maanantaina, toukokuuta 28, 2007

Suomi-ilmiö

Miten se nyt taas on mahdollista, että joukko ydinvoima-aktivisteja vain kävelee Olkiluodon ydinvoimalan työmaalle ja kiipeää 80 m korkeuteen nosturiin jäädäkseen sinne mahdollisesti päiviksi? Itseasiassa tuossa nyt ei näytä olevan mitään kummallista, vaan siinä, että TVO:n mukaan asiassa ei ole turvallisuusongelmaa.

Jos kyseessä ei olisi väkivallattomuuteen sitoutunut Greepeace, olisin enemmän kuin huolissani ketkä kaikki voivat ydinvoimalan työmaalla käveleskellä muinaan. Ihan totta, vain Suomessa tällainen toiminta voi olla riskiä vailla. Jos kyseessä olisivat väkivaltaan pyrkivät tahot, eikä vain turvallisuusselvityksiä ja tietoja taloudenpidosta vaativa organisaatio, mikä olisi pahin mahdollinen skenario, jonka paikalle tallusteleva voisi tehdä? Mieti sitä (varsinkin, jos olet ko. laitoksen turvallisuudesta nyt tai tulevaisuudessa vastaava)...

Säteilyturvakeskuksen (STUK) mukaan rakennustyömaalla on tarkastuksissa on tähän mennessä havaittu noin 1500 laatupoikkeamaa. Niistä tuotepoikkeamia on alle 500 ja toimintapoikkeamia noin 1000. Laatupoikkeama on siis sellainen tuote tai toiminta, jossa rakenteiden tai toiminnan laatu ei ole vastannut asetettuja vaatimuksia. Kyseessä ei siis STUK:n mielestä ole turvallisuuskysymyksistä.

Oli miten oli, tämä Olkiluoto-3 on projektina ollut kompurointia alusta alkaen ja nyt osin ilmiömäisten töppäysten vuoksi jo 1,5 vuotta myöhässä. Hommassa on mennyt pieleen betonin valamisesta alkaen melkein kaikki. On siis ihan perusteltua, että myös lystin loppupelissä maksaville kansalaisillekin kerrottaisiin miten tuo laiva oikeasti makaa.

Sillä aikaa kun TVO, Areva ja muut vastuulliset kehittävät uusia selityksiä, me muut voimme tunnelmoida Eppu Normaalin tahtiin vuodelta 1980:

Vaikka Harrisburgissa täytyy ikkunat sulkea
voi Suomessa aina huoletta kulkea
Harrisburg on jossain toisella planeetalla
ei sellaista voi sattua
koivun ja tähden alla

Voiko täydellisyyttä olla olemassa missään muodossa?
Totta toki muunmuassa Olkiluodossa
Ei mikään oo niin viisas kuin insinööri
on täydellisiä
joka nippeli ja rööri

Uraani halkeaa
ja tuottaa lamppuun valkeaa
mutta millään muilla mailla
kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

On erehtymättömyyttä meillä melko valikoima
on UKK, YYA sekä Imatran Voima
Ei mikään vaara meidän kuvioihin mahdu
jollei sitten Kiinassa
Suomi-ilmiöitä tapahdu

Uraani halkeaa
ja tuottaa lamppuun valkeaa
mutta millään muilla mailla
kuin Suomella se ei oo riskiä vailla

(Eppu Normaali, Suomi-ilmiö albumilta Akun Tehdas, 1980)

lauantaina, toukokuuta 26, 2007

Uusi Uusi Suomi

Niklas Herlin päätti sitten hankkia itselleen sanomalehti Uuden Suomen tavaramerkin ja pistää pystyyn uuden nettilehden syksyllä. Tarkoitus on tietojen mukaan ottaa käyttöön myös perinteinen Gallen-Kallelan suunnittelema Uusi Suomi logo ja muutenkin vaalia edesmenneen lehden perinteitä.

Kuten Kari Haakana korostaa, tässä on mahdollisuus perustaa korkean profiilin verkkopalvelu, jolla ei ole selkänojanaan jotain muuta vanhaa mediaa kuten televisiokanavaa tai paperille painettavaa lehteä.

Uudella nettilehdellä ei myöskään ole noiden muiden vanhojen medioiden rasitteita, vaan aito mahdollisuus tehdä verkkolehti tämän ajan toimintakonseptein ja ideoin. Perinteiden kunnioittamisen kun ei tarvitse tarkoittaa vanhojen toimintakonseptien kopioimista.

