Yläilmakehä

Yläilmakehäkin lämpenee. Tähän mennessä yksi pulma ilmastonmuutoksen malleissa on ollut se, että esimerkiksi satelliiteista saatujen mittaustulosten mukaan yläilmakehän lämpötila ei ole noussut kovinkaan paljon, kun teorioiden mukaan sen olisi pitänyt käyttäytyä kuten alemmissakin ilmakerroksissa.

Yalen yliopistossa otettiin ongelmaan toinen lähtökohta ja tutkittiin tuulisuuden muutoksia. Tuulisuuden ja ilmankosteuden mittauksilla päästää varsin tarkasti käsiksi myös lämpötilaan. Tutkijat havaitsivat tällä tavoin, että vuoden 1970 jälkeen yläilmakehän lämpötila on noussut suunnilleen samalla tavalla kuin muutkin maapallon osat.

Eli. Yksi epäselvyys ilmastoteorioissa on ilmeisesti poistettu.

Mätä

Burma on sotilasjuntan hallinnassa. Burmaa on koetellut jokin aika sitten myrsky, jonka seurauksena kuoli tai katosi 134 000 ihmistä. Sotilasjuntta on vetkutellut nyt kolme viikkoa kansainvälisen avun päästämisessä maahan ja avuntarvitsijoiden määrän arvioidaan olevan 2,4 miljoonaa.

Kansainvälinen yhteisö on pyrkinyt painostamaan junttaa sallimaan avun viemisen perille ja asian tiimoilta järjestellään kokouksia, joissa juntta keskittyy pyytämään rahaa, kun kansainväliset organisaatiot kuten Punainen Risti tai WorldVision ovat valmiina toimittamaan apua heti. Juntta on jo ehtinyt julistamaan avustusvaiheen päättyneeksi ja jälleenrakennuksen alkaneeksi. Nyt kuitenkin juntta on luvannut päästää kansainväliset avustusorganisaatiot tuhoalueelle.

Nerokasta kyllä, myrskyn ja tuhon keskellä kaikkitietävä juntta on ehtinyt laskemaan myrskyssä kuolleiden kanojen lukumäärän. Se on 1250194 kappaletta.

Juntalla on myös aikaa järjestää järjestää kansanäänestyksiä perustuslakiehdotuksesta, joka vahvistaisi sen omaa valtaa. Muualla kuin tuhoalueilla pidetyssä äänestyksessä 92,4 % äänesti kyllä uudelle perustuslaille, äänestysaktiivisuus taisi olla myrskyjen runtelemalle maalle hämmästyttävä 99 %. Kun kansalaisten kommentti äänestämisestä on "Äänestän Kyllä. Pelkään joutuvani vankilaan, jos äänestän Ei", ehdotuksen läpimeno on aika varma. Perustuslakiehdotuksessa on kirjoitettu pykälät siten, että oppositiojohtaja Aung San Suu Kyi ei voi osallistua vaaleihin, koska hän on ollut ulkomaalaisen kanssa naimisissa.

Demokratia tai ihmisoikeudet ovat Burmassa vähemmän sovellettuja arvoja. Nytkin on viikonlopun aikana Burmassa jälleen pidätetty demokratia-aktivisteja. Ilmeisesti siksi, etteivät he pääsisi kosketuksiin maassa vierailevien ulkovaltojen edustajien kanssa.

Juntan tempaukset voisivat tuntua aika koomisilta, jos niiden takana ei olisi suurta määrää tuhoa ja kärsimystä. Esimerkiksi vuonna 2005 hallitus päätti kahdessa vuorokaudessa siirtää pääkaupungin virkamiehineen keskelle viidakkoa. Joidenkin raporttien mukaan siirron tarkka ajankohta johtui astrologiasta.

Sellainen vallankäyttö, jota tällaiset sotilasjuntat harjoittavat, on yksinkertaisesti mätää. Se ei edusta mitään sellaista universaalia elämän kunnioitukseen perustuvaa moraalia, jota lähes kaikki uskonnot ja muut maailmankatsomukset tunnustavat.

