keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008

Some day classic: Hip to Be Square ja Walking on Sunshine

Uuden vuoden vastaanotto tapahtuu täällä nyt kasaribiletyksellä.

Ensin päätetään tämä vuosi:


Huey Lewis and the News on kotoisin San Franciscosta ja on tehnyt mittavan uran rock-taivaalla. Yhtyeen levytysura alkoi vuonna 1980. Musiikillinen ura on jatkunut näihin päiviin asti.

Hip to Be Square-biisi löytyy yhtyeen menestyneimmältä albumilta Fore! vuodenlta 1986. Albumi löysi tiensä sekä Yhdysvaltojen että Kanadan listaykköseksi. Biisi päätyi sekin single-julkaisuna korkealle eri listoille.

Sitten avataan uusi toiveella aurinkoisemmasta vuodesta.


Katrina and the Waves
teki vuonna 1985 tunnetuimman biisinsä Walking on Sunshine. Se löytyy saman nimiseltä albumilta (Walking on Sunshine), joka julkaistiin vuonna 1983. Biisin uusintaversio löytyy vuoden 1985-levytykseltä Katrina and the Waves.

Yhtyeen levytysura alkoi vuonna 1983 ja päättyi vuoden 1997 Euroviisuvoiton jälkeen tehtyyn albumiin.

* * *

Time to feel good.

Hyvää uutta vuotta!

* * *

Videot via Dailymotion:
Huey Lewis & The News - Hip To Be Square
Katrina & The Waves - Walking On Sunshine

Vantaa

Vuoden vaihde liittää suurella metelillä keskustellun 5000 hehtaarin suuruisen osan Sipoota Helsinkiin. Oli se nyt todellisuudessa tarpeen tai ei, niin sen sivussa 200 hehtaarin suuruinen alue Vantaata liitetään Helsinkiin.

Tuo Vikkullan 200 hehtaarin alue on pääosin luonnonsuojelualuetta, mutta Sipoon alueen liittäminen Helsinkiin edellyttää suoraa maayhteyttä alueeseen. Helsinki suunnittelee rakentavansa nykyisin 3500 ihmisen asuttamalle alueelle asuntoja 50 000 ihmiselle. Se on suuri muutos tulevassa infrastruktuurissa.

Yksi kysymys tulevaisuudessa varmaankin on se, miten tuota luonnonsuojelualuetta voidaan varjella. Jo Vuosaaren satama tullessaan lähti murentamaan alueen luonnonmukaisuutta.

Vikkullan alueen liitos vie mennessään Vantaalta sen pikkuisen yhteyden mereen. Vantaa ei ole siis vuoden vaihteen jälkeen merenrantakaupunki. Anekdootti sinänsä, mutta historiaa kaiketi tuokin.

* * *

Seuraavaksi onkin keskustelussa ja selvittelyissä sitten koko Vantaan ja Helsingin fuusio.

Ihmisten elämän kannalta näillä organisaatiokaavioiden ja hallintomallien uudelleenjärjestelemisillä on periaatteessa vähäinen merkitys tai ei merkitystä ollenkaan.

Kyse on enemmänkin siitä miten lähidemokratia järjestetään ja miten tarpeetonta hallintoa karsitaan. Tehokkuus - jos sillä on jokin sisältö ja merkitys - on järjestettävissä periaatteessa hallinnollisista kuvioista riippumatta. Jos vain halutaan.

Nähtäväksi jää olisiko Helsingin ja Vantaan yhdistymisestä mitään hyötyä ja jos on niin kenelle. Senkin voisi samalla selvittää, millä aikataululla tämä liitos tuottaisin sen valmisteluun ja toteutukseen pistetyn panoksen takaisin. Mikä olisi tämän (tai minkä tahansa muun) kuntaliitoksen ROI (Return Of Investment)?

Helsinki on kasvanut alueliitoksin vuosien varrella useampaankin otteeseen.

* * *

Suomesta katoaa kuntaliitoksissa yhteensä 67 kuntaa. Kuntaliitoksiin osallistuu yhteensä 99 kuntaa. Historiallinen karttaremontti.

tiistaina, joulukuuta 30, 2008

Salakuuntelu alkaa

Ruotsissa valmistaudutaan kohutun FRA-lain toimeenpanemiseen.

Valtio järjestää Ruotsissa kouluille ja kunnille tavan liikennöidä tulevalta salakuuntelulailta suojassa eli näiden toimijoiden tietoliikenne salataan Ruotsissa.

Ruotsin puolustusvoimien alainen radiolaitos FRA saa oikeudet valvoa kaikkea maan rajat ylittävää sähköistä viestintää kuten sähköposteja, puheluita, fakseja, pikaviestin- ja vertaisverkkoliikennettä sekä voip-puheluita. Tämän mahdollistava laki tulee voimaan vuoden vaihtuessa.

FRA on palkkaamassa myös reippaasti väkeä eli noin 900 Ruotsin kansalaiselle on löytymässä tehtäviä salakuuntelun parista.

Asia koskettaa meidä suomalaisiakin merkittävästi, sillä 90 % Suomesta ulkomaille suuntautuvasta internet-liikenteestä kulkee Ruotsin kautta. Kannattaa huomata, että myös osa suomalaisilta näyttävistä nettipalveluista sijaitsee Ruotsissa ja sellaisten käyttäminen kuuluu salakuuntelun piiriin.

Kun Ruotsissa kunnat ja koululaiset halutaan suojata salakuuntelulta, niin mihin toimiin Suomessa on ryhdytty kansalaisten yksityisyyden suojan suojelemiseksi?

Vastaus: Ei mihinkään. Miksi?

Ilmeisesti tämäkin asia jätetään kansalaisten ja kaupallisten toimijoiden vastuulle.

Muovipusseille käyttöä

Muovipussit ovat riesa, niitä on joka paikassa ja niitä käytetään turhaan. Niille ei ole edes järkevää kierrätystapaa, roskapusseina käyttäminen kun ei oikein sellainen ole.

Chileläinen muotisuunnittelun opiskelija Camila Labra on keksinyt käyttöä muovipusseille. Niitä voi käyttää materiaalina naisten kenkien valmistuksessa.

Labran malliston nimi on Dacca, joka on annettu Bangladeshin pääkaupungin Dhakan mukaan. Dhaka on yksi maailman muovipussitetuimmista kaupungista ja muovipussit ovatkin olleet kiellettyjä siellä vuodesta 2002 lähtien.

Treehuggerin jutun mukaan hintaa kenkäparille on ollut 45 $, mikä ei muodikkaista naisten kengistä tiettävästi ole mikään paha hinta.

Idea muovipussien kierrättämisestä on hyvä ja erinomainen, vaikka lähtökohtaisesti niistä pitäisi päästä kokonaan eroon. Mihin muuhun joka puolelta ympäriltämme löytyviä muovipusseja voitaisiinkaan käyttää?

* * *

Naisten kengissä on kyse aina myös tyylikkyydestä ja muodista, mitä Vaiheinen ei edes painostuksen alla suostu arvioimaan julkisesti. Kenties Lumppuja ja lureksia voisi antaa asiasta asiantuntevan lausunnon?

(Kuva: dacca por camila labra)
(via Treehugger)

maanantaina, joulukuuta 29, 2008

Ilmastonmuutoskuvia

Kaipaatko kuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksista?

Ole hyvä: DOUBLEXPOSURE.

Saitilla on esillä valokuvia jäätiköiltä Alaskasta ja Sveitsistä eri vuosikymmeninä. Kuvat ovat pareja. Toinen kuvista on vuosikymmenten takaa ja toinen tästä päivästä.

Bradford Washburn kuvasi jäätikköjä vuosina 1937, -38, -40 ja -60 ja David Arnold meni samoihin paikkoihin vuosien 2005 ja 2007 välillä. Kuvattuja jäätiköitä ovat Matterhorn, Blackstone, Heney, Valdez, 20 Mile Glacier, Hugh Miller ja Tebenkof.

Saitilta löytyy myös koulutusmateriaalia asiasta. Kuvat kiertävät kevään aikana yhdysvaltalaisissa museoissa, joten sieltä löytyy, jos sinne suunnalle on asiaa.

Kannattaa tutustua ja huomata, että ilmastonmuutos todellakin on jo täällä.

(via Climate Progress)

Koirat ja rodunjalostus

Uusi vuosi ei ole koirille mikään suosikkiaika. Pauke ja räiske saavat ne hermotuneeksi, säikyiksi ja niin edelleen. Se on taas aikaa, jolloin eläinten omistajat ja huolehtijat mittaavat oman vastuunsa.

Vastuuta tarvitaan muuallakin.

Aamulla radiosta tuli asiallinen ohjelma koirien rodunjalostuksesta. Siinä puhuttiin jostain tietystä rodusta ja jonkun tietyn yksilön saavutuksista. Ohjelmassa puhuttiin siitä, miten jonkun yksilöitä astutetaan ja viedään näyttelyihin jollekin "pöydälle", jossa joku tuomari sitten selvittelee hampaista ja ties mistä kuin täydellinen tai hyvä rotunsa edustaja kyseinen yksilö on.

Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi se, että rodunjalostuksella pyritään rakentamaan yhä täydellisempiä yksilöitä ja astuttamaan toisten sopivasti täydellisten yksilöiden kanssa.

Menemättä rodunjalostamisen tekniikkaan tai sen toteutuksen periaatteisiin, asiaan liittyvästä problematiikasta voi esittää yleisiä moraalisia kysymyksiä, sillä koko ajatusketju on pohjimmiltaan pelottava.

Miksi ihminen yrittää rakentaa yhä täydellisempiä yksilöitä jossain koirarodussa? Miksi yksittäisiä koirarotuja yritetään kehittää jalostamalla?

Yksi ongelma lähtee liikkeelle siitä, että jossain on olemassa sellaisia kriteeristöjä ja niiden tulkitsijoita, joiden avulla voidaan sanoa, mikä eläin on parempi kuin toinen ja vieläpä siinä mielessä, että juuri nimenomaisesti tuon yksilön yksi tehtävä on lisääntyä ja samalla vaalia rodun puhtautta.

Toinen ongelma on se, että kenen kriteerejä käytetään ja mihin tarkoitukseen? Yhdelle koiran joku koiran ominaisuus voi olla parempi kuin toisille ja onpa sellaisiakin ilmiöitä olemassa, joissa koiriin tarkoituksella kehitetään tai kasvatetaan hyvinkin epätoivottavia ominaisuuksia, kuten vaikkapa agressiivisuutta tappeluja varten. Nämä äärimmäiset lieveilmiöt ovat kaiketikin hyvin pienessä marginaalissa kokonaisuutta ajatellen, mutta silti olemassa oleva ongelma.

Ajatusketjussa häiritsee sekin, että onkohan niin, että rodunjalostuksessa kehitetään ominaisuuksia siksi, että jokin laumasta poimittu seuraavan sukupolven yksilö voisi menestyä edeltäjiään paremmin noilla näyttelypöydillä ulkoisten ominaisuuksien arvioinnissa? Onko se siis tosiasiassa ainoa syy harjoittaa tätä toimintaa?

Filosofisesti voidaan kysyä, millä oikeudella ihminen itseasiassa manipuloi jonkun toisen lajin ominaisuuksia? Kysymys on tietysti yleinen eettinen kysymys, joka koskettaa myös vaikkapa geenimanipulaatiota.

Jos pohdintaa sitten laajentaa vielä tästä, päädytään yleisellä tasolla ajattelemaan ihmisen ja luonnon suhdetta. Miksi emme anna luonnolle, sen lajeille tai yksilöille arvoa itsessään, vaan ainoastaan sen kautta mitä ihminen niissä tai niistä tavoittelee ja haluaa?

Eikö luonnolle pitäisi antaa myös itseisarvo eikä pelkästään ihmisen omien tarpeiden tyydyttämisen välinearvo? Maailma kenties olisi parempi paikka, jos tunnustaisimme myös luonnolle itselleen jotain oikeuksia.

