maanantaina, joulukuuta 31, 2007

Asennetta!

SAmmakko ja uuden vuoden champagneUutisen mukaan suomalaiset kantaisivat kehitysmaita suuremman vastuun ilmastomuutoksen hillinnästä. Hyvä me!

Aamulehden teettämän mielipidekyselyn mukaan vastanneista yli 60 prosenttia on sitä mieltä, että suomalaisten on maksettava ilmastonmuutoksen torjunnasta henkeä kohden enemmän kuin kehitysmaissa asuvien.

Suomalaiset pistäisivät myös ilmastomuutoksen hillinnän kehitysavun ehdoksi.

Asenneilmasto tuntuu siis olevan Suomessa varsin järkevä ja eteenpäin pyrkivä ilmastomuutoksen hillinnän osalta. Mitenkään ainutlaatuinen asenne ei länsimaissa ole, mutta ihan hyvä uutinen näin ilmastomuutoksen hillinnän läpimurtovuoden päätteeksi.

Seuraavaksi tarvitaan sitten tekoja. Suuria odotuksia kohdistuu hallituksen ilmasto- ja energiastrategiaan, joka on tarkoitus antaa selontekona eduskunnalle kevään 2008 lopussa. Viisaat poliitikot osaavat tehdä myös järkeviä pitkän aikavälin linjapäätöksiä.

* * *

Vaiheinen toivottaa tässä yhteydessä kaikille lukijoilleen hyvää ja onnellista uutta vuotta!

Muistakaa olla varovaisia niiden rakettienne kanssa!

* * *

Kuvan lähde: Wikimedia Commons.

sunnuntaina, joulukuuta 30, 2007

Nyrjähdyksiä #7

Televisiossa mainostettiin MariaBingo -nimistä palvelua. No pitihän se tsekata. Palvelu näytti olevan nk. "vaiheessa", mutta oli siellä palveluitakin. Kyseessä on eräänlainen pelisaitti, jossa voi chattailla ja niin edespäin. Sen omistaa brittiläinen Parabol Ltd.

Ehkä pieni anekdootti sinänsä, mutta saitin FAQ kertoo (kohta 6.1.4. Noudatettava laki), että ehdot ja säädökset noudattavat Costa Rican lakia. Minkähän ihmeen takia?

Blogosfäärissä kuplii

Hyvä, hyvä! Suomalaisessa blogosfäärissä on näköjään käynnissä jonkinlainen kuplinta kaikkine juonenkäänteineen.

Homma on kaiketi saanut alkunsa siitä, että SanomaWSOY:n Helsingin Sanomat järjesti jollekin bloggaajapiirille jonkun tilaisuuden, jossa pohdittiin blogien suhdetta HS:n kaltaiseen valtamediaan tai jotain sellaista. Joistakin blogientryistä voi aistia, että tilaisuuteen olisi haluttu kutsuja kuin linnan juhliin. Siis, enemmän olisi ollut tunkua kuin kutsuja on lähetelty.

Lisäksi suomalaisten bloggaajien listauspalvelu Blogilista.fi myytiin samaiseen konserniin kuuluvalle Sanoma Digital Oy:lle. Sittemmin HS.fi on ilmoittanut ryhtyvänsä linkittämään blogeja juttuihinsa. Ja tälle on sitten syntynyt vastaliikettä.

Tämä kaikki ja moni muu on antanut aihetta hammasten kiristelyyn vähän siellä sun täällä, koska HS:llä on sen verran vahva ote suomalaisessa mediakentässä. Toisaalta, kuten SchizoBlog asian ilmaisee, "nykyinen meno on jälkijunassa toimimista".

Mahtavaa. Blogosfäärin kaltaisessa epävirallisessa yhteisössä sopiva itsetutkiskelu ja kehityksen suunnan luotaaminen on aina paikallaan. Tosin keskustelusta keskusteleminen on hyvin herkästi turhaa ajanhukkaa.

Tuikkaanpa sitten itsekin pari cocktail-tikkua lainehtivaan kuoharilasiin.

Ensinnäkin. SanomaWSOY-konsernilla (ja sen erilaisilla yhtiöillä yms.) on luonnollisesti oikeus kehitellä businesmalleja ja toimintatapoja oman toimintansa kehittämiseksi käyttäen myös hyväksi ilmiötä nimeltään "blogi". Ja yhtiö saa ihan vapaasti valita keiden kanssa se sitä keskustelua käy, jos käy. Sama koskee ihan vaan suhdetoimintaankin. Itseasiassa voisi olla kaikille hyödyllistä, jos HS ymmärtäisi paremmin mistä blogeissa on kysymys ja käyttäisi resurssejaan siitä seuraavien johtopäätösten jalostamiseen.

Toiseksi. Blogilista.fi on ihan hieno palvelu ja sen pyörittäjät ovat luonnollisesti olleet täysin oikeutettuja myymään toimintansa ja hakemaan kenties tätä kautta resursseja kehitysideoille. Tai sitten vaikka vaan antamaan palvelun jonkun muun tahon jatkokehitettäväksi. Vapaassa verkkoyhteisössä kun kuka tahansa tai mikä tahansa ryhmä voi pistää pystyyn avoimemman ja paremmin palvelevan palvelun. Esimerkiksi samalla tavalla kuin on ilmeisesti käynyt toisen alan yhteisössä EuroBillTrackerissa. Ja onhan meillä jo olemassa Blogispotti.fi.

Blogilista on nykyisessäkin muodossaan hyödyllinen palvelu käyttäjän kannalta, vaikka yksittäisen blogisurffaajan näkökulmasta saman asian voisi hoitaa helposti esimerkiksi del.icio.us, Digg, MySpacen tai vaikka Facebookin avulla. Ja onhan maailmalla Technorati-palvelu ynnä muuta. Yheisöllä ja käyttäjillä on aina vaihtoehtoja blogilistalle ja se tarkoittaa sitä, että uudet omistajat joutuvat kilpailemaan käyttäjistä, jos kehitys on epätyydyttävää.

Kolmanneksi. Yksittäinen yritys (esim. SanomaWSOY), palvelu (esim. blogilista) tai verkkoyhteisön vakiintunut toimintatapa (esim. blogit) eivät säätele tai kontrolloi sitä mihin suuntaan verkkopalvelut tai kansalaismedia (vai miksi sitä käyttäjien luoman sisällön kokonaisuutta ikinä halutaankaan kutsua) kehittyy ja milloin.

Kehityksen draiverina toimivat käyttäjät, sisältöjen tuottajat ja teknologian kehittäjät hyvin vapaamuotoisena yhteisönä siten, että itse kullakin on omia intressejään. Tämä kehitys taas on hyvin kansainvälistä eli se mitä me täällä Suomessa touhuamme voi olla tai voi olla olematta kehityksen kärjessä, eikä sillä itseasiassa ole edes merkitystä koska menetyvät palvelukonseptit kuten Jaiku ovat luonteeltaan internetin yhteisiä, eivät kieli- tai maasidonnaisia.

