Joululahjat - Osta heti! Katso linkki!

Jouluhurmos on vallannut kauppakeskukset jo aikaa sitten ja tavarataivaan aura sykkii omaa onneaan niille, joille se on elämän sisältö sen itsensä vuoksi.

Meille muille joululahjoilla voi olla jokin merkitys. Kepa ry. on koonnut listan eettisiä lahjoja myyvistä järjestöistä. Kannattaa aina muistaa, että lahjan ei tarvitse olla tavara.

Lista: http://www.kepa.fi/osallistu/eettiset-joululahjat

Ostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaostaosta!

Talouskasvu vaatii talouden rakenneuudistuksen

Yle kertoo, että YK:n ympäristöohjelma UNEP:n raportissa todetaan se tosiasia, että talouskasvu ei ole enää mahdollista ilman merkittävää maailmanlaajuista talouden rakennemuutosta. Maailmantalouden vihertäminen
vaatii uutisen mukaan noin tuhannen miljardin euron vuosisatsauksen. Strategia lupaa kuitenkin jopa nykyistä nopeampaa kasvua, mutta samalla se puolittaisi luonnon kuormituksen. 

Uutinen kertoo, että luonnon kestokyvyn rajat ovat tulleet näkyviin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana.Samaan aikaan yhteiskunnat tukevat esimerkiksi EU:n tapaa fossiilisten polttoaineiden käyttöä.

Samaan aikaan ruoan hinta on noussut eräiden arvoiden mukaan vaaralliselle tasolle. Se on yhteydessä siihen, että ihmiskunta on esimerkiksi liikakalastanut maailman meriä jo pitempään.

Maailmantalouden rakenteiden uudistaminen kestävälle tasolle ei ole helppoa ja vaatisi poliittista tahtoa. Suomessa on tulossa vaalit ja miten nämä elämän ja kuoleman teemat näkyvät vaalidebatissa?

Ei juuri mitenkään. Puolueet pohtivat pikemminkin sitä, miten talouden kautta kulutukseen jaettavaa voitaisiin lisätä vanhojen rakenteiden perustalta.

Ympäristöjärjestö WWF Suomi on sen sijaan laatinut ehdotuksensa tulevaa hallitusohjelmaa varten. Siinä WWF esittää muiden luonnonsuojelujärjestöjen tapaan, että Suomen tavoitteena tulisi olla maailman ensimmäinen hiilineutraali yhteiskunta.

Poliitikoille haasteen pitäisi olla ilmiselvä, mutta toimeen ryhtyminen vaatisi pää ottamisen pois pensaasta.

Vasemmistoliitto - Vaaliohjelma, konkretiaa kaivataan

Jatketaanpa puolueiden vaaleja varten laatimien ohjelmien ruodintaa kestävän kehityksen ja ilmastokysymysten näkökulmasta. Näin siksi, että niillä pitäisi näissä vaaleissa olla keskeinen merkitys ja vieläpä niin päin, että kulutusta pitäisi saada käännettyä laskuun eikä kasvattaa sitä.

Vuorossa on Vasemmistoliitto, jonka vaaliohjelma on julkistettu jo viime vuoden lokakuussa.

Vasemmistoliitto kertoo ohjelmassaan, että se haluaa yhdessä ihmisten kanssa osoittaa vaihtoehdon nykyiselle politiikalle. Alkuun ohjelma lupailee muutoksia työelämään ja verotukseen.

Ympäristöverotuksen tehtävä on ohjelman mukaan "suojella ympäristöä, ja se pitää toteuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisesti". Lisäksi "harmaan talouden nitistäminen sekä veropohjan laajentaminen pääomatuloihin, finanssimarkkinoihin, päästökaupan synnyttämiin ydinvoiman ansiottomiin voittoihin ja haittaveroihin tuovat valtiolle kestävästi tuloja".

Periaatteina nämä ovat kannatettavia, mutta vaativat lihaan luiden ympärille, jotta niistä saa tarkempaa otetta.

Liikenteen kehittämisessä Vasemmistoliitto nojaa julkiseen liikenteeseen:"Julkisesta liikenteestä tulee tehdä haluttu liikkumismuoto ja vaihtoehto yksityisautoilulle laatua ja luotettavuutta lisäämällä, lippujen hintoja alentamalla ja vuorojen määrää kasvattamalla. Tähän suuntaan edetään korottamalla valtion joukkoliikennetukea".

Kestävä kehitys vaatiikin sitä, että sekä vähennetään turhaa liikkumistarvetta että saadaan kansalaiset käyttämään julkisia välineitä sen toteuttamiseksi. Tähän tarvitaan julkista panostusta kuten vähän myöhemmin vadittuun rataverkon kunnossa pitoonkin. Sitä Vasemmistoliitto ei ainakaan tässä yhteydessä vaadi, että yksityisautoilua voidaan ohjata myös verotuksen keinoin tekemällä siitä kalliimpaa.

Ohjelma ottaa periaatteellisella tasolla varsin selkeästi kantaa ilmastokysymyksiin:

"Suomeen on säädettävä vuosittaisiin päästövähennyksiin perustuva sitova ilmastolaki. Markkinamekanismeja, kuten päästökauppaa, ei saa päästää estämään oikeudenmukaista ilmastopolitiikkaa ja synnyttämään eriarvoistavaa talouspolitiikkaa. Samalla, kun EU:n alueella vähennetään päästöjä jyrkästi, on tuettava kehittyviä maita ympäristöystävälliseen tuotantoon ja estettävä hiilitulleilla ongelmien siirtyminen EU:n rajojen ulkopuolelle.