Epäilemättä se koira, joka viedään sinne näyttelyy pöydälle arvioitavaksi, ei itse sitä kohtaloa ole valinnut tai halunnut, vaan sen on tehnyt "omistaja".

"Omistaja" on tässä yhteydessä lainausmerkeissä siksi, että jos oletetaan koiralla olevan "sielu", yksilöllinen luonne tai tunteet, ei sellaista kukaan toinen voi oikeasti omistaa.

Ihmisellä on siis vastuita ja otettuja vastuita, jotka taitavat ylittää ihmisen kyvyn hallita niitä.

* * *

Disclaimer: Edellä oleva pohdinta ei johdu siitä, että Vaiheinen vihaisi jollain tavalla koiria tai muita eläimiä. Päinvastoin. Eikä kyseessä ole mikään eläinharrastusten yleinen kritiikki. Kyseessä ei ole myöskään mikään manifesti kaikkien lemmikkien vapauttamiseksi tms. Kyseessä on enemmänkin asiaan liittyvien toimintamenetelmien yleinen eettinen pohdinta tai oikeastaan kysymys: miksi?

lauantaina, joulukuuta 27, 2008

Some day classic: I Got the Same Old Blues

Joskus se vaan on sellainen fiilis, että on ihan pakko soittaa bluesia.

J. J. Calen I Got The Same Old Blues löytyy vuonna 1974 julkaistulta Okie-albumilta.

Amerikkalainen J. J. Cale on pitkän linjan vaikuttaja kevyen musiikin saralla ja hänen merkitystään on vaikea yliarvioida. Useat hänen kappaleensa ovat menestyneet myös cover-versioina.

Esimerkiksi sellaiset kappaleet kuin After Midnight ja Cocaine ovat tulleet tunnetuiksi Eric Claptonin versioina. Lynyrd Skynyrd taas on versioinut biisit Call Me the Breeze ja I Got the Same Old Blues. Kaikkien cover-versioiden lista on pitkä.

J. J. Calen musiikki on varsin hienosävyistä ja seesteisenkin oloista, mutta silti toimivaa. Cale on ollut yhtenä muusikkona perustamassa nk. Tulsa Sound-tyylilajia, joka on löysä sekoitus blues-, rockabilly-, country- ja jazz-vaikutteita.

Vuonna 1939 syntyneen Calen mittava levytysura alkoi jo vuonna 1959 ja se jatkuu yhä edelleen.

Videolla J. J. Cale esittää kappaleen yhdessä yhdysvaltalaisen laulaja-lauluntekijä Leon Russellin kanssa.

Videon lähde: YouTube

Linkkejä ja lisätietoja:

Ensimmäinen vai viimeinen?

Joulut on jouluiltu ja on aika kääntää katse kohti vanhan vuoden päättäjäisiä ja kokonaan uutta vuotta. Siitä tulee merkittävä vuosi.

Vuonna 2009 ratkaistaan hyvin suurella todennäköisyydellä se miten maapallon käy ilmastonmuutoksen kanssa. Tehtävä ei ole helppo eikä yksinkertainen, mutta päätökset on tehtävä. Ne on myös tehtävissä.

Kuluvankin vuoden ilmastokeskustelua on jossain määrin vaivannut se, että itse ongelman kenties luullaan olevan vasta tulossa jossain tulevaisuudessa ja että aikaa päätösten lykkäämiselle olisi olemassa.

Ei ole. Ilmastonmuutos on jo täällä.

Päätöksiä tarvitaan siitä, millä mekanismeilla ja millä tahdilla saadaan kasvihuonekaasupäästöjä vähennettyä radikaalisti nykyisestään. Leo Stranius asettaa SLL:n ilmastoblogissa tavoitetason seuraavasti: 25-40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä ja 80-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta.

Nuo prosentit lienevät lähellä sitä mitä tarvitaan maapallon pelastamiseksi. Lähtökohta on joka tapauksessa se, että päästöjen vähentämiseen on ryhdyttävä nyt heti ja muutoksen on oltava sellainen, että se myös vaikuttaa. Päästöjen vaikutukset ilmakehässä kestävät pitkään.

Alkuvaiheen vähennystavoitteen ja varsinkin toimien pitäisi mieluummin olla tiukempia kuin löysempiä.

Päätökset tehdään viimeistään joulukuussa Kööpenhaminassa järjestettävässä ilmastokokouksessa.

Toinen asia on se mitä me kuluttajat teemme. Koska politiikka ja poliitikot laahavat asiassa jälkijunassa jo nyt, on kuluttajien kulutuskäyttäytymisellä yhä kasvava merkitys.

Taloudellinen taantuma tai lama - nähtäväksi jää kumpi - vaikuttaa kuluttamiseemme, mutta se ei auta mitään ellemme ymmärrä samalla tehdä isompaa pysyvää muutosta asenteissamme ja käytöksessämme. Yksinkertaisesti kyse on siitä, että me kulutamme liikaa. Selvästi liikaa.

Yksi tekosyy tekemättömyydelle eli vetoaminen teknologian kehittämiseen tai tieteellisen tiedon epävarmuuteen on myös syytä lopettaa. Tietenkin teknologiaa on kehitettävä ja tieteellisiä faktoja etsittävä lisää, mutta tekosyynä näitä prosesseja ei ole mitään syytä enää käyttää.

Säästäminen ja kuluttamisen vähentäminen ei vaadi kerskakulttuurissamme enää mitään uutta teknolgiaa, vaan tahtoa ja asenteita.

Siteeraan vielä Straniusta, jolla on erittäin terävä pointti saatteeksi alkavan vuoden toimille:

"Onko tämä siis ensimmäinen sukupolvi, joka ottaa ilmastonmuutoksen tosissaan vai viimeinen, joka ei niin tee. Muistetaanko meidät siitä, että tekohengitimme kuolevia pankkeja ja menneen maailman autoteollisuutta vai siitä, että pistimme panoksemme vihreään energiavallankumoukseen."
Niinpä. Kummastako luokasta tuleva historiankirjoitus sukupolvemme löytää?

keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008

Aika

Näin jouluna paluu nuoruuden maisemiin ja paikkoihin saa ajatukset pysähtymään ja kiertämään kauas taaksepäin.

Moni asia on muuttunut ja montaa asiaa on muutettu. Se kuuluu ajan virtaan, mutta silti joutuu pohtimaan onko kaikki muutos tarpeellista.

Kun ympäristön muutosta ja rakentamista katsoo vuosikymmenten perspektiivillä, ihmettelee menneitä motiiveja.

Tosin. Aika myös sotkee omat muistot ja tekee niistä romanttisempia. Ehkä ihan hyvä niin.

Hyvää joulua!

tiistaina, joulukuuta 23, 2008

Kiireen olemuksesta 2

Pohdin tuossa joutilaana ollessani ja itäsuomalaisia katuja jolkotellessani kiireen vastakohtaa. Se on tietysti kiireettömyys, joutenolo, laiskuus tai muu sellainen.

Kiireen vastakohta on myös keveys.

Professori Kyösti Pulliainen sanoi aikoinaan jotain sen suuntaista, että opiskelun pitäisi olla kevyttä ja vaikeaa eikä raskasta ja helppoa. Siinä on tiettyä viisautta myös hieman muualle.

Elämän pitäisi olla kuin opiskelun sen sijaan, että se on liian usein suorittamista. Usein kiireessä tehdään rutiinia tai ennalta opittuja asioita eikä itseään haastaen etsitä aitoja tapoja tehdä asioita toisin ja luovasti.

Se itsensä haastaminen vaatii aikaa ja vaivaa, mutta se palkitsee. Se ei onnistu kiireessä, mutta on usein sitä mitä kutsutaan "laaduksi". Se on siis kevyttä, mutta vaikeaa.

Kiireen vastakohta on oikeastaan sitä, minkä tuntee kun näkee loisteliaan taideteoksen tai kuulee hienon sinfonian. Kiireen vastakohta on jotain mikä tuottaa onnellisuutta.

Kiireetöntä ja kevyttä joulua kaikille!

maanantaina, joulukuuta 22, 2008

Kiireen olemuksesta

Kiire on paradoksi. Samaan aikaan kun kiireen avulla yritämme saada asioita valmiiksi, kiireen myötä teemme virheitä, puutteellista laatua ja puolivalmista.

Joulukiire on vielä selvemmin paradoksi. Joulun alla puhutaan paljon kiireestä ja siitä, että jouluksi se taukoaa. Samalla osa kiireestä johtuu juuri siitä, että tuota kiireen taukoamista pitää kaksin käsin valmistella rynnien markkinahumussa ja muistaen hankkia sitä ja hankkia tätä.

Kiire on kuitenkin usein valinta. Voimme valita omia aikataulujamme ja tekemisen määrää.

Yksi vinkki kiireen poistamiseksi on siitä puhumisen lopettaminen. Ihan hyvä vinkki. Kiireestä höpöttäminen on ajankulua, joka ei edistä mitään, vaan ainoastaan kuluttaa aikaa ja voimavaroja.

Kiireestä pääsee eroon lopettamalla kiirehtimisen ja tekemällä asioita omaan tahtiin. Se tarkoittaa myöskin sen valitsemista, että ihan kaikkea ei tarvitse saada tai tehdä, vaan asioilla on tärkeysjärjestyksensä.

Mitä yksinkertaisempaan elämämme onnellisuus perustuu, sitä vähemmän meidän tarvitsee kiirehtiä sen saavuttamista. Ja se taas lisää kuin itsekseen elämisen laatua.

Mihin meillä sitten oikeastaan on kiire?

Newtonmas

Kaikki eivät juhli joulua, syystä tai toisesta. Valinnat ovat luonnollisesti yksilöllisiä ja hyvä niin. Jos ei jouluta, niin ei jouluta ja sillä hyvä.

Jos kuitenkin syy joulun juhlimattomuuteen liittyy jotenkin joulun sisällölliseen sanomaan tai vastaavaan ja kuitenkin juhliminen itsessään huvittaisi (kun kerran kaikki muutkin...), tarjolla olisi juhlittavaksi Newtonmas (vrt. joulu englanniksi "christmas").

Newtonmasin juhlinnan aihe on länsimaiseen ajatteluun ja tieteelliseen kehitykseen vahvasti vaikuttanut englantilainen fyysikko, matemaatikko, tähtitieteilijä, alkemisti ja filosofi Sir Isaac Newton. Newton syntyi juliaanisen kalenterin mukaan 25.12.1642.

Newtonin töiden merkitys fysiikalle tai matematiikalle on erittäin keskeinen ja häntä pidetään myös historian suurimpana fyysikkona. Eräs Newtonin töistä on vuonna 1687 julkaistu Philosophiae Naturalis Principia Mathematica, joka loi perustan klassiselle mekaniikalle.

Newtonmasin juhlimiseen liittyy mm. omenapuun koristeleminen (tarinan mukaan Newton sai idean painovoimateoriaan omenan pudottua puusta hänen päähänsä vuoden 1666 kesällä). Koska puiden kaataminen ei ole kivaa, niin omenapuu voidaan kotona korvata jollain vihreällä koristelulla ja omenoilla.

Lahjoja voidaan antaa, joskin lahjat Newtonmasissa edustavat jotain luovaa kuten vaikkapa musiikki, videot tai vastaavat. Newtonmasia varten on sävelletty omat fysiikkaan kytketyt laulunsa.

Jotkut käyttävät Newtonmas-termin sijaan käsitettä Gravmas, joka on johdannainen termistä "gravitational mass".

Mikäs siinä. Tyylinsä kullakin.

(Kuvassa Godfrey Knellerin maalaama muotokuva Newtonista vuodelta 1689. Kuvan lähde: Wikimedia commons.)

Act Now!

Katsomisen arvoinen video, varsinkin jos olet poliitikko:


Linkit:

(via DeSmogBlog)

sunnuntaina, joulukuuta 21, 2008

Some day classic: So What

Vuoden pimeimmän päivän kunniaksi esitellään mustaa klassikkomusiikkia.

Miles Davisin kappale So What on levytetty vuonna 1959 Kind of Blue-levyn avauskappaleeksi. Sen säveltäjäksi on merkitty Miles Davis.

So What-biisiä pidetään malliesimerkkinä modaalisesta jazzista. Kappaleen levyversio on äänitetty 2.3.1959 New Yorkissa 30th Street Studiolla.

Kappaleen levytyksessä soittavat trumpetisti Davisin lisäksi alttosaksofonisti Julian "Cannonball" Adderley, tenorisaksofonisti John Coltrane, pianisti Bill Evans, basisti Paul Chambers sekä rumpali Jimmy Cobb . Lisäksi Kind of Bluen yhdellä kappaleella (Freddie Freeloader) esiintyy pianisti Wynton Kelly.

Albumia pidetään yhtenä keskeisimmistä jazzlevytyksistä. Sitä se kieltämättä onkin. Kind of Blue on kokonaisuutena hyvinkin tiivis albumi, jossa soittajien keskinäinen toiminta on kerrassaan saumatonta ja luo hyvin tiiviin tunnelman, joka kantaa läpi koko albumin.

Video on tehty joko vuonna 1959 tai 1958. Saksofonissa soittaa John Coltrane.

Videon lähde: Dailymotion.com

Lähteitä ja lisätietoa:

lauantaina, joulukuuta 20, 2008

Loppuja

Energiavarantojen riittävyyttä on äskettäin selvittänyt Saksan liittovaltion raaka-ainevirasto Bundesanstalt für Geowissenschaften und Rohstoffe. Sen raportin mukaan öljyä riittää näillä näkymillä runsaaksi 40 vuodeksi eli vuoden 2050 paikkeille. Vuonna 2070 loppuu maakaasu ja vuonna 2090 uraani.

Ennen näiden varantojen loppumista niiden hinnat kohoavat. Niukkojen resurssien väheneminen kysynnän säilyessä ennallaan nostaa niiden hintaa. Se on taloudellinen lainalaisuus.

Ei tarvitse olla nobel-palkittu huomatakseen, että maailman energiataloudessa täytyy tehdä muutama selvä suunnan muutos.

Ensinnäkin energian tuhlaaminen on lopetettava. Toiseksi energiatalous on perustettava kestävälle pohjalle uusiutuvien luonnonvarojen varaan. Tällaisia ovat esimerkiksi aurinko ja tuuli.

Miksi viivytellä väistämättömiä päätöksiä? Öljytaloudesta eroon pääseminen on yhteiskunnallisesti valtava infrastruktuurihanke, joten sen toteuttaminen vaatii aikaa.

Yhteenvetoa

Joulun lähestyessä ajattelin hieman pitää lomaa ilmastoasioista. Pyhien yli. Ennen sitä on syytä tehdä pienoinen katsaus menneen vuoden havaintoihin.

Ensin politiikka.

EU hyväksyi ilmastopaketin, joka asetti muodollisesti päästövähennysten tavoitteen 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Kun paketin sisältöä katsoo, niin todellinen vaikutus on selvästi alhaisempi.

Suomessakin käsiteltiin ilmasto- ja energiastrategiaa, joka on sinänsä linjassa EU:n vesitettyjen tavoitteiden kanssa, mutta tavoitetaso on kunnianhimoton. Ihan tyhjästä ei ole syntynyt arvioiden mukainen käsitys, että Suomi on kaukana kärjestä ilmastotekojen vertailussa.

Puolan Poznanissa järjestettiin YK:n ilmastokokous, jossa piti valmitella ensi vuoden hyvin tärkeää ilmastokokousta Kööpenhaminassa. Kööpenhaminassa on tarkoitus solmia uusi ilmastosopimus Kioton sopimuksen jälkeiselle ajalle. Poznanin 2 viikon kokouksen tulos oli vaatimaton eli Kööpenhaminan kokouksen valmistelujen aikataulun saatii tarkennuksia. Kahden viikon duuniksi se on vaatimatonta.

Sitten luonto.

Vuosi oli La Niña-ilmiöstä huolimatta mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon kuuluva. Pohjoisnavan jääpeitteen laajuus kesällä oli toiseksi pienin, mutta samaan aikaan jääpeitteen paksuus on huvennut. Myös Etelänapa on uusien tutkimusten mukaan lämmennyt viimeisten 50 vuoden aikana merkittävästi.

Kuluvasta vuosikymmenestä on tulossa kaikkien aikojen lämpimin.

Maailman vuoristojen jäätiköt sulavat silmissä esimerkiksi Himalajalla, Andeilla ja Alpeilla. Näillä jäätiköillä on hyvin suuri merkitys alueiden energia- ja vesihuollolle. Ikirouta Siperiassa ja ikijää meren pohjassa ovat sulmassa vapauttaen ilmakehään metaania.

Tronadojen määrä kasvussa ja sään ääri-ilmiöt lisääntymässä. Vuoden lukemat ovat niinikään tilastojen kärkipäässä.

Eli.

Vaikka yksi vuosi ei ilmaston osalta merkitse suuria, niin silti kokonaisuuden suunta osoittaa kohti pätsiä. Jotakuinkin kaikki mittarit näyttävät jälleen synkemmältä.

Samaan aikaan politiikka tai talous ei saa aikaiseksi mitään merkittävää muutosta kehityksen suuntaan. Todellista tahtotilaa ei ole.

Mitään syytä poliitikkojen olantapuutteluun ei ole, vaikka vuoden mittaa rakennetut paketit ovatkin tyhjää parempi asia.

Uhka ja riski ovat yksinkertaisesti niin suuria, että teot eivät ole järkevässä suhteessa siihen.

Ainakin yksi myönteinen asia vuoteen kuitenkin mahtuu, eikä se tule Euroopasta.

Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi valittiin Barack Obama, jonka alustavat linjaukset ja henkilövalinnat osoittavat hänen olevan tosissaan ilmastoasioissa.

Obama valitsi esimerkiksi energiaministeriksi nobel-palkitun fyysikon Steven Chun, tieteelliseksi neuvoantajaksi fyysikko John Holdrenin ja työministeriksi Hilda Soliksen. Chu ja Holdren ovat tunnettuja ilmastonmuutosasioista ja Solis on ajanut vihreiden työpaikkojen luomista Yhdysvaltoihin. Valinnat ovat tahtotilan osoituksia.

Poliittisesta tahtotilasta kertokoon seuraava video, joka on linkitetty Vaiheseen aikaisemminkin. Videon viesti on toiveita herättävä, joten se on syytä katsoa uudelleen:


Vuoden sitaatti olkoon tämä:

"Now is the time to confront this challenge once and for all. Delay is no longer an option. Denial is no longer an acceptable response. The stakes are too high. The consequences, too serious."
Tuleva vuosi 2009 voi olla ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta ratkaiseva. Mikäli päätökset ja teot epäonnistuvat tulevana vuonna, meillä ei välttämättä ole enää mitään mahdollisuutta estää asioiden kehittymistä katastrofaaliselle tasolle.

* * *

Meillä on kuitenkin vielä mahdollisuus. Meillä on vielä yksi mahdollisuus. Meillä on vain yksi mahdollisuus.

Meillä on vain yksi maapallo.

Tulevaisuus alkaa nyt.

PS. Ajatuksia Ensimmäisestä Maailmasta kertoo hyviä uutisia.

torstaina, joulukuuta 18, 2008

Yritysblogit

Tutkimusyritys Forrester on tutkinut (PDF, 371 kB) mihin kanavaan kuluttajat luottavat yritysviestinnässä.

Listan viimeiseksi jäi yritysblogit, joihin luottaa kyselytutkimuksessa vain 16 % vastaajista. Eniten luottamusta keräsivät sähköposti vastaanottajan tuntemalta henkilöltä (77 %), kuluttajien tuotearviot ja arvostelut (60 %), portaalit ja hakukoneet (50 %), keltaiset sivut (ei verkossa) (48 %), painettu sanomalehti (46 %) sekä vastaanottajan tunteman henkilön toimittama sosiaalisen median saitti (43 %).

Yritysblogien luottamuksen surkeutta osoittaa se, että vastaajat, jotka luottavat niihin, luottavat myös jotakuinkin kaikkiin muihinkin kanaviin.

Forrester pohtii, pitäisikö yritysten luovuttaa blogistrategioidensa kanssa ja vastaa että ei.

Sen sijaan yritysten pitäisi olla blogiensa kanssa strategisempia. Jos yritysblogit esittelevät vain yrityksen tuotteita, blogit eivät ole vaivan arvoisia. Blogeissa sen sijaan on yritykselle järkeä Forresterin mielestä, mikäli niitä käytetään johtajuuden osoittamiseen.

Aivan. Juuri niin.

Pelkästään tuotteita esittelevä blogi on blogin idean väärinkäyttöä (tuote-esittelyt voi helpommin hoitaa jossain www-sivustolla tai vaikka verkkokaupassa). Jos blogeilla haluaa saada jotakin aikaiseksi niitä täytyy käyttää vuorovaikutteisesti ja blogin pitää antaa käyttäjälleen enemmän kuin pelkkä tuoteinformaatio antaa.

Kun tuota luotettavuuslistaa katsoo, niin huomaa miksi sosiaalinen media on niin suosittua kuin on ja miksi sen itse asiassa pitäisi olla ajassaan elävälle organisaatiolle oikein käytettynä tärkeä asia.

"Oikein käytettynä" tarkoittaa sitä, että kuluttaja, käyttäjä, verkoston jäsen on se draiveri, joka ohjaa valinnoillaan toimintaa. Hän ei ole pelkän markkinointi- tai massaviestinnän objekti, vaan omaehtoinen toimija.

(via Sektori)

keskiviikkona, joulukuuta 17, 2008

Lämpenee ja sulaa

Vuosi 2008 ei ollut kaikkien aikojen lämpimin vuosi, vaan viilein vuosi tällä vuosikymmenellä. Silti kyseessä on 10. lämpimin vuosi sen jälkeen kun mittaukset aloitettiin vuonna 1850.

World Meteorological Organization (WMO) kertoo, että keskimääräinen meren ja maanpinnan ilman lämpötila joulukuun 2007 ja marraskuun 2008 välillä oli 14,3 °C. Se on 0,3 °C vuosien 1961-1990 vuotuista keskiarvoa lämpimämpää. Lämpimin vuosi on ollut 1998, jolloin keskimääräinen lämpötila oli 14,5 °C.

Climate Feedback arvioi, että vuoden viileyttä selittää Tyynen valtameren La Niña-ilmiö, joka alkoi tänä vuonna. Samaa sanoo myös Suomen ilmatieteen laitoksen johtaja Mikko Alestalo. Vaikka kulunut vuosi oli viileämpi kuin viime vuodet, silti se mahtui kymmenen lämpimimmän joukkoon.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Climate Progress huomauttaa NASAn Goddard Institute of Space Studiesin mittauksiin nojaten, että vuoden mittaan lämpeneminen on koetellut pahinta mahdollista aluetta eli Siperian tundraa.

Näin siksi, että Siperian tundran sulaminen tarkoittaa myös siellä olevan ikiroudan sulamista ja juuri ikirouta sitoo valtavia määriä kasvihuonekaasuja.

Eikä vielä tässäkään koko stoori eli yhdysvaltalaisen NOAA:n raportin mukaan päättynyt marraskuu oli kaikkien aikojen neljänneksi lämpimin kuukausi.

