Yksilönvapaus ja olympialiike

Amnesty International sanoo, että olympialaisten myöntäminen ei ole lupauksista huolimatta parantanut Kiinan ihmisoikeustilannetta, vaan tilanne on huonontunut. Kiinaa hallitsevan kommunistisen puolueen käsitys ihmisoikeuksista painottaa kansalaisten perustarpeiden tyydyttämistä, ei yksilönvapauksia, joita maassa rajoitetaan kovalla kädellä.

Mitä kaikkea se perustarpeiden tyydyttämisen priorisointi tuo tullessaan. Esimerkiksi sen, että Kiinassa teloitetaan enemmän rikollisia kuin koko muussa maailmassa yhteensä. Amnestyn esimerkissä Ye Guozhun kohdalla se tarkoitti vankilareissua riidan lietsomisesta, koska hänen ravintolansa ja talonsa olivat alueella, joka tasoitettiin olympialaisten tieltä. Toisinajattelijoilla ei ole helppoa eli vääristä mielipiteistä joutuu niinikään vankilaan.

Kaksi pointtia.

Ensinnäkin perustelut, joissa sanotaan jonkun tärkeän päämäärän olevan sellainen, ettei yksilönvapauksista tai ihmisen perusoikeuksista tarvitse välittää, ovat tyypillisiä tyrannialle tai esimerkiksi sotaorganisaatioille (eikä edes niille silloin, jos kansainvälisestä lainsäädännöstä välitetään), ei rauhanomaisille tai ainakaan demokraattisille yhteiskunnille. Muutenkin voidaan kysyä, mitä ovat ne perustarpeet, joiden nojalla voidaan loukata perustavaa laatua olevia yksilönvapauksia kuten oikeutta omaan mielipiteeseen tai muita yleismaailmallisen ihmisoikeuksien julistuksen määrittelemiä oikeuksia?

Kiinan kaltaiset maat korostavat mielellään sitä, että ihmisoikeus- tai yksilönvapauskysymykset ovat valtioiden sisäisiä asioita. Eivät ole. Siksi onkin syytä yhtyä dalai-laman vetoomukseen siitä, että kansainvälinen yhteisö painostaisi Kiinaa parantamaan suhtautumistaan esimerkiksi Tiibetiin. Se on itseasiassa kansainvälisen yhteisön moraalinen velvollisuus.

Toinen pointti. Kansainvälinen olympiakomitea sanoo, ettei se voi painostaa hallituksia tekemään maasaan jotain uudistuksia eikä asia kuulu sen toimialaan. No ehkä ei kuulu, mutta miksi ne kisat sitten myönnettiin tällaiselle maalle, jossa ihmisoikeuskysymykset olivat tapetilla jo silloin kun kisoja myönnettiin? Tämä asia ei olympiakomitean jäsenille taatusti ole tullut pyytämättä ja yllätyksenä, vaan ihmisoikeuksien paranemisesta puhuttiin jo silloin ja kertoiltiin siitä, kuinka tilanne kisojen myötä paranee.

Ovatko olympiakomitean päättäjät sekä naiveja että sinisilmäisiä. Sama kysymys voidaan esittää myös toisesta päätöksestä eli talvikisojen myöntämisestä Venäjälle. Ilmeisesti tässäkin tapauksessa olympiakomitea pesee kätensä kaikesta.

Muutenkin on aika vaikea löytää esimerkiksi olympialaisista mitään puhtaan urheilun eetosta tai moraalia, joka olympiarenkaiden tai citius, altius, fortius -faarsin ympärille on aikanaan kiedottu. Enemmänkin kyse on siitä kumpi voittaa Pepsi Cola vai Coca Cola, Nike vai Adidas ja mihin olympiakomitea rahansa käyttää.

Kun höpistään maailman urheilevan nuorison saapumisesta kilvoittelemaan jonnekin, niin kyse on puhtaan urheilun sijaan enemmänkin viihteestä ja viihdeteollisuudesta. Silloin myös yksilönvapaudet ovat vain kauppatavaraa, kun jättimäisiä "urheilupyhättöjä" rakennellaan ja tärkeää on vain se miltä asiat näyttävät, ei se miten ne ovat.