Some day classic: Dream Situation

Sunnuntaiklassikoissa jatketaan tämän blogin toimesta klassikkojen venyttelyä yhä edelleen. Tuli muuten mieleen, että mahtaakohan tämä kiertue päättyä enää koskaan?

Tähän mennessä on kierretty Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltojen,  Iso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin, Ranskan, Andorran, Espanjan, Portugalin, Yhdysvaltojen ja Japanin kautta Intiaan. Siitä ponkaistaan rajan yli Kiinaan, mistä löytyy jotain hienoa:

Dream Situation on kiinalaisen Coco Zhaon kappale saman nimiseltä albumilta vuodelta 2006. Coco Zhao yhdistelee musiikissaan perinteistä kiinalaista ja klassista länsimaista musiikkia jazziin. Covo Zhao on kotoisin Shanghaista ja hänen jazz-innostuksena sai puhtia vuonna 1997, kun pääsi esiintymään Shanghain jazzfestivaaleilla yhdessä yhdysvaltalaisen jazzlaulajan Betty Carterin kanssa. Sen jälkeen hänet on kutsuttu esiintymään ympäri maailmaa erilaisilla jazzfestivaaleille.

NPR:n haastattelussa Zhao kertoo opiskelleensa laulutyylinsä suihkussa, kuinkas muuten. Ranskassa Coco Zhao on lanseerattu muun muassa tittelillä "The Boy Billy Holiday from China".

Videolla esiintyy myös hänen yhtyeensä The Possicobilities, joka koottiin ensimmäisen kerran vuonna 2005. Yhtyeen musiikki nojaa yhdessä Coco Zhaon 1920- ja 1930-lukujen Shanghain jazziin yhdisteltynä moderniin jazzgenreen.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Coco Zhaon Dream Situation All about jazz-palvelussa
• The Possicobilities My Space-sivusto

Some day classic: Rouge

Sunnuntaiklassikoissa venytellään Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltojen,  Iso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin, Ranskan, Andorran, Espanjan, Portugalin ja Yhdysvaltojen jälkeen jäseniä kohti Japania. Tutustukaamme erääseen sagen voimaperäiseen artistiin:

Michiyo Yagi (eli japaniksi 八木美知依) on japanilainen muusikko ja taiteilija, jonka pääsoitin on perinteinen japanilainen koto. Hän opiskeli koton käyttöä traditionaalisessa musiikissa Tadao Sawain, Kazue Sawain ja Satomi Kurauchin opetuksessa. Vuosina 1989 ja 1990 hän vieraili opettamassa Yhdysvalloissaja sävelsi uutta musiikkia kotolle ammentaen inspiraatiota esimerkiksi sellaisista modernin musiikin nimistä kuin John Cage, Conlon Nancarrow ja John Zorn

Hänet tunnetaan eräänä harvoista kotoa improvisaatiomusiikissa hyödyntävistä. Hän on tehnyt vuosien varrella yhteistyötä useiden improvisaatiomusiikki tekevien taiteilijoiden kanssa kuten vaikkapa Mark Dresser, John Zorn, Peter Brötzmann, Elliott Sharp ja Han Bennink. Yagilla on ollut myös yhteistyöprojekteja esimerkiksi Porcupine Treen Steven Wilsonin ja vaikkapa norjalaisen kitaristin Eivind Aarsetin kanssa.

Yagin musiikki voi olla hyvinkin raivokasta tai koton perinteisemmälle soittotavalle tyypillisempää. Yagin soiton spektri on laaja ja hän saa hyvinkin erilaisia sävyjä irti kanteletta muistuttavasta soittimestaan.

Michiyo Yagi on levyttänyt kaksi sooloalbumia, Shizuku vuonna 1999 ja Seventeen vuonna 2005. Hän on 1980-luvun lopulta lähtien kuitenkin levyttänyt usein muiden artistien projekteissa.

Videolla Yagi esiintyy tuplatrion kanssa. Yhtyeessä on Yagin 17- ja 21-kielisten kotojen lisäksi bassossa Todd Nicholson ja Takashi Sugawa sekä rummuissa Tamaya Honda ja Noritaka Tanaka. Videon lähde: YouTube. Esitys on nauhoitettu 6.6.2010 Tokiossa, paikassa nimeltään Pit In.

Jos tällainen musiikki vetoaa enemmänkin, niin YouTubesta löytyy varsin runsaasti Yagin materiaalia. Niistä voi poimia vaikkapa Tamaya Hondan kanssa tehty duetto Asahi Art Squarella. Siitä löytyy videolla osa 1 ja osa 2.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Michiyo Yagi Wikipediassa englanniksi
• Michiyo Yagi Alla about jazz-palvelussa
• Michiyo Yagi Improvised music form Japan-palvelussa

Some day classic: Precious

Sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertueella tehdään nyt Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltojen,  Iso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin, Ranskan, Andorran, Espanjan ja Portugalin jälkeen pistokeikka Atlantin yli Yhdysvaltoihin, mistä löytyy seuraava nuori taiteilija, joka saattaa hyvinkin muuttaa käsitystämme basisteista (videon alussa on lyhyt haastattelu ja itse biisi alkaa noin 1 min 32 s kohdalta):

Vuonna 1984 syntynyt Esperanza Spalding on laulaja ja basisti samassa paketissa. Hän myös säveltää omaa musiikkiaan. Spalding aloitti keikkailun jo teini-iässä Oregonin Portlandissa. Spalding on opiskellut Berklee College of Music:ssa. Sittemmin hänestä tuli opisnahjon kaikkien aikojen nuorin professori ryhtyessään opettamaan 20 vuotiaana.

