perjantaina, heinäkuuta 31, 2009

Kännikaahailu kansanurheiluna

Tätä en muuten voi olla ihmettelemättä. Mikä ihme siinä on, että viina ja auton avaimet eivät pysy erossa toisistaan?

Etelä-Saimaan mukaan viime vuonna rattijuoppo oli syypäänä miltei joka kolmannessa kuolonkolarissa. Rattijuoppojen aiheuttamissa onnettomuuksissa kuoli viime vuonna Suomessa 96 ja loukkaantui 957 ihmistä. Koko Suomessa jäi viime vuonna kiinni noin 25 800 rattijuoppoa.

Ei naurata.

Nk. autoihmiset eivät ole tässä mielessä yhtään sen kummoisempia. Päivän uutiset osaavat kertoa, että Jyväskylän MM-rallien yhteydessä pidetyssä rallikansan ratsiassa hieman yli sadasta puhallutetusta joka viides oli jonkinmoisessa maistissa. 3 heistä ylitti varsinaisen rattijuopumuksen rajan.

Vielä vähemmän naurattaa.

Vaikka 100 puhallutetun otoksesta ei suuria johtopäätöksiä pidä tehdäkään, niin juttu on oireellinen. Ilmeisesti omasta mielestään maailman parhaat kuskit ovat taas liikenteessä, vaikka luultavasti oikeasti parhaat eivät mene lähellekään mitään rallikilpailuja.

Ylipäätänsä on aika asaennevammaista toimintaa, jos maassa jää kiinni keskimäärin joka päivä yli 70 rattijuoppoa. Kuinka moni ei jää kiinni?

Muuten olen sitä mieltä, että erilainen autourheilu on enemmänkin viihdettä, autokauppaa ja markkinointia sekä insinööritaitoa kuin mitään urheilua.

Tuliko ilmastonmuutoksesta totta?

Päivän sitaatti tulee valtiosihteeri Raimo Sailakselta (sd.). Hän sanoo HS:n haastattelussa:

"Uskon – tai pelkään, että ensi vuosikymmenellä globaalit kysymykset kuten ilmaston lämpeneminen ja maailman elintarvikekriisi nousevat todella raskaan sarjan kysymyksiksi. Siinä jäävät nämä suomalaiskansalliset budjettikeskustelut taitetusta indeksistä ja päiväkotien ryhmäkoosta hyvin pieniksi asioiksi. Tähän pitäisi varautua ainakin henkisesti."
Jutussa Sailas pitää omituisena sitä, että moni Suomessa suhtautuu yhä ilmastonmuutokseen huolettomasti. Hän viittaa siihen ajatteluun, että antaa vain ilmaston muuttua, se hyödyttää Suomea. Sailas sanoo:
"Ikään kuin voisimme elää niin, että muu maailma pysyy muuttumattomana ja meillä täällä vaan viljellään maissia."
Sailas on sanomisessaan asian ytimessä. Päiväkotien ryhmäkoot ovat vain yksi esimerkki, mutta konkretisoi sitä, mistä ilmastonmuutoksessa on myös kysymys. Asiasta ja globaalista ilmiöstä, joka viitoittaa politiikkaa.

Sailaksen ihmettely nykyisestä huolettomasta menosta on sekin paikallaan. Suomalainen ilmastopolitiikka laahaa perässä eurooppalaista keskustelua, joka sekin tähtää mitä ilmeisimmin selvästi riittämättömiin tavoitteisiin. Puheet siitä, että ilmastonmuutos hyödyttäisi meitä kokonaissaldossaan, ovat höperehtimistä. Emme elä pullossa edelleenkään.

Jos aiomme selvitä ilmastonmuutoksesta, pelkkä henkinen varautuminen ei enää riitä. Tarvitaan selkeitä ja konkreettisia päätöksiä, jotka menevät pelkkien indeksien kanssa näpertelyä pitemmälle. Tarvitaan selkeitä yhteiskunnallisia muutoksia, joilla taloudellis-poliittista toimintaa muutetaan nykyisestä tuhlailevasta kulutuksesta selvästi kestävän kehityksen tielle.

Raimo Sailas tunnetaan selkeistä ja kohtalaisen itsellisistä yhteiskunnallisista mielipiteistä, joilla on kaikupohjaa useammalla yhteiskunnan sektorilla. Menisiköhän huoli ilmastonmuutoksesta nyt hiljalleen jakeluun?

torstaina, heinäkuuta 30, 2009


CCS on ilmeisen epäonnistunut idea

CCS eli Carbon Capture and Storage on idea, jonka mukaan energia voidaan tuottaa hiilivoimalla ja hiilidioksidipäästöt otetaan talteen, jonka jälkeen ne upotetaan maakerroksiin talteen.

EU on elvytyksen nimissä pumppaamassa tähän euroja roppa kaupalla ja Saksassa oli suunnitelma moisen laitoksen rakentamiseksi. Nyt tuo suunnitelma on The Guardianin mukaan kaatunut ja jos laitos rakennetaan, päästöt ohjaillaan suoraan ilmakehään.

Suunnitelma kaatui nk. numby ilmiöön eli "not under my backyard".

CCS ei ole muutenkaan ongelmaton idea. Climate Progress on analysoinut CCS:stä neljä olennaista ongelmaa:

  • Hinta. Järjestelmä on yksinkertaisesti kallis. Harvardin arvion mukaan se maksaa 0,20 €/kWh.
  • Laajuus. Jotta ideasta olisi hyötyä, pitäisi hiilidioksidia ohjata maan pinnan alle samoissa mittakaavoissa mitä nykyisellään öljyä pumpataan maan pinnalle.
  • Pysyvyys ja läpinäkyvyys. Toteutus vaatisi kainsainvälistä luottamusta eri valtioiden välillä sekä erilaisten säilytyspaikkojen sertifiointia.
  • Aika. Kun tästä ensimmäisestäkään ei näytä tulevan juuri mitään, miten koko idean voidaan olettaa auttavan ihmiskuntaa sillä aikataululla kuin pitäisi?
CCS:n ongelmat eivät tuohon lopu, sillä menetelmän tai sen eri variaatioiden toimivuus on vähintäänkin epävarmaa. Pulmia aiheuttavat myös nykyisten laitosten sijainti ja vaikkapa se, että pysyykö hiilidioksidi todellakin jossain maan alla sijaitsevassa varastossa.

Pulma on vähän sama kuin ilmapallossa. Ilma pysyy sen sisällä jan rajoitetun ajan. Hiilidioksidin päästäminen ilmakehään pitäisi kuitenkin saada vähenemään pysyvästi.

Ihan totta. Ilmastonmuutokseen ei saada parannuksia aikaiseksi millään vippaskonsteilla tai vanhoja strategioita jatkamalla, vaan yksinkertaisesti muuttamalla toimintaa aidosti kestävän kehityksen tielle.

Sähkönkulutus laskee vaan

Energiateollisuus ry:n tilastojen mukaan sähkönkäyttö väheni vuoden alkupuoliskolla 9,8 % verrattuna edellisvuoden tammi-kesäkuuhun. Teollisuuden 12 kuukauden sähkönkäyttö on supistunut heinäkuusta 2008 noin 16 %, muu sähkönkäyttö on vuositasolla vielä lievässä kasvussa. Alkuvuodesta alkaen myös muu sähkönkäyttä on alkanut hiipua ja itse asiassa touko-kesäkuussa käyttö on jo vähentynyt.

Kehitys on jatkoa aiemmin sähkönkulutuksen romahdukseksi kutsutulle ilmiölle.

Teollisuuden sähkönkäytön vähentymistä perustellaan taloudellisella taantumalla. Ajatus pitää sisällään sellaisen varauksen, että sähkönkulutus palaisi entisille kasvu-urilleen, kunhan lama on ensin hoidettu pois. Tämä ajatus saattaa hyvinkin olla väärä.

On väärin ajatella, että tästä lamasta palattaisiin entiseen menoon entisin kujein, eikä meidän tarvitse välittää asiasta.

Tämä lama tuo tullessaan myös rakenteellisia muutoksia yhteiskuntaan tai ainakin se tuo siihen liittyvät päätökset esiin. Esimerkiksi metsäteollisuusjätti Stora Enso ilmoitti muutama päivä sitten, että se aikoo sulkea lisää tuotantolaitoksia Suomessa. Siis koneet kiinni ja valot sammuksiin.

Toisaalta, jos kuluttajien sähkönkäyttö on hiipunut ja kääntynyt laskuun, se voi merkitä muutosta laajemminkin kulutuskäyttäytymisessä. Ja mitä tulevaisuuteen tulee, niin tällaisia muutoksia kulutuskäyttäytymisessä tarvitaan, ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tästä nyt on täällä kirjoitettu aikaisemminkin, mutta hallituksen ja sittemmin eduskunnankin käsittelemä ja esimerkiksi tarpeettoman lisäydinvoiman rakentamiseen perustuva ilmasto- ja energiastrategia nojaa nykytidon perusteella vanhentuneisiin premisseihin ja olisi oikeastaan syytä hyllyttää samoin tein.

(via HS)

keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2009

Hämmentäviä jäätikkökuvia USA:sta


Yhdysvaltain hallitus on julkaissut satelliittikuvia jäätiköistä ja niiden sulamisesta viime vuosina. Edellisen presidentin eli George W. Bushin hallinto jemmasi kuvat kaikilta muilta paitsi tutkijoilta, koska ne ovat "unsuitable for public release".

Bushin hallinnon vahingollisuutta ilmastoasioille sekä pyrkimystä piilottaa ja kieltää koko ilmiö, ei voi kuin ihmetellä.

Kuvat ovat varsin hätkähdyttäviä, vaikka yksittäisiä peräkkäisinä vuosina otettuja paikallisia kuvia ei pitäisi liian suoraviivaisesti verrata toisiinsa. Kun taas materiaalia on tarpeeksi ja kaikki antaa vinkkejä samaan suuntaan, on aika tehdä johtopäätöksiä.

Kokonaisuudessaan kuvamateriaalia on useammalta vuodelta ja eri paikoista. Kuvia on olemassa yli 700 yhteensä 6 arktisen alueen paikalta ja 500 yhteensä 22 paikasta Yhdysvalloista.

Kuvassa on peräkkäisinä vuosina (2006 ja 2007) Alaskan pohjoisrannikon Barrowsta samaan aikaan vuodesta (heinäkuu) otettu kuva.

Linkit:


(via PodKaista)

Kuva: U.S. Geological Survey, Department of the Interior/USGS

Budjettiesitys ja elvytys

Valtiovarainministriö on pitänyt tiedotustilaisuutta ensi vuoden budjettiesityksestä. Se menee vielä koko hallituksen käsittelyyn ja erilaisia ministeriökohtaisia neuvonpitoja pidetään. Budjetin tekemisen perinteinen lähtölaukaus valtiovarainministeriön esitys kuitenkin on.

Esityksessä yritetään parantaa työllisyyttä 330 miljoonan työllisyyspaketilla sekä annetaan veronalennuksia kaikista pienituloisimmille ja eläkeläisille.

Työllisyyden kohentamiseen liittyvät toimenpiteet kohdennetaan yritystoiminnan toimintaedellytysten parantamiseen (esim. yritysten veromenettelyt) sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa (esim. biopolttoaineiden ja uusien puutuotteiden demonstrointi). Joukossa on valtiovarainministeriön materiaalin mukaan myös informaatiotekniikkaan ja tietoliikenteeseen (mm. laajakaistaohjelman aikaistaminen) liittyviä sekä ilmastoon ja energiaan (mm. energia-avustukset) hankkeita.

Puolustusvoimien hankintoja aikaistetaan. Talonrakennuksen ja meriteollisuuden arvioidaan hyötyvän erityisesti työllistävästä paketista.

Työllisyysvaikutukset ovat valtiovarainiministeri Jyrki Kataisen (kok.) mukaan kaikkiaan 10 000 henkilötyövuotta. Homma toteutetaan ottamalla lisää velkaa 13 miljardia.

* * *

Menemättä nyt pitkälle yksityiskohtiin, muutama tuuma aiheesta.

Se, että nykyisissä oloissa veronalennukset kohdennetaan kaikista pienituloisimpiin on pelkästään järkevää. Niillä, joilla on tuloja, on nyt mahdollisuus joustaa, etenkin kun deflaatio koputtelee. Kyse on siis kuluttajahintojen laskusta.

Budjettiehdotuksessa on muutakin järkevää, kuten tupakoinnin ja sähkön käytön hinnan odotettu nousu.

Yksi asia mikä tällaisten lamabudjettien kanssa on syytä huomata on se, ettei valtion budjetilla työllistymistä voida suoraan kovinkaan paljoa parantaa tai työttömyyttä hillitä. Se onnistuu vain yritysten toimintaedellytysten kautta. Peruspointti on se, että valtio ei voi - eikä ole tainnut koskaan nykyisen talousmallin aikana voinut - estää työttömyyden kasvua, jos talousjärjestelmän toiminta on sellaisen kehityksen liikkeelle saattanut.

Budjettiesityksen 10 000 henkilötyövuoden toive on pahenevassa työttömyyskäyrässä vai varsin vähäinen tekijä.

Yksi asia elvytys ja lamapuheissa jatkuvasti ihmetyttää. Nimittäin se, että niin kehitys kuin elvytyskin nähdään asiana, jota parantamaan tarvitaan rakentamista. Julkisen rakentamisen perään ovat hallituksen joukkojen lisäksi huhuilleet toistuvasti niin oppositio, työmarkkinajärjestöt kuin erilaiset talouden tutkimuslaitoksetkin.

Tämä rakentamisen paradigma tuntuu joko siltä, että muita keinoja ei ole keksitty tai siltä, että seisotaan seisovassa vedessä. Tai sitten siltä, ettei bloginpitäjä vain tajua koko asiaa.

Kun hyvinä aikoina rakentaminen huitelee kovissa lukemissa, eikä kaikkea edes ehditä tai haluta edes tehdä, niin huonoina aikoina sitten pitäisi rakentamisen hintaa pidettävä entisissä lukemissa pumppaamalla siihen toimintaan julkista rahaa? Ei kuulosta viisaalta.

Tietenkin on niin, rakentamiseen pistetty raha lähtee kiertoon ja elvyttää sitä kautta taloutta. Mutta miksi sitä ei tekisi raha, joka pistetään vaikkapa ympäristöhankkeisiin, sosiaaliseen infrastruktuuriin tai vaikkapa julkisten verkkopalveluiden parantamiseen tähtääviin hankkeisiin? Niin, miksi?

Toinen asia on sitten se, että rakentamisella (tai kehityksellä, kun näitä käytetään synonyymeinä) tuotetaan jotain sellaista, mikä kiihdyttää kulutusyhteiskuntaa, tehdään lyhyttä pitemmällä aikavälillä karhunpalvelusta meille kaikille. Tällaista elvytystä olisi esimerkiksi moottoritierakentaminen rahoilla, jotka voitaisiin pistää vaikkapa rataverkon kehittämiseen.

Otetaan nyt pöydälle vielä sekin, että yhteiskunta kouluttaa ihmisiä isolla rahalla - paljon enemmän kaikkeen muuhun kuin rakentamiseen. Lisäksi nykyisessä maailmassa julkiset rakennushankkeet on kilpailutettava EU-tasoisesti, jolloin ei ole mitenkään varmaa, että rakentamiseen pistetty raha hyödyttää suomalaisia työttömiä.

Sitten vielä yksi juttu. Missä on tästä budjettiehdotuksesta innovatiivisemmat ehdotukset?

Esimerkiksi Ranskassa suunnitellaan - lamasta huolimatta - hiildioksidiveron säätämistä. Ruotsi suunnittelee EU:n puheenjohtajamaana samaa koko EU:lle. Samaa tematiikkaa olisi syytä Suomessakin ottaa käyttöön, eikä yrittää toimia lähinnä jarruna tai mitääntekemättömänä tällä sektorilla.

Suomessakin tarvitaan verotuloja nyt otettavan velan maksamiseksi. Ilmaiseksi nyt vaan ei elvytetä.

EDIT klo 23.25
Ainiin. Podkaistassa on myös asiaa budjetista. Vaikka en ihan kaikesta olekaan samaa mieltä, niin sielläkin on pointti tuosta rakentamisesta. Lisäksi Podkaista sisältää sangen hienoa musiikkia.

tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

Facebook-datasi menee kaupaksi

Jos olet ihmetellyt, mitä esimerkiksi Facebookiin pistämillesi tiedoille tapahtuu, älä nyt enää ihmettele. Ne myydään.

Facebookissa toimivan LivinSocial-sovelluksen kehittäjä Tim O'Shaughnessy kertoo Wiredin haastattelussa, että yhtiö kauppaa sovelluksen keräämiä tietoja markkinointitarkoituksiin ja että he tekevät yhteistyötä esimerkiksi sellaisten brandien kuin American Idol, Green Day ja TNT kanssa.

Sinänsä tässä ei ole mitään ongelmaa, sillä käyttäehdot sallivat tuon ja sovelluksen käyttäjät ovat antaneet luvan tehdä noin. Eikä siinä mitään laitontakaan ole. Eikä tämä asian laita ole edes mikään uutinen.

Pointti on siinä, että kannattaa katsoa mitä tietoja minnekin pistää, sillä ne voivat olla eri tahoille käyttökelpoista materiaalia ihan luvallisestikin, ilman että itse voit päättää mitä tiedoilla tehdään.

Valkoiset katot

Yhdysvalloissa keskustellaan ilmastolainsäädännöstä. Energiaministeri Steven Chu kävi selittämässä asiaa itselleen The Daily Shown Jon Stewartille, joka totesi Chun olevan hänen tapaamistaan ministereistä ainoa, joka vaikuttaa olevan elossa.

Ihan vaan anekdoottina ja haastattelusta poimittuna, idea noista valkoisista katoista ei vaikuta ihan älyttömältä, vaikka ei se tietysti yksinään koko ongelmaa ratkaise. Rikkana rokassa joka tapauksessa.

The Huffington Postissa on muutakin hupia asian ympäriltä.

(via DeSmogBlog)

Säästä ja...

Katsokaa. Amerikkalaiset voivat säästää helposti 30 % hiilidioksidipäästöissä ja samalla 2500 $ vuodessa per kotitalous.

Kas näin:

Miksi me emme voisi?

Videon lähde: Vimeo.

(via Brighter Planet)

maanantaina, heinäkuuta 27, 2009

Välähdyksiä

Koska tässä on reissaamisen ja muun sellaisen seurauksena RSS-lukijan lista täynnä kaikenlaista mielenkiintoista, niin otetaan ihan muutama poiminta maailman menosta.

Pohjoisen napa-alueen jääpeite sulaa tänä vuonna nopeammin kuin vuonna 2008, mutta ei aivan yhtä nopeasti kuin ennätysvuonna 2007. NSIDC:n tutkijat eivät vielä osaa sanoa pudotaanko syyskuussa vuoden 2007 minimin alle.

Sampsa on koostanut Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta-blogiin tarinaa jatkuvan taloudellisen kasvun haitoista sekä siitä, että nykyisin käyttämämme BKT eli bruttokansantuote ei oikeastaan mittaa hyvinvointia, vaan jotain ihan muuta.

Bruce Bisset kirjoittaa Celciaksessa mm. siitä, että jos Japanissa valta vaihtuu vaaleissa, saattavat ilmastotavoitteet siinäkin maassa muuttua sekä siitä, että Venäjä on maailman energiaintensiivisin maa. Venäjällä käytetään kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin Yhdysvalloissa saman BKT-määrän tuottamiseksi.

Joe Romm debatoi ja kirjoittaa Climate Progress-blogissa pilvien vaikutuksesta ilmastonmuutokselle. Pilvien merkitys ei ole ollut kovinkaan selvää tutkijoille eikä niiden merkitystä maapallon lämenemiselle ole osattu kunnolla mallintaa. Uusimmissa tutkimuksissa on läydetty viitteitä siitä, että pilvisyydellä saattaa olla huolestuttavasti ilmastonmuutosta vahvistavia vaikutuksia.

Mari Koo kirjoittaa Kulutusjuhlassa hyvästä ideasta. Tekstareilla tulee turhaan kuittailtua ties mitä asioita, joten "Säästä rahaa & luontoa: laita tekstarin loppuun ev, kun et halua turhia ’ok’ kuittauksia. Teen niin, kerro asiasta muillekin."

sunnuntaina, heinäkuuta 26, 2009

Skypekö turvallisuusuhka?

Lobbarit ja Venäjän pääministeri Vladimir Putinin puolue ovat saaneet päähänsä, että IP-puheluita tarjoava Skype olisi ulkomailta tuleva turvallisuusuhka.

Skypen avulla ihmiset voivat kommunikoida toistensa kanssa varsin edullisesti ja sllä voi puhua VoIP-puheluita. Lobbareiden eräs peruste on siinä, että Skype saattaisin aiheuttaa "todennäköistä ja kontrolloimatonta laskua tärkeiden teleoperaattorien voittoihin". Lisäksi Skypen ongelmaksi kuvataan se, ettei poliisi voi salakuunnella liikennettä.

Tietysti liiketoiminnalle on uhka, jos joku tarjoaa avoimessa verkossa palveluita halvalla ja vieläpä siten, että paikallinen operaattori ei voi sitä kontrolloida. Protektionismi ei taloudelle hyvää tee ja avoimessa taloudessa vastaus kilpailutilanteeseen olisi jokin muu kuin lainsäädännön käyttäminen kilpailua vastaan.

Asiaa voi lähestyä sitäkin kautta, että kysyy miksi avoimuus muka olisi turvallisuusuhka? Miksi muuten Skype olisi Venäjällä turvallisuusuhka, mutta ei esimerkiksi EU:n alueella?

* * *

Tällä viikolla jääkin sunnuntaiklassikoihin osallistuminen reissun vuoksi vähän väliin. Nyt on kesäreissut tehty ja paluu normaalirytmiin alussa.

Ihan hyvä reissukausi.

perjantaina, heinäkuuta 24, 2009

Metsästä

Jatketaanpa täältä reissun päältä hieman tuota aiempaa talousaihetta.

Uutiset osaavat kertoa, että Stora Enso vähentää metsäteollisuustuotantoaan Suomessa. Yhtiön voitot muualta maailmasta valuvat Suomen toimintojen tappioiden kattamiseen.

Työministeri Anni Sinnemäki (vihr.) arvostelee metsäyhtiöitä innovaatioiden puutteesta ja haluaa yhtiöiden etsivän uusia tapoja hyödyntää metsää. Esimerkiksi hän nostaa metsäenergian, puukerrostalot ja huonekalut.

Sinnemäki on oikeilla jäljillä. Metsäteollisuutta koettelee rakennemuutos, joka ei ole pelkästään suhdanteista kiinni. Kyse on osin siitä, että internetin esiinmarssi vähentää sanomalehtien kysyntää ja sitä myöten sanomalehtipaperin kysyntää. Suomessa on panostettu nimenomaan tuohon taantuvaan tuotantoon.

On varsin selvää, että sanomalehdet joutuvat etsimään uudet konseptit ja ne eivät perustu paperille painamiseen. Tietenkään kaikki paperin kulutus ei katoa, mutta nykyinen tuotanto tuskin pysyy hengissä. Siispä kannattavuutta hakevat metsäyhtiöt pistävät tuotantolaitoksiaan kiinni siellä missä ne tekevät tappioita eli Suomessa.

Tämän pitäisi kyllä näkyä myös muussa teollisuusstrategiassa kuten energiapolitiikassa. Ilmeisesti Sinnemäki voisi muistuttaa tästä strategisen tason kysymyksestä myös kollegoitaan hallituksessa. Se kun ei kovin reippaasti ole osoittanut uudistusintoaan.

keskiviikkona, heinäkuuta 22, 2009

Hajanaisia asioita taloudesta

Junassa istuessaan on aikaa tuumia kaikenlaisia hajanaisia asioita. Tässä vähän taloudesta.

Talouskatsaus pitää tänne kohta kirjoittaa. Maailmantalous ei enää syöksy alas, mutta ei se sieltä ole noussutkaan. Yhdysvalloissa tilanne näyttää samalta. Suomessa työttömyys kasvaa ja ylittänee 10 prosentin rajan. Politiikalla ei paljon voida, niin väitetään. Samaan hengenvetoon voivotellaan sitä, että kyse on vientiteollisuuden ongelmista ja ylös päästään vasta kun vienti alkaa vetää.

Tuollainen oli ainakin eilen työministeri Anni Sinnemäen viesti Ylen uutisoinnissa. Mobiililla ei saa linkkiä, mutta sieltä Ylen uutisista löytyy, jos löytyy.

Viesti kuulostaa vanhanaikaiselta ja passiiviselta. Tästä lamasta päästäksemme meidän pitäisi siis odotella vientiteollisuuden viennin elpymistä ja siis sitä, että vanhat rakenteet taas palaisivat terveiksi?

Kun hallitus ilmeisesti taas elvyttää velkarahalla, niin silloin pitää panostaa tulevaisuuden aloihin ja tekemiseen, sellaiseen joka jää elvytyksen jälkeenkin henkiin. Jos hallituksessa olisi yhtään viisautta se panostaisi siihen teknologiann ja työllistämiseen, jota tarvitaan kestävän kehityksen tukemiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään. Näillä aloilla on myös voimakkaasti kasvavat vientimarkkinat.

Sen sijaan kaikki sellainen elvytys, joka tähtää tai tuo tullessaan lisää kuormaa ja kulutusta ilman myönteisiä ympäristövaikutuksia, on jätettävä elvyttämättä.

On inhimillistä, mutta tyhmää ajatella, että maailma palaa aina montun jälkeen samaan menoon ja pisteeseen tai että jatkuva kiihdyttäminen ja kasvun yksisilmäinen tukeminen olisi kannattavaa tai järkevää.

Jos nyt lisäelvytetään uutta ympäristökuormitusta, myöhemmin maksuun lankeava lasku on sekä taloudellisesti että ympäristöllisesti kahta kitkerämpi.

Varsinkin velkarahalla tuotettava uusi pysyvä ympäristökuormitus on tyhmää. Se on ikäänkuin tuplauhraus tulevilta sukupolvilta jo ennakkoon.

Koko teollisuusyhteiskunnan paradigma vaatii täysremonttia.

Muuten, välitämmehän me tulevista veronmaksajista, välitämmehän?

tiistaina, heinäkuuta 21, 2009

Tiistaispekulaatio: Kotimaisuudesta

Spekuloidaan hieman kotimaisuudella ja laadulla.

Peruskysmys: Onko kotimainen (tuote, palvelu, politiikka, toimintatapa jne.) parempaa kuin muualta tuleva? Jos on, niin miksi?

Otetaanpa esimerkiksi suomalaisen ruoan puhtaus. Kiivaasti sen väitetään mainoksia myöten olevan parempaa tai ainakin puhdasta kuin muualta tuleva, mutta todellisuudessa se on sitä vain usein. Ei aina. (Ihan sivuhuomautuksena. Mitä ruoan "puhtaus" oikeasti tarkoittaa, varsinkin joidenkin teollisten einesten tapauksessa?)

Suomalaisen terveydenhuollon väitetään olevan huippuluokkaa ja sitä se varmaan monella akselilla onkin. Kuitenkin kun kuuntelee puhteita, niin kehuja sataa sekä belgialaiselle, espanjalaiselle että ranskalaisellekin terveydenhuoltojärjestelmälle. Jos kerran systeemimme on maailman huippuluokkaa, miksi koko joukko alan ammattilaisia suuntaa esimerkiksi Norjaan töihin?

Jotkut väittävät Suomen olevan eturintamassa ilmastopolitiikassa. Ei ole. Väite kumpuaa jostain ajatuksesta, että kun teemme edes jotain, niin se on heti eturintamassa olemista ja sellaisena väitteenä pelkkää poliittista propagandaa.

Tietenkin on niin, että kun tekee kulutusvalintoja, "suosi suomalaista" on järkevä periaate esimerkiksi työllistämisen tai vaikka sen vuoksi, ettei niitä tavaroita yms. tuoda jostain kaukaa merten takaa* ja kuluteta turhaan energiaa rahtaamiseen.

Nuo kriteerit eivät yksin tai yhdessä muodosta kokonaisuutta jonkun tuotteen tai palvelun laadusta. Ne ovat toki osa sitä, mutta ne eivät vielä riitä määrittämään laatua kokonaisuudessaan.

Siis. Mikä tekisi esimerkiksi suomalaisesta designista parempaa kuin vaikkapa italialainen design? Mikä on se laadullinen syy, jonka vuoksi pitäisi diggailla esimerkiksi suomalaista musiikkia enemmän kuin tuontitavaraa? Miksi pitäisi jättää italialainen pasta tai oliiviöljy valitsematta, jos hakee kaupasta laadukkaita tuotteita (eikä pohdi em. kahta aspektia)?

Itsessään suomalaisuus ei ole varsinainen laatukriteeri, jos tarkkoja ollaan. On vaikea nähdä mitä suomalaisuuden takana on, ellei sitä sitten pidetä jostain syystä valintoja tehtäessä itseisarvona. Silloinkin tuota itseisarvoisuutta on toisinaan syytä puntaroida.

Mainonnassa ja markkinoinnissa kotimaisuutta kytketään tuotteisiin ikäänkuin se olisi itseisarvoinen valintakriteeri. Sitä käytetään siis markkinoinnin välineenä. Jos kotimaisuudella on välinearvon rooli, niin se on helppo korvata toisella välinearvolla.

Sitäkin voisi pohtia, mitä "isänmaallista" on siinä, että pitää kotimaista jotenkin parempana, jos se oikeasti ei sellaista ole? Ei kai kotimaisia tuottajia pidä kuluttajana opettaa siihen, että vähäisempi laatu riittää, kunhan kylkeen pistää jonkun "Made in Finland"-tarran?

Kaiketikin erilaisissa valinnoissa tämä kotimaisuusaspektin voi jättää enintään positiivisen diskriminaation tasolle. Kaiketi aitoa laatua tarkasteltaessa kaikki ovat lähtökohtaisesti samalla viivalla.

Toinen asia on sitten ekologisten valintojen tekeminen. Niitäkään ei pysty suoraan päättelemään siitä, että jokin tuote on tehty kotimaassa. Joskus näin toki on, mutta jos pitää valita tehotuotantoa kotimaasta tai luomua vaikkapa Virosta, kumman valitset ja mistä tiedät sen olevan ekologisempaa?

Kuinka paljon itseasiassa joudumme antamaan laadussa periksi, kun teemme elinkaaren kannalta kotimaisuuteen tai ehkä sitä kautta ekologisuuteen perustuvia valintoja? Ja kenties olennaisin aspekti; kuinka paljon sillä itseasiassa on merkitystä?


*) Yksi täysin päätön esimerkki on se, kun katukiviä tuodaan Kiinasta Suomeen. On myös kuultu juttuja puusta tehdyistä tuotteista, joiden puumateriaali viedään Suomesta Filippiineille, missä se työstetään ja sen jälkeen tuodaan sieltä konteilla takaisin. Mainoksessa tuotteiden kehutaan olevan suomalaisia.

maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

Suomi, luonnonsuojelun takapajula?

Saimaannorpan suojelemiseksi ei ole haluttu tehdä lainsäädäntöä, joka kieltäisi verkkokalastuksen kaikista herkimmillä alueilla kuuteille arimpana ajankohtana vuodessa. Niinpä tänäkin kesänä on nähty kuuttien kuolevan kalastajien verkkoihin.

Syy on maa- ja metsätalousministeriön. Sitä on aikalailla turha kieltää, sillä vaatimukset verkkokalastuksen kieltämiseksi on esitetty jo aikaa sitten, mutta vaatimukset ovat kaikuneet kuuroille korville.

Ministeriö kyllä kampanjoi vapaaehtoisten toimien puolesta ja käyttää siihen veronmaksajien rahoja, mutta ei tee sitä minkä se voisi tehokaasti tehdä eli käyttää lainsäädäntöä. Ministeriön keinot on todettu toimimattomiksi ja tehottomiksi.

Ministeriön häpeällistä asennetta kuvaa se, että se ei ole kieltänyt verkkokalastusta edes Saimaannorpan suojelemiseksi perustetuille Natura 2000 -alueilla.

Suomen luonnonsuojeluliitto on tehnyt asiasta kantelun Euroopan yhteisöjen komissiolle EY:n luontodirektiivin rikkomisesta saimaannorpan suojelun laiminlyönneillä.

Päivän uutiset kertovat myös EU:n komission raportista, jonka mukaan saimaannorpan suojelu ei ole Suomessa riittävää. Raportin mukaan saimaannorppa ei ole ainoa laji, joka suojelu Suomessa on puutteellista ja erilaisia luontotyyppejä täällä suojellaan jopa huonommin kuin muualla Euroopassa. Retuperällä ovat esimerkiksi rantojen, harjujen sekä ketojen ja niittyjen suojelu.

Perimmiltään kysymys on vanhakantaisista asenteista ja siitä, että luonto nähdään maa- ja metsätalousministeriössä ilmeisesti pelkkänä luonnovarana, jota voidaan hyödyntää miten halutaan ja erilaisten lajien ja luontotyyppien suojelu on toissijaista.

Norpan kohtelu kielii tästä asennevammasta, sillä norppa on erittäin uhanalainen laji, eikä mikään muu kansakunta kuin me suomalaiset pysty sitä pelastamaan. Norppa on ilmastonmuutoksen johdosta muutenkin ahdingossa ja lajina tarvitsee kaiken ajan sopeutuakseen.

Kannattaa muistaa, että saimaannorppa on uhanalaisempi laji kuin esimerkiksi globaalin luonnosuojelun keulakuva isopanda Kiinassa.

Mikä siinä on, että näin itsestään selvissä asioissa suomalainen hallinto ei ryhdy tekoihin ennen kuin joku EU ryhtyy lähettelemään raportteja tai EU:lle kannellaan direktiivien rikkomisesta? Näihin raportteihin ja kanteluihin sitten vastaillaan kohteliaan selittelevästi ja omaa tekemättömyyttä puolustellen. Aikaa kuluu ja samaan aikaan kuoleminen jatkuu.

Kyse ei voi olla saimaannorpan kohdalla siitä, etteikö tietoa olisi tarpeeksi tai etteikö ministeriössä asiasta tiedettäisi. Kyse on ilmeisesti siitä, ettei ministeriössä oikeasti haluta hoitaa asiaa.

Ilmeisesti kiinalaiset hoitaisivat tämänkin asian tehokkaammin?

sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2009

Some day classic: Celcius

Tänään on lämpöä ilmassa:

Celcius on Yello-yhtyeen biisi vuodelta 1997 ja albumilta Pocket Universe.

Yello on sveitsiläinen elektronisen musiikin yhtye, jonka rungon muodostaa parivaljakko Dieter Meier ja Boris Blank. Alunperin yhtyeen perustivat Blank ja Carlos Perón 1970-luvun lopulla. Kun Blank ja Perón huomasivat tarvitsevansa laulusolistia, miljonääri Meier liittyi joukkoon.

Meierin ja Blankin ensimmäinen yhteinen pitkäsoitto oli vuonna 1980 julkaistu Solid Pleasure, jolta löytyy myös tanssihitti Bostich. Perón lähti soolouralle yhtyeestä vuonna 1983.

Yhtyeen tunnetuimmat kappaleet ovat kenties The Race (1988) ja Oh Yeah (1987). The Race nousi brittilistoilla parhaimmillaan sijalle 7 ja Oh Yeah yhdysvaltalaisella Billboard Hot 100-listalla sijalle 51. Oh Yeah-biisiä on käytetty The Simpsons- ja South Park-televisiosarjoissa sekä Gran Turismo-pelissä.

Vuoden 1997 albumilla Pocket Universe on laulusolistina myös Stina Nordenstam.

Yello on yksi kummallisia yhtyeitä, joiden tuotokset nousevat esiin aina tasaisesti suunnasta tai toisesta, vaikka mitään jättimäistä maailmanluokan menestystä yhtye ei olekaan saavuttanut. Musiikki ja esimerkiksi sen lauluosuudet ovat sen verran omaperäisiä, että tavallaan sitä ei suurena ihmeenä voikaan pitää. Oma kokonaisuutensa on yhtyeen videot, joita ei niitäkään voine ihan valtavirran esityksinä pitää.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, heinäkuuta 18, 2009

Pandoran lipas

Tuli tuossa viikko sitten käytyä Finnconissa. Monen muun mielenkiintoisen tilaisuuden lisäksi tapahtumassa loppunsa sai myös viimeinen englanninkielinen versio Alastair Reynoldsin novellista Pandoran lipas (Pandora's box), joka on julkaistu Tähtivaeltaja-lehdessä.

Nyt tämä Walesissa asuvan ja joku aika sitten kohtalaisen mittavan 10 uuden kirjan sopimuksen Gollanczin kanssa tehneen avaruusoopperan mestarin novelli on siis olemassa vain suomeksi.

Viimeisen englanniksi kirjoitetun version tuhotyö kävi näin:

Heti tuon silppuamisen jälkeen ja session päätyttyä osa ylöisöstä innostui kerämään taskuihinsa osia versiosta. Tavallaan sekin varmistaa sen, ettei Pandoran lipasta saa kääntämättä uudelleen englanniksi enää palautettua.

Reynoldsin seuraaava kirja, Terminal World on tiettävästi ilmestymässä englanniksi lokakuussa. Sen jälkeen on odotettavissa mm. trilogia ja mahdollisesti kirja, jossa palataan Jäänpuskijat-kirjan maailmaan.

(via Teahouse on the Tracks)

torstaina, heinäkuuta 16, 2009

Energiaorjat ja ihmisoikeudet

Venäjältä kuuluu taas huonoja juttuja. Moraalisesti Euroopasta ei kuulu sen parempia.

Keskiviikkona Tunnettu venäläinen ihmisoikeusaktivisti Natalia Estemirova siepattiin ja tapettiin Venäjällä keskiviikkona. Estemirovan pakotettiin autoonsa kotinsa edessä Tšetšenian pääkaupungissa Groznyissa jahänet löydettiin tapettuna Ingushiasta.

Venäjän presidentti Medvedev on luvannut selvittää murhan. Se jää nähtäväksi, eikä näihin lupauksiin ole liikoja luottamista.

Muistissa on vielä se, että nykyinen Venäjän pääministeri ja silloin presidentti Vladimir Putin lupasi, että toisen tunnetun ihmisoikeusaktivistin, Anna Politkovskajan, vuonna 2006 tapahtunut murha selvitetään. Ei ole tähän päivään mennessä selvinnyt. Oikeutta on käyty ja syytettyjä vapautettu ja pideätetty ja niin edelleen.

Ihmisoikeusasioissa aktiivinen suomalainen elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki sanoi murhasta kuultuaan YLE Uutisille, että

"Väitän, että Vladimir Putin ja hänen kauttaan Venäjän hallinto on vastuussa, koska siellä Tšetšeniassa on nukkehallitsija nimeltään Kadyrov, joka on täydellisesti Putinin talutusnuorassa".
Amnesty International julkaisi heinäkuun alussa raportin Tšetšenian tilanteesta:
"Raportti kertoo muun muassa liioitellusta voimankäytöstä, kidutuksesta ja kuolemantapauksista vankiloissa sekä muissa pidätyskeskuksissa, mielivaltaisista ja salaisista pidätyksistä, tahdonvastaisista katoamisista, ihmisoikeusaktivistien ja riippumattomien toimittajien uhkailusta sekä pakkohäädöistä."
Jos kerran maa on Kadyrovin hallussa ja hänellä on Putinin tuki, niin miksi ihmeessä siellä ei saada ihmisoikeuksia edes välttävälle tasolle? Kyse ei ole lopultakaan siitä, etteikö se olisi mahdollista, vaan siitä halutaanko sitä.

* * *

Kaurismäki sanoi myös ääneen sen, mistä muuten on hyssytelty EU:ssa:
"Se, että EU on Venäjän energiaorjana ei saa EU:ta tekemään yhtään mitään tälle asialle. Suomen pitäisi ylipäätään ryhdistäytyä ihmisoikeuskysymyksissä sen sijaan, että se noudattaa EU:n onnettoman löysää linjaa, jossa kaikki hyväksytään sen takia, että Eurooppaan tarvitaan venäläistä öljyä ja maakaasua."
EU, Suomi mukaan luettuna, on ollut ihmisoikeusasioissa varsin hampaaton ja mitääntekemätön. Tässä mielessä se ei noudata edes omia ihmisoikeuksien kunnioittamiseen pyrkiviä periaatteitaan.

Kun kaukaisilla mailla tapahtuu ihmisoikeusloukkauksia, EU keskustelee ja vaatii talouspakotteita yms., mutta Venäjän ja Tšetšenian kohdalla vallitsee hiljaisuus. Monet EU-maat jollain tasolla riippuvaisia Venäjältä tuotavasta energiasta ja energiabusinessa on Venäjällä tiukasti valtion korkeimman johdon kuten Putinin käsissä.

Suomi, valtiojohto mukaan luettuna, ei tässä kysymyksessä ole sen moraalisempi kuin EU, vaan sama hiljaisuuden laki meilläkin vallitsee. Juhlapuheissa luvataan ottaa asia esille, mutta siihen se sitten on jäänytkin. Tällaisissa asioissa tarvittaisiin moraalista johtajaa, sellaista vaan ei löydy.

EU on siis kaksinaamaisuuden tiellä.

* * *

Samaan aikaan toisaalla. Liettuassa on vieraillut suomalaisdelegaatio, mukaanlukien Kaurismäki, tapaamassa Groznyin enkelinä tunnettua orpokodin pitäjä Hadizat Gatajevaa ja hänen puolisoaan Malikia, jotka on tuomittu mm. lasten pahoinpitelystä 10 kuukaudeksi vankilaan. Pahimmassa tapauksessa heitä uhkaa lähettäminen takaisin Tšetšeniaan tuomion päätyttyä.

Gatajevan tuomiota pidetään tekaistuna ja sen takaa löytyy tietojen mukaan poliittinen sekasotku.

Jos Gatajeva ja hänen puolisonsa palautettaisiin takaisin takaisin Groznyiin, josta he ovat henkensä kaupalla paenneet, se olisi Liettuassa vierailleen Rosebudin toimitusjohtaja Hannu Paloviidan mukaan "oikeusmurha ja murha". Epäilemättä asia olisi näin.

Asiaan liittyy vielä sekin näkökulma, että miten EU:n jäsenmaa voisi karkottaa ihmisiä maihin tai paikkoihin, missä heitä mahdollisesti uhkaisi kuolema tai sitä vastaava vaara? Moraalisella pohjalla toimien ei mitenkään, joten jos näin käy, on syytä todella kysyä EU:n moraalisen selkärangan perään. Liettuasta puhumattakaan.

* * *

Mikä näitä kahta asiaa yhdistää?

Ainakin se, että murhattu Natalia Estemirova oli Memorial-järjestön asiantuntija tšetšenialaisten orpojen tukija Groznyissa. Hän etsi orpokodeille tukijoita ja uusia kontakteja.

HS:n edellä linkitetyn uutisen mukaan Estemirova oli tutkimassa ihmisoikeusrikoksia Tšetšeniassa. Tšetšenian viranomaisilla eli niillä, joilla on Kadyrovin ja siis Putinin tuki takanaan, on arvioiden mukaan motiivi murhata Estemirova.

* * *

Ei, ihmisoikeudet Tšetšeniassa eivät ole Venäjän sisäinen asia.

Matka Kuuhun: Apollo 11

Tasan 40 vuotta sitten alkoi ihmiskunnan matka kuuhun konkreettisesti. Silloin laukaistiin Apollo 11 eli Apollo-ohjelman viides miehitetty lento. Matkaan lähti kolme yhdysvaltalaista astronauttia eli lennon komentaja Neil Armstrong, Edwin "Buzz" Aldrin ja Michael Collins.

Kuumoduuli Eagle laskeutui 20.7.1969 Kuun Rauhallisuuden mereen.

Yhdysvaltain avaruushallinto NASA tapahtumaa omalla teemasivustolla. Sivustolta löytyy mm. Flash-panorama, jonka avulla voi katsella maisemia paikan päältä mutta myös laskeutumislaluksesta.

Yksi NASAn lähettämä materiaali on koko lennon radioliikenne reaaliajassa. Saman sivun kautta löytyy myös lennon radiokeskustelut aukikirjoitettuna.

Apollo-ohjelmalla saavutettiin suoria tieteellisiä tuloksia Kuun tutkimisessa, minkä lisäksi NASA:n avaruusohjelmat ovat tuottaneet 1600 keksintöä, kuten vaikkapa vakuumipakkaukset tai pakastekuivatut elintarvikkeet.

Viimeisimmässä PodKaista-podcastissa on tarinaa tästä aiheesta sekä avaruusasioita muutenkin.

keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2009

Suomi, demokratia ja rajat

Niuhotetaan hieman.

Porissa on pähkäilty Suomi-brandia ja presidentti Martti Ahtisaari totesi, että Suomi on "ainoa toimiva demokratia, jolla on raja Venäjän - ja aikanaan Neuvostoliitonkin - kanssa".

Entäs Norja? Tietääkseni Norjalla on edelleen maaraja Venäjän kanssa. Eikä Norjan demokratiassa ole Suomeen verrattuna tiettävästi suurempia pulmia.

Entäs Viro? Tietääkseni Viro on ihan toimiva demokratia, vaikka se ei toimikaan samalla tavalla kuin Suomi.

Suomessa on toki toimiva demokratia, mutta sen ei ehkä pitäisi antaa aihetta liialliseen muiden ylenkatsomiseen.

Noh. Ehkä asia on hieman irrallaan kontekstista tuossa, mutta ehkä sitä brandia pitäisi rakentaa muillakin elementeillä.

tiistaina, heinäkuuta 14, 2009

Kaksi voimalaa alas = Suomi kyykyssä

Puolustusministeriö on selvittänyt varautumista pitkiin ja laajoihin sähkökatkoihin. Se on erittäin huonoa. Suomi saadaan kyykkyyn pelkästään yhden vuorokauden laajamittaisella sähkökatkolla, joka saattaisi toteutua pudottamalla pelkästään kaksi (2) voimalaitosta Fingridin verkosta.

Esimerkiksi yhteiskunnan kannalta kriittinen vesihuolto tai sairaalat olisivat helisemässä välittömästi. Selvityksen mukaan kolmanneksella yli 5000 käyttäjän vesivoimalaitoksista ei ole minkäänlaista varavoimaa kriisitilanteen varalle.

Oli se nyt sitten terrorismi tai pahimmassa tapauksessa vaikka periaatteessa jokin luonnononnettomuus, nykyinen energiastrategia on haavoittuvainen.

Kyse ei ole pelkästään varavoiman organisoinnista, vaan keskitetyn energiantuotannon strategian ongelmasta. Ongelmaan kuuluu se, että sähköverkko on rakennettu palvelemaan tätä strategiaa. Se ei ainakaan vähennä riskialttiutta.

Kun koko yhteiskunta on suurten ja keskitettyjen yksiköiden varassa, se on väistämättä haavoittuvainen ja riskin voi aiheuttaa hyvinkin pieni tekijä. Sen ei tarvitse siis olla mikään sodan kokoinen pulma.

Tässäkin mielessä hajautettu ja uusiutuvien energianmuotojen hyödyntämiseen perustuva energiastrategia on turvallisin.

Keskitetyllä strategialla haetaan tehokkuutta ja samalla törmätään suureen riskiin. Tavallaan keskitetyn energiantuotannon strategia on teollisen yhteiskunnan ideaalistrategia, teolliselle tuotannolle.

Maailma vaan on muuttunut ympärillä.

Emme enää elä pelkästään teollisessa yhteiskunnassa, vaan yhä laajemmin verkostomaisessa tietointensiivisessä yhteiskunnassa, joka ei toimi minkään keskusyksikön ympärillä.

On typerää tukea nykyistä keskitettyä strategiaa vain siksi, että jotkut haluavat rakentaa lisää ydinvoimaa. Siltä tämä nykyinen meno näyttää.

maanantaina, heinäkuuta 13, 2009

Luonnon monimuotoisuus vaatii huomiota

Helsingin Sanomissa on tänään kiinnostava pääkirjoitus luonnon monimuotoisuuden köyhtymisestä.

Pointti on siinä, että "Suomen luonto köyhtyy vauhdilla: lajit häviävät, ja maisema yksipuolistuu".

Lajien kuoleminen sukupuuttoon, sademetsien ja katoaminen sekä esimerkiksi biodiversiteettiin kuuluvien geenivarantojen häviäminen ovat globaaleja ongelmia, joiden taustalla on ihmisen toimita kuten lajien elinympäristöjen hävittäminen, liikakalastus tai ilmastonmuutos.

Suomi ei ole tässäkään ympäristökysymyksessä mitenkään erityisessä asemassa tai sivussa. Suomessa on asetettu tavoitteeksi pysäyttää monimuotoisuuden köyhtyminen ensi vuoteen mennessä. Tämä tavoite ei tule toteutumaan, vaan monimuotoisuuden katoaminen maassamme jatkuu edelleen. Ympäristöministeriö on kesäkuussa julkaissut asiasta tuoreen raportin.

HS:n pääkirjoitus toteaa, että pelkkä luonnonsuojelu ei nyt enää riitä, vaan tarvitaan poliittisia päätöksiä ja ripeitä toimia.

Esimerkiksi huomiota vaativiksi kohteiksi pääkirjoitus nostaa Etelä-Suomen suoluonnon, Itämeren ja rantojen tilan sekä maatalouden muovaamat perinneympäristöt. Erityisen huomion saavat Itämeren ravinnepäästöt, jotka rehevöittävät yhä Itämerta.

HS kirjoittaa:

"Monet luonnon köyhtymiseen liittyvät ongelmat olisivat ratkaistavissa maatalouspolitiikan suuntaa muuttamalla ja kohdentamalla maatalouden ympäristötukea toimiin, joista on todellista hyötyä ympäristölle."
Muutenkin maatalouden päästöt esimerkiksi Itämeren suojelun osalta vaatisivat nyt huomiota.

Asia ei ole mikään uusi, mutta yksi sellainen, jolta on ummistettu silmät jo pitemmän aikaa. Paljon puhetta, mutta vähän tekoja.

HS:n pääkirjoitus on oikealla asialla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämä hallitus ei paneudu ainakaan maatalouden aiheuttamien päästöjen rajoittamiseen sellaisella tarmolla kuin olisi tarvetta.

Vai?

sunnuntaina, heinäkuuta 12, 2009

Some day classic: Thunder Road

Yhdistetäänpäs tällä kertaa kaksi - ellei sitten useampiakin - klassikkoa, nimittäin biisi ja konsertti. Seuraava videonpätkä on kyseisen artistin ensimmäiseltä viralliselta elokuvalevitykseen tehdyltä taltiolta. Vuosi oli 1979 ja konsertti nimeltään No Nukes.

Thunder Road on Bruce Springsteen & E-Street Bandin läpimurtolevyn Born to Run avauskappale vuodelta 1975.

Born to Run oli Springsteenin järjestyksessään kolmas pitkäsoitto ja oli aikoinaan sekä kaupallinen että taiteellinen menestys. Albumi nousi Yhdysvalloissa Billboard 200-listalla sijalle 3 ja US Record World-listan kärkeen. Britannian albumilistalla sijoitus vuonna 1975 oli parhaimmillaan 36.

Albumi oli kuitenkin se, joka toi Springsteenin bändeineen suuren yleisön tietoisuuteen ja aloitti valtavan menestyksen aallon, joka on jatkunut pitkin maailmaan näihin päiviin asti.

Vaikka albumina Born to Run oli suuri menestys, siltä ei lohjennut yhtään varsinaista singlehittiä. Albumin kappaleista Born to Run, Thunder Road, Tenth Avenue Freeze-Out ja Jungleland saivat runsaasti radiosoittoa aikaiseksi.

Sittemmin levyn kappaleet ovat pärjäneet erilaisilla listoille mainiosti ja esimerkiksi Rolling Stone-lehden "500 Greatest Songs of All Time-listalla Thunder Road sijoittuu sijalle 86.

No Nukes-konserttisarja järjestettiin vuoden 1979 syyskuussa New Yorkin Madison Square Gardenissa. Konserttien tarkoituksena oli kiinnittää huomiota ydinvoiman vaaroihin ja se järjestettiin maaliskuussa 1979 Pennsylvaniassa lähellä Harrisburgia tapahtuneen Three Mile Islandin ydinvoimaonnettomuuden jälkeen.

Konserttien takana oli niinikään vuonna 1979 perustettu ryhmä Musicians United for Safe Energy (MUSE), jonka perustajina toimivat Jackson Browne, Graham Nash ja Bonnie Raitt. Konsertista tehtiin vuonna 1979 julkaistu tripla-albumi sekä vuonna 1980 levitykseen lähtenyt dokumenttielokuva.

Konserteissa soittivat mm. Jackson Browne, Graham Nash, Bonnie Raitt, John Hall, James Taylor, Carly Simon, The Doobie Brothers, Chaka Khan, Tom Petty and the Heartbreakers, Crosby, Stills & Nash, Gil Scott-Heron ja Bruce Springsteen & The E Street Band.

Kyseinen albumi ja siltä poimitut biisit saivat aikanaan radiosoittoa aikaiseksi myös Suomessa. Lisäksi Born to Run oli Suomessakin melkoinen hitti ja aikanaan puhkikulutettu albumi, joka on musiikkinsa puolesta kestänyt ihan kohtuullisen hyvin aikaa.

Videon lähde: YouTube.

Lisätietoja ja lähteitä:

Lepiksen sunnuntaikalssikot ovat täällä.

lauantaina, heinäkuuta 11, 2009

Ratkaisuja puolue- ja vaalirahakohuun

Pahoittelen, että tämä on nyt vähän pitkä postaus, mutta tyhjennetään nyt kerralla pajatso tässä puoluerahoitusasiassa, jotta ei ihan heti tarvitse tähän palata.

* * *

Viime viikot on julkisuudessa esitelty laajalla kirjolla vaalirahoitukseen liittyviä ongelmia. Kuka tapasi ketä, missä ja milloin? Kuka maksoi kestitykset ja kuka antoi vaalirahaa ja kenelle? Kuka investoi ja mihin tehtaaseen? Kuka järjesti minkäkin värisen koulutuksen? Ja niin edelleen.

Vaalirahoituksen kysymyksiä ja ongelmia on esitelty jopa yksittäisten kuittien tasolla. Osa selityksistä on edelleen sellaisia, ettei niitä oikeasti usko kukaan.

Itse ratkaisuista ei kovin paljoa ole puhuttu. Ratkaisut on haudattu jonnekin komiteoihin, jotka kinaavat yksityiskohdista.

Puolueet saavat syyttää kohusta pelkästään itseään. Tätä asiaa on vatvottu nyt jo toista kesää ja puolueet itse ovat vetkutelleet avointen ja suoraviivaisten ratkaisujen kanssa.

Mediaa on ihan turha osoitella. Puolueet olisivat välttäneet tämän kesän kohun, jos olisivat vuosi sitten kertoneet kaiken. Jos sitä ei tapahdu vieläkään, niin media jatkaa kaivamistaan.

Tässä asiassa media tekee tehtäväänsä yhteiskunnan vahtikoirana ja toimii äänestäjien edunvalvojana.

* * *

Asia ei ole merkityksetön, sillä suomalainen demokratia nojaa kansanvaltaisuuteen ja siihen, että jokainen annettu ääni on samanarvoinen.

Siitä seuraa se, ettei rahalla voi ostaa edustajaa päättäjien joukkoon. Pelkkä epäilys vaaleihin liittyvän korruption mahdollisuudestakin on sen verran vakava, että sitä ei voi ohittaa olankohautuksella.

Vaalirahalla, sen antajilla ja saajilla on väliä. Raha muodostaa aina sidoksia sen antajan ja saajan välille. Se on rahan tehtävä.

Yksi asia sopassa on se, että kyse ei ole pelkästään puolueiden tai ehdokkaiden vaalirahasta, vaan puolueiden toiminnan rahoituksesta ylipäätänsä.

* * *

Eri värisillä puolueilla on yhteiskunnassamme tehtävä ja niitä tarvitaan demokratian välineiksi. Puolueet ovat kansalaisjärjestöjä, jotka kantavat oman ideansa tai aatteensa lippua. Ne luovat vaihtoehtoja.

Tämä vaatii rahaa ja lähtökohtaisesti puoluetoiminnan rahoittaminen on laillista puuhaa.

Puolueet eivät saa nojata tehtävänsä perusteella pelkästään laillisuuteen, vaan toiminta on pidettävä myös moraalisena. Puolue- ja vaalirahoituskohussa tämä asia näyttää puolueilta unohtuneen.

* * *

Miten tämä rahoituksen solmu sitten ratkaistaan?

Lähtökohdan pitää olla siinä, että kaikki olennainen rahoitus on saatava julkiseksi. Siis kaikki, mukaan lukien erilaiset läheisjärjestöt sun muut kuviot.

Puoluerahoitukseen tarvitaan kansallinen rekisteri, johon puolueet ilmoittavat ne organisaatiot, joilta saavat rahaa tai joihin niillä on taloudellinen kytkös siinä mielessä, että ohjaamalla rahoitusta muualta näille organisaatioille vähennetään puolueiden rahoitustarvetta.

Kaikkien tähän rekisteriin merkittyjen organisaatioiden kirjanpidon on oltava julkista ja keskinäiset rahansiirrot ja muut taloudelliset sitoumukset sekä palvelukset on ilmoitettava.

Pelin henki on oltava se, että rekisteriin ilmoitetaan kaikki taloudellista hyötyä tuottavat sidokset olivat ne nyt sitten suoraa rahaa, rahoitustarpeen vähentämistä tai vaikkapa koulutustoiminnaksi naamioitua vaalitukea.

Organisaatioiden on siis rekisteröidyttävä ensin puolueen rahoittajaksi ja sen jälkeen voivat sitten rahoittaa minkä haluavat tai kykenevät, kunhan se on julkista toimintaa.

Mikäli puolueet sitten toimivat ohi tämän mekanismin, on siitä säädettävä puolueelle sakko, joka voi eduskuntapuolueilla olla esimerkiksi 30 % leikkaus puoluetukeen tai vähintään puolueen pimittämisestä saama taloudellinen hyöty.

Eduskunnan ulkopuolisille puolueille ja muille valitsijayhdistyksille on säädettävä vastaava sanktio.

Pointti on siinä, että puolueelle on asetettava velvollisuus pitää rahoituksensa läpinäkyvänä ja tämän velvollisuuden pontimeksi on laitettava tuntuva taloudellinen sanktio. Puolueet on saatava haluamaan julkisuutta tässä asiassa.

* * *

Entäpä sitten ehdokkaat ja heidän tukiyhdistyksensä?

Ehdokkaiden vaalitoiminta on organisoitava yhdistysten tai vastaavien kirjanpitovelvolliseksi asetettavien organisaatioiden kautta. Olennaista on se, että koko vaalitoiminta saadaan kirjanpidon alle ja kirjanpito tehdään julkiseksi. Jos ehdokas ei tätä osaa organisoida, hän on pyrkimässä väärään tehtävään.

Ehdokkaiden kohdalla kaikki saatu rahoitus pitää myös ilmoittaa eli se mistä kyseinen raha tai tuki sen eri muodoissaan on saatu. Tämä ilmoitusvelvollisuus pitää sanktioida siten, että rangaistuksena on sakko ja äärimmäisessä tapauksessa vaalien kautta saadun paikan menettäminen.

Jos erilaisten kytkösten julkistamisessa vehtaillaan ja sitä pimitetään, kyseessä on vähintään moraalinen petos äänestäjiä kohtaan ja siitä pitää rangaista riittävästi.

Jos nyt joku rahan tai siihen rinnastettavan tuen antamisen alaraja halutaan pistään, niin esimerkiksi 100 € yhtä tukijaa kohden yhteen laskettuna on sopiva. Kun eräskin puolue on nyt ilmoitellut rahoitustaan 5000 €:n ylittävältä osalta, se tarjoaa vielä ihan liikaa porsaanreikiä, jotta itse asia olisi uskottavalla tolalla.

* * *

Sitten tähän kokonaisuuteen tarvitaan porkkana. Koska itse puoluetoiminta on yhteiskunnallisesti merkityksellistä ja sen yhteiskunnassa imemä raha loppujen lopuksi varsin pientä, voidaan yksityisten henkilöiden ja erilaisten organisaatioiden antama tuki säätää verovähennyskelpoiseksi.

Tämäkin tukisi julkisuutta, kun tukiasioita olisi tilanteen sitä vaatiessa mahdollista tarkistaa myös verottajan tiedoista.

Verovähennysoikeudessa olisi julkisuuden lisäksi sekin ilo, että näin tukija saa jonkun hyödyn ilman, että hänen tarvitsee ajatella myöhempiä poliittisia hyötyjä.

Tämä ei tietenkään poista myöhempien lehmänkauppojen mahdollisuutta, mutta antaisi esimerkiksi yksityisille kansalaisille motivaation tukea haluamaansa puoluetta. Tämä taas tekisi kansalaisista puolueiden kannalta erilaisia organisaatioita mielenkiintoisemman vaihtoehdon pyytää tukea puolue- ja vaalitoimintaan.

Verovähennysoikeudessa olisi syytä olla sopiva katto, jotta järjestelmää ei voitaisi sitten muun verotuksen kohdalla käyttää väärin.

* * *

Näistä ilmoituksista voisi jättää pois on tukiryhmän henkilöiden yksilötasolla kampanjointiin käyttämä aika ellei sitä voidan katsoa välillisesti esimerkiksi organisaation antamaksi tueksi. Siis vaikkapa siten, että yritys A antaa muuten laskutettavaa työvoimaa jonkun kampanjan käyttöön.

Yksityisten ihmisten omalla vapaa-ajallaan tekemä kampanjointi on luonteeltaan sellaista, ettei sitä oikein voida mihinkään kirjata. Kysymys on tällaisen tuen antajille kaiketi harrastuksesta.

Vaihtoehtoisesti myös puolueiden, ehdokkaiden ja niiden tukiyhditysten kampanjointin osallistuvat aktiivitkin pitäisi rekisteröidä, mikä on kaiketikin hankala ajatus ihan perustuslain suojaaman yhdistymisvapauden näkökulmasta katsottuna.

* * *

Olennainen asia koko puolue-, vaali- ja ehdokasrahoitussotkun avaamisessa on se, että nykyinen salailuun perustuva näkökulma on käännettävä ylösalaisin. Vastuu siitä, että rahoitus on todella julkisella pohjalla pitää pistää sen tuen saajan niskaan ja piilotteluyritykset pitää sanktioida siten, että tuntuu.

Erilaiset porsaanreiät on syytä tukkia maalaisjärjellä. Se tapahtuu niin ikään sillä, että yksiselitteinen velvollisuus on ilmoittaa kaikki tuki. Siis kaikki sellainen, mitä erikseen ei ole vapautettu ilmoitusvelvollisuudesta.

Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Ihan samalla tavalla organisaatiot ovat arvonlisäverovelvollisia ellei niitä ole joko lakiin perustuen tai muuten erikseen vapautettu siitä.

* * *

Toki tästä kaikesta tulee uutta byrokratiaa puolueille ja valvovalle koneistolle, mutta ilman sitä tämä homma ei aidosti, avoimesti ja oikeasti taida ratketa

Toisaalta asia perimmiltään on sen verran tärkeä, että siihen hieman voi satsatakin. Tai sitten unohtaa koko kohun.

* * *

Lyhyesti yhteenvetona hommasta tulee läpinäkyvää vain siten, että puolueille, ehdokkaille ja niihin kytköksissä oleville yhdistyksille ja muille organisaatioille asetetaan sanktioitu velvollisuus ilmoittaa rahansa ja kytköksensä.

Lähtökohtaisesti ainoa poikkeus on yksityisten kansalaisten harrastustoimintanaan tekemä kampanjatuki ja työ.

* * *

Se mitä näille aikaisempien vaalien rahoitussotkuille sitten pitäisi tehdä jäänee erikseen selvitettäväksi. Erilaisten lahjoitusten takautuvassa julkistamisessa on kieltämättä kyse pelinsäätöjen muuttamisesta matkalla ja siksi se asia taas ei ole ihan yksinkertainen. Näin varsinkin silloin, jos ihan laillista toimintaa harjoittaessaan joku on olettanut voivansa tukea jotakuta anonyyminä.

Sen sijaan, että media kaivelee yksittäisiä tukijoita ja kuitteja, tuohon nykyisen sotkun selvittämiseksi nimetä jonkun oikeasti uskottavan "totuuskomission", jolle puolueet olisi velvoitettu avaamaan kaiken puoluerekisteristä poispotkimisen uhalla.

Komission tehtäväksi jää sitten tarkastaa toiminnan laillisuuden perusteet ja mikäli lakeja epäillään rikotun, viedä asia syyttäjäviranomaisten tietoon. Moraalisista ongelmista komissio voi sitten antaa harkintansa mukaisesti oman lausuntonsa.

Eikä muuten olisi yhtään paha idea sekään, että tällaiseen komissioon otettaisiin mukaan myös tarkkailijoita esimerkiksi ETYJ:stä tai muusta vastaavasta organisaatiosta. Käyväthän suomalaisetkin poliitikot vahtaamassa muiden maiden vaaleja ja niiden uskottavuutta.

* * *

Ja mitä aikatauluihin tulee, niin oikeasti on niin, ettei tätä asiaa tarvitse vuositolkulla miettiä. Itse ongelma on tunnettu nyt jo vaikka kuinka kauan, kuten olemme lehdistä saaneet lukea ja ratkaisut ovat lopulta varsin suoraviivaisia.

Ja muuten olen sitä mieltä, että kun joku poliitikko selvittää, että asia on hankala tai että esimerkiksi sanktioiminen ei ole mahdollista, hänellä ei vain ole halua pistää avoimuutta etusijalle. Kysymys on vain asioiden pistämisestä tärkeysjärjestykseen.

Halusta ja tahdosta palvella demokratiaa tässäkin asiassa on kyse.

perjantaina, heinäkuuta 10, 2009

El Niño tulee ja lämmittää

El Niño-ilmiö on tulossa, kertoo yhdysvaltalainen National Oceanic and Atmospheric Administration (NOAA). Ilmiö vaikuttaa Tyynenmeren merivirtoihin sekä sitä kautta merenpinnan lämpötiloihin eri puolilla merta.

El Niño ilmestyy 2 - 5 vuoden välein ja kestää keskimäärin 12 kuukautta. Se lämmittää keskisen ja itäisen Tyynenmeren vesiä trooppisella alueella. Tämä tuo mukanaan muutoksia myös säähän tuottaen eräillä alueilla sateita ja toisaalla kuivuutta. Ilmiö on voimakkaimmillaan talviaikaan.

Kuten Climate Progress kirjoittaa, ilmiöllä on vaikutuksensa myös maapallon lämpötilaan globaalisti. Ilmiö nostaa sitä.

Ilmaston lämpimän El Niñon-jakson vastapainona on kylmempi La Niña-jakso. Ilmiöt ovat osa normaalia ilmaston lämpötilojen kiertokulkua.

Ilmastonmuutoksen kannalta viileämmällä La Niña-jaksolla on ollut se merkitys, että maapallo ei ole lämmennyt ihan niin voimakkaasti kuin muuten olisi. Nyt tämä tasaisempi kehitys on ilmeisesti kääntymässä ja Maan lämpötilojen osalta saatetaan kokea uusia ennätyksiä lähimmän parin vuoden aikana.

Se taas pitää jäätiköiden sulamisen vauhdissaan ja meren pinnan nousussa.

* * *

Ihmisellä ei ole mahdollisuuksia muokkailla El Niño/La Niña-ilmiöitä, mutta meillä on mahdollisuus vaikuttaa kasvihuonekaasupäästöihin ja kultukseemme. Muuta keinoa meillä ei rällä hetkellä ole.

Se taas vaatii lähimpinä vuosikymmeninä todennäköisesti suurimmat talouteen ja infrastruktuuriin liittyvät muutostoimet, mitä ihmiskunta on globaalisti ikinä tehnyt. Tietenkin sillä edellytyksellä, että aiomme edes yrittää ilmastonmuutoksen hillintää.


torstaina, heinäkuuta 09, 2009

Tavoitteita

Johtavien teollisuusmaiden G8-ryhmä sai sovittua tavoitteesta, jonka mukaan maapallon ilmasto ei saisi lämmetä 2 °C enempää verrattuna aikaan ennen teollistumista. Päästövähennystavoitteeksi on asetettu kasvihuonepäästöjen vähentäminen 50 % vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tason verrattuna.

Hyvää päätöksessä on se, että edes tavoite on pystytty asettamaan ja että Yhdysvaltojen uuden hallinnon linjanmuutos näkyy.

Konkretiaa tässäkään ei vielä ole eli mitään suunnitelmaa varsinaisesti ei ole olemassa. Yksi kritiikin paikka on siinä, että tuo 50 % päästövähennys vuoteen 2050 mennessä ei välttämättä riitä, jos pyritään rajoittamaan lämpeneminen 2 °C:een.

EU:n puheenjohtajamaa onkin todennut päästöjen leikkaustavoite pitäisi olla 80 %. Tähän tavoitteeseen taas ei ole mitään sitoumuksia annettu.

Yksi ongelma on sekin, että paikalla Italian L'Aquilassa paikalla olleet 17 kehittyvän maan edustajat eivät sitoutuneet mihinkään. Näiden maiden joukossa on esimerkiksi maailman suurin hiilidioksipäästöjen aiheuttaja Kiina ja voimakkaasti tässä pörssissä nousussa oleva Intia.

Tavoitteessa on myös se pulma, että välitavoitteita ei ole asetettu. Jos siis vuoteen 2050 mennessä pyritään vähentämään päästöjä reippaasti, niin mihin tasoon pyritään esimerkiksi vuoteen 2020 mennessä? Varmuudella voi sanoa, ettei esimerkiksi 50 % päästövähennykset onnistu hetkessä ja ilman selvää suunnitelmaa, jolla on välitavoitteensa.

Tavallaan näissä muotoiluissa ei ole mitään järisyttäviä uutisia, mutta niissä on sen verran edistystä, että paperilla on päästy eteenpäin ja tahtotilaa osoitettu.

Maapallon päästöt jatkavat edelleen kuitenkin kasvuaan. Ilmastonmuutosta ei hoidella puhumalla.

keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

G8 keskustelee

Johtavien teollisuusmaiden G8-kokous Italian L'Aquilassa on käynnissä. Kokouksessa on tarkoitus keskustella myös kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä sekä Kööpenhaminan ilmastokokoukseen liittyvistä asioista.

Paikalla on myös Climatico, joka raportoi tapahtumista (eka päivä omassa postauksessaan). Kokousta voi seurata myös Twitteristä haulla #G8.

Väärä kampamaneettihälytys

Täälläkin on viime vuonna raportoitu pariinkin otteeseen mahdollisesta amerikankampamaneettien muodostamasta mahdollisesta ongelmasta Itämerelle.

Nyt Suomen ympäristökeskus on selvittänyt, että Itämerellä eivät jyllää samat amerikankampamaneetit, jotka ovat aiheuttaneet muutoksia ekosysteemiin Mustallamerellä, vaan arktiset kampamaneetit. Nämä jälkimmäiset ovat yleisiä arktisilla valtamerillä.

Hyvä niin.

* * *

Blogin kannalta tällaisessa on yksi pieni pulma tai haaste - miten vaan. Nyt kun aikaisemmin on kirjoitettu nuo postaukset aiheesta ja luonnollisesti hakukoneet ovat ottaneet ne indekseihinsä, voi tämän virheen oikaiseminen helposti jäädä puolitiehen.

Asiahan tietysti ratkeaa sillä, että editoi noita vanhoja postauksia ja linkittää ne tähän uuteen stooriin. Verkkoon jää kuitenkin merkinnät asiasta. Kuten kaikessa muussakin mediassa, vaatii lukijaltaan sitä medialukutaitoa saada asiasta oikea käsitys.

Tämä haastehan ei ole pelkästään blogien, vaan journalismin yleisemminkin. Jutut olisi syytä seurata loppuun asti ja mahdolliset virheet korjata. Jos postauksia on pitkälle toista tuhatta, niin vaatii kohtalaista muistamista mitä kaikkea on tullut kirjoitelleeksi.

Netti ja blogit välineenä ovat siitä mainioita, että ne antavat mahdollisuudet korjata ja oikaista virheellisiä käsityksiä. Paperillahan tätä korjausmahdollisuutta ei ole. Kyse on oikeastaan vain siitä, miten tätä pystyy toteuttamaan käytännössä.

Netissä sinänsä vallitsee kauhun tasapaino informaation ja vähintäänkin osittaisen disinformaation suhteen. Lukijan kannattaa aina tarkistaa juttujen päivämäärä ja epäillä. Edes vähän.

* * *

Blogiin kirjoittamisen pelisäännöistä esimerkiksi markkinointiviestinnässä on viime aikoina ollut puhetta esimerkiksi Tuhat sanaa-blogissa ja siellä on linkki Sediksen kirjoittamaan ja lukemisen arvoiseen postaukseen "Bloggaavan kansalaisjournalistin ohjeet" sekä pariin muuhun paikkaan.

tiistaina, heinäkuuta 07, 2009

Suurta vai pientä energiaa?

Fabian Teichmueller kirjoittaa Climaticossa saksalaisesta energiakeskustelusta, jossa puheenaineita riittää.

Yksi juonne on uusiutuvan energian voimakas lisärakentaminen. 20 saksalaista energiayhtiötä on pistänyt pystyyn Desertec-konsortion, jonka tarkoituksena on investoida Pohjois-Afrikkaan rakennettavaan aurinkovoimaan. Niillä voitaisiin tuottaa 15 % Euroopan energiatarpeesta. Rahaa tarvitaan seuraavan vuosikymmenen aikana 400 miljardia.

Strategia ei ole jäänyt vaille kritiikkiä, sillä hanke vaatii toteutuakseen julkisia tukiaisia ja kohtuullisen pitä toteutusajan.

Samaan aikaan hajautettu energiantuotanto on tulossa vauhdilla kustannustehokkaaksi tavaksi hoitaa energia-asioita. Esimerkiksi rakennusten katoille sijoitettavien aurinkomoduulien hinnat ovat laskeneet kilowattia kohden laskettuna vuodessa 30 %. Tätä kautta jopa pilvisessä Saksassa on pian kannattavaa tuottaa aurinkovoimaa. Eikä se siis edes edellytä suuren skaalan kertainvestointeja.

Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen aurinkoenergiapioneeri Hermann Scheer on esittänyt, että aurinkoenergiasta seuraavan kolmen vuoden sisällä tulossa hinnaltaan kilpailukykyistä perinteisen hiilivoiman ja ydinvoiman kanssa.

Esimerkiksi Greenpeace on huomauttanut, että näitä kahta strategiaa ei kannata laittaa vastakkain, vaan niitä voidaan tarvita kumpaakin.

Keskustelu hajautetusta energiantuotannosta siis jatkuu ja kehittyy.

Sulaminen jatkuu


Pohjoisen napa-alueen sulaminen jatkuu. Arktiksen jääpeitten sulamiskausi oli kesäkuun lopussa puolivälissä. Sulamisen maksimi tai jääpeitteen koon minimi saavutetaan syyskuussa.

Tänä kesänä sulaminen on yhdysvaltalaisen National Snow and Ice Data Center-tutkimuslaitoksen mittausten mukaan selvästi alle vuosien 1979-2000 keskiarvon, mutta vain hitusen ennätysvuoden 2007 sulamistilanteen paremmalla puolella. Sulaminen siis jatkuu, eikä uuden minimin syntyminen tänä vuonna ole poissuljettu ajatus.

Kesäkuussa jääpeitettä hävisi Arktiksella noin 68 300 neliökilometriä päivässä ja keskimäärin jääpeitteen koko oli 11,48 miljoonaa neliökilometriä.

Kuvassa on esitetty mittausvuosien 1979-2009 heinäkuiden kuukausikeskiarvot. Viime vuosina heinäkuussa jääpeitteen koko on ollut hyvin lähellä toisiaan, mutta pitemmän aikavälin tarkastelusta voidaan huomata, että jääpeitteen koko pienenee 3,3 % vuosikymmenessä eli jäätä katoaa vuodessa keskimäärin 40 100 neliökilometriä.

Kuvan lähde:
National Snow and Ice Data Center

maanantaina, heinäkuuta 06, 2009

Vetisempää ja kuumempaa

Ilmastonmuutos etenee ja tietomme siitä lisääntyy. Tulokset eivät ole mitenkään rohkaisevia, vaan kielivät siitä, että oletukset kehityskulusta ovat olleet varsin maltillisia. Kenties liian maltillisia.

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on nyt korkeammalla kuin 2,1 miljoonaan vuoteen. Columbia-yliopiston Lamont-Doherty Earth Observatoryn tutkija Bärbel Hönisch on tutkimusryhmineen päätellyt uusien menetelmien antamista tuloksista, että noin 850 000 vuotta sitten tapahtunut jääkausien piteneminen ei johtunut ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden alenemisesta.

Toisaalta Hönischin aineisto osoittaa että kasvihuonekaasut ja ilmastonmuutos ovat kytkennässä toisiinsa.

Tanskalaisen tutkimuksen mukaan Grönlannin ja Huippuvuorten välinen jääalue ei ole koskaan 1200-luvulta alkaen ollut yhtä vähäinen kuin nykyään. Tutkimusryhmä on koonnut erilaisia tietoja jäätilanteesta ja rekonstruoinut kehityksen.

Jään vähyysennätyksiä on rikottu viime aikoina joka vuosi ja jään sulaminen on nyt nopeinta 800 vuoteen.

Ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma veden pinnan nousu saattaa olla pahempaa kuin aiemmin on oletettu. Kehitys on ilmeisesti myös kiihtyvää.

Viime vuosisadalla vedenpinta nousi 17 cm, mutta vaikka päästöt lopetettaisiin heti ja lämpötila pysyisi vakiona, vedenpinnan nousu olisi noin 30 cm vuosisadassa.

Historiasta kuitenkin tiedetään, että maapallon vedenpinta on ollut aikanaan jopa 120 metriä alempana tai 70 metriä nykyistä korkeammalla.

* * *

Yksi olennainen tekijä tässä kaikessa on ihmisen itsensä tekemisten rooli. Silloin kun hiilidioksidi on kuvassa vahvasti mukana, ihminen ei voi väistää vastuutaan. Kasvihuonekaasujen päästöt ovat peräisin ihmisen omista toimista ja niiden korjaaminen näyttää hiljalleen varsin hankalalta.

Paluuta entiseen ei ole ja aikaa suuriin muutoksiin sopeutumisellekin on varsin vähän. Tässä mielessä esimerkiksi 100 vuotta ei ole kovinkaan pitkä aika ja muutokset ovat jo alkaneet.

sunnuntaina, heinäkuuta 05, 2009

Some day classic: Baker Street

Jos ei muuta, niin tässä on ihan kivat saksofonisoolot:

Gerry Rafferty on skottilainen laulaja ja lauluntekijä. Hän aloitti levytysuransa vuonna 1972 albumilla Can I Have My Money Back.

Samana vuonna hän pisti pystyyn koulukaverinsa Joe Eganin kanssa ryhmän Stealers Wheel, joka sai aikaiseksi hitin Stuck in the Middle With You. Ryhmä hajosi vuonna 1975.

Raffertyn soolouran huipentuma tapahtui vuonna 1978 albumilla City to City, joka sisältää edellä esitetyn hitin Baker Street. City ot City oli myyntimenestys eli se meni Yhdysvalloissa listaykköseksi ja Britanniassa kuudenneksi.

Baker Street on nimetty kuuluisan lontoolaisen kadun mukaan ja kertoo katusoitosta metroasemilla. Biisi päätyi singlenä Britanniassa singlelistan kolmoseksi ja Yhdysvalloissa kakkoseksi. Kappaleesta on tehty lukuisia cover-versioita kuten vaikkapa jazztrumpetisti Maynard Fergusonin tai Foo Fightersin toimesta.

Biisistä kannattaa poimia myös soolot ja varsinkin Raphael Ravenscroftin soittama saksofonisoolo, jonka väitetään vaikuttaneen jopa saksofonien myyntiin. Kitarasoolon biisissä soittaa Hugh Burns.

Kaikkiaan Rafferty on tehnyt 10 albumia, joista viimeisin on vuodelta 2003.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

lauantaina, heinäkuuta 04, 2009

Lauantaispekulaatio: Talouskasvu ja hyvinvointi

Kas tässäpä ekonomisteille, poliitikoille ja varmaan vähän muillekin pohdittavaa.

Kysymys. Mitä sitten tehdään jos (tai kun) havaitaan ja ymmärretään, että talouskasvu ei luo hyvinvointia, vaan tuhoaa sitä?

Nyt näille asioille on rakennettu lähes kohtalonyhteys, mutta tilanne taitaa pitemmän päälle muuttua.

5 tärkeää ilmastodataa

Jokin aika sitten olin mahdollisuudessa kuunnella Potsdamin yliopiston valtamerifysiikan professori Stefan Rahmstorfin esitelmän ilmastonmuutoksesta. Rahmstorf toimii myös hallitusten välisessä ilmastonmuutospaneeli IPCC:ssä.

Rahmstorfin esitelmä oli varsin selkeä ja ymmärrettävä kooste viimeaikaisista tieteellisistä töistä. esityksen peruskuviot on ladattavissa Rahmstorfin www-sivuilta PDF-tiedostona.

Käppyröitä katsoessa ei tarvitse olla fyysikko, jotta niistä huomaa olennaisia asioita.

  • Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei koskaan viimeiseen 400 000 vuoteen ole ollut yhtä korkealla kuin se on nyt
  • Ilmakehän hiildioksipitoisuus kasvaa jyrkästi
  • Maapallon lämpötila nousee
  • Merenpinnan taso on kohoamassa
  • Jäätiköt ovat sulamassa nopeammin kuin mallit ovat ennustaneet
Esitelmässä Rahmstorf käsitteli myös hiilidioksidin sitoutumista meriin. Osa ilmakehään päästetystä hiilidioksidista on poistunut sieltä meriin ilmeytymisen kautta. Nyt kuitenkin meret ovat happamoitumassa ja kyky sitoa hiilidioksidia on vähentynyt.

Ilmastonmuutos näyttää olevan myös irrversiibeli prosessi eli kun hiilidioksidi on päästetty ilmakehään, se poistuu sieltä hyvin hitaasti. Kun maapallo on päässyt lämpenemään, se ei välttämättä enää jäähdy.

Rahmstorfin viesti oli selvä. Aika on loppumassa. Päästöjen kasvun pysähtymisen pitää tapahtua hyvin pian.

Tilanne ei ihan toivoton ole. Rahmstorf esitti mahdollisuuden hyvin yksinkertaisesti. Jos ihmiskunta aikoo rajoittaa lämpötilan nousun 2 °C:een, voimme vielä päästää hiilidioksidia ilmakehään 700 miljardia tonnia vuoteen 2050 mennessä. Siinä se on meidän kiintiömme, jonka voimme vielä päästää.

Nykyinen meno tosin on sellainen, että tämä liikkumavara on käytetty loppuun vuoteen 2020 mennessä. Siis vähän yli kymmenessä vuodessa.

Rahmstrofin asenne ilmastoepäilijöitä kohtaan tuntui olevan se, että kinaaminen on turhaa. Data puhuu puolestaan.

Tilanne vaikuttaa olevan se, että nyt on todellakin viimeinen hetki muuttaa elämänmenoa ja pistää päästöille stoppi. Nyt vaan ei vetkuttelu tai näennäiset päätökset enää auta, vaan päästöjen vähentämiseen on ryhdyttävä silläkin uhalla, että se leikkaa talouskasvua rajusti.

(Kuvassa NASAn Goddard Institute for Space Studies-tutkimuslaitoksen tuottamaa maapallon lämpötiladataa. Kuvan lähde: Wikimedia Commons)

Lopettakaa jo verorahojen tuhlaus

Hallituksen ohjelmassa on sellainen idea kuin alueellistaminen. Siinä hommassa ei läheskään aina ole mitään järkeä.

Esimerkiksi kelpaa lääkelaitoksen alueellistaminen Kuopioon. Teknisesti lääkelaitoksen alueellistaminen on naamioitu uuden lääkealan keskuksen perustamiseksi Kuopioon ja vanhan organisaation alasajoksi vaiheittain. Kuvio kuitenkin tarkoittaa ammattitaidon hävittämistä ja uuden rakentamista toisaalle. Se ei voi olla vaikuttamatta tekemiseen ja sitä kautta lääkevalvontaan.

Nyt on sitten vireille uusi hölmöily eli Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO:n alueellistamispyrkimys. Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin (r.) haluaisi siirtää sen RKP:n tukialueille Turkuun.

CIMO on pieni oman erikoisalueensa asiantuntijavirasto, joka sidosryhmät ja tekeminen ovat pääkaupunkiseudulla. Turkuun siirtämisestä hyötyisi lähinnä VR ja linja-autoyhtiöt.

Henkilökunta vastustaa pakkosiirtoa, eikä kukaan olisi muuttamassa viraston perässä Turkuun. Jälleen siis koko ammattitaito pitäisi rakentaa organisaatiolle uudestaan ja siihen menisi aikaa, rahaa ja samalla itse toiminta kärsisi vuosia.

Koko alueellistamisen idea on ristiriitainen. Samalla kun ilmastonmuutoksen johdannaisena keskustellaan siitä, että yhdyskuntarakennetta pitäisi tiivistää matkustamistarpeen vähentämiseksi, valtio siirtelee virastoja matkan päähän.

Homma tulee veronmaksajille kalliiksi, eikä sillä ole edes myönteisiä vaikutuksia.

Koko "alueellistaminen" joutaa romukoppaan. Ainoa taho, joka tästä touhusta hyötyy (jos hyötyy) ovat jotkut poliitikot, jotka saavat näennäisiä poliittisia voittoja siirtämällä valtion työpaikkoja omille kotiseuduilleen.

Se taas on ihan turha syy tehdän yhteiskunnastamme vieläkin tehottomampaa.

Kesäkuu 09

Kesäkuu meni bloginpitäjältä pääasiassa reissatessa tai muuten erinomaisessa kiireessä joka suuntaan. Postausten määrä ja tahti heitteli aikalailla, mikä luonnollisesti näkyy myös kävijätilastoissa. Mikäpä siinä, sen saa mitä kirjoittaa.

Kävijätilastot näyttävät tältä:

  • Postauksia: 39 (-14 edelliseen kuukauteen verrattuna)
  • Käyntejä: 1516 (-324)
  • Näyttökertoja: 2121 (-544)
  • Kävijöitä: 938 (-154)
Päivittäiset keskiarvot näyttävät seuraavilta:
  • Käyntejä: 50,5 kpl /vrk (-8,8)
  • Näyttökertoja: 70,7 kpl / vrk (-15,3)
  • Kävijöitä: 31,3 kpl / vrk (-4,0)
Kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen):
  • Käynnit: 45,8 kpl / vrk
  • Näyttökerrat: 67,7 kpl / vrk
  • Kävijät: 30,4 kpl / vrk
Kaikkien aikojen keskiarvot olivat vielä hitusen plussalla, mutta kehitys on sen suhteen nyt käytännössä pysähtynyt.

Kesäkuun teemoja olivat ilmastonmuutoksen lisäksi esimerkiksi aselait, tunnistaminen ja identiteetit tai vaikkapa kummallinen videolainsäädäntö.

Hieman nuo teemat pyörivät näköjään samojen asioiden ympärillä. Tässä blogissahan on ollut vähän tällainen yleisblogin leima. Kaikkea mahdollista mahtuu asialistalle. Hieman olen sitäkin pohdiskellut, että pitäisikö hieman enemmän teemoitella kirjoittamista.

Noh. Tulevaisuus näyttää, jos ne siitä johonkin suuntaan kehittyvät.

torstaina, heinäkuuta 02, 2009

Nyrjähdyksiä #49

Nyt ei mahdu pieneen päähän mitenkään Itä-Suomen hovioikeuden toiminta. Ei sitten millään.

Itä-Suomen hovioikeudella näyttää olevan johdonmukainen taipumus lieventää seksuaalirikollisten tuomioita. Tähän kategoriaan menee myös tapaus, jossa vuonna 1954 syntynyt poliisimies raiskasi 15 vuotta täyttäneen lapsen.

Käräjäoikeus oli tuominnut hänet kahden ja puolen vuoden vankeuteen raiskauksesta ja lapsen hyväksikäytöstä. Itä-Suomen hovioikeus sen sijaan katsoi sopivaksi rangaistukseksi 1 vuosi ja 10 kuukautta ehdollista vankeutta. Samalla hovioikeus alensi uhrille määrätyn 8 000 €:n korvauksen 5 000 €:oon.

Hovioikeuden julkiset perustelut ovat varsin akrobaattisia. Oikeuden mukaan tapauksessa käytetty väkivalta oli verrattain lievää ja että uhri oli täyttänyt jo 15 vuotta.

Miten niin "verrattain lievää väkivaltaa"? Raavas poliisihan raiskasi alaikäisen. Siinä on törkeää väkivaltaa itsessään riittävästi. Mitä tekemistä sillä taas on, että uhri on täyttänyt 15 vuotta? Suojaikäraja on 16 vuotta, piste.

Oikeuden päätöksen julkisessa osassa ei ole käsitelty sitä, että raiskaaja oli poliisi. Poliisin pitää ammattinsa puolesta tuntea rikoslakia tavallista tallaajaa paremmin ja siksi olisi luullut, että oikeus ottaa tämän näkökulman huomioon raskauttavana. Lähtökohtaisesti kai lapsen raiskaamisen pitäisi olla törkeä teko eikä mikään "lievä" tapahtuma. Muutenkin idea "lievästä raiskauksesta" on absurdi.

Itä-Suomen hovioikeuden toimintaa vastaan on jo pitempään ollut olemassa esimerkiksi Facebook-ryhmä. Itä-Suomen hovioikeus on kerännyt vastalauseita aikaisemminkin ja adresseja on kerätty. Keskustelussa puhutaan jo siitä, pitäisikö mennä Kuopioon osoittamaan mieltä koko laitosta vastaan ja niin edelleen.

Sen lisäksi, että Itä-Suomen hovioikeuden päätökset ja linja näyttää olevan yksilön oikeusturvan kannalta vähintäänkin epäreiluja, kyseisen hovioikeuden toiminta rapauttaa yleisellä tasolla uskoa tuomioistuinlaitoksen toimintaan ja oikeuden toteutumiseen.

Vaikka tuomioistuinlaitos on riippumaton, eikä poliitikkojen pidä sotkea itseään yksittäisiin päätöksiin, ei vaan voi olla niin, että yhdellä tuomioistuimella on täysin oikeustajun vastainen linja ja päätökset. Mitä tehdä tuomioistuimelle, jolta on mennyt suhteellisuudentaju ja tolkku?