Jotta tähän stooriin saadaan sitten oikeat katastrofin ainekset, niin kuluva vuosi on ollut toiseksi tornadorikkain Yhdysvalloissa mittausten aloittamisen jälkeen eli vuoden 1953 jälkeen. Ilmastonmuutoksen myötä myös sään ääri-ilmiöt lisääntyvät.

Mitä lämpeneminen sitten tarkoittaa? United States Geological Survey sanoo, että meren pinnan nouseminen todennäköisesti ylittää selvästi hallitusten välisen ilmastopaneeli IPCC:n arviot ja uhkaa nousta 0,8 - 2,0 metriä vuoteen 2100 mennessä. Samaan aikaan esimerkiksi Australiaa uhkaa pysyvä kuivuus.

* * *

Edellä esitettyjen linkkien takana on pelottavia kaavioita.

On vaikea ymmärtää, että päättäjissämmekin on niitä, jotka eivät suhtaudu asiaan yhä edelleenkään sillä vakavuudella, mitä asia todella vaatisi.

Poliittista moraalia

Perussuomalaisten Timo Soini on kertonut harkitsevansa EU-vaaleihin osallistumista. Mikäli hän tulisi valituksia, hän ei kuitenkaan ottaisi paikkaa vastaan. Ideassa on kyse HS:n mukaan siitä, että
Soini haluaa arvostella tapaa, jolla EU:n Lissabonin sopimusta yritetään saada voimaan.

Irlanti kun ensin hylkäsi sopimuksen ja nyt EU:n muutettua hieman kuvioita, irlantilaiset järjestävät uuden kansanäänestyksen.

Oikeusoppineet ovat kyselleet Soinin poliittisen moraalin perään sillä vaaleihin osallistutaan siksi, että tullaan valituksi.

Populistina itse itseäänkin tituleerannut Soini sanoi HS:lle, ettei tällaisella ehdokkudella tyylipisteitä kerättäisi, mutta hänen ajatuksensa olisi havainnollistaa, ettei niin tee EU:kaan.

Eli. Jos EU toimii moraalittomasti politiikassaan, niin se antaisi Soinille myös saman oikeuden?

Tämä ajatus ei toimi, sillä jos yksi esimerkiksi rikkoo lakia, niin se ei anna kenellekään toiselle oikeutta tehdä sitä.

Jos toimisimme kaikki tuolla logiikalla, maassa vallitsisi anarkia, sillä käytännössä voisimme valita minkä tahansa toimenpiteen ja perustella sen sillä, miten joku toinen tai jokin instituutio on joskus toiminut.

Poliittisen moraalinkin pitäisi olla moraalia eli toisaalta se on universaalia, mutta myös henkilökohtaista. Yhden maan huonojen päätösten ei pitäisi antaa oikeutta toisille tehdä muualla moraalittomia päätöksiä.

Kokonaan toinen asia on se, toimiko EU tyylittömästi Irlannin ja Lissabonin sopimuksen suhteen. Kenties, mutta Irlannin uudet vaalit mahdollistavassa päätöksessä on silti kyse EU:n jäsenmaiden päätöksestä, ei esimerkiksi Euroopan komission tai parlamentin kollektiivisesta päätöksestä. Ja Irlanti itse päättää omista vaaleistaan, ei EU.

Tyylikästä Lissabonin sopimuksen käsittely ei aina ole ollut, mutta siitä nyt vaan ei voi johtaa oikeutusta ihan minkälaiselle teolle takaisin. Suomalaiset äänestäjät eivät ole vastuussa Irlannin päätöksistä mitenkään.

tiistaina, joulukuuta 16, 2008

(Mikro)blogismista

Kuuntelinpa tuossa eilen mielenkiintoisen Sula Pinta-podcastin mikrobloggaamisesta. Samassa vaiheessa on (mikro)blogistanissa käyty keskustelua siitä mitä tapautuu Jaikulle ja minne suomalaiset käyttäjät sieltä lähtevät.

Jaikun ongelmaksi on koettu se, että palvelu tökkii, se ei uusiudu, sitä ei voi päivittää tekstareilla ja niin päin pois. Tällaisissa palveluissa nuo argumentit ovat hyvinkin perusteltuja. Jos joku palvelu, kuten vaikkapa Twitter, uusiutuu tasaisesti tai jatkuvasti ja ottaa käyttäjät huomioon, se on varma voittaja palveluiden välisessä kisassa.

Käyttäjät valitsevat ja ratkaisevat, se on netin pelin henki ja elämä.

Vaiheinen on ollut passiivisesti sekä Jaikussa, että Twitterissä jo pitempään, mutta juuri jokin aina sitten aktiivisuus Jaikussa nousi uudelle tasolle, kun tuohon sivupalkkiin tuli nostettua oma pieni ikkunansa Jaikun #Vaiheinen-kanavaa varten.

Miksi moinen? Siksi, että se toimii kuin pikainen bloggaus itse Jaikussa, mutta sen feedistä saa myös eräänlaisen äläyksen tuohon blogin kylkeen. Lähtökohtaisesti se kanava esiintyä Vaiheisen sivuilla on käytössä kenelle tahansa Jaikun käyttäjälle.

Olennainen asia on sekin, että Jaikun käyttö älypuhelimella on helppoa, nopeaa ja viehkeää. Jälkimmäisintä siksi, että 140 merkkiin täytyy kiteyttää ajatus ja mikä sen hauskempaa ajanvietettä julkisessa kulkuneuvossa matkaa taittaessa.

Ymmärrän, mutta en pitäisi kovinkaan kriittisenä sitä, että Jaikua ei voi päivittää tekstiviestillä (SMS). Tekstiviesti tällaisissa palveluissa on vahvasti auringonlaskun tekniikka. Kenties joskus hyödyllinen, mutta varsin harvoin.

Twitteristä tuli jokin aika sitten poimittua #poznan-haku Poznanin ilmastokokouksen osallistujien omista mikrobloggauksista. Se toimi ihan hyvin ja sitä kautta sai myös virikkeitä itse kokouksen annista suoraan paikan päältä. Nyt kun kokous on ohi, tuo feedi varmaan tulee poistettua tuosta sivupalkista jonkin ajan päästä.

Mitä sitten tulevaisuudessa? Vaiheinen ei rynni nyt Jaikusta Twitteriin tai takaisin, vaan pitää nykyiset asemansa. Ehkä se on konservatiivista, mutta käytännöllistä.

Mikäli aika antaa periksi tai tilanne sen sallii, niin läsnäolo niin Jaikun kuin Twitterinkin kanavilla voi lisääntyä. Yksi käyttötarkoitus kuitenkin molemmille palveluille on se, että niistä saa Vaiheiseen ajankohtaista syötettä. Vaiheinen on siis myös syötteiden alusta itsessään.

Jos mikrobloggaus kiinnostaa, niin Jaikun ja Twitterin lisäksi on myös muita vastaavia palveluita, kukin hieman omalla konseptillaan (vinkit poimittu Sula Pinta-podcastista):

Nokia viNe on matkapuhelinkäyttöön ajateltu Nokian palvelu, joka ei oikein täytä sitä hyvettä, että kunnon palvelu ei ota kantaa päätelaitteeseen. Pownce on mikrobloggausalusta, joka on jo suljettu.

Mitkä näistä jäävät pitemmän päälle henkiin ja mitkä eivät, se riippuu loppujen lopuksi käyttäjistä ja siis myös siitä, miten hyvin palvelun tuottajat ymmärtävät ottaa palvelun käyttäjät huomioon ja kehittävät palveluaan. Niin yksinkertaista se on.

Mistä sitten suuri mikrobloggauskohu lähti liikkeelle? Se lähti liikkeelle Kari Haakanan ilmoitettua siirtyvänsä Jaikusta Twitteriin otsikolla "Moikka, Jaiku".

Sen jälkeen sitten blogosfääri on selvitellyt tilannetta suunnasta jos toisesta:

Point of no return ohitettu?

Ilmaston lämpeneminen pohjoisilla napa-alueilla on voimakkaampaaa kuin muualla. Asiaa on ennustettu jo jonkin aikaa, mutta nyt tutkijat ovat saaneet asiasta suoria todisteita, kertoo The Independent.

Yhdysvaltalaisen US National Snow and Ice Data Centre (NSIDC)-tutkimuslaitoksen ilmastotutkijat ovat havainneet, että arktisen alueen ilman lämpötilat ovat syksyllä olleen korkeammat kuin pitäisi normaalisti olla. Syy tähän on lisääntynyt jääpeitteen sulaminen kesällä ja sen aiheuttama lämmön lisääntyminen alueella.

Tutkijat eivät odottaneet näkevänsä tätä arktiseksi vahvistukseksi (Arctic amplification) kutsuttua ilmiötä vielä 10 - 15 vuoteen. Löydökset vahvistavat myös huolta siitä, että pohjoisilla napa-alueilla on jo ohitettu raja, jonka jälkeen koko jääpeitteen sulamista ei voida enää välttää ja jonka jälkeen paluuta entiseen ei enää ole.

Tietokonemallit ovat ennustaneet arktisen alueen jää peitteen sulavan kokonaan noin vuonna kesällä 2070, mutta monet tutkijat uskovat, että ensimmäinen jäätön kesä Pohjoisnavalla nähdään selvästi aikaisemmin, kenties jo 20 seuraavan vuoden sisällä.

Climate Progress-blogin Joe Romm yrittää lyödä vetoa siitä, että Pohjoisnapa on jäätön jo vuonna 2020.

* * *

Vaiheinen ei osallistu tähän vetoon.

maanantaina, joulukuuta 15, 2008

Pelailu alkamassa?

Australia ilmoitti pari päivää Poznanin ilmastokokouksen jälkeen omista päästövähennystavoitteistaan. Australia asetti tavoitteen niinkin alas kuin 5 % päästövähennykset vuoteen 2020 mennessä.

Tavoitteen asettelu ei kuitenkaan ole täsmällinen, sillä pääministeri Kevin Ruddin mukaan vähennysten yläraja on 15 %. EU teki omassa ilmastopaketissaan päätöksen vähentää päästöjä muodollisesti 20 % vuoteen 2020 mennessä.

Ympäristöjärjestöt ovat vaatineet vähintään 25 %:n vähennyksiä ja Australian päätöstä onkin kritisoitu rajusti.

Simon Billett kirjoittaa Climatico-blogissa
aiheesta ja arvioi Australian ilmoitusta toisaalta poliittisten paineiden kautta, mutta myös peliteoreettisena avauksena. Kyse on siis siitä, että pyrittäisiin optimoimaan päästötavoitteiden asettelua eri toimijoiden suhteen.

Päästövähennyksistä olisi tällaisen peliajatuksen mukaan tulossa eräänlaista huutokauppaa, jossa eri maat ilmoittelevat omia prosenttejaan ja pyrkivät siis minimoimaan omat päästövähennyksensä lopullisissa neuvotteluissa, joissa sovitaan yhteinen taso.

Tällainen lähtökohta on jo irti luonnontieteestä ja todellisista tarpeista. Pelaaminen prosenteilla johtaa johonkin kompromissiin, jolla ei lopultakaan saavuteta niitä tavoitteita, jotka itse katastrofin estämiseksi tarvitaan.

Tavoitehan on siis rajoittaa lämpötilan nousu 2 °C:een, eikä se ole mistään poliittisesta pelistä peräisin oleva lukema.

Murheita

Ay-liikkeen ennakkoon siunaamasta Lex Nokiasta eli sähköisen viestinnän tietosuojalain muutoksesta on tulossa murheita. Näin arvelee Tietoalan toimihenkilöt ry:n puheenjohtaja Jouko Malinen.

Malisen mukaan esimerkiksi luottamusmiehen ja ammattiyhdistyksen välinen sähköpostiliikenne voi työnantajan mielestä olla seurattavaa teollisuusvakoilua sillä it-alan ammattilaisten järjestöjen hallituksissa istuu keskenään kilpailevissa yrityksissä työskenteleviä henkilöitä.