Spaldingin tekee musiikkiia varsin laajalla skaalalla yhditellen fuusiojazzia ja brasilialaisia rytmejä. Onpa hän käyttänyt myös hip-hop-vivahteita teoksissaan.

Spalding on uransa aikana levyttänyt kolme soolo albumia: Junjo (2006), Esperanza (2008) sekä Chamber Music Society (2010). Hänet tunnetaan myös yhteistyöstä esimerkiksi sellaisten yhtyeiden ja artistien kuin Fourplay, Stanley Clarke, Christian Scott, Donald Harrison, Joe Lovano, Nino Josele, Nando Michelin ja Theresa Perez kanssa.

Videolla esitetään kappale Precious, jonka Spalding on levyttänyt vuoden 2008 albumille Esperanza. Videon lähde YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Esperanza Spalding Wikipediassa englanniksi
• Esperanza Spaldingin verkkosivusto

Some day classic: Várias Danças

Sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertue jatkuu pienen kesätauon jälkeen. Nyt matkataan Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltojen,  Iso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin, Ranskan, Andorran ja Espanjan jälkeen mennään - yllätys, yllätys - Portugaliin, mistä löytyy seuraava vahva taiteilijatar:

Vuonna 1956 syntynyt Maria João, alunperin Maria João Monteiro Grancha, on portugalilainen jazzlaulajatar. Hänet tunnetaan notkeasta äänestään ja improvisaatioistaan. Hänen musiikissaan etninen musiikki yhdistyy moderniin jazzin ja avant gardeen.

João on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi sellaisten muusikoiden kuin Manu Katche, Trilok Gurtu, Wolfgang Muthspiel, Joe Zawinul ja Kai Eckhardt kanssa, mutta hänen keskeinen tuotantonsa on tehty yhteistyössä portigalilaisen pianistin Mário Laginhan kanssa.

Mário Laginha eli Mário João Laginha dos Santos tunnetaan Maria Joãon kanssa tekemänsä musiikin lisäksi yhteistyöstä Bernardo Sassettin ja Pedro Burmesterin kanssa.

Maria Joãon ja  Mário Laginhan ensimmäinen yhteinen levytys on vuonna 1983 julkaistu Quinteto Maria João ja viimeisin vuonna 2008 julkaistu Chocolate. Yhteensä parivaljakko on vuosien varrella julkaissut 11 yhteistä albumia. Nuo albumit muodostavat kummankin keskeisen tuotannon, vaikka molemmat ovat julkaisseet albumeita joko omina tuotoksina tai yhteistyössä muiden kanssa.

Videolla on kappale Várias Danças ja se löytyy parivaljakon vuonna 1994 julkaistulta albumilta Danças.

Tällä kertaa artistin löytäminen oli varsin helppoa, mutta kappaleen valinta ei niinkään. Tarjolla oli sekä kauniin kaunis Beatriz että väkevä Tralha.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Maria João Wikipediassa englanniksi
• Maria João Wikipediassa portugaliksi
• Mário Laginha Wikipediassa englanniksi
• Mário Laginha Wikipediassa portugaliksi

Some day classic: Invisible

Sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertue jatkuu pienen kesätauon jälkeen. Nyt matkataan Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltojen,  Iso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin, Luxemburgin ja Ranskan jälkeen rajan yli Andorraan.

Videolla esiintyy Triphasic ja National Classical Orchestra of Andorra esittävät kappaleen Invisible. Triphasic on katalonialainen modernia jazzia soittava trio, jossa saksofonia soittaa Llibert Fortuny, bassoa Gary Willis ja rumpuja David Gómez. Yhtyeen musiikissa käytetään varsin paljon elektroniikkaa ja tyyli vaihtelee funkystä videolla nähtyyn selvästi seesteisempään menoon.

Kappale Invisible löytyy yhtyeen vuoden 2008 albumilta Shaman.

Andorra on muuten siinä mielessä mielenkiintoinen maa, että siellä järjestetään kokoonsa nähden rutkasti jazzfestareita.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Triphasic-verkkosivusto

Some day classic: Cosmic Messenger

Sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertue jatkuu pienen tauon jälkeen. Nyt matkataan Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltojen,  Iso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian, Hollannin ja Luxemburgin jälkeen Ranskaan.

Ranskalainen Jean-Luc Ponty on eräs kuuluisimmista jazz-viulisteista Stéphane Grappellin ohella. Vuonna 1942 syntynyt Ponty sai alunperin klassisen musiikin koulutuksen ja soitti nuorempana joitain vuosia Concerts Lamoureux-orkesterissa. Samoihin aikoihin hän alkoi kuitenkin soitella myös jazzklubeilla ja aikanaan oli edessä valinta klassisen ja jazzin välillä. Ponty valitsi Miles Davisin ja John Coltranen musiikin innoittamana jazzin.

Pontyn levytysura alkoi jo vuonna 1959, mutta ensimmäisen sooloalbuminsa Jazz Long Playing hän julkaisi vain 22-vuotiaana vuonna 1964. Sen jälkeen Ponty on tehnyt yhteistyötä mm. Modern Jazz Quartetin, Svend Asmussenin, Stéphane Grappellin ja Stuff Smithin kanssa.

Vuonna 1969  Frank Zappa sävelsi musiikkia Pontyn sooloalbumille King Kong ja hieman myöhemmin Ponty lähti Frank Zappa and the Mothers of Inventionin kiertueelle ja edessä oli muutto Yhdysvaltoihin. Siellähän on tehnyt yhteisiä projekteja esimerkiksi  John McLaughlin Mahavishnu Orchestran,  Al Di Meolan, Stanley Clarken ja  Béla Fleckin kanssa.

Jean-Luc Ponty on Herbie Hancockin ohella eräs harvoista jazzmuusikoista, jotka ovat tehneet oman musiikkivideonsa jakeluun. Louis Schwarzberg tuotti vuonna 1984 vudeon Pontyn biisistä Individual Choice.

Pontyn levytysura on jatkunutviime vuosiin asti ja viimeisin levytys on The Atacama Experience vuodelta 2007. Albumi nousi sijalle 24 Billboardin jazz-listalla.

Videolla esitetään kappale Cosmic Messenger, joka löytyy Pontyn saman nimiseltä albumilta vuodelta 1978. Albumi nousi Billboardin jazzalbumilistalla sijalle 2 ja popalbumilistalla sijalle 36. Video on vuodelta 1981.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Jean-Luc Ponty Wikipediassa englanniksi
• Jean-Luc Pontyn verkkosivusto

Some day classic: 'Round Midnight

Juhannuksen kunniaksi Sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertueella matkataan Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltojen,  Iso-Britannian, Venäjän, Tanskan, Belgian ja Hollannin jälkeen Luxemburgiin ja soitetaan yömusaa:

'Round Midnight on alunperin Thelonius Monkin jazzstandardiksi kohonnut klassikko, jonka edellä esitti näkyvä luxemburgilainen jazztaiteilija Greg Lamy kitaroineen. Lamyn versio biisistä löytyy hänen uusimmalta albumiltaan I see you, joka on julkaistu vuonna 2009. Biisi tunnetaan myös nimellä Round About Midnight, jota nimeä Miles Davis käytti myös vuoden 1957 klassikkoalbuminsa nimenä.

Lamy on syntynyt vuonna 1974 New Orleansissa, mutta opiskellut mm. Conservatoire de la Ville de Luxembourg ja Music School of Cave-oppilaitoksissa. Hänen ensimmäiset keikkansa olivat niin ikään Luxemburgissa ja Belgiassa.

Vuonna 2001 Lamy pisti pystyyn ensimmäisen oman yhteensä Greg Lamy Quintetin.Vuodesta 2003 lähtien Lamy on toiminut Greg Lamy Quartetin kanssa.

Lamyn levytysuraan mahtuu kolme albumia Greg Lamy (2004), What are you afraid of? (2006) ja I see you (2009). Lamy on kiertänyt varsin ahkerasti erilaisia jazzfestivaaleja ja tehnyt itseään tunnetuksi.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Greg Lamyn verkkosivusto
• Greg Lamy MySpacessa
• Luxembourg's all that jazz

EDIT klo 11.00
Kas vaan, tällä kertaa olikin Lepiksen sunnuntaiklassikoissa teemasoitto Juhannusmesta. Idea on se, että "biisi voi kuvata paikkaa tai johonkin tiettyyn juhannusmestaan liittyvää tunnetilaa tai tapahtumaa". Juoneen kuuluu myös "tarina biisin taustoista".

Jaha. Koska tämä nyt tuli tehtyi juuri tasan väärässä järjestyksessä eli ensin biisi ja sitten vasta katsellaan mitä teemoja on, niin nyt pitää kehittää tarina.

Otetaan paikka mikä tahansa luonnonläheinen paikka juhannuspäivän aamuna ennen seitsemää. 'Round Midnight tuossa edellä toimii siinä nukkuvassa fiiliksessä ja paikassa, jossa autot eivät liikoja hurise ja älämölö enää valtaa alaa, vaan kaikki on pysäntynyt.

Some day classic: Cheese Kit Diptych

Sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertueella matkataan Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltojen,  Iso-Britannian, Venäjän, Tanskan ja Belgian jälkeen rajan yli Hollantiin, sieltä tulee jotain erinomaisen kummallista. Tämä musa ei ikinä nouse millekään listalle ja siksi sitä pitää soittaa nyt.

Han Bennink on hollantilainen jazzrumpali ja säveltäjä. Satunnaisesti hän on soittanut myös klarinettia, viulua, banjoa ja pianoa levytyksissään. Bennink tunnetaan näkyvänä hahmona eurooppalaisessa free jazz-genressä ja improvisaatiomusiikissa.

