keskiviikkona, huhtikuuta 30, 2008

Paperit on

Näin vappuna on hyvä muistaa hieman paperia, tuota toimistojen ehtymätöntä luonnonvaraa. Sitä arkistoidaan ja sitä kierrätetään. Paperittomasta toimistosta on puhuttu ikuisuus, eikä sellaista ole vielä tullut. Toiveissa toki olisi.

Paperittoman toimiston esteenä ovat kaiketikin se, että paperille printattu teksti on usein lukijalle erinomaisessa käyttöliittymässä, sitä on helppo lukea. Toisaalta paperille pistetty asiakirja on arkistoitavissa ja sen voi allekirjoittaa. Lisäksi ihmiset ovat tottuneet käsittelemään ja kantamaan papereita kokouksiin, kotiin ja ties minne. Paljon on kuitenkin paperia pyörimässä, jota ei oikeasti tarvitsisi olla printattuna ollenkaan, ne voisivat olla verkossa ja tulostaa vain väilttämättömässä tilanteessa ja tähän on pyrittykin. Mutta...

Nyt ovat Xeroxilla kehitelleet uuden näkökulman; paperin, josta muste häviää itsekseen 16-24 tunnissa. Tulostimella voi arkin tyhjentää aikaisemminkin ja siihen voi printata uudet tekstit otettavaksi mukaan.

Paperien kierrättäminen tällä tavalla säästää energiaa, sillä Xerox on laskenut, että paperiarkin tekemiseen kuluu energiaa 204 000 joulea, mikä on suunnilleen sama kuin 60 watin kulutus tunnin ajan. Lisäksi Xerox on laskeskellut, että häviävän musteen käytössä tarvittavalle erikoispaperille tulostaminenkin on energiatehokkaampaa kuin vanha menetelmä.

Hyvä ajatus sinänsä. Samalla työpöydiltä voisi vähentyä sellaiset paperit, jotka vain ovat siellä.

Kokonaisuudessaan on tehokkaampaa välttää tulostamista kokonaan eli mikäli suinkin mahdollista käsitellä asioita dokumentteina ruudulla tai ksäitellä asioita verkkopalveluissa. Oikeasti paperinen lomake ei ole pelkästään niin yesterday vaan myös huonoa ajankäyttöä. Palveluita kehittämällä voidaan siis säästää aikaa, rahaa ja maapalloa.

Olisikohan niin, että tässä oli Vaiheisen vappupalopuhe tänä vuonna. Hauskaa vappua! Muistakaa pitää ne vappunenät kohtuullisessa kunnossa.

tiistaina, huhtikuuta 29, 2008

Nyrjähdyksiä #21

Tulipahan sitten luettua päivän lausuntoankka.

YLEn uutisten mukaan valtio haluaa houkutella uusia johtajia nykyisiä valtion johtajapankkoja paremmilla liksoilla. Niin kertoo hallintoministeri Mari Kiviniemi (kesk.). Mikäpä siinä, valtion johtajaliksat kun laahaavat yritysjohtajien liksojen perässä ja veto eläkkeelle on kova. Ehkä sekin on ok, että johtajavakansseista halutaan tehdä määräaikaisia, vaikka se taas tuskin ketään johtajaksi haluavaa mihinkään houkuttelee.

Pienempien virkamiesten liksoihin sen sijaan ei ole tulossa mitään muutosta, sillä "alemman virkamiehistön palkka on pystynyt seuraamaan yritys- ja liike-elämän palkkatasoa." Tässä kohtaa alkaa jo epäilyksen harmaa varjo heijastumaan ajattelun päälle.

Ja sitten tulee se mikä menee tavallisen uutisia lukevan hilseen yli kohisten: "Haluan korostaa, että julkisella sektorilla palkkataso ei koostu ainoastaan palkasta, vaan kokonaisuudesta. Ei pidä tuijottaa pelkästään palkkaa, vaikka se onkin erittäin tärkeä osa, Kiviniemi tähdentää."

WTF? Palkka ei valtiolla koostukaan ainoastaan palkasta? Vaan jostain kokonaisuudesta?

Mistä kokonaisuudesta? Annetaanko valtion virkamiehille jotain sellaisia etuuksia, joita esimerkiksi yrityksissä työskenteleville toimihenkilöille ei anneta? Vaiheinen tietää, että ei anneta, vaan tasan päinvastoin. Ja sekin on tiedossa ihan palkkavertailuja lukemalla että virkamiehistön palkka ei ole pystynyt seuraamaan yritysliksoja.

Mistähän todellisuudesta ministeri on nyt ideansa repäissyt?

Oppia Sampo Pankista

Sampo Pankin verkkopalveluiden ja tietojärjestelmien riemunkirjavasta uusimisesta on kulunut kuukausi ja tuoreeltaan tuli sanottua yhä validi mielipide täälläkin. Sittemmin myös viestintä on saanut osansa.

Tekemisen ja uudistamisen kannalta tärkein asia on tullut jo sanotuksi eli koko homman strategisen mielettömyyden suominta. Pari muuta opetusta on syytä vastaavia urakoita suunnittelevien ottaa huomioon. Nimittäin asiakaspako Sampo Pankista jatkuu ja kulut ovat karkaamassa arvioidusta selvästi.

Ensinnäkin. Onko kukaan ajatellut tai organisoinut käyttäjärajapinnan ennakkotestausta? Kyse ei ole ole pelkästään siitä mitä palveluita verkkoasioinnissa käyttäjille esitetään, vaan myös siitä miten asiat tehdään.

Vaikka nykyinen verkkopankki saattaisikin näyttää paremmalta kuin entinen, toiminnallisuudet ja niiden käytettävyys huomioiden ei päästä vanhan ja toimivan tasolle, vaikka nykyinen toimisikin kuin unelma. Ja se "turvaratkaisu"... ei saa lyödä lyötyä, mutta sen kohdalla ennakopuheille (piti olla parempi, hienompi ja ties mitä) ei ole oikein katetta kuin nimeksi.

Toiseksi. Peruskäyttäjien kanssa kannattaa myös muistaa se, että verkkopankki ei ole pelkästään palvelu, jota asiakkaat nykyään käyttävät kun pankki armollisesti asiakkailleen sellaisen tarjoaa, vaan se on kilpailukeino ja jopa asiakassuhteen ratkaiseva tekijä. On ylimielistä ajatella, että verkkopalvelu on vasta toissijainen asia, kun asiakkaanhallintaa ajatellaan.

Kolmas opittava asia on se, että palkkaliikenteen kanssa ei kannata pelleillä. Palkkojen maksaminen ajallaan on suomalaisille yrityksille pyhä asia. Jos pankki ryssii palkkojen maksuliikenteen ajallaan, niin likasankosta saavat ensin maksavan firman taloushallinto ja heti perään pankki, joka ryssi asian. Ja sitten kävelee tilit. Eli kuka priorisoi ja miten.

Sampo Pankki lähetti asiakkailleen anteeksipyyntökirjeen, jossa myös kertoivat poistavansa palvelumaksut 4 kuukaudeksi. Hyvä niin. Samalla pankki kertoo haluavansa osoittaa olevansa maan paras pankki. Sekin on hyvä, sillä kukapa ei haluaisi olla maan parhaan pankin asiakas.

En muuten ole ajatellut ainakaan vielä vaihtaa pankkia. Miksikö? No siksi, että nyt Sampo Pankilla ei luulisi vähään aikaan olevan tarvetta tai mahdollisuuksia kyykyttää perusasiakasta, vaan nöyryyttä sopivasti tuntuisi löytyvän. Toki on niin, että päivän päätteeksi asiakkaat tämänkin ryssimisen jollain tavalla maksavat, mutta miten ja kuka, se ratkaisee miten palkansaajan pikkutilille pankissa käy. Palvelumaksujen yms. korotukset tähän päälle kulujen kattamiseksi, niin jo vain tili vaihtaa paikkaansa yhä useamman kohdalla.

Jään odottelemaan.

Hiukkanen

Ilmastoasioihin liittyen. Myös ilmaston pienhiukkaset vanhenevat ja muuntuvat. Nyt siitä on saatu näyttöä. Toistaiseksi asiasta on ollut varsin vähän tietoa olemassa, mutta nyt sen mittaamiseen on kehitetty menetelmiä.

Kenties tämä antaa meille lisätietoa siitä, miten myös terveydelle haitalliset pienhiukkaset ilmakehässä käyttäytyvät. Miten hiukkasten vaikutus valon etenemiseen ja esimerkiksi pilvien muodostumiseen vaikuttaa ilmastonmuutokseen tai sen hillintään? Kas siinäpä hyviä kysymyksiä pohdittavaksi.

Tilanne

Tilanne ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on osoittautumassa toveita tukalammaksi ja herääminen siihen jatkuu. Kuten Taloussanomat viestii, on viimeaikoina kerrottu siitä, että hallitusten välisen ilmastonmuutospaneeli IPCC:n skenarioista on se pahin mahdollinen vahvistumassa. Päästöt kasvavat nopeammin kuin on luultu (tai toivottu) ja jäätiköt sulavat nopeammin kuin on arvioitu.

Ympäristökeskuksen Jyri Seppälä sanoo lehdelle, että olemme sellaisessa tilanteessa, jota ei vähän aikaa sitten haluttu uskoa.

Ja kuten arvata saattaa, maailman köyhimmät kärsivät tästä rikkaiden synnyttämästä pulmasta ensimmäisenä.

Niinpä. Murheellista sinänsä, mutta tämä ei tule oikeasti yllätyksenä. Epävarmaan tietoon (mitä se aina on) perustuen skenarioita on piirrelty jo pitkään, mutta erilaisten intressien edessä varautumiseen ei ole ryhdytty.

On sinänsä jälkiviisautta (heitelkää vaan niitä tikkuja) muistella keskusteluita ajalta ennen intternettiä kohdannutta vallankumousta, joissa pohdittiin sitä, osaammeko ryhtyä ajoissa toimiin ympäristön kanssa vai ajadutaanko tilanteeseen, jossa on pakko tehdä hätäjarrutus.

Nyt vaikuttaa siltä, että vain hätäjarrutus kaikkine humaanisine ongelmineen on ainoa vaihtoehto. Toivottavasti olen väärässä.

(via HaloEfekti)

maanantaina, huhtikuuta 28, 2008

Kuka lukee blogeja?

Digitoday on ryhtynyt selvittämään kuinka monia blogeja ihmiset seuraavat ja kuinka usein, kuinka usein he itse kommentoivat, kuinka luotettavina he pitävät blogeja verrattuna sanomalehtiin ja verkkojulkaisuihin ja pitävätkö he itse blogeja.

Kuvioon kuuluu kysely, jolla lukijat voivat ilmiantaa suosikkejaan. Lisäksi arvovaltainen tuomaristo arvioi blogeja.

Takinkääntö

Aamun Uutislehti 100 otsikoi pikkujutun räväkästi: "Metallica käänsi takin".

Juttu kertoo, että Rolling Stone -lehden (eikä Rolling Stones, kuten jutussa kirjoittetaan) haastattelun mukaan heavy-yhtye Metallica aikoo jakaa uutta musiikkiaan ilmaiseksi netissä. Aikaisemmin Metallica on käräjöinyt laittoman musiikin levittäjien kanssa ja oli esimerkiksi Napsterin kanssa napit vartakkain.

Eli. UP100:n juttu antaa ymmärtää, että Metallica kääntäisi kelkkansa laittomaa jakelua suosivaksi tai ainakin sallivaksi ja että silloin väylä olisi netti. Siis nettijakelu olisi jotenkin laitonta? Syntyvä mielikuva on tietenkin vinossa.

Jos joku yhtye antaa musiikkiaan verkkon jaettavaksi ilman maksua, siihen ei liity mitään laitonta tai että se olisi verrattavissa selvästi tekijänoikeuksia rikkovaan jakeluun, missä tahansa kanavassa. Varsin tyypillinen väärinymmärrys.

sunnuntaina, huhtikuuta 27, 2008

Galaksit

Galaksit NGC 6050 ja IC 1179 ottavat mittaa toisistaanKuvittele galaksien yhteentörmäys. Aika sci-fiä rytinää, eikö? Itseasiassa galaksien törmäykset eivät ole mitään sci-fiä, vaikka eräissä avaruusoopperoissa on sellainen tuhoisa teema mukana. Verkosta voi katsoa kuvia oikeiden galaksien törmäyksistä.

Nasan Hubble-teleskooppi on 18 toimintavuoden varrella kuvannut toisiinsa törmääviä galakseja ja ne on pistetty nyt vuosijuhlan kunniaksi esille.

Avaruusteleskooppi on saanut nimensä yhdysvaltalaisen tähtitietelijän Edwin Hubblen mukaan. Hän havaitsi ensimmäisen, että kauempana olevat galaksit loittonevat nopeammin kuin lähellä olevat. Hänen nimeään kantaa myös Hubblen laki, jonka mukaan kohteen ja havaitsijan välisen etäisyyden ja näiden välisen etääntymisnopeuden välillä vallitsee suora verrannollisuus. Kaavaan kuuluu myös Hubblen vakio. Sellaiset tutkijat, joilla on oma vakio, ovat tieteellisesti varsin kovia tyyppejä, IMHO.

Hubble-teleskooppi on vuonna 1990 maan kiertoradalle lähetetty peiliteleskooppi. Mittausvälineistöön kuuluu peiliobjektiivien lisäksi myös kolme kameraa ja kaksi spektrografia. Teleskoopilla saadaan huomattavan tarkkoja kuvia kaukaisista kohteista, koska teleskooppi on maan ilmakehän ulkopuolella. Maan pinnalta otetuissa kuvissa on ilmakehästä aiheutuvia häiriöitä, mutta myös ihmisen tuottama valosaaste haittaa tarkkojen kuvien ottamista.

