keskiviikkona, maaliskuuta 31, 2010

Sopeutuminen kuin toisessa maailmansodassa?

Scientific Americanin sivuilla on stoori siitä, miten globaalisti lähetytään tai ollaan lähestymättä ilmastonmuutosta Kööpenhaminan epäonnistuneen kokouksen jälkeen ja mitä se tarkoittaa taloudelle. Ja ilmastonmuutoksen hillinnälle.

Osa Kööpenhaminan julistukseen sitoutuneista maista ei ole määräajassa reagoineet siinä esiintyväät tavoiteeseen ilmoittaa vapaaehtoiset päästövähennykset. Omat tavoitteensa ilmoittaneet edustavat kuitenkin yli 80 % nykyisistä kasvihuonekaasupäästöistä.

Tavoittet ovat kuitenkin jääneet varsin kauas siitä, mitä niiden pitäisi olla.

Ilmastonmuutoksen hillinnässä olennaisinta on rajoittaa päästöjä. Se taas ei onnistu pelkästään teknologialla, vaan tarvitaan myös muutoksia elämäntapaan, kuten Stockholm Environment Instituten johtaja Johan Rockström sanoo:

All the science shows that technology is not a silver bullet. We'll have to see lifestyle changes, as well.
Numeroina kysymys on siitä, että jos ilmaston lämpenemisen halutaan rajoittaa 2 °C:een, on ilmaston hiilidioksidin enimmäiskonsentraatioksi arvioitu 450 ppm ja nyt olemme menossa noin 390 ppm:n kohdalla.

Tämän tavoitteen onnistumista on myös ryhdytty epäilemään ilman voimakkaita toimia. Columbian Lamont–Doherty Earth Observatoryn tutkija Wallace Broecker arvioi, että tavoitteen saavuttaminen olisi samanlainen sopeuttamisurakka kuin toinen maailmansota.

Hän pitää epätodennäköisenä, että maailma ottaisi ilmastonmuutoksen riittävän vakavasti. Mahdollisuus meillä hänenkin mukaansa edelleen on.

Aika ilmastonmuutoskeskustelussa Kööpenhaminan jälkeen on harhautunut aika sivuraiteille. Denialistien kanssa kinasteleminen vaikkapa Himalajan jäätiköiden sulamisaikataulusta ei johda lopultakaan mihinkään, kun iso kuva kertoo meidän matkustavan pikajunalla helvettiin.

* * *

Oma mielenkiintoinen ilmiönsä on syntymässä siitä, miten uusiutuvaa teknologiaa otetaan käyttöön ja mikä merkitys asialla on. Esimerkiksi Intiassa on menossa suuret projektit aurinkoenergian hyödyntämiseksi ja näissä motivaatio ei ole syntynyt ympäristöliikkeestä, vaan busineksesta, millä on asiassa suuret intressit.

Samaan puhtaan teknologian talouden kasvua tukevaan merkitykseen viittaa myös se, että nykyisellään suurin puhtaaseen teknologiaan investoiva maa on Kiina. Ja raha puhuu täälläkin.

Maailma on busineksessakin muuttumassa, halusivat savupiippufilosofian kannattajat sitä tai eivät. Suomi vaan ei näytä ottavan tätäkään muutosta tosissaan, vaan pitäytyvän menneiden aikojen ajattelussa.

tiistaina, maaliskuuta 30, 2010

LHC osui protonilla

Hiukkasfyysikot ovat tänään olleet juhlatuulella. CERNissä Sveitsin ja Ranskan rajalla on saatu kaksi protonia törmäämään toisiinsa vuosia rakennetulla LHC:llä eli suurella hadrontörmäyttimellä.

Sinänsä kahden protonin törmäyttäminen ei ole mitenkään ihmeellistä, mutta energia millä se nyt tehtiin on kaikkien aikojen ennätys. Koeasemilla havaittiin ensimmäiset vastakkaisilla radoilla kiertävien protonisuihkujen 7 TeV:n törmäykset. Se on maailmanennätys ja osoittaa, että 20 vuotta suunniteltu ja rakennettu järjestelmä toimii. Historiallinen koe siis onnistui.

Nyt kun törmäytin toimii, sillä on tarkoitus tehdä yhtämittaisia mittauksia pari seuraavaa vuotta. Järjestelmällä on tarkoitus tutkia alkeishiukkasten koostumusta, pimeän materian ominaisuuksia sekä esimerkiksi Higgsin hiukkasta, joka selittäisi alkeishiukkasten massan ja muutenkin selvittäisi massan luonnetta. Kokeet tuottavat valtaisat 15 petatavua dataa vuodessa ja osa siitä tulee Suomeen käsiteltäväksi.

* * *

Voit tietysti ajatella, että mitäs kummallista tuossa protonien törmäyttelemisessä on? Kokeile (omalla vastuulla tietenkin) "törmäyttää" kaksi nuppineulaa kärjistään toisiinsa. Ei onnistu?

Jos kuitenkin onnistuit, niin onneksi olkoon (toivottavasti käsissäsi ei ole pahoja haavoja). Törmäyksessäsi olleiden kappaleiden halkaisija (nuppineula noin 0,6 mm) oli sama kuin noin 231 000 000 000 protonilla.

Ylen uutisen mukaan CERNin johtaja Steve Myers onkin verrannut koetta siihen, että eri puolilta Atlantin valtamerta ammutaan kaksi nuppineulaa, jotka yritetään saada törmäämään toisiinsa puolivälissä.

Ai niin. Ja kuten huomasit, mitään maailmanloppua aiheuttanutta mustaa aukkoa ei syntynyt (ainakaan toistaiseksi).

Golfvirtaa

Muutamia vuosia sitten brittitutkimuksessa arvioitiin Golfvirran olevan hidastumassa. Nyt on Ylen uutisten mukaan havaittu, että virta ei ole heikentynyt, mutta sen voimakkuudessa esiintyy suurta vaihtelua.

Ilmaston lämpenemisen on arvioitu vaikuttavan Golfvirran voimakkuuteen.

Golfvirta kulkee Meksikonlahdelta Floridan niemimaan ja Kuuban välistä. Siitä se jatkaa matkaa Bahamasaarten ohi ja koillissuunnassa Eurooppaa kohti. Merivirta lämmittää ilmastoa Länsi- ja Pohjois-Euroopassa ja erityisesti muun muassa Norjassa, Britanniassa, Irlannissa ja Ranskassa varsinkin talvisin.

Golfvirta lämmittää Luoteis-Eurooppaa siten, että sen keskilämpötila on noin 9 astetta korkeampi kuin samoilla leveysasteilla muuten. Suomeen vaikutus on vähäisempi.

Uutinenhan on ihan hyvä. Ilmastonmuutoksen uhkakuvat ovat ilman merivirtojen muutoksiakin ihan riittävän suuret.

maanantaina, maaliskuuta 29, 2010

Koukussa kasvuun

Tässä näyttäisi olevan väkevä pointti. Aikamme suurimpien ongelmien joukkoon kuuluu pyrkimys jatkuvaan taloudelliseen kasvuun, joka tapahtuu maapallon rajallisilla resursseilla. Se yhtälö vaan ei toimi.

Katso:

Saitti: GrowthBusters.

(via: Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta)

Enemmistö

Enemmistö tai noin puolet suomalaisista vastustaa uusia ydinvoimaloita. YLE Uutisten teettämä mielipidekysely kertoo, että "uutta tai uusia reaktoreita kannattaa nyt 34 prosenttia suomalaisista. Vastustajia on 51 prosenttia ja kantaansa ei osannut tai halunnut ilmaista 14 prosenttia".

Lisäydinvoiman vastustus on Suomessa ollut varsin vakaata eli kahden vuoden mittaussarjassa vastustajien osuus on vaihdellut 48 - 55 %:n välillä.

Hallitus on ensi kuussa käsittelemässä kolmea uuden ydinvoimalan lupaa ja ainakaan milipidemittausten perusteella yhtään lupaa ei pitäisi myöntää. Eikä myönnetäkään, sillä mielipidekyselyiden perusteella lopulta ei päätetä mitään.

Kansalaismielipiteellä voi hyvinkin olla merkitystä, sillä toinen asia on lähestyvät vaalit. Seuraavat eduskuntavaalit pidetään noin vuoden kuluttua 20.3.2011 (tai 17.4.2011, jos uusi vaalilaki tulee voimaan). Jos nyt huhtikuussa hallitus käsittelee ydinvoima-asioita, mahdolliset myönteiset hallituksen ehdotukset tulevan eduskunnan käsittelyyn loppukeväästä.

On tietenkin epävarmaa pystyykö eduskunta päättämään omasta kannastaan ennen kesää vai siirtyykö asia syyskaudelle, jolloin vaalikamppailu on jo täydessä vauhdissa. Jos eduskuntakäsittely menee juosten, syntyy vaikutelma siitä, että kansanedustajille ole jätetty harkintavaltaa asiassa.

Jos taas asia venyy, ydinvoiman lisärakentamisen kokoluokassa oleva asia olisi järkevää siirtää vaalien yli, jolloin se nousisi vaaliteemaksi. Se nousee vaaliteemaksi myös siinä tapauksessa, että tämä hallitus vastoin ilmeistä mielipide-enemmistöäpäättää myöntää uusia lupia ja tarpeeksi iso joukko äänestäjiä on tehnyt esimerkiksi äänestyssitoumuksen olla äänestämättä ydinvoimaa puoltavia ehdokkaita. Varsin moni nykyisistä kansanedustajista haluaa jatkoon.

* * *

Greenpeace raportoi uraanikaivoksilla tapahtuneista turvallisuuden laiminlyönneistä. YLE Uutiset kertoo, että "Greenpeace perustelee väitettään riippumattomalla säteilytutkimuksella, jonka mukaan Areva ei ole tehnyt tarpeeksi suojellakseen säteilyltä kaivoksessa työskenteleviä ja sen lähistöllä asuvia ihmisiä". Kaivokset ja niiden tuottamat ongelmat ovat osa ydinvoiman elinkaarta ja sen ongelmaa.

* * *

Greenpeace on muutenkin ollut aktiivinen eli aktivistit ovat kiivenneet Olkiluodon kolmannen ydinvoimalan rakennustyömaan nosturiin.

Ihan oikeasti. Saako siellä Olkiluoto 3:n työmaalla taas kuka tahansa tallailla ja kiipeillä eri paikkoihin? Työmaata on tosin kuvattu muutenkin sanalla "rytöpesä", joten ihmekös tuo. Ehkä ydinvoimaloita ei pitäisi rakentaa lainkaan, kun siitä ei näytä oikeasti mitään tulevan.

sunnuntaina, maaliskuuta 28, 2010

Some day classic: Definition of a Dog

Nyt venytellään hieman klassikon käsitettä. Hirliin kommentista viime viikon kipaleeseen tuli idea lähiaikojen klassikkovalinnan strategiaksi. Nyt tehdään kiertokäynti ja katsotaan mitä eri maista löytyy. Samalla venytellään hieman noita aikarajoja eli mukaan saattaa mahtua hieman uudempiakin biisejä. Aloitetaan Ruotsista.