Mielenkiintoinen kysymys nettilehden konseptin lisäksi on tietysti se, millaiseen businesslogiikkaan se perustuu. Nettimainonta on kasvamaan päin, mutta varsin hitaasti. Uutisista kansalaiset tuskin ovat valmiita netissä maksamaan kun uutisvirtaa voi seurata ilmaiseksi useammastakin paikasta. Sisältöjen lisäpalveluista olisi varmasti mahdollista saada jonkinlaista tulovirtaa, mikäli ne olisivat tarpeeksi uniikkeja ja hyödyllisiä.

Joka tapauksessa uusi Uusi Suomi on tervetullut lisä verkon uutispalveluihin ja toivottavasti hanke onnistuu. Uutistoiminnan ja tiedonvälityksen puolella kun moniarvoisuus edellyttää myös erilaisia näkemyksiä ja tekijöitä. Viimeaikoina uutispuolella kehitys on kulkenut keskittymistä kohden jo liiankin kanssa.

* * *

Hämeen Sanomissa olisi sitten päätoimittajan paikka auki, kun aikanaan STT:kin vetänyt Kari Väisänen siirtyy Taloudellisen tiedotustoimiston toimitusjohtajaksi.

Lehtien päätoimittajille on muutenkin näinä aikoina kysyntää kun Helsingin Sanomien Janne Virkkusen odotetaan jäävän kohta eläkkeelle, Ilta-Sanomissa on päätoimittajan paikka auki, Turun Sanomissa on uusi päätoimittaja jo valittu (mutta julkistetaan myöhemmin) ja pikkuhiljaa myös Keskisuomalaisen Erkki Laatikainen on kaiketi eläköitymässä.

torstaina, toukokuuta 24, 2007

Uutisia, uutisia... vai sittenkin tietoa?

Digitoday kertoo, että STT uusii nettipalveluitaan ja ryhtyy entistä tarkemmin valvomaan ketkä käyttävät heidän juttujaan. Hankkeessa on tarkoitus siirtää STT nettiaikaan ja tuoda uusia palveluita asiakkaille kuten parempia hakuja ja mediaseurantaa verkossa.

Toimituspäällikkö Olli Kemppainen sanoi Fast Search & Transfer ASA -hakukoneyhtiön seminaarissa, että uudistuksen myötä STT tietää paremmin, mitä YLE julkaisee kuin YLE itse. Kommentti on piikki YLElle, joka lakkasi käyttämästä STT:n palveluita, jonka seurauksena STT joutui taloudellisesti ahtaalle.

Nettipalveluiden uudistaminen on STT:lle kaiketi tervetullut strateginen kehitysaskel päätoimittajavaihdosten (STT:n silloinen päätoimittaja Atte Jääskeläinen siirtyi YLEen YLE Uutisten päätoimittajaksi) ja supistusten jälkeen.

STT:n nettiaikaan siirtyminen teknisesti voi periaatteessa antaa STT:lle uutta suuntaa nykyaikaisen tietotoimiston suuntaan (kuten Digitodayn esirivi vihjailee). Se toki tarkoittaa myös entistä enemmän sitä, että siihen suuntaan pitäisi liikkua toimituksellisesti eli kirjoittaminen verkkoon on erilaista kuin sanomalehteen. Tietysti STT:lle on tulevaisuudessakin niin, että lehdet ovat sen keskeinen asiakasryhmä eikä niitä voi unohtaa, mutta jos tavoitellaan uusia asiakasryhmiä, niin silloin pitää myös sisällön tuottamisen muuttua ja monipuolistua.

Arvatenkin STT:llä jää vielä matkaa maailmalla toimisiin suuriin tietotoimistoihin kuten Reutersiin (http://www.reuters.com/), mutta nähtäväksi jää onko suunta sama.

Toinen mielenkiintoinen kysymys voi olla se, mitä STT:n palveluista irtautunut YLE tekee seuraavaksi uutistoimintansa kehittämiseksi. Ryhtyy myymään muille välineille uutisiaan?

* * *

Eilen Digitoday kertoi, että lehtien näköislehdet vievät mielipidekyselyn mukaan uutisilta luotettavuutta. Uutiset sinänsä ovat paperilehdessä ja näköislehdessä sanoja, mutta käytetty väline vaikuttaa siihen kuinka luotettavaksi uutinen koetaan. Niihän se tietysti on, että myös väline on viesti.

Lehtien harrastamat PDF-pohjaiset näköislehdet ovat konsepteina varsin kehnoja ja niissä jätetään käyttämättä netin tiedonvälitykselle ja uutistoiminnalle tarjoamat mahdollisuudet lähes tyystin käyttämättä. Taloustutkimuksen tekemän kyselynkin mukaan vastaajista vain 10% piti näköislehtiä helposti luettavina.

Kyselyn tulosten osalta lehtien pitäisi olla eniten huolissaan siitä, että vain alle neljännes uskoo paperilehtien tulevaisuuteen, vaikka lähes 90% vastaajista sanoo lehdestä saatavan parhaan lukukokemuksen. Olisikohan niin, että myös lehtien pitäisi lähteä kehittämään nettikonseptejaan ja toimintaansa strategisesti uudelta pohjalta?

maanantaina, toukokuuta 21, 2007

Verkkomyrskyn silmässä muutakin kuin uutisia

Viime päivinä on puheenaiheena ollut niin sanottu palvelunestohyökkäys, jota käyttäen on viime päivinä jumiutettu niin YLE:n, STT:n kuin suomi24.fi:nkin palveluita. Uutistietojen mukaan poliisilla on Suomessa epäilty ainakin osaan kyseisistä tietoverkkohyökkäyksistä. Hyvä niin.

Palvelunestohyökkäyksellä tarkoitetaan lyhyesti sanottuna tilannetta, jossa jokin palvelin lamautetaan esimerkiksi suurella määrällä palvelupyyntöjä tai lähettämällä palvelimelle suuria määriä dataa. Hyökkäys voi tulla useasta koneesta ja usein sellaisista, joissa on jokin tietoturva-aukko, jota hyökkääjä käyttää hyväkseen koneen varsinaisen omistajan tietämättä. Tavallinen verkon käyttäjä voi siis olla tarjoamatta hyökkääjille mahdollisuuksia pitämällä oman tietokoneensa tietoturvapäivitykset ajantasalla.

YLE:n tai suomi24.fi:n julkisten verkkosivujen häirintä tai lamauttaminen on vielä suhteellisen harmitonta kiusantekoa, joka toki aiheuttaa runsaasti ylimääräisiä kustannuksia ja muita harmeja.

Eilisen Tietoviikko sen sijaan kertoo paljon vakavammista epäilyistä. Yhdysvaltojen Alabamassa sijaitsevassa Browns Ferryn ydinvoimalan 3-reaktori jouduttiin viime elokuussa ajamaan alas manuaalisesti kun reaktorin vedenkierrätyspumput lakkasivat toimimasta. Syyksi on osoittautunut pumppujen ohjaamiseen käytettyjen logiikkakontrollereiden jumiutuminen massiivisesta verkkoliikenteestä johtuen.

Yhdysvaltojen viranomaiset ovat pyytäneet ydinturvallisuudesta vastaavaa NRC:tä (Nuclear Regulatory Commission) tutkimaan tapausta ja pitäneet toistaiseksi mahdollisena palvelunestohyökkäystä syynä jumiutumisen aiheuttaneeseen verkkoliikenteeseen.

(Samaisen Browns Ferryn voimalaitoksen historia on muutenkin vaiherikas alkaen 1975 sattuneesta tulipalosta siihen saakka, että laitos pistettiin kokonaan kiinni vuonna 1985. Sittemmin lupia on saatu kuntoon siten, että kakkosyksikkö käynnistettiin vuonna 1991, kolmosyksikkö 1995 ja ykkösyksikkö sai luvat vasta tässä kuussa. )

Oli Browns Ferryn viimeisimpien ongelmien syy mikä tahansa, on viimeistään nyt myös Suomessa syytä tarkistaa riskit ja mahdollisuudet lamauttaa strategisia kohteita, joista ydinvoimalaitokset tai sähkönjakelu ovat vain yksi.

Suurta tuhoa ja haittaa saa aikaiseksi myös monien muiden infrastruktuuriin olennaisesti kuuluvia järjestelmiä lamauttamalla. Eräs keskeinen toimija on Viestintävirasto, joka pitää aiheesta tiedotustilaisuuden tänään tiistaina 22.5.2007.

Jos nämä julkisiin palveluihin kohdistuneet häirinnät eivät muuta ole opettaneet, niin ainakin sen, että Suomi ei tässäkään asiassa ole enää mikään erityinen lintukoto.

lauantaina, toukokuuta 19, 2007

Mikäs sci-fi -hahmo se siinä?

Päivän viihdepläjäys. Mikä fantasia- tai sci-fi -hahmo sinä olisit? Testaa ihmeessä, kunhan et ota liian vakavasti: http://www.tk421.net/character/

Nimimerkillä: "Minäkö John Sheridan?"

