lauantaina, lokakuuta 31, 2009

Lauantaispekulaatio: "Muttei vakavasti"

Joutilaisuus on hauskaa ja se tuottaa joskus myös varsin joutavia spekulointeja. Esimerkiksi kelpaa seuraava.

Monesti eri asioiden yhteydessä kuulee sanottava, että jotain asiaa tehdään esimerkiksi tosissaan, muttei vakavasti tai vakavissaan, muttei vakavasti. Vakavasti sijoitetaan näissä "mutta" sanan taakse ja se saa sävyn, jonka perusteella vakavasti tekeminen olisi jotenkin vältettävää tai peräti haitallista.

Miksi?

Jos joku asia otetaan tai tehdään vakavasti, niin siitä usein tulee myös hyvä. Ajatellaan nyt vaikka kirjanpitoa. Se sitä ei voi vaan tehdä "muttei vakavasti"-tyylillä tai sitten tästä vitsistä seuraa jotain pahempiakin seuraamuksia.

Usein "muttei vakavasti"-meininki liitetään taiteeseen, viihteeseen, urheiluun tai muuhun sellaiseen, missä sillä tietysti on paikkansakin. Jotenkin on ollut kuitenkin havaittavissa, että sama asenne on levinnyt hieman muuallekin ja että tätä kautta elämästä tulisi jotenkin kevennettyä. Ihan kuin se normaaliolotilassa olisi a priori jotenkin raskasta.

Onkohan se vielä niinkin, että yhä useammasta asiasta pitäisi saada ikäänkuin viihteellistä, jotta se olisi kiinnostavaa tai tavoiteltavaa.

"Muttei vakavasti"-tyylin pitäisi siis tuottaa jotain rentoa ja sellaisena onnistunutta, mutta onko näin? Gustav Mahlerin sinfonioita varmaankin voi pitää onnistuneina ja silti ne ovat varsin vakavasti tehtyjä. Tuskinpa Ornette Colemankaan on kaikkia loistavia teoksiaan tehnyt vähemmän vakavasti. Picasson Guernica on varsin vakava teos, mutta kerrassaan loistava. Ja niin edelleen.

Sitten on tietysti asioita, jotka on pakko ottaa vakavasti. Ilmastonmuutos, biodiversiteetin katoaminen, ruokakriisi, sademetsien hävittäminen, kuivuus ja niin edelleen. Esimerkiksi näissä asioissa ei oikeasti ole sijaa "muttei vakavasti"-meiningille.

Onko maailman "muttei vakavasti"-meno kuitenkin hämärtänyt käsityksemme siitä, mikä tuottaa aidosti laatua ja mikä on otettava tosissan ja vakavasti? Pystymmekö näkemään tätä metsää viihteelisyyden joka paikkaan tunkevan pusikon takaa?

Otettaisiinko joskus tämä maailma vakavasti?

Valokuvatorstai: Vuorenpeikkojen luolassa

Valokuvatorstain 146. haaste on Vuorenpeikkojen luolassa.

Edvard Griegin sävellys Vuorenpeikkojen luolassa tunnetaan myös nimillä Vuorenkuninkaan luolassa tai Vuorenkuninkaan salissa. Lähestytään teemaa siis urbaanimmasta näkökulmasta:

Vuorenpeikkojen luolassa

torstaina, lokakuuta 29, 2009

EU-ympäristömerkki

Ihan vaan idean vuoksi. EU-Kukka on Euroopan yhteisön yhteinen ympäristömerkki. Se on saitin mukaan puolueeton tae tuotteen tai palvelun ympäristöystävällisyydestä ja laadusta.

Kukan markkinoinniksi on menossa kampanja, jossa voi voittaa ekologisen talviloman neljälle Rautavaaran Metsäkartanossa.

Yhtenäisemmillä markkinoilla on itse asiassa ihan järkevää, että myös ympäritömerkinnät yhtenäistetään. Siinä ei lähtökohtaisesti ole mitään sen pahempaa.

On tietysti yksi asia, joka tällaisissa pistää pohtimaan eli se, että ympäristöllä myydään lisää kulutusta. Siitä ei oikeasti ole kenellekään mitään iloa.

tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Pelisääntöjä sosiaalisen median käyttöön

Tänään oli uutisissa parikin juttua, joissa kerrottiin kuinka Facebookissa tavalla tai toisella toiminut työntekijä oli saanut potkut työpaikastaan.

Toisessa tapauksessa työntekijä oli haukkunut pomonsa Facebookissa tavalla, jota Palvelualojen ammattiliiton PAMin Pirkanmaan aluepäällikkö kuvaa sellaiseksi, että "aika lailla sellaisia haukkuja olivat, mistä voisi kunnianloukkauksesta saada sakot".

Toisessa tapauksessa taas metallimies teki työkaverinsa nimissä Facebookiin profiilin ja käytti tätä profiilia työtoverin kiusaamiseen. Hän päivitteli profiilia sekä vapaa-ajalla että töissä.

Kummassakaan tapauksessa ammattiliitto ei lähtenyt riitauttamaan asiaa.

Tapaukset tuskin jäävät ainutlaatuiseksi.

Työnantajat ovat eräissä tapauksissa kieltäneet sosiaalisen median käytön vaikkapa vain tietoturvaan vedoten, vaikka syyn on arvioitu olevan ihan vaan veruke sille ettei työnantaja halua työntekijöidensä lorvivan jossain Facebookissa.

Keskusteluissa on nostettu esiin se, että työelämään tarvitaan selkeät pelisäännöt sosiaalisen median käytöstä.

Niin varmasti tarvitaankin, mutta asiasta on viisasta karsia turha dramatiikka pois heti kättelyssä. Pelisäännöt voi aloittaa vaikkapa ohjeella, että ei pidä tehdä Facebookissa sellaista, mitä ei muuten tekisi. Tolkku ja tavat toiminnassa ovat varsin hyvä pelisääntö.

Lisäksi kannattaa muistaa, että sen minkä johonkin Facebookiin tyrkkää, on ja pysyy siellä.

On lienee selvää, ettei kaikissa työtehtävissä sosiaaliset mediat ole kiinteä osa arkipäivää, kun taas joihinkin tehtäviin nämä välineet sopivat hyvin työkaluiksi. Senkin luulisi olevan selvää, että melkeinpä tehtävästä riippumatta, työntekijä voi vaikkapa kahvitauollaan pitää yhteyttä ulkomaailmaan eri välineillä.

Pelkona tällaisissa pelisääntökeskusteluissa on se, että ne menevät lapasesta jossain vaiheessa ja märköjä nähään siellä ja täällä.

Teesejä ja kohtuullisia vaatimuksia

Kolilla kokoontui Koli Forumiksi kutsuttuun sessioon joukko elinkeinoelämän, tieteen ja politiikan edustajia eri puolilta maailmaa ja pohti luonnonvaroja ja ilmastonmuutosta koskevia kysymyksiä. Koli Forum tiivisti näkemyksensä muutamaksi teesiksi.

Forumin teeseissä korostetaan mm. uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä siinä missä muuten luonnonvarat ovat niukkoja.

Kun teesissä puhutaan siitä, että Euroopalla on oikea idea ja etiikka ryhtyä johtamaan globaalia keskustleua, teknologista innovointia ja kehitystä, kyse on kenties enemmänkin omasta hännän nostosta kuin siitä, että mitään erityistä johtajuutta välttämättä olisi olemassa.

Koli Forumin teesit ovat korkean tason edustajien tuottamaksi sinänsä positiivinen ilmiö, mutta yhä edelleen niistä paistaa ajatus, että nykyisellä kasvun ja kulutuksen logiikalla voitaisiin jatkaa.

Samaan aikaan Kohtuus vaarassa -kansalaisseminaari julkaisi omat teesinsä eli kymmenen kohtuullista vaatimusta:

  1. Elämäntavan syvällinen muutos on välttämätön. Pelkkä teknologia ei pelasta.
  2. Tarvitaan yhteisiä sitovia rajoituksia kulutukseen. Tulevien sukupolvien pöydästä syöminen on lopetettava.
  3. Energian käytön vähentäminen on ainoa mahdollisuus vastata riittävän nopeasti ilmastokriisin haasteeseen. Kulutusta on supistettava oikeudenmukaisesti ja hallitusti.
  4. Ydinenergian ja uraanikaivosten tilalle kotimainen, hajautettu ja uusiutuva energiantuotanto.
  5. Mainontaa on rajoitettava. Se luo keinotekoisia tarpeita.
  6. Paikallisen tiedon tuhoaminen on lopetettava. Kokemusperäistä viisautta tarvitaan ekologisesti kriisiytyvässä maailmassa.
  7. Luonnonvarojen kuluttamista on verotettava progressiivisesti.
  8. Asevarustelu on lopetettava. Se vie ihmiskunnalta voimavarat ilmastokriisin torjunnasta.
  9. Rajallisella maapallolla on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua.
  10. Kohtuus arvoonsa. Se on vapautta kulutusriippuvuuksista.
Näissä teeseissä on jo selvästi kestävämpi muutoksen ydin. Ne koskettavat niitä ongelmia, joihin on jo tärmätty ja törmätään yhä vahvemmin tulevaisuudessa. Tietysti semantiikasta joiltain osin voidaan keskustella, mutta periaatteellisella tasolla kansalaisseminaari pesee korkean tason foorumin teesirakentelun varsin selvästi.