EDIT (klo 14.21): Se piti tässä kohtaa vielä todeta, että jos näiden erilaisten järjestelyiden arvellaan johtavan siihen, että HS (tai SanomaWSOY tms.) voisi jollain opilla esimerkiksi blogilistan kautta ryhtyä kontrolloimaan blogosfäärin sisältöjä tai toimintaa, ollaan aika lähellä salaliittoteorian luomista. Blogilista ei edes jakele blogien sisältöjä, vain tietoja blogeista. Minkään yrityksen lihakset eivät myöskään riitä siihen, että se pystyisi avoimen median kuten internetin sisältöjä kontrolloimaan tai edes ohjailemaan. HS voi olla mukana tässä yhteisössä, mutta ei pomoilla siellä.

Neljänneksi sitten vielä muutama omakohtaisempi pointti.

Jos HS haluaa linkittää jonkun Vaiheisen blogientryn, se voi tehdä sen ihan vapaasti. Tai jos HS haluaa pistää Vaiheisen sulkulistalleen, niin siitä vaan. Jälkimmäinen voisi olla parempaa mainosta Vaiheiselle. Sama koskee kaikkia muitakin palveluita yms.

Vaihenen varaa myös täydet oikeudet linkitellä HS.fi:hin, jos siltä tuntuu ja HS voi sitten ihan rauhassa protestoida, jos ei pidä sellaisesta toiminnasta. Mitä sisältöihin tulee, niin HS:llä ei ole mitään sananvaltaa siihen, mitä tässä blogissa on kirjoitettu tai tullaan kirjoittamaan.

Jos taas SanomaWSOY (tai joku sen yhtiöistä) haluaisi ostaa Vaiheisen, niin ainahan se voi sellaista ehdotella. Kauppoja tuskin tulee, koska tässä blogissa ei taida olla mitään ostettavaa tai myytävää. Ihan jo siksikin, että sen mitä täällä on, HS saa ilmaiseksi linkittelemällä tai siteeraamalla hyvää journalistista tapaa käyttäen. Ja mahdollisilla ideoilla ei ole ostamismielessä mitään kaupallista arvoa, nekin ovat vapaasti käytettävissä.

Ja mitä tulee sitten näihin kokouksiin ja muihin vastaaviin, niin samalla logiikalla kenelläkään ei ole mitään erityistä valtakirjaa puhua Vaiheisen puolesta mistään. Vaiheinen vastaa omasta tekemisestään.

Jos taas esimerkiksi SanomaWSOY haluaisi keskustella verkkomedian kehityspoluista, varmaan pohtisin ensin sitä, tarvitaanko ensin sopiva konsultointitoimeksianto vai millaisen vastapalveluksen HS tekee avoimelle verkkoyhteisölle. Yhtiöt kun lähtökohtaisesti on tehty tekemään businesta, mutta voivat myös antaa panoksensa vapaalle toiminnalle täällä verkossa.

Kaikenkaikkiaan keskustelu kehityksestä ja mahdollisista salaliitoista on hyväksi, koska se antaa sytykettä myös kehitysideoille ja sammuttaa tulipaloja. Joskus jopa siellä missä ei edes pala.

Lopuksi sitten disclaimerit: Vaiheisella tai sen kirjoittajalla ei ole minkäänlaista kaupallista tai muuta vastaavaa intressiä mihinkään tässä entryssä mainittuu yritykseen tai palveluun. Kirjoittaja on joidenkin mainittujen palveluiden käyttäjä, mutta ei ole esimerkiksi SanomaWSOY:n tai minkään sen yrityksen palveluksessa.

lauantaina, joulukuuta 29, 2007

Oscar Peterson

Legendaarinen jazz-pianisti Oscar Peterson 82-vuotiaana kotonaan Kanadassa joulun alla.

Pitkän uransa aikana monin kerroin palkittu pianisti soitti mm. sellaisten legendojen kuin Louis Armstrong, Count Basie, Charlie Parker, Roy Eldridge, Nat "King" Cole, Stan Getz, Dizzy Gillespie, Ella Fitzgerald ja Duke Ellington kanssa.

Petersonin muistoksi seuraava soolo YouTubesta:

Lämpenevää

Ilmatieteen laitoksen mukaan nyt päättymässä oleva vuosi on ollut jälleen poikkeuksellisen lämmin. Niin kertoo Ylen uutiset eilen. Talvipäiviä on tänä vuonna ollut vähän ja esimerkiksi nyt päättymässä olevasta joulukuusta on tulossa jälleen poikkeuksellisen lämmin. Vuoden keskilämpötila oli koko maassa 1 - 1,6 astetta keskimääräistä korkeampi.

Uutisen mukaan nk. terminen talvi on tänä vuonna ollut myöhässä eli vuorokauden keskilämpötila painui nollan alapuolelle maan etelä- ja keskiosassa viidestä yhdeksään viikkoa tavanomaista myöhemmin ja jäi kokonaisuudessaan 60 - 80 päivää keskimääräistä lyhyemmäksi.

Arkikokemus sanoisi siis, että ilmasto on lämpenemässä. Kuitenkin on niin, että yksittäisestä tai paristakaan peräkkäisestä vuodesta ei kannata tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta aikasarjoja tutkittaessa huomaa, että lämpeneminen on totta. Nyt päättyneen vuoden sää saattaisi olla jonkinlainen esimerkki siitä mitä pitemmällä aikavälillä pysyvästi tuleman pitää.

Meren jäälle ei enää mennä luistelemaan, koska meri ei enää juuri jäädy. Lunta on turha odotella, joten eteläisen Suomen laskettelukeskusten business on kyllä varsin epävarmalla pohjalla etenkin kun keinotekoisen lumettamisen kustannukset ovat nousussa (se homma syö energiaa ja tunnetusti energian hinta on menossa ylöspäin). Ja niin päin pois.

Itseasiassa jos nyt toimintaa pohtii, huomaa miten ja mihin businekseen ilmastonmuutos vaikuttaa. Olisikohan aika varautua myös siinä näkökulmassa tulevaan?

perjantaina, joulukuuta 28, 2007

Tupakka

Avaruusoopperoita ja muuta sci-fiä lukiessa tulee mieleen, että yllättävän monessa teoksessa sankarit tai antisankarit ovat enemmän tai vähemmän riippuvaisia tupakasta. Se on itseasiassa kummallista kuvitteellisessa tulevaisuudessa, joissa koneilla ja ties millä viruksilla saatetaan hallita mieltä mielin määrin tai lennellään nykyisin tunnettuja luonnonlakeja rikkoen pitkin galaksia yms.

Voisi olettaa, että tämä tunnetusti haitalliseksi todettu ilmiö onnistuttaisiin noissa spekulatiivissa tarinoissa ja tulevaisuuden kuvissa hoitamaan pois päiväjärjestyksestä.

Tuli vaan mieleen.

Muuntohiili

Richard Morganin esikoisteos Muuntohiili (Alterered Carbon) on ensin rymistelevä dekkari ja toiseksi cyberpunkia. Sitä lukiessaan joutuu pohtimaan myös sitä, miksi se olisi itseasiassa sci-fiä. Itse tarina olisi toimiva dekkari, jos siitä purkaisi pois ylimääräisen teknologiapuuhastelun. Tavallisesta dekkarista sen erottaa teoksen ehkä olennaisin seikka eli se, että teoksessa ihmisen tietoisuus voidaan ladata tietyin edellytyksin aina uuteen kehoon.

Teoksen lähtökohta on se, että Takeshi Kovacs tulitetaan kuoliaaksi tyttöystävänsä Sarahin kanssa. Mutta kohta Kovacs herätetään henkiin ja lähetetään Harlanin maailmasta Maahan. Häntä odottaa toimeksianto vaikutusvaltaiselta Laurens Bankroftilta. Hänen mukaansa hänet on murhattu ja sitten herätetty uudestaan henkiin. Kovacsin tehtäväksi jää selvittää kuka hänet oikeastaan murhasi. Poliisin mukaan kyse oli itsemurhasta.

Perusjuonen ympärillä tarina etenee hyvinkin jouhevasti ja tarjoten koko joukon käänteitä ja uusi elementtejä, joihin lukija ei välttämättä ole varautunut. Tarina etenee tummissa väreissä väkivallan, seksin ja juonittelujen sävyttämänä. Vauhtia riittää eivätkä paukut lopu kesken.

Muutohiilestä tulee aluksi mieleen Raymond Chandlerin Philip Marlowe ja sivujuonteena siihen alkaa piirtymään kuvia Gordon R. Dicksonin Dorsai-trilogiasta ja tietysti cyberpunkin esi-isän William Gibsonin Neurovelhosta.

Kirjasta kuitenkin aistii, että se on tekijänsä esikoinen. Joidenkin henkilöiden kehittely jää aika kevyeksi ja juonen mutkikkuus meinaa muodostua turhankin monimutkaiseksi ja hienosyiseksi, ikäänkuin kirjoittajan olisi ollut aivan välttämätöntä sijoittaa kaikki ideansa yhteen teokseen. Lukija joutuu myös joissain kohtaa olemaan tarkkana pienempienkin tai nopeasti ohitettujen yksityiskohtien kanssa.

On teoksessa myös klisheitä, joissa lukija pystyy ennalta arvaamaan lopputuleman tai ainakin rajaamaan ne pariin odotettavissa olevaan vaihtoehtoon. Tällaisille kirjoille tyypillisiä ovat joskus liian pitkäksi venytetyt kuvaukset taistelukohtauksista, joiden lopputuloksen lukija saattaa kohtuullisen helposti arvata. Peruspaketti pysyy kuitenkin kasassa ja mielenkiinto pysyy korkealla loppuun asti.

Kokonaisuutena mielenkiintoinen opus.

lauantaina, joulukuuta 22, 2007

"Kuu jakaa kansan kahtia"

"Vaiheisen järjestämän matkailua selvittäneen nettikyselyn mukaan lähes joka toinen vastaajista ei matkustaisi (44%) Kuuhun lomamatkalle, jos se olisi mahdollista. Matkaan lähtisi varmuudella 42% vastaajista. Tyhjää äänestäisi 5% ja poissa tolaltaan kyselyn vuoksi oli 7% vastaajista. Kyselyn virhemarginaali on suunnaton eli yli 20 %-yksikköä joka suuntaan. Vastaajia oli yhteensä 38 kappaletta."

Noinkohan se pitäisi otsikoida ja uutisoida tuo tämän blogin ensimmäisen kansalaiskyselyn tulosten julistaminen.

Kun mediassa näkee näitä erilaisia galluppeja ja kyselyitä, niiden tuloksiin kannattaa aina - virhemarginaaleista riippumatta - suhtautua varauksella. Ne vastaavat vain siihen kysymykseen mikä on esitetty ja niiden vastaajien osalta, joilta asiaa on kysytty. Gallupit eivät ole koskaan totta, sanan varsinaisessa merkityksessä. Paitsi ehkä sattumalta.

Yrttimaan aikakirjan innoittamana käynnistetään tässä blogissa nyt uusi totuuksia kaivava kysely, jossa selvitetään lopullisesti onko Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, sci-fi-kirjallisuutta vai ei.

torstaina, joulukuuta 20, 2007

FBI

Päivän paljastus on kuin suoraan amerikkalaisista rikossarjoista. Ei FBI:ssä niitä oikeuden lupia matkapuhelinseurantaan aina jakseta odotella tai hakea. Sen kuin kuunnellaan ja kysellään lupia sitten myöhemmin.

Luonnollisesti FBI:llä on myös liikuteltava kärry, jolla voidaan seurata livenä missä rikollinen kännykän kanssa kulkee. Ja kärryssä faksi, johon odotellaan oikeuden lupaa, jos odotellaan. Näin kertoo Wired.

Isoveli on näinä teknologian kulta-aikoina varsin hyvin varustettu. Kysymys kuuluukin, pystyykö oikeusvaltio päihittämään poliisivaltion?

Ja kuten arvata saattaa, ei tämä pulma ole pelkästään yhdysvaltalainen. Tietosuoja on myös Euroopassa ja Suomessakin hetkittäin heikoilla.

keskiviikkona, joulukuuta 19, 2007

Käpykaarti kasvaa edelleen

Niinpäniin, lipeäminen ilmastomuutoksen hillintään liittyvissä tavoitteissa sen kun jatkuu. Käpykaartiin näyttää liittyvän lisää porukkaa.

Päivän uutisen mukaan
EU:n komissio haluaa nyt pudottaa autojen hiilidioksidipäästöt keskimäärin enintään 130 grammaan kilometriltä vuoteen 2012 mennessä. Aiemmin eutoteollisuus itse on luvannut puristaa päästöt 120 grammaan kilometriltä, mutta ryhtynyt itse lipeämään siitä. Europarlamentti lipesi jo aikaisemmin 125 grammaan kilomteriltä.

Jos hommassa on lipsumista, niin on komission ehdotuksessa jotain hyvääkin. Ehdotuksen mukaan nimittäin EU ryhtyisi vuodesta 2012 alkaen sakottamaan niitä autonvalmistajia, joiden ajoneuvot ylittävät hiilidioksidipäästöjen rajoitukset.

