Oikeassa ja väärässä

Mitä siitä tulisi, jos myöntäisimme, että kaikki - ihan kaikki - poliitikot ja vaikkapa esimerkiksi toimittajat ovat pohjimmiltaan tavallisia ihmisiä ja sellaisena kovin erehtyväisiä joskus?

Tai siitä, jos valmiiksi ymmärtäisimme ja hyväksyisimme sen, että kaikki poliitikkojen antamat "lupaukset" ovat enimmäkseen toiveita, joiden toteuttamista tavoitellaan, mutta joita missään tapauksessa ei voi pitää sitovina lupauksina? Ja että ymmärtäisimme niin opposition kuin hallituksenkin poliitikkojen oikeasti yrittävän omasta näkökulmastaan parhaansa?

Ei varmaan mitään, koska sitten emme voisi riidellä semantiikasta.

Antaisiko se meille kuitenkin hieman paremmat mahdollisuudet tarkastella sitä, mitä poliitikot oikeasti sanovat pelkästään niistä saatavien tunnelmien ja mielikuvien sijaan?

Tuli vaan mieleen, että hiljalleen uutisvirrat ovat tulvillaan puhdasta propagandaa kaikenlaisista asioista.

Hiihtoliitto ja Firesheep

Ensin se hiihtoliitto. Jotkut ne vaan ei opi:

Eipä siitä sen enempää.

* * *

Ja sitten jotain paljon ilkeämpää. Esimerkiksi Facebookin ja Twitterin tietoturva on retuperällä. Tämä ei ehkä ole mikään uutinen sinänsä, mutta jos se tarkoittaa sitä, että kuka tahansa samassa WLAN-verkossa (esimerkiksi oppilaitoksessa, kahvilassa, hotellissa, ravintolassa, työpaikalla jne.) oleva voi kaapata juuri sinun Facebook-tilin omiin tarkoituksiinsa, niin luulisi asian kiinnostavan.

Lue vaikka tästä Iltalehden artikkeli aiheesta. Työkalu, jolla homma hoituu on nimeltään Firesheep ja sen voi asentaa kuka tahansa hetkessä omalle koneelleen. Firefox-käyttäjille on olemassa myös vastamyrkkyä (ForceTLS). Valitettavasti sitä ei ilmeisesti tätä kirjoitettaessa saa muille selaimille. Pointti on siinä, että selaimen ja palvelun välinen tietoliikenne pitäisi saada salatuksi, mitä esimerkiksi Facebook ei kunnolla tarjoa. Firefoxin lisäpalikka konfiguroituna pakottaa siihen.

Firesheep-tapaus osoittaa sen miten haavoittuvainen meidän nykynettimme on. Toisaalta maailma on mennyt jo siihenkin, että ihmisen yksityisyys verkossa on varsin hankalasti suojeltavissa oleva luonnonvara.

EDIT 26.11.2010
Facebookin käyttö ForceTLS:n kanssa näyttää pudottavan joitain ominaisuuksia pois pelistä eli esimerkiksi kirjautuneiden kavereiden listaus ei näy. Samoin erilaisia sovelluksia pyörittävä apps.facebook.com käyttää yhteyttä, joka ei ole luotettu. Twitter ja esimerkiksi Googlen palvelut kuten Gmail näyttävät toimivan normaalisti.

Hiljaa! Ja muita uutisia

Ensin asiaa ja sitten vähän ihmettelyä.

Suomessa vietetään 8.10. Hiljan päivänä myös hiljaisuuden päivää. Pontti on se, että altistumme melulle vähän väliä ja erityisesti harrastuksissa.Sen lisäksi, että harrastaja itse kokee melua, myös kanssaihmiset joutuvat usein sille alttiiksi.

"Kuulovaurioiden lisäksi melu häiritsee, stressaa ja sillä on monia kielteisiä vaikutuksia terveyteen."

Ylipäätänsä vaikkapa mopojen ja muiden vastaavien viritysten äänisaasteeseen olisi syytä kiinnittää huomiota ja ottaa huomioon muut ihmiset, jotka eivät sellaisesta räminästä välitä. Hiljaisuus on hyvä asia. Pärinä on huono juttu, vaikka kuinka kuvittelisimme olevamme joku rallikansa (mitähän ihmeen arvoa tälläkin päivän päätteeksi muka on?)

Ja sitten vähän toisenlaisia uutisia.

Lääketieteen Nobel-palkinto myönnettiin koeputkihedelmöityksen kehittäjälle. Vatikaani paheksuu tapahtunutta. Paheksunta on sallittua ja kenties perusteltua, mutta kaksi asiaa on syytä huomata. Ensinnäkin Nobelit jaetaan tieteellisistä saavutuksista, ei jonkun kirkon määrittelemien hyveiden noudattamisesta (joskaan tiede ei ole irti moraalista, vaan aina omalla tavallaan normisidonnaista toimintaa).Toiseksi pedofiiliskandaalin syövereissä kierivä kirkko ei nyt nykyisessä ilmapiirissä ehkä ole se taho, jonka pitäisi neuvoa tiedemaailmaa siitä, ettei pidä "hedelmöittää ihmisiä niin kuin eläimiä". Ihan vaan siksi, että kaksinaismoralismi saisi edes jotain rajaa.

Jenkkiläisen takavuosien popsuuruuden Princen piti esiintyä Helsingissä 15. lokakuuta. Ei esiinny, koska lavarakenteiden sijainnissa on jotain epäselvyyksiä (miten ihmeessä stadioneita ja areenoita ikuisuuden kiertäneellä ex-staralla voi olla mitään epäselvyyksiä varsin standardin salin lavan paikassa?) Alunperin ilmoitettua lipunmyynntiä ei siis aloitettukaan, vaan koko homma on siirretty jonnekin tulevaisuuteen. Asia ei sinänsä ollut mikään yllätys, sillä Prince on peruuttanut historiansa varrella kaikki Suomen keikkansa syystä tai toisesta. Vaikka tämän blogin pitäjä ei olisi edes ostanut moiselle keikalle lippua, niin täytyy vain todeta, että pelleilyksi meni. Ehdotus on tämä: Jos nyt tämä 80-luvun tähti innostuisi jostain syystä kuitenkin konserttejaan järjestelemään, niin jätetään ne liput ostamatta. Tai siis peruutetaan osallistuminen - viime hetkillä.

Järevänpää Alko myi viinaa alaikäiselle ja menetti myyntilupansa muutamaksi päiväksi (toki vain alkuviikoksi ja perjantain voimamyyntiin liike pääsee taas mukaan). No just joo. Ennen vanhaan Alkon piti olla se paikka, joka vastasi myös viinan kirouksien vastustamisesta. Vahinkoja tapahtuu, mutta lepsuilu on edennyt siis myös pitkäripaiseen, jossa nk. itsepalvelu ei ole aina ollut mikään itsestäänselvyys.

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) ylijohtaja Seija Ilmakunnas on valittu Palkansaajien tutkimuslaitoksen (PT) uudeksi johtajaksi. PT:n nykyinen johtaja Jaakko Kiander (ex VATT.n tutkimusjohtaja) siirtyy marraskuun alussa eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen eläkepolitiikan ja talousjohtajaksi sekä johtoryhmän jäseneksi. Seijan ja Jaakon urakehitys etenee, mutta miksi? Siksi, että Ilmarisen eläkepolitiikan nykyien vetäjä, varatoimitusjohtaja Jaakko Tuomikoski, 60, jää eläkkeelle. Vaikka syitä eläkkeelle jäämiseksi voi olla monia, ja monet niistä henkilökohtaisia, niin olisi ihan kiva, että aikoina jolloin kohkataan paljon eläkeiän nostamisen puolesta (nykyisestä 63 vuodesta), eläkeasioista vastaavat pomot näyttäisivät esimerkkiä. Niin, aina ei tietysti uutisessa voi selvittää asioiden tarkkaa tilaa, mutta silti tällaiset uutiset saavat kansalaiset kohottamaan kulmiaan.

Jalkapalloa

Päivän iltapäivälehdet ovat ilmiöitä täynnä, jos sellaisia kaipaa. Tosia tai eivät, niin aina niistä saa jotain revittyä. Iltapäivälehdet tehdään niin, että niistä saa kahvipöytäkeskusteluun sytykettä.

Esimerkiksi päivän Ilta=Sanomat tarjoilee papin, joka uhkaa jättää seuraavat ja muutkin hautajaiset väliin, koska sai ylinopeussakot. Lehti kertoo amerikkalaisesta typeryspapista, joka uhkaa koraanien polttamisella sytyttää ilmeisiä vastalauseita eli tahallaan ärsyttää muuhun uskovia. Lehdestä voi lukea myös sankarillisesta kirjakaupan myyjästä, joka risti ryöstöä yrittäneen hölmön puhumalla tiehensä.

Koska nyt pitää olla otsikon mukainen pointti, niin se löytyy - kumma kyllä - urheilusivuilta. Siellä spekuloidaan jalkapallomaajoukkueen kompuroinneilla ja pyöritellään valmentajan potkuja. Suomalaisia besserwissereitä näyttää olevan jonossa kahden tappion jälkeen.

Niin tai näin, niin siinä kommentaattorit ovat oikeassa, että on jo aika päästää eräät konkarit eläkkeelle, ei sillä permanentilla tule mitään tulosta.

Ja sitten se ehdotus. Kun joskus Stuart Baxterin seuraajaa valitaan, niin palkataan sellainen Venäjältä. Nyt on ajateltu jo pitkään, että brittiopeilla päästään jonnekin. Ei päästy. Suomalaisopit ovat kivoja, mutta tekemisen ymmärrys puuttuu (paitsi Ari Hjelmiltä).

Venäläinen valmentaja ymmärtää puolislaavilaista suomalaista ajattelua ja on aika turha väittää, etteikö sieltä löydy osaamista (vaikka ne Suomessa näytöt eivät paljoa näy).

Onkohan tämä kuitenkin ehdotus, joka ei koskaan kelpaa, ihan vaan talvisotalaisista syistä?

Google Ad

Google lähetti eräänlaisen lahjakortin saatesanoilla "Anna liiketoiminnallesi piristysruiske ja tavoita potentiaaliset asiakkaat juuri silloin, kun he etsivät sivustoasi."

Voisi siis pistää mainoksen Google AdWordsiin joksikin ajaksi maksutta. Pitäisiköhän tätä blogia ryhtyä mainostamaan rutkasti, vaikka tämä ei edes tuota mitään tuloa? Olisihan se eräänlaista sosiaalista markkinointia, kaiketi?

Tulipahan vaan mieleen moinen.

Maailman parantamista?

Eurooppa oli viikonloppuna taloudellisessa mielessä kuilun partaalla, mutta antamalla vakuuksia jättimäisistä rahasummista tilanne näyttää YLEn uutisen mukaan hetkeksi rauhoittuneen. Se ei kuitenkaan pitemmän päälle riitä, vaan EU:n jäsenmaiden talouksillekin pitää tehdä jotain. Samalla puheet siitä, että EU:lla olisi syytä olla suhteessa jäsenvaltioihin kontrollikeinoja, kasvavat.

Pelastus oli jälleen lopulta markkinoiden käsissä ja oletettavaa on, että talousongelman jälkihoito ratkaisee, miten kestäväksi nyt nähdyt toimenpiteet osoittautuvat. Ongelman juuret ovat varsin syvällä ja lopulta kasvuhakuisen talouden mekanismeissa.

* * *

Tarjalla on oikeita puheenaiheita kanaalin varrella. Samalla kun esillä pidetään kaikenlaisia joutavia puheenaiheita ja juorumasiinaa, maailmaa vaivaavat suuret kysymykset kuten vesi ja sen puute, peak oil, mehiläiset, ruoantuotanto ja kontrolli.

Kannattaa katsoa ja pohtia mikä onkaan tärkeää.

* * *

Yhdysvalloista kuuluu kaikenlaisia uutisia. Meksikonlahti valuu öljyä ja asian korjausyritykset eivät näytä onnistuvan. Öljybusineksen pahimmat skenariot kelluvat meren pinnalla.

New Jerseyssä Oyster Creekin ydinvoimalaitos vuotaa radioaktiivista tritiumia, joka ei ole kaikista pahimpia radioaktiivisia aineita. Silti pitoisuudet ylittävät selvästi lain salliman ja aiheuttavat huolta. Vaikka kyse ei ole mistään pahimmasta kriisistä, tapahtuma muistuttaa siitä, että nämä laitteet eivät ole idioottivarmoja.

Senaatti on keskiviikkona ottamassa käsittelyyn odotetun ilmasto- ja energialain, jolla pyritään myös luomaan reippaasti työpaikkoja puhaan energian parissa. Se voi olla Yhdysvaltojen taloudessa yksi pitemmänaikavälin suuntaa muuttava tekijä.

Perjantaispekulaatio

Kun tätä ICT-maailmaa hetken katselee, niin on jotenkin tullut sellainen vaikutelma, että markkinoilla ja toimintaympäristössä alkaa olla tilaa jollekin uudelle lähestymistavalle ja toiminnalle. Mitä se on, sitä jengi ei vielä ole päättänyt.

Perinteiset jätit, kuten Microsoft, ovat pelinsä jo pelanneet, mutta kassaa riittää. Työasemapohjaisen busineksen idea on kuollut. Samoin yhden toimittajan teknologiaan tai tekemiseen perustuvat sovellukset ja rajapinnat. Venkoilu avoimuutta vastaan on turhaa. Sama koskee designihme Applea tai Nokiaa.

Toinen jätti eli Google elää mainoksillaan eikä rantautuminen yhteisöjen maailmaan ole oikein onnistunut. Orkut, Jaiku, Wave, Buzz jne., tuliko niistä mitään? Ei.

Yhteisömenestyjät Facebook tai Twitter ovat pinnalla, mutta varsinkin Facebook näyttää joutuvan ongelmiin yrittäessään saada liiketoimintamallin tuottamaan.Twitter avoimempana rallattelee, mutta sen konseptista tulee ongelma; kuka haluaa loputtomasti tiivistää ideansa 140 merkkiin?

Sitä vaan, että nettikansan tarpeet ovat vielä tyydyttämättä.

Torstaispekulaatio

Tulipahan muuten mieleen Facebookissa seikkaillessa sellainen yksityiskohta, että noissa netin yhteisöpalveluissa vallitsee ainakin yhdella tavalla (kenties useammallakin) yhteiskunnallinen tasa-arvo ja demokratia.

Nimittäin, jos katsoo yhteiskuntaa muuten, esimerkiksi kansanedustajilla ja muilla on koko joukko etuuksia tai ainakin heidät esimerkiksi istutetaan herkästi nk. arvopaikoille. Jos katsoo vaikkapa jotain Facebookin tapahtuman osallistujalistaa, jossa on joukkoa enemmän tai vähemmän, kansanedustajat ovat listoilla tavallisten Kane Kansalaisten joukossa, ilman arvoistuimia.

Samoin on asian laita muussakin näkyvyydessä. Jos kuka tahansa haluaa porukan fanittavan itseään, niin siitä vaan tai jos joku haluaa kerätä itselleen laajan verkoston, sekin käy. Ei tarvita ilmoittautumista ehdokkaaksi tai sen kummallisempia titteleitä päästäkseen esille. Eikä yhteisössä ole itsestään selviä erioikeuksia tarjolla.

Ehkä se joku päivä muuttaa suhdettamme vallankäyttäjiin. Hekin ovat vain ihmisiä.

Poliittisen kulttuurin antimerkkiteos

Miten tämä suomalainen politiikka voi olla tällaista? Siis sellaista sohellusta kuin tässä kansanedustaja Marja Tiuran (kok.) loikkauskohussa, jonka syöverit ovat jossain vaalirahakohun kyljessä kiinni.

Juoni ennen tätä päivää lyhyesti. Tiura kertoo Apu-lehdessä keskustan houkutelleen häntä viime vaalien jälkeisten hallitusneuvotteluiden tiimoilta riveihinsä. Sitten keskustasta kerrotaan, että eikun toisinpäin, Tiura halusi itse loikata. Vaalirahoitusta puolueille ja ehdokkaille jakanut liikemies Arto Merisalo liittyy puhelunauhoituksineen kertomaan Tiuran loikkaushaluista kertovaan joukkoon.

Jossain välissä oppositiokin saa päähänsä vaatia kokoomusta selvittämään kohun, vaikka se on kokoomus sisäinen asia tai jotain sellaista, mutta neuvoja satelee. Tähän asti tarina on oikeastaan totaalisen tylsä, etenkin kun koko keskustelun ydin on enemmänkin siinä, kuka sanoi kenelle ja mitä joskus silloin. Kukaanhan ei tämän kohun aikana ole loikannut mihinkään.

Sitten Merisalo kertoo julkisuuteen, että hänen johtamansa Nova-groupin liikemiehet olivat yhteydessä hallitusneuvottelujen aikaan kokoomuksen puoluejohtoon lobaten kansanedustaja Marja Tiuraa ministeriksi. On myös pääteltävissä, että Tiuraa tarjottiin keskustalaiseksi ministeriksi, kun kerran asiassa (ministeripyrkimykset ja loikkaushuhut) sanansaattajana on ollut nimenomaan Merisalo ja puoluesihteeri Korhonen on sitten lehtitietojen mukaan torjunut tällaiset ideat.

Miksi tämä Merisalo on vähän kaikessa sanansaattaja, jollainen joskus on myös nk. "rikkinäinen puhelin"?

Hetkinen. Nova Group antaa vaalirahaa Tiuralle, joka menestyy eduskuntavaaleissa ja sitten samaiset liikemiehet, lehtiväitteiden mukaan pyynnöstä toimivat lobbareina ajaen häntä ministereiksi (tahoille, jotka myös ovat olleet tavalla tai toisella vaalirahan vastaanottajina). Ihan riippumatta kuka soitti kenelle ja kenen aloitteesta, pitäisi jonkun kellon kilistä. Eipä siis oikeastaan ihme, jos Merisalo haluaa ensin kuunnella lakimiehensä kanssa ne poliitikkojen kanssa käymien puheluiden nauhat.

Mikä on totuus? Se varmaan tulee joskus selville tai on tulematta. Mikä siinä on kiinnostavaa? Ei ehkä kuitenkaan se, yrittikö Tiura loikata vai yritettiinkö häntä houkutella loikaamaan, vaan se mitä muita motivaatioita osapuolilla tässä on mahdollisesti ollut mukana. Vai kenties lopultakin se, miksi Tiurasta ei lopultakaan tullut ministeriä?

Ehkä tästäkin kohusta päällimmäiseksi jää se, ettei kukaan näytä oikeasti muistavan yhtään mistään mitään. Ja hetkittäin aika pahasti tuo unohtamisen taito menee eri henkilöillä ristiin. Pitäisi osata unohtaa kollektiivisesti samalla tavalla, jos kerran unohtelemaan rupeaa.

Varsinainen suomalaisen poliittisen kulttuurin antimerkkiteos.

PS. Kummallista sekin, että saman päivänä kun kansanedustaja Tiura kertoi eroavansa eduskuntaryhmän varapuheenjohtajuudesta, hänen miehensä Olli Ainola irtisanoutui Ylen uutisten taloustoimituksen päällikön tehtävistä.

EDIT 7.4.2010
Tässäpä sitä lisää päättelemistä:

• Iltalehti: Merisalo ei julkista Tiura-keskustelujen nauhoituksia
• Tiura haluaa Merisalon nauhat julki oikeusturvansa nimissä
• Merisalo: Tiura ei ole oikeutettu vaatimaan nauhojen julkistusta 

Anteeksi nyt vaan, mutta edellä esitetyn perusteella Merisalo ei ole ehkä oikea persoona kieltämään Tiuralta mitään oikeuksia.

YK:n päivät

Tuossa aamulla tuli kirjoiteltua tänään menossa olleesta Maailman vesipäivästä ja samalla hieman ihmeteltyä kun erilaisia teemapäiviä pukkaa (eilen oli Rasismin vastainen päivä).

Piti ihan ottaa asiakseen selvitellä hieman paljonko näitä YK:n päättämiä erilaisia teemapäiviä oikein on ja kyllähän niitä riittää. Ei vain teemapäiviä, vaan myös -viikkoja, -vuosia ja -vuosikymmeniä.

YK-liiton sivuilta löytyy FAQ:n kautta kuvaus ja dokumentti (PDF), jossa nämä kaikki on lueteltu. Päivistä löytyy myös YK:n englannin kielisiltä sivuilta luettelo, mistä selviää myös päätös, millä kyseinen päivä on asetettu.

Vuoden mittaan löytyy yhteensä 73 YK:n asettamaa teemapäivää, joista yksi on kaksipäiväinen (toisessa maailmansodassa henkensä menettäneiden muistopäivä, 8.-9.5.) ja neljälle päivälle ainakin joissain maissa sattuu kaksi teemaa samalle päivälle eli 1.10. (lapsen oikeuksien päivä ja kansainvälinen ikääntyneiden päivä), 26.6. (kansainvälinen päivä huumeiden väärinkäytön ja huumausainekaupan vastustamiseksi sekä kansainvälinen päivä kidutuksen uhrien puolesta), 24.10. (YK-päivä ja maailman kehitystiedotuksen päivä) ja 20.11. (lapsen oikeuksien päivä ja Afrikan teollisen kehittämisen päivä).

Eniten teemapäiviä on lokakuussa, jolloin sellaisia löytyy peräti 13 kpl. Tammikuussa teemapäiviä on vain yksi.

Vuosittain pyörivät päivät YK-liiton listauksen mukaan ovat seuraavat:

• 27. tammikuuta, kansainvälinen holokaustissa menehtyneiden muistopäivä
• 20. helmikuuta (v. 2009 alkaen), maailman sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivä
• 21. helmikuuta, kansainvälinen äidinkielen päivä
• 8. maaliskuuta, kansainvälinen naistenpäivä
• 21. maaliskuuta, kansainvälinen päivä rotusyrjinnän poistamiseksi
• 22. maaliskuuta, kansainvälinen veden päivä
• 23. maaliskuuta, maailman ilmatieteen päivä
• 24. maaliskuuta, maailman tuberkuloosipäivä
• 25. maaliskuuta, kansainvälinen orjuuden uhrien ja transatlanttisen orjakaupan muistopäivä
• 2. huhtikuuta, maailman autismitietoisuuden päivä
• 4. huhtikuuta, kansainvälinen miinojen vastainen päivä
• 7. huhtikuuta, maailman terveyspäivä (WHO)
• 23. huhtikuuta, maailman kirjan päivä
• 3. toukokuuta, kansainvälinen lehdistönvapauden päivä
• 8. - 9. toukokuuta , toisessa maailmansodassa henkensä menettäneiden muistopäivä
• 15. toukokuuta, kansainvälinen perheiden päivä
• 17. toukokuuta, maailman tietoyhteiskuntapäivä
• 21. toukokuuta, kansainvälinen kulttuurisen monimuotoisuuden päivä
• 22. toukokuuta, kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden päivä
• 29. toukokuuta, kansainvälinen rauhanturvaajien päivä
• 31. toukokuuta, kansainvälinen tupakaton päivä
• 4. kesäkuuta, kansainvälinen päivä hyökkäyksen uhreiksi joutuneiden lasten muistoksi
• 5. kesäkuuta, maailman ympäristöpäivä
• 8. kesäkuuta, maailman merien päivä
• 12. kesäkuuta, kansainvälinen päivä lapsityön estämiseksi
• 17. kesäkuuta, kansainvälinen päivä aavikoitumisen ja kuivuuden ehkäisemiseksi
• 20. kesäkuuta, maailman pakolaispäivä
• 23. kesäkuuta, YK:n julkisen palvelun päivä
• 26. kesäkuuta, kansainvälinen päivä huumeiden väärinkäytön ja huumausainekaupan vastustamiseksi
• 26. kesäkuuta, kansainvälinen päivä kidutuksen uhrien puolesta
• heinäkuun ensimmäinen lauantai, kansainvälinen osuustoiminnan päivä
• 11. heinäkuuta, maailman väestöpäivä
• 9. elokuuta, kansainvälinen maailman alkuperäiskansojen päivä
• 12. elokuuta, kansainvälinen nuorisopäivä
• 23. elokuuta, orjakaupan lakkauttamisen muistopäivä
• 8. syyskuuta, kansainvälinen lukutaitopäivä
• 15. syyskuuta, kansainvälinen demokratiapäivä
• 16. syyskuuta, kansainvälinen päivä otsonikerroksen suojaamiseksi
• 21. syyskuuta, kansainvälinen rauhanpäivä
• valinnainen päivä syyskuun viimeisellä viikolla, maailman merenkulkupäivä
• 1. lokakuuta, lapsen oikeuksien päivä (ks. 20.11., päivän vietto eri maissa vaihtelee)
• 1. lokakuuta, kansainvälinen ikääntyneiden päivä
• 2. lokakuuta, kansainvälinen väkivallattomuuden päivä
• 5. lokakuuta, maailman opettajien päivä
• lokakuun ensimmäinen maanantai, maailman Habitat-päivä (asumis- ja asuinyhdyskuntakysymyksille omistettu kansainvälinen päivä)
• 9. lokakuuta, maailman postipäivä
• 10. lokakuuta, maailman mielenterveyspäivä
• lokakuun toinen keskiviikko, kansainvälinen luonnononnettomuuksien torjunnan päivä
• 15. lokakuuta, kansainvälinen maaseudun naisten päivä
• 16. lokakuuta, maailman ravintopäivä
• 17. lokakuuta, kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi
• 24. lokakuuta, YK-päivä
• 24. lokakuuta, maailman kehitystiedotuksen päivä
• 6. marraskuuta, kansainvälinen päivä sotien ja aseellisten konfliktien aiheuttamien ympäristötuhojen estämiseksi
• 14. marraskuuta, maailman diabetes-päivä
• 16. marraskuuta, kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä
• marraskuun kolmas sunnuntai, maailman tieliikenneuhrien muistamisten päivä
• 20. marraskuuta, lapsen oikeuksien päivä
• 20. marraskuuta, Afrikan teollisen kehittämisen päivä
• 21. marraskuuta, maailman televisiopäivä
• 25. marraskuuta, kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi
• 29. marraskuuta, kansainvälinen päivä solidaarisuuden osoittamiseksi Palestiinan kansalle
• 1. joulukuuta, kansainvälinen AIDS-päivä
• 2. joulukuuta, kansainvälinen päivä orjuuden poistamiseksi
• 3. joulukuuta, kansainvälinen vammaisten päivä
• 5. joulukuuta, kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan päivä
• 7. joulukuuta, kansainvälinen siviili-ilmailun päivä
• 9. joulukuuta, kansainvälinen korruptionvastainen päivä
• 10. joulukuuta, ihmisoikeuksien päivä
• 11. joulukuuta, kansainvälinen vuoristopäivä
• 18. joulukuuta, kansainvälinen siirtolaisten päivä
• 19. joulukuuta, kansainvälinen etelän yhteistyön päivä
• 20. joulukuuta, kansainvälinen inhimillisen solidaarisuuden päivä

Maailman parantaminen vaatii aikaa. Ja jos nyt saa hieman ihmetellä, niin mitä tuo "maailman televisiopäivä" tällaisella listalla tekee? Noh, ehkä se mahtuu joukkoon.

Sosiaalinen media parempaa kuin seksi?

MikroPC kertoo Retrevon uusimmasta sosiaalisen median käyttöä selvittäneestä kyselystä.

Muutaman muun mielenkiintoisen tuloksen lisäksi huomio kiinnittyy siihen, että 40 % vastaajista ei ole moksiskaan, jos jokin saapuva viesti keskeyttää silloiset puuhansa. Yli 25-vuotiaista 27 % ottaa vastaan sähköisen viestin kesken ruokailun ja alle 25-vuotiaista peräti melkein puolet eli 49 %.

Ehkä se nyt vaan on iän mukanaan tuomaa rasittavuutta, mutta esimerkiksi kännykät eivät oikein kuulu pöytätapoihin. Jos siis tästä blogista joku haluaa neuvoa kysyä, tosin epäilen ettei halua.

11 % yli 25-vuotiaista ja 22 % yli 25-vuotiaista on valmis vastaanottamaan sähköisen viestin kesken kokouksen. Tämä nyt ei ole edes yllättävää, mutta organisaatiodien ja kokoustelemisen kannalta ajan ja rahan hukkaa.

6 % yli 20-vuotiaista ottaa vastaan viestin, jos sellainen sattuu tulemaan, kesken seksin. Samassa tilanteessa alle 25-vuotiaista 11 %.

No nyt en kyllä ymmärrä. Miksi kukaan haluaisi kesken intiimien menojensa ryhtyä selvittelemään tekstareita tai vastaavia? Ehkä ne menot ovat sitten sen verran tylsiä, että addiktio sähköiseen viestimiseen voittaa primitiivisetkin tarpeet.

Intelkin on selvittänyt ihmisten nettiriippuvuutta ja sai tulokseksi, että peräti 46 % naisista ja 30 % miehiestä olisi mieluummin ilman seksiä 2 viikkoa kuin erossa nettiyhteydestä saman ajan.

Ja kuka enää sanoo, ettei netti ja sosiaaliset verkostot ole eräs aikamme suurimpia ihmisten toimintaan vaikuttavia tekijöitä?

Keskustelusta

Päivän sitaatti saadaan Iltalehden kolumnistilta Kirsi Pihalta. Hän käsittelee suorin sanankääntein hallituksen prosessori Pekka Himaselta tilaamaa raporttia 'Kukoistuksen käsikirjoitus'. Raportin ideana on kuvata näkemyksiä siitä kuinka Suomessa menestytään 2010-luvulla ja luodaan innostavaa ilmapiiriä jne.

Homman hyytymisen anatomian Piha summaa näin: 'Raportin tilaajien ensimmäisistä puheenvuoroista päätellen raportti oli tilattu "keskustelunavaukseksi". Viimeistään tässä vaiheessa jokainen ymmärtää, kuinka lähtökohdiltaan tyhmä koko hanke oli. Eihän keskustelua voi tilata. Eikä tässä maassa mistään kumminkaan keskustella, joten mitä niillä avauksillakaan tekee?'

Vastaansanomattomasti Piha on oikeassa ja väärässä.

Kansalaiskeskustelua ei voi tilata millään raporteilla, sellaiset eivät ketään kiinnosta oikeasti. Kuitenkin tässä maassa keskustellaan, Pihan näkemän pinnan alla paljon, pinnalla enintään yhdestä asiasta kerrallaan (Iltapäivälehtien mielestä tällä viikolla Beckhamin leikkaus ja pizza).

Hallituksen tilaamat kansakunnan tila-raportit ovat turhia, mutta se keskustelun puute on vain sitä, ettei huomaa. Kannattaa tulla tänne pinnan alle, minoriteetteihin.

Miksi kestävän kehityksen politiikka ei onnistu?

Tietoa siitä, miten maapallolle - ja siis ihmisille - on lähivuosikymmeninä käymässä, on aivan tarpeeksi. Käsitys niistä perusperiaatteista, joita pitää muuttaa on ollut olemassa ja saatavilla pitkään. Esimerkiksi kestävän kehityksen tielle vievän talouspolitiikan perusideoista on puhuttu, kirjoitettu ja julkaistu reilusti yli 20 vuotta.

Meiltä ei puutu yhtään mitään olennaista, jotta pystyisimme tekemään tarpeellisen muutoksen, jolla tulevien sukupolvien elämän edellytykset turvattaisiin sellaisella tasolla, jonka voisimme itsellemmekin kuvittelemamme.

Miksi tämä muutos ei näytä onnistuvan tai toteutuvan?

Perussyitä on useita ja yleisellä tasolla asiaa voidaan kutsua lyhytnäköiseksi itsekkyydeksi. Se voidaan kuitenkin konkretisoida ainakin seuraaviin ajattelutapoihin:

• Tahdottomuus tasata globaaleja tuloeroja.
• Tahto pitää kiinni näennäisesti saavutetusta hyvinvoinnista teollistuneissa maissa.
• Oletus jatkuvan materiaalisen kulutuksen kasvun välttämättömyydestä hyvinvoinnille.
• Vallanpitäjien tarve miellyttää erityisesti kaikista ylimpiä tuloluokkia.
• Usko teknologian ihmeitä tekevään voimaan "sitten joskus" tulevaisuudessa.
• Idea materian kulutukseen perustuvan tuotannon tehostamisen loputtomasta jatkuvuudesta.
• Kirkasotsainen luulo, että laissez-faire-kapitalismin mekanismit hoitavat itse kaikki ongelmat
• Harhainen kuvitelma, että voimme jatkaa kuten ennenkin, koska olemme tehneet tähänkin asti niin.
• Kuvitelma, ettei meillä ole varaa tehdä muutosta, vaikka tosiasiassa pitäytymällä vanhassa vain tuhlaamme.
• Median usko siihen, että vaihtoehtoa ei ole ja entisen kestämätöntä kulutusta tukevan ajattelun uusintaminen.
• Uskalluksen puute uudistaa esimerkiksi energiatalouden, liikenteen, maatalouden, teollisuuden ja talouden toimintamekanismit kestävälle raiteelle
• Moraalisen rohkeuden puute tarttua ongelmaan nyt sen sijaan, että ongelmat työnnetään tulevien sukupolvein harteille.
• Väärät mittarit - BKT ei mittaa hyvinvointia, se tukee vain kokonaistuotannon - ja sitä kautta kulutuksen - kasvattamista.
• Väärä unelma resurssien, mukaan lukien aika, loputtomasta riittävyydestä.

Mikä kestävän kehityksen este puuttuu?

Noista olisi syytä kääntää positiivinen yhteiskunnallisen agendan, jonka pohjalta orastavan muutoksen voisi oikeasti rakentaa. Synkistelyllähän ei lopultakaan saavuteta mitään.

Urheiluspekulaatio

Spekuloidaan urheiluasioilla.

Tulipahan vaan mieleen suomalaisten menestyksestä menossa olevissa olympialaisissa tai oikeastaan niistä keskusteluista, joita asiasta on käyty. Tavoitehan näyttää olleen 12 mitalia, mutta vain yksi on toistaiseksi tullut ja sekin perinteisten suurlajien ja perinteisen valmennusjärjestelmän ulkopuolelta.

Jännityksellä voi odottaa sitä hetkeä, kun urheilubyrokraatit ja muut pääsevät siihen kuuluisaan analyysivaiheeseen pähkäilemään sitä miksi näin on nyt päässyt käymään eli että asetetuista tavoitteista jäätiin kauas. Selitykset ovat aina parhaimmistoa.

Mietitäänpäs hetki. Kristallipallo kertoo, että perustetaan joku työryhmä, jossa voi olla mukana myös operustministeriön väkeä. Työryhmä pähkäilee jonkun tovin ja päätyy ehdottamaan sellaista ideaa, että lisää rahaa urheiluviihteeseen pitäisi nyt saada (tarvitaan lisää valmennusta, lisää leirejä, lisää kaikkea), lisää suorituspaikkoja rakentaa (lisää hiihtoputkia jne.), harrastajapohjaa pitää laventaa (koululiikuntaa lisää) ja strategia pitää uudistaa (strategia on aina hyvä uudistaa, jos vanha ei toimi). Ja tuliko jo todetuksi, että lisää julkista rahaa pitää tähän toimintaan saada?

Tulipahan vaan mieleen, että onko se nyt niin vaarallista, ettei niitä mitaleita tällä kertaa tullut ja mieli vähän maassa? Ne vähäisetkin mitalit luovat sankareita ja iloitkaamme niistä.

Muuten, kuinkas moni tästä olympiajoukkueesta tekee hommaansa käytännössä ammatikseen? Ja jos tekee, niin miksi sitä pitäisi julkisin varoin erityisesti tukea?

Menestyksessä kyse on kuitenkin loppujen lopuksi siitä, miten yksilö - tässä tapauksessa - urheilija saa itsestään oivalluksen ja tekemisen sellaiselle tasolle, että onnistuu paremmin kuin kilpailijansa. Kyse on laadusta ja se tekemisestä. Sitä ei millään tukijärjestelmillä rakenneta, vaikka tietenkin olosuhteilla ja välineillä on väliä.

Urheiluviihdettä

Olympialaiset Kanadassa ovat alkaneet ja tällä kertaa kuolemaan johtaneella onnettomuudella. Se on surullista.

Tapahtumasta on HS:n mukaan syytetty myös olympiakomitea KOK:ta, sillä olympialaisten lajeista halutaan vauhdikkaan näyttäviä, jotta ne pärjäisivät televisiokatsojien määrässä. Olosuhteet vedetään niin rajoille, että turvallisuus on tiukilla ja ihan vain katsojalukujen vuoksi.

Vähän samasta teemasta HS:ssä puhuu myös dopingtutkija Tapio Videman, joka pohtii ääneen sitä, että dopingtestauksen voisi oikeastaan lopettaa.

"Hän sanoo, että jos kilpaurheilu nähdään rehellisesti viihdebisneksenä, testeistä luopuminen on realistinen johtopäätös."

Hän kutsuu dopingtestejä viihdealan pr-toiminnaksi ja muistuttaa, että murtomaahiihdon Lahden MM-kisoissa vuonna 2001puolella mitalihiihtäjistä oli kisoissa erittäin epänormaalit veriarvot.

Nykyään dopingissa puhutaan esimerkiksi geeniterapioista tai vaikkapa somatotropiinista, jota saadaan kuolleiden ihmisten aivolisäkkeistä ja niin edelleen. Menestystä ja muka-mainetta pitää hankkia hinnalla millä hyvänsä ja tosiasiassa terveydellä ei ole siinäkään suhteessa ihan niin tarkkaa väliä.

Puhtaan ja reilun pelin eetos on aika kaukana nykyisestä huippu-urheilusta, jota tehdään enemmänkin televisio-oikeuksien tuomien tulojen tahtiin. Miksi tätä viihteellistymistä ei sitten vietäisi kerralla loppuun asti? Viidenteollisuudestahan tässä urheilubusineksessa on kyse.

Maanantaispekulaatio: Moraali, uskonto ja yhteiskunta

Spekuloidaan hieman maanantain kunniaksi.

Tiede-lehden pikku-uutinen kertoo, ettei moraali ole uskonnon tuote eikä ihmisen sisäsyntyinen käsitys oikeasta ja väärästä ei riipu hänen uskonnollisuudestaan.

Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen Helsingin yliopistosta ja psykologi Marc Hauser Harvardin yliopistosta ovat tutkimuksissaan havainneet, ettei yksilöiden moraalisessa suhtautumisessa uusiin moraalisiin ongelmiin ei ole juurikaan eroja, vaikka heillä olisi erilainen uskonnollinen tausta tai ei lainkaan uskontoa.

Tämän tietysti voisi ajatella olevan yhdensuuntainen tulos sen kanssa, että erääksi moraalia määrittäväksi piirteeksi esitetään universaalisuus. Sillä tarkoitetaan sitä, ettei moraaliset arvioinnit riipu ihmisen henkilöstä tai hänen roolistaan. Ihmisillä on samat säännöt moraalisessa mielessä.

Moraalia kuvaavana piirteenä esitetään usein myös autonomisuus eli se, ettei moraaliarvostelmia voida perustella muiden loppujen lopuksi muiden arvostelmien kuten vaikkapa vallan, biologian, estetiikan tai uskonnon arvostelmien avulla.

Ne kaksi muuta usein moraalia määrittäviksi piirteiksi esitetyt asiat ovat preskriptiivisyys ja ylivertaisuus, mutta ei sotketa niitä nyt tähän.

Aika usein kuulee tai näkee puhuttavan esimerkiksi suomalaisisen yhteiskunnan arvoista tai länsimaisista arvoista ikäänkuin moraalisten arvostelmien perusteena erilaisia asioita kohtaan. Jos kerran moraali ei ole uskonnon tuote, se tuskin on esimerkiksi suomalaisuudenkaan tuote. Mitä siis ovat esimerkiksi suomalaisen yhteiskunnan arvot?

Kenties se on määriteltävissä jonkinlaiseksi kokoelmaksi yhteiskunnallisia näkemyksiä, joilla on perinteitä, mutta ne eivät ole kuitenkaan moraalia määrittävä tekijä.

Tulipahan vaan mieleen.

Lue hitaammin

Simplicitas kirjoittaa hitaasta lukemisesta. Sitä kautta tuli vastaan käsite syvälukeminen, slow reading.

Aina ei kannata kiirehtiä lukemisen kanssa, vaan palata tekstiin ja antaa sen tuottaa nautintoa sekä syventää tekstin ymmärrystä. Tekstin kanssa voi ikäänkuin "seurustella", kuten Simplicitas siteeraa.

Ajatuksessa on viisautta. Kun lukee hitaammin ja yrittää nähdä sanojen taakse, saattaa ymmärtää maailman menoa syvällisemmin ja laajemmin. Kun palaa eri teksteihin uudestaan, muutamaa kokemusta rikkaampana, saattaa löytää aiemmasta tekstistä yhteyksiä, jotka pikaisesti lukaisemalla ovat jääneet kokonaan näkemättä.

Nykyistä maailmaa vaivaa yhden toteuuden julistaminen ja käsittely. Kun jokin asia referoidaan nopeasti iltapäivälehteen, siitä tulee herkästi "totta", vaikka kyseessä olisikin vain tarinan puolikas.

Asia liittyy myös siihen, että kokonaisuuksien hahmottamisella on merkitystä. Asiantuntijataloudessa erikoistuminen herkästi korostuu ja yhteyksien hahmottaminen jää vähemmälle, joskus hyvinkin vahingollisin seurauksin.

Miksi näin? Yksi syy on nk. tuottavuuden parantaminen, jolloin vähemmillä resursseilla pitäisi saada aikaiseksi enemmän (suoritteita), mikä on ristiriidassa sen kanssa, että tehdään enemmän laatua. Laadun tekeminen kun vaatii aina aikaa ja usein noiden asioiden yhteyksien kytkemistä toisiinsa.

On siis syytä lukea hitaammin ja ymmärtää enemmän, eikä pelkästään hosua otsikoiden varassa.

Matematiikkapelko

Kun omia kouluaikoja muistelee, niin pitkän matematiikan luokat olivat pojilla täytettyjä ja tytöt opiskelivat suuremmalla volyymillä kieliä ja muuta. Takavuosina ja sen jälkeenkin on tuskailtu sitä, miten tytöt saataisiin opiskelemaan insinööriteteitä tai luonnontieteitä.

Puhuttiinpa joskus siitäkin, että varmin tapa hankkia hyvä jatkokoulutuspaikka lukion jälkeen on pitkän matematiikan suorittaminen. Pitkä matematiikka kun oli vaatimuksena useampaan opiskelupaikkaan, kuin oli potentiaalista opiskelijatarjontaa.

Käytännön elämässäkin on törmännyt siihen mitä Sirkku Lepistö tutkimuksensa tiivistelmässä eräänä johtopäätöksenä esittää eli tytöt eivät "voineet osata matematiikkaa", koska heillä ei ikäänkuin ollut kykyjä siihen tai "matemaattiset aivot" puuttuivat. Lepistö sai myös esille sen, että tytöt eivät halusivat tehdä eron itsensä ja koulujen kulttuureissa matematiikasta kiinnostuneiden, poikkeaviksi määriteltyjen nörttien välillä.

Ovatko tytöt sitten huonompia matematiikassa kuin pojat, mikä sekin väite on nähty. Ei ainakaan itsestään selvästi. Esimerkiksi Opetushallitus arvioi vuonna 2007 omassa selvityksessään, että kolmasluokkalaisten keskuudessa tyttöjen ja poikien osaaminen matematiikassa oli melko tasaista.

Kesällä Tekniikka & Talous kertoi Wisconsin yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan tytöt pärjäävät matematiikassa yhtä hyvin kuin pojat, jos kannustus ja mahdollisuudet opiskeluun ovat kaikille samaa luokkaa. Kaikkialla maailmassa ei ole niin, että suurin osa matematiikassa huippulahjakkaista on miespuolisia. Tasa-arvolla on merkityksensä asiassa.

Nyt uusi tutkimus Chicagon yliopistossa tehty tutkimus vihjaa Yle Uutisten jutun mukaan, että tytöt saattavat oppia pelon matematiikkaa kohtaan ensimmäisiltä opettajiltaan. Tutkimuksen mukaan matematiikkaan pelokkaasti suhtautuvien naisopettajien tyttöoppilaat omaksuivat herkästi opettajaltaa stereotypian, jonka mukaan pojat ovat tyttöjä parempia matematiikassa.Tämä johtuu tutkimuksen mukaan siitä, että nuoret oppilaat jäljittelevät usein samaa sukupuolta edustavaa aikuista.

Tutkimuksessa vuoden alussa oppilaiden matemaattisilla kyvyillä ei ollut yhteyttä opettajan matematiikkaa kohtaan tuntemaan pelkoon. Lukuvuoden päättyessä tilanne oli muuttunut niin, että mitä huolestuneempia opettajat olivat omista matematiikan taidoistaan, sitä voimakkaammin tytöt olivat yhtä mieltä stereotypistisen väittämän "pojat ovat hyviä matematiikassa ja tytöt lukemisessa" kanssa.

* * *

Mitä väliä matematiikalla sitten on? Paljonkin. Matematiikka on perusluonnontiede, jonka ymmärrystä tarvitaan hyvin erilaisilla elämän osa-alueilla ja joka toimii monen muun opin tai tieteenalan työkaluna. On aika vaikea nähdä mitään hyötyä siinä, että esimerkiksi matematiikkapelon kaltaista ilmiötä uusinnetaan koulujärjestelmässä vuodesta toiseen.

Tytöt kun tuskin ovat mistään biologisesta syystä hitaampia matematiikassa kuin pojat.

Matematiikan ymmärtämisestä on hyötyä myös yhteiskunnallisesti, sillä kannan muodostaminen moniin ilmiöihin teknistyneessä yhteiskunnassamme vaatii esimerkiksi kokoluokkien arviointia tai kykyä pystyä epäilemään esitettyjä väitteitä. Yleensä tähän ei vaadita mitään "korkeamman matematiikan" osaamista, kunhan hahmottaa asioita ja osaa matematiikan perusteet.

Yksilön tasolla nykyaikainen maailma vilisee erilaista huuhaata ja huijausta, joka paljastuu varsin helposti kohtuullisella päässälaskemisen vaivalla.

Jos syy näihin sukupuolten välisiin matematiikka-asenteisiin on esimerkiksi opettajien omien matematiikan taitojen epäilyssä, olisi asiaa varmaankin syytä puuttua useammallakin tavalla.

Sitä paitsi. Matematiikka on kaunista.

Kiireen olemuksesta 3

Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin kiire. On vain välittämistä, sen puutetta ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista.


Aiemmin kiireestä:

• Kiireen olemuksesta
• Kiireen olemuksesta 2
  

Päivän "taistelu"

Näköjään tästä asiasta on näillä palstoilla murjotettu aikaisemminkin eli noin vuosi sitten. Murjotetaan uudestaan.

Mediaan on pesiytynyt kummallinen tapa liittää käsite "taistelu" melkein mihin tahansa yhteyteen.

Päivän uutiset osaavat kertoa, että "pihvinpaistajan paikastakin saa nyt taistella". Kuulostaa vaaralliselta. Puukkohippaa harjoittaenko niitä työpaikkoja nykyään ratkotaan?

Katsotaanpa hieman taistelujen laajuutta eli tehdään epätieteelliset Googlen site-haut sekä hs.fi:n että yle.fi:n verkkopalveluihin.

Hakusanalla "taistelu" tuloksia hs.fi:stä noin 5430 kpl ja yle.fi:stä noin 19500 kpl. Hakusanalla "taistella" tuloksia hs.fi:stä noin 3190 kpl ja yle.fi:stä noin 4630 kpl. Mistä näitä taisteluita oikein tulee?

Vertailun vuoksi. Hakusanalla "kamppailla" löytyy hs.fi:stä noin 938 ja yle.fi:stä noin 761 osumaa. Hakusanalla "kilpailla" hs.fi:stä noin 2510 ja yle.fi:stä noin 4210 osumaa.

(Samaa epätieteellistä tarkastelua harjoittaen Vaiheinen esiintyy samalla logiikalla Googlessa siten, että hakusanalla "taistella" 2 osumaa, "kilpailla" 1 osuma ja "kamppailla" 3 osumaa. Tämä siis ennen tätä postausta. Muutenkin em. numerot muuttuvat ajan virrassa, joten ei kannata ihmetellä, jos linkit antavat erilaisia numeroita.)

Mikä se "taistelu" sitten on? Wikipedia kertoo, että

"Taistelu on sodankäyntiin liittyvä kamppailu kahden tai useamman osapuolen välillä. Osapuolet pyrkivät kukistamaan toisensa. Taisteluita käydään yleensä sodan aikana ja ne tapahtuvat rajatulla alueella, rajattuna aikana ja niihin sisältyy rajatusti toimintaa; vastarinta, kapina ja sissisota eivät ole taisteluja tässä mielessä. Taistelun suunnittelu on taktiikkaa, kun taas sodan suunnittelu on strategiaa."

Mitenköhän pihvinpaistajat tuohon enää oikeasti liittyvät?

Aivan kuin "kilpailu" työpaikasta ei enää riitä, vaan täytyy ottaa käyttöön järeämmät aseet. Mitähän ne nyt sitten voisivat olla, kun työnantaja kuitenkin päättää kenet palkataan eivätkä paikasta kilpailevat henkilöt yleensä edes tiedä toisistaan (jotta voisivat sitten päästä "taistelemaan")?

Joko toimituksissa on tarvetta saada aikaiseksi ylisanoilla kiinnostavuutta juttuihin tai nykyinen viestintäilmapiiri on vain sellainen, että sen täytyy luoda mielikuvia yhteiskunnasta, joka olisi ikäänkuin sotatilassa kaikissa sen kerroksista yksilöistä kokonaisiin valtioihin tai peräti ilmiöihin asti.

Media on tietoyhteiskunnan taistelujen tanner.