Web 2.0 köhii ja kurkottaa

Sosiaaliset www-palvelut, yhteisölliset verkkopalvelut, web 2.0 -palvelut tai millä nimellä ikinä näitä internetin kehityskaaren viimeisimpiä muotivillityksiä halutaankaan kutsua ovat alkaneet ilmiselvästi kyllästyttämään tai närkästyttämään.

Blogosfäärissä on viimeaikoina esitetty puheenvuoroja siitä, että näitä kaveripalveluita ja muita verkostoja on jo liikaa eikä niitä kaikkia jaksa päivittää ja ylläpitää.

Lisäksi yksityisyyden suojaan on kiinnitetty huomiota, sillä esimerkiksi Facebook on ilmoittanut, että sellaisten käyttäjien, jotka sallivat tietojensa näkymisen kaikille, profiilit voidaan saattaa myös hakukoneiden löydettäväksi.

Eikä tässä vielä kaikki. Sosiaalisten verkkomedioiden kanssa touhuaminen tulee työnantajille kalliiksi. Verkkoturvayhtiö SurfControl arvioi, että pelkästään Australiassa, jossa Facebookiin on rekisteröitynyt reilut 230 000 käyttäjää, verkostossa surfailun aiheuttama tuottavuuden lasku nousee jopa neljään miljardiin dollariin vuodessa. Niin kertoi M&M joku viikko sitten.

Web 2.0 -ilmiö on toki paljon muutakin kuin facebookit ja ja vastaavat verkostoitumispalvelut, mutta on oireellista, että kyllästyminen näihin sosiaalisiin verkkovälineisiin nostaa päätään. Kenties niitä on jo moniarvoisessa netissämme liikaa, ehkä kyse on verkkososiaalisesta ähkystä. Tietysti voi kysyä, mitä tämän jälkeen seuraa?

* * *

Yritysten ja organisaatioiden sisällä yhteisölliset välineet ovat vasta nostamassa päätään.

Monen organisaation intraan on toki liimattu erilaisia ryhmätyökaluja ja kenties blogejakin, mutta kuinka niitä käytetään? Voidaanko esimerkiksi blogeja tai wikejä aidosti käyttää organisaatioiden sisäisen viestinnän välineinä, ideoinnin tukena tai vaikkapa johtamisen välineenä? Markkinoinnin tueksi blogit ovat jo kelvanneet.

Sisäinen viestintä on tiettävästi jokaisen yli 2 henkilöä työllistävän organisaation pulma tai ongelma.

Monessa organisaatioissa blogia käytetään myös sisäiseen viestintään, mutta ovatko ne synnyttäneet aitoa ja hyödyllistä vuorovaikutusta vai onko kyseessä enemmänkin pomon oma ilmoitustaulu?

Mielenkiintoisia näkymiä voisi avata myös organisaatioiden sisäiset verkostoitumispalvelut yhdistettynä toimijoiden kompetenesseihin. Kuinka organisaatioiden sisällä olevaa tai verkostoon kuuluvaa osaamista voidaan hyödyntää ja allokoida oikeille hankkeille? Kas siinäpä jokaisen firman resurssien allokoinnista vastaavan pulma.

Mutta miten varmistetaan sitten se, että ulkomaailmassa kohdattu verkostoähky ei leviä näihin työpaikkojen palveluihin? Ehkäpä organisaatioiden pitäisi tarkastella myös omia toimintaprosessejaan ja -tapojaan samalla kun näitä uusia työkaluja lisääntyvissä määrin otetaan käyttöön.

(Kuvan lähde: Wikimedia commons)