Ilmastomuutoksen torjunta ei saa nostaa pienituloisten elinkustannuksia. Jokaisen on osallistuttava ilmastotalkoisiin varojensa mukaan."

Ilmastolaki ei ole uusi idea, mutta on positiivista, että puolueet ottavat siihen selvästi kantaa. Sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, myös osana talouspolitiikkaa, huolehtiminen on myös tärkeää tässä seuraavien vuosikymmenten suurprojektissa. Ohjelmassa todetaan myös selkeästi, että "ydinvoimaa ei tule rakentaa lisää".

Vaaliohjelmille kenties tyypilliseen tapaan, tässä asiakirjassa ei oteta kantaa siihen mitä tuo mainittu päästöjen jyrkkä vähentäminen on tai mikä on päästövähennysten yleinen tavoite johon puolue olisi valmis sitoutumaan. Mitään estettä puolueilla ei kaiketikaan olisi tällaisten konkreettisempien vaatimusten esittämiselle?

Tosin, jos haluaa olla tarkkasilmäinen, niin tuo ilmastolakivaatimus tarkoittaa sitä, että lain tasolla säädettäisiin vähintään 40 % kotimaiset vähennykset vuoteen 2020 mennessä ja 95 % vuoteen 2050 mennessä (verrattuna vuoden 1990 tasoon).

Ilmeisesti Vasemmistoliitto on valmis sitoutumaan näihin tavoitteisiin, joten olisi sen nyt suoraankin voinut tuossa ohjelmassa sanoa. Kyseessä olisi sen verran suuri muutos nykyiseen menoon, että ihan kaikkea muuta ohjelmassa vaadittua ei välttämättä enää voitaisikaan vaatia, jos tuo otettaisiin talouden ja tuotannon ohjelnuoraksi, kuten pitäisi.

Ilmastoasioihin palataan myös asumisen kohdalla:"Asumisen hiilidioksidipäästöt tuottavat kolmanneksen päästöistä. Valtion on tuettava ympäristöystävällistä korjaus- ja uudisrakentamista. Asumisneuvonta on säädettävä laissa kuntien tehtäväksi ja rahoitettava valtion varoin."

Tämä vaatimus on ihan kelvollinen.

Yhteenvetona voisi tästä ohjelmasta sanoa, että se esittelee varsin periaatteellisia keinoja ilman konkretiaa. Ilmasto ja ympäristöasiat on lokeroitu niille perinteisesti kuuluville paikoilleen ja jätetty ne esimerkiksi sivistysosasta kokonaan pois, vaikka siellä esimerkiksi vaaditaan yhteiskuntaopin painotusta kouluissamme.

Jos kerran asumisen ja liikenteen päästöihin otetaan kantaa, olisi ohjelmassa ottaa kantaa myös maatalouden päästöihin. Ne ovat myös varsin merkityksellisiä.

Ilmastolain säätämiseen sitoutuminen on ohjelman kenties tärkein yksittäinen asia.

Se mikä jää tästä ohjelmasta epäselväksi on se, miten Vasemmistoliitto ylipäätänsä suhtautuu kulutukseen ja sen lisäämiseen tai vaähentämiseen. Se kytkeytyy tiiviisti noiden erilaisten tuki- ja aluepoliittisten vaatimusten kylkeen.

Vaaliohjelmat ovat näköjään enemmän tai vähemmän ympäripyöreitä. Tässä ohjelmassa on muutamia euromääräisiä vaatimuksia, kuten perusturvan tason nostamisen kohdalla. Miksi ei sitten noita ilmastoasioita olisi voinut viedä tarkemmalle tasolle.

Kokoomus - Työtä, yrittämistä ja välittämistä, poliittisen viherpesun tuoksua

Kokoomuksen Työtä, yrittämistä ja välittämistä – Kokoomuksen keinot hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi -raportti (PDF) kuvaa omien sanojensa mukaan "visio siitä, mitä on suomalainen hyvinvointi ja mitkä ovat oikeudenmukaisia perusperiaatteita sen rakentamisessa" sekä niitä toimia, joilla suomalaisten hyvinvointia turvataan.

Puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoo esittelyvideolla, että hyvinvointi on asia, jota kaikki poliittiset puolueet ajavat eikä tämä jaa suomalaisia poliitikkoja tai puolueita, mutta keinot sitten jakaakin.

Hyvinvointiyhteiskunta ei ole ihan näin yksinkertainen idea.

Ongelma alkaa siitä, mitä tuo hyvinvointi oikeastaan on. Onko se pelkästään toimeentuloa vai pitäisikö siihen sisällyttää myös muita elementtejä kuten vaikkapa hyvinvoiva ja turvallinen ympäristö, jossa elää ja toteuttaa noita päämääriään?

Katsotaanpa mitä tämä raportti meille tarjoaa suhteessa kestävään kehitykseen ja siinä sivussa ilmastonmuutoksen hillintään. Hyvinvointi ja ilmastonmuutoksen vaatimat toimet kun ovat kiinni samassa kolikossa.

Raportin taustoista kerrottaessa todetaan, että "Tavoitteeksi asetettiin riittävän veropohjan turvaaminen hyvinvointiyhteiskunnan tarpeita varten siten, että verotus kannustaa työn tekemiseen, teettämiseen ja yrittäjyyteen sekä edistää talouskasvua ekologisesti kestävällä tavalla".

