon puolesta. Sen mukaan lämmön ja sähkön tuottaminen lähellä paikkaa, jossa energia kulutetaan, vähentää energian hukkaamista jakelussa ja energian muuttamisessa muodosta toiseen.

* * *

Päivän toisessa hiilipitoisessa YLE:n uutisessa kerrotaan Kiinan hiilikaivosteollisuuden aiheuttavan vuosittain kahden sadan miljardin euron vahingot ympäristölle, asukkaille ja kaivosmiehille.

Uutisen mukaan Greenpeacen ja Pekingin yliopiston tekemässä selvityksessä on laskettu ensimmäistä kertaa hiilikaivosteollisuuden aiheuttamat piilokustannukset. Kiinassa energiasta tuotetaan noin 70 % hiilellä.

Selvityksen mukaan valtio pitää Kiinassa hiilen hintaa aivan liian alhaalla ja jos tuotantokustannukset siirrettäisiin kuluttajien maksettavaksi, hinta nousisi neljänneksen. Sen arvoidaan vähentävän hiilen kulutusta 7 %, mutta pienentävän bruttokansantuotetta vain yhden prosentin verran.

* * *

Globaali muutos energiantuotannossa on välttämättömyys.

Muutokselle voidaan laskea suuri kustannus pelkkänä investointina. Se on kuitenkin aivan liian kapea näkökulma, sillä talouden mekanismit toimivat tässäkin. Sijoitus uusiutuvaan energiantuotantoon on samalla tavalla investointi kuin mikä tahansa muukin. Se luo työpaikkoja ja verotuloja sekä uutta liiketoimintaa.

Jotta muutokseen päästään on otettava selkeät keinot käyttöön eli ryhdyttävä aktiivisesti tekemään saatuttavan toiminnan piilotettuja kustannuksia näkyviksi, asetettava saastuttamiselle taloudellisia sanktioita, tuettava muutosvaiheessa uuteen talouteen siirtymistä ja tarvittaessa jopa kiellettävä joitain toimintoja. Samaan aikaan on lopetettava kaikenlainen saastuttavan toiminnan subventio, mistä esimerkiksi Kiinan hiilikaivostoiminnassa on kyse.

Eikä tässä vielä kaikki. Me kuluttajat voimme tukea muutosta tekemällä valintoja, jotka tekevät saastuttavasta toiminnasta kannattamatonta.

Näitä kaikkia toimia tarvitaan, mikään ei yksinään välttämättä toimi.

Suuri haaste on asenteellinen. Esimerkiksi kun jokin saastuttava toiminta joutuu kuluttajien ympäristötietoisten valintojen seurauksena hankaluuksiin, yhteiskunnan on kieltäydyttävä tukemasta ja subventoimasta sellaista toimintaa.

Se vaatii poliittista johtajuutta ja selkärankaa.

* * *

Otetaan esimerkiksi lentoliikenne. Se on myös selvästi saastuttavaa toimintaa ja siihen täytyy saada nykyistä selvästi ympäristöystävällisempi ote. Tekniikka ja talouden uutisen mukaan talouskriisin johdosta lentoliikenne henkilöliikenteessa laski 2,9 % ja lentorahdissa 7,7 % edellisen vuoden syyskuusta.

Kysymys kuuluu, pitääkö kaikkia lentoyhtiöitä edes yrittää pelastaa valtioiden toimesta, jos ne kerran ovat markkinataloudessa menossa nurin?

sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Some day classic: Wish You Were Here

Jollakin musiikilla on mieltä oikaisevaa voimaa ja tietyt biisit soveltuvat tiettyyn synkän herkkään mielentilaan.

Seuraava klassikkobiisi tai oikeastaan koko konseptilevy, joka tunnetaan biisin kanssa samalla nimellä, sopii niihin tilanteisiin kun jokin olennainen asia on murheellisesti epämiellyttävällä tolalla tai jokin merkityksellinen ottaa oikeasti päähän. Musiikki auttaa selventämään ajatuksia ja antaa mahdollisesti perspektiiviä tuleviin käänteisiin.

Sopii erittäin hyvin soittoon pimeässä ja nojatuolissa kuunneltuna:

Pink Floydin kappale Wish You Were Here on siis saman nimiseltä albumilta vuodelta 1975.

Albumi on rankattu Rolling Stonen kaikkien aikojen levyjen top 500-listalla sijaluvulle 209.

Kuten koko albumin muutkin kappaleen, myös Wish You Were Here-biisin tekstin on kirjoittanut Roger Waters. Kappaleen teksti kuvaa Watersin tuntemuksia ihmisten vieraantumista toisistaan. Kuten kuten albumin toinenkin kappale, Shine On You Crazy Diamond, Wish You Were Here on kirjoitettu bändin entisen jäsenen Syd Barrettin ongelmien siivittämänä.

(Video on live-esiintymisestä, ilmeisesti jostain 1990-luvun puolivälistä P*U*L*S*E:n jälkeiseltä kiertueelta. Lähde: YouTube)

Ostamisesta ja hankkimisesta

Loppuviikosta tuli esiteltyä linkki Energy Star-laskuriin.

Laskuri ei valitettavasti ole ihan yksinkertainen, mutta sen avulla voi selvittää paljonko tietokone kuluttaa sähköä vuositasolla. Tietoja laitteiden sähkönkulutuksesta voi etsiä myös sivuston tietokannoista.

Kun tuota oman kotikäytön osalta laskeskelee, niin tietokoneen sähkökulutuslukemat näyttävät varsin maltillisilta. Vaikka käytössä olisi yksi Energy Star-merkinnöillä varustettu kannettava, on sen energiankulutus näkyvä osa kokonaiskulutusta. Ja itseasiassa käyttötavallakin voi kulutusta ohjailla selvästi, konetta ei ole pakko pitää koko aikaa päällä ja virransäästöominaisuuksia voi ottaa käyttöön.

* * *

Itseasiassa tietokoneen tuottaminen aiheuttaa melkoisen ekologisen jalanjäljen painalluksen.

Esimerkiksi Applen MacBookin tapauksessa laitteen tekeminen muodostaa 50 % koko tietokoneen 4 vuoden käytön jalanjäljestä. Se tarkoittaa 115 kg:n hiilidioksidipäästöjä vuodessa.

Se vastaa suunnilleen jääkaappipakastimen vuotuista päästömäärää.