Hänen musiikkinsa tunnetaan varsin laaja-alaisena perinteimmästä soitosta hyvinkin vapaaseen improvisaatioon, jossa ei tyydytä soittamaan pelkästään rummuilla, vaan mukaan otetaan niitä esineitä,joita nyt vaan sattuu olemaan lavalla. Hän käyttää joskus myös omaa kehoaan tai vaikkapa esiintymispaikan seiniä tai lattiaa soittimena. 

Vuonna 1942 syntynyt Bennink soitti jo 1960-luvulla Euroopassa kiertueella olleiden jazzkuuluisuuksien, kuten Dexter Gordon, Sonny Rollins ja Eric Dolphy kanssa.

Bennink on levyttänyt lukuisan määrän omia sooloalbumeita, mutta myös tehnyt yhteistyötä monie muiden free jazz-artistien, kuten Derek Bailey, Conny Bauer, Don Cherry ja Alexander von Schlippenbach kanssa. Hän on soittanut myös klassisempien muusikoiden kuten Lee Konitz kanssa.

Han Bennink on ollut aktiivinen myös kuvataideiden puolella tehden esimerkiksi usean levytyksensä kannet.

Videolla Bennink käyttää rumpuina juustoa. Videolla nähdään kaksi rumpupatteria, joista toisessa on oikeaa juustoa ja toisessa esimerkiksi kauppojen näyteikkunoissa käytettäviä muovisia juustojäljitelmiä. Cheese Kit Diptych on Walter Willemsin Benninkille tuottama teos, jossa hän haluaa kuvauksen mukaan vahvistaa kansainvälistä stereotypiaa hollantilaisista käyttämällä soittimina maan vientituotteita.

Videon lähde: YouTube. Koko teos on pätkitty kolmeen osaan, joista em. video on siis ensimmäinen osa.

Tässä suorat linkit kaikkiin osiin:

• Cheese Kit Diptych 1/3 (video myös yllä)
• Cheese Kit Diptych 2/3
• Cheese Kit Diptych 3/3 

Toisessa ja kolmannessa osassa lavalla käytetään tavallista rumpupatteria ja mm. puukenkiä. Kannattaa kuunnella kaikki.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Han Bennink Wikipediassa englanniksi
• Han Benninkin verkkosivusto

Some day classic: Second Love

Sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertueella matkataan Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltojen,  Iso-Britannian, Venäjän ja Tanskan jälkeen Belgiaan.

Jef Neve on flaamilainen jazzmuusikko ja säveltäjä. Neve on nuoremman polven jazzpianisti, sillä hän on syntynyt vuonna 1977. Neve valmistui Flanderin Brabantin läänin pääkaupungissa Leuvenissa sijaitsevasta Lemmensinstituutista vuonna 2000.

Jef Neve Trion ensimmäinen albumi Blue Saga ilmestyi vuonna 2003. Vuonna 2004 julkaistu It’s Gone-albumi teki Nevestä ja hänen triostaan tunnetun, sillä se nousu Belgiassa listan kärkeen ja sai kiittävää kansainvälistä huomiota. Yhteensä albumeita on Neveltä ilmestynyt 6 kappaletta, joista viimeisin Face to Face tämän vuoden alussa.

Triossa nykyään soittavat pianisti Neven lisäksi myös vuonna 1985 syntynyt newyorkilainen basisti Ruben Samama sekä belgialainen vuonna 1975 syntynyt rumpali Teun Verbruggen. Yhtyeen kokoonpano on aikojen varrella vaihdellut.

Videolla nähtävä biisi on Second Love, joka on julkaistu vuoden 2006 albumilla Nobody is Illegal. Levyllä Neven ja Verbruggen lisäksi bassoa soittaa Piet Verbist.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Jef Neven verkkosivusto
• Jef Neve Wikipeadiassa flaamiksi

Some day classic: Light Beer Shuffle

Jatketaanpas sunnuntaiklassikoiden venyttelykiertuetta, joka on kiertänyt Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan, Norjan, Kanadan, Yhdysvaltoihin kautta Iso-Britanniaan. Nyt mennään Venäjälle ja otetaan olut:

Vibrafonisti Alexei Chizhik (Алексей Чижик) syntyi Leningradissa vuonna 1971 ja valmistui vuonna 1997 Pietarin konservatoriosta. Chizhik tunnetaan monipuolisena musikkona, joka yhdistelee joskus musiikissaan klassisen musiikin ja jazzin elementtejä. Lisäksi yhtyeiden soitinkokoonpanot voivat olla varsin erikoisia.

Vuodesta 1994 lähtien Chizhik on kiertänyt soittamassa eri puolilla maailmaa kuten Japanissa, USA:ssa, Suomessa, Hollannissa, Saksassa, Turkissa ja Iso-Britanniassa. Hän on soittanut muun muassa sellaisten musiikin tekijöiden kuin Plácido Domingo, Mstislav Rostropovich, Wynton Marsalis ja Mariss Jansons kanssa.

Chizhik on levyttänyt vuoden 1996 jälkeen 5 albumia, joista yksi on liveäänitys vuodelta 2003.