Hyvinvointiyhteiskunnan määrittelyssä ympäristö tai ekologisuus esiintyvät lähinnä fraaseissa "Kunnan vastuulla on peruspalveluiden järjestämisen lisäksi osaltaan huolehtia asumisen ja ympäristön viihtyisyydestä, terveellisyydestä ja turvallisuudesta" tai "meillä jokaisella on vastuu lähiympäristöstämme".

Totta sinänsä, mutta hyvinvoinnin kuvailussa ympäristön tai ylipäätänsä maapallon selviytymismahdollisuudet ohitetaan pikaisella ja pintapuolisella fraseologialla suhteessa siihen, miten tarkkaan kuvaillaan erilaisia toimeentuloon tai talouteen - eli kulutusmahdollisuuksiin - liittyviä näkemyksiä. Haiskahtaa poliittiselta viherpesulta.

Kokoomukselle tämän raportin perusteella hyvinvointiyhteiskunta on enimmäkseen talouden, työn, toimeentulon ja muun vastaavan aktiviteetin muodostama kokonaisuus.

Aika pitkälle tätä asennetta kuvaavat ideat, joiden mukaan "Onnellisuus on aktiivinen tila, ei passiivista tyytyväisyyttä. Työ ei ole vain velvollisuus – se on mahdollisuus toteuttaa itseään". Menemättä sen syvemmälle filosofiaan, voi tässä ja raportissa aatteellisesti vilautellussa yksilöllisyyden ideassa havaita ristiriidan alkuja.

* * *

Entäpä kokoomuksen keinot hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi?

Keinot voi pukea yhteen sanaan ja se on "verotus", sillä "Suomen nopea velkaantuminen ei pysähdy itsestään, vaan vaatii julkisen talouden tasapainottamista. Hyvinvointiyhteiskunnan turvaaminen edellyttää rohkeutta sen uudistamiseen".

Keinoja yleisellä tasolla esitellessään raportti toteaa, että "Verojärjestelmän kehittämisen lähtökohtana on hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaaminen talouskasvua vauhdittamalla."

Mihin se "ekologisesti kestävä" tästä jäi? Talouskasvua kun yleensä vauhditetaan materiaalista kulutusta kasvattamalla ja se taas on juuri sitä, mitä pitäisi leikata.

Ympäristöasiat ovat raportissa kuitenkin tulossa sillä, keinoja perustellessaan raportti toteaa myös: "Talouskasvun näkökulmasta haitallisinta on yrittämisen, työllistämisen ja työnteon verottaminen. Tämän vuoksi verotuksen painopisteen siirtäminen yritysten ja työn verottamisesta kulutuksen verottamiseen ja ympäristöperusteisiin veroihin on perusteltua jatkossakin. Se ohjaa myös luonnonvarojen viisaampaan käyttöön".

Luonnonvarojen viisaampi käyttö on ikäänkuin bonus, joka saavutetaan verotuksen sivutuotteena, ei siis oma tavoitteensa hyvinvoinnin parantamisen nimissä.

Kokoomus haluaa tuloverojen alentamista: "Palkkatulojen verotuksen tasoa on tuotava kohti pääomatulojen verotuksen tasoa jo pelkästään oikeudenmukaisuussyistä. Tämä tapahtuu paitsi kiristämällä maltillisesti pääomatulojen verotusta, myös alentamalla maltillisesti ansiotulojen verotusta kaikilla tulotasoilla."

Tuloverotus on kestävään kehitykseen pyrkimisessä siinä mielessä tärkeä, että sitä kautta voidaan niukkenevien luonnonvarojen maailmassa ohjata käytettävissä olevia resursseja sosiaalisesti kestävämpään jakoon. Tarkoittaisiko se pikemminkin veroprogression kiristämistä kuin sen loiventamista?

Yhteisöveroa raportissa halutaan alentaa 4 %-yksiköllä nykyisestään sillä "Yritys maksaa voitostaan yhteisöveron, ja mitä pienempi tuo vero on, sitä enemmän rahaa yritykseen jää sijoitettavaksi tuotannolliseen toimintaan".

Se mikä muualtakin kuultaa läpi, näkyy tässä suoraan eli tuotannollisen toiminnan - ja käytännössä luonnonvarojen kulutuksen - lisääminen on keino edellä kuvatun taloudelliseen paradigmaan perustuvat hyvinvoinnin ylläpitämiseksi.

Pääomatuloja halutaan raportissa kiristää: "Pääomatulojen verokanta nostetaan 28 %:sta 30 %:in. Kaikkein suurimpien pääomatulojen verokanta asetetaan tätä lievästi korkeammaksi". Jälkimmäinen korotus olisi esityksen mukaan määräaikainen.

Perustelu tähän korotukseen löytyy oikeudenmukaisuudesta, mikä puolustaakin paikkaansa.

Raportissa sokerina pohjalla on ympäristönäkökulmasta katsoen kenties olennaisin asia, välillinen verotus.

Kokoomus haluaa siirtää verotuksen painopistettä työn ja yrittämisen verotuksesta kulutuksen veroihin, sillä tällöin "tuetaan talouskasvua ja turvataan samalla riittävä verokertymä hyvinvointiyhteiskunnan tarpeisiin".