* * *

Kotitaloudessa energialaskelmat koostuvat helposti pienistä puroista ja energiaa ikäänkuin kuluu turhaan erilaisissa paikoissa lähes huomaamatta. Kuitenkin pienillä valinnoilla ja asiasta huolehtimisella voidaan saavuttaa suuriakin aikaiseksi. Jos siis teemme yhdessä ympäristöä suojelevia toimenpiteitä. Keinoja parantaa toimintaamme riittää.

Jos sitten ajatellaan työpaikkoja, niin lukemat muuttuvat dramaattisesti. Ajatellaanpa vaikka yliopistosektoria. Suomalaisten yliopistojen tietokoneiden energiankulutus vuodessa on noin 14,2 miljoonaa kWh eli euroiksi käännettynä 12,8 miljoonaa euroa. Lisäksi yliopistojen kannettavat tietokoneet käyttävät lähes 700 000 eurolla sähköä vuositasolla. Nuo lukemat siis pelkästään yliopistosektorilla.

Ei siis ole ollenkaan sama millaisia laitteita hankitaan ja miten niitä käytetään. Julkisissa hankinnoissa voidaan käyttää ympäristöystävällisyyttä päätöksenteon kriteerinä, jos vain halutaan. Suurien hankintamäärien yhteydessä säästömahdollisuuden moninkertaistuvat ja samalla voidaan merkittävästi kiinnittää huomiota ekologiseen jalanjälkeen.

* * *

Toimistoille myönnetään myös nk. Green Office-sertifikaatteja WWF:n toimesta. Kun tähän mennessä ohjelmaan sitoutuneiden organisaatioiden listaa katsoo, niin huomaa julkisen sektorin puuttuvan sieltä lähes kokonaan.

Miksi?

Tällaisiin ohjelmiin liittyminen vaatii tietysti organisaatiolta toimenpiteitä ja halua tehdä asioille jotain, mutta samalla se tarkoittaa sekä luonnon että rahan säästämistä.

Asiassa päästäisiin varmasti eteenpäin, jos julkishallintoa ohjaava poliittinen taso niin kunnissa kuin valtiollakin selvästi tekisi linjaukset ryhtyä parantamaan toiminnan ekologisuutta. Green Officen kaltaiset ohjelmat antavat siihen konkreettista tukea.

* * *

Hankkimisen ympäristöystävällisyyden kenties tärkein lähtökohta on kuitenkin se, että jokaisen hankinnan tarpeellisuus ylipäätänsä pitää harkita erikseen. Ihan kaikkea ei varmasti tarvitse ylipäätänsä hankkia.

Yksittäisille kuluttajille ohje voisi kuulua myös seuraavasti: Älä osta mitään.

Älä osta mitään-päivää vietetään 28.11.2008.

lauantaina, lokakuuta 25, 2008

Some day classic: Behind Blue Eyes

Jotkut biisit ovat sellaisia, että ne maistuvat aina. Jotkut niistä kappaleista ovat sellaisia, joilla on merkityksiä, ne ovat lähes identiteettiin liimattuja kappaleita. Näiden kappaleiden kuunteleminen kuljettaa jonnekin menneisyyteen ja erilaisiin muistoihin. Musiikki vie tunnelmiin ja tilanteisiin, tapahtumisiin ja kohtaamisiin.

Yksi Vaiheiselle muistoja mieleen tuova kappale on tämä:


Rockin historian tärkeimpiä yhtyeitä on vuonna 1964 perustettu The Who. The Whon musiikki on toiminut esikuvana niin progressiiviselle rockille, hard rockille kuin punk rockillekin. The Whon merkitys koko rock-genrelle on vähintään samaa luokkaa kuin The Beatlesin tai The Rolling Stonesin.

The Whon vuonna 1971 levyttämä albumi Who's Next on yhtyeen kenties tunnetuin tai ainakin hyvin keskeinen. Sen levyn kenties tunnetuin kappale on Behind Blue Eyes.

Behind Blue Eyes on yhtyeen keulahahmon Pete Townshendin Lifehouse-projektia varten kirjoittama kappale. Lifehouse on sci-fi-teemainen rockooppera.

Behind Blue Eyes-kappaleen sanoitus on tummasävyinen ja on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa kertojansa valitukseksi. Hän on jatkuvasti vihainen ja täynnä ahdistusta johtuen paineista ja häntä ympäröivistä houkutuksista. Myöhemmin kappaleen sanoituksen merkitys muuttui tarinan tienraivaajan tunnuskappaleeksi.

Itseasiassa Who's Next-albumilta löytyvä versio Behind Blue Eyes-kappaleesta on biisin toinen versio. Alkuperäinen on julkaistu myöhemmin CD-boksissa ja siinä yhtyeen lisäksi hammond-urkuja soittaa Al Kooper.

(Video on nauhoitettu Hammersmith Odeonissa, Lontoossa 28.12.1979. Videon lähde: YouTube)

Hilseen ylittävä blogi

Mrs Morbidi on iloisesti ojentanut Vaiheiselle Arte y pico-pystin.

Selvitetään hieman Arte y pico-käsitteen sisältöä Arte y pico-blogista:

"What is the meaning of the expression: Arte y Pico What is the meaning of the expression: And basically, ironically, it translates into a wonderful phrase in Mexico, “lo maximo.” LOL! It will never find its counterpart in English, but if it HAD to, it would be something like, Wow. The Best Art. Over the top."
Ja adaptoidaan Mrs Morbidin käännös: "Hilseen yli menevä blogi" tai "Vautsi!". Kukin voi valita oman tulkintansa.

Vaiheinen kiittää ja kumartaa. Pistetään pysti sitten uudelleen kiertoon:

Tällaiset ovat palkinnon säännöt:
1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Ja nyt sitten ojennetaan palkinnot seuraaville mainioille blogeille kansalaiskulttuurista ja sykähdyttävistä taiteellisista(kin) elämyksistä:

Nyrjähdyksiä #35

Kiireisen seminaariviikon päätteeksi on vielä mahdollisuus käydä kirjamessuilla eli Suomen suurimmassa kirjakaupassa.

Mielenkiintoinen tilaisuushan tuo on, mutta yhtä asiaa en voi olla ihmettelemättä. Tuohon myynti- ja markkinointitilaisuuteen on 13 €:n sisäänpääsymaksu aikuisilta ja 9 € lapsilta, eläkeläisiltä, varusmiehiltä ja opiskelijoilta. Se nyt vaan on liikaa siitä, että menee vastaanottamaan markkinointi-informaatiota.