Globaalien uhkakuvien noustessa esiin, on käymässä muutenkin selväksi ettei eliitti saa aikaiseksi sitä muutosta, joka on ilmeisen välttämätön. Siihen tarvitaan kansalaisyhteiskuntaa ja kuluttajia muutostekijänä.

Tämä nähtäneen seuraavan kerran joulukuussa Kööpenhaminassa, missä yritetään hieroa kasaan ilmastosopimusta, joka on jäämässä pannukakuksi. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama ei ilmeisesti osallistu kokoukseen, vaikka on kokouksen aikoihin Oslossa pokkaamassa hänelle jostain tulevista teoista myönnettyä rauhanpalkintoa.

YLEn uutisen mukaan Washingtonin hallintoa lähellä olevan lähteen mukaan Obaman ei ole mielekästä matkustaa Kööpenhaminaan, jos ilmastokokouksesta ei ole odotettavissa kattavaa sopimusta.

sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Kohumainos

Projec Mama-blogissa kerrotaan seuraavasta brittiläisestä ilmastonmuutoskampanjan videosta ja siitä, että mainoksesta on siellä noussut jonkinlainen kohu. Mainonnan tarkoitus on briteissä herätellä kansakuntaa siihen, että ilmastonmuutoksella todellakin on väliä.

Niin onhan se hellyyttävä mainos, mutta sisältää olennaisen kysymyksen:"Onko tässä onnellinen loppu?" Sitähän me emme vielä tiedä ja varsinaisesti joudumme vielä odottelemaan tarinan johtopäätöksiä pitempään. Me voimme kuitenkin tehdä asialle paljonkin. Jos vain haluamme.

Some day classic: Big Country

Kas tässäpä pala viime viikkona alkaneeseen arvoitukseen. Kysymys on siis siitä, mikä itse asiassa varsin konkreettinen asia yhdistää seuraavan artistin ja bändin viime viikkoiseen klassikkotaitelijijaan eli Bobby Hutchersoniin. Kuka ekana arvaa, saa ihan uniikin haikun palkinnokseen. Se on niin tuore, ettei sitä ole edes kirjoitettu vielä. Mutta ennen sitä biisi:

Béla Fleck and the Flecktones on yhdysvaltalainen bändi, jonka keulakuva on banjonsoittaja Béla Fleck. Bändin musiikki on monipuolinen yhdistelmä bluegrassia, fuusiota sekä jazzia. Bändi on voittanut urallaan tähän mennessä 5 Grammy-palkintoa albumeistaan.

Yhtyeessä soittavat Fleckin lisäksi basisti Victor Wooten, saksofonisti Jeff Coffin ja lyömäsoittaja Future Man.

Fleck on tullut kuuluisaksi siitä, että hän on uudistanut banjonsoittoa ja laajentanut soittimen käyttöalaa esimerkiksi jazzin puolelle. Perinteisestihän banjo on yhditetty lähinnä bluegrassiin. Jazzin ja muun lisäksi Fleck on esimerkiksi tehnyt banjolla myös klassista musiikkia sisältävän albumin Perpetual Motion.

Yhtyeen levytysura alkoi vuonna 1990 albumilla Béla Fleck and the Flecktones ja viimeisin albumi on vuonna 2008 julkaistu joulualbumi Jingle All the Way. Fleck on kuitenkin julkaissut albumeja jo vuodesta 1979 alkaen, jolloin ilmeistyi hänen ensimmäinen sooloalbuminsa Crossing the Tracks.

Videolla Béla Fleck and the Flecktones esittää kappaleen Big Country ja se löytyy yhtyeen albumilta Left of Cool vuodelta 1998. Biisi toi yhtyeelle myös Grammy-ehdokkuuden. Fleck kertoo kappaleen synnystä tarinaa, jonka mukaan saatuaan idean biisiin hän soitti omaan puhelinvastaajaansa ja lauloi biisin idean sinne, jotta se ei katoaisi.

Left of Cool nousi parhaimmillaan Billboard Top Contemporary Jazz Albums-listalla sijalle 3.

Videon lähde: YouTube. Videolla bändin esittelee toinen musiikin monilahjakkuus eli David Byrne.

Lisää sunnuntaiklassikkoja löytyy Lepikseltä.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, lokakuuta 24, 2009

Pää pensaaseen-strategia

Lauantaispekulaatiota, olkaa hyvä.

Ilmanmuutoskeskustelussa ja usein muutenkin esitetään ajatus siitä, että teknologian kehitys hoitaa ongelmia tulevaisuudessa. Teknologia ja sen kehitys onkin historiaa katsellen edistänyt monin tavoin hyvinvoinnin kehittymistä ja tarjonnut ratkaisuja ympäristökysymyksiin.

Esimerkiksi kelpaa vaikkapa CFC-kassujen käytön korvaaminen ja sitä myöten ilmakehän otsonikerroksen suojeleminen.

Teknologian kehitys on myös luonut näitä ongelmia osaltaan. Ilman sitä meillä ei todennäköisesti olisi nykyisiä haasteitakaan, joskaan ei nykyistä elintasoakaan. Teknologia on siis januskasvoinen olio yhteiskunnissamme.

Kun sitten puhutaan siitä, että nähtävissä olevat ongelmat voitaisiin ratkaista siten, että kehitetään uutta teknologiaa ja muuhun ei tarvitse erityisesti puuttua, ollaan vähintään kaltevalla pinnalla.

Esimerkiksi suomalaisten korkealla teknologialla kehitetty ekologinen jalanjälki on niin suuri, että mikäli jokainen maapallon asukas omaisi saman elintason, tarvittaisiin useiden maapallojen resurssit erilaisia tarpeita tyydyttämään. Se ei ole ensinkään kestävä tie, joka on kivetty nimenomaan menneellä teknologian kehityksellä ja sen yhteydellä taloudelliseen kasvuun sekä ihmisten kulutuskäyttäytymiseen.

Entäpä tulevaisuudessa? Teknologialla on kyky uudistua siten, että samoja asioita voidaan toteuttaa vähäisemmällä resurssien ja luonnonvarojen kulutuksella ja päästöillä. Teknologiasta voi siis olla hyötyä ja apua.

Haaste on kuitenkin aivan liian suuri siihen, että esimerkiksi 40 vuodessa pystyttäisiin leikkaamaan kaikki kasvihuonekaasupäästöt teollisuudesta ja tuotannosta kehittämällä uusia tapoja tehdä samoja asioita ja yhä edelleen pitää talouden kasvu materiaalisella pohjallaan. Ongelmaa voidaan enintään lievittää.

Ennustaminen on tietenkin mahdotonta, mutta mikään ei anna viitteitä siihen, että ongelma voitaisiin poistaa muuttamatta ihmisen toimintaa ja ylellisyyden tarpeita. Elintaso on liian vahvasti perustettu materiaaliselle kulutukselle ja siitä on teollisuusmaissa karsittava. Samalla kyse on talouden toimintalogiikan muutoksesta ja teknologia voi vain tukea tätä prosessia.

Kun katsoo taaksepäin, niin kaikki ongelmat ovat vain kasautuneet ja niiden ratkaisua on lykätty kun samaan aikaan teknologia on kehittynyt nykyisiin mittoihinsa. Missä se parantava voima on?

Kun uskotaan teknologian kehitykseen ja perustetaan kaikki toimet sen varaan, puhutaan aika helposti myös siitä, ettei muuta muutosta tarvita ja että virhe on ikäänkuin siirrettävissä insinööritieteiden puolelle. Tämä on yhteiskunnallinen "pää pensaaseen"-strategia.

Kuten sanonta sanoo, "tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla". Tästä on kyse silloin, kun siirretään tarvittavat päätöksen talouden ja kulutuksen toiminnan korjaamiseksi perustellen se jollain tulevalla teknologisella kehityksellä.

Tuo on strategia, joka ei toimi.

Niin. Tämä kaikki ei tarkoita sitä, että teknologista kehitystä ei tarvittaisi. Sitä tarvitaan, mutta ajatus on siinä, että haasteiden kohtaamiseksi on muutettava teknologisen kehityksen draivereita, pelkästään työkalun korjaaminen ei enää riitä.

perjantaina, lokakuuta 23, 2009

Murheen tunnustuksia

Pohdin tässä päivänä eräänä pariakin ihmisen ongelmaa.

Ensimmäinen on se, milloin ihmisen pitää luovuttaa maailman parantumisen toivominen ja/tai maailman parantaminen ja todeta realistisesti se minkä selvänä näkee? Pikajuna helvetiin ei ole jarruttamassa. Ei, vaikka kuinka polkisimme jarrua.

Tyhmä, mutta ilmeinen vastaus on se, että ei milloinkaan, koska luovuttaminen typeryyden edessä ei ole koskaan vaihtoehto.

Toinen ongelma oli se, että vaikka tunnen kohtalaisen ison joukon ihmeellisiä ihmisiä, jotka jakavat tuskan tilanteesta, kokonaisuuta tarkastellen kyse on yksinäisten saarekkeiden välisistä säikeistä. Vahvoista sellaisista, mutta silti kapeista.

Täyttä tuhlausta edustavan F1-kulttuurin eli formula-rata-autoilun kannattajien kulttuuri on median ja kaiken muun mittapuulla selvästi vahvempi kuin vastuullisen elämänmuodon kannattajien. Pointti tässä on se, että jotain F1-meininkiä kannattaa median tukea koska se tuo mainosdollareita, mutta luomuporkkanat ei.

Silti toivon heittäminen nurkkaan ei ole turhaa. Ihmiskunnan parannukselle ei ole oikeastaan vaihtoehtoja.

Nykyinen elämänmuotomme kiihdyttää tuon helvetin pikajunan vauhtia ja pelkkä vauhdin kiihdyttäminen lopettaa nykyisen tapamme elää itsestään, mutta väkivalloin. Ehkä se on linkolalainen näkemys, ehkä ei.

Ne, jotka luulevat teknologisen kehityksen hoitavan asian niin ettei nyt tarvitse murehtia, ovat raskaasti väärässä. Ongelma ei enää ole ollut pitkään teknologinen, vaan ihmisten käyttäytymiseen liittyvä*. Tämän tajuaminen avaa silmät, jotka ei enää sulkeudu.

Mitä muutos maksaa? Oikea vastaus on: Ihan sama, sillä maksamatta jättäminen ei ole enää vaihtoehto.

Yhteenvetona voi siis sanoa, että ainoa tie niin ilmastonmuutoksesta kuin muusta Maan resurssien ylikuormituksesta pois on se, että opimme jälleen tuntemaan Maan ja sen rajat. Tämän oppimiseen meillä on aikaa enää 10-30 vuotta. Riittääkö se?

(Haluaisin vastata, että "tuskin". En kuitenkaan vastaa niin, koska olen optimisti)


*) Allekirjoittaneelle ei kannata tulla selittämään mitään insinöörien osaamisesta tai teknologiasta, sillä se sektori on turhankin tuttu.

torstaina, lokakuuta 22, 2009

Skywatch Friday: Blue cloud


More pictures from Skywatch Friday.

Jouluboikotti

Nyt saa riittää.

Nimittäin päivän uutiset kertovat sen, minkä tarkkasilmäiset ovat saattaneet havaita kaupoissa jo muutenkin. Joulukauppa on jo käynnistymässä. Nyt on siis edelleen lokakuu.

Uutinen kertoo myös, että

"Tavarataloissa joulun kulutusjuhla alkaa toden teolla pyhäinpäivän jälkeen, eli marraskuun alussa."
Joulukauppaa ja -hulinaa riittää siis kaksi kuukautta eli 1/6 vuodesta. Lumesta tai edes talvesta ei ole mitään tietoa. Kirjamessutkin ovat häthätää alkaneet.

Tämä nyt vaan on liikaa. Omassa muistissa on ihan hyvin se, kun joulumarkkinat alkoivat suunnilleen ensimmäisen adventin tienoilla eli joulukuun alussa.

Asian vakavampi puoli on se, että joulusta on yhä selvemmin tulossa ja on jo tullut kuluttamisen juhla eli kolmen päivän vapaiden vuoksi kansalaisia kehotetaan yhä julkeammin kuluttamaan ja kuluttamaan. Sillä ei ole erityisesti mitään tekemistä nk. joulun sanoman kanssa.

Koska kyse on selvästi busineksen ja kuluttajien välisestä kysymyksestä, kuluttajilla on tässä asiassa avaimet käsissään. Jos kuluttajat sallivat periaatteessa rauhan sanoman valjastamisen loputtomiin ylikuluttamisen vankkureiden juhdaksi, niin silloin näin tapahtuu.

Jos taas kuluttajat osoittavat ostoskäyttäytymisellään, että liika hysteria on liikaa, tulevat vuodet muuttavat kenties tilannetta. Joulumyyntiä kun seurataan omilla tilastoillaan ja ne julkistetaan.

Vaiheisen talous pistää nyt joulun boikottiin ja aloittaa "älä osta mitään"-kuukaudet, ihan vaan joulukaupan ja -hysterian vuoksi. Vain välttämätön hankitaan ja kaikista erityisesti joululla ratsastavista liikkeistä kieltäydytään. Joululahjojen osalta tavarataivas minimoidaan ja lahjat ohjataan yhä selvemmin eettisiin joululahjoihin.

Jouluboikotti siis alkakoon. Vai pitäisikö se ihan julistaa ennen kuin joku taas keksii julistaa "ostosrauhaa"*?


*) "Ostosrauhaa" ei ole itse keksitty termi, vaan erään kauppakeskuksen viime vuonna nähdystä mainoksesta poimittu. Voisi sitä sivistynyt ihminen makaaberiksi termiksikin sanoa.

Valokuvatorstai: Tie ulos

Valokuvatorstain 145. haaste on tie ulos.

Tie ulos

keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009

Suurinta hulluutta?

Päivän sittaatti napataan renesanssiajan humanistilta ja kirjailijalta François Rabelaisilta. Hän kirjoittaa vuonna 1532 alkaneen teossarjansa ensimmäisessä osassa Gargantua* seuraavasti:

"Ja maailman suurinta hulluutta olisi järjestää elämänsä kellonlyöntien eikä terveen järjen ja ymmärryksen mukaan".
Mitähän me länsimaisen yhteiskunnan ihmiset nykyään oikein teemmekään ja miksi?


*) Teossarja on osittain suomennettu nimellä Suuren Gargantuan hirmuinen elämä, suom. Erkki Ahti ja V. Arti (runot), Gummerus, 1947

Hyvää ja huonoa ilmastopolitiikkaa

EU:n ympäristöministerit ilmoittivat tänään, että unioni aikoo leikata kasvihuonekaasujen päästöjä 80–95 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Samalla ympäristöministerit antoivat EU:lle varsin väljän mandaatin Kööpenhaminan ilmastokokoukseen.

Sinänsä prosentit ovat kohtuullisesti kohdallaan, mutta vasta eilen EU:n valtiovarainministerit olivat kykenemättömiä sopimaan yhteisestä linjasta suunnitellun maailmanlaajuisen ilmastosopimuksen rahoittamiseksi. Asia menee valtionpäämiestasolle.

Vähän aikaisemmin europarlamentin ympäristövaliokunta esitti, että EU maksaisi köyhille maille tukea vähintään 30 miljardia euroa vuodessa osana uutta ilmastosopimusta. Komissio on esittänyt 10 miljardin summaa.

Raha-asiat ovat siis levällään ja riittämättömällä tasolla. Se ei taas lupaa mitän hyvää neuvotteluprosessille.

Rahastahan asiat eivät kaiketikaan oikeasti ole kiinni, sillä muistamme kaiketikin hyvin taannoisen talouskriisin, jonka aikana maailman johtajilta irtosi ilman vuosien valmistelua satojen miljardien tukipaketit lisäkulutukseen.

Samaan aikaan Suomessa käydään keskustelua hallituksen tulevaisuusselonteosta ilmasto- ja energiapolitiikkaan. Suomihan tavoittelee 80 %:n ilmastopäästöjen vähennystä samalla aikataululla kuin EU:kin.

Asian eduskunnalle esitelleen pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) mukaan, uusiutuvien luonnonvarojen osuuden kasvattaminen 60 %:iin energiantuotannossa on selonteon vaativin linjaus. Tavoite vastaa hänen mukaansa 160 teravattituntia eli 13 Olkiluoto 3:n suuruista ydinvoimalaa.

Mutta kannattaa huomata, että tavoite ei vaadi lisäydinvoimaa, vaikka haastavaa se jonkun mielestä voikin olla.

Eduskunnan puheenvuoroissa ainakin radion uutisten mukaan nostettiin esiin se, että töihin tavoitteen saavuttamiseksi pitää ryhtyä heti. Niin se on. Turhaa jahkailua on jo harjoitettu tarpeeksi ja laput ongelman edessä kuljetti pitkän matkaa.

maanantaina, lokakuuta 19, 2009

"Pahempaa kuin maailmansodat"

Britannian pääministeri Gordon Brown on puhunut ilmastoasioista. Hänen mukaansa joulukuisella Kööpenhaminan ilmastokokouksella ei ole varaa epäonnistua.

Brown sanoi, että mikäli Kööpenhaminan kokous epäonnistuu, joudumme maksamaan kovan hinnan. Hänen mukaansa, ilmastonmuutoksen karkaaminen käsistä olisi pahempaa kuin maailmansodat.

Ensimmäisessä maailmansodassa sotilaita arvellaan kaatuneen 8,5 miljoonaa. Kun arvioidaan, että ensimmäisessä maailmansodassa sotilaita kuoli kymmenen kertaa enemmän kuin siviilejä, päästään yhteensä 9,3 miljoonaan kuolleeseen.

Toisen maailmansodan saldot ovat sitten jo hieman erilaiset eli yhteensä kuolleita arvioidaan olleen noin 62 miljoonaa.

Maailmansodat yhteenlaskien kuolleiden lukumäärä nousee yli 70 miljoonan.

Sitä juttu ei tietystikään kerro tarkoittiko Brown vain kuolonuhreja vai jotain muuta. Wikipedia kertoo ilmaston lämpenemisen seurauksista kuiten viitteellisesti seuraavaa:

"Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että ilmastonmuutoksen seuraukset aiheuttavat vuosittain noin 150 000 ihmisen kuoleman ja 5 miljoonaa sairaustapausta. IPCC arvioi, että yhden asteen lämpötilanousu altistaisi 75–250 miljoonaa ihmistä puhtaan veden puutteelle; kahden asteen nousu altistaisi 350–600 miljoonaa ihmistä ja kolmen asteen nousu 1,8 miljardia ihmistä."
Oli miten oli, mikäli ilmastonmuutoksen hillinnässä epäonnistutaan, seurauksena on joka tapauksessa monen muun murheen lisäksi kuolemaa ja inhimillistä kärsimystä.

Ehkä Brownin vertaus ei ole aivan pielessä.

sunnuntaina, lokakuuta 18, 2009

Some day classic: Little B's Poem

Nytpäs sunnuntaiklassikkojen sarjassa esitetään peräkkäisinä viikkoina muutama biisi, joilla on tietty yhteys toisiinsa. Jos joku ensimmäisenä keksii syyn tämän tai seuraavien viikkojen biisien soittamiseen täällä, saa palkinnoksi ihan uniikin haikun. Totuus paljastuu marraskuun puolessa välissä. Mutta ennen sitä, olkaapa hyvä:

Little B's Poem on vibrafonisti Bobby Hutchersonin tunnetuimpia biisejä vuodelta 1965. Se on julkaistu Hutchersonin albumilla Components.

Vuonna 1941 syntynyt Hutcherson on tullut tunnetuksi lähinnä free jazz-, hard bop- ja post-bop-muusikkona. Hän on levyttänyt myös sellaisten jazzkuuluisuuksien kuin Jackie McLean, Eric Dolphy, Andrew Hill, Grachan Moncur III, Joe Chambers, Freddie Hubbard, Grant Green, McCoy Tyner ja Joe Henderson kanssa.

Hutchersonin oman yhtyeen levytysura alkoi vuonna 1965 ja viimeisin albumi, For Sentimental Reasons, on julkaistu vuonna 2007.

Video on vuodelta 1989 ja siinä Hutcherson esiintyy pianisti Herbie Hancockin, basisti Ron Carterin ja rumpali Tony Williamsin kanssa, jotka kaikki tunnetaan myös Miles Davisin toisesta suuresta kvintetistä.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, lokakuuta 17, 2009

Heliosfääri ja sen kirkas nauha

Heliosfääri on ihmisen mittakaavassa valtava alue, joka ulottuu kauas Pluton radan ulkopuolelle. Kuitenkin se on alue, joka kuuluu meistä lähimmän tähden eli Auringon vaikutuspiiriin. Wikipedian mukaan se on "eräänlainen aurinkotuulen täyttämä kupla, joka ulottuu 150–200 AU:n päähän auringosta".

Heliosfääri aurinkotuulineen suojelee myös meitä avaruudesta tulevalta säteilyltä ja kaasupilviltä, jotka pyrkivät tunkeutumaan aurinkokuntaamme.

Heliosfääri on ollut varsin tuntematon, kunnes nyt NASA:n IBEX (Interstellar Boundary Explorer)-luotain on tehnyt alueesta ensimmäisen kartan.

Tutkijoiden hämmästys on suuri kun he huomasivat heliosfäärin olevan jaettu kahtia kirkkaalla ja hehkuvalla nauhalla. Sen alkuperä ja merkitys on toistaiseksi tutkijoille tuntematon. Tutkijat sanovat ettei nauha hehku millään tavanomaisella tavalla.

Kyseessä ei ole valonlähde, vaan pikemminkin hiukkaslähde. IBEX:in mittalaitteet pystyvät mittaamaan näitä hiukkasia, jotka ovat syntyneet alueella, missä aurinkotuuli on jo hidastumassa sen lähestyessä avaruudessa tähtien välisestä aineesta koostuvia kaasupilviä.

Tutkijat ovat havainneet, että hehkuva ja kiemurteleva nauha kulkee suhteessa galaktiseen magneettikenttään sen normaalin suuntaisesti hieman heliosfäärin ulkopuolella. Se ei ole enää sattumaa. Sen merkitystä ei kuitenkaan vielä tiedetä.

Mitä väliä tällä nyt sitten on? sitä ei kaiketi vielä tiedetä, mutta asia liittyy siihen, miten aurinkokuntamme kytkeytyy muun galaksin muodostamaan kokonaisuuteen ja toimintaan. Ehkä tämän nauhan ymmärtämisen kautta ymmärrämme myös paremmin sen miten aurinkotuuli suojelee meitä interstellaarisen avaruuden vaaroilta.

NASA on lähettänyt aikaisemmin kaksi luotainta eli Voyager 1:n ja Voyager 2:n. Ne ovat pääseet heliosfäärin reunoille, mutta ovat tämän hehkuvan nauhan molemmin puolin eivätkä ole siihen osuneet. Tavallaan tässä on huonoa tuuria mukana. IBEX sen sijaan on tekemässä heliosfääristä uutta karttaa ja sen toivotaan valottavan asiaa lisää.

Sijaintinsa puolesta nauha tuskin aiheuttaa maailmanloppua tai muuta harmia, sillä Maa ei ole sinne ajautumassa. Todennäköisesti tämä hehkuva nauha on ollut omalla paikallaan hyvinkin kauan eli siitä lähtien kun Aurinko on syntynyt. Voi olla, että nauhan merkitys lopulta osoittautuu meille hyvinkin tärkeäksi.

Ihmiskunta katsoo usein tähtiin, mutta unohtaa oman lähipiirinsä olevan senkin vielä varsin tuntematon.

Kuva ja lähdetiedot: Science@NASA.

(via Pinseri)

Ydinvoima on tarpeeton riski

Loppuviikolla hallitus linjasi pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikkaa todeten, että vuoteen 2050 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi leikata 80 % vuoden 1990-tasoon nähden. Se on suuri haaste koko yhteiskunnalle, mutta erityisesti energiapolitiikalle.

Sen toteuttamiseksi ei tarvita ydinvoimaa, kuten Luonnonsuojeluliitostakin todetaan.

Selonteko asettaa etusijalle energiatehokkuuden parantamisen ja energiansäästön. Samalla linjataan tekemään kestävästä teknologiasta Suomen talouden uusi tukijalka. Uusiutuvaa energiaa pitää lisätä.

Ydinvoimasta seloteon idea on se, että se voi olla poliittisesta linjauksesta riippuen mukana kuviossa. Tuo on tavallaan turha ajatus. Suoraselkäisempää tukea kestävälle strategialle olisi selonteosta saanut panostamalla suoremmin uusiutuvaan energiaan ja teknologian kehitykseen.

Tarvittava kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen on iso kokonaisuus, jota ei ratkaista pelkästään teknisin keinoin. Muutokseen tarvitaan myös meidän käyttäytymisemme muuttumista.

* * *

Viikon ydinvoimauutinen on sekin, että Olkiluotoon rakennettava viides virhe eli Olkiluoto 3-ydinreaktori saattaa jälleen myöhästyä lisää. Viimeisin valmistumisen arvio on kesässä 2012.

Viiveet työmaalla ovat kasaantuneet, atuomaatiojärjestelmien suunnittelu on viivästynyt ja kaiken kukkuraksi Säteilyturvakeskus on keskeyttänyt aliurakoitsijan hitsaustyöt työmaalla, koska jäähdytysjärjestelmän putkistojen hitsauksissa havaittiin puutteita.

Arviot kustannuksista ja aikatauluista, joita tämän kompuroivan teollisuushankkeen lupaa haettaessa on esitetty, ovat pettäneet pahasti.

Nyt poliitikoille ollaan esittelemässä uusia ydinvoimalahankkeita ja niissäkin esitetään kauniita arvioita. Olkiluoto 3:sta voi kuitenkin pitää esimerkkinä siitä, mikä on todellisuus.

Kuten Greenpeacesta todetaan Olkiluoto 3:sen hanke osoittaa, ettei uusia hankkeita voida toteuttaa turvallisesti ja taloudellisesti.

Kun tällaista suurta laitosta tehdään liiketaloudellisin perustein ja hanke on menossa mönkään, myös laadusta ryhdytään tinkimään kustannusten pitämiseksi kurissa.

Yhteiskunnalle tällaiset hankkeet, joiden aikataulu menee vuositolkulla pieleen, ovat myös riski. Energiahuollon kannalta on lähes hölmöyttä rakentaa energiakapasiteettia esimerkiksi Olkiluoto 3:n kokoisina yksiköinä. Kun se kapasiteetti ei ole käytettävissä, tarvitaan korvaavaa energiaa ja silloin kokonaisuuden tehokkuudesta karsitaan.

Ydinvoima on huono strateginen valinta ja yhtään uutta laitosta ei tarvita.

Ärsyttävä ilmiö

Minkä ihmeen takia joissakin musiikkia sisältävissä CD-tallenteissa on käytetty sellaista näennäisesti nerokasta ideaa, että levyn loppuun on pistetty levyn biisilistassa esiintymätön kappale? Yleensä se on vielä sijoitettu pitkällä viiveellä (esimerkiksi 10 minuuttia) näkyvän listan viimeisen biisin jälkeen. Joskus tämä näkyy soittimen biisiluettelossa siten, listalla on kaksi ylimääräistä biisiä, joista toinen on mykkä.

Tuo ylimääräinen bonus-biisi normaalisti ei ole mikään kovinkaan erikoinen, vaan ikäänkuin jämäbiisi, jonka olisi ihan hyvin voinut jättää pistämättä koko levylle.

Täysin tyhmä konsepti siis.

Ai miksi tämä nyt ärsyttää? No ihan siksi, että kun sitä levyä kuuntelee, soitin menee mykäksi listan viimeisen biisin jälkeen epämääräiseksi ajaksi ja sitten joskus sieltä tulee jotain ennen kuin se levy loppuu. Saahan sen loppumaan tietysti aikaisemminkin, mutta se vaatii manuaalisia toimenpiteitä ja kaukosäätimen turhaa näpräilyä. Ja niin edelleen.

