Pää pensaaseen-strategia

Lauantaispekulaatiota, olkaa hyvä.

Ilmanmuutoskeskustelussa ja usein muutenkin esitetään ajatus siitä, että teknologian kehitys hoitaa ongelmia tulevaisuudessa. Teknologia ja sen kehitys onkin historiaa katsellen edistänyt monin tavoin hyvinvoinnin kehittymistä ja tarjonnut ratkaisuja ympäristökysymyksiin.

Esimerkiksi kelpaa vaikkapa CFC-kassujen käytön korvaaminen ja sitä myöten ilmakehän otsonikerroksen suojeleminen.

Teknologian kehitys on myös luonut näitä ongelmia osaltaan. Ilman sitä meillä ei todennäköisesti olisi nykyisiä haasteitakaan, joskaan ei nykyistä elintasoakaan. Teknologia on siis januskasvoinen olio yhteiskunnissamme.

Kun sitten puhutaan siitä, että nähtävissä olevat ongelmat voitaisiin ratkaista siten, että kehitetään uutta teknologiaa ja muuhun ei tarvitse erityisesti puuttua, ollaan vähintään kaltevalla pinnalla.

Esimerkiksi suomalaisten korkealla teknologialla kehitetty ekologinen jalanjälki on niin suuri, että mikäli jokainen maapallon asukas omaisi saman elintason, tarvittaisiin useiden maapallojen resurssit erilaisia tarpeita tyydyttämään. Se ei ole ensinkään kestävä tie, joka on kivetty nimenomaan menneellä teknologian kehityksellä ja sen yhteydellä taloudelliseen kasvuun sekä ihmisten kulutuskäyttäytymiseen.

Entäpä tulevaisuudessa? Teknologialla on kyky uudistua siten, että samoja asioita voidaan toteuttaa vähäisemmällä resurssien ja luonnonvarojen kulutuksella ja päästöillä. Teknologiasta voi siis olla hyötyä ja apua.

Haaste on kuitenkin aivan liian suuri siihen, että esimerkiksi 40 vuodessa pystyttäisiin leikkaamaan kaikki kasvihuonekaasupäästöt teollisuudesta ja tuotannosta kehittämällä uusia tapoja tehdä samoja asioita ja yhä edelleen pitää talouden kasvu materiaalisella pohjallaan. Ongelmaa voidaan enintään lievittää.

Ennustaminen on tietenkin mahdotonta, mutta mikään ei anna viitteitä siihen, että ongelma voitaisiin poistaa muuttamatta ihmisen toimintaa ja ylellisyyden tarpeita. Elintaso on liian vahvasti perustettu materiaaliselle kulutukselle ja siitä on teollisuusmaissa karsittava. Samalla kyse on talouden toimintalogiikan muutoksesta ja teknologia voi vain tukea tätä prosessia.

Kun katsoo taaksepäin, niin kaikki ongelmat ovat vain kasautuneet ja niiden ratkaisua on lykätty kun samaan aikaan teknologia on kehittynyt nykyisiin mittoihinsa. Missä se parantava voima on?

Kun uskotaan teknologian kehitykseen ja perustetaan kaikki toimet sen varaan, puhutaan aika helposti myös siitä, ettei muuta muutosta tarvita ja että virhe on ikäänkuin siirrettävissä insinööritieteiden puolelle. Tämä on yhteiskunnallinen "pää pensaaseen"-strategia.

Kuten sanonta sanoo, "tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla". Tästä on kyse silloin, kun siirretään tarvittavat päätöksen talouden ja kulutuksen toiminnan korjaamiseksi perustellen se jollain tulevalla teknologisella kehityksellä.

Tuo on strategia, joka ei toimi.

Niin. Tämä kaikki ei tarkoita sitä, että teknologista kehitystä ei tarvittaisi. Sitä tarvitaan, mutta ajatus on siinä, että haasteiden kohtaamiseksi on muutettava teknologisen kehityksen draivereita, pelkästään työkalun korjaaminen ei enää riitä.