Lex Nokia sekin näyttäytyy tietoyhteiskuntahankkeena, jota vastaan kovinta kritiikkiä esittävät alan ammattilaiset sekä kansalaisoikeuksista huolestuneet tahot. Lakia ajetaan eteenpäin puhtaasti taloudellisilla intresseillä, vaikka näyttö niiden puolesta puuttuu.

Mitähän päättäjät sanoisivat siitä, että vastaavalla tavalla heidän poliittisia oikeuksia haluttaisiin kontrolloida tai valvoa?

sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008

Bushin perintö?

Nyt kun vuoden ilmastokokoukset on pidetty ja Yhdysvalloissa on valta vaihtumassa, etsitään suurennuslasin kanssa myös niitä tekoja, jotka George w. Bushin hallinto on saanut aikaiseksi.

Ansiot kuvataan joko tyhjäksi sivuksi tai sitten kohteliaasti viittaamalla siihen, että aikaa on tuhlattu. Pahimmat ilmastoänkyrät kiittelevät, mutta Bushin perintöä kuvataan myös suoraan sanalla häpeällinen.

Absurdein kommentti menneisiin asioihin on kuultu suoraan Yhdysvaltojen Poznanin neuvotteluryhmästä.

Yhdysvaltojen neuvotteluryhmältä kysyttiin:"Jos nyt katsotte taaksepäin muutamia vuosia, olisiko jotain mitä tekisitte toisin tai olisiko jotain minkä olisitte toivoneet tapahtuneen, mutta mitä ei tapahtunutkaan?"

Bushin ympäristöneuvonantaja James Connaughton otti syyttävän sormensa ja osoitti sillä Venäjää!

Connaughtonin mukaan ilmastoasioissa on menetetty vuosia siksi, että Venäjä viivytteli Kioton sopimusta koskevien päätöstensä kanssa:

"I wish first that Russia had made its mind up sooner as to whether it was going to join Kyoto or not. I think we lost a couple of years of work while that decision was being made. It almost didn’t matter which way they came out but we lost a couple years until it was decided whether Kyoto would go forward or not. As soon as it was decided that Kyoto would go forward then countries began to face up to the reality of what they needed to do at the national level to work toward meeting those commitments".
Ehkä tuo kertoo kaiken maailman suurimman talousalueen ja toiseksi suurimman kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajan vastuunpakoilusta Bushin hallinnon aikakaudella. Ehkä tuo kertoo ylipäätänsä siitä moraalisesta tasosta, jolla ilmastoasioissa on viime vuosina edetty.

Kaikki yrittävät paeta toinen toistensa selän taakse.

Venäjä ei ole syytön ilmastoasioissa, kuten mikään muukaan teollistunut maa, mutta Bushin hallinnolla ei ole oikeasti varaa syyttää viivyttelystä ketään muuta kuin itseään. Se itse on ollut asioiden edistämisen pahin este.

Roskaa

EU:n huippukokouksen ilmastopaketin ja Poznanin ilmastokokouksen jälkeen poliitikoilla on aika katsoa peiliin ja kysyä itseltään "mitähän tuli tehtyä?"

Kummankin kokouksen anti oli siis vähintäänkin laiha ja eteenpäin ei päästy. Kaksi merkittävää mahdollisuutta on menetetty ja paineet seuraaviin vain kasvavat. Paineiden myötä myös riskialttius uusiin pahoihin epäonnistumisiin kasvaa.

Olemme matkalla kohti tilannetta, jossa joudutaan painamaan paniikkinappulaa ja sen seuraukset ovat selvästi rajummat ja kalliimmat kuin määrätietoisen päätöksenteon kautta olisi ollut.

Pelko siitä, että poliitikot ja politiikka luovuttavat koko tilanteen edessä, vain kasvaa. Sen jälkeen annetaan vain mennä. Se ei ole enää taloudellinen kysymys, vaan moraalinen.

Siinä ei oikeasti ole mitään ylpeilyn aihetta, että esimerkiksi Suomessa eräät leuhkivat EU:n ilmastopaketin käsittelyssä saavutetuilla tavoitteilla. Ne tavoitteet kun tukevat pelkästään nykyistä menoa ja ilmastopäästöjen kasvua.

EU:n (ja samassa paketissa Suomen) menettelyä voi kutsua häpeälliseksi.

Sampsa on koonnut selkeän ja näkemyksellisen paketin aiheesta otsikolla "Suomen ilmastopolitiikka on roskaa".

Some day classic: Free Bird

Jotkut artistit ovat omien tyylilajiensa ikoneja ja jotkut vain soveltavat tyylinsä ideaa. Seuraava yhtye kuuluu ikoneihin.


Southern rockin ikoni Lynyrd Skynyrd julkaisi biisinsä Free Bird vuonna 1973. Biisi on yhtyeen yksi merkittävimmistä kappaleista, jolla bändi usein päätti keikkansa. Biisi nousi singlenä Billboardin listalla sijaluvulle 19. Biisi tunnetaan myös avausfraasistaan "If I leave here tomorrow would you still remember me?".

Free Bird ei ehkä ole Lynyrd Skynyrdin tunnetuin biisi, sillä bändi teki myös sellaisen klassikon kuin Sweet Home Alabama.

Free Bird löytyy yhtyeen ensialbumilta nimeltään (pronounced 'lĕh-'nérd 'skin-'nérd). Biisin tekijöiksi on merkitty yhtyeen kitaristi Allen Collins ja laulaja Ronnie Van Zant.

Lynyrd Skynyrdin historia juontaa juurensa aina vuoteen 1964 asti, mutta yhtyeen huippusuosio sijoittuu vuosien 1973-1977 välille. Yhtyeen taival katkesi 20.10. 1977 kun yhtyettä kuljettanut Convair 240-lentokone syöksyi polttoaineen loputtua soiseen metsään Mississippin Gillsburgissa. Onnettomuudessa kuolivat laulaja Ronnie Van Zant, kitaristi Steve Gaines, hänen siskonsa Cassie Gaines, kiertuemanageri Dean Kilpatrick ja koneen molemmat lentäjä. Muut yhtyeen jäsenet saivat vakavia vammoja.

Yhtyeen jäljelle jääneet jäsenet kasasivat bändin uudestaan vuonna 1987 ja laulajaksi tuli Ronnie Van Zantin pikkuveli Johnny Van Zant. Johnny kieltäytyi pitkään laulamasta Free Bird-biisiä keikkojen päätteeksi, se tehtävä jäi yleisölle.

Lähteitä ja linkkejä:

Video on kuvattu vuonna 1974 Saksassa. Videon lähde: Dailymotion

lauantaina, joulukuuta 13, 2008

Pettymyksiä

Päättyvän viikon ilmastokokoukset olivat siis pettymys. Sekä EU:n ilmasto- ja energiapaketti, että Poznanin ilmastokokous olivat pettymys.

Kuten ympäristöjärjestöt totesivat EU luopui ilmastopolitiikan johtajuudesta vesittämällä palkettinsa. Se ei ole nykytilanteessa erityinen selitys, että EU sitoutuu 20 % päästövähennyksiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on ilmeisesti alimitoitettu ja sen toteutusmekanismit tekevät 20 %:n tavoitteesta näennäisen.

Keskeinen kritiikki kohdistuu siihen, että suurelle osalle teollisuudesta jaellaan päästöoikeudet ilmaiseksi ja oikeus hoitaa suurin osa päästörajoituksista kehitysmaissa toteutettavilla toimilla. Siis todelliset päästövähennykset EU-alueella jäävät todellisuudessa selvästi alle julistetun tavoitteen.

Entäpä Poznan? Kahden viikon kokouksen tulos oli siinä, että Kööpenhaminan kokouksen valmisteluaikataulu tarkentui. Kaksi viikkoa ja mitään muuta ei käytännössä saatu aikaiseksi!

Kyse sekä EU:ssa, että Poznanissa oli siis lähinnä näpertelystä. Näpertelyllä itse asiasta ei tule nyt enää yhtään mitään.

En tiedä miten poliitikot, jotka tätä vesittämistä ovat nyt harjoittaneet oikein urakalla, voivat katsoa itseään peilistä ja todeta olleensa moraalisesti oikealla asialla tulevien sukupolvien puolesta.

Nyt kaikkien katse kääntyy kohti Yhdysvaltoja ja Barack Obamaa, jolta ilmeisesti odotetaan ihmeitä. Niiden tekeminen Kööpenhaminaan mennessä on vaikeaa ellei mahdotonta.

Ilmeisesti vain kansalaisyhteiskunta saattaa pelastaa maapallon odotettavissa olevalta katastrofilta. Se ei tarkoita mitään anarkiaa, vaan yksinkertaisesti valintoja. Kulutusvalintoja sen puolesta, että teollisuuden on pakko muuttaa vastoin poliitikkojen luuloja toimintatapaansa. Se tarkoittaisi myös konkursseja pahimmin saastuttavilla aloilla tai yrityksissä. Konkursseja ansiosta.

Maltillisen muutoksen kello tikittää jo viimeisiä sekuntejaan ja sen jälkeen ei ole enää helliä keinoja jäljellä. Kuluttajien valinnat kun ovat loppujen lopuksi vahvin ase tuotannollistaloudellisen järjestelmän moraalin muutoksessa.


Nyrjähdyksiä #41

Digitoday kertoo, että Venäjän patenttiviraston mukaan ;-) -hymiö on nyt venäläisen Superfone-yhtiön johtajan Oleg Teterinin omaisuutta.

Hän kertoo, että hymiötä saa yhä käyttää henkilökohtaisessa viestinnässä ja ettei hän haasta tässä tapaksessa ketään oikeuteen. Olen huojentunut.

Kaupalliseen tarkoitukseen hymiötä saa kuulemma käyttää, jos maksaa lisenssin. Teterini sanoo, että myös hymiöt :-) ja ;) ja :) ovat niin lähellä hänen omistamaansa tuotemerkkiä, että myös niiden käyttö vaatii yrityksiltä lisenssimaksuja.

Tämä nyt ei ole ensimmäinen kerta kun joku yrittää lisensoida näitä merkkejä itselleen. Tuskin viimeinenkään.

Pitäisiköhän perustaa joku pikkukonttori Venäjälle ja rekisteröidä piste? Sen jälkeen ryhtyisin vaatimaan lisenssimaksuja kaikilta sellaisilta, jotka käyttävät pistettä väärin tai pahoihin tarkoituksiin.

Italia, Puola, Saksa... ja Suomi

Päivän sitaatti:

Suomi on ollut Italian, Puolan ja Saksan ohella keskeisessä asemassa murentamassa EU:n kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Meidänkin maamme on aika ryhdistäytyä, jotta Kööpenhaminassa saadaan aikaiseksi ilmastosopimus, joka antaa tuleville sukupolville vielä toivoa”,
- Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.
Ihanaa leijonat, ihanaa... köh, köh...

Vastarinta on hyödytöntä

Keskustelu siitä mikä osuus ilmastonmuutoksesta on ihmisen aikaansaamaa ja mikä taas ei, on jatkunut kaiken aikaa. Auringon merkitystä ilmastonmuutokselle on käytetty tarvittavan päätöksenteon vetkuttelussa hyväksi sitäkin.

Tutkija Anja Eichler sveitsiläisestä Paul Scherrer Institutesta sanoo Climate Progress-blogin Joe Rommille tekemästään tutkimuksesta, että ennen vuotta 1850 auringon aktiivisuuden ja Maan lämpötilan välillä on ollut vahva korrelaatio. Teollistumisen kaudella tuo korrelaatio ei ole enää merkitsevä. Sen sijaan hiilidioksidin määrä korreloi merkitsevästi lämpötilan kanssa.