Tämä toki vaatisi EU:n jäsenmaiden suostumuksen ja ainakin Saksan odotetaan kiivaasti vastustavan tällaista.

Tällä systeemillä ilmastonmuutoksen hillinnästä ei välttämättä tule juuri mitään. Sitä paitsi, jo nykyään on olemassa ja ihan kaupasta saatavissa autoja, joiden päästöt ovat alle tuon 120 gramman kilometriltä. Kyse ei siis ole edes teknolgiasta, vaan autonvalmistajien ja poliitikkojen tahdosta sekä osin meidän kulutuskäyttäytymisestä.

Blogit, podcastit ja innovaatiot

Keskustiedustelupalvelu järjestää äänestyksen Vuoden blogista. Siellä siis voi sanoa Sanan.

* * *

Jos Yleisradion podcastit alkavat kyllästyttämään, voi tutustua BBC:n podcast-tarjontaan. Ikävä kyllä, esimerkiksi Jazz Libarary podcastia ei jaella Yhdistyneiden Kuningaskuntien ulkopuolelle. Tai siis IP-numeroihin, joiden arvellaan olevan jossain saarivaltion ulkopuolella. Olisikohan tekijänoikeusmaksut syynä...

* * *

Microsoft sponsoroi ja järjestää jälleen kansainvälisen Imagine Cup -kisan ja tällä kertaa teemana on ympäristö. Opiskelijoille tarkoitetussa kisassa sarjoja innovatiivisille keksinnöille ja ideoille on vähän joka lähtöön.

Keksi ja pelasta maailma. Tosin taitaa kisassa olla palkintona maineen ja kunnian lisäksi ihan kahiseva käteinen.

* * *

Jos jouluna tulee pistettyä liikaa kinkkua napaan ja tulee mieleen elämäntapojen parantaminen, tipattomattammikuut sun muuut, niin Terveyskeskus auttaa. Tässäkin hyötypalvelussa yhteistyökumppanina on Microsoft.

* * *

Jotta balanssi IT-teknolgiasodissa (vai miksi sitä turhuutta sanotaan) säilyisi, niin kerrottakoon Alankomaiden päättäneen, että huhtikuuhun 2008 mennessä valtion organisaatioiden pitäisi siirtyä käyttämään avoimen lähdekoodin ratkaisuja.

Suomessa Oikeusministeriö on ollut hieman samoilla linjoilla ja on kuulemma tyytyväinen.

* * *

Toinen avoimen lähdekoodin IT-uutinen on se, että voittoa tavoittelematon Wikimedia Foundation on pistänyt pystyy koko kolme projektia, joiden kautta suositusta Wiki-alustasta voidaan tuottaa tulostettavaa tai muissa ohjelmissa käsiteltäviä formaatteja. Hankkeilla pyritään siihen, että Wikistäsaadaan aineistoja pdf-, odf- tai paperimuotoon.

Tuosta on hyötyä varsinkin niille, jotka käyttävät wikiä opetustarkoituksiin.

tiistaina, joulukuuta 18, 2007

Diplomaatteja vai lobbareita?

Norja aikoo lähettää maailmalle ilmastodiplomaatteja. Uutisen mukaan tarkoitus on varmistaa, että Balin ilmastokokouksen lopputuloksista syntyisi varsinainen sopimus. Näiden diplomaattien kohderyhmänä on erityisesti ilmastoänkyröinnistä tunnetut Yhdysvallat, Kiina ja Intia.

Eikä tässä vielä kaikki. Näitä ilmastoasiantuntijoita lähetetään myös Afrikkaan, mistä on ilmastoasioiden lisäksi kaivaa myös päästökauppaan kelpaavia kohteita, joita maa voisi ostaa itselleen sekä markkinoida hiilidioksidin talteenottotekniikkaa, jota Norjassa on kehitetty.

Siis, ovatkos nämä ilmastodiplomaatit diplomaatteja, lobbareita vai kaupparatsuja?

maanantaina, joulukuuta 17, 2007

Kirjakauppa hiukan hiipuu?

Päivän uutiset tietävät kertoa, että kirjamyynti on hiipunut edellisvuodesta, eikä tilannetta korvaa edes joulukauppa. Uutinen on aavistuksen yllättävä, sillä erinäisten epävirallisten ja vähemmän tilastoitujen keskusteluiden perusteella esimerkiksi joulumyynnistä on jäänyt mielikuva ihan kohtalaisesta myynnistä.

Uutisessa selityksenä eräänä selityksenä pidetään sitä, ettei tänä jouluna ole perinteisten suosikkien lisäksi uusia vetovoimaisia tähtiä hyllyssä.

Kyse voi siis olla palautumisesta nk. normaalille kasvu-uralle korkeiden myyntilukujen vuosien jälkeen. Tietenkin on niin, että jos ei ole hittejä tarjolla, niin ei ole ja myynti jää vähemmälle.

On myös niinkin, että syksyn mittaan on yleinen talousilmasto osoittanut tummenevia sävyjä, mutta yhä edelleen joulumyynnin yleisesti on arvioitu yltävän uusiin ennätyslukemiin. Se toki jää nähtäväksi, mutta myös talouden käänteissä ja mutkissa voidaan havaita nk. heikkoja signaaleja.

Kyse on siis siitä, mistä ihmiset ensimmäisenä kulutustaan leikkaavat, jos ryhtyvät jostain syystä epäröimään tulevan kehityksen suunnasta.

* * *

Sci-fi -kirjallisuuden osalta joulumyynnissä ei luulisi olevan kyse hittien puutteesta kun markkinoille on tuotu Nedut, Muuntohiili, Sovituksen kuilu ja muita mainiota eepoksia.

Talouspoliittinen keskustelu

Jotain iloa flunssastakin, ehkä.

Olipahan kerrankin mahdollisuus seurata televisiosta eduskunnan kyselytuntia, missä oli käsittelyssä pääministerin ilmoitus vakausohjelman tarkistuksesta. Hommassa piti olla kyse siitä, mihin suuntaan talous isossa kuvassa menee ja aikaperspektiivi vuoteen 2050 asti.

Keskustelussa oli puhetta myös väestörakenteen muutoksesta, työvoiman saatavuudesta, ilmastonmuutoksen hillinnästä ja palveluiden tuottamisesta eli olennaisista isomman kuvan asioista. Taitaa olla niin, että nuo tekijät muokkaavat lähimpien vuosikymmenien aikana taloudellista ilmastoa kansainvälisten kehityskulkujen lisäksi. Näkemyksiä suuremmista suunnista noiden asioiden takana tarvitaankin, vaan kuinkas kävi parituntisessa nk. keskustelussa.

Keskustelu meni enemmänkin jutteluksi ja nokitteluksi lyhyen aikavälin tekemisistä kuten verojen alennusvarasta tällä vaalikaudella, varallisuusveron poistamisesta tai siitä kuka ehdotti mitä missäkin lehdessä eli isoihin talouspoliittisiin kuvioihin verrattuna toissijaisiin asioihin. Kaikenlaiset spekulaatiot veronkevennyksistä tällä vaalikaudella tai vaikka seuraavalla eivät ole mitään talouspolitiikan pitkää linjaa.

Oppositio jauhoi pitkät tovit menettelytavasta ja siitä pitikö koko asiasta eduskunnassa edes keskustella. Hallituksen edustaja tuhlasivat aikaansa ihmetelläkseen opposition joutavaa keskustelua. Haloo, eikö juuri eduskunnan pitäisi pitäisi nimenomaan käydä keskustelua isommista linjoista eikä keskustella keskustelemisesta?

Hallituksen edustajat kaivoivat vanhoja papereita, joissa kertoivat että itseasiassa monissa kohdissa iso linja on samaa jatkumoa kuin edellisellä hallituksella. Oppositio kyseli mitä uutta hallituksella paperissa on. Itse ohjelman tarkistuksesta siinä oli kysymys, mutta olisi ne olennaiset asiat sieltä voinut oikeasti keskusteltavaksi poimia.

Ja kun aikaa oli kulutettu tarpeeksi turhaan politikointiin, niin sitten ryhdyttiin käyttämään puheenvuoroja siitä, että olisi ollut kiva keskustella oikeista asioista ja tarkastella kansainvälisiä trendejä. No siinä paperissa niitä kaiketi on arvioitu...

Siis pääasiassa keskusteltiin kaikesta muusta kuin mistä piti. Ja analyysi oli kevyttä, mutta sekavaa.

Kun tuota keskustelua tai propagointia katsoo, niin eipä tuota nyt erityisen sivistyneeksi keskusteluksi voi sanoa. Kyseisessä näytelmässä oli varsin tylsä käsikirjoitus eikä näyttelijäsuorituksiakaan voi kovin suuresti kehua. Asian vierestä keskustelemisen lisäksi homma meni turhaksi nokitteluksi ja piikittelyksi. Parhaimmillaan nokittelua ilmeni oppisition keskinäisissä puheenvuoroissa eläkkeistä, kun ensin oli kiistelty mistä tahansa asiasta hallituksen ja opposition välillä. Tylsää.

Noh, demokratia on tällaista ja itse olemme edustajamme valinneet.

lauantaina, joulukuuta 15, 2007

Päästökunkku?

Suomessa on jostain kummallisesta syystä tapana aina lehukia, kuinka asiat on hoidettu mallikkaasti ja ennen ketään muuta. On tietysti niin, että kukas sen kissan hännän nostaisi ellei kissa itse, jos siihen oikeasti tarvetta.

Aina ei ole. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillinnässä rikkaalla Suomella ei ole mitään elvistelemistä.

Kuten uutiset tietävät Suomen päästöt ylittävät nytkin voimassa olevan Kioton sopimuksen rajat selvästi.

Sopimuksista huolimatta meidän aiheuttamamme kuorma maapallolle senkuin kasvaa. Uutisen mukaan keskimäärin päästöt ovat kasvaneet vuodessa noin 0,4 miljoonaa tonnia ja viiden viimeisimmän vuoden päästöt ovat keskimäärin olleet noin 10 prosenttia yli Kioton velvoitteen.

Ja mistä ne tulevat? Suurin osa päästöjen kasvusta tulee energiateollisuudesta (74%) ja liikenteestä (13%). Teollisuuden ja rakentamisen oman energian tuotannon, maatalouden, jätehuollon ja muun energiantuotannon päästöt ovat laskeneet. Energiantuotannon päästöjen kasvu johtui fossiilisten polttoaineiden ja turpeen kulutuksen kasvusta.

* * *

Samaan aikaan poliitikot pulisevat siitä, että uusiutuvien energiamuotojen lisääminen nykyisestä on niin vaikeaa ja tuulivoimateollisuuden itsensä esittämät laskelmat muka epärealistisia ja niin pois päin. Turhaa valitusta ja ydinvoimalobbareiden aivopesemää propagandaa.

Kun suomalainen poliitikko ryhtyy puhumaan energiapolitiikasta ja ilmastonmuutoksesta, hyvin usein hän tosiasiassa puhuu joko siitä, ettei hän tiedä mitä tehdä tai siitä ettei hän oikeastaan halua ryhtyä tekemään sitä mikä kohta on aivan välttämätöntä.

Odottavatkohan poliitikkomme sitä, että "ilmastonmuutos voi johtaa globaaliin sisällissotaan"?

Bali päättyi

Indonesian Balilla järjestetty ilmastokokous sitten päättyi ja lopulta hyväksyi ajatuksen kasvihuonekaasujen leikkaamiseen tähtäävän neuvottelukierroksen aloittamisesta. Mitään määrällisiä tavoitteita ei asetettu.

Sinänsä kokous saavutti siis tavoitteensa, mutta kinaamiseksihan se meni, kun USA vänkäsi vastaan kehitysmaiden mahdollisista lievennyksistä päästöjen vähennyksiin. Jälleen kerran maailman rikkain valtio kertoi siis omalla äänellään omasta ahneudestaan.

Tarkkoja tavoitteita kokous ei siis kyennyt asettamaan, vaikka esimerkiksi meidän EU:mme ehdotti muotoilua, jossa vaaditaan rikkaita teollisuusmaita leikkaamaan kasvihuonekaasupäästöjään 25-40 prosenttia vuoden 1990 määristä vuoteen 2020 mennessä. Näitä muotoiluja vastustivat USA, Kanada ja Japani.

Lähtökohtaisesti on hyvä asia, että kaikki 190 osallistunutta maata ovat mukana tulevassa neuvotteluprosessissa, siis myös ne jotka eivät ole nyt mukana Kioton sopimuksessa. Neuvottelukierroksella on siis ainakin periaatteessa mahdollisuus onnistua, vaikka poliittinen ilmasto ei sellaista välttämättä lupaakaan.

Niin kauan kuin on aikaa on toivoa, ehkä. Tosin nyt nähty vetkuttelu on lähinnä vain ja ainoastaan tyhmää, minkä historia tulee aikanaan osoittamaan.

tiistaina, joulukuuta 11, 2007

Don't give up

Applen mainos

Sattumalta tulin poikenneeksi ZDNetin uutispalstoilla ja sivun bannerista huokui tuulahdus menneisyydestä.