Esbjörn Svensson Trio tai E.S.T. oli vuonna 1993 perustettu ruotsalainen jazzkokoonpano, jossa soittivat Esbjörn Svensson (piano), Dan Berglund (basso) ja Magnus Öström (rummut). Yhtye tunnetaan monipuolisesta tyylistään. Jazzin lisäksi bändi soitti joskus nuoremmalle yleisölle rock-henkisiä keikkoja.

E.S.T. saavutti myös kansainvälistä mainetta ja kaupallista menestystä. Läpimurtoalbumina pidetään vuonna 1999 julkaistua albumia From Gagarin's Point of View, joka oli myös yhteen ensimmäinen, joka julkaistiin Skandinavian ulkopuolella.

Yhtyeen levytysura alkoi vuonna 1993 ja kesti vuoteen 2008. Vuonna 2008 bändin toiminta loppui äkillisesti Esbjörn Svenssonin menehdyttyä sukellusonnettomuudessa kesäkuussa 2008.

E.S.T sai uransa varrella useita palkintoja, kuten vuonna 2004 European Artist of the Year-palkinnon.

Kappale Definition of a Dog on levytetty mainitulla  From Gagarin's Point of View-albumilla. Se löytyy myös yhtyeen vuoden 2007 albumilta Live in Hamburg. Videolla nähtävä versio on vuodelta 2007 Marciac Jazz Festivalilta ja se on sävyltään erilainen kuin studiolevyltä löytyvä versio tai vaikkapa vuonna 2003 Jazz Baltica-festivaaleilla esitetty versio, joka on selvästi lähempänä studioversiota.

Videon lähde: YouTube

Lähteitä ja lisätietoja:


Muita sunnuntaiklassikoita löytyy täältä.

lauantaina, maaliskuuta 27, 2010

Yksi hyvä syy lisää

Ydinvoiman vastustamiselle tuli tänään yksi hyvä syy lisää, kun Fortumista päästeltiin ulos ajatus, että jos sille ei anneta nyt uutta lupaa, se uhkaa sulkea Loviisan ydinvoimalansa.

Hyvä idea. Loviisan ikääntyneet laitokset voisikin laittaa kiinni. Se pakottaisi myös valtion tekemään parempia energiapoliittisia strategiavalintoja, kuin tähän mennessä on nähty.

Valtiovarainministeriöstä on viime aikoina tullut varsin erikoisia ydinvoimalinjauksia. Ministeriössä kannatetaan näköjään myönteistä päätöstä kaikille kolmelle uuden ydinvoimaluvan hakijalle. Samalla kuitenkin ministeriö kertoo, että niitä ei saisi rakentaa yhtä aikaa.

Ne pitäisi ministeriön mielestä jaksottaa järkevästi tai muuten voimaloiden samanaikainen rakentaminen kasvattaisi "voimakkaasti investointihyödykkeiden kysyntää, josta todennäköisesti seuraisi rakennustoiminnan ja -markkinoiden ylikuumeneminen, rahoituksen riskilisän nousu ja työvoimapula".

Miksi ihmeessä niistä kolmesta sitten pitäisi päättää tämän eduskuntakauden aikana, jos niitä ei kuitenkaan saisi rakentaa silloin kun hakija haluaa? Kun kerran kolmen ydinvoimalan rakentaminen on hulluutta, niin ei kai sellaiseen koheltamiseen tarvitse lupaakaan antaa.

Toinen kummallisuus liittyy siihen, että jos kerran ministeriö ryhtyy jaksottamaan laitosten rakentamista, niin eikö se silloin puutu markkinoiden toimintaan? Eikös tämän ydinvoimabusineksen pitänyt olla läpeensä markkinavetoista?

Ydinvoimakeskustelu näyttää nyt päätöksentekijöiltä ylikuumtentuneen, kun yksi yritys kiukuttelee ja lähes kiristää ja valtiovarainministeriö vaatii yhdellä kädellä toista ja toisella jotain muuta. Jännityksellä odotamme mikä on seuraava säteilevä ajatusrakennelma.

Taitaisi olla pelkästään viisasta siirtää koko asia eduskuntavaalien yli, jotta kansalaiset saisivat sanoa asiassa oman sanansa vaalien kautta. Nyt näyttää siltä, että äänestyssitoumus on otettava käyttöön.

Oikea uusien ydinvoimalupien määrä on tasan nolla.

EDIT klo 17.26
Se piti vielä sanoa, että sekä työ- ja elinkeinomonisteriö että valtiovarainministeriö eivät haluaisi antaa ydinvoimalupaa Fortumille, jos niitä lupia myönnetään vähemmän kuin kolme. Syy tähän on kaiketi se, että he katsovat sähkömarkkinan silloin keskittyvän liikaa.

Koko ydinvoimastategia on on energiamarkkinan keskittämistä, joten jos sähkömarkkinoiden keskittyminen jonnekin on ongelma, miksi siis ollenkaan ajaa ydinvoimaa?

Tavallaan ministeriöissä on tehty oikeitakin havaintoja, mutta edelleen strateginen vastaus pulmiin on väärä.

Tänään valot sammuu

Muistutukseksi ja kehoitukseksi. Tänään organisoidaan vuotuinen Earth Hour-tempaus. Valot sammutetaan tänä vuonna lauantaina 27.3. klo 20.30 - 21.30 väliseksi ajaksi.

Vielä ehtii mukaan. Tätä kirjoitettaessa mukaan on jo ilmoittautunut 6220 yksityishenkilöä, 88 kuntaa tai kaupunkia, 421 yritystä, 201 muuta organisaatiota tai yhteisöä sekä 91 oppilaitosta. Lisäksi tapahtumia on ilmoitettu 73.

Sammuta edes hetkeksi.

perjantaina, maaliskuuta 26, 2010

Real time web?

YLE Uutiset kertoo VTT:n raportista:

"Internetin palvelut ovat tulevaisuudessa nykyistä tiiviimmin kiinni ajassa ja paikassa. VTT:n tuoreen raportin mukaan netin uusin suuntaus on niin sanottu real-time web - reaaliaikainen verkko - joka pitää ihmisen alati ajantasalla maailman tapahtumista." 
Miten niin "tulevaisuudessa"?

Onkohan tuo raportti oikeasti noin ajastaan jäljessä ennustellessaan asioita vai onko juttu vain kirjoitettu ikäänkuin webiä ei vielä olisi keksitty?

Jos tuo olisi tullut vastaan 15 vuotta sitten, sen olisi uskonut jo silloin ja todellisuudeksi asia muuttui viimeistään kymmenen vuotta sitten. Real time web kytketään käsitteenä Twitteriin, Facebookiin ja vastaaviin, mutta tosiasiassa se oli olemassa jo ennen näitä.

Tosin. Palvelut eivät ole kiinni kovinkaan tiukasti missään fyysisessä paikassa enää eivätkä sinne enää mene. Jos asiat eivät ole pilvessä, ne ovat tarpeen tullen liikkeessä.

torstaina, maaliskuuta 25, 2010

Taskusta toiseen ilmastopolitiikkaa

Hallitus käsitteli kehysriihessään myös kehitysmaille ilmastoasioissa luvattuja rahoja.

Tiedotteen mukaan hallitus on kansainvälisesti sitoutunut kasvattamaan kehitysyhteistyömäärärahojen osuutta bruttokansantulosta 0,70 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi Suomi on sitoutunut käyttämään ilmastotoimiin kehitysmaissa vuosina 2010 - 2012 ainakin 110 miljoonaa euroa. Vuodesta 2013 lähtien Suomi on sitoutunut osallistumaan Kööpenhaminan ilmastokonferenssissa sovittuun pitkäaikaiseen ilmastorahoitukseen kehitysmaille.

Nyt kuitenkin näyttää olevan niin, että kehitysmaille luvatut ilmastotoimet katetaan kehitysyhteistyön muista rahoista. Kuten Luonnonsuojeluliitto sanoo, se on moraaliton lähtökohta etenkin kun samalla kehitysyhteistyömäärärahojen kokonaismäärä jäädytetään nyt 0,58 %:iin aina vuoteen 2014 saakka.

Hallituksen linjaus siis uhkaa niitä toimia, joita kehitysyhteistyömäärärahoilla muuten toteutettaisiin esimerkiksi koulutus-ja terveyspalveluiden puolella.

Jotenkin tuntuu siltä, että edelleenkään ilmastonmuutosta ei oteta tosissaan ja kuvitellaan sen hoituvan budjettikikkailulla tai siirtelemällä papereita keräyslaatikosta toiseen. Hallituksen antama esimerkki ei ole kovinkaan kummoinen eikä osoita tahtoa hoitaa ilmastoasioita kunnolla.

keskiviikkona, maaliskuuta 24, 2010

Netti-tv tulee

Television tulevaisuus etsii edelleen uomaansa ja hiljalleen suunta näyttää selkeämmältä. Televisio menee nettiin. Se on itse asiassa selkeää jatkumoa digitaaliselle vallankumoukselle, sillä televisioohjelma on immateriaalinen tuote, joka voidaan jakaa ja monistaa bitteinä.

Seuraaava askel on se, mitä esimerkiksi operaattorit Elisa ja Sonera ovat tuotteistaneet viihdepaketeikseen eli ohjelmia voidaan katsoa verkosta silloin kun huvittaa. Yle jakaa ohjelmiaaan myös oman Areenansa kautta, MTV3:lla on Katsomonsa ja niin edelleen. Tämä on vain jakelulogistiikkaa. Tämä jakelulogistiikka tarjoaa myös toisen mahdollisuuden eli indietuotantojen toteuttamisen päästä päähän.

Ilmiön leviämisestä kertoo esimerkiksi Digitoday, jonka uutisen mukaan joka kolmas suomalainen kertoo katselevansa tv-ohjelmaa netistä ainakin toisinaan.

Myös tuotantopuolella on liikehdintää. Aikaisemmin tuli kirjoitettua Soffa.tv:n tulosta verkkoon. Nyt perinteisillä tv-kanavilla lähes legendaariseksi muodostunut Moon-tv on saanut uuden elämän netissä. Nämä indietyyliset kanavat ovat oma osa-alueensa, joka omalla panoksellaan kamppailee katsojien ajasta.

Kehitys muuttaa myös suhtautumista televisioon ylipäätänsä. Kuinkakohan kauan menee siihen, että historiankirjoituksessa kirjoitetaan kaihoisasti puoli yhdeksän uutisiin liittyvistä rituaaleista ja siitä kuinka joka kotitaloudessa oli jossain nurkassa oma laatikkonsa, joka muodostui eräänlaiseksi talouden keskipisteeksi, kuin ajan ja ajatusten alttariksi.

Käänne on jo tapahtunut.

tiistaina, maaliskuuta 23, 2010

Ihmisille oikeuksia

Ihmisoikeuksien näkökulmasta on pari viime päivää tarjonnut myös myönteisiä uutisia. Ensin kaukomailta.

Kiinassa Google on lopettanut hakukoneensa tulosten sensuroinnin ja ohjannut palvelunsa Hong Kongiin. Muutos Googlen toiminnassa on seurausta siitä, että neuvottelut Kiinan viranomaisten kanssa menivät umpikujaan sekä se, että tammikuussa Google ja parikymmentä yhtiötä joutuivat hyökkäyksen kohteeksi. Googlen blogin mukaan hyökkääjien kohtena olivat kiinalaiset ihmisoikeusaktivistit.

Kiina ei pidä Googlen päätöksestä lopettaa hakutulosten sensurointi ja on ilmeisesti itse omin keinoin ryhtynyt sensuroimaan kansalaistensa pääsyä esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin verkkosivuille tai Tianmenin verilöylystä kertoville sivustoille.

Googlen hakukonesensurointi on ollut kritiikin kohteena muualla maailmassa ja lähtökohtaisesti moraalitonta. Se, että maailman johtaja nettiaalan yhtiö pistää, vähintään osittain, lapun luukulle maailman nopeimmin kasvavilla markkinoilla ihmisoikeussyillä perustellen, on yritysmaailmassa poikkeuksellista suoraselkäisyyttä. Se tuo myös Kiinan tilannetta esiin.

Vaikuttaako asia Kiinaan, jää nähtäväksi, mutta viesti yritysmaailmalle on selkeä. Ihan mihin tahansa ei tarvitse suostua. Kuin kontrastina Googlen ratkaisulle Yhdysvaltojen hallitus päätyi pahoittelemaan yhtiön ratkaisua. Pitäisikö Valkoisen talon näkökulmaa kutsua meille tutummalla termillä "suomettumiseksi"?

* * *

Sitten kotinurkille.

Tšetšenialaiset Hadižat ja Malik Gatajev, jotka ovat tammikuusta alkaen olleet Suomessa vankilassa säilössä Liettuan esittämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja luovutuspyynnön vuoksi, saattavat päästä lähiaikoina pois vankilasta. He ovat hakeneet Suomesta myös turvapaikkaa ja senkin asian käsittely on kesken.

Liettyan pidätysmääräyset ja luovutuspyynnöt ovat perustuneet orpokotia pitäneen pariskunnan syytteisiin, jotka Liettuan korkein oikeus päätti tänään palauttaa uudelleen käsiteltäväksi. Aiempaa ilmeisesti kotiväkivaltaan tai pahoinpitelyyn liittynyttä oikeudenkäyntiä on kuvattu puolueelliseksi ja lavastetuksi.

Vaiheisen välikäsien kautta käsiinsä saamien tietojen (siis ei virallisia ja julkistettuja asiakirjoja tms.) mukaan Liettuan korkeimman oikeuden päätöksessä aiempaa oikeudenkäyntiä on kuvattu siten, että siinä on esiintynyt lukuisia epäselvyyksiä, tuomarit ovat olleet puolueellisia, Gatajevien vangitsemista Liettuassa on jatkettu laittomasti, todistajien lausunnoista on löytynyt epäselvyyksiä ja lapsia on pakotettu todistamaan vanhempiaan vastaan.

Joka tapauksessa koko prosessi haisee ja kauas. On erittäin kummallista, jos EU-maassa turvallisuuspalvelu puuttuu ja ohjailee pahoinpitelytapausta ja sen tutkintaa. Tilanne on sama kuin silloin, jos suojelupoliisi ryhtyisi selivittelemään ja säätämään perheväkivaltatapauksia Suomessa.

Erääksi selitykseksi koko operaatiolle on arvioitu se, että "Venäjä haluaa valvoa paitsi Tšetšeniaa myös ulkomailla asuvia tšetšeenejä". Siis myös maassa joka on Euroopan Unionin jäsen.

Ja tällaisiin oloihin Suomesta periaatteessa viranomaiset olisivat valmiita luovuttamaan Tšetšeniasta lähtöisin olevia ihmisiä, jos he eivät olisi turvapaikkaa hakeneet ja prosessissa ei olisi sen verran monimutkaisuutta, että Suomen korkeimman oikeudenkin on pitänyt pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua mm. siitä, onko turvapaikka-asian keskeneräisyys peruste kieltäytyä luovuttamisesta.

Kun Liettua oikeus on kuitenkin päättänyt, että asia on käsiteltävä uudelleen, on Gatajevien mahdollista saada oikeutta.

Prosessi kuitenkin kertoo jotakin myös lähialueistamme ja siitä, miten ihmisoikeudet eivät ole EU:n sisälläkään mitenkään itsestään selviä tai että kaikille yksilöille toista EU-maata välttämättä voisi pitää turvallisena maana.

Yle-maksu eli mediamaksu eli Yle-vero pois pöydältä

Eduskuntaryhmät eivät tänään päässeet sopuun Yle-laista, jonka keskustelua herättäneimmät asiat olivat mediamaksu, jota myös YLE-maksuksi tai Yle-veroksi on kutsuttu, sekä Yleisradion hallintomalli.

Eduskuntaryhmät päättivät siitä, että YLE:n rahoitus turvataan nykyisessä laajuudessaan eli veroineen noin 480 miljoonan euron kokoluokassa.

Asiaa valmistelee viestintäministeriö ja päätöksiä pitäisi saada aikaiseksi vuonna 2011 eli käytännössä seuraavan hallituksen alkutaipaleella. Toistaiseksi jatketaan nykyisellä tv-maksun mallilla.

Käytännössä asia tarkoittaa sitä, että loppujen lopuksi erimieliset poliitikot kuoppasivat kansan torjuman ja epäoikeudenmukaisen mediamaksun.

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) uumoilee jonkinlaista veroluonteista maksua rahoitusmallin pohjaksi. Mitä se tarkoittaa, sitä juttu ei kerro. Esillä olleet verorahoitus ja rahastomalli ovat kaiketi eräitä vaihtoehtoja, vaikka tuskin ainoita mahdollisuuksia. Hallintoa Lindén haluaa uudistaa yhä edelleen siten, että Yleiradiolle tulisi ulkopuolinen arvioitsija.

Tämä mediamaksusirkus, kuten Taru tuossa edellisen aiheesta tehdyn postauksen kommenteissa tätä showta kutsuu, sai siis arvoisensa päätöksen ja Yle lupauksen rahoituksesta. Tyylipisteitä poliitikoille asian hoitamisesta ei voi antaa.

Myönteistä asiassa on se, että edes jonkinlainen järki lopulta voitti ja aivan väärin rakennettu mediamaksu saatiin kuopattua. Siitä ansio kuuluu pitkälti viestintäministeri Suvi Lindénille, joka viime hetken käännöksillään sai kanssapoliitikkojen haukut, mutta kaiketi kansan kehut pysäyttäessään sekoilevan mediamaksujunan. Muutenkin lopputulos näyttää kansalaiskatsomoon sellaiselta, mitä Lindén jokin aika sitten päättäessään asian käsittelyn pysäyttämisestä sanoi.

Mitä sitten seuraavaksi, jäämme kuulolle. Toiveissa olisi jokin kestävä malli, jolla Ylen rahoituspohja saataisiin hoidettua myös kansalaisten näkökulmasta oikeudenmukaisesti. Järkevästi rakennettu veroluonteinen maksu sopii.

Aiheesta aiemmin:

Pari opetusta salasanoista

Älypää-visailupalvelu murrettiin eilen ja hakija sai sieltä saaliiksi yli 120 000 käyttäjätunnusta, sähköpostiosoitetta ja salasanaa. Joukossa esimerkiksi eduskunta.fi- ja poliisi.fi-osoitteita. Tapahtumien yksityiskohdista saattaa saada käsityksen MuroBBS:n palstalta.

Palvelua pyörittävä Sanoma Entertainment on HS:n mukaan tekemässä asiasta rikosilmoitusta.

Tietysti on niin, että tällainen krakkerointi on tuomittavaa ja aiheuttaa ihmisille harmia ja mahdollista haittaa, jos samoilla salasanoilla pääsee myös johonkin muutun palveluun.

Sen lisäksi, että ylläpitäjillä on opittavaa siitä, miten tunkeutuja on päässyt järjestelmään, on ylläpidolla myös toinen opeteltava perusasia. Miten on mahdollista, että tällaisessa palvelussa salasanat ylipäätänsä ovat selkokielisessä muodossa? Alkeellinen virhe Sanoma Entertainmentilta.

Toisen opiskeltavan asian saavat sitten palvelun käyttäjät. Yleisimmät salasanat, jotka tietomurron jäljiltä paljastuivat ovat "salasana", "123456", "älypää", "kissa", "johanna", "54321", "perkele", "hevonen", "nallepuh" ja "aurinko". Kaikki täysin kelvottomia salasanoja yhtään mihinkään. Tässä tosin ei ole mitään uutta, sillä vastaava hölmöily on palveluiden käyttäjien keskuudessa vallinnut ennenkin.

Vaikka tämä Älypää onkin viihdepalvelu ja siellä voi käyttää jotain ilmaissähköpostia, jonka mahdollisesti voi rekisteröidä anonyyminä, tulee salasanojen vaihtorumbasta turhaa ajanhukkaa. Toisaalta tilanne ei edes ole näin ruusuinen, vaan tuolta Älypää-palvelusta hankituilla on MuroBBS:stä pääteltävien tietojen perusteella pystytty kirjautumaan sisään esimerkiksi verkkosivustojen ylläpitojärjestelmiin.

Pääsääntö on se, että eri järjestelmissä käytetään eri salasanoja.

Näköjään on myös niin, että myös uskottavan tuntuisten palveluiden tuottajien ollessa kyseessä, käyttäjien pitäisi pystyä varomaan sitä, että palveluissa ei tallenneta salasanoja selkokielisessä muodossa. Mistä sen sitten saa selville? Koska palveluntuottajat eivät asiaa tietenkään kerro, sen saattaa saada selville siten, että tilaa itselleen uuden salasanan palvelun "unohtuiko salasana"-linkistä.

Jos saat vanhan salasanasi selkokielisenä, se on myös palvelun tietokannassa selkokielisenä. Silloin käyttäjän täytyy käyttää tällaisessa palvelussa salasanaa, jota ei käytä missään muualla. Tai jättää koko palvelu väliin.

maanantaina, maaliskuuta 22, 2010

YK:n päivät

Tuossa aamulla tuli kirjoiteltua tänään menossa olleesta Maailman vesipäivästä ja samalla hieman ihmeteltyä kun erilaisia teemapäiviä pukkaa (eilen oli Rasismin vastainen päivä).

Piti ihan ottaa asiakseen selvitellä hieman paljonko näitä YK:n päättämiä erilaisia teemapäiviä oikein on ja kyllähän niitä riittää. Ei vain teemapäiviä, vaan myös -viikkoja, -vuosia ja -vuosikymmeniä.