Varsinkin tuo lastenlipun hinta hämmästyttää. Eikö koko kirja-alalle olisi viisaampaa tulevaisuuden turvaa se, että nuoret ja lapset tulevat tutuiksi kirjan toimivan käyttöliittymän kanssa?

Okei. Onhan siellä kirjalijavieraita ja ties mitä, mutta silti kyse on myynnin edistämisestä ja 13 € on liikaa sellaisesta.

perjantaina, lokakuuta 24, 2008

Energy star

Olen ollut pari päivää matkoilla. Espoossa.

Reissu on ollut opettavainen. Siitä myöhemmin lisää.

Yksi asia kuitenkin kannattaa tehdä eli tsekata millainen määrä energiaa itse kullakin meistä tietokoneen kanssa kuluu. Energy Star tarjoaa laskurin, joka pistää ajattelemaan.

torstaina, lokakuuta 23, 2008

Just joo

On siis asioita, jotka eivät voi vähempää kiinnostaa, mutta kansakuntien kokoisissa yksiköissä saattavat saada ja saavat liikehdintää. Maailmanhistoria saattaa muuttua esimerkiksi vaatevalintojen vuoksi.

Otetaan pari yksikköä esimerkkejä.

Itävallan tulevaisuuspuolueen BZÖ:n johtoon Jörg Haiderin jälkeen noussut Stefan Petzner antoi ymmärtää, että hänellä oli suhde Haiderin kanssa. Nyt edesmenneen Haiderin äärioikeistolainen puolue voitti viimeisimmät vaalit selvästi. Nyt näyttää siltä, ettei kukaan tee sillä voitolla mitään.

Yhdysvalloissa presidenttiehdokas John McCain on joutunut selittämään julkisuudessa, miksi puolue on käyttänyt 150 000 dollaria varapresidenttiehdokas Sarah Palinin ja tämän perheenjäsenten vaatteisiin, hiusmuotoiluun ja asusteisiin. Nyt näyttää kovin paljon siltä, että on ihan sama paljonko niihin vaatteisiin kampanjan nimissä on käytetty.

Barack Obama voittaa USA:n vaalit ellei ryssi viimeisillä viikoilla reippaasti tai ellei USA:ssa synny nk. kansallista kriisiä. Siis kriisiä maassa, joka on juuri pari viikkoa sitten ajanut kaikki muut maapallon maat talouskriisiin ('kriisi' saa aina omat mittasuhteensa). Jos tilanne itseään täynnä olevassa USA:ssa menee kuitenkin tiukaksi, niin nuo Palinin vaatteet voivat olla se ratkaiseva tekijä.

Ei kiinnosta Palinin vaatteet eikä Haiderin suhteet. Silti nuo asiat ovat valtapolitiikan välineitä.

Pointti on siis se, että voimme hyvinkin olla väärässä siinä mikä oikeasti vaikuttaa ja mikä ei, vaikka itse asiassa voisimmekin olla erittäin oikeassa. Sitä kutsutaan myös demokratiaksi.

keskiviikkona, lokakuuta 22, 2008

Turhaa kuviointia

HS:n mukaan Yleisradion rahoitusta pohtiva työryhmä selvittää, voisiko tv-maksun vastedes maksaa kiinteistöön kuuluvana maksuna.

Vastustan.

Miksi tv:n katselusta pitäisi maksaa kiinteistön kustannusten kautta, jos televisiosignaalia ei ole mahdollista vastaanottaa? Moisella mallilla vieritetään nykyisen televisiolupakäytännön ongelmat pois Viestintävirastolta kiinteistöille.

Millä moinen innovaatio oikeasti perustellaan? Kyseessä olisi kiinteistön verottaminen eli siis vero. Mieluiten maksetaan sitten verot veroina eikä piiloveroina.

Miten kiinteistöt sitten jakaisivat maksunsa asukkaiden kesken? Varmaankin tasajaolla neliöiden mukaan katseli sitä telkkaria tai ei. Ei kovinkaan riidattoman kuuloinen malli.

Toinen hölmö idea on tv-maksun sitominen ansiotuloon. Tämäkin on veroluonteinen malli ja edellyttäisi sitten samanlaisia byrokraattisia toimenpiteitä kuin verotuskin. Miksi edes pohtia koko asiaa tuolta pohjalta, kun tosiasiassa kyseessä on vero ja helpoimmin hoidettavissa verotuksen kautta.

Ilmeisesti kukaan ei nyt televisioveroa halua, joten nerokkaasti kehitellään näitä "veroluonteisia" malleja. Arvellaankohan jossain, että porukkaa sopivasti hämätään kutsumalla veroa "veroluonteiseksi maksuksi"? En pidättele nauruani.

Kuten Kari Haakana kirjoittaa, ongelmasta päästäisiin sillä, että Ylen ohjelmat laitettaisiin digibokseissa ohjelmakortin taakse ja kaikkiin ohjelmakortteihin pannaan pakollinen lisämaksu, jolla Ylen toiminta rahoitetaan.

Ai mutta. Eikös tuossakin mallissa ole ongelma siinä, että kansakunnalle Suuren Digiboksi-hölmöilyn käänteissä on myyty koko joukko sellaisia digibokseja, joissa ei moista kortinlukijaa ole ja tulisi siis vain uusi suuri päivityskierros boksien hankkimiseksi? Jos tämä on vältettävissä siirtymäajalla, niin siitä vaan.

Sopisiko tuossa sellainen sekamalli, jossa oikean verotuksen kautta (valtio kerää verot osana muuta verotusta ja maksaa YLElle) hoidetaan radio, nettipalvelut ja muu yleinen sekä sen lisäksi sitten televisiotoiminta noilla digiboksin lukijoilla?

Samalla voitaisiin poistaa lupatarkastajat kokonaan kuvioista.

Uppoavia laivoja

Islantilaiset pankit ovat ratsastelleet pörssipelissä viime vuosina kohtuullista vauhtia ja tarjonneet parempia prosentteja kuin useimmat muut pankit. Nyt kun luu jäi sitten vetävän käteen koko Islannin valtio on konkurssin partaalla tai syöksyy vähintäänkin lamaan. Islantilainen elinkeinoelämän etujärjestö ennusti tiistaina, että saarivaltion koko talous supistuu ensi vuonna 10 prosenttia pankkisektorin romahduksen seurauksena.

Kansainvälinen valuuttarahasto ja esimerkiksi Pohjoismaat ovat tulossa saarivaltion avuksi. Ilmeisesti Islannin pelastamiseksi tarvitaan tässä vaiheessa yhteensä 6 miljardia dollaria. Kokonaisen valtion konkurssia saamme siis vielä odotella.