Videolla kvartetin muut jäsenet ovat O.Belov (piano), V.Savich (basso) ja D.Prokopiev (rummut). Kvartetti esittää kappaleen Light Beer Shuffle. Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Alexei Chizhikin verkkosivusto (Jos venäjä ei ole hanskassa, niin voi kokeilla Google translatoria)

Some day classic: Time Tick Tock

Jatketaan sunnuntaiklassikoissa niiden venyttelyä. Tähän mennessä on kierretty Ruotsin, Viron, Islannin, Norjan ja Norjan kautta Kanadaan. Siitäpä onkin sitten näppärä piipahtaa Yhdysvaltojen Chicagoon, koska sieltä tulee tällaista:

Maurice Brown on tunnettu nykypolven trumpetisti, säveltäjä ja bändin johtaja. Hänet tunnetaan sielukkaista melodioistaan, mutta myös siitä, että hän yhdistelee bebopia hip-hopiin.

Brown on kotoisin eteläisestä Chicagosta ja  opiskellut Northern Illinois Universityssä valmistuttuaan ennen sitä Hillcrest High Schoolista. Hänen tilillään on myös voitto National Miles Davis Trumpet Competition-kisasta.

Vuonna 1981 syntynyt Brown teki yhtyeen johtajana esikoisalbuminsa Hip to Bop vuonna 2004 vain 23 vuotiaana. Sen jälkeen hän on levyttänyt yhtyeensä Maurice Brown Effectin kanssa albumin The Cycle of Love (julkaistu 2010), jolta löytyy myös videolla esitettävä biisi Time Tick Tock.

Lisäksi Brown on tehnyt yhdessä Soul'd U Out-kokoonpanon kanssa yhden albumin vuonna 2008. Brown on lisäksi levyttänyt myös esimerkiksi Laura Iziborin, De La Soulin, Aretha Franklinin ja Roy Hargroven kanssa.

Maurice Brown Effectissä soittavat trumpetisti Brownin lisäksi saksofonisti Derek Douget, pianisti Chris Rob, basisti Solomon Dorsey ja rumpali Joe Blaxx.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Maurice Brownin verkkosivusto
• Maurice Brown All about jazz-sivustolla

Some day classic: Song of Sand

Alunperin oli ajatus jatkaa klassikoidenvenyttelykiertuetta Norjasta eteenpäin, mutta Ruotsin, Viron, Islannin ja Norjan jälkeen tulee jälleen Norja. Nimittäin, vaikka Jan Garbarek on maan kenties tunnetuin jazzmuusikko, sieltä tulee myös tällaista:

Nils Petter Molvær on norjalainen trumpetisti, säveltäjä ja tuottaja. Hänet tunnetaan omien tuotantojensa lisäksi, myös nu jazzin pioneerina sekä jazzin ja elektronimusiikin yhdistelemisestä.

Molværin oma levytysura alkoi 1997 albumilla Khmer, joka on samalla hänen parhaiten myydyin levytyksensä. Ennen soolouraa Molvær soitti Wayne Shorterin sävellyksen mukaan nimetyssä Masqualero-yhtyeessä. Molvær levytti Masqualeron kanssa kolme albumia vuosien 1985 ja 1990 välillä.

Videolla on kappale nimeltään Song of Sand, joka on tältä nimenomaiselta Khmer-albumilta. Sen julkaisemisen yhteydessä levy-yhtiö ECM teki ensimmäistä kertaa singlejulkaisun, missä Song of Sand ja kolme remixiä kappaleesta julkaistiin omana levynään.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Nils Petter Molvær Wikipediassa englanniksi
• Nils Petter Molværin verkkosivusto

Some day classic: Bump

Jatketaanpa klassikoidenvenyttelykierrosta, joka aloitettiin Ruotsista ja jatkui Viroon. Sen jälkeen on hyvä aika pompata minnekäs muualle kuin Islantiin Caffe Culturan kellariin.

Videolla esitetään pianisti Sunna Gunnlaugsin sävellys Bump. Bändissä soittavat myös Toggi Jónsson bassoa ja Scott McLemore rumpuja. Video on taltioitu maaliskuussa 2009.

Vuonna 1970 syntynyt Sunna Gunnlaugs (oikealta nimeltään Sunna Gunnlaugsdóttir) on levyttänyt vuoden 1997 jälkeen 5 albumia, joista yksi livealbumi. Gunnlaugs on konsertoinut ympäri maailmaa eri kokoonpanoissa. Hänen musiikkiaan kuvaillaan siten, että siinä on vaikutteista sekä yhdysvaltalaisesta että eurooppalaisesta jazzgenrestä. Vaikutteita hän on saanut mm. sellaisilta pianisteilta kuin Bill Evans ja Keith Jarrett.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Sunna Gunnlaugsin verkkosivusto
• Sunna Gunnlaugsin haastattelu All about jazz-palvelussa
• Sunna Gunnlaugs Soundunwound-palvelussa
• Sunna Gunnlaugs iLike-palvelussa

Some day classic: Ristitants

Jatketaan kierrosta, joka alkoi viime viikon sunnuntaiklassikoissa käymällä Ruotsissa. Matka jatkuu Viroon.

Ristitants on Villu Veskin ja Tiit Kallusten sävellys vuonna 1998 ilmestyneeltä albumilta Põhjala saarte hääled (käännettynä "Pohjolan saarten ääniä"). Albumille on julkaistu myös pari jatko-osaa eli Põhjala saarte hääled II (2002) ja Põhjala saarte hääled III (2009).

Albumien musiikki nojaa vahvasti skandinaaviseen musiikkiperinteeseen ja kulkee varin luonnonmukaisissa tunnelmissa yhdistellen jazzia ja kansanmusiikin vivahteita.

Saksofonisti ja säveltäjä Villu Veski aloitti uraansa 1980-luvun puolivälissä ja on toiminut klassisen musiikin ja lazzin parissa eri puolilla maailmaa. Jazzin puolella Veski tunnetaan swingistä, funky-groovesta ja etnojazzista kuten videolla esitetyssä biisissä.

Harmonikan taituri ja säveltäjä Tiit Kalluste aloitti uransa myös 1980-luvulla ja on toiminut useissa eri yhtyeissä ja kokoonpanoissa. Kallusten oman yhtye Tiit Kalluste Jump Band tunnetaan swingistään. Veskin kanssa tehty yhteistyö on jatkunut Põhjala saarte hääled-sarjan lisäksi esimerkiksi Tango Nuevo/ Jazz'n'Tango-projektilla.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Villu Veski Wikipediassa viroksi
• Tiit Kalluste Eesti Jazzliit-verkkopalvelussa
• Villu Veski & Tiit Kalluste Jazzkaar-verkkopalvelussa

Some day classic: Definition of a Dog

Nyt venytellään hieman klassikon käsitettä. Hirliin kommentista viime viikon kipaleeseen tuli idea lähiaikojen klassikkovalinnan strategiaksi. Nyt tehdään kiertokäynti ja katsotaan mitä eri maista löytyy. Samalla venytellään hieman noita aikarajoja eli mukaan saattaa mahtua hieman uudempiakin biisejä. Aloitetaan Ruotsista.

Esbjörn Svensson Trio tai E.S.T. oli vuonna 1993 perustettu ruotsalainen jazzkokoonpano, jossa soittivat Esbjörn Svensson (piano), Dan Berglund (basso) ja Magnus Öström (rummut). Yhtye tunnetaan monipuolisesta tyylistään. Jazzin lisäksi bändi soitti joskus nuoremmalle yleisölle rock-henkisiä keikkoja.

E.S.T. saavutti myös kansainvälistä mainetta ja kaupallista menestystä. Läpimurtoalbumina pidetään vuonna 1999 julkaistua albumia From Gagarin's Point of View, joka oli myös yhteen ensimmäinen, joka julkaistiin Skandinavian ulkopuolella.

Yhtyeen levytysura alkoi vuonna 1993 ja kesti vuoteen 2008. Vuonna 2008 bändin toiminta loppui äkillisesti Esbjörn Svenssonin menehdyttyä sukellusonnettomuudessa kesäkuussa 2008.

E.S.T sai uransa varrella useita palkintoja, kuten vuonna 2004 European Artist of the Year-palkinnon.

Kappale Definition of a Dog on levytetty mainitulla  From Gagarin's Point of View-albumilla. Se löytyy myös yhtyeen vuoden 2007 albumilta Live in Hamburg. Videolla nähtävä versio on vuodelta 2007 Marciac Jazz Festivalilta ja se on sävyltään erilainen kuin studiolevyltä löytyvä versio tai vaikkapa vuonna 2003 Jazz Baltica-festivaaleilla esitetty versio, joka on selvästi lähempänä studioversiota.

Videon lähde: YouTube. 

Lähteitä ja lisätietoja:

• E.S.T. Wikipediassa englanniksi
• E.S.T.:n verkkosivusto

Muita sunnuntaiklassikoita löytyy täältä.

Some day classic: Mamma Mia Dammi Cento Lire

Kas tässä parikin biisiä, joista se jälkimmäinen olkoon nk. bonusraita:

Mamma Mia Dammi Cento Lire on italialainen kansanlaulu alunperin ilmeisesti vuodelta 1850. Laulun alkuperäisessä tarinassa nuori lähtee kotoa äidin luota ja asiat eivät mene kovinkaan putkeen. Sittemmin sanoituksesta on tehty muunnoksia viitaten maastamuuttoon ja rekrytointiin.

Videolla esiintyvä Petra Magonin laulama versio löytyy Stefano Bollanin mainiolta I Visionari-albumilta, joka on esitelty tässä blogissa jo aikaisemmin.

Petra Magoni (s. 1972) on monipuolinen laulusolisti, jonka taustalta löytyy klassisen musiikin opintoja, Sanremon laulelmakilpailut vuonna 1996, yhteistyö rap-artisti Stivin ja useiden jazzmuusikoiden kuten Stefano Bollani, Antonello Salis, Ares Tavolazzi ja Ferruccio Spinetti kanssa. Magonin ensimmäinen soololevy Petra Magoni ilmestyi 1996 ja viimeisin yhdessä kontrabasisti Ferruccio Spinettin kanssa tehty Musica Nuda 2. Magoni on naimisissa Bollanin kanssa.

Stefano Bollani (s. 1972) on palkittu jazz-pianisti, jonka repetuaariin on kuulunut klassinen musiikki, jazzien eri variaatioita ja vaikkapa pop rock. Hänet tunnetaan muun muassa yhteistyöstä trumpetisti Enrico Ravan ja  Martial Solalin kanssa. Bollanin levytysura alkoi vuonna 1998 albumilla Gnòsi delle fanfole ja viimeisin levytys ECM-levymerkille on Stone in the water vuodelta 2009.  Muutamista hänen albumeistaan on tehty omat versiot Japanin markkinoita varten.

Ferruccio Spinetti (s. 1970) on basisti ja säveltäjä, jonka näkyvän uran alku ajoittuu vuoteen 1990, jolloin hän liittyi Piccola Orchestra Avion Travel-yhtyeeseen. Sen jälkeen hän on levyttänyt 16 albumia Sugar Music-merkille. Vuonna 2003 hän perusti yhdessä Magonin kanssa Musica Nuda-duon, joka on levyttänyt 3 studioalbumia, yhden livealbumin sekä konsertti-DVD:n. Duon albumit ovat myyneet Euroopassa varsin hyvin. Musica Nudan lisäksi Spinetti tunnetaan myös Bollanin yhtyeistä.

Videon lähde: YouTube. Videon jälkimmäinen biisi I Will Survive on Freddie Perrenin ja Dino Fekarisin tekemä kappale, jonka Gloria Gaynor julkaisi vuonna 1978. Kappale on Gaynorin suurin hitti.

Linkit:

• Petra Magonin verkkosivusto
• Stefano Bollanin verkkosivusto
• Ferruccio Spinetti verkkosivusto

Some day classic: Spiral Dance

Tämä on vaan niin hieno ja paranee loppua kohden mainiosti. Sopii sunnuntaiklassikoksi.

Spiral Dance on Keith Jarrettin biisi, joka julkaistiin Jarretin albumilla Belonging vuonna 1974.

Albumilla soittavat Keith Jarrett (piano), Jan Garbarek (tenorisaksofoni ja sopraanosaksofoni), Palle Danielsson (basso) ja Jon Christensen (rummut). Albumi on yksi niistä, jotka nostivat norjalaisen Garbarekin maailmanmaineeseen.

Yhdysvaltalainen Jarrett aloitti uransa 1960-luvun puolivälissä soittaen mm. Art Blakeyn Jazz Messengers-yhtyeessä ja Miles Davisin yhtyeessä. Jarrett tunnetaan myös soolourastaan, joka alkoi 1970-luvun alussa. Jarrett on julkaissut lukuisia albumeita sekä erilaisilla kokoonpanoilla että ilman yhtyettä. Jarrettin soololevytyksistä kaupallisesti parhaiten on menestynyt konsertti-improvisaatioon perustuva The Köln Concert vuonna 1975.

Jarrettilla on takanaan myös klassisen musiikin levytyksiä ja ura jatkuu yhä edelleen.

Saksofonisti Jan Garbarek aloitti levytysuransa 1960-luvun lopulla ja levytti Jarrettin eurooppalaisessa kvartetissa ECM-levymerkille Belonging-albumin lisäksi mm. albumit My Song (1977), Personal Mountains (1979) ja Nude Ants (1979).

Säveltäjänä Garbarek tunnetaan mm. siitä, että hän on hyödyntänyt skandinaavisia kansanlaulujen melodioita sekä maailmanmusiikkia teoksissaan. Kaupallista menestystä Garbarek saavutti 1976 yhdessä kitaristi Ralph Townerin kanssa levytetyllä albumilla Dis.

Brittiläisen lauluyhtye Hilliard Ensemblen kanssa vuonna 1993 levytetty Officium on eräs ECM:n parhaiten myyneistä albumeista. Garbarekin ensimmäinen live-levytys Dresden ilmestyi vuonna 2009.

Videon lähde: YouTube. Taltiointi on YouTubessa esitettyjen tietojen mukaan tehty Hannoverissa vuonna 1976.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Keith Jarrett Wikipediassa englanniksi
• Keith Jarrett Wikipediassa suomeksi
• Jan Garbarek Wikipediassa englanniksi
• Jan Garbarek Wikipediassa suomeksi

EDIT klo 11.21
Tuolla videolla on itse asiassa kaksi biisiä. Spiral Dance alkaa noin 5.03:n kohdalla. Alussa on ilmeisesti muunnelma Belonging-albumin nimibiisistä.

Some day classic: J'attendrai

Seuraavan kitaristin syntymästä tuli eilen kuluneeksi 100 vuotta.

Django Reinhardt (oikealta etunimeltään Jean) syntyi 23.1.1910 Belgiassa ja kuoli 16.5.1953 Ranskassa. Hän oli ensimmäisiä tunnetuksi tulleita eurooppalaisia jazzmuusikoita yhdessä ranskalaisen viulistin Stéphane Grappellin kanssa.

Reinhardt ja Grappelli perustivat vuonna 1934 Ranskassa yhteisen yhtyeen Quintette du Hot Club de France, joka voimi aktiivisesti aina vuoteen 1948 asti. Yhtye tuli tunnetuksi mustalaisjazzksi kutsutusta tyylistään, jonka kehittäjänä nimenomaan Reinhardtia pidetään.