Mainoksessa kerrottiin ettei pidä luopua toivosta Vistan kanssa, "Don't give up on Vista". Tosin mainoksessa ei hetimiten ollut minkään firman logoja, mutta Vista on tuttu juttu. Hetken kuluttua banneri käänsi esiin omenan. Mainosta klikkaamalla saa esiin tekstin "Mac OS X Leopard. A guided tour."

Ai miten niin häivähdys menneisyydestä? Jotkut vielä muistavat kun Microsoftin Windows 95 tuli markkinoille ja samainen omenafirma onnitteli koko aukeaman ilmoituksin "C:\NGRTLNS.W95". Ja se tuli siitä hyvästä ettei W95:ssa vielä ratkaistu varhaisten Windowsien sinäsä hassua tapaa rajata tiedostonimet 8 merkkiin, mikä nuoremmille kerrottakoon.

Microsoft Vistan ensimmäistä Service Packiä odotellaan kieli pitkällä ja sen odotetaan korjaavan koko joukon Vistan alkuvaiheen ongelmista. Joillekin organisaatioille Vistan ongelmat ovat kaiketi olleet esteenä sen käyttöönottoon. SP1 onkin tulossa jakeluun varsin pian ja on nyt nk. RC1-vaiheessa testattavana. Luvassa on koko joukko korjauksia, joita on Microsoftille raportoitu Error Reporting-palvelun kautta.

Eipä siis ole eka kerta, kun Apple on kalastelemassa kaverin uistimilla. Applella on historian varrella ollut koko joukko räväkänoloisia kampanjoita muiden toimijoiden kustannuksella.

sunnuntaina, joulukuuta 09, 2007

Vesi

Vesi on hyvin merkittävä ja merkillinen aine.

Kuten Nokian vesikatastrofi osoitti, moderni yhteiskunta on herkkä sille mitä kaikkea voi tapahtua, mikäli vesiverkostossa pääsee esiintymään vakava häiriö. Nokialla kyse oli inhimillisestä erehdyksestä, vaikka tiettävästi teknisesti sen ei edes olisi pitänyt olla mahdollista. Eikä pitäisikään eli myös jossain kohtaa ohjeissa tai suunnittelussa on tullut virhe.

Mitä muita riskiskenarioita teknologispohjaiseen yhteiskuntaamme sisältyykään? Sähkön ja puhelinkaapelin lisäksi vesijohto löytyy useimmista kotitalouksista.

* * *

Makea vesi on tunnetun elämän edellytys. Maapallon vedestä 97% on muuta kuin makeaa vettä. Jäljelle jäävästäkin makeasta vedestä 99% on erinomaisen hankalasti käytettävissä olevassa muodossa eli kallioperässä tai jäätiköissä. Jäljelle jää siis helposti hyödynnettäväksi vain 0,036% kaikesta maapallon vedestä ja sillä meidän kaikkien pitäisi tulla toimeen.

Suomessa vesi ei ole saatavuuden näkökulmasta mikään ongelma, koska meillä on järviä ja jokia, joista raakavetta saadaan varsin helposti ja siitä syystä Suomessa pestään autotkin juomavedeksi kelpaavalla vedellä. Tämä vesi tosin ei ole välttämättä pois esimerkiksi kehitysmaista, koska sen kuljettaminen sinne olisi joka tapauksessa ratkaistava ja toisaalta Suomessa riittää makeaa vettä ylenpalttisesta käytöstä huolimatta runsaasti.

Kehitysmaissa ja monilla muillakin alueilla veden saaminen on ongelma ja on johtanut konflikteihin.

Vettä käytetään varsinkin maataloudessa kasteluun ja suurinta käyttö on Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-Idässä. Näillä alueilla on usein myös muita pulmia, mutta jo elämän perusedellytykset voivat tuottaa suuria ongelmia jos päivittäistä vesiannosta täytyy hakea kilometrien päästä jalkapatikassa. Ja usein kehitysmaissa se on naisten harteille jätetty tehtävä.

Sitten on tietysti nämä ihmisen mahtipontisuudessaan keksimät viritykset, joissa on esimerkiksi kastelusyistä johtuen muutettu jokien virtaamaa ja sitä myöten aiheutettu ympäristökatastrofeja kuten esimerkiksi Aral-järven lähestulkoon häviäminen osoittaa.

Ihminen leikkiessään luomakunnan herraa on onnistunut monin paikoin vain sotkemaan asioita.

* * *

Fysikaalis-kemiallisesti divetymonoksidi eli H20 on mielenkiintoinen aine. Se on hajutonta, mautonta ja lähestulkoon väritöntä. Se esiintyy huoneen lämpötilassa nesteenä, mutta on samalla ainoa aine, joka voi esiintyä maapallolla luonnollisissa olosuhteissa kolmessa olomuodossa.

Veden kiehumispiste on moniin nesteisiin verrattuna varsin korkea, vesi varastoi hyvin lämpöä, puhtaana esiintyessään vedellä on huono sähkönjohtavuus ja sen lämpölaajeneminen on poikkeuksellista. Lisäksi valo läpäisee vettä varsin hyvin. Luonnon kiertokululle ja toiminnalle kaikki nämä ja moni muu ominaisuus ovat erittäin tärkeitä.

Sen alkuperä on ilmiesesti osin avaruudessa eli kaikki vetemme on syntynyt miljoonien vuosien aikana maapallolle törmänneistä komeetoista tai tulivuorenpurkauksista.

* * *

Anekdootti ja tuskin muita kuin diettiharrastajia erityisesti kiinnostava yksityiskohta veden ominaisuuksissa on se, että vesi on ainoa elintarvikkeeksi jollain tavalla luokiteltava aine, joka nautittuna kuluttaa enemmän energiaa kuin antaa.

Kenenkään ei kannata uskoa mihinkään ihmeitä aikaansaaviin "vesidieetteihin". Ihmisen fysiologia on sellainen, että pelkkää vettä juomalla ei mitenkään erityisesti laihdu. Toisaalta pelkän veden nauttimista kutsutaan paastoamiseksi ja se ei ole lähtökohtaisesti terveellistä.

lauantaina, joulukuuta 08, 2007

Allianssi

Päivän ilmastovinkit löytyvät Al Goren vetämän The Alliance for Climate Protection -organisaation sivuilta.

Siellä voit myös osallistua vetoomukseen, jonka mr. Gore käy viemässä Balille kokoontuneille päättäjille.

1325 sivua

Joulu on taas, joulu on taas. Avaruusoopperafanille joulu todellakin on täällä taas. Syksyn mittaan on julkaistu parikin tuomiopäiväluokan avaruusoopperaa.

Alastair Reynoldsin Sovituksen kuilu jatkaa siitä mihin sarjan edelliset osat Ilmestysten avaruus, Kuilukaupunki ja Lunastuksen arkki ovat lukijansa johdattaneet. Ja sarja jatkuu vielä tämänkin jälkeen.

Tiedossa on rankkaa lentoa ja tiukkoja kaarteita. Takakannen mukaan tukahduttajat ovat teilaamassa koko ihmiskuntaa, mistä jo edellisissä osissa on saatu esimakua. Nyt nuo tukahduttajat olisivat kenties tuhottavissa, mutta pitäisi solmia liitto jonkin vielä pahemman kanssa. Mielenkiintoista, tukahduttajienkin kuvitteleminen on samaa kuin lopullisen pahan kuvitteleminen. Ja siis vielä tästä yli...

Richard Morganin esikoisteos Muuntohiili taas lupailee pitkin linnunrataa asuttaneen ihmiskunnan tarkastelua kyberpunkin ja kyborgien sun muun sellaisen näkökulmasta. 2400-luvulla kuoleman ei tarvitse olla lopullinen ja digitaalinen tietoisuus voidaan ladata aina uuteen kehoon, siinä ainekset tähän rymistelyyn. Teosta on ylistetty maailmalla ja ainakin kirjailijalle se mahdollisti päiväduunin lopettamisen.

Näissa kahdessa opuksessa on 1325 sivua avaruutta, joten ihan parissa tunnissa tuota settiä ei selvitä. Hyvä niin.

Kummassakin teoksessa on jälleen esillä teknologiaa, jota meidän tuntemassamme todellisuudessa ei ole olemassa - ainakaan vielä. Se tekee näihin oman lisämausteensa ja kehottaa pohtimaan sekä kyseisten ajatusten mahdollisuutta sekä näiden teknologioiden olemusta.

Mitäs jos joskus ihan oikeasti tietoisuus voitaisiinkin digitalisoida ja siirtää verkkoon tai jonnekin muualle? Olisiko se mahdollisesti hauskaa tai pelkästään rasittavaa?

Itseasiassa Reynoldsilla ja Morganilla näyttäisi olevan teknolgioissa yhteinen elementti tuo tietoisuuden digitalisointi. Se miten eri tavoilla herrat aihetta käsittelevät, jää nähtäväksi.

perjantaina, joulukuuta 07, 2007

Hyödyllisiä ajatuksia?

Vapaapäivän kunniaksi tulin pohtineeksi kenties hyödyttömiä ideoita ja ajatuksia. Tosin, mistä me tiedämme mikä ajatus tai idea kulloinkin on hyödytön tai hyödyllinen?

Se mitä nyt kenties pidämme hyödyttömänä utopiana, voi olla hyvinkin todellisuutta huomenna. Kuten vanha kansanviisaus sanoo, "mahdoton on asia jota kukaan ei ole tehnyt, kunnes joku tekee sen".

Jos ihminen ei ajattelisi hyödyttömiä asioita, moni innovaatio ja keksintö olisi jäänyt tekemättä. Kuinka hyödyllistä olisi esimerkiksi pohtia sitä, miltä tuntuisi olla fotonin kyydissä katsella maailmaa valon nopeudella? Muunmuassa tällaista tuumailua käyttäen Einstein kehitti suhteellisuusteoriaansa ja kuten tunnettua tuo teoria muutti käsitystämme ympäröivästä maailmasta.

Tietysti on myös niin, että kaikista hyödyttömistä ajatuksista ei ole kehiteltävissä mitään järkevää. Esimerkiksi, jos jokainen meistä saisi itse päättää millä aikavyöhykkeellä elää eli millaista kellonaikaa käyttää, siitä seuraisi aikalailla varmasti melkoinen sekasotku. On siis ehdottomasti parempi, että tästä asiasta vallitsee yhteinen sopimus ja sääntö.

Mutta tuollaisen huonolla tavalla hyödyttömän ajatuksen selvittäminen on arvokasta sekin. Tiedämmepä ettei kellonaika ole yksilöllisesti päätettävissä oleva asia.

Tietysti epätodennäköisen tuntuisilla ajatuksilla voi myös testata erilaisia kehityskulkuja. Mitä jos Yhdysvallat valitsisivat presidentiksi ei-heteroseksuaalin mustan keskiluokkaisen naisen, joka tunnustaa eurooppalaisittain katsottuna vasemmistolaisia arvoja? Miten maailman olotila ja kehityskulku muuttuisi? Kuinka markkinat reagoisivat ja loppuisiko Irakin sota?

Hyödyttömillä ajatuksilla voi myös huvitella. Ajatellaan maan ulkopuolisten olioiden tähtialus, joka saapuu vieraalta galaksilta aurinkokuntaan ja on varustettu laitteistoilla, jotka voivat tuottaa määrättömästi ilokaasua, jonka alienit sitten pulauttavat Maan ilmakehään Maan asukkaitten nautittavaksi. Aineksia sci-fi-satiiriin siis.

Taitaa olla niin, että hyödyttömiä ajatuksia tai ideoita ei edes ole olemassa, vaan jokaisesta tällaisesta aina saamme jotain. Jos ei muuta niin oppia ja uutta tuumittavaa.

Tuuli tulee

TuulimyllyTeknologiateollisuudessa on tuulta. Osassa teollisuutta on tajuttu, että tuulivoima voi olla hyvä business ja kyseessä ilmastomuutoksen hillinnän kannalta erinomainen energiantuotantomuoto.

Teknikka & Talouden jutun mukaan "Tuulivoima-alan visioissa Suomessa voitaisiin tuottaa 10 terawattituntia tuulisähköä vuonna 2020. Se merkitsee lähes kymmentä prosenttia Suomen sähkönkulutuksessa. Muutos olisi melkoinen, sillä nykyään Suomessa tuotettavasta sähköstä vain 0,2 prosenttia on tuulesta."

Liikkeellä eivät ole mitkään pikkufirmat, vaan yritykset, joiden mielissä tuulivoimasta voi tulla merkittävä vientituote myös Suomelle. Niin se on, että joskus liiketoiminta voi oikeasti edesauttaa muutenkin tärkeitä asioita.

Enää tarvitsisi saada vain poliitikot ymmärtämään, että tuulivoimassa on paljon mahdollisuuksia eikä kansalaiset aina sitä vastusta. Ja tietysti on niin, että erilaiset enenrgia-alan lobbarit ovat taitavia kertomaan, ettei tuulivoimasta ole ratkaisuksi mihinkään, koska vain ydinvoimasta on ratkaisu kaikkeen. Se on luonnollisesti puppua.

Kuvassa Enercon E-66 -voimala Egelnissä, Saksassa. Kuvan lähde: Wikimedia Commons.

tiistaina, joulukuuta 04, 2007

Demokratia ilmaston ystävä?

Baffin IslandIndonesian Balilla alkoi suuri kansainvälinen ilmastokokous, jossa on tarkoitus viitoittaa tietä sille, että 2009 Kööpenhaminassa voidaan solmia Kioton ilmastosopimusta seuraava uusi sopimus. Se ei ole turha asia, vaan kyseessä voi hyvinkin tämän vuosituhannen tärkein yksittäinen kansainvälinen sopimus ja kansainvälisen yhteisön ponnistus.

Kokous alkoi hyvin. Australia ilmoitti allekirjoittavansa vuoteen 2012 voimassa olevan Kioton sopimuksen ja jätti näin USA:n ainoaksi teollisuusmaaksi, joka ei ole sitoutunut yhteisiin tavoitteisiin.

Australian sitoutuminen ei ollut yllätys, sillä jokin aika sitten pidetyissä parlamenttivaaleissa ilmastonmuutoksen hillintä nousi vaaliteemaksi ja Australian viemisellä Kioton sopimukseen mukaan kampanjoinut oppositio voitti vaalit.

Demokratia osoitti siis purevuutensa myös ilmastoasioissa, jos vain puolueilla on rohkeutta ottaa asia tosissaan agendalle ja ryhtyä toimeen.

* * *

Suomessakin on mahdollista sanoa sanansa suoraan poliittiseen ilmastoasioiden valmisteluun.

Oikeusministeriön ylläpitämässä otakantaa.fi -palvelussa on avattu ilmastopoliittisen selonteon valmisteluun liittyvä keskustelu. Foorumilla voi sanoa sanan aiheen ympärillä.

Keskusteluun johdatetaan seuraavilla kysymyksillä:


  1. Miten ilmastonmuutoksen torjuminen voidaan kääntää Suomelle mahdollisuudeksi?

  2. Mitä meidän pitää tehdä jo nyt, jotta saavutamme vähähiilisen Suomen vuonna 2050?

  3. Miltä vähähiilinen Suomi voisi näyttää ihmisten arjessa?


Mieti sitä ja ota kantaa.

* * *

Kuvassa Baffin Island Kanadassa. Kuvan lähde: Wikimedia Commons.

Takaisin nettiin

Niinhän siinä kävi ensimmäisen kerran nykyisen verkkoyhteyden käytön aikana, että kotona oleva nettiyhteys otti ja meni pimeäksi lyhyttä katkoa pitemmäksi ajaksi. Pari kertaa on häiriöitä esiintynyt. Nyt meni 4-5 päivää.

Operaattorini Elisan asiakaspalvelu sujui jouhevasti ja asiantuntevasti, kun soitin pari kertaa eli ensin jättääkseni vikailmoituksen (nk. tiketti tuli matkapuhelimeen samantien) ja toisen kerran antaakseni lisätietoja muuttuneen tilanteen vuoksi. Päätin nimittäin varmistua, että ongelma ei johdu pitkään palvelleen modeemin sammumisesta, minkä lisäksi hankin samaan vauhtiin WLAN-modeemin ja tukiaseman. Loppuipa vuosien jälkeen noiden johtojen kanssa peuhaaminen. Asiakaspalvelun neuvosta sen vanhan modeemin saattoi viedä testiin ko. firman toimipisteeseen, milläs sen muuten kotona tarkistat.

Molemmilla soittokerroilla asiakaspalveluun pääsin sisään noin minuutin jonotuksella ja asiakaspalvelija varmisti omilla keinoillaan, että ongelma on olemassa ja verkko kotiosoitteeseeni pimeänä. Keskustelusta ja puheista päätellen asiakaspalvelija teki sen minkä siinä tilanteessa saattoi. Ongelma oli jossain muualla kuin helpoissa asioissa.

Missä se vika oli?

En tiedä. Kun vika tuli korjatuksi, tuli matkapuhelimeen uusi tekstiviesti, missä kerrottiin vian olevan nyt ohitse. Sinänsä hyvä homma, että tiedot tulevat näppärästi tekstarina, mutta jotta osaisin arvioida oliko tuo 4-5 päivää paljon vai vähän, olisin mielelläni kuullut mistä ongelma johtui. Oliko kaapeli poikki, pamahtiko hubi vai mikä?

Eli asiakaspalvelusta ei huonoa sanottavaa, päinvastoin. Sisältöjä voisi sen sijaan kehittää.

* * *

Ai tuliko vieroitusoireita? Itseasiassa ei. Pari kertaa tuli vilkuiltua tietokonetta "sillä silmällä" ja pari kertaa ohi kävellessä kevyesti tuskailtua puuttuvaa ADSL-valon vilkuntaa modeemissa. Muuten sitä keksi erinomaisen hyvin muutakin tekemistä. Ei siis juuri harmittanut, että "nettikansalaisuuteni" oli varikolla.

Toki netin näpelöintiä töissä sai harjoittaa sydämensä kyllyydestä, mutta työrooliin ei sovellu monet niistä asioista, joita iltaisin saa harjoittaa.

* * *

Kun jonkin verran aikaa kaikenlaiselle muulle medialle löytyi, tuli havaittua esimerkiksi television tarjonnan tyhjyys. Tosin tämä aihe on sellainen, että ei oikeasti jaksaisi toistaa enää itseään.

Verkossa touhutessa television tarjonta kelpaa joskus taustahälinäksi. Jos ohjelmatarjontaa pitäisi oikeasti ryhtyä seuraamaan, voisi herkästi ryhtyä tuntemaan itsensä tyhmäksi. Sen verran joutavaa toistoa ja pikaruokarealityä tuutti ilmoille tuuppaa.

Sekin tuli todettua, että television kulttuuritehtävä on vahvasti hämärtynyt. Mikä on se syy, jonka vuoksi tv-lupia pitää maksaa? Mikä sivistyksellinen tai viestinnällinen tarkoitus nykytelevisiolla enää on? Oikeastaan kaikki älyllinen mitä sieltä voisi tulla, on nykyään saatavilla monesta muustakin lähteestä.

* * *

Nettitauolla tuli parina iltana vilkuiltua kansainvälisen formaatin Big Brotheria. Tunnustan.

Miksi muuten ei voitaisi tehdä sellaista Big Brotheria, johon houkuteltaisiin 12 akateemista pätkätyöläistä tai vaikka tutkijaa eri aloilta huvittelemaan ja viisastelemaan livenä ja vähemmän livenä? Voisi tulla hiukan virikkeellisempää keskustelua kuin ryyppääminen tai lelupyssyillä leikkiminen.

Tai ehkä tämän Big Brotherin konsepti ja sisältö on tarkoituksella rakennettu niin, että sekoilua ja dokaamista lukuunottamatta sitä voisi esittää lähes lastenohjelmana.