Kyse on siis siitä, että on olemassa luontainen Auringon aiheuttama Maan lämpötilan muutosten sarja, mutta ihminen on ottanut kehityksen omiin käsiinsä ja pistänyt Maan lämpenemään päästämällä hiilidioksidia ilmaan. Näin ollen Auringon merkitys ilmastonmuutokselle ei ole enää ohjaava tekijä.

Saman kaltaisiin tuloksiin on päädytty myös esimerkiksi The Naval Research Laboratoryn ja NASAn tutkimuksissa.

Olennainen näkökulma on sekin, että Maan lämpötilat eivät heittelehdi sattumanvaraisesti, vaan siitä syystä, että jokin voima pakottaa siihen.

* * *

Selitysten aika on ohi. On selvää, että ihmiskunnalla ei ole muita teitä kuin kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen ja vieläpä voimakas rajoittaminen. Vaihtoehto on ilmeisesti globaali ympäristökatastrofi.

Vaikka puolet ilmaston lämpenemisestä olisikin Auringon toiminnasta johtuvaa ja puolet ihmisen aikaansaannosta, kuten on väitetty, ihmiskunnalla ei edelleenkään ole muita vaihtoehtoja kuin käydä kasvihuonekaasupäästöjen kimppuun. Auringon aktiviteeteille emme voi yhtään mitään ja se 50 % vaikutuksesta tapahtuisi joka tapauksessa.

Tietenkin keskustelu on paikallaan ja asioiden kyseenalaistaminen on tieteessä tärkeää. Nyt kuitenkin tilanne on niin selvä, ettei ole enää mitään tarvetta vetkutella, vaan ryhtyä toimiin. Se, että tieteessä ollaan aina erimielisiä, ei saa enää viivyttää tarvittavaa päätöksentekoa.

Barack Obamaa lainaten:

“The science is beyond dispute… Delay is no longer an option. Denial is no longer an acceptable response.”
Vastarinta on hyödytöntä, ryhdytään toimeen. Pelastetaan pallo.

(Kuvassa Maa Apollo 8:n miehistön jäsenen Bill Andersin kuvaamana jouluaattona 1968. Alkuperäinen kuva: NASA. Kuvan lähde: Wikimedia commons).

Urkintalaki etenee

Lex Nokia eli urkintlaki eli sähköisen viestinnän tietosuojalain muutos etenee.

Laki mennee kaiketikin eduskunnassa läpi, systeemi toimii siten. Paljon puhetta asiaan mahtuu, mutta kenties ainoa todellinen mahdollisuus pysäyttää prosessi on se, että tasavallan Presidentti jättää allekirjoittamatta kyseisen lain.

Ja sekin on vain hetkellinen viivytys, jos edes sekään realistinen ajatus.

Demokratia toimii näin. Aina se ei tee viisaita päätöksiä, vaan antaa joillekin oikeuksia, joita järjen mukaan ei pitäisi.

perjantaina, joulukuuta 12, 2008

Pikalyysi

Jos nyt viime päivien ilmastokokouksien sadosta jotain haluaa sanoa, niin yhdellä sanalla sanoen koko asia on tässä: "tuhlausta".

Pikaisen analyysin perusteella sekä EU:n huippukokous vesitettyine tavoitteineen että Poznanin ilastokokousovat olleet ajan tuhlausta. Mistään olennaisesta ei ole päätetty, vaikka EU onkin ilmastopaketistaan päättänyt.

EU:n ilmastopaketin efektiivinen vaikutus näyttää olevan kerrassaan naurettavat 4 prosenttia, kun tarpeellinen määrä on jossain 25-40 %:n välillä.

Prosenttien ero kertoo kaiken meidän nykyisten poliittisten päättäjiemme todellisesta vastuun kantamisesta ja lässytyksestä paremman tulevisuuden puolesta. Ainoa positiivinen asia on se, että madaatti valmisteluille kohti Kööpenhaminaa on annettu.

Koska valtamediaa ei juuri näytä kiinnostavan viime päivien massiivisten kokousten surkeat lopputulokset pitää asiat selvittää kansalaismedian välinein:

Niin. Pozanin prosessi osoitti viimeistään kansalaismediat tai suoran viestinnän voiman. Valtamediaa ainakaan Suomessa koko prosessi ja varsinkaan sen kompurointi ei kiinnostanut ensinkään.

Media kohteliaasti nyökyttelee virallisten lausuntojen perässä, kun samaan aikaan todellisuus on karmivaa velttoilua maapallon kohtalonhetkien lähestyessä.

Miksi kukaan enää viitsii edes tilata harhaanjohtavaa lehdistöä tai maksaa tv-maksuja? Miksi?

torstaina, joulukuuta 11, 2008

Puheita, puheita ja paniikkinappula

EU:n huippukokouksessa ja YK:n ilmastokokouksessa Puolan Poznanissa ovat olleet puheita ja paketteja puolillaan.

Poznanissa ministerit ovat pitäneet puheitaan ilman sen suurempaa konkretiaa. toiminnan kiireellisyyttä korostetaan, mutta mitään valmista ei ole tiettävästi esitetty.

Suomen puheenvuorossa ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) sanoi, että teollisuusmailla on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, mutta myös kehitysmaiden on osallistuttava päästövähennystalkoisiin. Lisäksi hän korosti SLL:n ilmastoblogin mukaan sitä, että talouskriisi ei saa vaikuttaa ilmastopolitiikkaan heikentävästi. Suomi ei kuitenkaan esittänyt mitään konkreettista.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon vaati Yhdysvaltoja ja Euroopan unionia kantamaan vastuunsa ilmastopolitiikan johtajina.

Poliittisella tasolla näyttää yhä selvemmältä, että muutosta ei saada ilman, että USA:ssa tapahtuu vallanvaihdos ja Barack Obama astuu remmiin. Esimerkiksi ennen edistyksellisenä tunnettu Saksa näyttää osoittautuneen Poznanissa pettymykseksi. Edistyminen on ollut sen verran hidasta, että kokous on epäonnistumassa tulevan Kööpenhaminan kokouksen tuloksellisuuden varmistamisessa.

Yksi ongelma Poznanissa näyttää olevan se, että tieteellisessä mielessä konsensus nojaa vanhoihin, vuosina 2000 - 2005 tehtyihin tutkimuksiin ja niistä vedettyihin johtopäätöksiin. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja uusia selvästi huolestuttavampia uutisia on raportoitu.

Yhdysvaltalainen senaattori, joka toimii Obaman "silminä ja korvina" Poznanissa, John Kerry onkin ehdottanut, että heti vuoden 2009 alussa IPCC tekisi hätäarviot uusimmista tieteellisistä vuoden 2005 jälkeen julkaistuista tuloksista. Valmista olisi syytä saada kesäkuun loppuun mennessä, jotta sillä olisi Kööpenhaminaa varten merkitystä.

On siis aika painaa paniikkinappulaa.

* * *

Toinen ilmastoaiheinen kokous on sitten EU:n huippukokous, jossa vesitetään ilmastopakettia, jotta se saataisiin aikaiseksi.

Perusajatus on se, että ilmasto- ja energiapaketissa EU-maat lupaavat vähentää hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia ja lisätä uusiutuvan energian määrä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Mutta. Päästökaupan osalta riidellään siitä, mikä osa sen tuottamista tuloista korvamerkitään ilmastotekoihin ja paljonko tuloista annetaan unionin uusille jäsenmaille.

Uudet jäsenmaat, kuten Puola, vaativat myös lisää päästöoikeuksia.

Tätäkin haitallisempi vesitys on menossa siinä, mitkä teollisuuden alat saavat päästöoikeudet ilmaiseksi. Tällä pyritään estämään nk. hiilivuotoa eli teollisuuden siirtymistä EU:n ulkopuolelle. Tätä ajavat erityisesti EU:n vanhan jäsenmaat kuten Suomi metsäteollisuutensa kanssa. Ilmaisten päätsöoikeuksien piiriin on tulossa yli puolet unionin teollisuudesta.

Koko puhde näyttää menevän siis siihen suuntaan, että jo valmiiksi kunnianhimotonta ja riittämätöntä tavoitetta vesitetään ja toisaalta samalla kun teollisuus pääsee velvoitteistaan, niitä on jonkun muun kannettava.

Sellaista kuin "joku muu" tässä urakassa ei tunneta, joten tehtävästä isompi osa jää kansalaisille ja kuluttajille.

Valokuvatorstai: Sanat

Valokuvatorstain 112. haaste on tekstikatkelma:

"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

* * *

Ovatko sanat kuin vangit Platonin luolavertauksessa?

Äänestyksistä johtopäätöksiä?

Oikeusministeriö on havainnut kuntavaalien yhteydessä järjestetyssä sähköisen äänestyksen kokeilussa useita puutteita. Se on kieltämättä ainoa oikea havainto kun yli 200 ääntä jää ikuisiksi ajoiksi leijumaan jonnekin bittien taivaaseen.

Se on myönteistä, että ministeriö ei aio nyt kunnallisvaaleissa surkeasti epäonnistunutta kokeilua enää jatkaa ensi kesän eurovaaleissa.

Oikeusministeriö on selvittänyt sisäisesti asioita ja todennut, että hankkeen kokonaishallinnassa oli puutteita eikä ministeriö panostanut tarpeeksi hankkeen johtamiseen sekä ohjaukseen.

Ministeriö myöntää, että jo sähköisen äänestyksen testauksissa huomattiin, että äänestäjille saattoi jäädä virheellinen käsitys äänestyksen onnistumisesta eikä tätä havaintoa ei kuitenkaan käsitelty ennen äänestyslaitteen käyttöönottoa. Myöskään käytettävyyttä ei arvioitu. Näiden virheiden kohdalla ministeriö ottaa syyn omille niskoilleen.

Vaalien uusiminen kokeilukunnissa eli Vihdissä, Karkkilassa ja Kauniaisissa on oikeuden käsitelyssä.

Oikeusministeriössä pohditaa myös vaaleista vastaavien henkilöiden vaihtamista eurovaaleihin.

On pelkästään hyvä, että oikeusministeriössä tunnustetaan tehdyt virheet. Liika siloittelu ei ole tästä maailmasta enää.

Sitä ei ole perusteltu, miksi esimerkiksi vaaleista vastannut Arto Jääskeläinen pitäisi vaihtaa pois.

Kyse sähköisessä äänestyksessä oli kokeilusta ja Jääskeläisen vaihtaminen vain kertoisi siitä, että ministeriö on valinnut epäonnistuneen teknisen ratkaisun - jonka kanssa siis vaalijohtajalla näyttää olleen ongelmia - tulevaksi ratkaisuksi.

Oikeampi näkökulma olisi se, että jos kerran vaalijohtaja osaa organisoida perinteisiä ja hienosti toimivia vaaleja, niin miksi ihmeessä hänet niistä tehtävistä pois pitäisi vaihtaa?

Siis. Oikea kysymys on se, kuka keksi, että tällaisia sähköisiä vaalikokeiluja pitää tehdä?

Suomiko huippua, tuskinpa vaan

Seuraava ei valitettavasti ole epäisänmaallisuutta, vaan realismia.

Toisin kuin jotkut ilmeisesti Suomessa ajattelevat, Suomi ei tosiaankaan ole edelläkävijä ilmastoasioissa. Itseasiassa Suomi on pudonnut vuodessa sillä ilmastomuutosvertailussa.

Suomi on 57 maan vertailussa sijaluvulla 48. Ilmastotoimien vertailun kärjessä ovat Ruotsi, Saksa ja Ranska. CCPI-mittaus on tehty 57 eniten saastuttavan valtion kesken ja yhdessä ne muodostavat 90 % koko maapallon päästöistä.

Yksi huomio on se, että nyt ei sitten Suomelle enää ilmastolepsuilun selitykseksi kelpaa se, että olemme jossain kylmässä ja pohjoisessa.

Toinen huomio on se, että oikeasti tällaisesta jälkeenjääneisyydestä ja vanhakantaisesta ajattelusta on haittaa koko maallemme ja sen elinkeinopolitiikalle.

Kolmas huomio on se, että jotkut eivät ole vieläkään tajunneet missä mennään. metsäteollisuuden intressit eivät todellakaan ole mikään selitys sille, että olemme vertaistemme joukossa pahnan pohjimmaisia.

keskiviikkona, joulukuuta 10, 2008

Ihmisoikeuksien julistus 60-v

Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus täyttää tänään 60 vuotta.

Julistus hyväksyttiin 48 maan äänestäessä hyväksymisen puolesta Yhdistyneiden kansakuntien 10. joulukuuta 1948 kolmannessa yleiskokouksessa. Julistus ei velvoita valtioita oikeudellisesti, mutta sitä pidetään poliittisesti ja moraalisesti vaikutusvaltaisena asiakirjana, jonka perustalle on solmittu myöhemmin kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia.

Julistuksen lähtökohta ja sanoma ovat tänäkin päivänä yhä ajankohtaisia. Ihmisoikeudet ovat yhtäläisiä ja luovuttamattomia oikeuksia ja näiden oikeuksien tunnustaminen on vapauden, oikeudenmukaisuuden ja rauhan perusta maailmassa. Ihmisoikeudet kuuluvat yhtäläisesti kaikille maailman ihmisille. Kuten ensimmäinen artikla sanoo:"Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan."

Kaikkien maiden moraalinen velvollisuus on huolehtia siitä, että näitä oikeuksia kunnioitetaan. Samalla tuo moraalinen velvollisuus on myös meidän kansalaisten moraalinen velvollisuus. Valtiota kun ei ole olemassa ilman kansalaisiaan.

Valitettavasti näin ei aina käy ja valtiot sortavat myös omia kansalaisiaan. Siksi ihmisoikeudet eivät koskaan ole pelkästään minkään maan "sisäinen asia". Tämä koskee niin suuria kuin pieniä maita, demokratioita ja diktatuureja, lähellä ja kaukana.

Amnesty International järjestää Suomessa tapahtumia 60 vuotiaan julistuksen kunniaksi.

Linkit:

tiistaina, joulukuuta 09, 2008

Poznania pikakelauksella

Puolna Poznanissa pidettävä ilmastokokous näyttää junnaavan paikallaan, kun selkeitä linjanvetoja odotellaan. Jotkut toimivat jarruna tarvittavien päätösten edistämiselle ja jotkut näkevät selvästi, että ilman Yhdysvaltojen vetoapua asiassa ei synny päänavauksia.

Otetaan pikakelaus parilta viime päivältä suoraan kansalaismediasta, kun valtalehdistöä asia ei mitenkään erityisesti näytä ennen ministeritason kokousta kiinnostavan.

briannacc kirjoittaa It’s Getting Hot In Here-blogissa otsikolla "No Rights, No REDD": REDD (Reduced Emissions from Deforestation and Forest Degradation)-aloite on saanut vastaansa Yhdysvallat, Kanadan, Australian ja Uusi Seelannin, aloitteen alkuperäisväestön oikeuksia koskevilta osiltaan.

Poznanissa ja Euroopassa vieraillut Bill Becker kirjoittaa Climate Progress-blogissa siitä, että Yhdysvalloilta ja yhdysvaltalaisilta odotetaan nyt johtopaikan ottamista ilmastopolitiikassa.

Richard Littlemore kirjoittaa Desmogblog.com:ssa
, että vaikka tältä ilmastokokoukselta ei ole suurta muutosta odotettu ja kukaan ei odottanut mitään positiivista amerikkalaisilta tai kanadalaisilta, nyt myös eurooppalaiset ovat perääntymässä, entisestä johtoasemastaan huolimatta.

Chris Tobias kirjoittaa Celsias-blogissa, että sähköyhtiöiden johtajat arvioivat raportissaan, että energiasektorilla on mahdollisuus toimia ilmastonmuutoksen hillinnässä veturina, mutta yritykset eivät voi tehdä sitä yksin. Siihen tarvitaan mukaan myös hallitukset ja osakkeenomistajat.

Leo Stranius kertoo SLL:n ilmastoblogissa, että "Kanada, Australia ja Japani ovat vastustaneet Puolan ilmastokokouksessa viimepäivien aikana Balilla viime joulukuussa sovittuja teollisuusmaiden 25-40 prosentin päästövähennyksiä vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja yrittäneet näin viedä ilmastoneuvotteluita taaksepäin." Ja siitä irtosi näille maille päivän fossiilin vähemmän kunniakas arvonimi.

Ja jotta itse asia ei nyt unohtuisi keneltäkään, niin todetaan vielä Climate Progress-blogista kaaviot ja käppyrät, joiden mukaan ilmaston lämpeneminen on 2000-luvulla kiintynyt entisestään. Lämmin vuosi 2008 on johtamassa siihen, että 2000-luku on lähes 0,2°C lämpimämpi kuin 1990-luku. Aikaisemmin 1990-luku oli vain 0,14°C lämpimämpi kuin 1980-luku.

Ei hyvältä vaikuta.

Ilmeisesti mitään erityistä ei tapahdu ilman ministeritason kokoustamista ja samaan aikaan pidettävää EU:n huippukokousta ilmastopaketteineen?

Vähemmän energiaa, enemmän tuulta

Tekniikka & Talous tietää kertoa, että

"Suomessa kulutettiin marraskuussa yli kahdeksan prosenttia vähemmän sähköä kuin edellisvuonna. Teollisuudessa kulutus laski Energiateollisuus ry:n tilastojen mukaan peräti 11 prosenttia".
Talouden alamäki on vetänyt myös teollisuuden kulutuksen alamäkeen. Kun kuitenkin huomioidaan, että marraskuun säät olivat varsin tavanomaisia, niin leuto sää ei selitä kulutuksen laskua. Ilmeisesti myös muu kuin teollisuuden sähkön kulutus on alamäessä.

Koko vuoden sähkön kulutus on jäämässä reilut 3 % viimevuotista alhaisemmalle tasolle.

Sähkön kulutuksen alamäki on myönteinen asia. Se antaisi mahdollisuuden tehdä kestävää energiapolitiikkaa ja -strategiaa, jos vain niin haluttaisiin.

Vaan ilmeisesti ei haluta, sillä hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikka esittelee kulutuksen kasvukäyriä vuoteen 2020 mennessä, joista nyt ollaan siis yhä kauempana.

On tietenkin selvää, ettei kuukauden tai kahden kulutuksen lasku heilauttele pitemmän aikavälin strategisia linjauksia mihinkään, mutta silti merkit ovat sen näköisiä ettei mihinkään hillittömään kulutuksen kasvuun olisi tarvetta uskoa.

* * *

Talouselämä kertoo, että Bensakaupasta tuttu St 1 Oy siirtyy nyt myös uusiutuvien energialähteiden pariin:
"Yhtiön tuulivoimasuunnitelmat ovat mittavat. Vuoteen 2020 mennessä se rakentaa sata tuulivoimalaa. St 1 on tänä syksynä avannut pelin myös lämpöpumppubisneksessä ja St 1 on ostanut Satakunnasta kaksi pikku valmistajaa, jotka tarjoavat myös muita uusiutuvan energian laitteita ja palveluja."
Yhä uusia toimijoita siis uusiutuvien energiamuotojen markkinoille on tulossa. Ilman mitään erityistä pakottamista.

Tällaisia uutisia vasten hallituksen vaatimattomat uusiutuvan energian linjaukset vaikuttavat hiljalleen jopa hiukan hassuilta, kun markkinoilla kehitys edistyy vauhdilla.

* * *

Onkohan se muuten hyvä uutinen maapallolle, kun elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) sanoo olevansa toiveikas siitä, että uusiutuvien energiamuotojen lisäämiseen liittyvä EU:n ratkaisu olisi mahdollisesti Suomen kannalta helposti hyväksyttävissä?

Suomihan on omine vaatimuksineen ollut osaltaan lieventelemässä päästökauppaan liittyviä tavoitteita ja toisaalta EU:n tavoite on lähtökohtaisesti liian vaatimaton tarpeeseen nähden.

Helpoilla ratkaisuilla ei nyt vaan päästä sinne minne pitää mennä.

Ajan kuvia

Polaroid-pikakameroiden kuusikymmenvuotinen taival päättyy vuoden lopussa, kun filmien valmistus loppuu. Polaroid toi pikakameransa markkinoille vuonna 1948, yritti 1996 digikameramarkkinoille, muttei onnistunut. Nykyään Polaroid on vararikossa.

Kamerakaupoissa on digitaalisen vallakumouksen virrassa käynyt viime vuosina kato, kun kansalaisten valokuvaaminen on siirtynyt paperikuvilta digikameroille.

Samalla tavalla on käynyt fyysisille matkatoimistoille, matkabusiness on siirtynyt pääasiassa verkkoon. Noin 1,4 miljoonaa suomalaista internetin käyttäjää on jo ostanut matkailupalveluita internetin välityksellä.

Mikä on seuraava toimiala, jossa käy lopullinen kato? Yksi veikkaus on videovuokraamot.

Vanhat VHS:t ovat jo pitkään olleet mennyttä aikaa, mutta kohta menevät sitten DVD:tkin. Toiminta siirtynee verkkoon ja elokuvat verkon välityksellä jaettaviksi. Asiaa on kokeiltu on ties kuinka kauan eri toimijoiden puolesta, mutta lopullinen läpilyönti on antanut odottaa itseään.

Digitoday kertoo, että helsinkiläinen videoliike Keskus-Video Oy on käynnistänyt palvelun, jossa videon voi vuokrata kotikatsomoon suorana streaming-lähetyksenä eli lataamatta sitä ensin kokonaisuudessaan koneelle.

Aika näyttää onko tässä kyseessä liiketoimintaa, joka laajenee reippaasti. Tähän asti verkossa jaettavien videoiden läpimarssia on oikeastaan estänyt vain kaistanleveys, mutta em. uusi palvelu vaatii toimiakseen yhden megabitin laajakaistan. Sellainen on laajakaistamarkkinoilla ollut jo ties kuinka kauan arkipäivää.

Videoiden tai elokuvien levityksen siirtyminen verkkoon ei ole mikään uutinen.

Kyseessä on immateriaalisen hyödykkeen jakelu ja on hyvin arvattavissa, että kaikki sellainen siirtyy verkkoon näin vuosina. Vastarinta on hyödyntöntä.

maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Konkretiaa EU:ssa

Ilmastomuutoksen hillintään ja energian säästöön nojaten, ovat EU:n energiaministerit hyväksyneet direktiivin, jonka perusteella hehkulamput poistuvat kauppojen valikoimista vuoteen 2012 mennessä. Ensin kielletään kaikista energiasyöpömpien hehkulamppujen myynti ja sitten asteittain loputkin.

Päätös ei ole ihan mitätön, sillä arvion mukaan energiansäästölamppuihin siirtyminen säästäisi saman verran energiaa kuin Romanian valtio tai 11 miljoonaa kotitaloutta käyttää vuodessa.

Tämä ei tietenkään ratkaise mitään ilmastonmuutosongelmia yksinään, mutta on joka tapauksessa konkreettinen päätös ja sellaisia nyt tarvitaan.

Samalla se on osoitus siitä, että ihan oikeasti joitain tuhlaavia asioita voidaan yksinkertaisesti kieltää tietyllä siirtymäajalla eikä meidän elämämme siitä muutu yhtään nykyistä surkeammaksi.

Kiellot eivät ole ainoa poliitikon työkalu, eikä läheskään aina edes toimiva, mutta joskus kielto on kaikessa yksinkertaisuudessaan nopein ja tehokkain tapa saavuttaa tuloksia.

Laillisia aseita

HS kertoo saman konsernin Nelosen uutisten uutisesta, jonka mukaan poliisin ylijohto tilasi Kauhajoen kouluammuskelun jälkeen selvityksen siitä, millaisia poliisimerkintöjä käsiaseen kantajilla on rekisterissään.