Reinhardtin tunnetuimpina sävellyksinä pidetään sellaisia jazzstandardin asemaan kohonneita kipaleita kuin Minor Swing, Belleville, Djangology, Swing '42 ja Nuages.

Lista kitaristeista, joille Reinhardt on ollut esikuva, on pitkä. Kunnioitustaan ovat osoittaneet esimerkiksi sellaiset kevyen musiikin suurnimet kuin Carlos Santana, B.B. King, Jerry Garcia, Tony Iommi, Jimi Hendrix, Stevie Ray Vaughan, Mark Knopfler, Les Paul, Jeff Beck, Robert Fripp ja niin edelleen.

Videolla on kappale J'attendrai, joka on italailaista alkuperää. Alunperin se sävellettiin nimellä Tornerai Dino Olivierin toimesta vuonna 1933. Italialaiset sanat teki Nino Rastelli. Ranskaksi sanat kirjoitti Louis Potérat ja kappaleen levytti ensimmäisenä ranskaksi Rina Ketty vuonna 1938.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Django Reinhardt Wikipediassa englanniksi

Sunnuntaiklassikot löytyvät Lepikseltä.

Some day classic: Dancing in the Dark

Tässä blogissa ei ole paljoakaan soiteltu kotimaista musiikkia sunnuntaiklassikoissa, mutta nyt soitetaan:

Dancing in the Dark on Pekka Pohjolan (s. 1952 - k. 2008) kappale, joka löytyy vuonna 1979 julkaistulta Visitation-albumilta.

Pohjola tuli tunnetuksi Wigwam-yhtyeen myötä ja sittemmin teki useita soololevytyksiä, johti omaa yhtyettä nimeltään Pekka Pohjola Group, soitti Jukka Tolosen yhtyeessä, Made In Sweden-yhtyeessä, Mike Oldfieldin yhtyeessä ja niin edelleen. Myös Frank Zappa ehdotti Pohjolalle levyntekoa, mutta se projekti ei toteutunut.

Pohjolan musiikin yhteydessä puhutaan yleensä fuusiojazzista, mutta voinee puhua myös progressiivisesta rockistakin.

Visitation on Pohjolan neljäs sooloalbumi ja ensimmäinen, jonka biisien nimet ovat kauttaaltaan englanninkielisiä. Albumin tuotanto merkitty Pohjolan ja Oldfieldin nimiin.

Videolla soittavat Pekka Pohjola (basso), Pekka Tyni (kosketinsoittimet), Seppo Tyni (kitara), Ippe Kätkä (rummut) ja Esa Rosvall (lyömäsoittimet). Videon lähde YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Pekka Pohjola Wikipediassa englanniksi
• Pekka Pohjola Wikipediassa suomeksi

Some day classic: Take Five

Sen lisäksi, että tänään on Suomen itsenäisyyspäivä, seuraavan yhtyeen nokkamies täyttää 89 vuotta.

Take Five on yhdysvaltalaisen pianistin Dave Brubeckin ja hänen kvartettinsa tunnetuksi tekemistä kappaleista kenties tunnetuin ja jazzstandardi. Kappaleen on tehnyt videollakin esiintyvä saksofonisti Paul Desmond.

The Dave Brubeck Quartet perustettiin vuonna 1951 Brubeckin toimesta. vuonna 1977 edesmennyt Desmond oli kvartetissa mukana alusta alkaen. Vuoteen 1958 asti yhtyeessä vaihtuivat rumpali ja basisti useamman kerran, kunnes löytyi klassinen kokoonpano, jossa rumpuja soitti Joe Morello ja bassoa Eugene Wright.

Vuonna 1958 kvartetti levytti albumin Time Out, jolta myös Take Five löytyy. Vaikka albumi saikin negatiivista kritiikkiä aikanaa, siitä tuli eräs kaikkien aikojen parhaiten tunnetuista ja parhaiten myyneistä jazz-albumeista. Albumi nousu Billboardin listoilla kakkoseksi ja Take Five sinkkuna saman lehden Adult Contemporary-listalla, kuinkas muuten, sijalle viisi.

Desmond antoi testamentissaan Take Fiven oikeudet rojalteihin Yhdysvaltain Punaiselle Ristille, joka Wikipedian mukaan tienaa tällä kappaleella noin 100 000 dollaria vuodessa.

Dave Brubeckin aktiivinen levytysura alkoi jo vuonna 1949 ja jatkui aina 1960-luvun lopulle, jonka jälkeen hän on tehnyt muutamia levytyksiä, mutta jatkanut eri tavoin jazzin parissa aina näihin aikoihin asti.

Videolla Dave Brubeck Quartetin klassinen kokoonpano esiintyy vuonna 1961. Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

• Dave Brubeck Wikipediassa englanniksi
• Dave Brubeck Wikipediassa suomeksi
• Dave Brubeck Quartet Wikipediassa englanniksi
• Dave Brubeckin verkkosivusto

Sunnuntaikalssikojja löytyy Lepikseltä.