YK-liiton sivuilta löytyy FAQ:n kautta kuvaus ja dokumentti (PDF), jossa nämä kaikki on lueteltu. Päivistä löytyy myös YK:n englannin kielisiltä sivuilta luettelo, mistä selviää myös päätös, millä kyseinen päivä on asetettu.

Vuoden mittaan löytyy yhteensä 73 YK:n asettamaa teemapäivää, joista yksi on kaksipäiväinen (toisessa maailmansodassa henkensä menettäneiden muistopäivä, 8.-9.5.) ja neljälle päivälle ainakin joissain maissa sattuu kaksi teemaa samalle päivälle eli 1.10. (lapsen oikeuksien päivä ja kansainvälinen ikääntyneiden päivä), 26.6. (kansainvälinen päivä huumeiden väärinkäytön ja huumausainekaupan vastustamiseksi sekä kansainvälinen päivä kidutuksen uhrien puolesta), 24.10. (YK-päivä ja maailman kehitystiedotuksen päivä) ja 20.11. (lapsen oikeuksien päivä ja Afrikan teollisen kehittämisen päivä).

Eniten teemapäiviä on lokakuussa, jolloin sellaisia löytyy peräti 13 kpl. Tammikuussa teemapäiviä on vain yksi.

Vuosittain pyörivät päivät YK-liiton listauksen mukaan ovat seuraavat:

  • 27. tammikuuta, kansainvälinen holokaustissa menehtyneiden muistopäivä
  • 20. helmikuuta (v. 2009 alkaen), maailman sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivä
  • 21. helmikuuta, kansainvälinen äidinkielen päivä
  • 8. maaliskuuta, kansainvälinen naistenpäivä
  • 21. maaliskuuta, kansainvälinen päivä rotusyrjinnän poistamiseksi
  • 22. maaliskuuta, kansainvälinen veden päivä
  • 23. maaliskuuta, maailman ilmatieteen päivä
  • 24. maaliskuuta, maailman tuberkuloosipäivä
  • 25. maaliskuuta, kansainvälinen orjuuden uhrien ja transatlanttisen orjakaupan muistopäivä
  • 2. huhtikuuta, maailman autismitietoisuuden päivä
  • 4. huhtikuuta, kansainvälinen miinojen vastainen päivä
  • 7. huhtikuuta, maailman terveyspäivä (WHO)
  • 23. huhtikuuta, maailman kirjan päivä
  • 3. toukokuuta, kansainvälinen lehdistönvapauden päivä
  • 8. - 9. toukokuuta , toisessa maailmansodassa henkensä menettäneiden muistopäivä
  • 15. toukokuuta, kansainvälinen perheiden päivä
  • 17. toukokuuta, maailman tietoyhteiskuntapäivä
  • 21. toukokuuta, kansainvälinen kulttuurisen monimuotoisuuden päivä
  • 22. toukokuuta, kansainvälinen luonnon monimuotoisuuden päivä
  • 29. toukokuuta, kansainvälinen rauhanturvaajien päivä
  • 31. toukokuuta, kansainvälinen tupakaton päivä
  • 4. kesäkuuta, kansainvälinen päivä hyökkäyksen uhreiksi joutuneiden lasten muistoksi
  • 5. kesäkuuta, maailman ympäristöpäivä
  • 8. kesäkuuta, maailman merien päivä
  • 12. kesäkuuta, kansainvälinen päivä lapsityön estämiseksi
  • 17. kesäkuuta, kansainvälinen päivä aavikoitumisen ja kuivuuden ehkäisemiseksi
  • 20. kesäkuuta, maailman pakolaispäivä
  • 23. kesäkuuta, YK:n julkisen palvelun päivä
  • 26. kesäkuuta, kansainvälinen päivä huumeiden väärinkäytön ja huumausainekaupan vastustamiseksi
  • 26. kesäkuuta, kansainvälinen päivä kidutuksen uhrien puolesta
  • heinäkuun ensimmäinen lauantai, kansainvälinen osuustoiminnan päivä
  • 11. heinäkuuta, maailman väestöpäivä
  • 9. elokuuta, kansainvälinen maailman alkuperäiskansojen päivä
  • 12. elokuuta, kansainvälinen nuorisopäivä
  • 23. elokuuta, orjakaupan lakkauttamisen muistopäivä
  • 8. syyskuuta, kansainvälinen lukutaitopäivä
  • 15. syyskuuta, kansainvälinen demokratiapäivä
  • 16. syyskuuta, kansainvälinen päivä otsonikerroksen suojaamiseksi
  • 21. syyskuuta, kansainvälinen rauhanpäivä
  • valinnainen päivä syyskuun viimeisellä viikolla, maailman merenkulkupäivä
  • 1. lokakuuta, lapsen oikeuksien päivä (ks. 20.11., päivän vietto eri maissa vaihtelee)
  • 1. lokakuuta, kansainvälinen ikääntyneiden päivä
  • 2. lokakuuta, kansainvälinen väkivallattomuuden päivä
  • 5. lokakuuta, maailman opettajien päivä
  • lokakuun ensimmäinen maanantai, maailman Habitat-päivä (asumis- ja asuinyhdyskuntakysymyksille omistettu kansainvälinen päivä)
  • 9. lokakuuta, maailman postipäivä
  • 10. lokakuuta, maailman mielenterveyspäivä
  • lokakuun toinen keskiviikko, kansainvälinen luonnononnettomuuksien torjunnan päivä
  • 15. lokakuuta, kansainvälinen maaseudun naisten päivä
  • 16. lokakuuta, maailman ravintopäivä
  • 17. lokakuuta, kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi
  • 24. lokakuuta, YK-päivä
  • 24. lokakuuta, maailman kehitystiedotuksen päivä
  • 6. marraskuuta, kansainvälinen päivä sotien ja aseellisten konfliktien aiheuttamien ympäristötuhojen estämiseksi
  • 14. marraskuuta, maailman diabetes-päivä
  • 16. marraskuuta, kansainvälinen suvaitsevaisuuden päivä
  • marraskuun kolmas sunnuntai, maailman tieliikenneuhrien muistamisten päivä
  • 20. marraskuuta, lapsen oikeuksien päivä
  • 20. marraskuuta, Afrikan teollisen kehittämisen päivä
  • 21. marraskuuta, maailman televisiopäivä
  • 25. marraskuuta, kansainvälinen päivä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi
  • 29. marraskuuta, kansainvälinen päivä solidaarisuuden osoittamiseksi Palestiinan kansalle
  • 1. joulukuuta, kansainvälinen AIDS-päivä
  • 2. joulukuuta, kansainvälinen päivä orjuuden poistamiseksi
  • 3. joulukuuta, kansainvälinen vammaisten päivä
  • 5. joulukuuta, kansainvälinen vapaaehtoistoiminnan päivä
  • 7. joulukuuta, kansainvälinen siviili-ilmailun päivä
  • 9. joulukuuta, kansainvälinen korruptionvastainen päivä
  • 10. joulukuuta, ihmisoikeuksien päivä
  • 11. joulukuuta, kansainvälinen vuoristopäivä
  • 18. joulukuuta, kansainvälinen siirtolaisten päivä
  • 19. joulukuuta, kansainvälinen etelän yhteistyön päivä
  • 20. joulukuuta, kansainvälinen inhimillisen solidaarisuuden päivä
Maailman parantaminen vaatii aikaa. Ja jos nyt saa hieman ihmetellä, niin mitä tuo "maailman televisiopäivä" tällaisella listalla tekee? Noh, ehkä se mahtuu joukkoon.

Mistä se raha tulee?

Joskus uutisia lukiessaan sitä tuntee itsensä joko tyhmäksi tai tyhmänä pidetyksi. Jälkimmäinen mielikuva tuli puolustusministeri Jyri Häkämiehen (kok.) YLE.n rahoitusta koskevista lausunnoista.

YLE:lle antamassaan haastattelussa Häkämies torjuu Yleisradion toiminnan rahoittamisen valtion budjetista:

"Pidän tässä taloudellisessa tilanteessa epärealistisena löytää Yleisradiolle vuosittain 500 miljoonaa euroa ylimääräistä rahaa. Se tarkoittaisi veronkorotuksia tai leikkauslistoja. Kukaan, joka esittää YLEn rahoitusta budjettiin, ei ole kertonut mistä se raha otetaan."
Häkämies toistaa ajatuksen viestintäministeri Suvi Lindénin (kok.) budjettirahoitusehdotusta pohtiessaan:
"Jos sitä kannattaa, pitää sanoa mistä se raha tulee. Minä en tiedä mistä se raha tulee."
Kun kerran ministeri ei tiedä mistä se raha tulee, niin kerrotaan. Se tulee meidän kuluttajien ja veronmaksajien taskuista. Raha tulee kansalaisilta kaikissa ehdotetuissa malleissa, joissa ei etsitä rahoitusta jostain ihan muualta kuten vaikkapa mainostuloista tms. (jolloin silloinkin se raha tulee välillisesti kuluttajien kukkaroista).

Tätä asiaa ei muuta yhtään miksikään se, kerätäänkö kansalaisilta nuo rahat epäoikeudenmukaisena kotitalousverona eli ehdotettuna mediamaksuna vai kerätäänkö ne normaalin verotuksen yhteydessä veronkorotuksilla. Sama koskee ehdotettuja rahastomalleja, joissa varat kerättäisiin veronmaksajilta ja sitten sijoitettaisiin omaan rahastoonsa.

Rahan lähde on koko ajan sama. Se sen sijaan ei ole sama millä logiikalla ja millä yhteiskunnallisella reiluudella rahat kerätään.

Ehdotetun mediamaksun eli oikeasti Yle-veron ongelma on se, että se ei kohtele kansalaisia ja veronmaksajia tasaveroisesti, ei toimi sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja luo uutta byrokratiaa sekä pahimmassa tapauksessa eräänlaisia uusia tuloloukkuja. Verotuksen yhteydessä kerättäessä rahankeräysjärjestelmä on olemassa ja se kohtelee kansalaisia samalla tavalla oikeudenmukaisesti kuin verotus ylipäätänsäkin.

Lintilän työryhmän mediamaksuksi kutsuman Yle-veron perusteleminen sillä, että se raha tulisi jotenkin jostain muualta kuin mikä tahansa muu vero, saa tavallisen veronmaksajan tuntemaan itsensä lähes uunotusyrityksen kohteeksi joutuneeksi.

PS. Leikkauslistoilla uhkaileminen on vanhanaikaista ja sitä paitsi, puhuttu 500 miljoonaa euroa on noin 1,6 % valtion tämän vuotisen talousarvioesityksen veroista ja veroluonteisista tuloista.

Aiheesta tässä blogissa muualla:

    Maailman vesipäivä

    Teemapäivää taas pukkaa. Nyt on vuorossa Maailman vesipäivä, World Water Day.

    YK:n yleiskokous päätti vuonna 1993, Rio de Janeirossa pidetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi UNCED:in aloitteesta, että maailman vesipäivää vietetään 22.3.

    Päivällä halutaan kiinnittää huomiota puhtaan veden ja vesiympäristön kestävän käytön merkitykseen. Tähän vuonna päivän teemana on tänä vuonna puhtaan, hyvälaatuisen veden merkitys ihmiselle ja luonnolle.

    Vedestä on tullut aikamme kriittinen kysymys. Maailmassa yli miljardi ihmistä elää ilman turvallista vesihuoltoa ja kuivuusalueilla asuvien ihmisten määrä kasvaa. Yhä useammin veden puuten on levottomuuksien ja konfliktien syy. Alueellisesti myös ilmastonmuutos vaikuttaa asiaan ja tulevaisuus näyttää sellaiselta, että jopa enemmistä maapallon asukkaista joutuu elämään kärsimään ajoittain veden puutteesta.

    Suomessa vettä riittää eikä veden puute tai heikko laatu ole meillä aivan arkipäiväinen ongelma, kuten esimerkiksi kehitysmaissa, joissa varsinkin perheen tyttöjen tai naisten vedenhakumatkat voivat päivittäin olla jopa kymmeniä kilometrejä. Kun meillä Suomesa käytetään henkilöä kohden keskimäärin 155 litraa päivässä, Afrikassa joudutaan tyytymään jopa alle 10 litraan.

    Parit linkit aiheeseen:

    sunnuntaina, maaliskuuta 21, 2010

    Rasismin vastainen päivä

    Tänään on rasismin vastainen päivä eli International Day for the Elimination of Racial Discrimination.

    Päivää vietetään vuonna 1966 YK:n yleiskokouksen päätöksellä. Päivä on samalla muistopäivä tapahtumille Etelä-Afrikan Sharpevillessä 21.3. vuonna 1960. Silloin poliisi avasi tulen apartheidin passilakeja vastustanutta mielenosoittajajoukkoa kohden sillä seurauksella, että 69 ihmistä sai surmansa poliisin luodeista.

    Rasismin vastainen päivä päättää rasismin vastaisen viikon, jolloin on järjestetty ympäri maata erilaisia tapahtumia.

    Mitä se rasismi sitten on? Otetaan lainaus Wikipediasta:

    "Rasismi eli rotusyrjintä tai rotusorto on aate tai toiminta, jossa ihmisten väitetyn rotuluonteen ja siihen liittyvien fyysisten piirteiden erilaisuudella perustellaan eriarvoista kohtelua eli syrjintää. Rasismiksi voidaan kutsua myös toimintatapoja ja yhteiskunnallisia rakenteita, jotka johtavat näihin seikkoihin perustuvaan eriarvoisuuteen."
    Sen  lisäksi, että rasismi on moraalisesti väärin, se on hyödyntöntä. Puhtaasti kileteisenä ilmiönä rasismi ei saa aikaiseksi sen enempää turvallisuutta kuin luovuuttakaan, mistään muista hyödyllisistä asioista puhumattakaan.

    Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) on oikeassa siinä, että seuraavissa eduskuntavaaleissa pitää kaikkien puolueiden tehdä rasismista korostetun voimakas irtiotto. Hän vaati tänään puolueilta nollatoleranssia suhteessa rasismiin. Peiteltyäkään rasismia ei ole mitenkään tarpeen hyväksyä.

    Some day classic: Mamma Mia Dammi Cento Lire

    Kas tässä parikin biisiä, joista se jälkimmäinen olkoon nk. bonusraita:

    Mamma Mia Dammi Cento Lire on italialainen kansanlaulu alunperin ilmeisesti vuodelta 1850. Laulun alkuperäisessä tarinassa nuori lähtee kotoa äidin luota ja asiat eivät mene kovinkaan putkeen. Sittemmin sanoituksesta on tehty muunnoksia viitaten maastamuuttoon ja rekrytointiin.

    Videolla esiintyvä Petra Magonin laulama versio löytyy Stefano Bollanin mainiolta I Visionari-albumilta, joka on esitelty tässä blogissa jo aikaisemmin.

    Petra Magoni (s. 1972) on monipuolinen laulusolisti, jonka taustalta löytyy klassisen musiikin opintoja, Sanremon laulelmakilpailut vuonna 1996, yhteistyö rap-artisti Stivin ja useiden jazzmuusikoiden kuten Stefano Bollani, Antonello Salis, Ares Tavolazzi ja Ferruccio Spinetti kanssa. Magonin ensimmäinen soololevy Petra Magoni ilmestyi 1996 ja viimeisin yhdessä kontrabasisti Ferruccio Spinettin kanssa tehty Musica Nuda 2. Magoni on naimisissa Bollanin kanssa.

    Stefano Bollani (s. 1972) on palkittu jazz-pianisti, jonka repetuaariin on kuulunut klassinen musiikki, jazzien eri variaatioita ja vaikkapa pop rock. Hänet tunnetaan muun muassa yhteistyöstä trumpetisti Enrico Ravan ja  Martial Solalin kanssa. Bollanin levytysura alkoi vuonna 1998 albumilla Gnòsi delle fanfole ja viimeisin levytys ECM-levymerkille on Stone in the water vuodelta 2009.  Muutamista hänen albumeistaan on tehty omat versiot Japanin markkinoita varten.

    Ferruccio Spinetti (s. 1970) on basisti ja säveltäjä, jonka näkyvän uran alku ajoittuu vuoteen 1990, jolloin hän liittyi Piccola Orchestra Avion Travel-yhtyeeseen. Sen jälkeen hän on levyttänyt 16 albumia Sugar Music-merkille. Vuonna 2003 hän perusti yhdessä Magonin kanssa Musica Nuda-duon, joka on levyttänyt 3 studioalbumia, yhden livealbumin sekä konsertti-DVD:n. Duon albumit ovat myyneet Euroopassa varsin hyvin. Musica Nudan lisäksi Spinetti tunnetaan myös Bollanin yhtyeistä.

    Videon lähde: YouTube. Videon jälkimmäinen biisi I Will Survive on Freddie Perrenin ja Dino Fekarisin tekemä kappale, jonka Gloria Gaynor julkaisi vuonna 1978. Kappale on Gaynorin suurin hitti.

    Linkit:

    lauantaina, maaliskuuta 20, 2010

    Sosiaalinen media parempaa kuin seksi?

    MikroPC kertoo Retrevon uusimmasta sosiaalisen median käyttöä selvittäneestä kyselystä.

    Muutaman muun mielenkiintoisen tuloksen lisäksi huomio kiinnittyy siihen, että 40 % vastaajista ei ole moksiskaan, jos jokin saapuva viesti keskeyttää silloiset puuhansa. Yli 25-vuotiaista 27 % ottaa vastaan sähköisen viestin kesken ruokailun ja alle 25-vuotiaista peräti melkein puolet eli 49 %.

    Ehkä se nyt vaan on iän mukanaan tuomaa rasittavuutta, mutta esimerkiksi kännykät eivät oikein kuulu pöytätapoihin. Jos siis tästä blogista joku haluaa neuvoa kysyä, tosin epäilen ettei halua.

    11 % yli 25-vuotiaista ja 22 % yli 25-vuotiaista on valmis vastaanottamaan sähköisen viestin kesken kokouksen. Tämä nyt ei ole edes yllättävää, mutta organisaatiodien ja kokoustelemisen kannalta ajan ja rahan hukkaa.

    6 % yli 20-vuotiaista ottaa vastaan viestin, jos sellainen sattuu tulemaan, kesken seksin. Samassa tilanteessa alle 25-vuotiaista 11 %.

    No nyt en kyllä ymmärrä. Miksi kukaan haluaisi kesken intiimien menojensa ryhtyä selvittelemään tekstareita tai vastaavia? Ehkä ne menot ovat sitten sen verran tylsiä, että addiktio sähköiseen viestimiseen voittaa primitiivisetkin tarpeet.

    Intelkin on selvittänyt ihmisten nettiriippuvuutta ja sai tulokseksi, että peräti 46 % naisista ja 30 % miehiestä olisi mieluummin ilman seksiä 2 viikkoa kuin erossa nettiyhteydestä saman ajan.

    Ja kuka enää sanoo, ettei netti ja sosiaaliset verkostot ole eräs aikamme suurimpia ihmisten toimintaan vaikuttavia tekijöitä?

    perjantaina, maaliskuuta 19, 2010

    Canthin ja tasa-arvon päivää!

    Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää.

    Canth  (s. 19.3.1844 – k .12.5.1897) oli suomalainen kirjailija, kirjoitti novelleja, romaaneja ja näytelmiä. Häntä pidetään ensimmäisenä merkittävänä suomenkielisenä näytelmäkirjailijana Aleksis Kiven jälkeen ja nykysuomalaisena kirjailijana. Hän oli myös ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen.

    Minna Canth on ainoa nainen, joka kunniaksi virallisesti liputetaan Suomessa.

    Tasa-arvo puolestaan on selvästi aliarvostettu voimavara kilpailuyhteiskunnassamme, missä nykyisellään vallitsee liian  vähän yhteistoiminnan henkeä. Yhteistoiminta vaatii tasa-arvoa ja oikeasti meillä Suomessa ei olisi varaa kilpailla itseämme hengiltä.

    Mediamaksun aikalisä

    Merkittäköön muistiin Ylen rahoituksesta käytävän mediamaksukeskustelun siirtyminen jälleen viikolla eduskunnassa. Aikalisä ei ole mikään katastrofi, sillä tiettävästi Yle ei ole menossa konkurssiin.

    Epäonnistuneen mediamaksuidean rinnalle myös SDP on nyt eduskuntaryhmänsä suulla esittänyt budjettirahoitusta. Tämä taas ei keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajalle Timo Kallille kelpaa.

    Kokoomus taas kertoo, että jos Ylen rahoitus tehdään budjetista, pitää jostain säästää 480 miljoonaa vuodessa. Näin siitäkin huolimatta, että budjettirahoituksen kannalla on ollut myös asian esittelevä ministeri Suvi Lindén (kok.).

    Säästäminen jostain muualta nähdään tässä kuviossa ilmeisesti jonkinlaisen veronkorotuksen vaihtoehtona. Pelko on pelkästään viestinnällinen, sillä ideoitu mediamaksu on sekin vero ja jos se korvattaisiin tavallisella verotuksella tai sen yhteydessä näkyvästi kerättävällä summalla, siinä kansalaisen näkökulmasta katsoen vain korvattaisiin toinen vero toisella ja samalla kaikkien verorasitusta saataisiin alennettua.

    Budjettirahoituksen ongelmaksi nähdään siinä syntyvä linkki hallituksen ja yleisradioyhtiön välille.

    Vasemmistoliitosta ja keskustasta on ehdotettu rahastomallia, jossa Ylen rahoitus hoidettaisiin omasta rahastostaa, jonka varat kerättäisiin verotuksen yhteydessä ja mahdollisesti muista lähteistä.

    Jos budjettirahoitus on poliittisista syistä katsoen hankalaa tai epämiellyttävää, rahastomalli tarjoaa sujuvan tavan ratkaista asia. Tietysti sen ongelmaksi saattaa koitua se, että asiaa on esittänyt ja ajanut oppositio.

    Kun keskustan Kalli puhuu siitä, että "ryhmänjohtajien keskustelussa löytyi yhteistä näkemystä siitä, että mahdollista Yle-maksua on hyvitettävä jotenkin varattomille ihmisille", ollaan jälleen luomassa uutta byrokratia, pieniä tuloloukkuja, tietoteknisiä tarpeita ja muuta tyhjäkäyntiä. Tämä ei ole edes investointi siihen, että voidaan tienata, vaan villapaidan hihan neulomista ottamalla langat jo valmiiksi neulotusta hihasta.

    Kaikkien silmien edessä on yksinkertaiset, tehokkaat ja helpot tavat hoitaa kulttuuri-instituutio Yleisradion rahoitus ja hallinto, mutta poliitiset intressit, intohimot ja pelaileminen sotkee asioita, poistaa tehokkuuden ja tekee tästä kaikesta kansalaisille pahimmassa tapauksessa turhan kallista.

    Aiheesta tässä blogissa muualla:

    torstaina, maaliskuuta 18, 2010

    Satamalakosta

    Päivähän on kunnon tiivistyksiä täynnä. Osmo Soininvaara kiteyttää blogissaan satamalakon merkityksen metsäteollisuudelle, jonka pörssikurssit ovat vain nousseet ylikapasiteetin ollessa poissa markkinoilta:

    "Yritysten kannattaisi sopia Suomen tuotannon alasajosta muutamaksi viikoksi, mutta jos ne niin tekisivät, kilpailuviranomaiset antaisivat tukkapöllyä. Siksi Timo Rätyä on puunjalostusteollisuudelle korvaamaton."
    Teollisuudella ei näyttäisi olevan kiireitä lopettaa tätä lakkoa...

    EDIT 19.3. klo 6.05. Yöllä on jätetty asiassa sovintoesitys, joten kenties tämä lakko nyt sitten päättyy. Ehdoilla tai toisilla.

    EDIT 19.3. klo 19.26. Niin se lakko sitten päättyi, mutta keskustelu avainalojen lakko-oikeuksista ponnahti jälleen pinnalle. Lopputulema lienee tälläkin kertaa entinen eli muutoksia tuskin on tulossa.

    Keskustelusta

    Päivän sitaatti saadaan Iltalehden kolumnistilta Kirsi Pihalta. Hän käsittelee suorin sanankääntein hallituksen prosessori Pekka Himaselta tilaamaa raporttia 'Kukoistuksen käsikirjoitus'. Raportin ideana on kuvata näkemyksiä siitä kuinka Suomessa menestytään 2010-luvulla ja luodaan innostavaa ilmapiiriä jne.

    Homman hyytymisen anatomian Piha summaa näin: 'Raportin tilaajien ensimmäisistä puheenvuoroista päätellen raportti oli tilattu "keskustelunavaukseksi". Viimeistään tässä vaiheessa jokainen ymmärtää, kuinka lähtökohdiltaan tyhmä koko hanke oli. Eihän keskustelua voi tilata. Eikä tässä maassa mistään kumminkaan keskustella, joten mitä niillä avauksillakaan tekee?'

    Vastaansanomattomasti Piha on oikeassa ja väärässä.

    Kansalaiskeskustelua ei voi tilata millään raporteilla, sellaiset eivät ketään kiinnosta oikeasti. Kuitenkin tässä maassa keskustellaan, Pihan näkemän pinnan alla paljon, pinnalla enintään yhdestä asiasta kerrallaan (Iltapäivälehtien mielestä tällä viikolla Beckhamin leikkaus ja pizza).

    Hallituksen tilaamat kansakunnan tila-raportit ovat turhia, mutta se keskustelun puute on vain sitä, ettei huomaa. Kannattaa tulla tänne pinnan alle, minoriteetteihin.

    Valokuvatorstai: Asetelma

    Valokuvatorstain 159. haaste on asetelma. Tarkentavana ohjeena on se, että ei pidä kuvata ihmisiä, eläimiä, mitään elävää. Vastaus haasteeseen on tällä kertaa seuraava:

    keskiviikkona, maaliskuuta 17, 2010

    Valmistaudu Earth Houriin

    Vuotuinen WWF:n organsoima tempaus Earth Hour on jälleen lähestymässä. Valot sammutetaan tänä vuonna lauantaina 27.3. klo 20.30 - 21.30 väliseksi ajaksi.

    Ai miksikö? Siksi, että "Earth Hour innostaa ihmisiä ilmastotoimiin sekä viestii päättäjille, että ilmastokriisi on vihdoin torjuttava".

    Nyt kampanjassa on mukana jo ennätykselliset 107 maata. Maailmalla sammuvat valot esimerkiksi sellaisista maamerkeistä kuin Empire State Building, Eiffel-torni, Brandenburgin portti ja Istanbulissa sijaitseva Bosporin-silta..

    Suomesta mukaan on jo ilmoittautunut yli 50 kuntaa. Mukaan mahtuu vielä.

    Tempauksen kunniaksi Suomessakin järjestetään lukuisa joukko tapahtumia ja itse kukin meistä voi järjestää oman yksityisen tapahtumansa.

    Tätä kirjoitettaessa Suomesta on mukaan ilmoittautunut 3291 yksityishenkilöä, 55 kuntaa tai kaupunkia, 223 yritystä, 111 muuta organisaatiota tai yhteisöä sekä 53 oppilaitosta.

    Earth Hour-tempausta ja se valmisteluita voi seurata myös Twitterissä.

    Jotta kupletin juoni kirkastuisi, kannattaa katsoa seuraava video:


    Itse kukin meistä voi harjoitella tapahtumaa varten sammuttamalla kaikki turhat valot ja muut värkit pois kuluttamasta energiaa. Voi sen tietsikankin, tosin ennen sitä kannattaa käydä ilmoittautumassa mukaan.

    Ratkaisut Yle-lakiin

    Mediamaksua vatkataan taas. Nyt asialla ovat eduskuntaryhmät, jotka huomenna käsittelevät sitä, voidaanko Yleisradion rahoitus- ja hallintomallit uudistaa vielä tällä kaudella. Viestintäministeri Suvi Lindénhän päätti taannoin, ettei asia nykymuodossaan etene tällä vaalikaudella ja että hän kannattaa Ylen rahoittamista valtion budjetista.

    Samalla kivenä kengässä on ollut hallintomalli, johon aiemmin on ehdoteltu uutta elintä eli julkisen palvelun neuvostoa. Tämä ei käy SDP:lle, joka ei halua enää uutta valvojaa ministeriön, yhtiön hallintoneuvoston ja hallitusten rinnalle.

    Ylen rahoittaminen mediamaksulla on hiertänyt myös Keskustaa. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ehti jo ehdottamaan rahastomallia, jossa Ylen rahoitusta varten kerätään oma rahastonsa. Oman rahastomallinsa on esittänyt myös Keskustan Jarmo Korhonen. Lisäksi Korhonen kertoi, että Keskustan puoluekokous pääsee selvittelemään kysymystä.

    * * *

    Mediamaksun (tai kuten HS sanoo "Yle-maksu" ja jota Yle itse kutsuu nykyisellään termillä "Ylen rahoitus" tms.) kohtalo on siis edelleen auki. Samoin hallinto.

    Se ei ole muuttunut miksikään, että Lintilän työryhmän aikaisemmin ehdottelema mediamaksu on epäoikeudenmukainen eikä sen perusongelmaa voi korjata jollain sosiaaliturvan erityisjärjestelyillä tai lisäbyrokratian luomisella lupahallintoon tai sosiaaliturvan puolelle. Mediamaksun (joka oikeammin on asuntokohtainen vero) idea on yksinkertaisesti laho.

    Kun Lindén ehdottaa rahoituksen hoitamista valtion budjetista ja Arhinmäki sekä Korhonen omasta veron yhteydessä kerättävästä rahastostaan, he ovat järjen tiellä. Yle tarvitsee kestävän pohjan rahoitukselleen kulttuuri-instituutiona, mutta sitä ei pidä tehdä sellaisessa muodossa, joka saa osan kansakuntaa inhoamaan koko ideaa.

    Verojen yhteydessä ja kyljessä rahoituksen kerääminen on yksinkertaisinta ja sosiaalisesti oikeudenmukaisinta, kun se huomioi suoraan maksukyvyn. Se on myös vähiten uutta byrokratiaa aiheuttava ja samalla poistaa tv-lupatarkastajat kuvasta. Verotuksen yhteydessä myös maksupohja saadaan riittävän laveaksi ja nykyinen telkkarin salakatselusta aiheutuva vapaamatkustaminen loppuu. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä nyt vain on helpoin malli, joten miksi sitä ei käytettäisi?

    Kerätäänkö varat sitten omaan rahastoonsa vai ei, kansalaisten kannalta makuasia varmaankin. Jos poliitikot kokevat valtion budjettia huonona ideana, menköön varat rahastoonsa.

    Mitä sitten hallintoon tulee, niin demarit ovat oikeassa. Mikään yhtiö ei tarvitse neljää erilaista isäntää pähkäilemaan samoja asioita. Kolmessakin on jo liikaa.

    Ja tässä ehdotus siihenkin pulmaan. Yhtiö ei voi tulla toimeen ilman hallitusta ja ministeriöllä on lakisääteisiä valvontatehtäviä, mutta poliitikoista koostuvaa hallintoneuvostoa ei tarvitse oikeastaan kukaan (muu kuin ehkä nuo poliitikot). Lakkautetaan se ja korvataan se julkisen palvelun tehtävää pohtivalla julkisen palvelun neuvostolla.

    Kelpaisiko tämä?

    Aiheesta tässä blogissa muualla:

      tiistaina, maaliskuuta 16, 2010

      Suomessa on asennevika

      Maailmanpankin tilastojen mukaan Suomi on eräs maailman rikkaimmista maista, vaikka huomioitaisiinkin kotimaisen bruttokansantuotteen reipas supistuminen viime vuonna. Listan keulilla globaalissa mittakaavassa keikutaan.

      Maahanmuuttajien määrä Suomen väestöstä on EU-maiden pienimpiä. Tilastokeskuksen tilaston mukaan "Suomessa asui vakinaisesti vuoden 2008 lopussa 5 183 058 Suomen kansalaista, joista 90 516 on syntynyt ulkomailla. Ulkomaiden kansalaisia asui Suomessa 143 256 henkilöä eli 2,7 prosenttia väestöstä."

      Suomessa ei ole ulkomaalaisia kovinkaan paljoa, jos vertaa vaikkapa Ruotsin n. 5,7 %:iin tai Tanskan n. 5,5 %:iin (Eurostatin tilastot vuodelta 2008).

      Wikipedian hieman vanhemman tiedon mukaan suomalaisia asuu ulkomailla noin 250 000. Suomesta muutti ulkomaille vuonna 2008 Tilastokeskuksen mukaan yhteensä 13 657 henkilöä. Kirkon ulkomaantyön sivuston mukaan "ensimmäisen ja toisen sukupolven ulkosuomalaisia on reilusti yli miljoona".

      Eurostatin tilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 2007 Suomessa anottiin turvapaikkaa 1405 kertaa ja samana vuonna annettiin kielteisiä päätöksiä 1045 kappaletta. Samana vuonna Ruotsissa anottiin turvapaikkaa 36025 kertaa ja kielteisiä päätöksiä ko. vuonna annettiin 12185 kertaa. Tanskassa samat luvut olivat 2225 ja 375.

      Jos noista laskettaisiin suhdeluvut, niin hylkäysten suhde hakemuksiin vuonna 2007 Suomessa oli n. 74,4 %, Ruotsissa n. 33,7 % ja Tanskassa n. 16,9 %.

      Jos Suomen tilastoja katsoo tarkemmin, niin 2000-luvulla Eurostatin tilastojen perusteella tällainen suhdeluku samana vuonna hylättyjen ja anottujen turvapaikkaoikeuksien välillä on vaihdellut n. 65,2 %:n ja n. 95,0 %:n välillä. Suomesta ei tosiaankaan ole helppo saada turvapaikkaa.

      Kun näitä ja vähän muita numeroita katselee, ei voi olla kysymättä, missä ihmeessä se suomalainen maahanmuutto- tai ulkomaalaisongelma on?

      Asenteissa ongelma ainakin on, jos maamme uutisia on viime aikoina seurannut.

      Suomesta uhkaa käännytys muiden oikeusasteiden ohella Korkeimman hallinto-oikeuden päätösten perusteella kaksi iäkästä, sairasta ja Suomessa asuvien sukulaistensa apua tarvitsevaa isoäitiä. Suomen viranomaiset eivät edes tutki kahden tietojen mukaan kotimaassaan vainotuksi tulleen henkilön tilannetta turvapaikkahakemusta harkitessaan.

      Lainsäädäntö ja viranomaistoiminta eivät ole näiden asennekysymysten ulkopuolella. Tällaistenkin päätösten mahdollisuus kielii siitä, ettei Suomessa ole erityisen löysä lainsäädäntö.

      Ministeriä on uhkailtu tappamisella ilmeisesti hänen poliittisten tekemistensä vuoksi. Maahanmuuttoon erikoistuneet tutkijat ovat joutuneet julkisten uhkausten ja kunnianloukkausten kohteiksi. Taloussanomien jutun mukaan "maahanmuuttokritiikki on yltynyt viime kuukausina avoimen rasistiseksi vihankylvöksi, joka alkaa haitata joillain aloilla jo työturvallisuutta".

      Kun tätä uhkailua ja sen luomaa ilmapiiriä verrataan, jopa perustellusti, Stalinin Neuvostoliittoon tai Galileo Galilein inkvisition kynsiin joutumiseen, voi kysyä mihin yhteiskuntamme oikein on matkalla? Missään ei sanota, etteikö myös Suomessa voida syyllistyä ihmisoikeusloukkauksiin.

      Kuin niittinä asenneilmapiirin ongelmille, viimeisin HS:n mielipidemittaus kertoo, että lähes 60 prosenttia on nyt sitä mieltä, että lisää maahanmuuttajia ei pidä enää ottaa. Vuonna 2007 yli puolet suomalaisista oli valmis ottamaan lisää maahanmuuttajia Suomeen, nyt enää 36 % vastaajista. Numeroita toki selittää viimeaikainen taloudellinen tilanne, mutta silti lukemat kertovat asenteista tässä maassa.

      Oman, mutta toisenlaisen, kortensa kekoon kantaa Helsingin kaupunki, joka haluaa palkata lisää maahanmuuttajia. Kaupunki pyrkii siihen, että se palkkaa maahanmuuttajia työntekijöiksi samassa suhteessa kuin heitä on kaupungin asukasmäärässä.

      Pelin henki on kuitenkin se, että Suomen demografiset kuvaajat ovat sellaisia, että ilman maahanmuuttoa edessä on pelkkiä ongelmia.

      Ydinvoimassa ei ole taloudellista järkeä

      Climate Progress-blogin vieraileva kirjoittaja Craig Severance tekee selkoa ydinvoiman businesslogiikasta.

      Hän listaa  ydinvoiman lisärakentamisen ongelmia Yhdysvalloissa. Lyhyesti referoituna Severancen pointit ovat seuraavat:

      • Pääoman suuri tarve. Nämä rahat ovat yhteiskunnassa muualta pois.
      • Ilmastonmuutos. Ydinvoima on liian kallista ja liian hidasta ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Ydinvoimaan sijoitetut rahat ovat pois ilmastonmuutoksen hillinnästä eikä ydinvoima edes ole koko elinkaareltaan päästötöntä (PDF). Sitaatti: "Putting most of your money into a technology that is more costly, slower, and less effective is a strategy for failure — and climate change is an issue where the world cannot afford to fail."
      • Työllisyys. Ydinvoiman lisärakentaminen sitoo valmiiksi niukkoja työvoimareservejä vaituissa paikoissa eikä koko yhteiskunnassa. Energiatehokkuuteen ja hajautettuun energiantuotantoon panostaminen luo enemmän työpaikkoja ja sinne missä niitä eniten tarvittaisiin.
      • Taloudelliset riippuvuudet. Ydinvoima ei juuri auta kansakuntia parantamaan riippumattomuutta tuonteienergiasta, sillä vain harvoilla mailla on merkittäviä uraanivaroja. Ydinvoima on yksi tuontienergian muoto.
      • Sotilaallinen turvallisuus. Ydinvoima luo oman turvallisuusuhkansa ja vaatii isoja investointeja pitää terroristit ja ydinaseiden rakentamisesta kiinnostuneet valtiot erossa ydinmateriaaleista. Uraania ja plutoniumia voi käyttää aseena muutenkin kuin rakentamalla perinteisiä ydinaseita, joten esimerkiksi terroristit eivät tarvitse ydinvoimalaitosta, vain pääsyn näihin materiaaleihin.
      Severance tiivistää johtopäätöksensä yhteen virkkeeseen: "Nuclear power makes no business sense". Ydinvoimassa ei ole businessjärkeä.

      Hän ehdottaa uudelle ydinvoimalle tehtäväksi due dilligence-testit (PDF) ja toteaa ydinvoiman lisärakentamisen epäonnistuvan kaikissa hänen ehdottamassaan viidessä testissä.

      Hän myös muistuttaa, että ydinvoiman kauppamiesten liiketoimintasuunitelmat näyttävät aina hyviltä, se on kauppamiesten tehtävä. (Todellisuus voi tietysti olla täysin toisenlainen, kuten Olkiluoto 3:sta tiedämme). 

      Tällaista keskustelua siis Yhdysvalloista.

      Mikähän ihmeellinen logiikka suomalaisen uuden ydinvoiman muka tekisi näissä asioissa erilaiseksi kuin amerikkalaisen? Ei juuri mikään.

      maanantaina, maaliskuuta 15, 2010

      Takaisin asiaan

      Yli 250 amerikkalaista ilmastotutkijaa ovat lähettäneet avoimen kirjeen yhdysvaltalaisille päättäjille.

      Tutkijat haluavat kiinnittää huomiota siihen, että yksikään hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n neljännessä raportissa (AR4) vuodelta 2007 esiintyneistä virheellisyyksistä, joita on löytynyt kourallinen, ei ole heikentänyt sitä tosiseikkaa, että ilmaston lämpeneminen on yksiselitteistä. Sitäkään nämä muutamat havaitut virheet eivät kumoa, että suurin osa viime vuosisandan puolivälin jälkeen havaitusta globaalin keskilämpötilan noususta johtuu hyvin todennäköisesti havaitusta ihmisen aiheuttamasta kasvihuonekaasupäästöjen lisääntymisestä.

      Tutkijat toteavat, että IPCC:n täytyy suhtautua avoimesti virheiden myöntämiseen ja parantaa arviointiprosessejaan sekä pyrkiä alentamaan jo valmiiksi alhaisia virhemääriään.

      Avoimella kirjeellään tutkijat haluavat palauttaa keskustelun takaisin luotettavaan tieteeseen kuvitellun liioittelun sijaan, jotta se voisi tukea poliittista keskustelua Yhdysvalloissa ja ympäri maailmaa.

      Kirjeessään tutkijat ensi kuvaavat tiivistäen ilmasto-ongelman ja sen jälkeen kommentoivat IPCC:n AR4-raportissa esiintyneitä virheellisyyksiä ja tekevät ehdotuksia virheenkorjausmekanismien parantamiseksi.

      Avoimen kirjeen allekirjoittajat ovat lähtöisin Yhdysvaltojen johtavista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista. Heidän joukossaan on sekä IPCC:n raporttien kirjoittajia sekä sellaisia tutkijoita, jotka eivät tuohon työhön ole osallistuneet.

      * * *

      Ihmiskuntaa tai maapalloa ei juurikaan hyödytä sellainen keskustelu, jota IPCC:n raportin virheistä ja niiden tulkinnoista on käyty ja jota ilmastodenialistit näyttävät käyttävän tarkoituksellisesti hyväkseen poliittisen ilmastokeskustelun jarruttamiseksi. Tällaisesta on viitteitä myös Suomessa.

      Tieteessä tehdään virheitä, kuten missä tahansa ihmisen toiminnan muodossa. Tieteen täytyy pystyä korjaamaan omia virheitään ja sitä varten tieteen areenat ovat avoimia. Niin tässäkin tapauksessa, sillä mikään muu mekanismi kuin tieteellinen mekanismi ei pysty tieteessä esiintyviä virheitä oikeaisemaan.

      Se, että ilmastodenialistit yrittävät käyttää tilannetta hyväksi ja ohjaamaan koko keskustelun sivuraitelle, on liki moraalitonta tilanteessa, missä tosiasiallinen ongelma vain pahenee ja Kööpenhaminan kokouksen epäonnitumisen jäljiltä on jälleen menetetty aikaa. Ihmiskunta ei kovinkaan aktiivisesti ole tällä hetkellä ratkaisemassa tätä tulevaisuuden kannalta hyvinkin kohtalokasta kysymystä.

      Poliittisen päättämättömyyden ja jahkailun kanssa samaan aikaan tieto siitä, että ihmistoiminta on nykyisen ilmastonmuutoksen tärkein syy, lisääntyy viikko viikolta.

      Miltä Marsin pinnalla näyttää?