Sitten vähän spekulaatiota aiheesta entryn vinkin innoittaman Digitodayn jutun pohjalta. Mikä voisi olla suurempi törmäys kuin galaksien kohtaaminen? Nykyisin tuntemassamme maailmankaikkeudessa suurempaa ja energeettisempää mullistusta tuskin on keksittävissä ellei sitten ajatella galaksijoukkojen törmäilyä. Pelkästään tähtien törmäilyt ovat maalaisjärjen ulottumattomissa olevia tapahtumia.

Mutta vielä suurempi törmäys on kuviteltavissa ja kuviteltu. Jos kuvitellaan, että universumeja olisi useampia (me vain emme tiedä niistä muista mitään), niin miksipä ei niiden kesken voisi tapahtua jotain. Toinen kuvitteellinen skenario voisi olla se että maailmankaikkeutemme itseasiassa laajenemisen jälkeen alkaisikin painua kasaan, vaikka pimeän energian seurauksena. Kun kaikki lähestyisi tilannetta, missä materia on pakkautunut hyvin hyvin hyvin pieneen pisteeseen, on seurauksena big bang.

Mitä sci-fi -ideoita näistä saisi kehiteltyä? Jos olisi olemassa useita unversumeja, kuinka niiden välillä voitaisiinkaan matkustaa. Mistä muuten voisimme olettaa, että muissa universumeissa fysiikan lait ovat samat kuin tuntemassamme maailmankaikkeudessa? Jos taas olettaisimme galaksin/universumien massivisen ja tuhoisan törmäyksen, niin millainen pako tai varasuunnitelma sen varalle olisi kehiteltävissä?

Nojoo. Onneksi on sunnuntai.


(Kuvassa galaksit NGC 6050 ja IC 1179 ottavat mittaa toisistaan. Kuvan lähde: NASA, ESA, the Hubble Heritage (STScI/AURA)-ESA/Hubble Collaboration, and K. Noll (STScI))

Kaasua

Yhdysvaltain ilmatieteenlaitos NOAA on mitannut kasvihuonekaasujen pitoisuuksia ilmassa. Huolestuttavin uutinen on kenties se, että metaanin osuus ilmakehässä on kasvamassa. Metaanin taso on vuosia 2006-2007 edeltävänä 10 vuotena pysynyt suunnilleen vakiona ja nyt määrät ovat lähteneet jälleen kasvuun.

Yksinkertaisin hiilivety metaani on 25 kertaa niin voimakas kasvihuonekaasu kuin hiilidoksidi ja sen arvioidaan aiheuttavan kasvihuoneilmiöstä noin 4–9 %. Metaanin elinikä ilmakehässä on noin kymmenen vuotta. Metaanipäästöistä kaksi kolmasosaa ovat ihmisen aiheuttamia eli sitä syntyy pääasiassa fossiilisten polttoaineiden polttamisesta, kaatopaikoista, riisinviljelystä sekä karja- ja maataloudesta.

Nyt kasvaneiden metaanipitoisuuksien syyksi arvellaan arktisten alueiden ikiroudan sulmista, Aasian maiden teollistumista tai trooppisten soiden kuivumista. Mistään yllätyksestä ei oikeastaan voidan puhua, esimerkiksi arktisen alueen ikiroudan sulamisen aiheuttamat mahdolliset ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään. Pahin pelko ikiroudasta vapautuvan metaanin kohdalla on eräänlainen liipasinefekti, joka laukaisee ilmakehän lämpenemisen uusiin ulottuvuuksiin.

NOAA:n mukaan myös hiilidioksidin määrä ilmakehässä lisääntyi vuonna 2007. Hiilidioksidin määrän vuosittainen kasvu oli huomattavasti suurempi kuin aikaisemmin eli hiilidioksidin määrä kasvoi 2,4 miljoonasosalla vuodesta 2006 vuoteen 2007. Vuosina 1979 - 2007 hiilidioksidin määrä on kasvanut keskimäärin vain 1,65 miljoonasosalla vuodessa.

Kiinasta on tullut hiilidioksidin kohdalla suurin saastuttaja ohi USA:n. Tässä ei ole kyse USA:n hyvyydestä, vaan siitä että Kiinan teollisuus ja talous jauhaa yhä edelleen suurilla kasvulukemilla, kun USA painii taantuman kanssa. Kumpikaan näistä valtioista ei edes pyri tekemään kaikkeaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ei lähellekään.

lauantaina, huhtikuuta 26, 2008

Tšernobyl


Tänään on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden vuosipäivä.

22 vuotta sitten 26.4.1986 Ukrainassa Tšernobylin kaupungin lähellä sijaitsevassa ydinvoimalassa insinöörit ryhtyivät tekemään kokeitaan ja kello 1.23.40 räjähti. Tarkkaa kuolleiden lukumäärää ei tiedä kukaan ja arviotkin heittelevät roimasti 9000 ja 900 000 välillä. Radioaktiivinen pilvi levisi ympäri Eurooppaa.

Onnettomuuden jäljet näkyvät vielä pitkään ja arvioiden mukaan myös Suomessa onnettomuus aiheuttaa muutamia satoja kuolemaan johtavia syöpätapauksia 80 vuoden aikana.

Vaikka Tšernobylin ydinvoimala onkin erilainen kuin Suomessa käytettävät voimalaitokset, on ihan turhaa kuvitella etteikö vastaavan kokoluokan onnettomuus olisi mahdollinen missä tahansa voimalaitoksessa. Mikään kone tai laite ei ole täydellinen ja vaikka turvajärjestelmät ovat moninkertaiset ja kattavat, pienen riskin toteutuessa tuho on valtava.

Miksi me ylipäätänsä hyväksymme tällaiset riskit yhteiskunnassamme?

Tšernobylin onnettomuuden uhrit ovat myös ihmisen teknologiauskon uhreja. Älkäämme unohtako heitä ja saamaamme opetusta.

(Kuvassa Tšernobylin voimalaitos Pripyatin aavekaupungista kuvattuna. Kuvaaja Jason Minshull, lähde: Wikimedia Commons)

Ydinvoima on eettinen asia

Kun kohta kuitenkin keskustellaan siitä, miksi sitä ydinvoimalaa ei pitäisi rakentaa, niin pistetään perustelut samantien. Kokemus sanoo, että ne perustelut eivät tulevan keskustelun aikana juuri muutu.

Itseasiassa Greenpeacen kannanotossa on olennaiset pointit sanottuna eli ydinvoima on vastuuton energiamuoto.

Ydinvoimakysymys on ensisijaisesti eettinen kysymys.

Perusteluiden listaa oikeasti voisi jatkaa sillä, että ydinvoiman mukanaan tuomalla keskitetyllä energiantuotannolla luodaan kokonaisvaltaisesti yhteiskunnallisia turvallisuusuhkia ja samalla edistetään sellaista kulutuskäyttäytymistä, joka on esimerkiksi ilmastonmuutoksen takana. Ydinvoima ei torju tai hillitse ilmastonmuutosta.

Lisäksi ydinvoima ei luo erityisesti uusia työpaikkoja eikä ole kotimainen energiamuoto. Esimerkiksi syntyvien työpaikkojen määrää pitäisi arvioida suhteessa vaihtoehtoisiin energiastrategioihin, eikä suhteessa ydinvoimalobbaajien mainospuheisiin. Kotimaisuusastetta voi mennä katsomaan viidennen virheen työmaalle ja todeta sen yhtä heikoksi kuin siellä jo kertaalleen uusitut betonivalut.

Varmaankaan keskustelussa ei ole odotettavissa uusia näkökulmia. Uusi argumentti olisi esimerkiksi se, että uusi reaktori tarvitaan, koska Loviisan toinen reaktori joudutaan ennenaikaisesti ajamaan alas sen ikääntymisen ja heikkenevän kunnon vuoksi. Mutta tuskinpa ydinvoimamiehet nyt sellaista pöytään heittävät.

Sehän kertoisi vain se, etteivät insinöörien tuotokset olekaan ikuisia.

Tuulentuomaa

Siis mitä?

Se on tiedossa, että päästökauppa tuo energiayhtiöille voittoa. Ja sekin on tiedossa, että voitolliseksi havaitun päästökaupan varjolla nostetaan tai ainakin pyritään nostamaan sähkön hintaa. Ja nyt niihin voittoihin haluaa myös valtiovalta kouransa mukaan eli verottaa niitä.

Siis mitä? Olenko ihan tyhmä vai enkö osaa lukea jotain? Suomessa tiettävästi on edelleenkin voimassa periaate, jonka mukaan sellainen tulo, jota erikseen ei ole vapautettu verosta, on verotettavaa. Siis jos päästökauppa tuo voittoa, siitä verotetaan.

On loogista vaatia, että näistä windfall-voitosta maksetaan normaalit verot ja ihan yhtä luontevaa on se, että mitään erityisiä verotusmalleja ei luoda yhtä toimialaa varten. Nyt kuitenkin on tilanne sellainen, että yhteiskunta käytännössä lahjoittaa nuo rahat energiayhtiöille. Se on ihan riittävä peruste pistää päästökaupan voitot erityisverolle. Ilmeisesti tätä elinkeinoministeri Pekkarinen (kesk.) nyt vaatii.

Itseasiassa päästökaupan tarkoitus ei ole edes tuoda mitään ilmaisia voittoja kenellekään, vaan ohjata toimintaa sellaiseksi, että päästöjen määrä vähenee. Voittoja pitäisi syntyä vain silloin, kun oikeasti toiminnassa tapahtuu jotan merkittävää ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Nyt ei tapahdu, joten ruuvia koko hommassa pitää kiristää ja kaikki ansiottomat voitot siirtää esimerkiksi tuulienergian tukeen. Kaikki.

* * *

Kokenut ministeri Pekkarinen on muuten poliitikoksi aika jännä tapaus. Hänen poliittista ulostulostaan ei koskaan tiedä milloin hän on kääntänyt takkinsa, vasta kääntämässä takkiaan tai on kääntämättä sitä ollenkaan, vaikka kaikki niin luulevatkin. Poliitikkoainesta sanoisin.

perjantaina, huhtikuuta 25, 2008

Keskustelua

Kysymys. Arvatkaapa mistä tapahtumasta tehdyn lehtijutun otsikoissa, väliotsikoissa tai muissa sitaateissa esiintyy seuraavat virkkeet tai äläykset?

"Likainen energia saa yhä suurimmat tuet"
"Energiantuhlaus ja ökyautoilu tuomitaan kuin tupakointi."
"Vihreä halvemmaksi."
"Vieläkin energia on liian halpaa, mutta hinta nousee rajusti."
"Ydinvoima ei innosta."
"Pääomasijoittaja olisi viimeinen niitti ydinvoimalaprojektin arkussa."
"Kymmenen–parinkymmenen vuoden päästä valtioilla ei ole varaa rakentaa ydinvoimalan kaltaista infrastruktuuria."

Aivan oikein. Kyse ei ole mistään viherpipertäjien kokoontumisesta iltanuotiolle, vaan konsulttiyhtiö Accenturen Monte Carlossa pidetystä sähkö- ja energiayhtiöiden konferenssista tehdystä Tekniikka & talouden jutusta. Osa sitaateista voidaan pistää British Petroleumin entisen pääjohtajan John Brownen suuhun. Tiukkaa tummapukumiesten puhetta siis.

Kun jutun lukee, tulee jotenkin sellainen olo, että suomalainen eneregiakeskustelu on kaukana jäljessä siitä, mistä maailmalla puhutaan. Ihan kuin olisimme totaalisen hölmöjä edes kuunnellessamme selitystä neljästä tai kahdesta uudesta ydinvoimalasta ja muusta sellaisesta tuhlauksesta.

Odotus

Mitenköhän on, kuka ehtii ensimmäisenä käyttämään tietosuojalainsäädännön rukkaamisesta käytävässä keskustelussa kuolemattoman epäpätevää argumenttia: "niiden jotka eivät tee työnantajan verkossa mitään väärää, ei tarvitse pelätä".

Sen lisäksi, että argumentti on suorastaan hölmö, siihen sisältyy ainakin yksi sudenkuoppa. Nimittäin se, että nykyään erilaisten tietokoneiden haittaohjelmat ja virukset voivat saada aikaan hyvinkin erilaisia tietovuodoilta näyttäviä tapahtumia ja ilmeisesti haittaohjelmat aiheuttavatkin merkittävän osan tietovuodoista. Ja näihin käyttäjät eivät ole syyllisiä, varsinkaan silloin jos yrityksessä tietokoneiden ylläpito on keskitetty. Kuten suuremmissa yrityksissä on tai vähintään pitäisi olla.

Niin. Ja jo nykyiselläänkin lainsäädäntö antaa varsin laajat keinot hoitaa tällaiset ongelmat yritysten verkossa eli sitä vartenkaan isovelilakeja ei tarvita.

Uhkakuvia

Aamun HS on kysellyt oikeusoppineilta näkemyksiä eilen uutisoituun sähköisen viestinnän tietosuojalain muuttamiseen.

Harvoin oikeusoppineet tyrmäävät jonkun lain yhtä suorasukaisesti viitaten siihen, että kansalaisten perusoikeuksia ollaan polkemassa.