Kansainvälinen yhteisö on katsonut läpi sormien Burman meninkiä, mistä ei kunniamerkkejä voi jakaa. Burma on tätä kautta moraalinen ongelma myös kansainväliselle yhteisölle, sillä Burman juntan ihmisoikeuksien loukkaukset eivät ole maan sisäinen asia.

Pieni lohtu on se, että meillä on internet ja blogit. Kaikki asiat eivät jää pimentoon edes juntan valvonnassa. Burmassa on kaksi internet-operaattoria ja kumpikin tiukasti juntan kontrollissa. Niitä on kuitenkin mahdollista kiertää teknisesti tai korruptoituneessa maassa yhteyksiä voidaan aukoa lahjuksin.

Näin esimerkiksi Lontoossa blogia pitävä Ko Htike saa kotimaastaan tietoja ja aineistoja, joita hän voi levittää edelleen. Hänellä on noin 50–60 tietolähdettä, jotka lähettävät erilaista materiaalia, jota Ko Htike julkaisee sellaisenaan.

Kotimaahan Ko Htikellä ei ole asiaa ennen juntan kaatumista, mutta hän on varma juntan kaatumisesta. Mitä pikemmin, sen parempi.

Ko Htiken sanat voisivat kuvata mitä tahansa diktatuuria:
"Ihmiset eivät hyväksy tätä hallintoa. He vihaavat sitä syvästi. Siksi se tulee menettämään vallan." (HS)

EDIT klo 23.18: Niin. Burman oppositiojohtajan ja Nobel-palkitun Aung San Suu Kyin kotiaresti päättyi virallisesti eilen. Tiettävästi juntta pitää häntä edelleen vankina kotonaan, eikä päätöksistä ole vielä tietoa. Diktatuurit käyttävät myös mielivaltaa ja epävarmuutta väkivallan välineenä.

EDIT 26.5.2008 klo 7.54: Burmaan avustusmatkalla ollut ranskalainen sotalaiva ei päässyt Burmaan, vaan joutuu purkamaan lastinsa Thaimaahan, koska sotilasjuntta ei päästänyt laivaa maahan.

(Kuvassa nuori munkki Bagaya Kyaung:n luostarissa vuonna 2005. Kuvan lähde: Wikimedia commons)

Ärsyttävimmät

ZDNet on listannut omasta mielestään 10 ärsyttävintä netti-ohjelmistoa. Lista on vakuuttava:

• Adobe Reader
• Apple
• Windows Update
• RealPlayer
• Java
• Yahoo
• Norton Antivirus
• Esiasennetut ohjelmistopaketit
• Outlook/Exchange
• Flash

Mikä jää paitsi moitteita?

ZDNetin Rupert Goodwins antaa softille sapiskaa niin ärsyttävistä päivitysrutiineista, ylimääräisten ohjelmien ehdottelemisesta kuin käytettävyydestäkin. Ja ihan aiheesta.

On oikeasti kummallista ettei esimerkiksi tuossa ZDNetin listalla olevat johtavat softantoimittajat saa näihin käytäntöihin ja toteutukseen järkevää käyttäjäystävällisyyttä, resursseista sen ei pitäisi olla kiinni.

Omat inhokkini löytyvät myös tuolta listalta, esimerkiksi Applen tapa jatkuvasti tyrkyttää QuickTimen päivityksen yhteydessä iTunesia, Safaria ja ties mitä muut softaa on sangen raivostuttava. Enkä pysty myöskään kehumaan Windowsin päivitysrutiineja.

Ehkä kuitenkin pahin maanvaiva ovat kokonaan Flashilla tehdyt www-sivut silloin kun sellaiseen ei ole ollenkaan tarvetta (milloin muuten olisi?). Ne voivat näyttää hienoilta, mutta käytettävyys on ihan mitä sattuu ja tietoihin linkittäminen yms. on vaikeaa, hankalaa tai peräti mahdotonta. Ja kyse ei ole mistään muusta kuin siitä, että noita saitteja suunniteltaisiin oikeasti käyttäjille. Järkevät tekniikat esittää asiat näyttävästi on nykyään olemassa.

Anton Corbijn

Meillä on mielikuvamme tähdistä ja muista julkisuuden henkilöistä. Onko se mielikuva rakennettu? Vastaako mielikuva todellisuutta? Onko tähti oikeasti sellainen kuin julkisuudesta voisi päätellä?

Näitä ja muutamia muita ajatuksia tulin pohtineeksi kun kävin Anton Corbijnin valokuvanäyttelyssä Taidemuseo Tennispalatsissa.

Corbijn on tullut tunnetuksi siitä, että hän on kuvannut kymmeniä muusikoita, näyttelijöitä ja muita viihdemaailman kirkkaimpia tähtiä.

Näyttely koostuu yhteensä 175 valokuvasta ja se jakaantuu neljään osaa. Ensimmäinen sarja Famouz on dokumentaaristyylinen sarja vuosilta 1975-88. Toinen sarja on nimeltään Star Trak, jossa tähdistä on tehty enemmänkin muotokuvia. Kolmannessa sarjassa starat on lavastettu erilaisiin tilanteisiin ja sarja on 33 Still Lives. Viimeinen sarja on nimeltään a. Somebody ja koostuu Corbijnin omakuvista, joissa hän pukeutuu nuoruutensa idoleiksi.

Näin amatöörin näkökulmasta näyttely avasi sitä eroa, joka dokumentaarisilla valokuvilla ja muotokuvilla on. Famouz -sarjassa kuvat ikääkuin kertoivat siitä miltä taiteilijat haluvat taiteellaan sanoa, kun taas muotokuvissa pyritään kertomaan siitä millaisia nämä taiteilijat ovat.

Lavastetussa 33 Still Lives kuvat tuntuivat kertovan siitä mitä tai millaisia tähdet voisivat myös olla.

Omakuva-sarja a. Somebody toi silmien eteen tunnelman, joka tuntui kuin tarinalta, jossa tähtien alta vilahtaa kuitenkin samaa kaurapuuroa syövä ihminen. Tähdet hän kuitenkin jättää loisteeseessa paistatteleviksi tähdiksi riisumatta julkisivua kokonaan.

Näyttelystä jäi eritoten mieleen massiivinen Kraftwerk-kuvasarja, jossa yhtyeen jäsenet ovat kuin valtavia nukkeja. Toinen Famouz-sarjan suosikki on Peter Hamill, jonka kuvaan on hänen musiikkinsa tunnelmia vangittu varsin herkällä otteella. Miles Davis on mustavalkokuvassa black.

Mieleenpainuvia tunnelmia on myös esimerkiksi yksi baarissa oluella istuvassa Frank Sinatrassa tai onnellisuudesta pakahtumaisillaan olevassa Lou Reedissä. Kun hieman haikeanmuikea Martin Scorsese kuvataan lasioven läpi, jää pohtimaan mitähän mestarilla mahtaa olla oikeasti mielessä.

Lavastetuista kuvista Danny DeVito ilmapalloineen sai hymyilemään. Asetelmassa oli jotain koomista ja samalla vihjailevaa.

Joitakin näyttelyssä mukana olevia kuvia löytyy myös Anton Corbijnin www-sivuilta: http://www.corbijn.co.uk/.

Nyt tarkkana

HS:n mukaan Kansainvälisen lehdistöinstituutin IPI:n Suomen ryhmä on ilmaissut huolensa siitä, että eduskunnan käsittelyssä oleva valmiuslaki esitetyssä muodossa toteutuessaan rajoittaisi merkittävästi sananvapautta poikkeustilanteissa. Esityksen mukaan viranomaiset voisivat rajoittaa verkko- ja viestintäpalveluita sotilaallisen kriisin lisäksi vakavissa taloudellisissa kriiseissä, suuronnettomuuksissa ja vaarallisten tartuntatautien levitessä.

Näistä muut kuin sotilaallinen kriisi eivät ole ryhmän mukaan perusteltavissa. Asia on perustuslakivaliokunnan käsiteltävänä.

Nyt tarkkana siellä perustuslakivaliokunnassa. Kuten tämä IPI:n Suomen ryhmä asian sanoo, näissä erilaisissa kriiseissä on tärkeää, verkko- ja teleyhteydet kansalaisille pelaavat, jotta tiedotus toimenpiteistä ja tilanteesta saadaan varmistettua. Viranomaisilla on ja pitää olla tekniset keinot oman viestintänsä turvaamiseksi kriisissä kuin kriisissä, mutta siihen ei tarvita noin voimakkaita oikeuksia.

Sen lisäksi, että kyse on vahvasti kansalaisten perusoikeuksista, tässä on kyse myös ihan järjestä. Useissa tilanteissa vahinkoja syntyy enemmäkin siksi, että ihmiset eivät tiedä tilanteesta tarpeeksi ja tekevät siksi vääriä ratkaisuja kuin siksi, että viranomaisilla ei olisi tarpeeksi verkkokaistaa. Ajatellaan nyt vaikka pandemiaa, mikä on sen tärkeämpää kuin pakokauhun välttäminen ja tarvittavien terveydenhuollollisten toimenpiteiden koordinoitu toteuttaminen. Se todellakin vaatii sitä, että tiedotus kansalaisille on turvattu.

Viime aikoina on valtiovallan toimesta nostettu esiin eri syistä ja eri lakeihin liittyen sananvapauteen ja vapaaseen tiedonvälitykseen liittyviä kysymyksiä esille. Kaikissa näissä viimeaikaisissa hankkeissa on yksi yhteinen piirre ja se on erityisen huolestuttava: lainsäätäjä pyrkii useista eri suunnista rajoittamaan kansalaisten sananvapautta tai tietosuojaa ja vahvistamaan viranomaiskoneiston valtaoikeuksia suhteessa kansalaiseen.

Se ei tiedä hyvää avoimelle yhteiskunnalle.

Nyrjähdyksiä #23

Tätä on ihan oikeasti vaikea ymmärtää. Veronmaksajien rahoilla hankittuja kaupunkifillareista vandalisoidaan urakalla. Kuten HS kirjoittaa: "Aito ja jäljittelemätön hölmöys paistaa Kiasman viereen sijoitetusta kaupunkipyörätelineestä. Viidestä fillarista neljä on pilkottu päreiksi."

Eikö joillakin ole muuta tekemistä vai onko tällaisesta typeryydestä tullut nykyaikainen versio voimien esittelystä, rohkeuden osoittamisesta ja muusta vastaavasta ikiaikaisesta kilvoittelusta? Siis sitä, mitä ennen vanhaan nuoret harjoittivat esimerkiksi painimalla tai mittelemällä urheilullisissa merkeissä.

Syyttömien fillareiden vandalisointi on huonosti valittu menetelmä. Yhteisillä varoilla hankitun fillarin hajottaminen on pelkästään noloa toimintaa eikä vaadi edes minkään sortin osaamista.

Toinen vandaalijengi on saanut jonkun yöllisen auringopistoksen Iso-Britanniassa ja hyökkäsi esihistoriallisen Stonehengen monumentin kimppuun. Vandaalit saivat hakattua kolikon kokoisen kivipalan monumentista ennen kuin vartijat ehtivät paikalle.

Jostain syystä valon lisääntyvä määrä aiheuttaa ihmisissä omituisia reaktioita.

Lentokenttä

Pääkaupunkiseudulle puuhataan uutta lentokenttää Malmin lentokentän tilalle. Uusia sijoituspaikkoja on etsitty Lohjalta, Vihdistä, Sipoosta ja Porvoosta. Tosin Porvoon kaupunginhallitus vastustaa kentän sijoittamista Backakseen.

Kentälle siirtyisi Malmin lentokentän nykyinen toiminta, mutta mahdollisesti myös tilauslentoliikennettä, jossa ei ole jatkolentoja.

Jos tällainen uusi lentokenttä oikeasti tarvitaan, niin sitten olisi paikan valinnan osalta syytä olla linjakas. Koska sinne tulisi kaikesta päätelleen kohtalaisesti liikennettä ja kulkijoita, olisi sinne syytä olla julkisen liikenteen yhteydet kunnossa. Pelkkä moottoritie perille ei riitä.

Kannattaa myös pohtia hiukan nokkaansa pitemmälle ja selvittää, voisiko tämän lentokentän rakentaa jo olemassa olevan rautatien varteen? Tällaisen kentäkään varjolla ei sitä autoliikennettä pitäisi ruokkia.