torstaina, syyskuuta 27, 2007

I Visionari

Stefano BollaniStefano Bollanin kvintetin levy I Visionari tarttui käteeni pienessä firenzeläisessä levykaupassa ja kysyessäni levykauppaa pitäneiltä hieman varttuneemmilta naisilta infoa levyistä, he alkoivat oitis onnittelemaan valinnasta ja naputtelemaan luottokorttia koneeseen.

Ensikuulemasta alkaen on voinut todeta ettei onnittelut tupla-CD:stä (hinta likimain sama kuin vastaavasta Suomessa) olleet ensinkään turhia. Yksi vuoden parhaista jazz-hankinnoista.

Bollani (s. 1972) on palkittu italialainen pianisti, joka on aloittanut muusikonuransa jo varhain. Hän on ehtinyt kiertämään niin Eurooppaa kuin muutakin maailmaa ja tekemään levytyksiä lukuisilla eri kokoonpanoilla. Viimeksi hänet on palkittu European Jazz -palkinnolla (Hans Koller Preis) otsikon "Musician of the Year 2007" alla.

I Visionari on vuonna 2006 ilmestynyt Bollanin kvintetin ensimmäinen levytys, järjestyksessä 15. Bollanin levytys. Kvintettiin kuuluvat Mirko Guerrini (saksofonit ja huilu), Nico Gori (klarinetit), Stefano Bollani (piano, laulu), Ferruccio Spinetti (kontrabasso) ja Cristiano Calcagnile (rummut). Vierailijoina levyllä esiintyvät Mark Feldman (viulu), "Sua Sarditá" Paolo Fresu ja Petra Magoni (laulu).

Levyllä soivat rauhallisen jazzin, rankemman improvisoinnin ja italialaisesta musiikkiperinnöstä kumpuavat sävyt. Yhtye soittaa varsin tiiviisti yhteen, mutta läheskään aina ei ryppyotsaisesti. Hetkittäin yhtye leikittelee kansanmusiikkiperinnön kanssa ja seuraavassa hetkessä kuljetetaan kuulija improvisoidun jazzin pariin ilman, että kuulija edes huomaa siirtyneensä tyylilajista toiseen, kuten kappaleessa Scartabello. Kappaleen puhaltimilla soitettu alku lupailee italialaista tanssia ja laulua, mutta johtaa viulujen kautta kiihkeään rumpusooloon.

Kappaleessa italialaisessa traditionaalisessa kappaleessa Mamma mia dammi cento lire kaunisääninen Petra Magoni ensin viettelee kuulijansa, jonka jälkeen tuntuu siltä kuin jokin menisi pahasti vikaan ja siirrytäänkin jonkinlaisen ironia keskelle.

Saksofonisti Guerrini soittaa tyylillä, joka saa mieleen kotimaisista soittajista Jukka Perkon. Kappaleen Il fiore canta e poi svanisce soitossa kaikuu maisema kuulaana ja mystisen sameana, kuin hakien sumusta kansallista maisemaa.

Bollanin musiikissa on myös syvällistä melankoliaa, esimerkiksi kappaleessa Che cosa sono le nuvole, joka on nimetty Pier Paolo Pasolinin osion mukaan elokuvassa Capriccio all'italiana, mutta myös iloittelua, josta tulee mieleen Trio Töykeät, kuten kappaleessa Antichi insediamenti urbani.

Kaikenkaikkiaan kokonaisvaltainen paketti jazzia, jota jaksaa kuunnella ja joka sykkii sitä maaperää, mistä se on lähtenyt.


Stefano Bollani, I Visionari:

CD1:
  1. La Sicilia

  2. Il fiore canta e poi svanisce

  3. Visione numero uno

  4. Carnevale di Dunkerque

  5. Storta va

  6. Che cosa sono le nuvole

CD2:

  1. Intro

  2. Per scordarti di me

  3. Visione numero due

  4. Antichi insediamenti urbani

  5. Alone Together

  6. Scartabello

  7. Mamma mia dammi cento lire

  8. Impro

  9. Quando la morte verrà a prendermi

  10. Sardità




Kuva: Misha Kirshner, http://www.stefanobollani.com/ -palvelun pressiaineistosta

Ei kommentteja: