sunnuntaina, tammikuuta 31, 2010

Mihin ne rahat menevät?

Blogistania kiertäessä tuli vastaan parit videot.

Oxfam on Englannissa vuonna 1942 perustettu hyväntekeävisyysjärjestö, joka nykyään toimii useissa maissa. Oxfam Americalla on käynnissä kampanja, jossa kiinnitetään huomiota siihen, että  monissa kehitysmaissa on runsaasti luonnovaroja, joita teollisuusmaat käyttävät hyväkseen ilman, että paikalliset hyötyvät siitä mitään.

(via Climate Progress)


What is missing? kiinnittää huomiota eliölajien katoamiseen Maan päältä ja esimerkiksi ilmastoasioille tärkeään metsien hävittämiseen.

Maya Lin - Unchopping a Tree from What is Missing? Foundation on Vimeo.
(via Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta)

Some day classic: Shore Leave

Nyt hieman laiskottaa, joten laitetaan sunnuntaiklassikoihin biisi erään tässä blogissa jo aikaisemmin mainitun trilogian ensimmäiseltä albumilta.

Shore Leave on Tom Waitsin kappale klassiselta Swordfistrombones-albumilta vuodelta 1983. Albumi on ensimmäinen kolmesta albumista, jotka muuttivat Waitsin musiikin suuntaa perinteisemmästä ja balladinomaisemmasta luovempaan ja selvästi karheampaan suuntaan.

Muutoksessa kitara ja piano vaihtuivat epätavallisempiin soittimiin ja musiikkiin tuli mukaan enemmän kolinaan ja kilkatusta. Esimerkiksi levytetyllä Shore Leave-biisin versiolla Waits otti marimban mukaan omaan soitinvalikoimaansa.

Waits vaihtoi ennen Swordfishtrombonesia levy-yhtiötä ja albumi on myös ensimmäinen, jonka Waits tuotti itse.

Swordfishtrombones päätyi sijalle 164 Billboardin albumilistalla.Vuonna 1989 Spin Magazine nimesi Swordfishtrombonesin kaikkien aikojen toiseksi parhaaksi albumiksi. Edelle meni vain James Brownin Sex Machine ja taakse jäivät niin Bob Dylan kuin Led Zeppelinkin. Vuonna 2006 Q-lehti sijoitti albumin sijalle 36 listatessaan 1980-luvun 40 parasta albumia.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

Aiheesta aikaisemmin Vaiheisessa:

"Rytöpesä"

HS kirjoittaa tänään Olkiluoto 3:n ydinvoimalatyömaasta ja rakennusmiesten kokemuksista.

Jutun perusteella työmaalla on rakenneltu miten sattuu ja työmaan meinikiä kuvataan käsitteillä "kirjava kuin Moskovan suuri sirkus" tai "rytöpesä". Jos jutuss esiteyty rakennusmiesten esittämät väitteet vikojen peittelystä, huonosta työnlaadusta, kirjoitustaidottomista tai vain omaa äidinkieltään puhuvista portugalilaisista esimiehistä pitävät paikkansa, viranomaisten olisi syytä puuttua asiaan pikaisesti.

Jutussa on myös pari muuta yksityiskohtaa, jotka on syytä huomata.

Ydinvoimalupaa haettaessa sitä perusteltiin vahvasti mm. työllisyysvaikutuksilla. Työmaalla onkin 4000 työntekijää peräti 60 maasta ja valtaosaltaan ulkomaisten työnvälitysfirmojen toimittamana. Todellisuus suomalaisten osalta näyttää Rakennusliiton toisen puheenjohtajan Kyösti Suokkaan sanoin tältä:

"Olkiluoto on ollut meille täydellinen pettymys. Siellä on ollut alle sata suomalaista rakentajaa. Meidän asiantuntijoiden näkemys on se, että tänne on kärrätty ulkomailta hirveän paljon halpatyövoimaa tekemään tehotonta työtä"
Se niistä ydinvoimalobbyn auvoisista työllistämispuheista.

Ydinvoimalan valmistumista on odoteltu kuin kuuta nousevaa, mutta valmista ei näytä tulevan. Puolitoista vuotta sitten laitosta rakentava Areva vakuutti ettei laitos tule myöhästymään kesästä 2011. Hieman sen jälkeen valmistumisen arvioitiin siirtyvän vuoteen 2012 ja nyt HS:n uutisessa kerrotaan laitoksen ehkä valmistuvan vuoden 2012 loppuun mennessä. Tai sitten seuraavana vuonna. Tai joskus.

Eli Olkiluodon rytöpesän valmistuminen on edelleen hämärän peitossa kuten sekin, voiko koko laitosta ottaa käyttöön lainkaan.

Ydinvoima on strateginen riski.

perjantaina, tammikuuta 29, 2010

Vesihöyryn vaikutuksista

AAAS:n eli The American Association for the Advancement of Sciencen Science Expressissä julkaistu Susan Solomonin et. al. artikkeli kertoo siitä, että ilmakehän vesihöyryn määrä laski 2000-luvulla 10 %.

Tutkijat arvioivat, että vesihöyryn määrän aleneminen Maan pintalämpötilan nousussa 25 % hidastumisen vuosien 2000 ja 2009 välillä verrattuna siihen, paljonko lämpötila olisi noussut pelkästään kasvihuonekaasujen vaikutuksesta.

Ilmakehän vesihöyryn arvioidaan myös lisääntyneen vuosien 1980 ja 2000 välillä aiheuttaen lämpötilan nousuun 30 % lisäyksen 1990-luvulla verrattuna siihen, ettei tätä lisäystä olisi tapahtunut.

Tulokset vahvistavat käsitystä, että vesihöyryllä on merkittävä vaikutus ilmaston lämpenemiseen tai viilenemiseen, vaikka sen kaikki mekanismeja ilmakehässä ei tunneta.

(via Tiede)

* * *

Vesihöyryn vaikutukset eivät poista niitä ongelmia, jotka hiilidioksidi ja muut kasvihuonekaasut aiheuttava ilmastolle. Vesihöyryn elinikä ilmakehässä lasketaan päivissä, kun kasvuhuonekaasut pysyvät ilmakehässä vuosia.

Tulos, jonka mukaan vesihöyryn määrän aleneminen hidasti lämpötilan nousua 2000-luvulla, on sillä gtavalla hämmentävä, että jokunen päivä sitten raportoitiin NASAn tilastoista, joiden mukaan 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli nykyaikaisen mittaushistorian lämpimin.

Herää kysymys siitä, paljonko Maan lämpötila olisi noussut ilman vesihöyryn alentavaa vaikutusta? Lukemat olisivat siis voineet olla näkyvästi pahempia. Seuraava kysymys onkin se, mitä tapahtuu kun tai jos vesihöyryn määrä ilmakehässä kohoaa?

torstaina, tammikuuta 28, 2010

Vaikeita asioita tietoyhteiskunnassamme

Viime päivät ovat tarjoilleet jälleen koko joukon nykyelämää kuvaavia uutisia, jotka saavat niskanikamat koville pyöriessään. Otetaan yksi tietoyhteiskunnan ongelma, kun ei ihan oikeasti jaksa äimistellä sitä tosiseikkaa, että meillä on pääministeri, joka ei pysy julkisuudessa politiikkansa vuoksi, vaan jatkuvan skandaalin ja kohun vuoksi.

Oikeusministeriö käsitteli "rasistiset rikokset" työryhmässään myös nettiasioita ja totesi tiedotteen mukaan, että

"Kiihottamisen kansanryhmää vastaan soveltuvuuden varmistamiseksi linkkien avaamiseen rasistista ynnä muuta kiihottamista sisältäville internetsivuille ehdotetaan, että pykälässä mainittaisiin uutena tekotapana yleisön saataville asettaminen."
Rasismin ja rasististen rikosten kitkeminen yhteiskunnasta on tärkeää, mutta esimerkiksi linkittämisen kriminalisointi on kaikkea muuta kuin helppoa. Ajatellaanpa nyt vaikka tilannetta, jossa tästä blogista ikäänkuin varoittavana esimerkkinä linkitettäisiin tietolähteeseen, jossa höpistään jotain kirjoitushetkellä epäselvää muminaa jostain. Menee viikko ja linkin takana oleva sisältö on päivitetty joksikin, minkä voi tulkita "kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan". Miten linkittäjä voi tietää mitä toisessa päässä jälkikäteen tapahtuu?

Tämä ajatus nyt vaan ei toimi, vaikka kuinka yritettäisiin selvittää, että linkittäjät tietävät mitä linkin takana on. Eivät tarkalleen ja loppun asti tiedä. Em. ehdotus siis ei vaan toimi. Tai toimii, mutta tuottaa pahimmillaan mielivaltaa lainsäädäntöön.

Otetaan toinen esimerkki. Esimerkiksi Ylen Uutiset tai Helsingin Sanomat päivättävät uutisiaan päivän mittaan. Jos nyt vaikkapa siis lehden XX toimittaja syyllistyy johonkin mahdolliseen rikokseen, niin joutuuko myös linkittäjä tästä syytteeseen, vaikka hän olisi linkittänyt ennen mahdollisia rikokseen johtaneita päivityksiä? Tai kääntäen, miten esimerkiksi oikeudessa voidaan tosiasiallisesti määritellä kuka linkitti ja mihin aikaan mitäkin sisältöä? Vastaus: Ei mitenkään.

* * *

Edellä viitatun tiedotteen takaa löytyvässä mietinnössä sanotaan myös seuraavasti:
"Esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikos, jossa on levitetty tunnusmerkistön mukaista aineistoa internetissä, katsotaan oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä yleensä tehdyksi siellä, missä aineisto on laadittu tai toimitettu yleisön saataville."
Asian monimutkaisuutta voidaan valaista sellaisella ajatuskuviolla, että jonkun rajamailla olevan tekstin Suomessa asuinpaikkaansa pitävä kirjoittaja matkustaa esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja kirjoittaa tekstin, joka on Suomen lain mukaan tulkittavissa rikokseksi ja julkaisee sen ulkomailla ylläpidetyssä järjestelmässä suomeksi, niin tämä on siis katsottava laadituksi ja julkaistuksi Yhdysvalloissa ja siis käsiteltävä Yhdysvaltain lakien mukaan eikä Suomen? Juttu pitäisi siis käsitellä Yhdysvalloissa, eikä Suomessa, eikö niin?

Ajaako juttua siellä suomalainen syyttäjä? Tuskin. Luovuttaako Suomi kansalaisensa Yhdysvaltoihin tuomittavaksi syytteestä, jonka alkuperä itse asiassa on siinä, että suomalainen viranomainen epäilee rikoksen tapahtuneen? Tuskin.

Entäpä jos kirjoittaja avaa suoran SSH-yhteyden Yhdysvalloissa sijaisevalle palvelimelle ja kirjoittaa tekstin sinne? Kone, joka tallentaa tekstin sijaisee siellä, mutta kone jolla sitä käytetään sijaisee Suomessa. Missä teksti on laadittu?

Jos kirjoittaja käyttää em. tapauksessa tarpeeksi salattua yhteyttä palvelinten välillä, esimerkiksi Ruotsin FRA ei pääse helpolla selvittämään kuka kirjoitti ja mitä missäkin*.

Entäpä, jos teksti laaditaan ja lähetetään nettiin kansainvälisillä merialueilla?

Eikä tämä tietenkään ole näin yksinkertaista. Todistustaakka tuskin on jonkun tekstin kirjoittajalla, vaan syyttäjällä. Miten oikeasti voi todistaa vaikkapa em. tapauksia? Miten siis todellisuudessa voidaan todistaa missä teksti laadittiin tai julkaistiin em. tapauksessa?

Vaikeusastetta voidaan lisätä sillä, että kirjoittaja käyttää verkosta helposti saatavilla olevia anonyymipalvelimia tai matkalla lopulliseen kirjoituspaikkaansa tarpeellista määrää palvelimia välillä. Ja niin edelleen.

* * *

Voi olla, että edellä esitetty on saivartelua, mutta osoittaa edelleen kuinka vaikean rajatonta ja kansallisuusrajoista piittamaton tietoyhteiskuntamme on.

Rasismi ja sihen liittyvät rikokset ja kiihottaminen kansanjoukkoja vastaan ovat ilmiöitä, jotka ovat yhteiskuntamme kieroutuneita ideoita. Ne pitää lainsäädännössä käsitellä ankaralla tavalla.

Niitä kuitenkaan ei vaan voi käsitellä irrallisina siitä todellisuudesta, missä esimerkiksi netissä elämme.

*) Puolipakolliset terveiset FRA:lle: 
Hej FRA!

Jag har ingenting att göra med The Weather Underground, Mau Mau, FARC, Hizb al-Mujahidin eller Al-Aqsa-martyrerna. Jag har aldrig gjort Shahada eller tillverkat biologiska vapen, jag vet knappt ens vad убивать betyder. Men tack för visat intresse!

tiistaina, tammikuuta 26, 2010

Matematiikkapelko

Kun omia kouluaikoja muistelee, niin pitkän matematiikan luokat olivat pojilla täytettyjä ja tytöt opiskelivat suuremmalla volyymillä kieliä ja muuta. Takavuosina ja sen jälkeenkin on tuskailtu sitä, miten tytöt saataisiin opiskelemaan insinööriteteitä tai luonnontieteitä.

Puhuttiinpa joskus siitäkin, että varmin tapa hankkia hyvä jatkokoulutuspaikka lukion jälkeen on pitkän matematiikan suorittaminen. Pitkä matematiikka kun oli vaatimuksena useampaan opiskelupaikkaan, kuin oli potentiaalista opiskelijatarjontaa.

Käytännön elämässäkin on törmännyt siihen mitä Sirkku Lepistö tutkimuksensa tiivistelmässä eräänä johtopäätöksenä esittää eli tytöt eivät "voineet osata matematiikkaa", koska heillä ei ikäänkuin ollut kykyjä siihen tai "matemaattiset aivot" puuttuivat. Lepistö sai myös esille sen, että tytöt eivät halusivat tehdä eron itsensä ja koulujen kulttuureissa matematiikasta kiinnostuneiden, poikkeaviksi määriteltyjen nörttien välillä.

Ovatko tytöt sitten huonompia matematiikassa kuin pojat, mikä sekin väite on nähty. Ei ainakaan itsestään selvästi. Esimerkiksi Opetushallitus arvioi vuonna 2007 omassa selvityksessään, että kolmasluokkalaisten keskuudessa tyttöjen ja poikien osaaminen matematiikassa oli melko tasaista.

Kesällä Tekniikka & Talous kertoi Wisconsin yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan tytöt pärjäävät matematiikassa yhtä hyvin kuin pojat, jos kannustus ja mahdollisuudet opiskeluun ovat kaikille samaa luokkaa. Kaikkialla maailmassa ei ole niin, että suurin osa matematiikassa huippulahjakkaista on miespuolisia. Tasa-arvolla on merkityksensä asiassa.

Nyt uusi tutkimus Chicagon yliopistossa tehty tutkimus vihjaa Yle Uutisten jutun mukaan, että tytöt saattavat oppia pelon matematiikkaa kohtaan ensimmäisiltä opettajiltaan. Tutkimuksen mukaan matematiikkaan pelokkaasti suhtautuvien naisopettajien tyttöoppilaat omaksuivat herkästi opettajaltaa stereotypian, jonka mukaan pojat ovat tyttöjä parempia matematiikassa.Tämä johtuu tutkimuksen mukaan siitä, että nuoret oppilaat jäljittelevät usein samaa sukupuolta edustavaa aikuista.

Tutkimuksessa vuoden alussa oppilaiden matemaattisilla kyvyillä ei ollut yhteyttä opettajan matematiikkaa kohtaan tuntemaan pelkoon. Lukuvuoden päättyessä tilanne oli muuttunut niin, että mitä huolestuneempia opettajat olivat omista matematiikan taidoistaan, sitä voimakkaammin tytöt olivat yhtä mieltä stereotypistisen väittämän "pojat ovat hyviä matematiikassa ja tytöt lukemisessa" kanssa.

* * *
Mitä väliä matematiikalla sitten on? Paljonkin. Matematiikka on perusluonnontiede, jonka ymmärrystä tarvitaan hyvin erilaisilla elämän osa-alueilla ja joka toimii monen muun opin tai tieteenalan työkaluna. On aika vaikea nähdä mitään hyötyä siinä, että esimerkiksi matematiikkapelon kaltaista ilmiötä uusinnetaan koulujärjestelmässä vuodesta toiseen.

Tytöt kun tuskin ovat mistään biologisesta syystä hitaampia matematiikassa kuin pojat.

Matematiikan ymmärtämisestä on hyötyä myös yhteiskunnallisesti, sillä kannan muodostaminen moniin ilmiöihin teknistyneessä yhteiskunnassamme vaatii esimerkiksi kokoluokkien arviointia tai kykyä pystyä epäilemään esitettyjä väitteitä. Yleensä tähän ei vaadita mitään "korkeamman matematiikan" osaamista, kunhan hahmottaa asioita ja osaa matematiikan perusteet.

Yksilön tasolla nykyaikainen maailma vilisee erilaista huuhaata ja huijausta, joka paljastuu varsin helposti kohtuullisella päässälaskemisen vaivalla.

Jos syy näihin sukupuolten välisiin matematiikka-asenteisiin on esimerkiksi opettajien omien matematiikan taitojen epäilyssä, olisi asiaa varmaankin syytä puuttua useammallakin tavalla.

Sitä paitsi. Matematiikka on kaunista.

maanantaina, tammikuuta 25, 2010

Vinkki: Kun jää sulaa

Yle Areenalta löytyy National Geographicin dokumentti valokuvaaja James Balogin kuvaamista ilmastonmuutoksen vaikutuksista maailman jäätiköillä. Ohjelma tuli tänään Ylen Prisma-sarjassa.

Aika vaikuttavaa ja pelottavaa kuvaa siitä, miten jäätiköt ovat sulamassa ja murtumassa. Ohjelman mukaan seuraavan 50-100 vuoden aikana vuoristojäätiköt katoavat koko maailmasta. Seuraukset eivät ole hyödyllisiä.

"Olemme aliarvioideet näiden järjestelmien herkkyyden."
Tästä dokumentista olikin jo puhetta viime kesänä. Pelkästään tuo promovideokin kertoo mistä on kyse.

sunnuntaina, tammikuuta 24, 2010

Some day classic: J'attendrai

Seuraavan kitaristin syntymästä tuli eilen kuluneeksi 100 vuotta.

Django Reinhardt (oikealta etunimeltään Jean) syntyi 23.1.1910 Belgiassa ja kuoli 16.5.1953 Ranskassa. Hän oli ensimmäisiä tunnetuksi tulleita eurooppalaisia jazzmuusikoita yhdessä ranskalaisen viulistin Stéphane Grappellin kanssa.

Reinhardt ja Grappelli perustivat vuonna 1934 Ranskassa yhteisen yhtyeen Quintette du Hot Club de France, joka voimi aktiivisesti aina vuoteen 1948 asti. Yhtye tuli tunnetuksi mustalaisjazzksi kutsutusta tyylistään, jonka kehittäjänä nimenomaan Reinhardtia pidetään.

Reinhardtin tunnetuimpina sävellyksinä pidetään sellaisia jazzstandardin asemaan kohonneita kipaleita kuin Minor Swing, Belleville, Djangology, Swing '42 ja Nuages.

Lista kitaristeista, joille Reinhardt on ollut esikuva, on pitkä. Kunnioitustaan ovat osoittaneet esimerkiksi sellaiset kevyen musiikin suurnimet kuin Carlos Santana, B.B. King, Jerry Garcia, Tony Iommi, Jimi Hendrix, Stevie Ray Vaughan, Mark Knopfler, Les Paul, Jeff Beck, Robert Fripp ja niin edelleen.

Videolla on kappale J'attendrai, joka on italailaista alkuperää. Alunperin se sävellettiin nimellä Tornerai Dino Olivierin toimesta vuonna 1933. Italialaiset sanat teki Nino Rastelli. Ranskaksi sanat kirjoitti Louis Potérat ja kappaleen levytti ensimmäisenä ranskaksi Rina Ketty vuonna 1938.

Videon lähde: YouTube.

Lähteitä ja lisätietoja:

Sunnuntaiklassikot löytyvät Lepikseltä.

    lauantaina, tammikuuta 23, 2010

    Lämmintä riittää

    NASA kertoo, että viime vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin. Vuosi 2009 oli vuodesta 1880 alkaneen nykyaikaisen mittaushistorian toiseksi lämpimin. Lämpimin on tähän mennessä ollut vuosi 2005. Muutkin mittaushistorian lämpimimmät vuodet löytyvät vuoden 1998 jälkeiseltä ajalta.

    Maapallo lämpenee. Näin siitäkin huolimatta, että Suomessa tämä talvi on ilmeisesti 10. kylmin viimeisen 50 vuoden sisään.

    Mitä sitten EU linjailee ilmastoasioissa? Eipä oikeastaan mitään, sillä Kööpenhaminan surkeasti epäonnistuneen ilmastokokouksen jälkeen EU pitäytyy edelleen vanhoissa ja riittämättömissä päästövaatimuksissaan

    Ilmasto-ongelma on siis edelleen olemassa ja mitään korjausliikettä ei ole näköpiirissä. Asiaa ei tosiaankaan auta se, että hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC kompuroi omien raporttiensa lähteiden kanssa ja joutuu korjailemaan näkemyksiään Himalajan jäätiköiden sulamisesta. Tällaiset yksittäiset asiat eivät muuta suurta kuvaa miksikään, mutta aiheuttavat turhaa kohinaa päättäjien kerroksissa.

    Ilmastonmuutos, kuten mikään muukaan luonnontieteellinen asia, eivät ole mielipidekysymyksiä, vaan ne ovat olemassa ihmisten mielikuvista ja tahtotiloista huolimatta.

    perjantaina, tammikuuta 22, 2010

    Media-apua

    Ylen uutiset ja HS kertovat, että arvovaltainen lääketieteellinen julkaisu The Lancet arvostelee hallituksia ja suuria avustusjärjestöjä siitä, että ne eivät pysty yhteistyöhön esimerkiksi Haitin katastrofin tapauksessa yhteistyöhön, vaan keskittyvät kamppailemaan mediajulkisuudesta.

    The Lancet antaa kiitosta pienille ruohonjuuritasolla työtä tekeville organisaatioille.

    Tähänkö on tultu? Luonnonkatastrofin osuessa jossain päin maailmaa kohdalle paikalle ryntäävät erilaiset organisaatiot mediajoukkoineen kisaamaan palstamillimetreistä samaan aikaan kun kärsimys leviää? Syynä tähän on tietysti näkyvyys, maine ja raha, josta kisataan.

    Vähän avustusjärjestöjen perässä sekasorrossa olevaan paikkaan lentelevät kaikenlaiset ministerit kauhistelemaan tilannetta, lupailemaan ja vetoamaan sinne tänne samaan aikaan kun turvallisuuskoneistot ja mediamylläkkä aiheuttaa väistämättä evustustyöhön omat häiriönsä ja tyhjäkäyntinsä.

    Esimerkiksi Haitin tapauksessa vaikkapa YK:n pääsihteeri tai USA:n ulkoministeri olisi voinut antaa lausuntonsa ihan mistä tahansa, heistä tuskin paikan päällä on ollut mitään lisäarvoa varsinaiselle avustustyölle. Eikä USA:n ulkoministerin tarvitse mennä paikan päälle ymmärtääkseen mistä on kyse, sillä asian pystyy varmasti ymmärtämään vaikkapa satelliittikuvia katsomalla.

    EU:n tuoretta ulkoministeriä Catherine Ashtonia arvosteltiin Euroopassa siitä, ettei hän lentänyt välittömästi paikalle, kun USA ja YK etsivät paikan päällä julkisuutta.

    Ashtonin vastauksessa oli järkeä. Hän sanoi, että hänen läsnäolonsa Haitissa olisi vain häirinnyt avustustyötä, sillä hän ei ole lääkäri eikä palomies. Arvostelu oli tarpeetonta ja turhaa, koska varsinaiset avustustehtävät ministeri on saattanut hoitaa Brysselistä käsin.

    Voisi kuvitella, että avustusorganisaatioiden, hallitusten ja muiden toimijoiden ei olisi mahdotonta sopia vaikkapa YK:n johdolla yhteisistä menettelyatavoista ja eettisistä ohjeista katastrofien avustustyössä, niin että siinä voidaan karsia ylimääräinen tohina pois ja keskittyä kriisin hoitamiseen yhteistyössä.

    Myös media voisi ottaa arvostelusta opikseen, sillä se on se magneetti, joka näitä globaaleja mediatähtiä vetää erilaisiin paikkoihin. Kaikkia ei ole pakko haastatella paikan päällä.

    Ilmiö ei taida olla täysin vieras kotoisten kriisiemmekään kohdalla, vai?

    tiistaina, tammikuuta 19, 2010

    WSOY petraa, mutta sotkee edelleen

    Taannoin tuli valiteltua siitä, että WSOY tarjoaa Tiede-kategoriassa pelkkää huuhaata.

    Nyt tilanne on toinen.

    WSOY:n WWW-sivuilla on kategorisointi pistetty uusiksi ja Tietokirjat ovat saaneet oman kategoriansa ja sen alla tiede oman alaosionsa. Tarjooma näyttää olevan tieteen populairisointia, vaikka mukaan näköjään mahtuu tieteeseen kuulumatonta elämätapaopastakin.

    Suunta on siis parempaan, pois huuhaasta, vaikka edelleenkin terminologista sekamelskaa kustannustalossa harjoitetaan.

    Avoimen lähdekoodin mediaprojektia

    Tuossa aikaisemmin tuli kirjoitettua nettitelevisio Soffa.tv:stä. Vähän toisesta näkökulmasta lähtee liikkeelle Freejam.tv, joka on avoimen lähdekoodin maailman asioita käsittelevä mediaprojekti.

    Freejam esittelee itsensä:

    "We’re a media project. We’ll broadcast about open source world, openmind innovation, net identity and copyrights. Not missing out all that digital creativity overall."

    Toisin kuin Soffa, Freejam nojaa YouTubeen välityskanavana rajoituksineen.

    Asiasta kirjoittaa myös Tuhat sanaa.

    perjantaina, tammikuuta 15, 2010

    Kiireen olemuksesta 3

    Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin kiire. On vain välittämistä, sen puutetta ja asioiden tärkeysjärjestykseen laittamista.


    Aiemmin kiireestä:

    Perustuslakiluokan pulmia

    Viime kunnallisvaaleissa kokeiltiin huonolla menestyksellä sähköistä äänestämistä kolmessa kunnassa. Näissä kunnissa vaalit jouduttiin uusimaan järjestelmän ja sen käytön osoittauduttua sellaiseksi, joka hukkaa ääniä. Sähköisestä äänestämisestä löytyi tuoreeltaan oikeusministeriön selvityksissä selkeitä ongelmia.

    Hallitus on nyttemmin käsitellyt sähköisen äänestämisen tulevaisuutta ja päätynyt myös oikeisiin johtopäätöksiin. Sähköisen äänestämisen kehittämistä ei jatketa nykypohjalta. Se on hyvä, sillä kokonaan epäonnistunutta konseptia ei kannata enää käyttää.

    Sen sijaan hallitus on kiinnostunut kehittelemään netissä äänestämistä, kunhan ensin muun muassa vaalisalaisuuden turvaamiseen liittyvät ongelmat selvitetään. Asiaa voitaisiin uutisen mukaan kokeilla jo vuoden 2016 kunnallisvaaleissa.

    HS:n uutisen mukaan oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) piti ratkaistavia kysymyksiä ja otettavia riskejä melko isoina. Brax puhuu tässä varovaisesti, sillä nettiäänestämisen havittelemiseen liittyvät ongelma tai periaatteelliset kysymykset ja riskit eivät ole "melko isoja", vaan ne ovat yksinkertaisesti sanottuna perustuslakiluokassa. Kyse on suomalaisen yhteiskunnan demokraattisuuden varmistamisesta äänestysprosessissa.

    Periaatteellisia ongelmia on muitakin kuin Braxin mainitsema vaalisalaisuuden turvaaminen ja kaikki näistä haasteista on nettiin vietynä isoja ellei liian isoja. Tai sitten meidän on yhteiskunnassamme luovuta joistakin äänestämiseen liittyvistä keskeisistä periaatteista.

    Electronic Frontier Finland ry (Effi) on tyytyväinen hallituksen päätökseen luopua sähköisen äänestyksen käytöstä kansallisissa vaaleissa. Effin puheenjohtaja Tapani Tarvainen totesi kuitenkin myös sen, että "verkkoäänestys sisältää kaikki epäonnistuneen sähköisen äänestyksen vaikeudet ja sen lisäksi vielä useita muita riskejä, jotka äänestyspaikalla voitaisiin eliminoida."

    Tarvaisen näkemykseen on helppo yhtyä sillä vaalien vieminen nettiin nostaa toteutuksen vaikeusastetta selvästi ja kun tuo päällisin puolin yksinkertaisena pidettäväkin konsepti meni pahasti mönkään, niin koko hankkeeseen voi suhtautua vähintäänkin epäillen.

    Sähköinen äänestäminen ei ole mikään tietoyhteiskunnan välttämättömyys. On pelkästään poliittinen harha, että sähköistä äänestämistä sen nimissä välttämättä tarvitaan.

    Nykyinen äänestysjärjestelmämme toimii hyvin, nopeasti ja luotettavasti. Miksi siis korjata jotain sellaista, joka ei ole rikki? Voidaanko esimerkiksi vaalisalaisuus saattaa joiltain osin epäilyksen alaiseksi, että saadaan jonkin verran nostettua äänestysprosenttia?

    keskiviikkona, tammikuuta 13, 2010

    Hiilineutraali Helsinki

    Helsingissä pähkäillään energiantuotannon kehitysohjelmaa. Kaupungin omistama Helsingin Energia pohtii vuonna 2008 kaupungin hyväksymää ohjelmaa, jonka yhtiön energiantuotannon hiilidioksidipäästöt laskevat 20 % vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Samalla uusiutuvan energian osuus nousee 20 %:iin.

    Tekniikka & Talous kirjoittaa:

    Sen jälkeen vuoteen 2050 mennessä Helsinki jatkaisi kohti ”hiilineutraaliutta”. Ydinkaukolämmön vaihtoehdon Helsingin Energia tyrmää täysin, koska se on liian kallis eikä uusiutuva energiamuoto.
    Muutos vaatii rahaa eli investointeja pitäisi hiilivoimaa paljon käyttävässä pääkaupungissa tehdä miljardin euron edestä.

    Polttoaineen hinnan noususta ja investoinneista johtuen kaukolämmön hinta Helsingissä olisi nousussa 27 % vuoteen 2020 mennessä ja 40-50 %  vuoteen 2030 mennessä. Uutisen mukaan Helsingin Energia varoittelee, että hiilineutraalin tavoitteen toteuttaminen ”romahduttaa sekä kannattavuuden että tuloutuskyvyn”. Tuloutuksella tarkoitetaan sitä, että yhtiö tulouttaa nykyisellään kaupungille 200 miljoonaa euroa vuodessa.

    Hinnan korotuksia on joka tapauksessa tiedossa, sillä Tekniikka ja talouden juttu kertoo myös kivihiilen mahdollisesti kallistuvan Helsingin Energialle 10–15 %.

    Kuten todettua, ilmastonmuutoksen hillintä maksaa ja se maksu on maksettava. Helsingin Energian pohdinnat antavat suuntaa siitä, mistä oikein on kysymys.

    Korotuksilla pelotteleminen on kahdesta syystä turhaa. Ensinnäkin päästöjä on leikattava reippaasti ja pian, millä on kustannuksensa joka tapauksessa. Toisaalta esitetyt kustannukset parin kymmenen vuoden päähän ovat pelkästään arvioita, missä ei voida ottaa huomioon esimerkiksi kansainvälisiä sopimuksia ja niiden aiheuttamia muutoksia tai vaikkapa uusiutuvan energian tuomaa kilpailukykyä tulevaisuudessa.

    Voi hyvinkin olla niin, että jos Helsingin Eneergia jatkaisi nykyisellä strategiallaan, se olisi yhtiönä todella hukassa parin kymmenen vuoden päästä.

    tiistaina, tammikuuta 12, 2010

    Vihreä kosketus

    Green Touch on aloite, joka tähtää internetin ja viestintäverkkojen energiatehokkuuden tuhatkertaiseen parantamiseen. Kyseessä on tiedotteen mukaan Bell Labsin koordinoima globaali konsortio, joka pyrkii luomaan teknolgiat, joilla tuohon tavoitteeseen päästään.

    Tiedotteen mukaan tuo energiatehokkuuden parantaminen siten, että kulutus laskee tuhanneosaan tarkoittaa karkeasti sitä, että energia, jolla viestintäverkot internet mukaanlukien, pyörivät nykyisin yhden päivän riittäisi kolmeksi vuodeksi.

    Konsortion johtaja ja Bell labsin varapuheenjohtaja Gee Rittenhouse totesi, että seuraavan vuosikymmenen aikana miljardeja uusia käyttäjiä on tulossa käyttämään erilaisia verkon palveluita. Tieto- ja viestintäteknologioiden käytön odotetaan kasvavan dramaattisesti samaan aikaan kun muut teollisuuden osa-alueet käyttävät tietoverkkoja oman hiilijalanjälkensä pienentämiseen. Rittenhouse sanoo tämän johtavan siihen, että ICT-sektorin energiankulutus uhkaa kasvaa ekspotentiaalisesti.

    Green Touch pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen. Bell Labsissa on arvioitu, että mahdollisuuksia on olemassa vieläkin suurempaan energiatehokkuuden kasvattamiseen eli potentiaalia pudottaa energiankulutus 1/1000 nykyisestä.

    Konsortiossa on mukana palveluntarjoajia, yliopistoja, julkisia ja voittoa tavoittelemattomia tutkimuslaitoksia sekä teollisuuden tutkimusyksiköitä eri puolilta maailmaa. Hankkeella on myös usean valtion julkishallinnon tuki, jonka voi päätellä siitä, että esimerkiksi yhdysvalloista, Iso-Britanniasta ja Ranskasta on julkistukseen saatu ministeritason kommentit. Uusi arkkitehtuuri ja keskeisten osien demojen pitäisi olla valmiina viidessä vuodessa.

    Haaste on huikea, mutta asialla ovat alan arvostetut tahot, joilla on kykyä ratkoa näitä haasteita. Kun ilmastonmuutoksen hillinnästä puhutaan, niin tämä on jälleen aloite, joka osoittaa mahdollisuuksien olemassa olemisen. Ovatko ne toteutettavissa, nähdään lähivuosina. Jos ei yritä, niin ei mitään aikaiseksikaan saa.

    Toinen näkökulma, joka tuosta tulee mieleen on energiatehokkuuden parantamisen potentiaali muilla teollisuuden aloilla? Millaisia aloitteita muualta olisi mahdollista saada aikaiseksi? Tietenkin on niin, että kaikilla toimialoilla ei päästä 1000 kertaisiin parannuksiin, mutta huomattavasti vähäisemmätkin tavoitteet tuottaisivat huomattavia tuloksia esimerkiksi metalliteollisuudessa.

    (via IT-viikko)

    maanantaina, tammikuuta 11, 2010

    Viestintä FRA:sta ollut riittävää?

    Ruotsin armeijan radiotiedustelulla on ollut oikeusvakoilla maan rajat ylittävää tietoliikennettä viime joulukuun alusta. Suomessa viestintävirasto patisteli marraskuun lopulla teleyrityksiä tiedottamaan asiakkailleen ulkomailla toteutettaviin, suomalaisille asiakkaille tarjottaviin palveluihin kohdistuvista tietoturvauhkista.

    Taloussanomat kertoi tuossa vuoden vaihteen tienoilla, että

    "Viestintäviraston verkot ja turvallisuus -tulosalueen johtajan Timo Lehtimäen mukaan tiedottaminen ruotsalaisten harjoittamasta tietoliikenteen kuuntelusta on ollut riittävää."
    Uutisen mukaan tavoitteena on ollut "maltillinen tiedotuksen lisääminen". Viestintävirastosta kerrotaan, että sen muistutuksen tarkoituksena ei ollut saada teleyrityksiä "meuhkaamaan" ruotsalaisten harjoittamasta tiedustelusta, vaan pikemminkin parantaa yleistä tietoisuutta siitä, miten tieto kulkee netissä.

    Asiasta on Taloussanomien jutun mukaan ollut asiakaslehdissä, laskujen yhteydessä olevissa tiedotteissa ja verkkosivuilla. Eri teleyrityksillä on ollut erilaiset keinot käytössä.

    Mielenkiintoista. Laskut ainakin tähän talouteen tulevat verkkopankin kautta ja niissä ei ole mitään tiedotteita. Tai jos on pienellä präntätty, niin sellaisia tuskin paljoa lueskellaan, mikäli laskun tiedot muuten ovat oikein (minkä kiinteähintaisessa laajakaistalaskussa näkee suoraan summasta).

    Kuka muuten odottaa, että kuluttajat vierailevat teleoperaattoreiden verkkosivuilla lueskelemassa viikottain tiedotteita?

    Haeskelemalla löytyy esimerkiksi Elisan sivuilta tiedote: "Tietoa Ruotsin signaalitiedustelua koskevan lain voimaantulosta Elisan asiakkaille", joka on päivätty 30.11. Tiedotteessa kerrotaan asiasta ja todetaan, että "Sähköisen viestinnän tietosuojalain mukaisesti asiakkaan tulee huolehtia riittävistä toimista liikesalaisuuksien osalta, kun niitä välitetään sähköisillä välineillä". Lisäksi viitataan ohjeiden osalta viestintäviraston vaatimattomiin ohjeisiin asiassa.

    Soneralta löytyy päiväämätön tiedote asiakastuen puolelta, joka toteaa itse asian ja Elisan kaltaisten ohjeiden lisäksi, että "Lakimuutoksen merkittävin sisältö on suomalaisten asiakkaiden kannalta se, että Suomesta Ruotsiin ja Ruotsin kautta välitettävä, ulkomaille lähtevä tietoliikenne voi joutua jatkossa tiedustelutoiminnan piiriin".

    Tätäkö viestintävirasto kutsuu riittäväksi? Näiden tiedotteiden sisältöjen perusteella hyvin harva (jos kukaan) tietää, mitä olisi mahdollista tehdä, jotta tuo Sonerankin mainitsema vakoilu olisi mahdollista kiertää. Viestintävirastoa ja siten myös operaattoreita paremmat ohjeet tarjoaa esimerkiksi hukkajukka.

    Tiedotteet jossain verkkosivuilla on tietysti hyvä asia, mutta miten operaattori ajattelee sellaisen tavoittavan? Paperilaskun saajat ovat varmaan saaneet tiedotteensa, mutta luetaanko niitä sen enempää kuin asiakaslehtiäkään?

    Samaan aikaan toisaalla. Operaattori X on lähettänyt marras-joulukuun aikana Vaiheisen sähköpostilaatikkoon parikin tiedotetta, joista toisessa kerrottiin muuttuneista palveluista ja toinen oli tyylipuhdas mainos (mainokset tulevat ihan pyytämättä ja tilaamatta). Olisikohan ollut liikaa pyydetty, jos samalla olisi pistetty tuosta FRA:sta tiedotetta mukaan?

    Ongelma on tietysti siinä, että tästä asiasta tiedotusvastuun vierittäminen pelkästään operaattoreille ei ole kovinkaan suoraselkäistä. Kysehän on lopultakin siitä, että suomalaisten viestinnän luottamuksellisuus on uhattuna, eikä se ole pelkästään operaattoreiden asiakastiedotteiden asia, vaan viranomaisten olisi kannettava asiassa vastuunsa muutenkin kuin kertoilemalla yleisesti ja lähestulkoon filosofisella tasolla verkossa tapahtuvan viestinnän luottamuksellisuuden pulmista.

    Taloussanomien jutussa kerrotaan vielä, että "Viranomaisten ja operaattoreiden mukaan kansalaisten kiinnostus asiaa kohtaan on ollut vaimeaa".

    Varmasti on ollut, kun viestintä itse asiasta ja sen merkityksestä on ollut vähintäänkin vähäistä tai välinpitämätöntä.

    Tilanne on sama kun kysyisi ministeriöiden virkamiehiltä, millaista kansalaisten kiinnostus tulevaa hallistusohjelmaa kohtaan on ollut? Vastaus varmaankin on se, että "vähäistä", "vaimeaa" tai "anteeksi, mitä kohtaan?".

    Eipä reilut vuoden päästä edessä olevista hallitusneuvotteluista kukaan vielä ole kiinnostunut, vaikka hiljalleen puolueet ja muut toimijat keräilevät aineistojaan niitä varten sekä hiovat suunnitelmiaan siitä miten maa makaa vaalien jälkeiset 4 vuotta.

    Kun ei viesti ja tiedota, niin eipä asioista kukaan voikaan olla kiinnostunut. Varmaan tällainen tilanne sopii Suomessa joillekin.

    Tässä blogissa aiemmin tästä aiheesta kirjoitetut stoorit löytyvät FRA-tunnisteen alta.

    sunnuntaina, tammikuuta 10, 2010

    Soffa

    Soffa.tv on kotimaista vapaata internet-televisiota indiehengessä.

    Tarjolla on tällä hetkellä erilaista musaa helsinkiläisiltä klubeilta ja dokkareita, kuten esimerkiksi The Yes Men-ryhmän Mike Bonnanon haastattelu.

    Hommaa tehdään talkoopohjalla ja hommaan mukaan mahtuu. Nyt hakusessa on mm. kuvaajia, leikkaajia ja juontajia. Ohjelmaa tulee nyt Helsingistä, mutta eri ryhmät eri kaupungeista voivat lähteä mukaan.

    Tällaiset ilmiöt ovat piristäviä, kun ne tulevat median valtavirran ulkopuolelta ja lopultakin ovat omassa karheudessaan jotain muuta kuin "sitä samaa". Näillä ilmiöillä ei ole tulevan mediamaksun piiriin asiaa, mutta samasta kuluttajien ajasta ne kilpailevat.

    (via Hilavitkutin)

    Some day classic: Goin' Out West

    Jos joku muistaa, niin tässä blogissa on aikaisemmin luvattu palata tämän seuraavan artistin vuoden 1983 jälkeiseen tuotantoon ja se tehdään aloittamalla seuraavasta biisistä:

    Goin' Out West on Tom Waitsin kappale palkitulta ja kriitikkojen rakastamalta Bone Machine-albumilta vuodelta 1992.

    Albumi oli ensimmäinen varsinainen studioalbumi, jonka Waits teki uraauurtavan trilogian Swordfishtrombones (1983), Rain Dogs (1985) ja Frank's Wild Years (1987) jälkeen.

    Waits on näiden kolmen albumin vaikutuksesta todennut Playboyn Steve Oneyn haastattelussa vuonna 1988, että

    "En tiedä olenko kääntänyt sivua, mutta avasin oven. Löysin tavallaan uuden sauman. Heitin kiviä ikkunaan. En ehkä pelkää teknologiaa yhtä paljon kuin ennen. Kolmella viime levyllä tutkiskelin omien omituisuuksieni hydrodynamiikkaa. En tiedä mitä seuraavaksi on tekeillä. Rankempaa, ehkä äänekkäämpää. Jutut ovat minulle nyt vähän psykedeelisempiä, ja etnisempiä. Suuntaudun siihen osastoon musiikkia, joka tulee muistoistani, kun kuulin Los Tres Acesia Continental Clubilla isäni kanssa poikasena."
    Ennen Bone Machinea Waits teki Big Time-livealbumin (1988) ja soundtracklevyn Night on Earth (1992) Jim Jarmuschin samannimiseen elokuvaan.

    Bone Machine kulkee raskaissa ja tummissa sävyissä, varsin omituisenkin äänimaailman keskellä.

    Steve Pick kirjoitti St. Louis Post-Dispatchissä albumista mm. seuraavasti:
    "Bone Machine on täynnä maailmanlopun kuvastoa, tulipaloja, tulvia ja jatkuvaa sadetta, enkelit ja paholaiset ilmestyvät ihmisten elämiin tuoden mukanaan voimia, joiden voittaminen on mahdotonta, joita emme voi hallita tai edes ymmärtää."
    Albumi on äänitetty Prairie Sun Recording-studioilla Kaliforniassa vanhassa sementtipohjaisessa huoneessa rakennuksen kellarissa. Waits itse sanoo pitäneensä huoneen kaiuista.

    Albumin tuottajana Waitsin lisäksi on toiminut hänen vaimonsa Kathleen Brennan.

    Videon lähde: YouTube. Videon ohjaajaksi on eräissä lähteissä mainittu Bob Dylanin poika Jesse Dylan. Jesse Dylan on myös kuvannut albumin kansikuva, joka näyttää kovin paljon samalta kuin em. videon materiaali.

    Lähteitä ja lisätietoja:

    perjantaina, tammikuuta 08, 2010

    IGBP

    IGBP on tapa havainnollistaa kokonaisvaltaisesti maapallon muuttumista. IGBP Climate-Change Index CCI ottaa huomioon neljä ilmastomuuttujaa eli jääpeitteen, merenpinnan, lämpötilan ja hiilidioksidin.

    Se kertoo yksinkertaistetussa muodossa sen miten maa makaa.

    Indeksi kertoo meille sen, että ilmasto on lämmennyt. Tällaisen indeksin hyöty on siinä, että kun yksittäisistä tutkimuksista saadaan hajanainen kuva, joka pitää jotenkin koota esimerkiksi poliittisia päätöksiä varten kootuksi näkemykseksi, IGBP pyrkii antamaan tähän vastauksia.

    Viimeisin indeksin lukema on 33, kun 0 tarkoittaisi sitä, ettei muutosta ole havaittu.

    Data indeksin pohjalle kerätään eri lähteistä kuten NASA:lta, NSIDC:ltä, CSIRO:lta ja niin edelleen.

    Perusselitys indeksistä on tässä:

    En nyt ihan ymmärtänyt

    Sampo Pankin verkkopankki on taas puheenaiheena. Jotkut käyttäjät joutuvat vekslailemaan selaintensa kanssa, jotta saavat pankkiasiansa hoidettua. Pulmia on Mac-käyttäjillä sekä joillakin niillä, jotka käyttävät Mozillan Firefoxia. Google Chromea ei tueta lainkaan.

    HS:n mukaan Sampopankista viestitään, että

    "Valtaosa asiakkaistamme käyttää Windowsia ja Exploreria"
    Sori nyt vaan, mutta en ymmärrä. Jos verkkopalvelu optimoidaan ja rakennellaan vain yhdelle selaimelle sopivaksi, niin ei kai mikään muu lopputulos voi olla mahdollinen kuin se, että valtaosa käyttäjistä käyttää tätä nimenomaista selainta (koska millään muulla se palvelu ei toimi kunnolla).

    Sampo Pankin kannattaisi ihan tosissaan katsoa vähän muitakin käyttäjätilastoja kuin omia lokejaan, jos asiakashankintaa aikoo harrastaa tai edes pitää olemassa olevista asiakkaista kiinni.

    (via SchizoBlog)

    torstaina, tammikuuta 07, 2010

    Metaani purkautumassa ilmakehään

    Ylen uutiset kertoo BBC:n uutiseen nojaten, että Alaskan yliopiston tutkimusryhmä on havainnut merenpohjaan keräytyneiden metaanikasaumien alkaneen purkautua Jäämerellä Siperian pohjoispuolella. Alueen ilman metaanipitoisuuksien on havaittu olevan 100 - 1000-kertaisia normaalitasoon verrattuna.

    Yle kertoo myös:

    "Tutkijoiden pahin pelko on, että metaani alkaa purkautua äkillisesti, mikä johtaisi ilmakehän lämpenemisen itseään ruokkivaan kierteeseen ja lämpötilan hyppäyksenomaiseen nousuun. Tällainen tapahtuma on koettu maapallolla ainakin kerran, tutkijat kertovat.

    Huolestuttavaa on myös, että tutkijoiden alustavien tutkimustulosten mukaan metaani vapautuu lähes kokonaisuudessaan ilmakehään. Tutkijat olivat aiemmin odottaneet, että suuri osa siitä imeytyisi meriveteen."
    Nyt uutisoitu tutkimustulos on saman suuntainen kuin aikaisemmin saadut MIT:n tutkimustuloksetbrittiläis-saksalaisen tutkimusryhmän tulokset ja ruotsalais-venäläiset tulokset

    Kuten Tukholman yliopiston professori Örjan Gustavsson sanoo, paniikkiin ei kuitenkaan ole mitään syytä.

    Paniikki olisikin aika turhaa, koska keinot vaikuttaa asiaan ovat varsin vähäiset ja ne ovat pitkälti samoja kuin ilmastonmuutoksen hillinnässä ylipäätänsäkin.

    Asia on sen verran vakava, että sen edessä pelkkien tutkijoiden huolestuminen ei enää riitä, sillä pahimmassa tapauksessa ongelma voi aiheuttaa poliittisen, taloudellisen ja yhteiskunnallisen yhteiskunnallisen murroksen, jollaista sivilisaatiomme ei ole kokenut.

    Risto Isomäkeä lainaten voi sanoa, että
    "Tästä ilmastonmuutoksesta saattaa tulla vielä aikamoinen spektaakkeli".
    * * *

    Yksi jatkoselvitysten aihe on kaiketikin tuo, miksi metaani ei imeydykään meriveteen, vaan näyttää vapautuvan kokonaisuudessaan ilmakehään. Epäilemättä yksi selvitettävä yhteys on se, mikä vaikutus ilman kasvaneella hiilidioksidipitoisuudella on tuohon prosessiin ja sillä, että merten kyky sitoa myös hiilidioksidia on rajallinen.

    Päivän päätteeksi tästäkin yhteydestä saatetaan kuulla vielä huonoja uutisia.

    Eurooppa palelee, Arktiksella on lämmintä

    Euroopassa ja Yhdysvalloissa hytistään pakkasessa, mutta Arktiksella on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä. Se tarkoittaa myös sitä, että pohjoisen napa-alueen jääpeitteen koko on ajankohtaan nähden poikkeuksellisen pieni ja talvikaudella tapahtuva jääpeitteen kasvu on jäämässä normaalia pienemmäksi.

    NSIDC:n mukaan viime vuoden joulukuussa jääpeitteen koko oli 12,48 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 920 000 neliökilometriä vuosien 1979 - 2000 keskiarvon alapuolella. Joulukuussa jääpeitteen koko oli vuonna 1979 alkaneen mittaushistorian neljänneksi pienin.

    Viime vuonna jääpeitteen laajuus vaihteli siten, että syyskuussa jääpeitteen minimi on suurempi parina edellisenä vuonna, mutta silti pitemmän ajan keskiarvojen alapuolella. Viime kesä oli Arktiksella suhteellisen kylmä. Ongelmana on silti se, että jääpeite on yhä enemmän nuorta ja herkemmin sulavaa jäätä. Vanha ja kova jää on hiljalleen häviämässä.

    NSIDC:n tiedotteessa viitataan Barberin et.al. tekemään tutkimukseen (doi:10.1029/2009GL041434), jonka arvion mukaan jääpeite on sulamiskauden päätteeksi hauraampaa kuin aikaisemmin on arvioitu. Climate Progress kiinnittää myös huomiota samoihin tutkimuksiin ja viittaa myös siihen, ettei pelkästään jääpeitteen koko, vaan sen tilavuus on merkitsevää.

    Climate Progress viittaa myös useammassa paikassa julkaistuun Maslowski et.al. tutkimustulokseen (FreshNor-konsortion PDF), jonka arvion mukaan saatamme nähdä jäästä vapaan Arktiksen vuosien 2011 syksyn ja 2016 syksyn välillä.

    Sen jälkeen vain vähäisen määrän jäätä oletetaan selviävän kesäkauden yli Arktiksella.

    Vuoden 2009 jääpeitteen kehitys näytti siis tältä:


     Kuvat:
    • Average Air Temperature Anomaly: National Snow and Ice Data Center courtesy NOAA/ESRL Physical Sciences Division
    • Arctic Sea Ice Extend: National Snow and Ice Data Center

    keskiviikkona, tammikuuta 06, 2010

    FRA ja urkinta

    Palataanpa hetkeksi tähän FRA-kysymykseen, josta on kirjoitettu aikaisemminkin. Kysehän on siis siitä, että Ruotsin radiovalvontatiedustelu FRA saa vakoilla kaikkea maan rajojen yli menevää tietoliikennettä.

    Kuten hukkajukka tuossa aiemman postauksen kommenteissa ja omassa postauksessaan kirjoittaa, on olemassa merkkejä siitä, että Suomi saa tietoja FRA:lta koskien Suomen tapahtumia. Poliisi kertoo FRA:n avustaneen heitä, kun taas poliitikot kiistävät sen mahdollisuuden nojaten lakiinsa.

    Samaan aikaan Suomi on virallisesti ollut varsin hiljaa koko FRA:sta, vaikka sen toiminta selvästi loukkaa yksityisyyden suojaa Suomessa.

    Yksi spekulaatio (kts. aikaisempi postaus) on se, että tosiasiassa Suomella ei ole erityistä intressiä estää tai kiertää FRA:n mahdollisuuksia saada Suomesta tietoja eikä ohjetasolla edes kertoa teknisistä mahdollisuuksista kansalaisille. Ihan vaan siksi, että että niitä tietoja suomalaisten viestiliikenteestä saadaan.

    Jos näin tapahtuu, kysymys on poliittisesti kaiketikin varsin arka. Teknisesti kysymys ei ole siitä, vakoilisiko suomalainen viranomainen suomalaisia vai ei, sillä niin ei periaatteessa käy. Poliisi vain "saa tietoja" ulkomaisilta kollegoiltaan.

    Moraalisesti kysymys on varsin erilainen. Periaatteessa on se ja sama kuka sen vakoilun hoitaa, jos sitä käytetään hyväksi. Jos suomalaiset viranomaiset käyttävät FRA:n tietoja hyväksi, kysymys on moraalisesti lähes tulkoon analoginen sen kanssa pitäisikö Suomen viranomaisille antaa nykyistä selvästi vapaammat kädet vakoilla suomalaisten viestiliikennettä? Kyse ei ole mistään teknisestä yksityiskohdasta, vaan kansalaisten perusoikeuksista, joita suojaa perustuslaki (tai ainakin pitäisi suojata)*.

    Tähän poliitikot tuskin ovat ihan helposti lähdössä, sillä se veisi Suomen suoraan isovelivaltioksi, jossa viranomaisten mahdollisuudet kontrolloida kansalaisia olisivat sangen laajat.

    Poliisi on halunnut lisää oikeuksia urkkia kansalaisten tietoja erilaisissa tilanteissa ja pakkokeinolainsäädäntöä ollaan uudistamassa. Eräiden ehdotusten mukaan esimerkiksi lähdesuojaa murrettaisiin kovalla kädellä. Jos lähdesuojaa ei saada murrettua, saman asian voisi hoitaa näppärästi lisäämällä poliisin oikeuksia kansalaisten tekniseen seurantaan tietoverkoissa.

    Valtion ja kuten hukkajukka aiemmassa kommentissa toteaa, myös median, FRA-hiljaisuus on silläkin tavalla huolestuttavaa, että kansalaisten tietosuojan ja yksityisyyden suojan paloittainen murentaminen etenee ilman julkista keskustelua sen tarpeesta, syistä ja todellisista tavoitteista.

    Median olisi syytä kiinnittää asiaan huomiota jo ihan oman intressinsäkin vuoksi.

    *) Perustuslain 10 § sanoo, että

    Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla.

    Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton.

    Lailla voidaan säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan säätää lisäksi välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta taikka kotirauhaa vaarantavien rikosten tutkinnassa, oikeudenkäynnissä ja turvallisuustarkastuksessa sekä vapaudenmenetyksen aikana.
    Perustuslakia muuttamatta voidaan siis poliisille tai muille viranomaisille antaa lisää oikeuksia, kunhan ne vaan sisältyvät noihin "välttämättömiin rajoituksiin". Mitä ne "välttämättömät" ovat, sitä varmaan tulkitaan eri paikoissa kovin eri tavalla, eikä tästäkään paljoa keskustella.

    Toinen momentti on FRA:n myötä tullut varsin kuolleeksi kirjaimeksi.

    sunnuntaina, tammikuuta 03, 2010

    Some day classic: Rockit

    Pistetäänpäs tähän hieman sähköä:

    Rockit on jazzmuusikkona paremmin tunnetuksi tulleen Herbie Hancockin biisi, joka julkaistiin vuonna 1983 varsin sähköisellä albumilla Future Shock. Biisi on äänitetty jo vuonna 1982.

    Rockit-biisin ovat tehneet Hancock, basisti Bill Laswell and syntetisaatteoreita ja rumpukoneita soittanut  Michael Beinhorn.

    Biisi pärjäsi varsin hyvin myös erilaisilla listoilla ja se meni esimerkiksi U.S. Billboard Hot Dance Club Play-listan kärkeen vuonna 1983. Biisi ja siitä tehty video toivat Hancockille lukuisia erilaisia palkintoja kuten MTV Music Video-palkinnon sekä Grammyn parhaasta R&B-esityksestä vuonna 1984.

    Edellä oleva video on liveveto vuoden 1984 Grammy-gaalasta.

    Herbie Hancockista on tässä blogissa turinoitu jo pari kertaa aikaisemminkin:

    (Sunnuntaiklassikot ovat täällä.)

      Ilmastoahdistuksesta

      Sampsa kirjoittaa ilmastonmuutosahdistuksesta, joka syntyy tulevaisuuden epävarmuudesta sekä siitä, että päättäjämme pettivät ihmiskunnan pahasti pieleen menneessä Kööpenhaminan ilmastokokouksessa.

      Kööpenhaminan kokous päätyi julistukselliseen paperiin, jossa on toki hyviä tavoitteita, mutta se on hyvin laiha lohtu sen rinnalla, että pyrkimys oli saada aikaiseksi sopimus nykyisin viomassa olevan Kioton sopimuksen jälkeiselle ajalle.

      Seuraava yritys on saada sopimus aikaiseksi kuluvan vuoden lopulla Meksikossa. Tilanne sen suhteen näyttää kuitenkin sellaiselta, että kovin paljoa vetoa sitovan sopimuksen syntymiseksi ainakaan toistaiseksi näyttäisi olevan tarvetta lyödä. Sen verran pahasti hajalleen tilanne Kööpenhaminan kokouksen jäljiltä jäi.

      Ihmiskunnan kannalta uhkakuvat eivät ole kevyitä, eivätkä enää sellaisia, jotka olisi jonkun tulevan sukupolven ratkaistavia. Jos mitään ei tehdä, niin nyt elävät päättäjäsukupolvet tulevat näkemään omin silmin virheensä.

      Kysymys ei ole mistään kosmeettisesta haitasta, vaan siitä, että ihmisen elinympäristöt maapallolla uhkaavat muuttua meille tunnistamattomaksi, kuten joulukuun alkupuolella julkaistussa Tiede-lehden (Tiede 13/2009)-artikkelissa kuvataan.

      Artikkelin eräs pääviesti on se, että jos ilmasto lämpenee 4 °C nyt tavoitteena olevan 2 °C:n maksimilämpenemisen sijaan, ihmiskunnasta 90 % on vaarassa. Luonnon monimuotoisuus hupenee käsiin ja tiedossa on valtaisia muuttoliikkeitä kuluvan vuosisadan kuluessa ja koko yhteiskuntamme uudelleen järjesteleminen.

      Eräiden skenarioiden mukaan maapallosta asumiskelvollista olisi vain pohjoisimmat pohjoisen pallon puoliskon osat sekä muutamat muut saarekkeet. Kaikki suuret jäätiköt ovat menneitä mukaan lukien ne jäätiköt, joiden varassa nyt on miljardien ihmisten vesihuolto.

      Uhkaa lisää se, että mahdollisesti lämpötilan nousun pysäyttäminen +4 °C tienoille ei enää onnistu, vaan esimerkiksi merenpohjaan varastoituneet valtavat metaanivarannot uhkaavat riistäytyä käsistä, jonka seurauksena ilmakehään purkautuu gigatonneittain kasvihuonekaasuja lämmittäen maapalloa yhä lisää. äärimmissä olosuhteissa myös ihmisen olemassaolo on vaarassa.

      Nykyisellään ihmiskunta kasvattaa hiilidioksidipäästöjään, kun niiden pitäisi laskea jyrkästi. Nykyinen tie on siis viemässä ihmiskunnan reitille, mistä se ei voi selvitä vauroitta.

      Tietenkin skenarioita on erilaisia riippuen siitä mitä numerosarjaa seuraa, mutta tiedeyhteisön johtopäätökset näyttävät selviltä. Nykyinen meno ei voi jatkua ja jos mitään ei tehdä olemme pulassa. Olemme valtavien haasteiden edessä jo vähäsemmälläkin lämpötilan nousulla, mutta riistäytyessään käsistä, puhutaan katastrofista, jollaista ihmiskunta ei ole koskaan kenties edes pystynyt ajattelemaan.

      Se, että poliittiset päättäjämme eivät ole kyenneet reagoimaan, on vain osa urakkaa. Kansalaisyhteiskunta ja siis me kuluttajat ja kansalaiset voimme tehdä omat ratkaisumme ja kulutusvalintamme. Yksi vaihtoehto on paikallinen toiminta ja esimerkiksi kaupunkien ratkaisut, niihin ei tarvita globaalia päätöksentekoa.

      Esimerkiksi Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok.) puhui uuden vuoden puheessaan siitä, että tulevaisuudessa Helsingistä pitää tehdä hiilidioksidipäästötön. Se on tietysti vielä juhlapuhetta, mutta mikä estää esimerkiksi Helsinkiä ryhtymästä toimeen?

      Vielä on vähän aikaa ja vielä on mahdollisuuksia, mutta niitä pitää ryhtyä käyttämään.

      perjantaina, tammikuuta 01, 2010

      Joulukuu 09


       Vaiheisen kävijätilastot viime kuussa näyttävät numeroina tältä:
      • Postauksia: 37 (-13 edelliseen kuukauteen verrattuna)
      • Käyntejä: 1917 (-197)
      • Näyttökertoja: 2690 (-303)
      • Kävijöitä: 1279 (-144)
      Päivittäiset keskiarvot näyttävät seuraavilta:
      • Käyntejä: 61,8 kpl /vrk (-8,6)
      • Näyttökertoja: 86,8 kpl / vrk (-13,0)
      • Kävijöitä: 41,3 kpl / vrk (-6,1)
      Kaikkien aikojen keskiarvot (8.4.2007 jälkeen):
      • Käynnit: 51,0 kpl / vrk
      • Näyttökerrat: 74,4 kpl / vrk
      • Kävijät: 34,2 kpl / vrk
      Hakukoneiden kautta liikenteestä blogiin tuli viime kuussa 46,90 %, viittaavilta sivustoilta 44,60 %, suorana liikenteenä 7,72 % ja muulla tavoin 0,78 %.

      Yllä olevassa kuvassa tilastot blogin perustamisesta alkaen. Postausmäärien pystyakseli on oikealla ja muiden vasemmalla. Vaiheinen kiittää.

      Niin on sitten viime vuoden viimeinen kuukausi paketissa ja samalla koko vuosi. Sitten hieman Google Analyticstistä ja muualta pengottua dataa koko tämän blogin historian varrelta.

      Seuraavassa kuvassa on tämän blogin kävijämäärät kuukausittain blogin olemassaolon alusta alkaen.


      Tuosta voi oikeastaan päätellä sen, että kävimäärät ovat tasaantuneet nykyiselle tasolleen.

      Blogin koko historian tilastot näyttävät välillä 8.4.2007 - 31.12.2009 seuraavilta:
      • Käyntejä 50 922 kpl
      • Kävijöitä 31 989 kpl
      • Näyttökertoja 74 143 kpl
      Valtaosa käynneistä on tehty Suomesta (47 689 kpl) ja sen jälkeen Yhdysvalloista (855 kpl), Alankomaista (315 kpl), Ruotsista (275 kpl), Saksasta (176 kpl), Iso-Britanniasta (167 kpl), Norjasta (124 kpl), Ranskasta (115 kpl), Luxembourgista (109 kpl) ja Espanjasta (108 kpl). Käyntejä on tehty yhteensä 86 maasta ja 42 käynnistä maatietoa ei ole saatu. Käyntejä on tehty kaikilta mantereilta, Antarktis pois lukien.

      Käynniestä uusia kävijöitä on ollut 62,81 % ja palaavia kävijöitä 37,19 %.

      Näyttökerroista laskettuna saapumislähteiden top 10 näyttää seuraavalta:
      1. blogilista.fi 10 674
      2. blogger.com 5 151
      3. google 4 136
      4. suora liikenne 3 105
      5. haloefekti2.blogspot.com 807
      6. paholaisen-asianajaja.blogspot.com 723
      7. istori.blogspot.com 488
      8. blenza.com 447
      9. tarjuccia.blogspot.com 285
      10. itkupillinkyynelkaasua.blogspot.com 271
      Yhteensä saapumislähteitä on ollut 164 kappaletta.

      Postauksia blogiin on tehty yhteensä (tämä teksti mukaan lukien) 1523 kappaletta. Systeemissä on vielä yksi luonnos, joka julkaistaan aikanaan kunhan se valmistuu ja ajankohta on otollinen.

      Tunnisteita aikojen alusta asti on käytetty seuraavasti eli tunnisteiden top 10 (huomaa, että yksittäisessä postauksessa on yleensä useampi kuin yksi tunniste):
      1. ilmastonmuutos 416
      2. internet 180
      3. kestävä kehitys 155
      4. yhteiskunta  140
      5. politiikka 129
      6. energia 127
      7. musiikki 104
      8. tietoyhteiskunta 102
      9. ydinvoima  102
      10. media  92
      Tuosta varmaan näkee mistä tässä blogissa on kysymys.

      Näyttökerroista laskettuna 28 113 kertaa on tähän blogiin tultu ikäänkuin sen etusivulle (http://vaiheinen.blogspot.com), eikä siis yksittäiseen artikkeliin.

      Yksittäisten artikkeleiden top 10 näyttökerroista laskettuna on seuraava:
      1. Banaanikärpänen  1 622 (kirjoittamisajankohta: heinäkuu 2008)
      2. Zango 1 197 (tammikuu 2008)
      3. Mashup! 1 028 (huhtikuu 2007)
      4. Asekielto 871 (syyskuu 2008)
      5. Viron parikin itsenäisyyspäivää 657 (elokuu 2007)
      6. Tyylikäs leipäkone 506 (toukokuu 2007)
      7. Turismi 455 (syyskuu 2007)
      8. Nakuna 437 (kesäkuu 2008)
      9. Amsterdam jazz - yhteenvetoa 402 (huhtikuu 2007)
      10. Downshifting 399 (marraskuu 2008)
      Pitäisikö tästä päätellä, että kannattaa käyttää yksisanaisia otsikoita? Ehkä niinkin, mutta havainto on sekin, että top 10 postauksista yksikään ei ole viime vuodelta, vaan aikaisemmilta ajoilta. Ensimmäinen vuoden 2009 aikana kirjoitettu postaus tuolla listalla olisi sijalta 12 löytyvä Facebookin teksti ja puheet viime vuoden helmikuulta.

      Joka tapauksessa kivaa on ollut.

      EDIT klo 16.29
      Lepiksen pyynnöstä vielä tilastoa kaupungeista. Seuraavassa Google Analyticsin antamista kaupunkitiedoista laskettu top 10 kaupungit sen mukaan kuin niistä on käyntejä Vaiheeseen tehty. Analyticsin kaupunkilistaus näyttää hieman kummalliselta, sillä siellä näkyy useista kaupungeista kaksikin riviä. Alla olevissa numeroissa nuo rivit on laskettu yhteen.
      1. Helsinki 20604 käyntiä
      2. Jyväskylä 3177
      3. Oulu 2367
      4. Tampere 2354
      5. Vantaa 2033
      6. Turku 1888
      7. Kauniainen 1505
      8. Joensuu 999
      9. Lahti 940
      10. Espoo 922
      Niin. Se ei ole lista Suomen 10 suurimmasta kaupungista.