Käytännössä tällä haetaan arvonlisäverokantojen korottamista 2 %-yksiköllä, mihin muuten myös Hetemäen verotyöryhmä on päätynyt.

Lisäksi raportin mielestä "ympäristöperusteisuutta ja saastuttaja maksaa -periaatetta voidaan välillisessä verotuksessa edelleenkin korostaa esimerkiksi korottamalla energiaverotusta ja siirtymällä autoilun verotuksessa hankinnan verottamisesta käytön verottamiseen".

Perusperiaatteena tämä on kannatettava, mutta raportin ongelmaksi jää se, että tähän tavoitteeseen ei sidota mitään konkreettista tavoitetta kuten esimerkiksi arvonlisäveroon tai pääomaveroihin. Tavoite jää ilmaan kellumaan.

Kulutuksen verotuksen kiristäminen ja ympäristöverojen käyttö ohjaa hyvin toteutettuna kulutusta alemmalle tasolle. Sen ongelmana, mikä on myös poliittisessa kritiikissä huomiotu, on välillisen verotuksen kohdistuminen kaikkiin tuloluokkiin prosenteissa samalla tavalla. Kyse on siis hyvinvoinnin oikeudenmukaisesta jakamisesta.

Se mitä poliittisessa kritiikissä ei näytetä juurikaan kommentoidun on se, että kokoomuksen raportti  tarjoaa keinoksi sitä, että "välillisen verotuksen kiristyminen kompensoituu pienituloisimmille etuuksien indeksikorotusten kautta - tästäkin syystä nyt on kiinnitetty erityistä huomiota etuuksien indeksisidontaan. Edelleen on huolehdittava siitä, ettei verouudistuksella lisätä pienituloisten taakkaa, vaan kannustetaan työntekoon ja tuetaan verotuksen lisäksi myös muilla keinoin heitä, jotka eivät työnteolla voi hyvinvointiaan parantaa".

Indeksikorotuksia lukuunottamatta tämä jää epämääräiseksi toiveeksi.

* * *

Taloudellisessa mielessä tämän raportin puute on siinä, ettei se oikeastaan kuvaa niitä vaikutuksia, mitä verotuksen muutoksilla lopulta olisi ja miten tämä taloudellisesti lopultakin tasapainottuisi. Toinen yleinen peruspulma on se, että jos puhe on hyvinvoinnista ja yhteiskunnasta, verotus ei ole kattava selitys kaikelle. Kyse onkin otsikostaan huolimatta enemmänkin veroraportista kuin hyvinvointiraportista.

Ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta raportti tarjoaa enemmän fraaseja kuin konkretiaa, vaikkakin kulutuksen verotuksen kiristäminen sinänsä on kannattettava ja konkreettisesti muotoiltu asia. Sen perusteet vain eivät näytä olevan pohjimmiltaan kestävässä kehityksessä, vaan valtiontalouden tasapainottamisessa ja verorakenteen muuttamisessa, jollainhan se tuloveron alentaminen on maksettava.

Jos ajatus ja asenne on se, ettei hyvinvointi-, talous- ja veroraporteissa tarvitse käsitellä kestävän kehityksen näkökulmaa, on juoksuhauta kaivettu aika kauas nykyisestä reaalimaailmasta. Tässä raportissa kokoomus näyttää pitävän kiinni vanhasta kulutustottumuksesta ja kuorruttavan sitä ympäristöfraaseilla. Tosin siten, että portti paremmalle jää hieman auki.

* * *

Edelliset vuoden 2011 vaaleihin liittyvät postaukset löytyvät tagin "vaalit 2011" takaa. Ja lisää tulee, kunhan näitä vaaliohjelmia ilmestyy ja niitä tämän blogin toimituksessa ehditään repostella.

Paniikin aika

Tekniikka & Talous kertoo viime viikkoisesta Säätytalolla pidetystä tilaisuudesta, jossa Potsdamin ilmastonmuutoksen vaikutuksia tutkivan instituutin professori Wolfgang Lucht puhui. Lucht totesi:

"Ilmastonmuutoksesta ei ole syytä olla huolissaan – nyt on paniikin aika."

Kommentissa todetaan, että

"Luchtin mukaan monet eri mittarit viestittävät ilmastonmuutoksen etenevän skenaarioista pahimman mukaisesti, jopa vielä nopeammin. Esimerkiksi jäätiköiden ja lumipeitteen sulaminen näyttää ylittävän ennakko-odotukset."

Sen lisäksi, että huonoja uutisia ei haluta kuulla tai käsitellä, kyseessä ovat sen kokoluokan taloudelliset muutokset, että houkutus olla tekemättä mitään on varsin suuri. Varsinkin kun samaan aikaan iskee pari muutakin suuren luokan murhetta kuten globaali talouskriisi, ruokakriisi ja öljyn saatavuuden ongelmien kehittyminen.

Ajattelumme ja on kyllästetty poliittista retoriikkaa myöten kasvun tavoittelulla. Käytännössä se tarkoittaa yleensä kasvua luonnon ja ihmisen omien selviytymis- ja elinmahdollisuuksien kustannuksella.

Yleisarvosana: Heikko

WWF on arvioinut EU-maiden ilmastotekoja ja todennut ne heikoiksi. Suomi on vertailun häntäpäässä. Suomalainen ilmastopolitiikka painii samassa sarjassa Puolan, Romanian ja Bulgarian kanssa. Vaikka kuinka eduskunnasta hoetaan, niin tämä ei ole ensimmäinen tarkastelu, jossa suomalainen ilmastopolitiikka nähdään takapajuiseksi.

Eri ilmastopolitiikan alueita tarkastellen WWF näkee Euroopan tasolla myös toivoa:

"Analyysin tulokset ovat toisaalta myös rohkaisevia: jos jäsenmaat seuraavat jokaisella sektorilla ja politiikka-alueella korkeimman arvosanan saavan jäsenmaan esimerkkiä, ne voivat saavuttaa jopa 2/3 tarvittavasta toiminnasta, jolloin taso olisi kaksinkertainen verrattuna tämän hetken keskiarvoon. Ohjauskeinoja on olemassa, mutta niitä ei ole otettu käyttöön kaikkialla."

Se, että nyt kaikista parhaimmilta otettaisiin opiksi kaikista parhaat käytännöt, ei vieä riitä, vaan silti jää 1/3 kirittävää edes perustavoitteseen.

Syyllistäminen on turhaa. Niin yleensä väitetään. Tällä kertaa se on totta, sillä me olemme syyllisiä.

Kohti konkurssia

WWF on laskenut, että Maapallon luonnonvarat on tänään käytetty tältä vuodelta loppuun.

"Olemme siis kuluttaneet vajaassa kahdeksassa kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi".

Kalenteria katsomalla näkee, että tänään on vuoden 233. päivä ja 132 päivää on vielä jäljellä. Noin 36 % vuodesta eletään velaksi tulevilta sukupolvilta. Huolestuttavaa on sekin, että tämä ylikulutuspäivä on aikaistunut selvästi.

Nykyisen kaltainen kulutus ei voi jatkua loputtomiin. Velaksi eläminen päättyy ennemmin tai myöhemmin konkurssiin ja niin käy tässäkin, jos kehityksen suunta ei muutu.

Tilanne ei ole kuitenkaan aivan toivoton, vaikka perusvire onkin monessa suhteessa pulmallinen:

"Luonnonvarat eivät ehdi uusiutua nykyisen elämäntapamme vaatimalla tahdilla. Kulutukseen perustuva elämä ei myöskään tuo onnea, vaan henkilökohtainen hyvinvointi syntyy muista asioista."

WWF Suomen ohjelmavastaava Sampsa Kiianmaa sanoo:

 "Jos tavoittelisimme pelkän talouskasvun sijaan aitoa hyvinvointia ja onnellisuutta, luonnonvarat riittäisivät koko vuodeksi. Henkilökohtaisen hyvinvoinnin tavoittelu on erinomainen tapa pienentää omaa ekologista jalanjälkeä."

Aivan. Jos me haemme henkilökohtaisen elämän onnellisuutta sieltä, mistä sitä aidosti on löydettävissä, se näkyy myös ympärillämme.

Tämä taas vaatii vahvaa asennemuutosta. Onni ei synny shoppailusta, ei teknologisesta kikkailusta, ei materiaalisen elintason haalimisesta eikä kaiken suurentamisesta, vaan yksinkertaisista asioista ja kokemuksista.

Siinä sivussa meidän pitää romuttaa nykyiset teoriat talouskasvusta ja teknologisen kehityksen ikuisesti pelastavasta auvosta.

Sinilevää

Sinilevätilanteesta Itämerellä on käyty pientä keskustelua päivän mittaan. Jonkun mielestä sitä on ja jonkun mielestä ei. Asiahan ratkeaa sillä, että ottaa asiasta kuvan. Euroopan Avaruusjärejestö ESA otti kuvan ja löysi sinilevää.

Niin tai näin, sinilevä on vain oire siitä missä tilassa Itämeri on.

Olkaamme siitä onnellisia, että tuo ei ole öljyä, kuten BP:n jäljiltä Meksikonlahdella.

Kuva: ESA

Öljyä laineilla - liikaa

Muutama päivä sitten Meksikonlahdella näytti satelliittikuvien perusteella tuolta.

Haluaisikohan joku yrittää selittää, miksi näin on käynyt ja mihin tämä johtaa?

Jos tuosta BP:n aiheuttamasta sekasotkusta ei oteta opiksi, niin mistä sitten?

Meksikonlahden öljyturma on todennäköisesti yksi kaikkien aikojen pahimmista ellei pahin ihmisen aiheuttama yksittäinen ympäristökatastrofi. Samassa luokassa lienee vain joku Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tai vastaava.

Olisikohan aika tehdä tälle öljy- ja kulutuskeskeiselle maailmankuvalle hiljalleen jotakin?

Kuva: NASA’s Earth Observatory

Läikkyykö?

Vaikka asia on vakava ja tuskin ihan näin suoraviivainen, niin jostain syystä vaikuttaa siltä, ettei tämä BP:n toimintaa parodisoiva videonpätkä ole ihan avaruudesta:

(Via MikroPC)

Pari pahaa juttua

Paremman pohdinnan puutteessa poimitaan pari uutista eli

• Grönlannin maanpinnan nousu kiihtynyt (Yle 19.5.2010)
• YK: Kalakannat vaarassa hävitä (HS 18.5.2010)

Kumpikin on huono tai vieläkin huonompi uutinen. Grönlannin maanpinnan nouseminen ja vieläpä se, että nouseminen on kiihtyvää kielii siitä, että Grönlanti on sulamassa ja se taas nostaa merenpintaa.

Kalakannat taas ovat tuhoutumassa valtameristä vuoteen 2050 mennessä ja jo nyt 30 prosenttia maailman kalavarannoista on jo romahtanut.Vain neljännes kalakannoista on järkevissä lukemissa. Ongelma uhkaa suoraan miljardin ihmisen ruokahuoltoa.

Homman nimi on se, että nykyinen tapamme ylikuluttaa maapalloa on kestämätön ja tulossa viimeiselle rajalle vielä nyt elävien sukupolvien eliniän aikana.

Kun seuraa esimerkiksi energiakeskustelua tai talousasioita, ei voi välttyä siltä ajatukselta, että poliittinen eliitti lyö kollektiivisesti päätään samaan pensaaseen selittäessään, kuinka talouskasvua pitää nyt saada. Se kasvu, mistä silloin puhutaan, tehdään sillä hinnalla, joka maksetaan noiden uutisten kaltaisilla asioilla ja se maksetaan todennäköisesti vieläpä siten, että osa nykyisistä päättäjistä on näkemässä pahimman alun.

Onko raja jo ylitetty?

Maapallolla on koko joukko isoja ongelmia. Ilmastonmuutoksen lisäksi biodiversiteetin köyhtyminen, happamoituminen, puhtaan veden puute ja niin edelleen ovat ongelmina siirtymässä rajoille, joista ei paluuta enää ole. Olennainen asia on se, että ihmiskunta on näitä ongelmia pahentava voima. Tarvitaan tekoja ja pian.

Näin asian tiivistää Institute on the Environment, University of Minnesota:

Professori Jon Foleyn vetämä 30 tutkijan ryhmä on määritellyt 9 ympäristöprosessia, joiden pitää pysyä määritellyissä rajoissa tai ihmiskunnan selviytyminen Maassa on uhattuna. Foley puhuu asiasta myös Scientific Americanin podcastissa.

Ongelmat ovat näkyvissä ja moniin selkeät ratkaisut, mutta päätökset ja suunnan muutos puuttuu. Itse asiassa keskustelukin monin osin puuttuu. Esimerkiksi politiikassa ei juuri keskustella siitä, mitä pitemmän aikavälin muutoksia esimerkiksi talouteen pitäisi tehdä. Katseet kohdistuvat nyt vain taloudellisen kasvun lisäämiseen ja se on lähtökohtaisesti kiihdyttämistä kohti jyrkännettä.

(Via A Few Things Illconsidered)

Koukussa kasvuun

Tässä näyttäisi olevan väkevä pointti. Aikamme suurimpien ongelmien joukkoon kuuluu pyrkimys jatkuvaan taloudelliseen kasvuun, joka tapahtuu maapallon rajallisilla resursseilla. Se yhtälö vaan ei toimi.

Katso:

Saitti: GrowthBusters.

(via: Ajatuksia ensimmäisestä maailmasta)

Maailman vesipäivä

Teemapäivää taas pukkaa. Nyt on vuorossa Maailman vesipäivä, World Water Day.

YK:n yleiskokous päätti vuonna 1993, Rio de Janeirossa pidetyn YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi UNCED:in aloitteesta, että maailman vesipäivää vietetään 22.3.

Päivällä halutaan kiinnittää huomiota puhtaan veden ja vesiympäristön kestävän käytön merkitykseen. Tähän vuonna päivän teemana on tänä vuonna puhtaan, hyvälaatuisen veden merkitys ihmiselle ja luonnolle.

Vedestä on tullut aikamme kriittinen kysymys. Maailmassa yli miljardi ihmistä elää ilman turvallista vesihuoltoa ja kuivuusalueilla asuvien ihmisten määrä kasvaa. Yhä useammin veden puuten on levottomuuksien ja konfliktien syy. Alueellisesti myös ilmastonmuutos vaikuttaa asiaan ja tulevaisuus näyttää sellaiselta, että jopa enemmistä maapallon asukkaista joutuu elämään kärsimään ajoittain veden puutteesta.

Suomessa vettä riittää eikä veden puute tai heikko laatu ole meillä aivan arkipäiväinen ongelma, kuten esimerkiksi kehitysmaissa, joissa varsinkin perheen tyttöjen tai naisten vedenhakumatkat voivat päivittäin olla jopa kymmeniä kilometrejä. Kun meillä Suomesa käytetään henkilöä kohden keskimäärin 155 litraa päivässä, Afrikassa joudutaan tyytymään jopa alle 10 litraan.

Parit linkit aiheeseen:

• World Day for Water Wikipediassa
• UN-Water Wikipediassa
• UN-Water
• Live Earth
• World Water Day

Valmistaudu Earth Houriin

Vuotuinen WWF:n organsoima tempaus Earth Hour on jälleen lähestymässä. Valot sammutetaan tänä vuonna lauantaina 27.3. klo 20.30 - 21.30 väliseksi ajaksi.

Ai miksikö? Siksi, että "Earth Hour innostaa ihmisiä ilmastotoimiin sekä viestii päättäjille, että ilmastokriisi on vihdoin torjuttava".

Nyt kampanjassa on mukana jo ennätykselliset 107 maata. Maailmalla sammuvat valot esimerkiksi sellaisista maamerkeistä kuin Empire State Building, Eiffel-torni, Brandenburgin portti ja Istanbulissa sijaitseva Bosporin-silta..

Suomesta mukaan on jo ilmoittautunut yli 50 kuntaa. Mukaan mahtuu vielä.

Tempauksen kunniaksi Suomessakin järjestetään lukuisa joukko tapahtumia ja itse kukin meistä voi järjestää oman yksityisen tapahtumansa.

Tätä kirjoitettaessa Suomesta on mukaan ilmoittautunut 3291 yksityishenkilöä, 55 kuntaa tai kaupunkia, 223 yritystä, 111 muuta organisaatiota tai yhteisöä sekä 53 oppilaitosta.

Earth Hour-tempausta ja se valmisteluita voi seurata myös Twitterissä.

Jotta kupletin juoni kirkastuisi, kannattaa katsoa seuraava video:


Itse kukin meistä voi harjoitella tapahtumaa varten sammuttamalla kaikki turhat valot ja muut värkit pois kuluttamasta energiaa. Voi sen tietsikankin, tosin ennen sitä kannattaa käydä ilmoittautumassa mukaan.

Miksi kestävän kehityksen politiikka ei onnistu?

Tietoa siitä, miten maapallolle - ja siis ihmisille - on lähivuosikymmeninä käymässä, on aivan tarpeeksi. Käsitys niistä perusperiaatteista, joita pitää muuttaa on ollut olemassa ja saatavilla pitkään. Esimerkiksi kestävän kehityksen tielle vievän talouspolitiikan perusideoista on puhuttu, kirjoitettu ja julkaistu reilusti yli 20 vuotta.

Meiltä ei puutu yhtään mitään olennaista, jotta pystyisimme tekemään tarpeellisen muutoksen, jolla tulevien sukupolvien elämän edellytykset turvattaisiin sellaisella tasolla, jonka voisimme itsellemmekin kuvittelemamme.

Miksi tämä muutos ei näytä onnistuvan tai toteutuvan?

Perussyitä on useita ja yleisellä tasolla asiaa voidaan kutsua lyhytnäköiseksi itsekkyydeksi. Se voidaan kuitenkin konkretisoida ainakin seuraaviin ajattelutapoihin:

• Tahdottomuus tasata globaaleja tuloeroja.
• Tahto pitää kiinni näennäisesti saavutetusta hyvinvoinnista teollistuneissa maissa.
• Oletus jatkuvan materiaalisen kulutuksen kasvun välttämättömyydestä hyvinvoinnille.
• Vallanpitäjien tarve miellyttää erityisesti kaikista ylimpiä tuloluokkia.
• Usko teknologian ihmeitä tekevään voimaan "sitten joskus" tulevaisuudessa.
• Idea materian kulutukseen perustuvan tuotannon tehostamisen loputtomasta jatkuvuudesta.
• Kirkasotsainen luulo, että laissez-faire-kapitalismin mekanismit hoitavat itse kaikki ongelmat
• Harhainen kuvitelma, että voimme jatkaa kuten ennenkin, koska olemme tehneet tähänkin asti niin.
• Kuvitelma, ettei meillä ole varaa tehdä muutosta, vaikka tosiasiassa pitäytymällä vanhassa vain tuhlaamme.
• Median usko siihen, että vaihtoehtoa ei ole ja entisen kestämätöntä kulutusta tukevan ajattelun uusintaminen.
• Uskalluksen puute uudistaa esimerkiksi energiatalouden, liikenteen, maatalouden, teollisuuden ja talouden toimintamekanismit kestävälle raiteelle
• Moraalisen rohkeuden puute tarttua ongelmaan nyt sen sijaan, että ongelmat työnnetään tulevien sukupolvein harteille.
• Väärät mittarit - BKT ei mittaa hyvinvointia, se tukee vain kokonaistuotannon - ja sitä kautta kulutuksen - kasvattamista.
• Väärä unelma resurssien, mukaan lukien aika, loputtomasta riittävyydestä.

Mikä kestävän kehityksen este puuttuu?

Noista olisi syytä kääntää positiivinen yhteiskunnallisen agendan, jonka pohjalta orastavan muutoksen voisi oikeasti rakentaa. Synkistelyllähän ei lopultakaan saavuteta mitään.

Se toinen hiiliongelma

Hiilidioksidin meriin aiheuttamasta hapettumisesta ei ole puhuttu ilmastokeskustelun yhteydessä kovinkaan laajasti, vaikka kyse on lähes ilmaston lämpenemisen kaltaisesta katastrofista Maan ekosysteemille.

Nopea hapettuminen uhkaa esimerkiksi koralliriuttoja, mutta myös muuta meriekosysteemiä, joka on korvaamaton esimerkiksi ihmisten ruokahuollolle. Hapettuminen johtuu merkittäviltä osin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvamisesta, sillä meret absorpoivat osan ilmakehän hiilidioksidista.

Tämä hiilidioksidin sitoutuminen meriin on ilmakehän lämpenemisen näkökulmasta kenties hyvä asia, mutta siinäkin on rajat tulossa vastaan.

Kuten Coby Beck A Few Things Illconsidered-blogissa on kirjoittanut, että mikään sellainen ratkaisu, joka jättää hiilidioksidin ilmakehään ei auta meitä tästä sotkusta ulos. Ilmasto-ongelmaa ei ratkaista esimerkiksi pumppaamalla aerosoleja kehään heijastamaan auringon säteilyä pois, jos hiilidioksidiongelma jää jäljelle.

Kikkailu teknologialla ei auta, ratkaisu on siinä, että hiilidioksidin päästäminen ilmakehään on saatava laskuun, heti ja voimakkaasti.

Kannattaa kiinnittää myös huomiota siihen, että hiilidioksidi ilmassa on merille myrkkyä ilman ilmaston lämpenemistäkin.

Natural Resource Defence Council on tuottanut asiasta kertovan ja katsomisen arvoisen filmin:


(via A Few Things Illconsidered)

Energiayhtiöiden asennevamma

Jos kaupan liitto osoittaa asennevammaisuutta vaatiessaan lähes laissez-faire-markkinataloutta kaupan paikkojen rakentamiseen, sitä samaa osoittavat suomalaiset energiayhtiöt.

Kuten pari päivää sitten kerrottiin, Suomi on tuulivoiman kehitysmaa. Ilmastolakoot-kampanja kilpailutti alkuvuonna yli 40 sähköyhtiötä, mutta yksikään yhtiöistä ei sitoutunut kasvattamaan tuulivoiman tuotantoa uusien asiakkaiden tuomilla lisätuloilla.

Tarjolla oli 2000 kotitalouden energian kulutus, mutta sen ehdot tuulivoimaan sijoittamisesta ei energiayhtiöitä kiinnostanut. Asiakkaat eivät yhtiöitä kiinnostaneet.

Kysymys ei ole tekniikasta tai siitä, etteikö tuulivoimaan investointi olisi mahdollista. Kysymys on siitä, että halua ei ole ja julkisen vallan strategiset valinnat eivät tule kestävämpään kehitykseen siirtymistä Suomessa.

Suomalainen energiapolitiikka on kansainvälisestikin ajatellen joko noloa tai häpeällistä. Tai molempia.

Kauppa, nyt 2000-luvulle!

YLE Uutisten mukaan "Kaupan liiton mielestä ympäristöministeriö antaa kaavoitukselle liikaa painoarvoa, kun se päättää uusien suurmyymälöiden sijoituspaikoista".

Kaupan liittoa hiertää se, että asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok.) ei ole ollut innostunut siitä, että esimerkiksi kauppakeskuksia sijoitetaan taajama-alueiden ulkopuolelle ja pelkkien henkilöautoyhteyksien varaan. Ympäristöministeriön kielteisiä kauppakeskuspäätöksiä on perusteltu esimerkiksi ympäristöarvoilla.

Vapaavuori sanoo, että "kaupan toimijat, toisin kuin aiemmin kun näitä kauppoja pyrittiin sijoittamaan keskelle asustusta, niin nyt he hakevat sijoituspaikkoja keskelle peltoja ja moottoritien varsille".

Kaupan liiton toimitusjohtaja Juhani Pekkala pelkää samassa jutussa, että ulkomaiset kiinteistösijoittajat pakenevat Suomesta, ellei suurkauppoja saa perustaa liiketoiminnan kannalta parhaille paikoille.

* * *

Vapaavuori on oikeassa, kaupan liitto väärässä.

Kaupan liiton urputus on peräisin laissez-faire-markkinataloudesta, jossa annetaan mennä vaan ilman mitään rajoituksia. Samalla unohtuu se, että nyt ja lähivuosikymmeninä myös Suomessa on suurempiakin murheita kuin se, että mitkä tahansa kaupan hankkeet saisi toteuttaa ihan miten vaan.

Ilmastonmuutoksen yhteiskuntaan ei kuulu Kaupan liiton kaltaiset ideat ja hankkeet, joissa erilaisia kuvioita perustellaan sillä, että on haitaksi liiketoiminnalle se, että ympäristörasitusta kasvatetaan täysin tarpeettomasti.

Samalla haastattelussa esitetty uhkaus siitä, että " ulkomaiset kiinteistösijoittajat pakenevat Suomesta, ellei suurkauppoja saa perustaa liiketoiminnan kannalta parhaille paikoille" on menneiden aikojen uhoamista ja pelottelua. Kaupan liitolta jää näkemättä, että nämä pikavoittoja ekologisten kustannusten hinnalla etsivät sijoittajat ovat Suomesta ylipäätänsä kiinnostuneita vain siksi, että täkäläiset sinisilmäiset päättäjät antavat turhuuden tapahtua ja heidän kerätä voitot vauhdilla.

Kaupan liitto tekisi ison palveluksen itselleen ja kuluttajille, jos käyttäisi energiansa sen pohtimiseen, miten ympäristörasitusta voidaan alentaa eikä tyytyisi urputtamaan tuhlaavaisuuden aikakauden teemoilla.

Vihreitä talouspalveluita

Peter Sinclair, joka on julkaissut koko joukon ilmastodenialistien väitteitä koskevia videoita sarjassaan Climate Denial Crock of the Week, on ryhtynyt nyt tekemään myös energiatalouden ratkaisuja käsitteleviä pätkiä. Seuraavassa pyöritellään sähköautoihin liittyvää probelmatiikkaa otsikolla Renewable Energy Solution of the Month:

* * *

Seppo.net:n Seppo Leinonen on kuvaavalla tavalla käsitellyt ekosysteemipalveluita ja pörräävien pölyttäjähyönteisten taloudellista merkitystä. Pölyttäjähyönteisten tarjoamien ihmistaloudelle ilmaisten ekosysteemipalveluiden arvoksi on EU-alueella laskettu 5 miljardia euroa vuodessa. Se nyt vaan ei ole kukkarollekaan se ja sama miten ympäristöämme käsittelemme.