Ihmisille oikeuksia

Ihmisoikeuksien näkökulmasta on pari viime päivää tarjonnut myös myönteisiä uutisia. Ensin kaukomailta.

Kiinassa Google on lopettanut hakukoneensa tulosten sensuroinnin ja ohjannut palvelunsa Hong Kongiin. Muutos Googlen toiminnassa on seurausta siitä, että neuvottelut Kiinan viranomaisten kanssa menivät umpikujaan sekä se, että tammikuussa Google ja parikymmentä yhtiötä joutuivat hyökkäyksen kohteeksi. Googlen blogin mukaan hyökkääjien kohtena olivat kiinalaiset ihmisoikeusaktivistit.

Kiina ei pidä Googlen päätöksestä lopettaa hakutulosten sensurointi ja on ilmeisesti itse omin keinoin ryhtynyt sensuroimaan kansalaistensa pääsyä esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin verkkosivuille tai Tianmenin verilöylystä kertoville sivustoille.

Googlen hakukonesensurointi on ollut kritiikin kohteena muualla maailmassa ja lähtökohtaisesti moraalitonta. Se, että maailman johtaja nettiaalan yhtiö pistää, vähintään osittain, lapun luukulle maailman nopeimmin kasvavilla markkinoilla ihmisoikeussyillä perustellen, on yritysmaailmassa poikkeuksellista suoraselkäisyyttä. Se tuo myös Kiinan tilannetta esiin.

Vaikuttaako asia Kiinaan, jää nähtäväksi, mutta viesti yritysmaailmalle on selkeä. Ihan mihin tahansa ei tarvitse suostua. Kuin kontrastina Googlen ratkaisulle Yhdysvaltojen hallitus päätyi pahoittelemaan yhtiön ratkaisua. Pitäisikö Valkoisen talon näkökulmaa kutsua meille tutummalla termillä "suomettumiseksi"?

* * *

Sitten kotinurkille.

Tšetšenialaiset Hadižat ja Malik Gatajev, jotka ovat tammikuusta alkaen olleet Suomessa vankilassa säilössä Liettuan esittämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja luovutuspyynnön vuoksi, saattavat päästä lähiaikoina pois vankilasta. He ovat hakeneet Suomesta myös turvapaikkaa ja senkin asian käsittely on kesken.

Liettyan pidätysmääräyset ja luovutuspyynnöt ovat perustuneet orpokotia pitäneen pariskunnan syytteisiin, jotka Liettuan korkein oikeus päätti tänään palauttaa uudelleen käsiteltäväksi. Aiempaa ilmeisesti kotiväkivaltaan tai pahoinpitelyyn liittynyttä oikeudenkäyntiä on kuvattu puolueelliseksi ja lavastetuksi.

Vaiheisen välikäsien kautta käsiinsä saamien tietojen (siis ei virallisia ja julkistettuja asiakirjoja tms.) mukaan Liettuan korkeimman oikeuden päätöksessä aiempaa oikeudenkäyntiä on kuvattu siten, että siinä on esiintynyt lukuisia epäselvyyksiä, tuomarit ovat olleet puolueellisia, Gatajevien vangitsemista Liettuassa on jatkettu laittomasti, todistajien lausunnoista on löytynyt epäselvyyksiä ja lapsia on pakotettu todistamaan vanhempiaan vastaan.

Joka tapauksessa koko prosessi haisee ja kauas. On erittäin kummallista, jos EU-maassa turvallisuuspalvelu puuttuu ja ohjailee pahoinpitelytapausta ja sen tutkintaa. Tilanne on sama kuin silloin, jos suojelupoliisi ryhtyisi selivittelemään ja säätämään perheväkivaltatapauksia Suomessa.

Erääksi selitykseksi koko operaatiolle on arvioitu se, että "Venäjä haluaa valvoa paitsi Tšetšeniaa myös ulkomailla asuvia tšetšeenejä". Siis myös maassa joka on Euroopan Unionin jäsen.

Ja tällaisiin oloihin Suomesta periaatteessa viranomaiset olisivat valmiita luovuttamaan Tšetšeniasta lähtöisin olevia ihmisiä, jos he eivät olisi turvapaikkaa hakeneet ja prosessissa ei olisi sen verran monimutkaisuutta, että Suomen korkeimman oikeudenkin on pitänyt pyytää Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua mm. siitä, onko turvapaikka-asian keskeneräisyys peruste kieltäytyä luovuttamisesta.

Kun Liettua oikeus on kuitenkin päättänyt, että asia on käsiteltävä uudelleen, on Gatajevien mahdollista saada oikeutta.

Prosessi kuitenkin kertoo jotakin myös lähialueistamme ja siitä, miten ihmisoikeudet eivät ole EU:n sisälläkään mitenkään itsestään selviä tai että kaikille yksilöille toista EU-maata välttämättä voisi pitää turvallisena maana.