Jos haluan kuunnella hiljaisuutta, osaan tehdä sen ilman mitään levyjäkään.

Joo. Tiedetään. Maailmassa on pirun paljon isompiakin murheita.

torstaina, lokakuuta 15, 2009

Skywatch Friday: Sun behind the curtains


More pictures from Skywatch Friday.

Blog Action Day '09: Ilmastonmuutos


Tänään on vuotuinen Blog Action Day. Tämän vuoden teema on ilmastonmuutos.

Kuin päivän kunniaksi Suomen hallitus julkisti tulevaisuusselonteon ilmasto- ja energiapolitiikasta pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapolitiikan linjaamiseksi. Sen olennainen viesti on YLEn jutun mukaan:
"Suomen ilmastopäästöjä pitäisi karsia vähintään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Tämä edellyttää käytännössä lähes päästötöntä energiataloutta ja tieliikennettä."
Kerrankin jostain ympäristöselonteosta sekä energiafirmat että ympäristöjärjestöt ovat tyytyväisiä. Tavoite onkin hyvä ja kannatettava.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että se on vasta tavoite ja että päästöttömään energiatalouteen ja tieliikenteeseen pääseminen on pitkän tien ja suurten muutosten takana. Tähän mennessä emme ole vielä kunnolla edes aloittaneet tämän taipaleen tekemistä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii konkretiaa ja se vaatii määrätietoisuutta.

Asia on varsin suuri, sillä kuten pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) Helsingin Energian 100 -vuotisjuhlassa tiistaina ilmastonmuutos on jo taloutta vahvempi realiteetti. Se on aika isosti sanottu ja pitää sisällään varsin suuren yhteiskunnallisen ajatuksen.

Maaseudun Tulevaisuuden mukaan Vanhanen sanoi myös:
”Jatkossa energiapolitiikan valintoja ei määrää energian tuotantohinta, vaan tarve saavuttaa päästötavoitteet”
Tämän pitäisi olla tavoitteena jo nyt eikä "jatkossa".

Ilmastonmuutoksen hillinnällä on oikeasti kiire, sillä esimerkiksi viimepäivien uutiset ovat kertoneet esimerkiksi Jäämeren sulavan arvioitua nopeammin. Pohjoinen Jäämeri on brittitutkijoiden mukaan jo 20 vuoden sisällä kesäisin täysin jäätön ja kesäisin purjehduskelpoinen jo kymmenen vuoden kuluessa.

Samaan aikaan Siperiasta kerrotaan uutisia ikiroudan sulamisesta. Se vapauttaa metaania, jonka ilmakehää lämmittävä vaikutus on jopa 20 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin. Siperiassa sijaitsee noin neljännes koko maailman maahan varastoituneesta metaanista.

Tällaiset eivät ole ollenkaan hyviä uutisia, vaan kertovat siitä, että luonnossa on tapahtumassa suuria muutoksia, joihin meillä ei kenties ole enää valmiutta vastata.

Sen takia on ensiarvoisen tärkeää, että poliitikot joulukuussa Kööpenhaminassa saavat aikaiseksi riittävän ilmastosopimuksen ja että me kuluttajat ja kansalaiset kannamme oman kortemme kekoon esimerkiksi kulutusvalintojen ja tekemistemme muodossa. Kyllä me osaamme, jos haluamme.

tiistaina, lokakuuta 13, 2009

Nykyistä elintasoa ei pidä säilyttää

Spekuloidaanpa hieman elintasolla. Ja varsinkin teollisuusmaiden - Suomi mukaanlukien - elintasolla. Näin ihan vaikkapa siksi, että vähän väliä näkee julkisuudessa vaatimuksia siitä tai tästä, "jos aiomme säilyttää nykyisen elintasomme".

Kun elintaso ymmärretään yleensä aineellisena elämisen tasona ja samalla meidän ekologinen jalnjälkemme on maailman suurimpia, on kysymys nykyisen elintason säilyttämisestä varsin epämiellyttävä. Meidän pitäisi laskea elintasoamme, ei nostaa tai edes säilyttää nykyisellään.

Erään arvion mukaan tarvittaisiin 4,5 maapalloa ruokkimaan kaikki maailman ihmiset, jos kaikki eläisivät kuten me. Se ei ole mahdollista, kaukana siitä.

Tietystikään asia ei ole näin yksinkertainen. Ensinnäkin elintaso ei jakaudu mitenkään tasaisesti maapallolla tai edes Suomessa. Toiseksi elintaso voidaan määritellä myös toisin. Kolmanneksi, keskeisin ongelma on tuo ekologinen jalanjälki.

Jälkimmäisestä ei ole vaikeaa todeta, että se kulkee itse asiassa käsi kädessä nykyisin vallalla olevan elintasokäsityksemme kanssa.

Nykymenolla jo nykyisin elävät sukupolvet tulevat kohtaamaan sen todellisuuden, mihin nykymuotoinen elintaso ja sen jahtaaminen materiaalista kasvua lisäämällä on johtanut. Tulevien sukupolvien osalta muutospaine on vieläkin suurempi.

Luonnon prosesseissa on se veikeä puoli, että niistä ei voi päättää. Nuo prosessit määrittyvät ihan oman lainsäädäntönsä kautta ja ihminen yhtenä sen osana voi vain sopeutua kokonaisuuden muutoksiin.

Meidän siis joko täytyy tasapainottaa ekologinen jalanjälkemme tai se tasapainottuu luonnon prosessien kautta. Jälkimmäiset eivät kysy myöskään sosiaalisen oikeudenmukaisuuden perään.

Ensimmäinen taas vaatii suurta poliittista rohkeutta ja kansalaisten hyväksyntää sille, että suunta muuttuu meidän kustannuksellamme. Missä ovat oikeasti rohkeat poliitikot?

maanantaina, lokakuuta 12, 2009

Ilmastoratkaisujen aika

Ilmastoasioissa on hiljalleen tullut ratkaisun hetket.

YK aikoo huomenna julkistaa ehdotuksensa, jonka pohjalta solmittaisiin uusi kansainvälinen ilmastosopimus. YK:n ratkaisun yksi keskeinen tekijä uutisen mukaan on pyrkimys saada kehitysmaat mukaan päästävähennyksiin päästöttömän energian takuuhinnalla. YLEn uutisen mukaan:

"Kehitysmaat saavat energiaa, jonka niiden asukkaat kykenevät maksamaan. Investoijat saavat takuuhinnan ja myyntihinnan välisen erotuksen, mikä tekee investoinnit houkutteleviksi. Erotuksen maksavat kehittyneet maat varta vasten perustettavan globaalin energiarahaston kautta."
Jostakin ilmastosopimuksen ympärillä pyörivä solmu pitää saada aukeamaan.

* * *

Päivän toinen uutinen YLEltä kertoo, että Afrikan maat aikovat lähestyä kehittyneitä maita vahingokorvausvaatimuksin. Kyse on kymmenien miljardien dollarien vaatimuksesta vahingoista, joita ilmaston lämpeneminen aiheuttaa Afrikalle.

Arvion mukaan kehitysmaat kärsivät 80 % ilmastonmuutoksen aiheuttamista vahingoista, vaikka ne tuottavat vain kolmasosan maailman kasvihuonekaasupäästöistä.

Uutinen kertoo:
Afrikan unionin puheenjohtaja Jean Ping muistutti, että Yhdysvaltain osavaltion Texasin 30 miljoonaa asukasta tuottaa yhtä paljon kasvihuonekaasuja kuin miljardi afrikkalaista yhteensä.
Kun vielä otetaan huomioon se, miten nykyinen tilanne on päässyt syntymään, niin on vähintäänkin reilua, että kehittyneet maat maksavat laskua, joka kehitysmaille tässä myllerryksessä aiheutuu.

* * *

Myllerryksestä tässä kaikessa pitemmällä aikavälillä todellakin saattaa siis olla kysymys.

Kalifornian yliopiston tutkijat ovat selvittäneet olosuhteita, jotka vallitsivat silloin kun ilmassa olevan hiilidioksidin määrä oli viimeksi lähellä nykyistä tasoa eli 20 miljoonaa vuotta sitten. Silloin hiilidioksidipitoisuus säilyin noin 6 miljoonaa vuotta noin 400 ppm:ssä. Nyt lukema on noin 386 ppm.

Tutkijat ovat selvittäneet asiaa mm. tutkimalla merenpohjan kerrostumissa olevia huokoseläimiä.

Tekniikka & Talouden jutun mukaan:
”Olemme osoittaneet, että edellisen kerran kun hiilidioksidin määrä säilyi lähellä nykyistä tasoa, Antarktiksella ei ollut jääpeitettä ja merenpinta oli 25–40 metriä korkeammalla”, sanoi tutkimuksen vetäjä Aradhna Tripati Kalifornian yliopistosta BBC:lle.
Kyseessä on myös yksi tutkimus, joka vahvistaa käsitystä, jonka mukaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden ja ilmaston lämpenemisen välillä on selvä yhteys. Tulevan ilmaston ennustamiseen tätä tutkimusta ei voi käyttää, mutta mitä ilmeisimmin suurista muutoksista maapallolla on kysymys.

Samalla on yhä ilmeisempää, että nyt käsittelyssä olevat päästöjen vähennystavoitteet eivät ole riittäviä, vaan päästöjä pitäisi pystyä leikkaamaan selvästi rajummin.

* * *

On ilmeistä, että nykyisen kaltaista elintasoa ei teollistuneissa maissa nykyisessä muodossaan voida ylläpitää loputtomasti. Joko me tingimme siitä vapaaehtoisesti tai luonto hoitaa asian toisella tavalla.

Toinen asia on se, että elintaso ei maapallolla nytkään ole jakautunut ollenkaan tasan. Se tarkoittaa sitä, että ilmastonmuutoskeskusteluissa on oltava myös vahva sosiaalinen näkökulma.

Jäätön viidessä vuodessa?

"Tutkijat ennustavat, että lukuun ottamatta pientä aluetta Ellesmeren saaren tuntumassa, Pohjoisesta jäämerestä tulee jäätön viidessä vuodessa."

Oliskohan aika ryhtyä toimeen?

Lähde: Greenpeace.

Voiko rappusilla huvitella?

Kyllä voi...

Teoria on siis se, että hupi on helpoin keino ihmisten käyttäytymisen muuttamiseksi. Teoria ei ihan väärä taida olla.

Lähde: Thefuntheory.com

(via Bad Astronomy)

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009

Some day classic: Luka

Nyt on hyvä paikka soittaa sunnuntaiklassikkona seuraava biisi:

Luka on yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijä Suzanne Vegan biisi vuodelta 1987. Biisi julkaistiin Vegan kenties kaikista tunnetuimmalla albumilla Solitude Standing.

Luka kertoo väkivallan kohteeksi joutuneesta pojasta ja se julkaistiin myös singlenä. Single menestyi hyvin päätyen esimerkisi U.S. Billboard Hot 100-listalla sijalle 3. Brittien singlelistalla Luka sijoittui parhaimmillaan sijalle 23, mutta esimerkiksi Puolassa biisi nousi listojen kärkeen.

Luka oli toinen Solitude Standig-albumin singleistä. Se toinen oli biisi nimeltään Tom's Diner.

Suzanne Vega aloitti levytysuransa vuonna 1985 ja viimeisin albumi Beauty & Crime julkaistiin vuonna 2007. Vega on julkaissut albumeja harvakseltaan ja studioalbumeja matkan varrelle onkin kertynyt yhteensä 7 kappaletta. Ne ovat kuitenkin kaikki eheitä paketteja ja huolenna tehtyjä.

Suurempaa listamenestystä Vegan kohdalle ei ole kolmen ensinnäisen albumin Suzanne Vega, Solitude Standing, Days of Open Hand jälkeen tarttunut. Kuitenkin esimerkiksi vuonna 2001 julkaistu Songs in Red and Gray on erittäin kuuntelemisen arvoinen kokonaisuus. Kyseessä on kuitenkin yksi keskeisistä folk-henkisistä artisteista, jotka nuotittaneet viime vuosikymmeniä.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, lokakuuta 10, 2009

Kapinaa mediamaksua vastaan

Ylen rahoittamiseksi kaavailtu mediamaksu, jota on tituleerattu myös yleveroksi herättää vastustusta. Se on perusteltua, sillä laki on yksinkertaisesti huono.

Verkosta löytyy myös mediamaksua vastustava verkkosivusto ja maksua vastaan on suunnitteilla myös mielenosoituksia.

Kuten asiaan kuuluu, myös Facebookista löytyy mediamaksua vastustavat ryhmät. Ryhmässä "Täysimittainen kapina mediamaksua vastaan" on tällä hetkellä lähes 70 000 jäsentä. Ryhmässä "Vastustan Yle-veroa" on jäseniä lähes 24000 jäsentä. Lisäksi omat ryhmänsälöytyvät IRC:stä, IRC-Galleriasta ja mediamaksua vastaan kerätään nimiä parillakin adressilla.

Adressi "YLEn mediamaksu" on kerännyt lähes 21000 nimeä ja "Jyrkkä EI YLEn mediamaksulle!" reilut 7000 nimeä.

Aiheesta tässä blogissa muualla:


Miksi aktivistit protestoivat?

Voi ilmastoasioista puhua ihan suomeksikin:

(via Greenpeace)

Vuotavia dokumentteja

Iso-Britannian puolustusministeriölle on käynyt hassunkurinen moka.

Ministeriössä on laadittu suunnilleen 2400-sivuinen restricted-merkinnällä luokiteltu dokumentti siitä miten estää tietoja vuotamasta julkisuuteen ja kuten arvata saattaa, kyseinen dokumentti on vuotanut Wikileaks-sivustolle kaikkien asiasta kiinnostuneiden ihmeteltäväksi.

Niinhän se taitaa vähän olla, että paras tapa saada jokin asia julkisuuteen on luokitella se salaiseksi.

* * *

Wikileaksista löytyy myös Suomea koskevaa materiaalia, kuten vaikkapa suomalaisen internet-sensuurin domainlista.

EU:n osalta yksi viimeaikaisista vuodoista on dokumentti, jossa kerrotaan EU-rahoitteisesta tiedonkeruujärjestelmä INDECT:stä. Järjestelmällä pyritään haravoimaan sosiaalisen median verkostoja kuten blogeja ja keskustelupalstoja sekä muodostaa dokumentteja yksilöistä, organisaatioista ja niiden suhteista.

(via net.nyt)

Ilmastoasiat seisovat

Kööpenhaminan ilmastokokoukseen tähtäävät neuvottelut ovat edenneet nihkeästi. Bangkokissa juuri päättynyt neuvottelukierros pääsi hieman eteenpäin asioissa, mutta isot kysymykset ovat edelleen auki ja jäävät siis Kööpenhaminan kokoukseen.

Auki on siis edelleen esimerkiksi kehittyneiden maiden päästövähennystavoitteet ja niiden riittävyys verrattuna tieteen asettamiin vaatimuksiin sekä kehitysmaiden toimet ja niiden rahoittaminen.

Neuvotteluprosessia on käyty pari vuotta ja se on jatkuvasti jumittanut siihen, etteivät rikkaat maat saa aikaiseksi päätöksiä päästöjen leikkaustasosta.

Kehitysmaat ja kehittyvät maat eivät puolestaan lähde avamaan peliä ennen kuin suuret saastuttajat tekevät omat linjauksensa. sitä taas hidastaa se, ettei esimerkiksi Yhdysvalloilla ole omaa lainsäädäntöä valmiina. Näin Yhdysvallat ovat menettämässä ajattelemansa mahdollisuuden johtaa tätä prosessia.

Eräiden arvioiden mukaan Kööpenhaminassa saadaan aikaiseksi sopimus, mutta on niitäkin, jotka sanovat prosessin olleen liian hidas.

Lähitulevaisuus näyttää tuleeko tästä neuvotteluprosessista muuta kuin päästöjä.

perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Ei hiilivoimaa eikä ydinvoimaa

Nyt rakenteilla olevaa ja reippaasti myöhästyvää viidettä ydinvoimalaa suunniteltaessa poliitikoille lupailtiin, että sillä korvattaisiin kivihiili-ja turvevoimaloita. Ydinvoiman takana olevat energiafirmat rakentavat kuitenkin koko ajan lisää hiilivoimaa.

Samaa pajunköyttä ilmeisesti yritetään myös syöttää uusien ydinvoimahankkeiden perusteluksi.

Niinpä Greenpeacen aktivistit ovat kiivenneet Meri-Porin ja Tahkoluodon hiilivoimalaitosten yhteiseen savupiippuun.

Ydinvoiman luvattu tuovan paljon muutakin, mitä ei ole näkynyt.

Kestävään energiastrategiaan ei tarvita hiili- eikä ydinvoimaa, sillä sen voi perustaa energiatehokkuuden parantamiselle ja uusiutuvalle energialle.

Käynnissä olevassa energiakeskustelussa on esitelty ideoita, joiden mukaan kaikille kolmelle luvanhakijalle pitäisi antaa lupa rakentaa joskus ydinvoimalansa, vaikka niitä ei nyt heti tarvittaisikaan. Idea on strategisesti huono ja surkea, sillä siten suljettaisiin energiastrategia kymmeniksi vuosiksi tiukasti ydinvoimakeskeiseksi.

Siinä taas ei ole mitään järkeä, sillä maailma muuttuu energia-asioissakin kiivasta vauhtia ympärillä ja teknologia kehittyy.

Ainoa oikea uusien ydinvoimalupien määrä on nolla. Samalla hallituksen jo käsiin vanhentuneen energiastrategian voisi pistää uusiksi.

torstaina, lokakuuta 08, 2009

tiistaina, lokakuuta 06, 2009

Kohta maksamiseen tarvitaan opasta?

Kylläpä politiikka näyttää näinä aikoina kummalliselta. Melkein voisi sanoa kansalaisten näkökulmasta haitalliselta.

Jos nyt ohitetaan vaalirahasekoilu, missä näytetään saavan aikaan jopa järkeviä ratkaisuja, politiikasta nousee varsin hölmöjä ilmiöitä esiin.

Päivän demokratian kukkanen-pystin voisi ojentaa Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälälle (kesk.). Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka moitti varsin suosasanaisesti sosiaali- ja terveysministeriötä siitä, että se muutti Lääkelaitoksen lääkealan keskukseksi ja siirsi sen Helsingistä Kuopioon. Jonkan mukaan siirtopäätös tehtiin liian kiireesti ja ilman kunnon valmistelua. Päätökset tehtiin epäselvästi ja hyvää hallintotapaa rikkoen.

Hyssälän mielestä tässä päätöksessä, jonka on arvioitu osaavan henkilökunnan irtisanoutuessa myös vaikuttavan haitallisesti lääketurvallisuuden turvaamiseen, ei ole mitään ongelmaa, kun se on tehty lakia noudattaen.

Veronmaksajien kannalta tilanne on se, että ilmeisen tarkoitushakuinen päätös tehtiin ilman riittävää asiantuntijatietoa ja samalla pahimmassa tapauksessa tuhlataan reippaasti. Muutenkin tämä alueellistaminen on osoittautumassa varsin huonoksi operaatioksi.

* * *
Eduskunnassa käsitellään hallituksen esitystä maksupalvelulaista, jolla on tarkoitus saattaa voimaan EU:n maksupalveludirektiivi.

Eräiden näkemysten mukaan tämä laki käytännössä tappaa kännykkämaksamisen. Kännykällä voi nykyisellään maksaa erilaisia pieniä asioita kuten paikallisliikenteen lippuja tai vaikkapa taloyhtiöiden peruvuoroja. Pieniä asioita, jotka helpottava tavallisen tallaajan elämää kummasti. Takaisin kolikoilla maksamiseenko pitäisi siirtyä.

Samainen laki on myös näköjään johtamassa siihen, että kohta kansalaiset eivät enää tiedä mitä maksaminen maksaa. Lakiesityksen mukaan kun kauppiaat voisivat ensi vuoden toukokuusta lähtien ryhtyä perimään luottokortin käsittelymaksut asiakkailta.

Korttimaksamisesta on siis tulossa kuluttajalle kalliimpaa ja mahdollisesti se riippuu vieläpä siitä millä kortilla maksaa. Muutenkin luottolaitokset ja pankin pomputtavat maksamisen suhteen sekä kuluttajia että kauppiaita.

On oikeastaan turha puhua toivorikkaasti siitä tällaisessa asiassa, että avoin kilpailu puristaisi pankkien ja luottolaitosten maksamiseen perustuvat veloitukset jotenkin alas. Näin siksi, että pankkiala on suljettu business ja korttimaksamisen vaihtoehto on käteinen raha. Jos ostokset ovat käteisellä ostettaessa kuluttajalle halvempia, se on potentiaalinen vaihtoehto.

* * *

Tällaiset ihmisten elämää monimutkaistavat viritelmät ovat vain osoitus siitä, että poliittistaloudellinen lainsäädäntöä ja toimintamekanismeja virittelevä eliitti on irti tavallisen ihmisen arjesta.

Jos professoritason koulutuksen saanut kokenut kansanedustaja ehdottelee maksupalvelulain vaikeaselkoisuuden vuoksi joka kotiin lähetettävää opasta tulevasta maksamisesta, on jossain mennyt joko ymmärtämättämyyden tai ahneuden vuoksi tolkku.

Tällaisia lakeja ei ole tarpeen säätää. Tolkkua saanee käyttää myös niiden EU-direktiivien kanssa.

Siis ajatelkaa nyt. Kyse on vain maksamisesta. Menen kauppaan, pistän ostoskoriin purkin maitoa ja kävelen kassalle ja siinä vaiheessa tarvitaan jotain opasta? Oi aikoja, oi tapoja.

Nälkäiset vanhukset

Uutiset kertovat, että Helsingissä sadat vanhukset valittavat päivittäin siitä, että ovat jääneet ilman ruokaa.

Jutun mukaan Helsingin kaupungin kotiateriapalveluista huolehtiva liikelaitos Palmia ei pysy tehtäviensä tasalla ja pahimmillaan vanhukset ovat jääneet päiväkausiksi ilman aterioita. Palmia puolestaan kertoo, etteivät he saa terveyskeskuksesta ajantasaisia asiakastietoja.

Oli nyt vika missä tahansa, se ei ilmeisesti poista sitä tosiasiaa, että ongelma on olemassa. Jos sadat ihmiset valittavat tilannetta, se ei tietenkään ole tällaisessa asiassa hyväksyttävää. Ei vaikka asiakkaita päivittäin olisikin tuhatmäärin.

YLEn pikaisesti tekemän soittelukierroksen perusteella vanhusten ruokahuolto pystytään hoitamaan esimerkiksi Rovaniemellä, missä välimatkat saattavat olla sadan kilometrin luokkaa.

Kyse on ihan oikeasti vain siitä toimiiko järjestelmä vai ei, sekä siitä välitetäänkö sen toiminnasta. Rahasta sen ei pitäisi olla kysymys tai jos on, niin voidaan kysyä miksi ihmeessä sitten maksamme veroja?

Ihan vaan huvin vuoksi olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta ilmoitusta esimerkiksi HS:n asiakaspalvelu saa päivittäin kadonneista lehdistä ja mikä on reaktio, jos valittajia on päivittäin satoja. Tuskinpa ainakaan se, ettei asialle tehdä mitään.

Menossa on myös Vanhusten viikko.

EDIT klo 20.12
Helsingin kaupungin liikelaitos Palmia lupaa kotiateriatoimitustensa normalisoituvan tällä viikolla. Olisikohan tähänkään asiaan saatu vauhtia ilman kansallisen tason julkisuutta?

maanantaina, lokakuuta 05, 2009

Soittopelit

Nyt on sellainen meininki, että ei jaksa kovin paljoa vakaviin puheenaiheisiin tarttua. Siispä kaivetaan soittopelit esiin.

BallDroppings
on addiktiivinen vempele, jossa viivoja vetelemällä saadaan putoilevista palloista ääntä aikaiseksi. Se löytyy erilaisilla tekniikoilla toteutettuna, mutta verkossa sitä voi kokeilla esimerkiksi JavaScript-versiona.

iNudge on taas systeemi, jossa 8 erilaista soundia ja rastittelemalla matriisiin saadaan aikaiseksi erilaisia looppeja, joista syntyy aika veikeät äänimaailmat.

Jos taas haluat säveltää ihan oikeilla nuoteilla ja nuottiviivastolla, oikea paikka voisi olla vaikkapa Noteflight. Siellä voi myös kuunnella omia tuotoksiaan, kunhan ne ensin on säveltänyt.

sunnuntaina, lokakuuta 04, 2009

Lasku ja maksaja

Maailmanpankin pääekonomisti Justin Lin arvioi ilmastonmuutoksen kustannuksista jopa 80 % lankeavan kehitysmaille, vaikka ne tuottavat vain kolmanneksen maailman kasvihuonekaasupäästöistä.

Tästä on myös kyse Kööpenhaminan ilmastokokouksessa ja siellä käsiteltävässä sopimuksessa. Teollisuusmaiden olisi syytä kantaa oma vastuunsa, sillä historiallisesti päästöt ovat nimenomaan sieltä lähtöisin. Kysymys on siis myös kansainvälisestä oikeudenmukaisuudesta.

* * *

Päivän toinen uutinen kertoo, että Suomi on kuin varkain saavuttamassa Kioton ilmastosopimuksen tavoitteen eli 71 miljoonaa tonnia. Vielä vuonna 2007 päästömme olivat noin 10 % tavoitetason yläpuolella.

Yksi syy päästöjen vähenemiseen on energiantuotannon ja kulutuksen hupeneminen sekä vesivoiman lisäänytnyt käyttö. Arvion mukaan viime vuonna energian kokonaiskulutus pieneni edellisvuodesta 4,7 %.

Asia ei vielä tällä ole selvä, sillä Kioton sopimuksen tavoitetasot eivät ole ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta riittäviä. Päästöjä on leikattava vielä roimasti.

On sinänsä hyvä, että Kioton sopimuksen tavoitetaso saavutetaan, mutta nyt olisi viimeinen aika tehdä jotain sen suhteen, etteivät päästöt karkaa käsistä kun talouden kasvukausi jälleen alkaa.

Some day classic: Alabama

Kantaa voi ottaa, vaikka ei sano sanaakaan:

Alabama on John Coltranen säveltämä kappale, joka on julkaistu vuonna 1963 albumilla Live at Birdland.

Kappale on tehty kannanotoksi Ku Klux Klanin rasistiseen pommi-iskuun Yhdysvaltojen Alabaman Birminghamissa kirkkoon syyskuun 15. päivä vuonna 1963. Pommi-iskussa kuoli 4 tyttöä.

Cotrane on niitä muusikoita, jotka ovat määrittäneet kokonaisen musiikkigenren suuntaa. Häntä pidetään Charlie Parkerin ohella keskeisimpänä jazzin historian saksofonistina. Itse asiassa Parker oli Coltranelle esikuva.

Coltranen ura sai vauhtia vuonna 1955, jolloin hän työskenteli mm. Thelonious Monkin ja Miles Davisin kanssa. Hän oli mukana Davisin ensimmäisessä suuressa kvintetissä, joka työsti vuonna 1956 klassiset albumit Cookin', Relaxin', Workin' ja Steamin'. Ensimmäiset levytykset Coltrane oli tehnyt jo vuonna 1946.

Myöhemmin hän oli mukana myös Davisin kenties kaikista kuuluisamman jazzalbumin Kind of Bluen tekemisessä vuonna 1959.

Ensimmäisen oman yhtyeensä Coltrane muodosti vuonna 1960. Coltranen omalta levytysuralta löytyy bebop-, hard bop-, free jazz- ja avant-garde jazz-klassikoita.

Coltranen omalta levytysuralta löytyy sellaiset merkkiteokset kuin Blue Train, Giant Steps, My Favorite Things, Olé Coltrane, A Love Supreme, Ascension ja Meditations.

Coltrane kuoli maksasyöpään 7. heinäkuuta vuonna 1967.

Videolla esiintyy John Coltrane Quartet, jossa Coltranen lisäksi soittavat pianisti McCoy Tyner, basisti Jimmy Garrison ja rumpali Elvin Jones.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, lokakuuta 03, 2009

OnOff-suhde ja tempaus

Pari vinkkiä tulevalle viikolle.

5.-11.10. vietetään Energiansäästöviikkoa. Kannattaa aloittaa OnOff-suhde ja pudotella turha sähkönkulutus pois. Se säästää sekä rahaa, että ympäristöä. Energian säästäminen ei ole vaikeaa, kunhan katsoo ympärilleen ja pohtii mitä oikeasti tarvitsee.

Energian säästäminen on oikeastaan sellainen asia, että ei ole mitään erityisiä syitä, miksi sitä ei harrastaisi.

Ensi viikolla myös Porkkanmafia tempaisee. Perjantaina 9.10. Porkkanamafia tempaisee ensimmäisen kerran päivittäistavarakaupassa. Kilpailutuksen perusteella kohteiksi on valittu K-Market Kotikontu Helsingin Rautatieaseman asematunnelissa ja K-market Tullintori Tampereella.

Kuka tahansa saa osallistua tempaukseen ja se on helppoa kuin heinänteko. Pitää vain käydä kaupassa ja ostaa kerralla viikonloppuostokset tai muuta tarvittavaa.

Porkkanamafian kilpailutuksessa edellä mainitut kauppiaat ovat sitoutuneet sijoittamaan täydet 100 % tempauksen tuomasta lisämyynnistä energiatehokkuuden parantamiseen omassa myymälässään.

Käy siis ostamassa parempaa ympäristöä. Jos kaupassa on perjantaina jono, muista hymyillä.

Kuhertelukuukausi on ohi

Joulukuussa Kööpenhaminassa pidettävän ilmastokokouksen neuvottelut ovat edenneet nihkeissä merkeissä ja asiaa ei ainakaan ole edistänyt se, että Yhdysvaltojen oma ilmastolainsäädäntö on jumissa.

Barack Obama on pyrkinyt kääntämään Yhdysvaltojen suuntaa ilmastoasioissa, mikä on tietysti myönteistä, mutta tulokset puuttuvat. Se vaikuttaa myös muiden suurten toimijoiden kuten Kiinan ja Intian tekemisiin ja mikäli suuret päästöjä aiheuttavat maat eivät ole ilmastotalkoissa mukana, jää koko asian vaikutukset pahasti puutteellisiksi.

Eipä siis ihme, että Obaman toimet tai niiden puute alkavat herättää myös kritiikkiä kauniista puheista huolimatta.

Aika on kunnollisen sopimuksen saamiseksi loppumassa.

Sopimusprosessissa voi käydä niin, että Kööpenhaminasta tulee joko vesitetty sopimus, jolla ei vastata itse ongelmaan eli ilmastonmuutokseen tai ei tule varsinaista sopimusta lainkaan, vaan asia siirtyy eteenpäin, jolloin menetetään aikaa.

Kumpiko huonoista vaihtoehdoista on parempi? Paha sanoa, mutta jälkimmäisen vahingot voivat olla loppujen lopuksi vähäisemmät.

Tämä kaikki kertoo myös omaa tarinaansa ihmiskunnan kyvystä ratkoa isoja ongelmia. Valitettavasti.

perjantaina, lokakuuta 02, 2009

Journalismi takaisin

Päivän ajatus:

Viime aikojen tapahtumat (esim. vaalirahakohun muuttuminen lautakasagateksi) ovat osoittaneet, että journalismi on palautettava journalismiin.

Kun journalismi politisoituu, pitää journalistin tunnustaa väriä, jotta lukija, kuuntelija tai näkijä voi itse päättää missä mennään.

Näin vain ei tapahdu. Jokainen journalisti on oma itsensä eikä kukaan ole täysin objektiivinen. Täydellinen objektiivisuus on ihmiselle mahdottomuus.

Siis. Puskasta ei pidä ampua, vaan kertoa mistä se motiivi on kotoisin. Juuri tästä samasta syystä lehdet julkaisevat pääkirjoituksia, oli lehti poliittinen tai ei.

Väkivallattomuuden päivä

YK päätti vuonna 2007 julistaa lokakuun 2. päivän kansainväliseksi väkivallattomuuden päiväksi.

Päivä on myös intialaisen väkivallattoman vastarinnan kannattajan ja kehittäjän Mahatma Gandhin syntymäpäivä. Hän oli myös yksi nykyisen Intian perustajahahmoista.

Gandhi tunnetaan myös sitaateistaan kuten ”Väkivalta lisää väkivaltaa” tai ”Aseisiin turvautuminen osoittaa pelkoa.”

Olennainen viisaus sisältyy myös seuraavaan:

Kun olen epätoivoinen, muistan, että kautta historian totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet. On ollut tyranneja ja murhaajia, jotka jonkin aikaa vaikuttavat voittamattomilta, mutta lopulta he aina häviävät. Ajatelkaa sitä aina.”
Päätöksessään YK:n kehotti valtioita, YK:n alaisia järjestöjä, kansalaisjärjestöjä viettämään päivää ja muistuttamaan ihmisiä rauhan, suvaitsevaisuuden, ymmärryksen ja väkivallattomuuden merkityksestä.

* * *

Tänään tulee myös kuluneeksi 200 vuotta Suomen keskushallinnon syntymisestä. 200vuotta sitten hallituskonseljin järjestettiin ensimmäinen istunto Aurajoen rannalla nahkurimestari Richterin talossa. Myöhemmin tämä hallintoelin tunnettiin nimellä Keisarillisen Suomen Senaatti.

torstaina, lokakuuta 01, 2009

Blog Action Day '09 Climate Change: Promo

Vinkki. Tämän vuoden Blog Action Day on 15.10.2009. Vuoden teemana on ilmastonmuutos.

Blog Action Day järjestetään vuosittain ja homman ideana on kutsua bloggaajat yhtenä päivänä kirjoittamaan samasta aiheesta ja herättää näin keskustelua. Tänä vuonna keskustelua viritetään siis tämän syksyn kenties ajankohtaisimmasta asiasta eli ilmastonmuutoksesta. Viime vuonna aiheena oli köyhyys.

Toimintapäivää odotellessaa esitetään aiheeseen liittyvä ihan näppärä promovideo:


Pistetään vielä tuohon sivupalkkiin badge muistutukseksi tulevasta päivästä.

Syyskuu 09

Vaiheinen - kävijätilastot syyskuussa
Syyskuussa tämän blogin mittakaavassa vilskettä riitti edelleen, vaikka postausten määrä jäikin edellisestä kuusta jonkin verran. Kävijätilastojen mukaan käynneissä tuli blogin historian uusi ennätys, kun taas muut lukemat pysyttelivät huipun tuntumassa.

Siitä seurasi kävijätilastoille jotakuinkin seuraavaa:

  • Postauksia: 45 (-9 edelliseen kuukauteen verrattuna)
  • Käyntejä: 2842 (+119)
  • Näyttökertoja: 3803 (-139)
  • Kävijöitä: 1984 (+131)
Päivittäiset keskiarvot näyttävät seuraavilta:
  • Käyntejä: 94,7 kpl /vrk (+6,9)
  • Näyttökertoja: 126,8 kpl / vrk (-0,3)
  • Kävijöitä: 66,1 kpl / vrk (+6,3)
Kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen):
  • Käynnit: 48,9 kpl / vrk
  • Näyttökerrat: 71,8 kpl / vrk
  • Kävijät: 32,7 kpl / vrk
Ilmeisesti banaanikärpäset vaivaavat kansalaisia, sillä siitä aikanaan tehty postaus oli blogin etusivun jälkeen eniten luettu postaus. Peräti 16,2 % kuukauden näyttökerroista kohdistui tähän nimenomaiseen kärpäspostaukseen. Syy siihen on ilmeinen, sillä kyseinen postaus nousee Googlen hakutuloksissa hakusanalla "banaanikärpänen" tällä hetkellä viidennelle tilalle.

Pitäisiköhän jonkun kirjoittaa oikein kattava ja kunnollinen esitys siitä miten banaanikärpäset ja harsosääsket ynnä muut sellaiset saa kotoa hävitettyä siististi? Myrkyillä ja ansoilla kun niistä ei pääse eroon.

Hakukoneiden kautta tässäkin kuussa tuli eniten liikennettä eli 56,76 % kaikesta. Viittaavilta sivustoilta tuli 35,40 % ja suorana liikenteenä 7,85 %.

Vaiheinen kiittää jälleen.

Kuvassa tilastot blogin perustamisesta alkaen. Postausmäärien pystyakseli on oikealla ja muiden vasemmalla. Bloginpitäjä kiittää jälleen kiinnostuksesta.

Valokuvatorstai: Kosto

Valokuvatorstain 142. haasteen haastesana on kosto.

Kosto
Tämä pienoinen kuva-arvoitus saattaa sisältää myös symboliikkaa.