Vaasan yliopiston oikeustieteen professori Asko Lehtonen: "Ihmis- ja perusoikeuksia halutaan supistaa perusteettomasti. Liikesalaisuuksia ei todellisuudessa välitetä sähköpostilla."

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää:"Tämän lakiesityksen pontimena on todennäköisesti puhtaasti taloudelliset intressit ja niiden suojelu. Niille annettaisiin selvä etusija suhteessa yksityiselämän ja yksityisyyden suojaan."

Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professorin Veli-Pekka Viljasen sanoo: "Rikosoikeudellisesti tunnistamistiedoista saatava tieto ei sellaisenaan riitä näytöksi yrityssalaisuuden suojan rikkomisesta."

Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen: "Sähköinen viestintä ja tunnistamistiedot ovat luottamuksellisia, vaikka ne lähtisivät työnantajan koneelta tai verkosta."

Rinnastus kirjekuoriin ja tavalliseen postiin ei toimi sekään. Vaikka postia käsittelevät henkilöt näkevätkin osoitteet, se ei anna oikeutta niiden seurantaan.

Asko Lehtonen: "Yritys ei saa myöskään seurata sitä, kenelle työntekijät kirjekuoria lähettävät. Jos tällaisten tietojen kerääminen olisi systemaattista, tiedoista syntyisi laiton henkilörekisteri."

Muistetaan sitten vielä se näkemys, että työnantaja saisi lainmuutoksen myötä poliisia suuremmat oikeudet tunnistamistietojen seurantaan. Poliisi kun joutuu kysymään tuomioistuimelta lupaa toimenpiteen suorittamiseksi, jos se epäilee rikoksen tapahtuneen.

Tämän lain käsittelyssä ei siis pitäisi hutiloida tai oikeastaan tällaista lakia ei pitäisi säätää ollenkaan.

Jos tällainen laki säädetään, niin mitä seuraavaksi? Seuraavaksi nostetaan siis esiin se kortti, että koska yritykset saavat seurata tunnistamistietoja, byrokratian hoidettuaan, käytännössä kuten lystäävät, pitää samat oikeudet antaa myös poliisille. Vaatimuksen esittää sillä kertaa sisäasiainministeriö, kun nyt lakia pukkaa tuuttiin liikenne- ja viestintäministeriö.

Onkohan niin, että yksityisen kansalaisen tietosuojan suojelijaksi jätetään pikkuruinen tietosuojavaltuutetun toimisto, jolla yksinkertaisesti ei ole resursseja seurata kaikkia tapahtumia, joita tällaiset lait tuottavat.

Mikä ministeriö ryhtyisi puolustamaan yksilöä tai yksittäistä kansalaista ja hänen oikeuksiaan?

torstaina, huhtikuuta 24, 2008

Painostusta

Yhdysvaltain ympäristöhallinnon (EPA) tutkijat kokevat joutuneensa sekä painostuksen että vääristelyn kohteeksi. Union of Concerned Scientists -niminen järjestö on lähettänyt kyselyn lähes 5500 EPA:n tutkijalle koskien poliittista painostusta. Yhteensä 1586 tutkijaa vastasi ja heistä 889 (eli n. 56% vastanneista) kertoi joutuneensa painostuksen kohteeksi viimeisen viiden vuoden aikana. Vanhemmat tutkijat kertoivat poliittisen painostuksen lisääntyneen viimeisinä vuosina.

Kuvioon liittyy myös selvää tietojen vääristämistä, tutkimustietojen valikoimista omien intressien mukaan sekä tarkoituksellista väärintulkintaa.

Kun tutkijoiden työ kohdistuu esimerkiksi vaarallisiin jätteisiin tai saastuneeseen pohjaveteen, tietojen vääristeleminen ja väärien johtopäätösten tekeminen saattaa hyvinkin olla terveydelle vaarallista.

Kun vääristelijöinä ovat poliitikot itse, on kyse jo varsinaisesta moraalittomuuden tilasta. Nykyään ympäristöviranomaisten työhön liittyy sivusta usein myös merkittäviä tai näkyviä taloudellisia arvoja, joten mikään hämmentävä uutinen ei ole kyseessä.

Mitenköhän asian laita on meillä Suomessa? Kas siinäpä vinkki jollekin tiedotusvälineelle, joka voisi niiden humpuukikyselyjen sijaan selvittää tätä asiaa.

Lomailija

En ole etsimässä uusia duuneja, mutta ihan puolisattumalta törmäsin Uratien rekrytointipalveluun katsomaan päivän kysyntää. Silmiin osui avoin työpaikka otsikolla "Lomailija". No eihän sellaista voi sivuuttaa.

Ilmoitus alkoi "Lomaile töiden lomassa. Ennen kuin uudet haasteet alkavat, kannattaa pitää kunnon loma ja syödä hyvin, niin jaksaa paremmin. Siksi suosittelemme retkeä vaikkapa Nagoyaan... jne." ja lopussa totuus sitten selviää: "Käy varaamassa matkasi heti ja laita tarvittaessa loma-anomus vetämään!" Ja perässä URL Finnairin kesähintojen mainossivulle.

Eli matkailumainos rekrysivuilla. Ihan pikkunäppärä mainosidea tai sitten rekryilmoittelu on sen verran alamaissa, että mikä tahansa mainos kelpaa. Tällaisten lisääntyminen rekryilmoittelussa vie tosin pohjaa itse asialta ja tuskin pitemmän päälle parantaa näiden rekryilmoitusten tehoa.

Ei näin.

Äärikeino

Hallitus esittää lisää muutoksia tietosuojalainsäädäntöön. Aiemmin on yksittäisen henkilön tietosuojaa murennettu poliisin ja EU:n toiveista johtuen. Nyt vuorossa elinkeinoelämä ja taas otetaan tietosuojasta paloja pois. Kolmikantaisesti näköjään tällä kertaa.

Hallitus siis esittää sähköisen viestinnän tietosuojalain täydentämistä siten, että työnantajille halutaan antaa tietyissä, tarkoin rajatuissa tapauksissa mahdollisuus käsitellä yrityksen koneelta lähetettyjen sähköpostien sekä verkkoliikenteen tunnistamistietoja. Tietoja voisi käyttää, kun on syytä vakavasti epäillä keskeisten yrityssalaisuuksien vuotamista tai merkittävän haitan aiheuttamista yritykselle.

Tällaisissa tiedotteissa on aina omat muotoilulliset tasapainottelunsa ja niin on myös lain tulevissa tulkinnoissakin. Silloin tällaiset "tai merkittävän haitan aiheuttamista" joutuvat suurennuslasin alle ja saavat pahimmassa tapauksessa merkityksiä, joita kukaan ei ole aikaisemmin edes ajatellut.

Tiedotteen otsikointi on aika mielenkiintoinen: "Tunnistamistiedoista äärikeino suojautua tietovuodoilta".

Miten niin äärikeino? Niitä jos tunnistamistietoja tarvitaan, niin tietovuoto on jo tapahtunut. Sanokaa se suoraan eli tunnistamistiedoilla halutaan selvittää syylliset ja pistää potentiaalisille tietovuotajille jokin pelote. Yhtään tietovuotoa tämä ei estä, jos sellaisia on tapahtuakseen.

Tiedotteen mukaan "muutosten valmistelussa on kiinnitetty erityistä huomiota perusoikeuksien tasapainoiseen toteutumiseen. Keskeisinä elementteinä ovat olleet säännösten tarkkarajaisuus, hyväksyttävyys ja suhteellisuus."

Toivottavasti tällä kertaa eduskunnassa asia otetaan perusteelliseen tarkasteluun aiempien sössimisten opettamana ja koko asia viedään perustuslakivaliokuntaan.

Edelleen tiedote kertoo, että "yritysten tulisi pyrkiä suojaamaan viestintäverkkonsa ja -palvelunsa sekä yrityssalaisuutensa ensisijaisesti tietoturvan keinoin ja käyttäjille annettavilla ohjeilla. Tunnistamistietojen käsittely olisi vasta viimesijainen keino."

No hyvä, tunnistamistiedot ovat siis viimesijainen keino mihin? Yrityssalaisuuksien suojelemiseen? Ne eivät voi toimia mitenkään muuten kuin pelotteena ollakseen suojelukeino. Yhtään tunnistautumistietoa kun ei ole olemassa ennen kuin se tietovuoto on tapahtunut tai sitten yrityksessä tunnistautumistietoja seurataan ennen varsinaisen vuodon tapahtumista. Ja se taas ei olisi enää mitään viimesijaista, vaan isovelimeininkiä.

Asiassa on puolensa, kun immateriaalisista asioista on tullut ja tulossa yritystoiminnalle yhä arvokkaampaa. Yrityksillä pitää luonnollisesti olla menettelynsä sille, että se voi suojata omaisuuttaan. On kuitenkin myös niin, että yksityisyyden suojalla on merkitystä ja se on taas yksilölle arvokasta. Eikä sitä saa hiljalleen romuttaa eri nurkista.

Parasta tietovuotojen tukkimista firmoille on työntekijöiden reilu ja rehellinen kohtelu.

EDIT: Kun sitten tuon tiedotteen liitteitä tarkemmin lukee, niin lainmuutoksen tarkoituksena on myös antaa työantajalle mahdollisuus käsitellä automaattisesti tunnistetietoja valvontamielessä. Kun on ensin täyttänyt asiaan liittyvät määrittelemiseen ja tiedottamiseen yms. ehdot ehdot ja raportoi jne. tapahtumista. Pyrkimys on löytää esimerkiksi yrityksen verkkoon pystytetys omat verkkokaupat tms. Käsittelyoikeus olisi vain väärinkäytösten kannalta välttämättömiin tietoihin. Viestien sisältöä tämän lain puitteissa ei saisi tonkia, mutta sitä varten on jo olemassa laki yksityisyyden suojasta työelämässä, joka määrittelee viestien avaamisen ehdot.

Isoveli on siis jälleen lihomassa ja kun eri lakien suomia oikeuksia yhdistellään, niin aika paljon valvontaa saa tehdä. Samoin on oletettavissa, että arviot esimerkiksi valvontaa käyttöön ottavien yritysten määrästä tulevat pettämään. Samoin se miten hyvin tähän liittyvää valvontatoiminnan seurantaa voidaan tehdä. Nyt ilmoitukset etukäteen ja jälkikäteen lähetetään tietosuojavaltuutetulle. Tietosuojavaltuutetun toimistossa on tällä hetkellä tietotekniikan erityisasiantuntijatehtävissä 2 ylitarkastajaa.

Kuka luulee, että näillä resursseilla oikeasti voidaan yksityisyyden suojaa työelämässä valvoa tai suojella?

Pohjoinen

Ilmastonmuutoksen kohdalla turha optimismi on ilmeisesti todellakin turhaa. Nykyiset ilmastomallit eivät näköjään pysty ennustamaan arktisten alueiden jäätiköiden sulamisnopeutta. WWF:n raportin mukaan Grönlannin jäätiköt ja arktinen jääpeite ovat sulaneet paljon nopeammin kuin ilmastomallien perusteella on pystytty ennustamaan. Viime syyskuussa meren jääpeite oli 39 prosenttia vuosien 1979-2000 keskiarvoa pienempi.

Kyse ei ole mistään pikkujutusta, sillä aiempien IPCC:n arvioiden mukaan merenpinta voisi nousta yli 7 metriä, jos Grönlannin jäätiköt sulaisivat kokonaan.

Samaan sarjaan kuuluu uutinen siitä, että veden lämpötila Itämeressä on viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana kohonnut enemmän kuin missään muualla maapallolla. 64 meriekosysteemin tutkimuksessa todettiin, että viimeisen 25 vuoden aikana Itämeren lämpötila on noussut 1,35 celcius-astetta.

Eli nyt ei ole enää aikaa jäädä pohtimaan pikkunäppäriä intressejä tai höpöttämään siitä, ettei lopullista tietoa asiasta ole. Me tiedämme, että nyt on kiire ja ettei kyse ole pikkuasiasta. Me tiedämme myös mitä pitää tehdä, joten vain tahto ratkaisee ryhdymmekö toimiin.

Muutoksia on siis tulossa joka tapauksessa, mutta minkälaisia, siihen voimme vielä vaikuttaa.

keskiviikkona, huhtikuuta 23, 2008

3 triljoonaa

Pakko vähän mainostaa. Kun teollisuusmaissa valitetaan, että ei ole muka varaa yhteen jos toiseen hyödylliseen asiaan, niin kannattaa tsekata http://3trillion.org/ -antimainos. Jos vain haluamme tehdä järkeviä ratkaisuja, niin varaa on hoitaa nälänhätää, köyhyyttä, tartuntatauteja tai vaikka ilmastonmuutosta. Mihin sinä käyttäisit 3 triljoonaa? Miehittäisitkö kenties Irakin?

Kuuru bizu

Heitetään krakat nurkkaan kesäksi. Ai miksi? Siksi, ettei tarvita ilmastointia niin paljoa.

Ilmastonmuutos muuttaa myös pukeutumiskoodistoa. Näin ainakin viimeisen parin vuoden aikana Japanissa ja muualla Aasiassa. Liikemiehet, kuten Japanin suurimman yhtiön eli Toytota Motorsin puheenjohtaja Hiroshi Okuda ja japanilaiset poliitikot ovat näyttäneet esimerkkiä uudenlaisesta pukeutumisesta ja samalla antaneet asiasta vähän voimakkaampiakin ohjeita. Näitä kampanjoita on kutsuttu Cool Biz:ksi eli japanilaisittain kuuru bizuksi.

Ilmiö on tuttu myös kansainvälisiltä areenoilta kuten Balin ilmastonmuutoskokouksesta viime vuonna.

Kehittyneempää pukeutumiskoodia on tarvittu siihen, ettei japanilaisia toimistoja tarvitsisi ilmastoida niin paljoa työmukavuuden kärsimättä ja samalla saadaan vähennettyä päästöjä satoja tuhansia tonneja.

Meille täällä Pohjolassa asia ei ole ehkä samalla tavalla tuttu, mutta maailmalla käytetään energiaa valtavasti erilaisten tilojen jäähdyttämiseen. Ja siis samaa asiaa voidaan hoitaa yksinkertaisesti sillä, että pukeudutaan kevyemmin. Ja tietenkin asiassa on myös se yhtiöitä ja niiden omistajia miellyttävä seikka, että toimenpide pienetää sähkölaskua. Näppärää, eikö?

Suomessakin voitaisiin ihan hyvin kesällä siirtyä kravatittomaan kauteen (jos koodi on yhteinen, se ei häiritse busineksia) tai ainakin olla hankkimatta erilaisia ilmastointivimpaimia silloin kun niitä oikeasti ei tarvita. Tilastoa niiden kaupasta ei nyt ole käsillä, mutta lämpimämpien kesien voi helposti kuvitella lisäävän niiden myyntiä. Jos siis sille tielle lähdetään.

Mitä muita varsin yksinkertaisia asioita elämässämme onkaan, joilla voidaan sitä energiaa säästää ja miten ne keinot voidaan juurruttaa esimerkiksi yritysten tai organisaatioiden toimintakulttuuriin? Kuka näyttää esimerkkiä? Kuka ottaa innovatiivisuuspisteet kotiin tällaisissa asioissa?

PS. Vaiheinen ei käytä nykyään solmiota kuin silloin, jos se on tilanne huomioiden välttämätöntä. Joskus on, mutta silloinkaan tilaa ei tarvitse viilentää.

(Vinkin aiheeseen antoi IStori. Kiitos.)

(Kuvan lähde Wikimedia commons)

Loikka

Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut 30 organisaation edustajista koostuvan toimikunnan valmistelemaan uusia energiansäästötoimia kansallisten energiatavoitteiden toteuttamiseksi. Tarkasteluun joutuu kaikki osa-alueet, missä energiaa kulutetaan.

Toimikunta on paikallaan, mutta sen pitäisi pystyä ajattelemaan asiaa tavoitteellisesti ja strategisesti eikä vain jankuttavan samaa mitä tähänkin asti. Energiansäästöön päästään, jos halutaan. Se maksaa ja muuttaa elämäämme, mutta se on tehtävä. Se vaatii myös sitä, että säästäminen on asetettava ensisijaiseksi asiaksi energiastrategiassa eikä vain valitettava sitä ettei eri intresseistä johtuen toimenpiteitä muka voida tehdä.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarisen (kesk.) mukaan on energiatehokkuudessa saavutettava tulevina vuosina "vallakumouksellinen loikka", jotta pystymme vastaamaan meille asetettuihin ilmastovelvoitteisiin ja uusiutuvan energian lisäämisen velvoitteisiin.

Ei siihen mitään "vallakumouksellisia loikkia" tarvita, määrätietoista poliittista päätöksentekoa ja kovapäisyyttä kaikenlaisten lobbareiden kanssa.

Energia-lehdelle antamassaan haastattelussa (linkki YLE:n juttuun) Pekkarinen arvioi energian kokonaiskulutuksen kääntyvän laskuun jo vuosien 2016 - 2018 tienoilla. Energiateollisuus arvioi kulutuksen kasvun vain jatkuvan.

Energiateollisuus ajaa omaa intressiään ja siihen ei kuulu energian kulutuksen kääntäminen laskuun.

Uutisen mukaan hallituksen harkittavaksi voi tulla jopa neljä ydinvoimalahanketta. Hallituksen käsittelyyn hakemusten on määrä tulla ensi vuonna ja eduskuntaan 2010, jos päätös halutaan ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Tällaiset hankkeet ovat kestävän kehityksen mukaisen energiastrategian kannalta hulluutta. Läjä ydinvoimaloita tekisi Suomesta Euroopan ydinvoimalafarmin, jonka tehtävän olisi vastata kaikista ydinvoimaan liittyvistä riskeistä jätteet mukaan luettuna. Puheet kotimaisuudesta ja työpaikoista voi unohtaa samantien, sillä näin ei ole esimerkiksi viidennen virheen kohdalla tapahtunut ja markkinoille hinkuavat yhtiöt ovat nykyään enemmän tai vähemmän monikansallisia.

Ihan oikeasti. Jos päättäjillämme on yhtään järkeä ja moraalista selkärankaa, kaikki tällaiset ydinvoimalahankkeet pysäytetään pikimmiten. Niitä ei tarvita edes ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Maamme nykyistä tuhlaamiseen perustuvaa mentaliteettiä kuvaa hyvin se, että Suomalainen teollisuus ja voimalaitokset päästävät ilmaan hiilidioksidia yli kaksinkertaisen määrän Ruotsiin verrattuna ja EU:n 27 jäsenmaasta Suomi päästi hiilidioksidia ilmaan yhdeksänneksi eniten.

Aika paljon paineita alkaa kerääntymään hallituksen laadittavana olevaan kansalliseen ilmasto- ja energiastrategiaan. Se on tarkoitus antaa kuluvan vuoden syyskuussa ja siinä pitäisi olla energiansäästö ja energiatehokkuus keskeisessä roolissa.

Syksyllä siis viimeistään nähdään onko tämän maan päättäjissä leijonia vai lampaita. Lampaat rakentelee lobbareiden niin pyytäessä ydinvoimaloita ja leijonat ottavat haasteen vastaan viedäkseen kehityksen aidosti kestävälle uralle.

Tekijänoikeuspäivä

Kun uutisvirtaa katsoo, niin vähän väliä on jonkinlainen teemapäivä. Lähtökohtaisesti ihan hyvä niin, sillä maailmaan mahtuu asioita, joihin pitää kiinnittää huomiota.

Tänään on (ainakin) tekijänoikeuspäivä ja se on osa Maailman henkisen omaisuuden päivän viettämistä Suomessa.

Päivän teema on se, että kulttuurin ja muun luovan työn puolella tekijät ja osaajat saavat liksansa mm. tekijänoikeuksien perusteella. Ja silloin kun laittomia kopioita levitellään, niin se on kulttuurin tekijän leivästä pois. Älä siis varasta.

Päivän juhlintaan liittyy myös leffaetu. Jippii.

Tekijänoikeudet ovat tärkeitä myös digitaalisella puolella ja esimerkiksi ohjelmistojen kohdalla niitä ei voi ohittaa. Siispä tekijänoikeuspäivänäkin kannattaisi siellä kutsuvierasjuhlatilaisuuksissa muistaa, etteivät tekijänoikeudet ole pelkästään esittävän taiteen edustajien asia.

Mutta hei. Kun tätä tekijänoikeuspäivän juhlintasaittia katselee, niin ensimmäisenä tulee mieleen jokin virallinen liituraitakampanja tyyliin "Tervetuloa tekijänoikeuspäivän 2008 viralliselle kotisivulle." Hohhoijaa...

Olisiko ollut mitenkään mahdollista siellä luovan työn puolella, että tähän tärkeään asiaan olisi saatu myös verkossa jotain kulmaa ja särmää. Esimerkiksi edes hieman luovuutta?

tiistaina, huhtikuuta 22, 2008

Pidä hatusta kii

Maailmalla ja erityisesti USA:ssa pankit tuskailevat asuntoluottojen kanssa. Kuten täälläkin on uumoiltu pitkin talvea, emme ole mitenkään suojassa näiltä ongelmilta.

Kotimaassa olemme menossa samaa rataa eli pankkien erääntyneet saamiset ovat kasvaneet viime vuonna 38 %. Samaan aikaan järjestämättömät saamiset kasvoivat 24 %. Ongelmien kasvu on kovempaa kuin luottokannan kasvu, joka viime vuonna oli 11,7 %.

Samaan aikaan työttömyyden lasku on taittumassa. Alkuvuonna on tehty konnkursseja näkyvästi enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kotitalouksilla on velkaa yli 100% vuotuisista ansioista. Säästämisaste on 3,8 % miinuksella. Ja niin edelleen. Olemme menossa siis kohti taantumaa.

Talous on puoliksi psykologiaa ja siksi tietysti hermoileminen ja ylivarovaiseksi heittäytyminen kuluttajana vain pahentaa tilannetta. Kuitenkin ihminen toimii siten, että uhkakuviin ryhdytään varautumaan, vaikka se kuinka synkistäisi tilannetta. Jokainen kun pyrkii löytämään oman selviytymisstrategiansa. Siinä eivät talousteoriat paljoa paina.

Toivoa vain sopii, että mahdollisen taantuman jäljet jäävät mahdollisimman pieniksi eikä syöksytä suin päin samoihin rotkoihin kuin 90-luvulla. Osa mittareista on ilmeisesti lähes yhtä ikävän näköisiä kuin ennen tuota lamaa.

Oppimisesta tosin kertoo jotain se, että asuntoluottojen kohdalla pankit eivät nytkään näe itsessään mitään vikaa ongelmaluottojen aiheuttajina. Se ei niitä ole häirinnyt, että rahaa on myyty ilmeisesti hieman turhan löysin rantein. Tosin lehtitiedon mukaan pankit ovat tienneet lainoihin liittyvästä ilmiöstä jo pitempään. Pankeille ei siis tule yllätyksenä se, että maksuviiveessä olevien asuntolainojen osuus on lievässä kasvussa kaiken aikaa.

Jos 90-luvun lamaa edeltänyttä aikaa muistelee, niin silloin pankit suorastaan työnsivät repuittain rahaa kaikille, jotka ymmärsivät sitä edes kysyä.

Ei, ei. En maalaa pirua seinälle. Tuli vain mieleen ettei talouselämä ei ilmeisesti opi millään muulla kuin töppäilemällä tasaisin väliajoin.

Epästandardi

Tämä nyt on hiukan hullunkurista. Microsoft vaatimalla vaati, kinusi ja lobbasi OOXML-standardia. Siitä kinattiin ja sitä vastustettiin rutkasti. Kyseistä standardiehdotusta moitittiin siitä ettei se täytä standardin kriteerejä. Lopulta standardi hyväksyttiin hammastenkiristysten kera.

No nyt on sitten testattu, onko tätä OOXML:ää käyttävä sovellus eli Microsoftin Office 2007 oman standardinsa mukainen. No ei ole, vaan testit pukkaavat ulos noin 122000 virheilmoitusta epästandardeista ominaisuuksista (STRICT-moodissa, TRANSITIONAL-moodissa vähemmän).

Eli miten kuluttajia tai kehittäjiä voi hyödyttää tällaiset standardit, jotka ovat kenties epäselviä ja joita vastaan suunnitellut sovellukset eivät täytä näitä standardeja? Tuskin hirveästi.

Microsoftia on arvosteltu tässä prosessissa siitä, että se käyttää standardointiorganisaatio ISO:a markkinointikikkana eikä edes pyrikään korjaamaan asian tilaa. Aika näyttää, mutta tällaiset epästandardit ovat pitemmällä aikavälillä hyödyttömiä.

Seuraavaksi sitten testataankin OOXML:n kanssa kilpailevaa standardia eli ODF:ää samoilla periaatteilla.

Earthday

Tänään on Earthday. Ensimmäistä kertaa kyseinen päivä järjestettiin ympäristötietoisuuden lisäämiseksi jo vuonna 1970.

Suomessa tämä tapahtuma ei suuresti ole noussut esiin, mutta päivän kunniaksi voi käydä tekemässä vaikka arvion siitä kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos kaikki eläisivät niillä standardeilla millä sinä elät. Tarkista oma ekologinen jalanjälkesi ja hämmästy.

Vaiheisen elämäntavoilla tarvitaan 2,3 maapalloa eli tekemistä riittää. What's your number?

Testi on suunnattu joko USA:n tai Australian systeemeihin ja Vaiheinen valitsi näistä Australian.

maanantaina, huhtikuuta 21, 2008

Mennään lakkoon!

Tietoviikon kolumnisti Roope Mokka kutsuu hardwaren ostolakkoon. Lakossa vaaditaan aidosti ihmiskeskeistä ja ekologista teknologiaa tai hylätään takkuilevat vekottimet.

Lakkoilu on helppoa:

"Lakkoon osallistuminen on helppoa. Osallistujat huomioivat milloin olivat "ostamassa uutta" ja jatkavat lakkoa yhtä pitkään kuin tuohon hetkeen kului edellisen kännykän, läppärin tai mp3-soittimen ostosta. Jos laitteet menevät rikki, teemme valmistajille kiusaa korjauttamalla ne. Lakolla haastamme myös laitteidemme tuottajat tiputtamaan omat päästönsä puoleen."

Kun käyttämiemme laitteiden käyttöikä kaksinkertaistuu, säästämme samalla nipun käteistä.
On myös tarpeen vaatia, että on olemassa palveluita, joissa laitteemme saavat tarvittavia päivityksiä elinkaaren jatkamiseksi. Lisäksi tuotteiden pitäisi olla sellaisia, etteivät ne mene digitaalisesta roskasta sekaisin. Vaaditaan kestävää kehitystä myös tietoteknisille laitteille.

Yksi pulma nykyisissä kännyköissä ja muissa elämämme sulostuttajissa on se, ettei niiden raaka-aineketjun kestävyydestä oikeasti ole mitään takeita. Niiden ympärillä voi riehua kehitysmaissa yksityisarmeijoiden sisällissotia tai muita konfilkteja. Siis siksi, että me saisimme uusia teknoleluja, kun vanhat eivät muka enää kelpaa.

Nykyiselle tuhlaukselle vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja on myös esitetty. Kuten Mokka kirjoittaa ja siteeraa Gregory C. Unruhia, biosfääri on itsessään kestävä tuotannollinen alusta.

Eli ostolakkoon vaan. Markkinat suoltavat uutta laitetta ja teknovimpainta sitä tahtia, että tavallinen kuluttaja ei pysy perässä. Mallia pitäisi vaihtaa kuin vaatteita muodin mukaan. Ongelma on sama kuin niin monessa muussakin kulutushyödykkeessä eli niitä ei välttämättä enää suunnitella kestämään, vaan ennenaikaisesti kiertämään ja poistumaan uusien tieltä.

Kyse on siis myös liiketoimintamallista. Jos haluamme kestävämpää kehitystä, on myös tuotantoportaan sitä haluttava ja pyrittävä siihen, että materiavirrat olisivat kestävämmällä pohjalla. Liiketoiminnan ei pitäisi perustua pelkästään jatkuvaan uuden raaka-aineen käyttöön.

On oikeastaan hämmästyttävää kuinka esimerkiksi tietotekniikan suhteen kuluttajia on kohdeltu. Kun markkinoille on tullut uusi käyttöjärjestelmä se vaatii uudet laitteet (koska ei enää mitenkään mahdu vanhaan) ja laitteiden ikääntyessä uusia ei enää myydä siten, että vanhoja ohjelmistoja voisi käyttää hyväksi. Meidät on siis pistetty tuhlauksen oravanpyörään.

Siitä voi hypätä myös pois.

IsoVeli lihoo

Eduskunnassa on ollut käsittelyssä nk. "isovelilaki", joka käsittelee operaattoreiden velvollisuutta tallentaa teletunnistetietoja. Nyt käyty kierros käsittelee sähköisen viestinnän tietosuojalakia ja perustuu EU-direktiiviin.

Keskustelua on herättänyt se, mikä on vähimmäisvaatimus tietojen säilyttämiselle; direktiivi vaatii 6 kuukautta ja Suomessa esitetään 12 kuukautta. Vähimmäisvaatimukset ovat lähtöisin poliisin toiveista.

Teletunnistetiedoilla ei tarkoiteta viestien sisältöä, vaan ainoastaan sitä kuka otti yhteyttä ja kehenkin. Kritiikkiä koko lakia kohtaan on aiheuttanut se, että näillä keinoilla ei yhtään rikollista saada kiinni, eikä koko touhu ihan noin vaan välttämättä ole perustuslain tai ihmisoikeussopimusten mukainen. Siis samoja lainsäädännöllisiä oireita kuin nettisensuurikeskustelun yhteydessä esiin pompanneessa verkkoliikenteen suodattamisessakin.

Mikä siinä on, että perustuslain tai sopimusten tulkinnasta ja selvittämisestä tällaisissa tilanteissa ei viitsitä välittää, vaan ne ohitetaan ikäänkuin itsestään selvinä kysymyksinä?

Oulussa sen sijaan ryhdytään oppilailta keräämään läsnäolotietoja kännykällä ensi syksynä. Kun oppilas tulee luokkaan, hän koskettaa kännykällään hetkeksi älytarraa, joka käynnistää puhelimessa läsnäolon tietojärjestelmiin kirjaavan sovelluksen. Kyse on kokeilusta. Tästä sitten vanhemmat ja opettajat voivat seurata jälkikasvunsa ahkeruutta - tai ainakin paikalla olemista.

Työpaikoilla on iät ajat ollut kellokortteja, eikä siinä mitään. Ne ovat ihan pätevä menetelmä seurata työaikaa. Kännykkä on kuitenkin hiukan eri asia, sillä sen varaan on teknisesti mahdollista rakentaa hyvinkin laajoja seurantasysteemejä, joiden avulla ihmisen kulkua voidaan seurata. Kysymys näiden kokeilujen kohdalla onkin; mitä seuraavaksi ja mistä käyttäjä tietää olevansa muun seurannan ulkopuolella?

IsoVeli siis jaksaa Suomessa ihan hyvin ja eikun lihoo.

Niin se tekee maailmallakin. Venäjällä kannattaa sitten pohtia, pistääkö läppärinsä WLANiin kiinni vai ei. Paikallinen uusi ja vaikutusvaltainen viranomaistaho Rossvyazokhrankultura haluaa, että kaikki Wi-Fi -laitteet ja tukiasemat pitää rekisteröidä, ennen kuin niitä käytetään. Myös yksityishenkilöiden taskussa olevat laitteet kuin siis kotien tukiasematkin.

Jos vastaava menettely olisi Suomessa, niin kun hankit kotiisi WLANin tai taskuun älypuhelimen, niin sinun pitäisi ilmoittaa siitä Viestintävirastolle, joka pistää ostoksesi rekisteriin.

Vapaus viestiä ei ole aina arvossaan.

EDIT klo 13.56: Keskustelu eduskunnassa teletunnistetiedoista jatkuu vielä tällä viikolla, mutta oletettavaa on, että laki menee läpi.

sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008

Hiljaisuus

Espanjan traagisen bussiturman kaltaiset yllättävät tapahtumat vetävät hiljaiseksi. Osaaottava surullinen voimattomuuden tunne tällaisten tapahtumien edessä on päällimmäisenä.

Yksi asia kuitenkin tuli mieleen. Onnettomuudessa mukana olleita on tulossa kotimaahan ja jo valmiiksi on tiedotusvälineiden kautta viestitty, että uhrit toivovat palatessaan rauhaa tiedotusvälineiltä. Toivottavasti tiedotusvälineet ovat aiemmista tapahtumista oppineet jotain ja osaisivat myös käyttäytyä tilanteen vaatimalla hienovaraisuudella. Ihmisten täytyy saada käsitellä järkytystään rauhassa.

On vaikea kuvitella, että aggressiivisesti juttua jahtaavista toimittajista olisi tällaisessa tilanteessa mitään hyötyä kenellekään - ei edes tiedotusvälineelle itselleen. Ainakaan allekirjoittanut ei halua tietää asiasta sellaista, mikä on jollekin osalliselle hyvin henkilökohtaista ja jonkun tiedotusvälineen väkisin esiin kaivamaa.

Mediailmastomme ei ole pakko olla raaka ja julma yksittäisten ihmisten kohtaloiden kohdalla.

Sedis on kerännyt ansiokkaasti ajankohtaisen asian uutisoinnin anatomiaa.

lauantaina, huhtikuuta 19, 2008

Eno/Byrne

No nyt on taas jotain odotettavaa kevyen musiikin sektorilla. Brian Eno ja David Byrne ovat menossa jälleen yhdessä studioon tekemään uutta levyä! Se kuulemma tulee olemaan elektronista gospelia. Ilmeisesti jotain samankaltaista mitä parivaljakko sai aikaiseksi 70-80-lukujen taitteessa. Lisäksi herrat ovat lähdössä kiertueelle. Mielenkiintoista...

Parivaljakon käsistä on tähän mennessä syntynyt sellaisia klassikoita kuin Talking Headsin Remain in Light ja My Life in the Bush of Ghosts. Näitä levyjä ei voi soittaa liikaa.

(via Intro)

Palvelua?

Piti selvittää miten perinteinen Finnairin bussi vie matkustajia Helsingin keskustasta lentoasemalle. Ihan perusinformaatiota siis.

Looginen ajatus oli etsiä tietoa Finnairin sivuilta. Jostain www-palvelun nurkasta löytyikin linkki liikenneyhteyksistä kertovalle sivulle. Se kertoo, että

"Tiedot liikenneyhteyksistä lentoasemille/lentoasemilta Suomessa sekä pysäköinnistä löytyvät Finavian Internet-sivuilta." ja että "Finnairin City-bussi Helsinki-Vantaan lentoasemalle/lentoasemalta." (Sanapari "Finnairin City-bussi" on linkki PDF-tiedostoon, joten sitä tässä ei näytetä).

Finnairin bussitietoja
Aha. Surffataan siis Finavian sivuille. Ja etsimiseksihän se meni ennen kuin löytyi sivu, jossa kerrotaan, että "Helsingin keskustasta liikennöi myös Finnairin City Bus, jonka aikataulut löytyvät Finnairin sivuilta."

Finavian bussitietoja
Ai kun kiva. Lopulta se etsitty aikataulu löytyy sieltä mistä linkit tarkkaanottaen väittävätkin sen löytyvän eli Finnairin sivuilta ja nimenomaan tuosta "Finnairin City-bussi" -linkin takaa löytyvästä 2,84 MB:n (!) PDF:stä. Se on ilmeisesti jokin painokelpoinen PDF-tiedosto ja eikun latailemaan.

Haloo lennonjohto! Luulisi Finnairia oikeasti kiinnostavan, kuinka matkailijat sinne lentokentälle pääsevät.

Taas yksi esimerkki siitä miten pienillä ja typerillä asioilla voi tehdä verkkopalvelusta hölmön. Palvelun ylläpitäjälle tuossa on hyvin pienestä asiasta kyse, kuluttajalle moinen palvelun kömpelyys on jo selvästi isompi riesa.

Laittakaa ne bussien lähtöajat sinne saitille suoraan vaikka ihan tavallisena www-sivuna.

perjantaina, huhtikuuta 18, 2008

Netti tasa-arvoisena

Jatketaanpa hieman isoveliteemasta.

Yhdysvalloissa on noussut esiin myös keskustelu siitä, että pitäisikö verkon olla neutraali vai saako operaattori puuttua liikenteeseen sisällön tai muun sellaisen syyn perusteella. Asia on lähtenyt liikkeelle siitä, että paikallinen nettioperaattori Comcast on puuttunut käyttäjiensä vertaisverkkoliikenteeseen. Asiasta on noussut sekä kansalaispalautetta, mutta myös virallisempaa selvitystä.

Nyt Stanfordin yliopiston professori Lawrence Lessing on vaatinut selviä sääntöjä ja mahdollisesti myös taloudellisia houkuttimia sille, että liikenne verkoissa saadaan pidettyä neutraalina. Hänen mukaansa netin perustavaa laatua oleva periaate on ollut se, että kaikki liikenne verkossa saa kulkea tasavertaisesti.

Kyllä. Tämä on tärkeä asia tietoyhteiskunnassa ja tekijä, joka on tehnyt osaltaan netistä niin voimakkaan (ja miksei siis myös pelottavan) tekijän. Kaikkien meidän bitit ovat infrastruktuurissa lähtökohtaisesti tasa-arvoisia.

Se ei siis tarkoita esimerkiksi sitä, että kaikkien verkkoyhteyksien nopeuden pitäisi olla sama tai että saamme samoja palveluita maksutta tms. Se tarkoittaa sitä, että kun bittimme ovat verkossa, niin operaattorit kuljettavat ne siitä riippumatta on sen bitin laskenut liikkeelle yksityishenkilö Vaiheinen tai globaali megayritys X.

Siis samalla tavalla kuin yksityishenkilö saa tallata metsäpolkua siinä missä kartanonherrakin.

On tärkeää, että operaattorit pysyvät neutraaleina sille kenen bittejä verkossa liikkuu, koska tiedon valtateillä kyse voi olla mahdollisuudesta osallistua. Netissä ei ole syytä rakentaa perustalle järjestelmiä, joiden mukaan "toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset".

Yhteisöpommi

Internetin yhteisöpalveluista keskusteltaessa nousevat tietosuoja-asiat aina hetkittäin esille. Tosin tietosuoja ei ole pelkästään yhteisöllisten palveluiden ongelma tai kysymys, vaan kaikkien verkkopalveluiden.

Antti Mannermaa kirjoittaa siitä, että luotamme nykyisellään web 2.0 -palveluihin varsin paljon ja että luottamus voi mennä kerta laakista. Yksi iso väärinkäyttö riittää romuttamaan sen mihin nyt luotamme.

Sinänsä totta. Ihan yhtä totta on se, että me vapaaehtoisesti luovutamme itsestämme varsin paljon tietoja ja profiloitavia asioita erilaisiin palveluihin olivat ne sitten Googlen tai Facebookin kaltaisia. Kirjoitamme myös blogeihin henkilökohtaisia asioita ja tunnustuksia. Ja luotamme siihen, ettei kukaan käytä väärin näitä sanoja ja merkkejä.

Ilman luottamusta verkossa ei olisi hirveästi mitään hyödyllistä. Jos esimerkiksi hakukoneet eivät millään tavalla (anonyymisti tai muuten) profiloisi tietoja, hakukoneiden tulokset olisivat kenties vähemmän kuvaavia tavallisille käyttäjille. Toisaalta, jos hakuhistoriaamme käytettäisiin toimintamme profilointiin, voisi sillä tiedolla saada hyvinkin pahoja asioita aikaiseksi.

Kun sitten ajatellaan verkossa olevia hyötypalveluita, niin niissäkin on omat riskinsä. Yrityksille olisi varmasti houkuttelevaa ulkoistaa esimerkiksi kalenteripalveluita Googlelle, jolla on toimivat systeemit verkossa.

Mutta. Luotammeko esimerkiksi Googleen yhtiönä niin paljon, että haluaisimme antaa organisaation keskeisen tapahtumatiedon sen käsien ulottuville, vaikka sopimukset kieltäisivätkin kaikenlaisen hyödyntämisen? Luotammeko oikeasti palveluntarjoajan tietoturvaan niin paljon, että uskallamme antaa tietojamme sinne ilman, että pelkäisimme niidne joutuvan kolmannen osapuolen käsiin? Vaakakupissa on siis jossain määrin taloudellisuus ja hyödyllisyys sekä turvallisuus.

Jos sitten puhutaan esimerkiksi potilastiedoista, niin tilanne on vielä kriittisempi. Harvardin yliopistollisen lastensairaalan tutkijat Kenneth Mandl ja Isaac Kohane varoittavat päästämästä suuria yhtiöitä käsiksi potilastietoihin. Heidän mukaansa se voisi vaikuttaa kliinisiin tutkimuksiin sekä vaarantaa potilastietojen yksityisyyden.

Tällaiset tietoinfrastruktuuriin liittyvät kysymykset eivät ole välttämättä helppoja eikä niitä nimenomaan saa katsoa vain lyhyen aikavälin asioina. Hyvä opetus tästä toisesta näkökulmasta on valtion hutilointi tietoliikenneverkkojen kanssa. Nyt valtion kriittiset tietoliikenneverkot ovat TeliaSoneran hallussa, jonne ne joutuivat yksityistämiskuvioiden kautta. Nyt valtio joutuu rakentamaan itselleen uuden verkon ja lasku on 200 miljoonaa euroa. Veronmaksajat "kiittävät".

Olemme matkalla kohti yhteiskuntaa, jossa luottamuksen merkitys kasvaa, joudumme puntaroimaan sitä yhä monimutkaisemmin. Yhä useammin luottamuksella on myös hinta meille tavallisille käyttäjille ja kansalaisille.

torstaina, huhtikuuta 17, 2008

Pyh George!

Siteeraan suoraan Hesaria, koska se kertoo kaiken siitä miten USA:n ilmastopolitiikka nyt makaa:

"Bush esitti keskiviikkona, että Yhdysvallat pyrkii pysäyttämään kasvihuonepäästöjensä kasvun vuoteen 2025 mennessä. Mitään tarkkoja toimenpiteitä tavoitteen täyttämiseksi hän ei maininnut."

Tuollainen löysäily ei edistä yhtään mitään ja on käytännössä matkalippu sinne minne kukaan ei halua joutua. Bushin tavoitteet johtavan teollisuusmaan päämiehenä ovat vastuuttomia, sillä ne antavat vinkkiä muille suurille saastuttajille siitä, ettei tässä oikeasti tarvitse tehdä mitään.

IsoVeli

Ajatellaan, että maksat vaikkapa terveyskeskusmaksun myöhässä ja ennen kuin maksu on vastaanotettu, perintätoimito ryhtyisi perimään maksua. Vähän perintätoimiston kirjeen jälkeen postiluukusta ilmestyisi pikavippifirman tarjous, jossa ehdotettaisiin erittäin kalliin (72% vuotuinen korko) pikavipin ottamista laskun maksamista varten. Ei ehkä hyvä juttu?

Vähän sinne päin kävi tallinnalaiselle perheelle myöhästyneiden kirjastokirjojen kanssa.

Ai ei tällaista olisi mahdollista tapahtua Suomessa? No ei varmaan joo, mutta nettiaikana se on globaali IsoVeli, joka valvoo jos vain annamme sen valvoa. Siksi tietosuojasta on pidettävä kiinni, eikä antaa pikkusormia nieltäväksi.

Hahmontunnistus

BBC kertoo, että Google on kehittänyt teknologiaa, jolla voidaan tunnistaa entistä paremmin lapsipornoa verkossa.

Google kertoo toteuttaneensa teknologiaa amerikkalaiselle National Centre for Missing and Exploited Children (NCMEC) -organisaatiolle, jotta se voisi helpommin tunnistaa ja listata lasten hyväksikäyttöön liittyvää aineistoa. Teknologia perustuu hahmontunnistukselle ja kuulemma toimii, vaikka kuvia olisikin muokattu. Teknologia on kehitetty tekijänoikeuksien valvomiseen tarkoitetuista sovelluksista, joilla Googlen YouTube pyrkii kaivamaan esiin tekijänoikeuksilla suojattua materiaalia, jota yritetään laittomasti levittää.

Tavoitteena on se, että ratkaisu tekee vaikeammaksi käyttää webiä lasten hyväksikäyttöön tai lapsipornon välittämiseen.

NCMEC on auttanut tutkinut yli 13 miljoonaa lapsipornokuvaa ja -videota vuoden 2002 jälkeen auttaakseen poliisia saamaan hyväksikäyttäjiä kiinni. Pelkästään viime vuonna se tutki yli 5 miljoonaa kuvaa.

Idea on siis se, että käytetään teknologisia välineitä, jotta poliisille voidaan helpommin luovuttaa tietoja siitä missä hyväksikäyttöön perustuvaa materiaalia on. Teknologialla voidaan siis tehdä verkossa myös hyödyllisiä asioita, jotka tekevät elämästä myös verkon ulkopuolella oikeudenmukaisempaa.

Lisää vääntöä

Aamun uutiset osaava kertoa sen mistä täälläkin on ollut puhetta eli päästökauppa on energiayhtiöille (varsinkin sähkö) kannattavaa businesta. Asiasta kertoo päivän Hesari. Näköjään lyhyellä aikavälillä hyvin kannattavaa businesta. Selvitysten mukaan Saksa hyötyy päästökaupasta eniten. Siellä sähkön tuottajat keräävät viiden vuoden aikana vuosina 2008–2012 yhteensä enimmillään jopa 45 miljardin euron ylimääräiset päästökaupan tuottamat tulot.

Kyseisten voittojen luulisi siis antavan näille yhtiöille liikkumavaraa sen suhteen, että ne ymmärtävät soputtaa liiketoimintaansa siihen tulevaisuuteen, joka vääjäämättä on edessä. Käykö näin? Nähtäväksi jää, mutta arvatenkin energiayhtiöt ovat rynnimässä kohta uudelleen kuluttajan kukkarolle.

Sellaiset puheet, että sähkön kuluttajahintaa pitää päästökaupan vuoksi nostaa, ovat moraalittomia.

Ja miksi sopeuttamista tarvitaan? No siksi, että nykyiset päästörajoitukset ovat riittämättömiä. Kuten tuore europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen sanoo, 30% tavoite on vasta alkua. Lopullisen tavoitteet vuonna 2050 pitää olla paljon korkeammalla.

Poliittisesti ajatellen voivotusten saattelemana tehdyt 30%:n leikkauspäätökset ovat ihan kelvollinen alku, mutta niiden kanssa ei voi jäädä pankolle makaamaan.

Niin se on, että jos aiomme tulevia sukupolvia ajatella, on pyrittävä sellaiseen tasapainoon, että se kestää. Meidän jalanjäljestämme on tehtävä kestävä ja se vaatii sitä, että kokonaispäästöt saadaan kuriin. Nyt olemme sen tasapainoviivan yläpuolella aika monella mittarilla ja se kehitys pitää ensin saada kuriin.

Esimerkiksi kelpaa se, että tällä hetkellä maapallon ihminen syö enemmän ruokaa kuin pystyy tuottamaan. Ei tarvita integraalilasikentaa siihen, että tajuaa tämän olevan varsin paha rasti.

keskiviikkona, huhtikuuta 16, 2008

Onneksi on vaalit

Onneksi on USA:n presidentin vaalit.

USA:n nykyinen presidentti George W. Bush vetää yhä edelleen ilmastonmuutoksen hillinnän suhteen sellaista linjaa, joka ei pistä liikkeelle yhtään tarvittavia toimenpiteitä. Päinvastoin hän pyrkii torppaamaan sellaisia ehdotuksia, joilla kehityksen suuntaan voitaisiin kenties vaikuttaa, kuten esimerkiksi sitovat päästätavoitteet teollisuudelle. Ja syy on lyhynäköinen; hän pitää niitä kilpailuetuina muille valtioille. Ilmeisesti Bush ei ole kuullut EU:n aluillaan olevasta ilmastopolitiikasta?

USA:n presidentin vaalit tuovat toivottavasti tullessaan muutoksen tähän vetkutteluun, oli voittaja sitten kuka tahansa potentiaalisista ehdokkaista. Näin siksi, että demokraatit (Clinton, tai Obama) ja republikaanien McCain ovat ehdottaneet päästörajoitteita myös teollisuudelle.

Bush vain haaveilee ja ilmeisesti pelkästää toivoo, että koko ongelma menisi yksinkertaisesti vain pois. Sorry George, se ei mene elleivät kaltaisesi tee asialle oikeasti jotain muuta kuin höpise joutavia.

* * *

Sekään ei tässä asiassa lohduta, että Kiinasta on tullut suurin hiilidioksidin päästäjä. Tutkijoiden mukaan Kiinan kasvihuonekaasujen määrää on aliarvioitu. Kun Kiinan CO2-päästöjen kasvuksi on aiemmin oletettu alle viisi prosenttia vuodessa, kasvu todettiin nyt jopa 11 prosentiksi vuodessa. Ja tämä hyppy on aikamoinen.

Jos USA:n suunnan muutokset ilmastopolitiikassa ovat olleet vältteleviä, niin Kiinassa talouskasvu on ihan eri lukemilla ja kehityksen muuttamisen keinoista on tulossa yhä massiivisempia ja hankalampia. Lukumäärät kun ovat niin suuria Kiinassa kuin ovat.

Eikä Kiinassa järjestellä sellaisia vaaleja, joista tähän asiaan voisi odottaa suunnan muutosta.

Outo strategia

Sampo Pankkia on tässäkin blogissa roimittu jo aikaisemmin ja kaiketi aiheesta. Se miten kyseisen pankin tietojärjestelmäuudistus toteutettiin yhdellä massiivisella kertarysäyksellä alkaa jo nyt näyttämään kouluesimerkiltä siitä miten kuluttajarajapinnassa tällaisia uudistuksia nimenomaan ei tehdä.

Turha toistaa enää perusmokaa, joka koko hommassa on aluperin tehty, mutta tämän uuden verkkopankin ongelmien purkamisesta näkyy tulevan pankille yhtä tuskaa. Tämän päivän tietojen mukaan pankin ruuhkat jatkuvat sitten kesäkuulle asti. No just joo.

Lisää rahansa tililtä nostavia asiakkaita Sampo Pankille luvassa siis. Ja tämä kaikki pitkälti siksi, että toimiva asiakasrajapinnan järjestelmä piti vaihtaa uuteen ja huonommin toimivaan. Ei hyvää liiketoimintaa.

Kaiken paniikin keskellä myös viestintä näköjään poukkoilee.

Tuosta edellä kerrotusta uutisesta ja sen tiedoista saa lukea YLE:n uutisista, mutta informaatiota tai tarkennusta siihen (esim. mitä kaikkia palveluita tuo itseasiassa tarkoittaa) on ihan turha Sampo Pankin sivuilta etsiä. Miksi? Luulisi, että asiasta nyt vähintään verkkopankin puolella kerrottaisiin asiakkaille, mutta ei. Milloinkohan Suomessa opitaan aktiiviseen viestintään varsinkin näissä hankalissa kysymyksissä?

Hyvää viestintää olisi esimerkiksi se, että pankille sähköpostinsa ilmoittaneet asiakkaat saisivat sähköpostia suoraan. Ilmeisesti tiedotusvälineet ovat Sampo Pankin häiriötiedottamisen keskeisin väylä. Outo strategia. Järkevää olisi pitää viestintä tällaisista asioista omissa käsissä, eikä antaa sitä esimerkiksi YLE:n toimittajien käsiin.

Jos tuo on huonoa, niin on Sampo Pankki ylittänytkin asiakaspalvelutoiveita. Nimittäin jokin aika sitten tämän blogin pitäjä, jolla on tili kyseisessä pankissa, pisti kysymyksen asiakaspalveluun verkkopankin kautta (siellä on houkutteleva linkki, joss pyydetään kommentteja uudistuksesta). Esitetty kysymys koski verkkopankin yhteentoimivuutta FireFox-selaimen kanssa ja mahdollisia vastauksia tuli pyydettyä nimenomaan sähköpostiin.

Oletus oli se, että Sampo Pankissa on muutenkin kiire, joten vastausta saa odotella kohtalaisen pitkään tai itseasiassa kyseinen asia vain tarkistetaan ja hoidetaan kuntoon. Hämmästys oli kohtalainen kun noin 1,5 vuorokauden kuluttua asiakaspalvelija soitti kysyäkseen, onko kaikki hyvin ja että vastaus kysymykseeni oli että "on testattu ja ettei kuvaamaani ongelmaa ole havaittu".

No hyvä. Kun pyytää vastauksen kysymykseen sähköpostilla ja saa puhelinsoiton, niin se on kieltämättä palvelua. Tosin sen pari minuuttia olisivat voineet käyttää kiireellisempien asioiden hoitamiseksi, mikä siitä kysymyksestä kyllä kävi ilmi, mutta en valita.

Itse asia epäilyttää edelleen eli omien kokemusten mukaan (testattu kahdella eri koneella) verkkopankin toiminta FireFox 2:n kanssa on epävarmaa (pari kertaa koko selain on sisään kirjauduttaessa kaatunut, pari kertaa sisäänpääsy ei ole onnistunut lainkaan). Microsoft IE7:n kanssa ei ole ollut ongelmia.

Mitähän tästä Sampo-casesta pitäisi sitten oppia? No ainakin se, että tyhmästä strategiasta tulee vain huonoja toteutuksia.

Maalaisjärkeä?

Tuli tuossa eilen nyrjähdeltyä siitä, että tekstiviestien pitäisi kuulua kirjesalaisuuden tms. piiriin. Asiahan ei näytä olevan ollenkaan niin yksinkertainen.

Kemppinen pohtii asiaa sekä sananvapauden, tekijänoikeuden, yksityisyyden suojan kuin kirjesalaisuudenkin näkökulmista. Lisäksi vihreiden kansanedustaja Jyrki Kasvi kirjoittaa Digitodayssä aiheesta.

Vaiheinen ei ole juristi eikä suuri juridistien kikkailujen kannattaja. Itseasiassa arvostus juridista veivailua kohtaan on varsin vähäinen. Siltä suunnalta ei ole mainetekoja aidosti haettavissa. On tärkeää havaita ettei juridiikka ole ollenkaan sama asia kuin totuus tai oikeudenmukaisuus, kyse on kenties jostain sellaisesta kuin lainmukaisuus. Siispä yritetään turvata maalaisjärkeen.

Kyse on tekstiviestien nauttimasta lain suojasta. Kasvin mukaan sähköisen viestinnän tietosuojalaki antaisi mahdollisuuden siihen, että luottamukselliselle viestille saa viestin lähettäjä tai vastaanottaja tehdä mitä haluaa, toiselta kyselemättä.

Kemppinen sanoo, että sähköpostin suoja on kirjoitettu lakiin suojauksen murtamiseksi, ja siihen riittää käyttäjätunnus. Tekstiviestin asemaa on spekulatiivisesti verrattu myös puheluihin tai sitten kirjeeseen (jota siis kuka tahansa ei saa avata, mutta esimerkiksi pöydälle jätetyn avoimen kirjeen lukeminen ei ole rikos, tietääkseni). Ja siis kyse on viestin luottamuksellisuudesta, ei sen sisällöstä. Tärkeä opetus Kemppiseltä.

Tekstiviestien, sähköpostin, kirjeiden ja puheluiden lisäksi ympäristössämme vilisee myös muita henkilöltä toiselle lähetettyjä viestejä. On pikaviestimiä kuten irc, Skype tai Messenger ja esim. yhteisöpalvelut tarjoavat mahdollisuuden viestiä yksilöltä toiselle, yksilöltä useammalle yksilölle kerralla, yksilöltä ryhmälle, ryhmältä ryhmälle tai palveluissa voi julkaista ihan vain julkisia viestejä.

Huomattakoon, että esimerkiksi Facebookissa yksittäiseltä henkilöltä järjestelmässä useammalle lähetetyt viestit eivät ole suoraan julkisuuteen lähetettyjä, koska ne ovat henkilöiden välillä tapahtuvaa viestintää. Vai ovatko? Ilmeisesti tällaista yhteisöjen sisällä tapahtuvaa viestintää ei ole pohdittu yksityisyyden suojan tms. näkökulmasta mitenkään.

Siis. Nykymaailmassa meillä on useita muitakin tapoja viestiä sähköisiä verkkoja pitkin kuin sähköpostit tai tekstarit. Ja ilmeisesti eri välineitä kohdellaan jossain määrin eri lakien suhteen eri tavoin. Asiaan vaikuttaa myös se, onko viestintää tehty omilla vai työnantajan välineillä.

Sekavaa, eikö? Tämän ei pitäisi olla sekavaa.

Kun viestin luottamuksellisuutta (ilman sisältöä) arvioidaan sen mukaan millä välineellä se on välitetty, ollaan aika hataralla maaperällä. Näitä välineitä ja tapoja tulee vähän väliä lisää. Olisi siis oikeasti järkevintä määritellä viestien suoja ilman sidonnaisuutta välineisiin myös lainsäädännössä. Siis yksityinen viesti on yksityinen viesti, vaikka toimittasin sen kaverille pullossa (niin ettei se ole pulloa pyörittämällä kaikkien nähtävissä).

Normaalissa ihmisten välisessä kanssakäymisessä (juorulehdet sun muut vastaavat eivät kuulu tähän ryhmään) käytäntö yleensä on aika selvä eli toisten kännystä ei mennä tekstareita lukemaan, eikä toisen mesettelyjä kurkita olan yli ellei toinen anna lupaa. Miksi siis juorulehtiosastolla säännöt olisivat erilaiset? Siksikö, että laki kenties sallii sellaisen? Hyvät tavat ovat paperia lakeihin jätettyjen bugien edessä.

Kuuleeko Arkadianmäki? Hopi hopi, nyt korjaamaan ne lait yhdenmukaiseen muotoon!

Kokonaan toinen juttu on sitten sananvapaus ja yksityisyyden suojan kytkeminen siihen. Myöskään sen ei pitäisi olla sidottu välineisiin, joilla tietoja liikutellaan. Myös tekijänoikeudet ovat toinen juttu. Tiettävästi tekijänoikeudet eivät riipu siitä millä välineellä teos on tehty, kunhan se on teos.


tiistaina, huhtikuuta 15, 2008

Nyrjähdyksiä #20

Lopettakaa jo! Eikö tämä mene nyt jo pellejournalismin puolelle?

Ai mikä? No se, että Hesari marssii rautatieasemalle junaa vastaan tekemään stooria kameroiden kanssa siitä kun ministerin tehtävistä potkut saanut Ilkka Kanerva tulee takaisin töihin.

Mikä tuossa on journalismia ja millä tämän ihmevideon julkaiseminen "laatulehti" Helsingin Sanomissa voidaan journalistisesti perustella? Sinänsä tyhjässä videossa ei ole mitään pahaa, mutta miksi tällaista pitää tehdä tai julkaista? Andrew Keeniä peesatakseni kysyn myös: mitä uutta tämä journalistisen auktoriteetin aikaansaannos kertoo maailmasta? Vastaan itse: ei yhtään mitään, paitsi sen ettei HS:lläkään näytä olevan itsekunnioituksesta paljoa jäljellä.

Kari Haakanalla on esimerkit myös parin muun samaan konserniin kuuluvan lehden kuvaavista otoksista. Kerrassaan hämmentävää.

Ja muuten olen sitä mieltä, että tämä tekstiviestien julkaiseminen ja paljastelu alkaa menemään pahasti överiksi. Ihan totta, myös ministereillä on lähtökohtaisesti oikeus yksityishenkilöinä lähettää toisille yksityishenkilöille tekstiviestejä ilman, että tarvitsee pelätä niiden päätymistä kaiken kansan luettaviksi jostain juoruaviisista. Varsinkin jos oikeus on ne julistanut salassa pidettäviksi, kuten Vanhasen tapauksessa on käynyt. On aika vaikeaa nähdä tässä kohtaa enää sananvapautta perusteluna näiden viestien julkaisemiselle, sillä ne pikemminkin kuuluvat kirjesalaisuuden tms. piiriin.

Miksi muuten Vaiheisen tekstarit eivät kiinnosta Hymyä tai muita maksukykyisiä lehtiä? Olisi kuulkaa tarjolla selvästi taiteellisempaa ja hehkeämpää tekstiä kuin mitä tähän mennessä on nähty. Ai ei kiinnosta vai?

EDIT 19.46: Tuli muuten mieleen, että en muuten ole tullut edes nähneeksi yhtään Vanhasen tekstaria ja Kanervaltakin sen, mitä juuri kukaan uutisia lukenut ei voinut joku aika sitten välttää. Silti myyntipuheeni omista tekstiviesteistäni on edelleen voimassa, lööppien myyntipuheiden hengessä.

Nettinaapurit

Noniin. Oikeus on sitten puhunut jälleen eli naapurin WLANilla ei sitten surffailla, vaikka naapuri olisi sen jättänytkin avoimeksi. Oikeuden päätöksestä on valitettu hoviin ja hyvä niin, koska asia ei ole ihan niin simppeli kuin voisi kuvitella.

On selvää ja luonnollista, että naapurin töpselistä ei sähköä noin vaan käydä nappaamassa tai naapurin haravaa pöllitä naapurin oven pielestä. Samalla tavalla on aika luonnollista ajatella ettei naapurin WLANiakaan käytetä tieten hyväkseen.

Pulma syntyy kahdesta asiasta. Ensinnäkin tietokoneet voivat kytkeytyä avoimiin verkkoihin automaattisesti, jos se on konfiguroitu tekemään niin. Ja kuinka moni kuluttajista välttämättä selvittelee miten ne WLANit on konfiguroitu? Moni ei edes pohdi koko asiaa.

Toinen pulma on se, että tiettävästi kaikki verkkoyhteyksiä toimittavat operaattorit suosittelevat ohjeistuksissaan vahvasti sitä, että WLAN-yhteydet salataan ja suojataan. Se vaatii nykyään vain hieman yhteyden konfigurointia annettujen ohjeiden mukaan ja on tietoturvan kannalta tärkeä toimenpide.

Vain tyhmä jättää suojauksen tekemättä tai se jätetään tekemättä tarkoituksella eli siksi että kuka tahansa voi käyttää verkkoyhteyttä avoimesti. Jälkimmäisessä tapauksessa urputus naapurin käytöstä on turhaa. Ensimmäisessä tyhmyyden ei tiettävästi pitäisi olla mikään selitys.

Jos kaupungilla kulkee WLANia ymmärtävän laitteen kanssa, huomaa kuinka paljon yksityisiä tai muita täysin avoimia verkkoja löytyy.

Nyt tuomio oli 6 päiväsakkoa lievästä luvattomasta käytöstä. Luvaton käyttö on lievä silloin kun se on vähäinen eikä ole omiaan aiheuttamaan merkittävää haittaa. Kaiketikaan 6 päiväsakkoa ei ole katastrofi, mutta kyse on myös periaatteesta.

Kokonaan toinen asia on se, jos joku murtaa WLANin suojaukset ja käyttää toisen verkkoa hyväkseen. Silloin on kyse ei voi olla vahingosta ja silloin murtaudutaan oikeasti jonnekin. Eikä välttämättä viattomissa tai hyvissä tarkoituksissa, joten silloin tuomarin nuijan pitääkin paukkua.

Eli hyvät ihmiset, pistäkää ne WLANinne salasanojen taakse, se on myös teidän etunne (tai ilmoittakaa, että verkkonne on avoin kaikille). Ja mikäli etten halua kateellisten naapureittenne nostavan ylimääräisiä kanteita, katsokaa miten ne tietsikat on konffattu. Sillä saattaa säästyä aivan joutavilta harmeilta tulevaisuudessa.

Em. keinoilla, yhteispelillä ja naapurisovulla tällaisiltakin kummallisuuksilta täällä meidän pikkuisessa lintukodossamme vältyttäisiin. Onkohan tässä jotakin erityisen vaikeaa?

maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

Rikollisia ja sensuuria netissä

Ei toiminut sitten YouTuben sensurointi Indonesiassa. Indonesiassa käskettiin viime tiistaina operaattoreita estämään pääsyn muun muassa YouTubeen ja MySpaceen, jotta hollantilaispoliitikko Geert Wildersin islaminvastainen lyhytelokuva ei saisi näkyvyyttä. Sensuroinnista tuli valituksia ja se oli helppo kiertää.

Ei toimi tällainen sensuuri Indonesiassa, eikä se toimi Suomessa.

* * *

Europarlamentti torjuu piraattipoliisin. Europarlamentti äänesti viime viikolla kulttuuriteollisuusraporttiin pienellä enemmistöllä lisäyksen, joka tyrmää musiikkitalojen ajaman ajatuksen piratismiin toistuvasti syyllistyneiden sulkemisesta kokonaan pois netistä. Käyttäjien poissulkeminen netistä olisi annettu operaattoreiden tehtäväksi.

Operraattoreiden ei pitäisi ottaa kantaa sisältöihin, vaan kannanotot pitää tehdä viranomaisteita pitkin eli ranskalaiset ehdotukset asiassa ovat lähinnä hölmöjä.

Ja on se niinkin, että myös kuluttajilla on oikeuksia näissä asioissa, ei pelkästään viihdeteollisuudella.

* * *

Suomessa sen sijaan esitetään perustettavaksi arviolta muutaman kymmenen hengen vahvuinen poliisin erikoisjoukko, joka olisi erityisen etevä taistelemaan tietoverkkorikollisuutta vastaan.

Itse asiassa ei ole mitään pahaa, kunhan ne oikeudet ja tekemisen säädökset ovat kohdallaan. Viimeaikaiset esimerkit niin lainsäädännöstä Suomessa kuin tavat tehadä rikollisuuden torjuntaa netissä eivät ole oikein vakuuttaneet. Ehkä asinantuntijoita palkkaamalla asiassa edistytään. Ei rikollisuudelle pidä jättää mitään turvallista kotisatamaa nettiin.

Kokonaan toinen kysymys on se, mistä valtion palkoilla nuo asiantuntijat löytyvät ja millä rahoilla homma kustannetaan. Poliisi kun tuntuu olevan jatkuvasti rahapulassa ja nytkin koulutuksessa olevat poliisit valmistuvat lähinnä kortistoon.

Nuukuus

Nuukuus on jotenkin ovela sana. Siinä on 'Nuu' ja siinä on 'kuus' sekä yli puolet kirjaimista 'u'-merkkisiä. Nojoo... maanantaiaamu.

Tällä viikolla vietetään Nuukuusviikkoa. Se tahtoo sanoa sitä, että viikolla edistetään luonnonvarojen säästäväistä käyttöä ja jätteiden synnyn ehkäisyä.

Kuluvan vuoden nuukuusviikon teemana on kotitalouksien luonnonvarojen kulutus. Se on hyvä teema, sillä keskivertosuomalainen kuluttaa vuodessa rekka-autolastillisen kiinteitä luonnonvaroja vuodessa eli noin 40 tonnia.

Se ei kuulkaa ole ihan vähän eikä edes kohtuullisesti, vaan hillittömästi.

Jos kokonaisuus ei muuten aukea, niin pohtikaapa vaikka sitä, että pistetään 5 miljoonaa (5 000 000) rekkaa jonoon. Jos oletetaan yhden rekan pituudeksi 22 metriä ja nuo rekat laitetaan peräkkäin, niin saadaan aikaiseksi 110000 kilometrin jono. Se jono ulottuu siis 2,7 kertaa maapallon ympäri.

Ja tässä on siis suomalaisten kulutus, jolla ei kannata ylpeillä.

sunnuntaina, huhtikuuta 13, 2008

Huilumies


Yksi parhaista rock-yhtyeistä kautta aikain viettää tänä vuonna 40-vuotisen taipaleensa kunniaksi juhlavuotta. Ja kyllä, kyse on kerrassaan mainiosta Jethro Tull -yhtyeestä. Tosin laskentatavasta riippuen nyt taitaa olla jo yhtyeen 41. vuosi menossa, mutta joka tapauksessa käynnissä oleva juhlakiertue on 40 vuoden kunniaksi.

Jethro Tull on käynyt läpi useammankin kehitysvaiheen, mutta musiikillisella kartalla yhtyettä on (onneksi) vaikea sijoittaa mihinkään yhteen laatikkoon. Se mistä yhtye ehkä tunnetaan parhaiten, on jonkinlainen progressiivinen rock tai folk-rock. Musiikissa on vaikutteita myös hard rockista, bluesista, klassisesta musiikista, jazzista ja maailmanmusiikista. Oli lokerointi sitten mikä tahansa, kyseessä on jotain jännittävää ja yllätyksellistä.

Yhtyeen keulakuvana toimivan laulajan ja huilistin, Ian Andersonin johtaman yhtyeen kokoonpano on vuosien varrella vaihtunut moneen kertaan ja suurelta osin. Vain kitaristi Martin Barre on ollut mukana yhtyeen toiselta levyltä (Stand Up) alkaen.

Ian Andersonin ensimmäinen yhtye The Blades perustettiin Blackpoolissa ja siinä jo soitti myöhemmin Jethro Tullista tuttuja soittajia kuten John Evans (myöhemmin John Evan, koska sukunimestä tuli siten harvinaisempi) ja Barrie Barlow (myöhemmin Barriemore Barlow). Lisäkeikkojen toivossa Jethro Tull muutti lähemmäs Lontoota Lutoniin.

Jethro Tullin syntyvaiheet sijoittuvat vuosiin 1967 ja 1968. Silloin näki päivän valonsa myös ensimmäinen blues-tunnelmainen albumi nimeltään This Was. Se kipusi Britannian albumilistalla sijalle 10 ja sai kriitikoilta kehuja.

Vuoteen 1969 mennessä yhtyeen kokoonpano muuttui aikalailla ja paremmin tunnetun musiikillisen linjan rakentaminen alkoi. Yhtyeen seuraava albumi Stand Up, joka on Jethro Tullin ainoa listaykkönen Iso-Britanniassa. Stand Up sisältää jazzvaikutteita, mutta selvästi progressiivista rockia. Levy on J.S.Bachilta lainattua Bouréeta lukuunottamatta kokonaan Andersonin säveltämä.

Levyn sessioissa äänitettiin myös alun perin piikkinä Vietnamin sodalle single Living in the Past, joka pysyi Britannia singlelistoilla hyvin pitkään ja myöhemmin (vuonna 1972) samalla nimellä julkaistiin kokoelma-albumi, jota monet pitävät yhtyeen parhaimpana levynä. Living in the Past sisältää yhtyeen singlejä, niiden B-puolia ja aikaisempien levyjen lopullisista versioista alun perin pois jääneitä kappaleita.

Vuonna 1971 ilmestyi yhtyeen ehkä parhaiten tunnettu albumi Aqualung. Siinä yhdistyy kovan rockin ja folkmusiikin sävelet ja tekstillisesti köyhyyteen, uskonnollisiin asioihin ja arkipäivään liittyvät teemat. Aqualung on myynnillisesti Jethro Tullin suurin menestys. Levyn CD-versiossa on ennen bonusraitoja myös Ian Andersonin haastattelu. Aqualungia pidetään myös konseptialbumina, jolla on jokin harkittu teema, mutta yhtye itse on kiistänyt tällaisen tulkinnan.

Konseptialbumit ovat sinänsä luonteenomaisia Jethro Tullille, kuten esimerkiksi progressiivisen rockin kauteen kuuluva Thick as a Brick vuodelta 1972 tai rockooppera Too Old to Rock 'n' Roll: Too Young to Die! vuodelta 1976.

Yhden pitkän raidan sisältävän Thick as a Brick-albumin kanssa saman vuonna ilmeistyi sitten tuplakokoelma Living in the Past, joka sisältää progressiivisen rockin lisäksi myös kevyempää menoa ja live-taltiointeja.

Yhtyeen progressiivisen rockin kausi kesti vuodesta 1972 aina vuoteen 1976 saakka ja sinä aikana julkaistuista albumeista kannattaa mainita ainakin Minstrel in the Gallery (1975). Se muistuttaa Aqualungia ja sitä pidetään eräänä parhaimmista teoksista. Vuonna 1976 ilmestyneen Too Old to Rock 'n' Roll: Too Young to Die! -albumin sisäkansissa on hellyyttävä sarjakuva ikääntyvästä rock-tähdestä Ray Lomasista, joka ulkoisesti muistuttaa kenties Ian Andersonia itseään. Anderson on tiettävästi kiistänyt yhdennäköisyyden.

1970-luvun lopulla Jethro Tull siirtyi folk-rockin suuntaan ja julkaisi kolme albumia: Songs from the Wood (1977), Heavy Horses (1978) ja Stormwatch (1979).

Näistä kenties tunnetuin ja kriitikoiden eniten kehuma on Songs from the Wood, joka sisältääkin yhtyeen toimivimpia sävelmiä kuten nimi kappaleen lisäksi vaikkapa Jack-in-the-Green, Hunting Girl tai Velvet Green.

Nämä levyt ovat kaikki enemmän tai vähemmän teemalevyjä. Songs from the Wood kertoo metsistä, Heavy Horses maaseudulla asumisesta, englantilaisista maalaisperinteistä ja kotieläimistä. Akustisempi Stormwatch kertoo rannikkoasumisesta ja ottaa kantaa luonnon saastumiseen. Stormwatchilla on useita hienoja kappaleita, mutta yksi koko yhtyeen tuotannon hieman pimentoon jäänyt helmi on Dun Ringill. Lisäksi Dark Ages on erittäin kuuntelemisen arvoinen taideteos.

1980-luku toi tullessaan elektronisen musiikin ja hard rockin Jethro Tullin repertuaariin. Samalla tekemisen laatu ja menestys alkoivat osoittamaan alamäkeen. Esimerkiksi levyä Under Wraps pidetään yhtyeen huonoimpina. Vuonna 1987 yhtye julkaisi albumin Crest of a Knave ja palasi takaisin parrasvaloihin.

Martin Barren kitarat olivat jälleen enemmän esillä syntetisaattoreiden sijaan ja yleisö otti levyn omakseen. Vuonna 1989 Jethro Tull voitti Grammy-palkinnon parhaasta hard rock - ja metallialbumista. Samana vuonna kisassa oli mukana myös sellainen metalli-ikoni kuin Metallica. Yhtyeen oma kommentti yllättävästä palkinnosta kertoo asenteesta jotain: "THE FLUTE IS A HEAVY METAL INSTRUMENT." ("Huilu on raskas, metallinen soitin").

1990-luvun alkupuolella yhtye käänsi suuntaa kevyempään päin ja lopulta otti vaikutteita myös maailmanmusiikista. Yhtye on julkaissut levytyksiä aina 2000-luvulle asti, viimeisimpänä joulumusiikkia sisältävän The Jethro Tull Christmas Album -levyn. Lisäksi on julkaistu koko joukko live-kokoelmia ja yhtye on siis tien päällä taas.

Jethro Tull tunnetaankin mainiona live-yhtyeenä. Joidenkin (esim. allekirjoittanut) mielestä Jethro Tullin folk-rock -kaudella julkaisema live-levy Bursting Out (1978) on rockin historian parhaita, ellei paras koskaan tehty live-levy. Tupla-LP:ltä kaikkine välispiikkeineen on aistittavissa yhtyeen kulta-ajan energisyys. Samalla huomaa, että vaikka Jethro Tull on ollut Ian Andersonin komennossa, saavat myös yhtyeen muut muusikot tilaa näyttää osaamistaan.

Esimerkiksi Bursting Outin versiossa Huntig Girlistä Martin Barren kitarat soivat tavalla, jota ei voi unohtaa. Conundrum on Barriemore Barlowin rumpuilotulitusta. Myös Ian Andersonin huiluimprovisaatiot ovat kerrassaan mainioita. Ohittaa ei kannata myöskään vuonna 1979 kuolleen John Glascockin bassotyöskentelyä tällä levyllä.

Mikäli joku ei ole Jethro Tullin musiikkia aikaisemmin kuunnellut, kannattaa kuunnella nimenomaan Bursting Out.

Kaiken kaikkiaan Jethro Tullin musiikki on vuosien yli kestävää ja monien levyjen teemat ovat yhä edelleen ajankohtaisia kuten Stormwatchin ympäristöteemat. Vaikka ikä kommenttien mukaan näkyy yhtyeen nykyisessä lavakarsimassa ja tekemisessä, levytyksiin ajan hammas ei ole samalla tavalla iskenyt.

Jethro Tullin musiikki on sellaista, jollaista ei näinä kaupallisuuden läpisyövyttäminä päivinä enää juurikaan tehdä. Valitettavasti.

* * *

Lähteitä ja lisätietoja:
Jethro Tullin viralliset sivut
Jethro Tull englannin kielisessä Wikipediassa
Jethro Tull suomen kielisessä Wikipediassa
Jethro Tullin diskografia

(Videolla Songs from the Wood saman nimiseltä albumilta vuodelta 1977. Esitys taltioitu Golders Green Hippodromella 2.7.1977. Lähde YouTube.)

lauantaina, huhtikuuta 12, 2008

Vallankumouksia

Alexander Stubbin (kok.) tilalle europarlamenttiin nousseella ex-ympäristöministeri Sirpa Pietikäisellä (kok.) on pointti.

Euroopan velvollisuus ja oikeus on olla myös uuden innovaation kehto siinä miten ilmastonmuutoksen asettamiin päästötavoitteisiin päästään. Hän muistuttaa Verkkouutisten nettistudiossa, että Eurooppa on ollut myös teollisen vallankumouksen kehto ja että ilmastonmuutos on sen vallankumouksen peruja. Paljon on vielä tehtävää, jotta tosiasialliseen tavoitteeseen eli kasvihuonekaasvujen 80% päästöleikkauksiin päästään jo sovituista 30%:sta.

Keskeinen kysymys hänen mukaansa on se, "miten me teemme ihmisen toiminnasta ja markkinataloudesta myös ympäristön kannalta kestävää eli ekonomian ja ekologian yhdistäminen".

Hissiyhtiö Koneen hallituksen jäsen ja kauppakorkeakoulussakin toiminut Pietikäinen sanoo, että liiketoiminnan ja busineksen sisällä on menossa valtaisia muutosprosessi siihen suuntaan, että miten luokaan kilpailukykyä ympäristöosaamisesta. Niinhän se on, että ympäristöä tuhoava liiketoiminta tuhoaa myös omaa elinkelpoisuuttaan.

Niin se on. Olemme vasta alkutaipaleella siinä miten ilmastonmuutosta torjutaan ja asiassa eteneminen vaatii myös talouselämän rakenteiden ja toimintatapojen uudistumista kestävälle pohjalle. Millään hallinnollisilla päätöksillä pelkästään tulevaisuutta ei rakenneta. Samalla ilmastonmuutoksen hillintä on myös liiketoiminnalle mahdollisuus.

Vain hölmö rakentaa taloaan suolle ja vain hölmö tänä päivänä rakentaa liiketoimintaa ympäristön pilaamiselle. Valitettavasti hölmöjä yhteiskunnissamme riittää.

Olennainen asia on sekin, että jonkun on näytettävä tässä maailmassa mallia, jotta ne tulokset saadaan aikaiseksi. Eurooppa on oiva edelläkävijä, jos vain tajuaa. USA:ssa on ympäristönormien osalta usein ensimmäisenä lähtenyt liikkeelle Kalifornia, joka myös yleensä on ensimmäisenä saanut niistä koituvat busineshyödyt itselleen. Edelläkävijyys myös tässä suhteessa kannattaa.

Ilmastonmuutoksesta selviämiseksi tarvitsemme vallankumouksia muutoksia sekä poliittisessa että taloudellisessa ajattelussa. Ja se vallankumous on mahdollinen.

On se niinkin, kuten Pietikäinen sanoo: "Demokratia on aika vallankumouksellinen idea."

Europarlamentaarikon paikalta ei yleensä vallankumouksia ole tehty, mutta Suomen lähipiirissä nimenomaan EU on se orgaani, joka antaa suuntaa siihen miten tässä ilmastoruletissa meille oikeasti käy. Suolle toimintaansa rakentavia taantumuksellisia sielläkin riittää.