Metaforien maa

Aluksi ajattelin tässä retostella Markku Pölösen metaforaelokuvan Lieksa!, josta en itseasiassa suuremmin pitänyt. Monessakaan mielessä leffa ei noussut omassa sekavassa asteikossani tasapaksua paremmaksi.

Mutta enpäs retostele varsinaisesti sen kummemmin, koska se on jo tehty Hesarissa minusta varsin osuvalla tavalla. Leffa ei ole "matalamielistä paskaa"[1], mutta pellolla juoksentelun sijaan elokuvalta olisi toivonut siinä olevan viestin syventämistä ja kiteyttämistä.

* * *

Elokuva on tulvillaan Pölösen muistakin elokuvista tuttuja metaforia ja niiden viestikin on pitkälle sama: neitseellistä suomineitoa myydään ja raiskataan, viedään maalta kaupunkiin vaikka väkisin ja viattomuuden tilalle tunkeutuu maailmalta kaikkea sellaista, jota ilman lopultakin voi olla. Jotenkin tuollainen mielikuva tuosta kaikesta jäi.

Metaforien ongelma on se, että ne ovat tuossa elokuvassa turhankin ilmiselviä ja alleviivavat sitä valitusta, joka tuohon viestiin sisältyy. Itse asialle eli nykyisen kaupungistumisen ja globalisoitumisen nurjille puolille ei mahdeta mitään taunopalomaisella kansallisromantiikalla ja valittamisella. Tällaista valitusta kuulee nykyään ihan liikaakin.

Se pulma, joka nykyisessä yhteiskunnassamme vähäväkisempiä alueita koettelee, ei ole voitettavissa sillä, että haikaillaan sen junan perään, joka meni jo. Omien vahvuuksien tarkastelemisella ja tukemisella päästään jo paljon pitemmälle.

Pölösen elokuvasta on toki sanottava se, että siihen sisältyy myös toinenkin viesti: tärkeintä on olla matkalla ja ettei sitä kannata tavoitella, mikä ei ole itseään varten. Niin se on.

* * *

Anekdootti sinänsä, mutta tuo matkalla oleminen kuvaillaan karavaanina, joka näytti olevan loppukuvissa matkalla Kuopioon vievällä tiellä, jos en ihan väärin katsonut (ne maisemat kun ovat sattuneista syistä johtuen hyvinkin tuttuja). Ja se on tasan eri suunnassa kuin Lieksa, elokuvan ihannekaupunki.

* * *

Yksi kummallinen ajatus tuli elokuvaa katsoessa. Olikohan Pölönen tarkoituksella napannut kuvia ja ideoita sci-fi -leffoista vai saiko hetkittäin tylsyyteen vajoamassa oleva mielikuvitukseni liikaa ideoita jostain? Eräät hahmot ja maisemat kun muistuttivat häkellyttävästi jotain Mad Max tai Lara Croft -hahmoja ja maisemissa oli useammastakin elokuvasta tuttuja elementtejä.

Siinä ei sinänsä mitään pahaa ole, mutta oikeasti nykyisissä elokuvissa kierrätetään vähän turhaankin ideoita ja harjoitetaan kaikenkattavaa tuotesijoittelua ikäänkuin omat ideat olisivat loppuneet.

* * *

Anekdootti sinänsä sekin, että vaikka elokuva on tehty kunniakkaasti Pohjois-Karjalan maisemissa ja Pölösen ansiokkaasti eloonherättämän tuotantoyhtiön Suomen Filmiteollisuus Oy:n voimin, elokuvan jakelusta vastaa Walt Disney Studios Finland, globaalin kulttuurin yhtiöitymän sivulonkero Suomessa.

* * *

Viittaus:
[1] Markku Pölösen haastattelu Plaza.fi -palvelussa.