Lauantaispekulaatio: "Muttei vakavasti"

Joutilaisuus on hauskaa ja se tuottaa joskus myös varsin joutavia spekulointeja. Esimerkiksi kelpaa seuraava.

Monesti eri asioiden yhteydessä kuulee sanottava, että jotain asiaa tehdään esimerkiksi tosissaan, muttei vakavasti tai vakavissaan, muttei vakavasti. Vakavasti sijoitetaan näissä "mutta" sanan taakse ja se saa sävyn, jonka perusteella vakavasti tekeminen olisi jotenkin vältettävää tai peräti haitallista.

Miksi?

Jos joku asia otetaan tai tehdään vakavasti, niin siitä usein tulee myös hyvä. Ajatellaan nyt vaikka kirjanpitoa. Se sitä ei voi vaan tehdä "muttei vakavasti"-tyylillä tai sitten tästä vitsistä seuraa jotain pahempiakin seuraamuksia.

Usein "muttei vakavasti"-meininki liitetään taiteeseen, viihteeseen, urheiluun tai muuhun sellaiseen, missä sillä tietysti on paikkansakin. Jotenkin on ollut kuitenkin havaittavissa, että sama asenne on levinnyt hieman muuallekin ja että tätä kautta elämästä tulisi jotenkin kevennettyä. Ihan kuin se normaaliolotilassa olisi a priori jotenkin raskasta.

Onkohan se vielä niinkin, että yhä useammasta asiasta pitäisi saada ikäänkuin viihteellistä, jotta se olisi kiinnostavaa tai tavoiteltavaa.

"Muttei vakavasti"-tyylin pitäisi siis tuottaa jotain rentoa ja sellaisena onnistunutta, mutta onko näin? Gustav Mahlerin sinfonioita varmaankin voi pitää onnistuneina ja silti ne ovat varsin vakavasti tehtyjä. Tuskinpa Ornette Colemankaan on kaikkia loistavia teoksiaan tehnyt vähemmän vakavasti. Picasson Guernica on varsin vakava teos, mutta kerrassaan loistava. Ja niin edelleen.

Sitten on tietysti asioita, jotka on pakko ottaa vakavasti. Ilmastonmuutos, biodiversiteetin katoaminen, ruokakriisi, sademetsien hävittäminen, kuivuus ja niin edelleen. Esimerkiksi näissä asioissa ei oikeasti ole sijaa "muttei vakavasti"-meiningille.

Onko maailman "muttei vakavasti"-meno kuitenkin hämärtänyt käsityksemme siitä, mikä tuottaa aidosti laatua ja mikä on otettava tosissan ja vakavasti? Pystymmekö näkemään tätä metsää viihteelisyyden joka paikkaan tunkevan pusikon takaa?

Otettaisiinko joskus tämä maailma vakavasti?