Päivän uutisista toinen uppotukki on amerikkalainen autoteollisuus. Viime viikolla Fordin hallituksen puheenjohtajuuden jätti Jorma Ollila ja nyt lähtee suursijoittaja, kasino- ja filmimoguli Kirk Kerkorian. Hän on myymässä Fordin osakkeet pois, koska ei usko enää kolmessa vuodessa 25 miljardin tappiot tehneeseen yhtiöön ja sen mahdollisuuksiin nousta kannattavaksi yhtiöksi.

Yhdysvaltalaisen autojen suurtuottajat General Motors, Ford Motor ja Chrysler olivat jo ennen finanssikriisiä ahdingossa ilmastonmuutoksen hillinnän ja bensiinin hinnan nousun ohjatessa kuluttajia kestävämpiin valintohin.

Nyt finanssikriisi uhkaa niittää satoaan, sillä se on vienyt kuluttajilta kulutushimot ja yhtiöiltä lainoitusmahdollisuuksia. Firmojen on pysyttävä pystyssä kassallaan.

Nämä yhtiöt tuskin enää pysyvät nykyisessä mallissaan pystyssä kovinkaan kauaa.

Sekä Islannin valtion, että amerikkalaisen autoteollisuuden tarinassa on jotain yhteistä. Kumpikaan ei ole ryhtynyt riittävän ajoissa rakentamaan toimintaansa kestävälle pohjalle.

Vaikuta!

Kunnallisvaalit pidetään ensi sunnuntaina. Jos et vielä ole ennakkoon käynyt äänestämässä, niin sunnuntaina on hyvä aika tehdä se.

Luonnonsuojeluliitto haastaa kunnat ympäristötekoihin. Mallia voisi ottaa Ruotsista, jossa kunnat pyrkivät hillitsemään ilmastonmuutosta valtiotakin kunnianhimoisemmin. Ruotsin kunnat tavoittelevat keskimäärin 30 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 2015 mennessä vuoden 1990 tasoon verrattuna. Tätä voi verrata EU:n asettamaan tavoitteeseen, joka on 20 % vähennykset vuoteen 2020 mennessä.

Kunnilla on välineitä tarttua itse ilmasto- ja ympäristökysymyksiin. Kuten Luonnonsuojeluliitto kertoo tiedotteessaan, Suomessa kunnat tuottivat 80 prosenttia kaukolämmitysenergiasta ja 15 prosenttia sähköstä vuonna 2005. Energian tuotannon ja käytön lisäksi kasvihuonekaasupäästöjä syntyy jätehuollosta ja liikenteestä.

Näissä asioissa kunnanvaltuustot voivat toimia aktiivisesti esimerkiksi uusiutuvia energiamuotoja edistämällä ja hankkimalla vihreää sähköä. Kilpailulainsäädäntö antaa mahdollisuuden suosia ympäristöystävällisempiä ratkaisuja.

Kaavoitus on yksi kuntien tehtävistä ja ei ole yhdentekevää miten kaavoitetaan. Kaavoituksella voidaan vähentää tarpeettoman yksityisautoilun tarvetta ja muutenkin säästää. Luonnonsuojeluliiton Leo Stranius sanoo, että pyöräilyn edistämiseen tarkoitettu budjetti on hyvä kasvattaa kymmenykseen kunnan liikennebudjetista. Säästämisen ja samalla ympäristöystävällisyyden lisäämisen kohteita löytyy myös muualta.

Millä kunnalla on varaa kieltäytyä näistäkään säästöistä?

Kunnallisvaaleissa me äänestäjät ratkaisemme, millaisella ymmärryksellä ja laskutaidolla tulevat kunnanvaltuutetut ovat varustetut.

* * *

Kuten jo aikaisemmin tässä blogissa on kerrottu, on Greenpeace pistänyt pystyyn Päästöpäättäjät-palvelun, josta voi seurata kansanedustajiemme asenteita ja kantoja muutamassa tulevaisuutemme kannalta keskeisessä kysymyksessä:

  • Ydinvoiman lisärakentaminen
  • 30 % päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä
  • Tuulivoiman voimakas edistäminen
  • Suomen energiakulutuksen kääntäminen laskuun vuoteen 2015 mennessä
  • Energiatehokkuustoimien tiukentaminen
  • Turpeen käytön lopettaminen
Palvelu on nyt ohittanut beta-vaiheen ja vieläkin parempi kuin ensimaistelussa. Se antaa mielenkiintoista taustatietoa siitä, millaisia päättäjiä olemme valinneet.

* * *

Ai mistä löytyy hyviä ehdokkaita?

Erilaisia vaalikoneita on ainakin YLE:llä, Helsingin Sanomilla ja MTV3:lla.

Vaiheinen saa kunnallisvaalikoneista kerrassaan kummallisia tuloksia ja vastauksia, joten Vaiheinen luottaa enemmän nk. henkilökohtaiseen vaalikoneeseen eli äänestää vain ehdokkaita, joiden näkemyksistä on henkilökohtaisesti ottanut selvää.

Caps Lock Day 2008

Heh... pakko bongata kansainvälinen Caps Lock Day. Tänään on siis sellainen.

Ei ehkä lasten juttu ja muutenkin olen sitä mieltä, että onneksi kaikki asiat historiasta eivät koskaan enää palaa.

Oi niitä aikoja, oi niitä tapoja.

tiistaina, lokakuuta 21, 2008

Heat

Ensi yönä Yhdysvalloissa esitetään Frontline - Heat -dokumentti. Dokumentissa käsitellään sitä, miten suuryritykset ovat vuosia vastustaneet ympäristöpolitiikan muutoksia ja tukahduttaneet keskustelua ilmastonmuutoksesta Yhdysvalloissa ja ympäri maailmaa. Nyt hallitusten, investoijien ja ympäristöjärjestöjen paineen alla yhtiöt ovat muokkaamassa uusiksi suhtautumistaan ympäristökysymyksiin.

Frontlinen dokumentissa tutkitaan sarjan tuottajan sanojen mukaan sitä, miten eräät toimialat ovat kiertämässä säädöksiä ja kuinka muut ovat positioimassa itseään uudestaan kukoistaviksi maailman muuttuessa radikaalisti.

Tuon pitäisi olla katsottavissa myöhemmin myös netin kautta ja ainakin ClimateProgress kehuu ohjelmaa ilmeisesti elinaikamme tärkeimmäksi ohjelmaksi. Se on paljon sanottu, kieltämättä.

Traileri löytyy tästä:

Asetetut tavoitteet eivät riitä

Huonoja ilmastouutisia.

WWF on julkaissut koosteen ilmastotutkimuksista ja kertoo että, ilmasto lämpenee nopeammin kuin ilmastonmuutoksen tutkijat ovat aikaisemmin ennustaneet. Ilmaston lämpeneminen kiihtyy hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tähänastisia ennusteita nopeammin.

IPCC:n vastavalittu varapuheenjohtaja, professori Jean-Pascal van Ypersel toteaa, että ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat jo nyt merkittävämpiä kuin suurin osa tiedemiehistä on ennakoinut. Siksi hänen mukaansa on elintärkeää, että kansainväliset toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja muutokseen sopeutumiseksi nopeutuvat ja muuttuvat kunnianhimoisemmiksi.

EU:n pitäisi asettaa tavoitteekseen rajoittaa lämpeneminen alle kahteen asteeseen. Vuonna 1996 asetettu kahden asteen tavoite edellyttää kehittyneiltä mailta jo 25 - 40 % päästövähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Nyt määritelty 20 %:n päästövähennystavoite ei riitä.

WWF vaatii päästöjen vähentämistä vähintään 30 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja päästöjen vähentäminen pitää tehdä EU:n alueella, eikä kompensoiden päästöjä muualla.

* * *

Johann Hari kirjoittaa The Independent-lehdessä selväsanaisesti siitä, että talouskriisin verukkeella yritetään Euroopan poliittisten johtajien toimesta viivyttää toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Esimerkiksi Italian pääministeri Silvio Berlusconi sanoi, ettei nyt ole aika jatkaa eteenpäin ominen nokkinemme kuin Don Quiote, meillä on aikaa. Kuten Hari sanoo, aika on juuri se, mitä meillä ei ole.

Tilanne on Harin mukaan muutenkin herkkä, sillä lämpötilan pienetkin muutokset merkitsevät isoja muutoksia luonnossa. Esimerkiksi viimeisen jääkauden aikana maapallon lämpötila oli vain 6 astetta kylmempi kuin nykyään. Globaali 0,8 asteen lämpötilan nousu sulattaa Pohjoisnavan. 3 asteen lämpötilan nousu tuhoaa Amazonin sademetsän ja vapauttaa sinne varastoituneen hiilen tehden maapallon yhä lämpimämmän. Samoin 3 asteen nousu sulattaa Siperian turvesuot vapauttaen suuret määrät metaania ilmakehään kiihdyttäen lämpenemistä. Tämä tarkoittaa sitä, että 3 asteen nousu johtaa vääjäämättä 4:n, 5:n ja 6:n asteen lämpötilan nousuun.

2 asteen lämpötilan nousu on se piste, jonka jälkeen ei ole paluuta ja olemme menossa sitä kohden.

Pankkijärjestelmän romahtaminen ja nykyinen kurssi kohti ekologista romahdusta johtuvat samasta syystä eli siitä, ettei toimintaa ole säädelty oikein. Hari näkee ratkaisun molemmissa tapauksissa samanlaiseksi; keskitetyt valtioiden toimet ja säännösten uudistaminen.

Taloudellisesti kyse on ekonomisti Sir Nicholas Sterniä lainaten siitä, että lämpötilan hallitsematon nousu voi leikata 20 % maailmantaloudesta lähimpinä vuosikymmeninä, kun lämpötilan nousemisen pysäyttäminen nyt maksaisi vain 3 % BKT:sta.

Jotta pahimmat skenariot eivät toteutuisi, on sivuutettava ilmiön kiistäjien viivyttely ja onnistuaksemme on maailma pelastettava vandaaleilta.

* * *

EU:n ympäristöministerit ovat Luxemburgissa vaatineet, että ensi vuonna solmittavassa kansainvälisessä ilmastosopimuksessa kehitysmaat vähentävät omia ilmastopäästöjään 15 - 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

EU:n vaatimuksen mukaan vähennykset laskettaisiin vertailemalla toteutuneita päästöjä siihen laskennalliseen päästömäärään, joka toteutuisi, jos mitään vähennystoimenpiteitä ei tehtäisi.

Myönteistä sinänsä on se, että ympäristöministerien kokouksessa pidettiin kiinni aiemmin esitetyistä vaatimuksista eikä kukaan vaatinut EU:ta ottamaan taka-askelia.

* * *

Päivä päivältä ilmastouutiset menevät vakavammiksi ja ilmastonmuutoksen hoitaminen näyttää vaativan entistä voimakkaampia toimia. Se vaatii entistä vahvempaa johtajuutta ja selkeälinjaisempaa strategiaa.

Näpertelyyn ei ole enää varaa, vaan muutokseen valmistautumiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään on ryhdyttävä, vaikka se tarkoittaakin taloudellisia menetyksiä ja kustannuksia. Pitemmällä aikavälillä tämän pakkosijoituksen saa takaisin.

Muutos vaatii myös meiltä kansalaisilta ymmärrystä, oivallusta ja uhraustakin. Ne poliitikot, jotka tekevät ilmastonmuutoksen hillinnän nimissä meidän taloudellisen tilanteen kannalta haitallisia ratkaisuja ovat niitä vastuunkantajia, joita tämä aika vaatii.

Aikamme poliittiset sankarit eivät ole niitä, jotka kantavat meille lisää mammonaa ja kulutusjuhlia, vaan niitä, jotka karsivat niitä meiltä pois.

Me kuluttajat tietysti voimme karsia luontoa rassaavaa kuluttamista itsekin, mutta jos se ei riitä, on demokraattisen päätöksenteon kautta pystyttävä tekemään tarvittavat ratkaisut.

maanantaina, lokakuuta 20, 2008

Selvityksiä työpaikoista

Kaliforniassa on julkaistu selvitys "Energy Efficiency, Innovation, and Job Creation in California" (PDF). Siinä arvioidaan, että viimeisen 35 vuoden aikana innovatiivinen energiatehokkuuden parantaminen on luonut 1,5 miljoonaa lisätyöpaikkaa.

Mikäli Kalifornia parantaisi energiatehokkuuttaan yhden (1) prosentin vuodessa, kuten on ehdotettu, kasvaisi osavaltion BKT noin 76 miljardia dollaria ja synnyttäisi 403 000 uutta työpaikkaa.

Kuten Climate Progress toteaa, että jos koko kansakunta parantaisi energiatehokkuuttaan tuon prosentin, niin se tarkoittaisi miljoonia uusia työpaikkoja.

Tämä selvitys ei ole ainoa, sillä vastaavia on viimeaikoina tehty muitakin, kuten seuraavista tämän blogin postauksista voi huomata:

Vihreitä työpaikkoja
: 100 miljardin dollarin strateginen sijoitus uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuden parantamiseen toisi 2 miljoonaa uutta työpaikkaa.

Lisää vihreää duunia: Pormestarien kongressi USA:ssa arvioi, että maassa on tällä hetkellä noin 750 000 "vihreää" työpaikkaa uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden parissa ja että näiden työpaikkojen määrä nousee yli 4,2 miljoonaan työpaikkaan seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana.

Töitä tiedossa
: The American Solar Energy Society arvioi, että Yhdysvalloissa on 8,5 miljoonaa työpaikkaa uusiutuvien energiamuotojen ja muun energiatehokkaan teollisuuden piirissä. Ja määrä kasvaa huikeaa vauhtia.

Lukemat vaihtelevat rajauksista riippuen, mutta yksi asia näyttää yhdensuuntaiselta. Uusiutuvalla energialla ja energiatehokkuden parantamisela on selkeästi myönteisiä työllistäviä vaikutuksia silläkin.

Talouden alamäessä olevassa USA:ssa on pian tarvetta uusille työpaikoille, kuten myös muualla teollistuneessa maailmassa. Uusiutuva energia ja energiatehokkuuden parantaminen olisivat moninkertaisesti hyödyllinen keino tarttua pulmaan: uusia työpaikkoja, vähemmän päästöjä ja vähemmän energialaskua.

Miksi tähän keinoon ei tartuttaisi jo tänään?

3-5 vuotta kurimusta?

Pankeista alkanut talouskriisi alkaa heijastua hiljalleen myös reaalitalouteen. Vaikka pankkimaailma on rahoittumaan päin, talous ja osakemarkkinat hiipuvat. Kriisi kenties on vältetty isolla rahalla, mutta ongelmat eivät ole poistuneet.

Talouselämän US Equity Selection -osakerahaston salkunhoitaja Chace Brundige sanoo, että nyt on yli varojensa eläneiden amerikkalaisten kuluttajien muutettava tapansa. Paluuta tolkuttomalla velanotolla rahoitettavaan kuluttamiseen ja asumiseen ei ole. Tälle ei ole edes vaihtoehtoja, koska luotonanto on kiristynyt. Tämä vetää myös kuluttajat varovaisemmiksi.

Tapiola-ryhmän pääekonomisti Jari Järvinen arvioi, että taloudellinen ympäristö pysyy Yhdysvalloissa vaikeana 3-5 vuotta ja kasvu jää tuona aikana 0-2 prosenttiin.

Tämä näkyy koko maailmantaloudessa. Näin siksi, että Yhdysvaltain osuus maailman bruttokansantuotteesta on yhä reilut 20 prosenttia ja amerikkalaisten osuus maailman kulutuksesta 18 prosenttia. Kun amerikkalaiset eivät enää saa lainaa autojen ostamiseksi, se näkyy Aasian autotehtailla tai kun amerikkalaiset vähentävät lehtitilauksia, se näkyy paperitehtailla ja niin edelleen.

Samalla kun pankkien luotonanto kiristyy, myös investoijat vetävät suunnitelmiaan takaisin ja esimerkiksi Suomessa se tarkoittaa viennin heikkenemistä. Viimeksi tämän koki Metso, jonka historian suurin tilaus Brasiliasta meni jäihin.

Kaikki tämä tarkoittaa myös tuotannon supistuksia ja työpaikkojen vähentämistä. Esimerkiksi Cargotec on ilmoittanut yt-neuvotteluista, joissa vaakalaudalla on 300 työpaikkaa. Tällaisia uutisia on siis odotettavissa lisää.

Kansainvälisesti taantuma saattaa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n pääjohtaja Juan Somavian mukaan tarkoittaa työttömien määrän kasvamista 20 miljoonalla ensi vuoden loppuun mennessä.

Inhimillisesti tämä tarkoittaa vaikeita aikoja ja murheita monelle. Ongelmia on luonnollisesti pyrittävä torjumaan, mutta nyt on syytä samalla tarkastella kuluttamisen ja talouden toimintaa sillä silmällä, että samoja virheitä ei enää toistettaisi.

Yksi avain asiassa on kestävän kehityksen perusperiaatteiden huomioiminen oikeasti.



Vaalikamppailu

USA:n presidentinvaalien kamppailu käy kuumana. Loka lentää puolelta toiselle ja jokainen kivi käännetään vastapuolen ehdokkaiden kampanjoiden yksityiskohtien kääntämiseksi esiin.

Republikaanien John McCainin kampanja on mielipidemittauksissa alakynnessä ja panostamassa Virginian osavaltioon, joka on ollut republikaanien tukialuetta sitten 1964 vaalien.

HS:n uutisen mukaan McCainin tuhatpäisen kerrotaan innostuneen buuaamaan toimittajille, jotka kaivoivat viimeaikojen pikajulkkiksen eli putkimies-Joen maksamattomat verot ja muun julkisuuteen.

Toimittajia vastaan kääntyminen ei tosiaankaan kuulosta hyvältä kampanjataktiikalta, vaikka sillä etsittäisiinkin sympatiapisteitä kansan parista. Tiettävästi sellainen ei ole koskaan oikein toiminut.

Yleisö- ja varainkeräysennätyksiä viimeaikoina rikkoneen Barack Obaman kampanjasta riittää kertomaan yksi kuva St. Louisista. On oikeastaan ihan sama, mitä Obama tuossa tilaisuudessa sanoo.

Vaalikamppailut ovat suurta mediashowta ja tilanteet muuttuvat nopeasti, mutta jotenkin vaikuttaa siltä, että jos vedonlyöntivinkkejä pitäisi antaa, niin pelimerkit kenties kannattaisi pistää Obaman ruutuun.

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008

Some day classic: Celluloid Heroes

Miksi monilla tuntuu olevan tarve tai ainakin salainen halu päästä kuuluisaksi tai muuten julkisuuteen? Otetaan nyt vaikka nämä pöhköt reality-sarjat. Se on jotenkin surullista, kun nuoret kertovat haluavansa julkisuuteen ja päästä touhun jälkeen vaikkapa "juontajaksi". Sekö on nykyään tavoittelemisen arvoinen tulevaisuus?

Siispä sateisen sunnuntain kunniaksi tuli mieleen eräs rockin historian yllättävän aliarvostettu, vaikkakin kunnioitettu bändi ja heidän mainio kappaleensa Celluloid Heroes:

Englantilainen The Kinks perustettiin vuonna 1963 veljesten Ray ja Dave Davisin toimesta. Yhtyeen suosion huippu ajoittuu 1960-luvulle, jolloin he julkaisivat muunmuassa sellaiset hitit ja klassikot kuin You Really Got Me, Sunny Afternoon, Waterloo Sunset ja Lola.

Myös The Kinksin albumit ovat omassa sarjassaan klassikkoja. Alkuaikojen albumit kuten esimerkiksi debyyttialbumi The Kinks, Kinda Kinks, Kinks Kontroversy tai Face to Face saavuttivat myös listasuosiota. Kun The Kinksien albumeista puhutaan, täytyy mainita myös erinomainen brittiläistä maaseutua nostalgisoiva The Kinks Are the Village Green Preservation Society.

Yhtyeen aktiivinen levytysura on toistaiseksi kestänyt vuoteen 1996 ja sen jälkeenkin on julkaistu erilaisia kokoelmia. Viimeaikoinakin on ollut julkisuudessa puhetta siitä, että The Kinks tulisi vielä kerran.

Celluloid Heroes
kertoo Hollywoodin kuuluisuusbusineksen julmemmasta puolesta. Kappale julkaistiin vuonna 1972 ja löytyy albumilta Everybody's in Show-Biz.

Kappale ei aikanaan saavuttanut kovinkaan suurta suosiota tai radiosoittoa, osin sen pituuden vuoksi. Tyypillisesti The Kinks-biisit ovat alle neljäminuuttisia kun Celluloid Heroes on levylläkin yli 6 minuuttinen. Kappale on kuitenkin pysynyt radiosoitossa varsinkin 70-ja 80-luvuilla varsin tasaisesti.

Suomessa Celluloid Heroes on tehty Juice Leskisen cover-versiona nimeltään Paperitähdet. Kappale löytyy Juice Leskinen Slam-yhtyeen albumilta Tauko I.

(Video on kuvattu Providencessa vuonna 1979. Lähde: YouTube.)

Pulsseja kapitalismista

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush on finanssikriisin aalloissa löytänyt uuden fraasin. Hän puhuu "demokraattisesta kapitalismista" (democratic capitalism) ja siitä, että sen perustuksia pitää suojella.

Siitä ei näytä olevan kovinkaan suurta selkoa, mistä hän tosiasiassa puhuu. UPI:n artikkelin mukaan Bush tarkoittaa demokraattisella kapitalismilla sitoutumista vapaisiin markkinoihin, vapaaseen yritystoimintaan ja vapaaseen kauppaan.

Bushin puhe kuulostaa varsin oikeistolaiselta ja sitä hän tietysti ideologisesti edustaakin.

Euroopassa sanaparilla demokraattinen kapitalismi on aika erilaisia värityksiä kuten vaikkapa MEP Esko Seppäsellä (vas.), joka katsoo sen tarkoittavan jotain sellaista mitä sosiaalidemokraatit haluavat. Bushin slogan ei sinänsä ole uusi, vaan se kuuluu esimerkiksi V. I. Leninin tai vaikkapa Noam Chomskyn kielenkäyttöön.

* * *

Demokraattisesta kapitalismista on maailmalla hyvin erilaisia versioita esimerkiksi Euroopassa, kuten Timothy Garton Ash kirjoittaa The Guardianissa. Hän pitää mallien moninaisuuteen liittyvää pluralismia myös vahvuutena.

Amerikkalaisen demokratian haasteena Ash pitää sitä, että järjestelmät täytyy todistaa, että se pystyy uudistamaan koko demokraattisen kapitalismin mallin ja tekemään siitä paremman.

Ei ihan pieni haaste.

* * *

"Demokraattinen kapitalismi" on käsitteenä varsin vapaiden tulkintojen kohteena ja liitetään vapaamuotoisesti erilaisiin yhteyksiin kuten silloin kun Pat Buchanan liittää "demokraattisen kapitalismin" Francis Fukuyaman teoksen Historian loppu, viimeinen ihminen perusideaan liberaalin demokratian voittokulusta.

Liberaali demokratia ei kuitenkaan taida olla täsmälleen sama asia kuin demokraattinen kapitalismi?

* * *

Demokraattista kapitalismiaan vaaliva Bushin hallinto on kenties puhdaoppisesti vaalinut talouspolitiikkaa, jossa valtion toimet markkinoilla pyritään minimoimaan ja esimerkiksi valvontaa karsimaan. Tämä lienee osasyy nyt menossa olevan finanssikriisin puhkeamiseen.

Kriisin pyörteissä Bushin hallinto on joutunut ottamaan pankkeja omistukseensa ja muutenkin osallistumaan markkinoiden toimintaan. Se on periaatteessa ainakin demokraattista, mutta varmasti ei kapitalistista.

Kriisin seurauksena EU ja Yhdysvallat ovat rakentamassa kansainvälistä talouskokousta puimaan talousjärjestelmän kehitystä ja suuntaa. EU:n puheenjohtajamaan presidentti Nicolas Sarkozy sanoi finanssikriisiä hyväksi mahdollisuudeksi tarkastella uudelleen rahoitusalan politiikkoja. Bushin mukaan yhteistyöllä pyritään siihen, että talousjärjestelmät vahvistuvat ja ajankohtaistuvat sekä vastaavat kriisit vältetään tulevaisuudessa.

* * *

CalculatedRisk kirjoittaa huumormielessä
siitä, että mitä ikinä Bush sanookin, niin asiat ovat tasan päinvastoin.

Kun Bush kehuu Amerikkaa maailman kiinnostavimmaksi kohteeksi investoijille, työntekijöitä lahjakkaimmiksi ja luovimmiksi sekä demokraattista kapitalismia parhaaksi järjestelmäksi maailmassa, CalculatedRisk tulkitsee sen tarkoittavan sitä, että rahat lähtevät Aasiaan, kukaan ei enää saa töitä ja itseasiassa Karl Marx oli lopulta oikeassa.

Vitsi tai ei, niin totta siinäkin saattaa joku puoli olla.

* * *

Mikäli demokraattisen kapitalismin toteutukseen kuuluu tunareiden palkitseminen, niin olisi kaiketi aika korjailla vähän järjestelmää.

Uutisen mukaan Wall Streetin pankkien työntekijät ovat saamassa yli 50 miljardin euron suuruiset bonukset tämän vuoden tunaroinneistaan.

Pankit ovat joko konkurssissa, melkein konkurssissa tai valtion sylissä ja bonukset virtaavat. Tuloksen tekeminen on ilmeisesti ohitettu palkkioperusteista kokonaan.

* * *

Kiinassa - tuossa epädemokraattisessa kapitalismissa - sen sijaan on päätetty maksaa bonuksia ympäristöystävällisille firmoille.

Ilmansaasteiden vaivaamassa Pekingissä kaupunginhallitus lupaa antaa jopa 250000 euron palkkion yrityksille, jotka muuttavat tuotantoaan ympäristöystävällisemmäksi.

Rahalla voi myös oikeasti pyrkiä kannustamaan hyviin asioihin.

* * *

Muuten olen sitä mieltä, että kapitalismi on turhan idealistinen lähtökohta, vaikka se ei olekaan mikään aate. Kapitalismia ei pitäisi sotkea sellaisenaan suoraan markkinatalouteen, joka sekään ei ole aate.

Nämä talousjärjestelmät ovat vain tuotannon tapoja ja tapoja järjestää taloutta yhteiskunnassa.

lauantaina, lokakuuta 18, 2008

Andit

Andien jäätiköt sulavat HS:n uutisen mukaan vauhdilla. Joidenkin jäätiköiden odotetaan katoavan kokonaan parin vuoden sisällä. Tämä uhkaa Andien alueella olevien maiden taloutta ja tuotantoa vakavasti, sillä yli puolet näiden maiden energiantuotannosta perustuu vuorilta alkunsa saaviin virtaaviin jokiin. Lisäksi vesihuolto voi joutua vaikeuksiin.

HS on haastatellut Suomessa lokakuussa vieraillutta Andien yhteisön pääsihteeri Freddy Ehlersiä. Hänellä on parikin huomionarvoista ajatusta siitä, että Andimaat ovat vastuussa 2,5 prosentista maailman päästöistä ja OECD-maat sekä Kiina, Intia ja Venäjä 83,5 prosentista.

"Ilmastoa tuhoavat maailman koulutetuimmat ihmiset. Nyt ihmisiä koulutetaan kilpailuun."
Tähän ei voi väittää vastaan. Jos ajatusta jatkaa hetken, niin päätyy ajattelemaan rankempia taustoja. Onko myös niin, että maailman koulutetuimmat ihmiset ovat myös ahneimpia? Taloudelliseen kasvuun perustuva ahneus ja nopean taloudellisen voiton tavoittelu lymyää perimmäisten syiden takana tai vähintään rinnalla.

Ja sitten Ehlers pudottaa totuuden, jonka pitäisi hiljentää itsevarmimmankin poliittisen johtajan:
"Sosialismi ei toiminut, mutta ei näytä toimivan kapitalismikaan. On kehitettävä järjestelmä, joka voi kasvaa ja kehittyä vihreällä tavalla. Nyt traagista on, ettei kukaan tiedä, mitä pitäisi tehdä."
Juuri niin. Juuri tuosta tässä ajassa on kyse. Juuri tuo on se kysymys, johon pitäisi etsiä viisasta ratkaisua ja toimenpidesuunnitelmaa. Menossa oleva finanssikriisi on tuon kysymyksen rinnalla pelkkä sormiharjoitus.

HS:n mukaan Andien yhteisö on suunnittelemassa kokousta, johon kutsuttaisiin eurooppalaisia huippupoliitikkoja ja filosofeja pohtimaan tällaista mallia.

Voi olla niinkin, että maailman rikkaat katsovat tumput suorina, kun köyhemmät etsivät aitoja ratkaisuja, koska he ovat ymmärtäneet oikeasti mistä jo alkaneessa ja ilmeisesti seuraavan kymmenen vuoden aikana realisoituvassa todellisessa taloudellisessa kriisissä on kyse.

* * *

Kuin tilauksesta George Monbiot kirjoittaa Celsiaksessa hieman samasta aiheesta otsikolla "This Is What Denial Does".

Monbiot sanoo asian suoraan:
"This is nothing. Well, nothing by comparison to what’s coming. The financial crisis for which we must now pay so heavily prefigures the real collapse, when humanity bumps against its ecological limits."
Viitaten BBC:n uutiseen, hän toteaa myös nykyisistä ympäristotuhojen summista jotain tuntuvaa:
"On Friday, Pavan Sukhdev, the Deutsche Bank economist leading a European study on ecosystems, reported that we are losing natural capital worth between $2 trillion and $5 trillion every year, as a result of deforestation alone."
Siis 2-5 biljoonaa dollaria menetetään pelkästään metsien häviämisen vuoksi joka vuosi. Tämän rinnalla finanssikriisi on vain hieman kiristävä solmio futuurimeklarin kaulassa hikisenä aamuna.

Sitä summaa, jonka ilmastonmuutos on jo kustantanut ja tulee vuosittain kustantamaan, ei ainakaan Vaiheisen silmiin ole sattunut, mutta jos pelkästään metsien kohdalla puhutaan 2-5 biljoonasta, ilmastonmuutoksen kohdalla puhutaan jostain paljon isommasta.

Sukhdev sanoo BBC:lle, että hallitukset ovat nyt huomaamassa tilanteen. Pari vuotta sitten tilanne oli toinen.

Toivottavasti näin todella on, sillä aika on ilmeisesti jo ajanut ohi sen pisteen mistä voidaan kääntyä takaisin ja olemme ihmiskuntana todellakin jonkin uuden edessä.

* * *

Mitäpä tähän optimisti enää voi todeta muuta kuin, että on ikävä olla pessimistinen.

Mutta ihan totta. Haloo! Kuuleeko Maa?

Meitä on varoitettu jo niin monta kertaa, että parempi olisi ryhtyä oppimaan.

On ihan tyhjää lässytystä selittää, että ilmastonmuutoksen hillintään ei voida ryhtyä koska se maksaa jotain. Jos se maksaa nyt jotain, niin sen saman etuuden hinta on kymmenen vuoden päästä moninkertainen.

Siis. Tee se tänään, minkä voit tehdä ja tee huomenna se minkä huomenna saatat. Muuten tästä ei selvitä.