Internetsensuuria maailmalla

Eilen uutisoitiin internetsensuurin kiristyvän maailmalla. Kyse on OpenNet Initiativen (ONI) kokoamasta tutkimuksesta, jossa selvitettiin internetin käytön rajoituksia eri maissa.

OpenNet Initiativessa on kyse Toronton yliopiston Citizen Labin, Harwardin yliopiston Berkman Center for Internet & Societyn, Cambridgen yliopiston Cambridge Security Programmen ja Oxfordin yliopiston Oxford Internet Instituten yhteishankkeesta.

Viimeisimmässä selvityksessä Access Denied, The Practice and Policy of Global Internet Filtering todettiin, että useat maat ympäri maailmaa estävät käyttäjiä pääsemään internetissä olevaan sisältöön. Usein syyt ovat poliittisia, mutta suodatusta tehdään myös seksuaalisiin, kulttuuriin tai uskontoon vedoten.

Useinmiten rajoituksia esiintyy Aasiassa, Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Eurooppakaan ei ole Internet-sensuurista täysin vapaata, vaan tutkijat kiinnittävät huomiota siihen, että sisältöjen suodattaminen on nousussa myös EU-maissa. Euroopassa suodattamista kutsutaan palvelutarjoajien toimesta usein vapaaehtoiseksi, mutta tosiasiassa tehdään usein läheisessä yhteistyössä valtiollisten toimijoiden kanssa.

ONI:n sivuilla voi selvittää onko jokin URL blokattu jossain maassa ja sieltä löytyy myös kartat internetin vapaudesta eri maissa neljällä eri sektorilla: poliittiset sisällöt, sosiaaliset sisällöt, konfilktit ja turvallisuus sekä internetin työkalut.

* * *

PS. Kari Haakanan blogissa on ansiokkaasti koostettu ja referoitu Julkisen Sanan Neuvoston lausumia verkkoeskusteluiden moderoinneista. Lyhyesti sanottuna JSN ehdottaa, että tiedotusvälineiden pitäisi moderoida omia verkkokeskusteluitaan.

sunnuntaina, toukokuuta 13, 2007

Mikä siinä oikein on?

Mikä on se juttu, että me suomalaiset olemme ihan hyviä pääsemään finaaliin, mutta kohtuullisen huonoja voittamaan niitä finaaleja. Tuli taas kuokkaan Kanadalta lätkän finaalissa. Taas...
Noh, hopea on ihan hyvä saavutus... mutta...
Tänään siis hieman katkeraa kalkkia.

Valtionsyyttäjän harharetki

Päivän Sunnuntaisuomalainen kertoo, että valtionsyyttäjä haluaisi internetin keskustelupalstoille pakolliset valvojat karsimaan asiattomia viestejä. Lehden mukaan sananvapauslainsäädäntöön erikoistunut valtionsyyttäjä Mika Illman valtakunnansyyttäjänvirastosta ehdottaa, että keskustelupalstojen ylläpitäjät velvoitettaisiin käyttämään valvojia ja valvojan puuttumisesta rangaistaisiin.

Nythän keskustelupalstan ylläpitäjä ei ole vastuussa viestien sisällöstä, jos se ei käsittele niitä etukäteen.

Joko taas...

Ehdotus on sekä omituinen että varsin hankalasti toteutettavissa. Lisäksi asia ei nyt ole ihan niin yksinkertainen kuin valtiosyyttäjä ilmeisesti ajattelee.

Kuten Kari Haakana kirjoittaa, ensin pitäisi määritellä mitä keskustelupalstalla tarkoitetaan ja miten esimerkiksi tällaisia blogeja käsitellään. Haakana käyttää esimerkkinä myös IRC:n kaltaisia online-keskusteluita, jotka ovat luonteeltaan julkisia. Sekin on tietysti ehdotuksessa epäselvää, tarkoittaako valtiosyyttäjä etukäteis- vai jälkikäteismoderaatiota. Ilmeisesti jonkinlaista päätoimittajavastuuta myös keskustelupalstoille ehdotuksessa ajetaan takaa. Verkkojulkaisuillahan on oltava päätoimittaja siinä missä sanomalehdilläkin.

Asiaan liittyy vielä muita pulmallisia kysymyksiä. Ehdotus voisi tarkoittaa sitä, että keskustelupalstojen mahdollinen anonymiteetti pitäisi purkaa. Miten se sitten oikeasti tehtäisiin?

Anonyymien keskusteluiden mahdollisuuden poistaminen verkosta on perustavanlaatuinen asia, jota ei pitäisi murtaa vain siksi, että joissain yksittäistapauksissa oikeutta vapaaseen ilmaisuun on kenties käytetty väärin. Ilmeisesti nykyistä keskustelua on virittänyt Susan Kurosen osaltaan saama keskustelupalstajulkisuus ja siellä käytetty kielenkäyttö. Globaalisti ajatellen anonymiteetin purkaminen rajoittaisi myös sananvapautta ja joissakin tapauksissa varmasti estäisi esimerkiksi ihmisoikeusloukkausten julkaisemisen.

Lisäksi pitäisi sitten ratkaista tiedonhankintatilanteissa se, miten suhtaudutaan esimerkiksi ulkomaisilla palvelimilla sijaitseviin palvelimiin. Esimerkiksi, jos tällainen blogi tulkittaisiin keskustelupalstaksi (koska tässä on kaikki sellaisen toiminnallisuudet saatavilla) ja valtiosyyttäjä haluaisi saada tietoonsa palstan ylläpitäjän (jos sitä ei ole palstalla ilmoitettu), hänen pitäisi ottaa yhteyttä San Joseen ja kysyä.

Kaikesta päätellen nimittäin tämän blogin palvelin sijaitsee suunnilleen tuossa. Siellä taas tietojen luovuttamisesta pitäisi päättää Yhdysvaltain lakien mukaan, ei suomalaisen. Ja millaisen byrokratian takana tietojen hankkiminen sitten olisi, kuka tietää, mutta varmaa on vain se että juristit siinä leikissä voittaisivat.

Kun ehdotetaan sitä, että palstan ylläpitäjä etukäteen tai jälkikäteen poistaisi tai olisi julkaisematta lainvastaisia viestejä, olisi ylläpitäjän myös pystyttävä tekemään lain tulkintaa. Se on tietenkin mahdollista, mutta varmasti aiheuttaisi ongelmia ja ristiriitaisia tilanteita esimerkiksi nykyiseen lainsäädäntöön nähden.

Syyttäjän näkökulmasta tällaiset ehdotukset toteutuessaan helpottaisi joitakin töitä. Jos jossain epäillään esimerkiksi herjauksesta tai vastaavasta, niin eikun palstan tiedoista katsomaan kenelle voidaan soittaa ja jos vastaajaa ei löydy, niin onpahan edes joku jota syyttää.

Tällaiset ehdotukset oikeastaan ilmentävät sitä, ettei nettiä mediana ilmeisesti vieläkään oikein ymmärretä.

Yksilöllä on aina vastuu sanomisistaan ja oikeutta sanoa asiansa vaikkapa anonyymisti täytyy käyttää moraalisesti. Tuota oikeutta ei pitäisi ryhtyä purkamaan vain siksi, että jossain joku on sitä käyttänyt väärin. Ja ne Susan Kurosen tutkinnat on hoidettavissa ihan ilman uusia lakeja ja asetuksia, jo nyt palvelinten ylläpitäjillä on velvollisuutensa tällaisia tapauksia varten.

Turha ehdotus valtionsyyttäjältä siis.

lauantaina, toukokuuta 12, 2007

Tyylikäs leipäkone


Tyylikästä, tyylikästä. Breadmachinen uusin levy Under the Greenwood Tree on tyylikäs paketti katsoi asiaa mistä kulmasta tahansa.

Levyn musiikki on rentoa jazzia, joka ei liikoja rypistele, vaan luo aurinkoisen lauantaipäivän tunnelmaa. Breadmachine on nimekkäine virailijoineen oivassa vireessä Shakespearen tekstistä lainattua nimeä kantavalla albumillaan.

Levyllä duetoivat mm. Ismo Alanko ja Emma Salokoski levyn nimibiisissä. Salokoski viehkoilee myös kappaleilla You Say You Care ja Time Remembered. Roni Martin kuvailee olemisen oivalluksista kappaleella Enkeli. Tuomari Nurmion esityksessä Hellsinki Street kyyti on jo kylmää ja levyn kokonaisuus saa kappaleen kautta sopivan ripauksen karheutta.

Levyn soundia ovat rakentamassa myös Tapani Rinne, Ippe Kätkä, Heikki Keskinen, Mikko Mustonen, Pentti Lahti ja Panu Syrjänen.

Erityisesti Mustosen tuuba luo kappaleeseen 88 mieleenpainuvia vivahteita. Samalla kappaleella myös Majamäen ja Forssin lyömäsoitintyöskentely lisää kappaleen intensiteettiä.