      Voisiko se olla jotain tällaista:

      Kyseessä on Adrian Larkin NASA:n HiRISE-datasta toteuttama animaatio, jossa simuloidaan Candor Chasman ylilentoa. The Planetary Society Blogissa Emily Lakdawalla kirjoittaa siitä, että animaatio on tehty datasta reaaliajassa kuin videopeliä pelaten. Mitään jälkikäteisrenderöintejä ei ole tarvittu.

      Larkinin videoita löytyy lisää hänen YouTube-kanavalta.

      Ja siis tuonne ihmiskunta suunnittelee seuraavaksi menevänsä?

      (via Bad Astronomy)

      sunnuntaina, maaliskuuta 14, 2010

      Piin päivän juhlintaa

      Tänään on jälleen vietetty piin päivää (Pi Day). Muistattehan sen transsendenttiluvun, joka  kuvaa euklidisessa geometriassa ympyrän kehän suhdetta halkaisjaan, jota kuvataan kreikkalaisella π-kirjaimella ja jonka likiarvo alkaa 3,14159... Nykyisin piin likiarvosta tunnetaan 2,7 biljoonaa numeroa.

      Jos kiinnostaa tietää miltä näyttää vaatimattomat miljoona ensimmäistä numeroa tuosta mystisestä luvusta, niin sehän löytyy piday.org-saitilta. Gutenberg-projektin sivuilta löytyy vielä vähän enemmän desimaaleja. Ehkäpä sekin on hyödyllinen tieto, että ensimmäisenä π-merkkiä eivät käyttäneet kreikkalaiset, vaan walesilainen matemaatikko William Jones teoksessaan A New Introduction to Mathematics.

      Koska kuitenkin kyse on juhlapäivästä (ja samalla Albert Einsteinin (s. 1879 - k.1955) syntymäpäivästä) on esimerkiksi YouTubessa koko joukko piille omistettuja lauluja ja muuta sellaista. Otetaan tähän nyt yksi viehkoimmasta päästä löytynyt esitys asiasta:

      Some day classic: Goldfinger

      Mikähän on se paras James Bond-elokuvien biisi? Radiomafian vuoden 1999 äänestyksen mukaan se on Tina Turnerin Golden Eye. Webomatican vuonna 2006 tekemän arvion mukaan se on John Barry Orchestran James Bond Theme. Sen reittaa 5 tähden arvoisesti myös Listology, kuten myös tämän viikon valinnan sunnuntaiklassikoksi ja se biisi on tämä:

      Goldfinger on Shirley Basseyn biisi vuoden 1964 James Bond-elokuvaan Goldfinger. Kappaleen on säveltänyt John Barry ja sanat kirjoittaneet Leslie Bricusse ja Anthony Newley.

      Goldfingerin lisäksi Shorley Bassey tunnetaan myös tunnusbiiseistä Bond-elokuviin Diamonds Are Forever (1971) ja Moonraker (1979). Lisäksi hän on työskennellyt UNESCOn rauhanlähettiläänä.

      Vuonna 1937 syntyneen Basseyn ura on ollut varsin kunnioitettava. Hän levytti ensimmäisen singlensä Burn My Candle (At Both Ends) vuonna 1959, jolloin hän oli 19-vuotias. 1960-luvun alkupuolella Basseyllä oli useita listahittejä kuten As Long As He Needs Me, What Now My Love, Reach for the Stars/Climb Ev'ry Mountain, I'll Get By ja I (Who Have Nothing).

      1960-luvun alkupuolella myös John F. Kennedy kutsui Basseyn esiintymään virkaanastujaisjuhlallisuuksissaan ja samoina vuosina Goldfinger nousi hitiksi myös Yhdysvalloissa.

      1970-luvulla Basseyllä oli peräti 18 hittialbumia brittilistoilla. 1980-luvun alusta alkaen hän on keskittynyt enemmän hyväntekeväisyystyöhön.

      Yhteensä Shirley Bassey on julkaissut 35 albumia, 6 livealbumia ja 102 singleä. Viimeisin studioalbumi (The Performance, brittilistoilla parhaimmillaan 20.) on vuodelta 2009 ja singlet The Living Tree, Get the Party Started ja Big Spender vuodelta 2007.

      Shirley Bassey on saanut brittiläisen imperiumin ritarikomentajan arvon (DBE) ja häntä tituleerataan Dameksi.

      Mitä sitten Goldfinger-leffaan tulee, niin siitä nyt tietysti voi olla mitä mieltä tahansa. Tunnusbiisi elokuvassa on tietysti istutettu alkuun ja muuten Sean Conneryn tähdittämä elokuva noudattelee sittemmin tutuksi tullutta Bond-kaavaa.

      Niin. Jos se paras Bond-biisi ei meinaa löytyä, voi koittaa katsoa, jos se olisi jokin seuraavan kokoelman kipale:


      Shirley Basseyn videon lähde on YouTube kuten myös soittolistankin.

      Lähteitä ja lisätietoja:

      lauantaina, maaliskuuta 13, 2010

      Villakoiran ydin?

      Lauantain kunniaksi tuli heiluttua pölynimurin kanssa ja törmättyä villakoiraan. Suomen kielessä on sanonta "villakoiran ydin". Mikä ihmeen ydin? Missä siinä lattialla makaavassa villakoirassa on ydin? Vai onkohan sananparren loistokkuus juuri siinä, ettei sitä ydintä löydy?

      Itse sananparsi esiintyy Johann Wolfgang von Goethen Faust-teoksen ensimmäisessä osassa vuodelta 1808. Faustin suomennoksista ensimmäinen eli Kaarlo Forsmanin suomennos vuodelta 1884 löytyy verkosta, eikä siitä villakoiran ydintä näytä löytyvän. Olisikohan se sitten Valter Juvan tai Otto Mannisen suomennoksissa?

      Eipä tässä nyt oikein muuta. Aurinkokin paistaa.

      perjantaina, maaliskuuta 12, 2010

      "Jos naiset saisivat päättää...

      ...Suomeen ei enää rakennettaisi yhtään uutta ydinvoimalaa". Näin todetaan Aamulehden jutussa, jossa kerrotaan siitä, että kansalaiset eivät tue lisäydinvoiman rakentamista.

      Taloustutkimuksen teettämässä mielipidekyselyssä lähes puolet (47 %) vastustaa lisäydinvoiman rakentamista, naisten joukossa osuus on 64 %.

      Kyselyn mukaan vain viidennes suomalaisista myöntäisi luvan yhdelle uudelle ydinvoimalalle, 11 %  kahdelle ja 6 % kaikille kolmelle.

      Kolmesta uudesta ydinvoimaluvasta ilmeisen kiihkeästi puhuvalle kokoomukselle on noloa, että puolueen kannttajaksi tunnustautuvista vain 14 % on sitä mieltä, että kolme uutta ydinvoimalupaa olisi paikallaan. Kokoomushan vakuuttaa Korva-kampanjoillaan kuuntelevansa äänestäjiä.

      Aamulehden kyselyn mukaan suomalaiset mieluummin lisäisivät uusiutuvan energian tuotantoa ja säästäisivät energiaa kuin rakentaisivat uutta ydinvoimaa.

      * * *

      Kuten todettu useasti aikaisemminkin, mielipidekyselyt ovat kyselyitä, eivät päätöksiä. Taloustutkimuksen kyselyssä mielipide-erot näyttävät kuitenkin sen verran selkeiltä, että jonkinlainen peilaus kansakunnan mielipiteestä siitä välittyy.

      Se, että miesten ja naisten näkemysero on noin suuri, viestii siitä mikä tiedetään muutenkin. Tasa-arvolla on väliä.

      Mitä sitten tulee keskusteluun ydinvoimalupien määrästä, kyse on ilmeisesti osin taktiikasta. Ei keskustella siitä, tarvitaako koko ydinvoimaa, vaan käännetään keskustelu suoraan siihen, kuinka monta niitä tarvittaisiin. Oikea uusien ydinvoimalupien määrä on tasan nolla.

      torstaina, maaliskuuta 11, 2010

      Mediamaksun hautajaiset?

      Yllätyksellisten käänteiden jälkeen viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) on päättänyt, ettei tämä hallitus käsittele mediamaksuksi ristittyä YLE-veroa. Kiitos tästä.

      HS:n mukaan Lindén ilmoitti torstaina, että YLE-lain uudistus jää linjattavaksi seuraavan hallituksen hallitusohjelmassa.

      Samaisen lehden mukaan nopean takinkäännöksen (pari päivää aikaisemmin Lindén aprikoi euromääriä tälle mediamaksulle) yhdeksi syyksi on esitetty se, että sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä ei keksinyt keinoa, miten maksu kompensoitaisiin vähävaraisille. Toiseksi syyksi  HS kertoo sen, ettei ideoitu hallintomalli kelvannut demareille.

      YLE Uutisille Lindén sanoo myös, että YLE:n rahoitus pitäisi kattaa valtion budjetista. Lindénin mukaan se olisi oikeudenmukaisin ratkaisu. Ministeri Lindén sanoo YLE:lle myös, että "veroluonteinen, asuntokohtainen maksu tuo arjen ongelmia".

      Kuten Lindén YLEn jutussa sanoo, nykyinen tv-maksu on suhteellisen vakaa,  joten kriisiä lyhyellä aikavälillä ei ole.

      Lindén ei ehkä ansaitse tyylipisteitä tästä suorituksesta, mutta propsit siitä, että vihdoin järki voitti tässä asiassa. Kuten Lindén sen sanoo, asia pitäisi hoitaa valtion budjetin kautta eli verotuksessa. Hallinnon uudistamisen kiemurat ovat sivuseikkoja.

      HS:n juttu tarjoaa myös toisen pienen uutisen eli sen mukaan "Yle-maksuksi olisi tullut luultavasti 199 euroa". Vielä joku päivä sitten haarukka oli 190-195 euroa. Jos summa vain kasvaa, niin eri nykyiseen 231,05 euroon vain kaventuu, jolloin koko mediamaksun idea on romuttumassa ihan vain taloudellistenkin periaatteiden näkökulmasta.

      Jos ja kun asia siirtyy seuraaviin hallitusneuvotteluihin, asian hoitaminen budjettirahoituksen kautta on syytä pitää mielessä.

      On pakko kummastella ääneen keskustalaisten YLE.n hallintoneuvoston jäsenten hinkua esitetyn kaltaisen epäoikeudenmukaisen mediamaksun ajamiseksi. Ajatellaanko siellä edelleen, 2010-luvulla, että tuloeroja voidaan tasailla mallilla, jossa maalla asuvat monijäseniset taloudet siirtävät kulujaan kaupunkilaisille pienemmissä talouksissa asuville? Siihenhän mediamaksu osaltaan olisi johtanut.

      Jos nämä olivat typerän ja epäoikeudenmukaisen mediamaksun hautajaiset, niin hyvä niin. Kuolleena syntynyt, kuolleena kuopattu.

      Aiheesta tässä blogissa muualla: