Miksi kestävän kehityksen politiikka ei onnistu?

Tietoa siitä, miten maapallolle - ja siis ihmisille - on lähivuosikymmeninä käymässä, on aivan tarpeeksi. Käsitys niistä perusperiaatteista, joita pitää muuttaa on ollut olemassa ja saatavilla pitkään. Esimerkiksi kestävän kehityksen tielle vievän talouspolitiikan perusideoista on puhuttu, kirjoitettu ja julkaistu reilusti yli 20 vuotta.

Meiltä ei puutu yhtään mitään olennaista, jotta pystyisimme tekemään tarpeellisen muutoksen, jolla tulevien sukupolvien elämän edellytykset turvattaisiin sellaisella tasolla, jonka voisimme itsellemmekin kuvittelemamme.

Miksi tämä muutos ei näytä onnistuvan tai toteutuvan?

Perussyitä on useita ja yleisellä tasolla asiaa voidaan kutsua lyhytnäköiseksi itsekkyydeksi. Se voidaan kuitenkin konkretisoida ainakin seuraaviin ajattelutapoihin:

• Tahdottomuus tasata globaaleja tuloeroja.
• Tahto pitää kiinni näennäisesti saavutetusta hyvinvoinnista teollistuneissa maissa.
• Oletus jatkuvan materiaalisen kulutuksen kasvun välttämättömyydestä hyvinvoinnille.
• Vallanpitäjien tarve miellyttää erityisesti kaikista ylimpiä tuloluokkia.
• Usko teknologian ihmeitä tekevään voimaan "sitten joskus" tulevaisuudessa.
• Idea materian kulutukseen perustuvan tuotannon tehostamisen loputtomasta jatkuvuudesta.
• Kirkasotsainen luulo, että laissez-faire-kapitalismin mekanismit hoitavat itse kaikki ongelmat
• Harhainen kuvitelma, että voimme jatkaa kuten ennenkin, koska olemme tehneet tähänkin asti niin.
• Kuvitelma, ettei meillä ole varaa tehdä muutosta, vaikka tosiasiassa pitäytymällä vanhassa vain tuhlaamme.
• Median usko siihen, että vaihtoehtoa ei ole ja entisen kestämätöntä kulutusta tukevan ajattelun uusintaminen.
• Uskalluksen puute uudistaa esimerkiksi energiatalouden, liikenteen, maatalouden, teollisuuden ja talouden toimintamekanismit kestävälle raiteelle
• Moraalisen rohkeuden puute tarttua ongelmaan nyt sen sijaan, että ongelmat työnnetään tulevien sukupolvein harteille.
• Väärät mittarit - BKT ei mittaa hyvinvointia, se tukee vain kokonaistuotannon - ja sitä kautta kulutuksen - kasvattamista.
• Väärä unelma resurssien, mukaan lukien aika, loputtomasta riittävyydestä.

Mikä kestävän kehityksen este puuttuu?

Noista olisi syytä kääntää positiivinen yhteiskunnallisen agendan, jonka pohjalta orastavan muutoksen voisi oikeasti rakentaa. Synkistelyllähän ei lopultakaan saavuteta mitään.