Breadmachinen ydinryhmään kuuluvat Antero Priha (trumpetti), Seppo Kantonen(koskettimet), Ape Anttila (basso), Markku Ounaskari (rummut), Ville Forss (perkussiot) sekä Teho Majamäki (perkussiot).

Kaikenkaikkiaan siis ehdottoman tyylikäs levy. Sen kruunaa Jokudesignin suunnittelema kansi ja paketti.

perjantaina, toukokuuta 11, 2007

Pelko pois, hyvältä näyttää

Euroviisut, tuo kansallisen kollektiivisen itsepelon puheenaihe tällä viikolla, näyttää tapahtumana alkavan erittäin hyvin. Tai ainakin näyttävästi.

Karsintojen televisioinnin perusteella kisojen järjestelyt näyttävät euroviisumaisen hienoilta ja varsinkin lavarakennelta mittavine teknisine ratkaisuineen on sellaisella tasolla, jota todellakin kannattaa näyttää miljoonapäiselle kansainväliselle yleisölle.

Samoin juontajapari toimii suomalaistyylisen rennosti ja "postikortti-ohjelmanumerot" ovat muuta kuin mämmiä ja kansantanhuja, joten kansallinen pelko pois. Ei tarvitse hävetä.

Suomalaisilla tuntuu olevan - ainakin median kautta katsottuna - ylikorostunut tarve olla kiinnostunut siitä mitä muut miestä ajattelevat. Se on turhaa, tarpeetonta ja joutavaa itsetunnon puutetta tai sen ilmentymää. Kun suomalaisessa kulttuurissa tehdään hyvin ja intohimolla se mikä osataan, niin se on sillä tasolla missä sen pitääkin olla eikä sitä tarvitse hävetä.

Saman asian yksi ilmentymä on se, että pienenä ja merentakaisena kulttuurina me suomalaiset emme ikinä pärjää britneyspears-sarjassa, vaan meidän on tehtävä jotain muuta. Sen osoitti Lordi, sen on osoittanut HIM ja sen on osoittanut vaikkapa Eläkeläiset. Sama koskee myös esimerkiksi elokuvia, kysykää vaikka Kaurismäeltä (kumpi tahansa veljeksistä kelpaa). Tai kirjallisuudessa, tai...

Meidän lajimme ei ole hollywood, vaan jotain muuta joka lähtee liikkeelle suomalaisesta erilaisuudesta ja painuu joskus marginaaleihin, mutta myös tarjoaa ajattelemisen aihetta kaikille muille. Ja siitä meidä pitäisikin olla ylpeitä, ei siitä että pystyisimme matkimaan American Idolsia.

Ja ettei jäisi epäselvyyksiä, niin todettakoon ettei nationalismi ole se moottori, joka tuottaa niitä ilmiöitä, joilla suomalaiset menestyvät. Asia on täsmälleen sama kuin busineksessa; katse asiakkaaseen tuottaa tulosta, ei omaan napaan tuijottaminen.

Olkaamme siis suomalaisia, koska kukaan muu ei sellainen voi olla. Ja ihan oikeasti arvostakaamme suomalaista ammattilaisuutta oli areena mikä tahansa. Ja media voisi lopettaa sen iänikuisen aprikoinnin siitä että "mehän häviämme tämän ottelun" vaikka peliä ei ole edes aloitettu.

tiistaina, toukokuuta 08, 2007

Mediako kampanjoi?

Päivän uutisten mukaan presidentti Halonen arvosteli presidenttifoorumissa suomalaismedian tapaa käsitellä ulkopolitiikan tapahtumia.

Presidentti toivoi tutkimusta siitä tavasta miten Suomalaisessa mediassa on käsitelty esimerkiksi Venäjän ja Viron patsaskiistaa tai Irakin sotaa. Hänen mukaansa pitäisi selvittää tekeekö suomalainen media erilaisia kysymyksiä suomalaisille poliitikoille kuin eurooppalaiset mediakollegat omille poliitikoilleen.

Hänen mielestään media myös kampanjoi etsiessään eroja ulkopoliittisesta päätöksenteosta.

Suomessa ulkopoliittinen keskustelu on aina ollut likipitäen pyhä asia, johon ei ole saanut koskea ellei ole ollut siihen oikeuttavaa muodollista asemaa ja auktoriteettia. Herkästi muiden kuin Virallisten tahojen ulkopolitiikasta käymä keskustelu on väärin keskusteltu. Näin oli asian laita jo Kekkosen aikana, kun piti olla kieli keskellä suuta ettei tullut lausuneeksi jotain peräti epäilyttävää ulkopolitiikasta tai ulkovalloista.

Ulkopolitiikka on myös alue, jossa on olemassa näin EU-aikana potentiaalisen perustuslaillisen pulman paikka, kun presidentti ja hallitus ratkovat toimivaltasuhteistaan EU-asioissa, EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa ja ylipäätänsä presidentin valtaoikeuksista.

Presidentin mediaa kohtaan esittämä arvostelu on itseasiassa aika rankasti sanottu. Mediako kampanjoi arvioidessaan eri poliittisten vaikuttajien viestien eroja ja kertoessaan siitä kansalaisille? Kampanjoi kenen tai minkä puolesta vai jotakin vastaan? Tiedettävästi media ei ole osapuoli ulkopolitiikan keskustelussa itsessään eikä varsinkaan siinä mitkä instituutiot asiaan virkansa puolesta ulkopolitiikkaan kantaa. Samalla presidentti tuleearvostelleeksi median pyrkimystä luotettavaan tiedonvälitykseen ja kykyyn arvioda uutisen aiheita.

Kampanjointivihjailu myös vihjaa suomalaisen median ammattietiikan olevan ongelmissa. Samaan myös viittaa aavistuksen kummallinen tutkimusehdotus.

Tutkitaan vaan, mutta eroja varmasti löytyy, onhan median kuluttajatkin omassa kulttuuritaustassaan kiinni ja kaiketi media arvelee suomalaisia kiinnostavan hieman eri asiat kuin muualla. Kiinnostavien asioiden erottaminen kuuluu media-ammattilaisen ammattitaitoon.

Pitäisikö ulkopoliittisessa keskustelussa palata takaisin aikoihin, jolloin oli vain Yksi totuus, vaikka se olisi kuinka väärä?

Val onko tässä sittenkin puheenvuoro nousevaan keskusteluun presidentin ja hallituksen välisestä ulkopoliittisesta työnjaosta nykymaailman olosuhteissa?

tiistaina, toukokuuta 01, 2007

Lehdistönvapaus puntarissa

Amerikkalainen ihmisoikeusjärjestö Freedom House, joka tukee vapautta ja demokratiaa maailmassa, on julkaissut jälleen lehdistönvapautta eri maissa selvittäneen tutkimuksensa.

Tutkituista 195:stä valtiosta parhaimmat pisteet lehdistönvapauden suhteen saivat Suomi ja Islanti. Perässä seurasivat Tanska, Norja ja Ruotsi. Pohjoismaissa menee siis lehdistönvapauden osalta hyvin.

Huolestuttavaa sen sijaan on se, että itäisessä naapurissamme ei mene tämän selvityksen mukaan ensinkään niin hyvin eli Venäjä löytyy 195 maan joukossa sijaluvulta 158 yhdessä Bahrainin ja Venezuelan kanssa. Venäjän status on "ei-vapaa". Suurimmat ongelmat ovat poliitikkojen puuttumisessa lehdistön toimintaan sekä taloudelliset taustamuuttujat. Lainsäädäntökään ei ole lähelläkään pohjoismaista tasoa. Listan viimeinen maa on Pohjois-Korea, josta ei paljoa kehuttavaa löydy.

Yleisesti maailman lehdistön vapaus ei ole mitenkään huikeissa kantimissa. Freedom Housen mukaan vuonna 2006 vapaita maita oli 38%, osittain vapaita 28% ja ei-vapaita maita 34%.

Freedon Housen selvityksessä on kolme lähestymiskulmaa eli lainsäädännönasettamat rajoitteeet ja mahdollisuudet, poliittinen kontrolli lehdistöä kohtaan sekä taloudelliset näkökohdat kuten esimerkiksi lehtien omistuspohja.

Raportti löytyy kokonaisuudessaan englanniksi: Freedom House - Freedom of the Press

Voi Maa, Aurinkoa!

Energiasta on jälleen puhuttu paljon viimeaikoina ja ydinvoimaa haikailtu vähän siellä sun täällä.

Jos asiaa katsoo globaalisti, niin ydinvoima ei ole mikään ratkaisu. Ollaan sen tekniikasta ja toteutuksesta mitä mieltä tahansa, eräs vastaanpanematon argumentti on se, että ydinvoima ei yksinkertaisesti riitä ratkaisemaan energiakysymystä globaalisti. Ei riitä, ellei Aurinkoa lasketa ydinvoimalaksi.

Tiede-lehdessä (2/2007) esitettiin hieman numeroita eli jos kehittyvät maat kuten Kiina, Intia, Etelä- ja Väliamerikan maat jatkavat nykyistä kehittymisen tahtia, energiankulutus kasvaa seuravien 30 vuoden kuluessa nykyisestä 14 TW:sta 40-45 TW:iin.

Jos tuo noin 25 TW:n lisäys tehtäisiin ydinvoimalla, tarvittaisiin 1000 MW:n voimalaitoksia lisää 25000. Siis 833 kappaletta vuodessa eli 2,3 voimalaitosta joka ikinen päivä seuraavien 30 vuoden ajan. Kuten Tiede-lehti sen toteaa, nuo lukemat ovat suorastaan absurdeja.

Vertailun vuoksi sanottakoon, että Olkiluoto-3 eli Suomen 5. ydinvoimalaitos tulee olemaan nettosähköteholtaan 1600 MW. Sellaisia tarvittaisiin siis 15625 kappaletta ja siis 1,4 voimalaitosta per päivä seuraavat 30 vuotta. Absurdismi ei katoa mihinkään, vaikka voimalaitoksia vähän suurentaisikin.

Entäpä fuusio? Yhtään fuusiolaitosta ei ole tuotantokäytössä ja eikä niitäkään voi ryhtyä viikottain pistämään pystyyn. Suora lainaus Tiede-lehden haastattelemalta professori Helge Lemmetyiseltä: "Maapallolla ei yksinkertaisesti ole sellaista energiavarantoa, jolla voisi tuottaa tuon määrän energiaa".

Asia nyt vaan on niin, että ainoa energianlähde, jolla tuo tarve voidaan maapallolla tyydyttää, on Aurinko. Sen säteilyn teho maapallolle on n. 172 500 TW eli 7000 kertainen siihen nähden mitä tarvitaan.

TV2:sta tuli vappupäivänä mielenkiintoinen ohjelma, jossa kerrottiin tanskalaisesta vetypilleristä. Siis pilleristä, johon voidaan varastoida vetyä, joka voidaan tuottaa esimerkiksi vedestä aurinkoenergialla. Näitä pillereitä voitaisiin ohjelman mukaan käyttää esimerkiksi autojen energialähteenä. Tämä voi olla yksi innovaatio matkalla kestävään vetytalouteen.

Aurinkokennoja on kehitetty maailmalla reippasti ja uusia teknologioita silläkin saralla on tulossa. On uusia halvempia raaka-aineita, materiaalit ovat joustavia ja niiden hyötysuhde on kasvanut ja niin edespäin.

Toki sitä energiaa saadaan myös muualta kuten biomassasta, mutta olennaisen tärkeää on energian kulutuksen kasvun hillitseminen ja säästäminen. Se taas vaatii teknologian kehittämisen lisäksi myös vahvaa asennemuutosta ja käytöksemme muuttumista.

Mitä vielä odotamme? Ydinvoimaloita rakentelemalla tuhlaamme yksinkertaisesti vain aikaa, kun voisimme valjastaa osaamisemme ja voimavaramme oikeasti kestävien ratkaisujen löytämiseen eli säästämiseen, bioenergiaan ja Aurinkoon. Suomessa olisi hyvät mahdollisuudet luoda myös edityksellistä liiketoimintaa näiden kestävien energiamuotojen saralla. Käytämmekö busineksessa sen mahdollisuuden?

Mutta mitä Suomessa sitten puuhataan? Lyhyellä aikavälillä on julkaistu kolmekin uutta lisäydinvoimahaketta. Pää on siis tukevasti pensaassa.

Olisikohan käynyt niin, että ydinvoimalobbarit ovat keksineet jostain, että Suomessa olisi nyt jotenkin erityinen poliittinen asenneilmapiiri ja ikäänkuin ikkuna auki kaikille mahdollisille ideoille ennen kuin seuraava asenteisiin voimakkaasti vaikuttava posahdus tulee? Ja että näin saadaan hyviä referenssejä myydä voimalaitoksia kehitysmaihin?

Tosin uutiset Olkiluodon työmaalta kertovat, että tuosta hankkeesta ei taida olla kummoiseksi referenssiksi, jo betonin valamisessa on radikaalisti töpeksitty, joten mitähän saamme nähdä kun teknisesti vaikeammat vaiheet tulevat eteen?

Saksalaista kirjailijaa ja yleisneroa Johann Wolfgang von Goethen viimeisiä sanoja lainatakseni: Lisää valoa!