Selvityksen perusteella voidaan päätellä, että Suomessa on käsiaseluvan haltijoiden joukossa jopa tuhansia ihmisiä, joiden aselupiin olisi pitänyt puuttua rikostaustan vuoksi.

Ongelmaksi muodostui selvityksessä se, että rekisterin vanhanaikaisuuden vuoksi tarkasteluun valittiin noin 600 000 aseluvanhaltijan rekisteristä vain 4 000 käsiaseluvan haltijaa.

Näiden muutaman tuhannenkin joukosta löytyi useita satoja henkilöitä, joiden aseluvat vaativat jatkotarkastelua.

* * *

Tällaisesta tilastollisestakin tarkastelusta täytyy jo huolestua, sillä tuo uutisen mainitsema "useita tuhansia" henkilöitä saattaa oikeasti tarkoittaa kymmeniä tuhansia tai melkein mitä tahansa.

Nimittäin, jos tekee pieniä peruskoulutasoisia laskutoimituksia ja olettaa, että 4000 joukosta löytyisi tällaisia tapauksia esimerkiksi 200, niin silloin 600 000 henkilön joukossa tapauksia olisi laskennallisesti peräti 30 000. Jos taas 4000 joukossa on 500 ongelmatapausta, 600 000 hengen joukosta ongelmia löytyykin jo 75 000.

Tietenkään todellisuus ei ole tällainen, sillä jossakin se raja tulee tilastojenkin kanssa vastaan.

Vertailulukuna voi käyttää vaikkapa sitä, että Suomessa vuonna 2007 tuomittiin rikoksista käräjäoikeuksissa 65 600 henkilöä ja varsin paljon rikosrekisteritietoja poistetaan jo 5 vuoden kuluttua tuomiosta. Siis tuskin on käytännössä edes mahdollista, että aseluvan haltijoiden joukosta löytyisi 75000 rikostaustaista tai tarkemmin, rikosrekisterissä olevaa.

Joka tapauksessa asiassa on kaksi hämmästyttävää ja huolestuttavaa asiaa. Ensinnäkin ihan otannalla otettujen tapausten paljastama määrä sekä se, että poliisin rekisterit ovat retuperällä.

"Tuhannet" käsiaseet henkilöillä, joilta ne olisi säädösten mukaan pitänyt ottaa pois, osoittaa valvontaprosessien pettämisen.

Kun taas käytetyt rekisteri ovat "vanhanaikaisia", voi todeta näitä aselupa-asioita hoidetun löperösti sekä käytännössä että ohjeistusten puolesta. Tällainen toiminta antaa mielikuvan siitä, että niitä aselupia ei edes ole yritetty valvoa ajanmukaisesti.

Tällaiset "me emme tiedä, emmekä pysty selvittämään"-vastaukset tällaisten asioiden kohdalla eivät ole perusteltuja.

Ei ole mitään syytä olla kiristämättä valvontaa ja lainsäädäntöä näiltä osin. Asiat käsiaseiden osalta asiat yksinkertaistuisivat selvästi, jos ne kiellettäisiin siiviileiltä kokonaan.

Iso Veli kirjelmöi

Sähköisen viestinnän tietosuojalain eli nk. Lex Nokian eli nk. urkintalain ympärillä käytävä keskustelu jatkuu.

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) on vastannut Effi ry:n lähettämään avoimeen kirjeeseen.

Kirjeessään Lindén vahvistaa sen, mikä on jo aiemmista puheenvuoroista selvillä eli sen, että lainmuutos antaa mahdollisuuden - lain määrittelemin edellytyksin - myös esimerkiksi taloyhtiöille, yliopistoille, kirjastoille ynnä muille yhteisötilaajille selvitellä viestinnän tunnistetietoja.

Ministeri muistuttaa, että sähköisen viestinnän tietosuojalaki tuli voimaan syyskuussa 2004. Hänen mukaansa voidaan sanoa, että uudella sääntelyllä yksityisyyden suojan taso nostettiin, EU:n ellei koko maailman, tiukimmaksi.

Lain muuttamisen erääksi motiiviksi tarjotaan sitä, että yhteisötilaajien mahdollisuuksissa selvittää ja saattaa esitutkintaan omiin viestintäverkkoihinsa kohdistuneita tai niiden avulla tapahtuneita väärinkäytöksiä ilmeni vaikeuksia.

Muutosesitys sallisi tunnistamistietojen käsittelyn maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun tai viestintäverkon luvattoman käytön tai viestintäpalvelun ohjeen vastaisen käytön selvittämiseksi.

Kirjeen mukaan myös luvatta asennettujen laitteiden tai palveluiden selvittämisessä on tärkeää voida selvittää liikennöintiin liittyviä tunnistamistietoja.

* * *

Yrityssalaisuuksien tietovuodot eivät siis ole urkintalain säätämisen ainoa motiivi, vaan toimiala on selvästi laajempi kattaen erilaisia häiriötilanteita ja niiden selvittelyjä.

Mielenkiintoista sinänsä, että kansalaisen tiukaksi arvioitua tietosuojaa voidaan ryhtyä purkamaan ja ikäänkuin tiukka tietosuoja antaisi oikeuden löysentää sitä nyt nähdyllä tavalla. Kyse on edelleen kansalaisten tietosuojasta ja oikeudesta luottamukselliseen viestintään.

Mitä tuohon tietosuojan tiukkuuteen tulee, niin siitä voisi yhteiskunnassa keskustella hieman laajemminkin. Tietosuoja nimittäin voi ministeriöstä käsin näyttää tiukalta, mutta käyttäjien maailmasta katsottuna ministeriö ja muut viranomaiset itse ovat sen tiukkuuden eräitä esteitä. Viranomaisilla itsellään on omat tarpeensa urkkia asioita ja samalla erilaisten tietojen väärinkäytösten uhka lisääntyy datamäärien kasvaessa.

Ministerin kirjeestä ei voi lukea perustetta sille, miksi esimerkiksi taloyhtiöille, kirjastoille tai vaikkapa yrityksille pitää antaa asiassa vahvemmat oikeudet kuin poliisilla on.

Ministerin kirjeessäkin esitetyt perusedellytykset tunnistetietojen käsittelylle eivät pidä sisällään mitään sellaista, jonka voisi tulkita yksilöidyksi epäilyksi rikoksesta tai muuta vastaavaa.

Lisäksi esimerkiksi vaatimus siitä, että tällaisen yhteisötilaajan on "laitettava tietoturva kuntoon" ennen kuin voi ryhtyä selvittämään tunnistamistietoja on vaatimuksena aika löperö. Se on sitä myös siksi, ettei tavallinen käyttäjä voi siitä välttämättä mitenkään oman oikeusturvansa vuoksi varmistua ja siksi, että asia kuuluu näiden yhteisötilaajien velvollisuuksiin muutenkin.

Käytännössä laki sisältää myös sellaisen pulman, että täysin syyttömien tunnistamistietoja joudutaan käsittelemään kenties koko joukko ennen kuin se ongelman mahdollinen aiheuttaja näistä tiedoista löytyy. Eikä tunnistetiedot ole ensinkään ainoa tapa selvitellä ongelmia.

Yhä edelleen ongelma on se, että tietosuojaa ei edes yritetä ymmärtää siten, että se olisi kansalaisten oikeus, vaan siitä on yhä voimakkaammin tulossa yritysten ja muiden organisaatioiden työkalu.

Mikäli Suomi on "avoin yhteiskunta" tai edes yrittää olla sellainen, olisi hiljalleen aika ryhtyä tarkastelemaan asioita myös kansalaisen näkökulmasta ja tietosuojaa kokonaisvaltaisesti tarkastellen.

Iso Veli on yhä edelleen pulskassa kunnossa ja pulskistuu koko ajan.

(via It-viikko)

sunnuntaina, joulukuuta 07, 2008

Ilmastoasioita

EU:ssa viimeistellään ilmastopakettia valmiiksi ensi viikon lopulla pidettävää Eurooppa-neuvostoa varten. Valmistelua tehdään EU:ssa kolmikantaisesti parlamentin, komission ja neuvoston kesken.

Keskeiset kysymykset ovat tiettävästi siinä ohjataanko päästökaupasta saatavat tulot ympäristötarkoituksiin, kuinka suuri osa päästöistä voidaan ulkoistaa kehitysmaihin ja mitkä teollisuuden alat saavat jatkossakin päästöoikeutensa ilmaiseksi.

Samaan aikaan YK:n Poznanin ilmastokokous odottelee EU:n lopullisempia linjanvetoja ja sitä saako EU pakettiaan aikaiseksi.

Mikäli EU ei onnistu oman pakettinsa kasaamisessa, se olisi takaisku myös globaaleille prosesseille ja kääntäisi kieltämättä katseet Yhdysvaltoihin ja siihen millaista johtajuutta sieltä olisi sitten odotettavissa.

* * *

It’s Getting Hot In Here kertoo
nuorisoblogista, joka kokoaa Poznanista bloggaavia ilmastoblogeja.

Saitin nimi on YouthClimate.org. Sieltä löytyy myös videokuvaa Poznanista ja muuta materiaalia.

* * *


Suomen IPCC-työryhmän turveseminaarissa
todettiin, että turpeesta ei ole ilmastonmuutoksen hillitsijäksi.

Turpeen ilmastovaikutuksia on katsottava korkeintaan 100 vuoden aikajänteellä ja lyhyt aikajänne tekee turpeen ilmastovaikutuksista kivihiilen vaikutusten kaltaisia.

Haihattelu turpeesta uusiutuvana energiamuotona on syytä viimeistään nyt lopettaa.

* * *

Eilen oli kansainvälinen Global Climate Day of Action, jonka puitteissa myös Suomessa osoitettiin mieltä ilmastonmuutoksen hillinnön puolesta.

Toiminnan kunniaksi esitellään tässä nyt jälleen yksi ilmastosaitti eli 350.org. Nimi tulee siitä, että 350 ppm on kestävä hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä ja nyt olemme jo pitoisuudessa 387 ppm eli ohittaneet tavoiteltavan tason.

Olemme siis matkalla kohti kuumaa ja kosteaa tulevaisuutta.

Sieltä löytyy myös kuvaavaa materiaalia siitä miksi 350 on tärkeä numero:

Some day classic: Romeo and Juliet

Seuraava Some day classic on ehkä ennalta-arvattava, mutta juuri nyt se tuntuu sopivalta.

Joskus ihmisen elämässä pitää tehdä tai ajatella asioita, jotka tuntuvat hyvältä. Joskus pitää vain fiilistellä ja antaa sunnuntain laskeutua. Joskus on aika matkustaa ajatusten siivin johonkin toiseen aikapoimuun.

Romeo and Juliet on Dire Straitsin biisi yhtyeen kolmannelta albumilta Making Movies ja vuosi oli silloin 1980. Kappaleen voi kuulla myös yhtyeen live-levyiltä Alchemy ja On the Night. Romeo and Juliet oli Making Movies-albumilta parhaiten menestynyt single nousten sijalle 8. Itse albumi kohosi Britannian listoille aina sijaluvulle 4. Italiassa ja Norjassa Making Movies nousi aina listan kärkeen asti. Yhteensä albumia on myyty Euroopassa 3,8 miljoonaa kopiota.

Biisinä kappale on varsin tuttua Dire Stratsia. Kappaleen sanoitus kulkee nimensä mukaisesti ja William Shakespearen saman nimisen näytelmän tekstin hengessä kahden rakastavaisen keskustelussa.

Dire Straits perustettiin vuonna 1977 kitaristilaulaja Mark Knopflerin, kitaristi David Knopflerin, basisti John Illsleyn ja rumpali Pick Withersin voimin. Yhtyeen alkuaikojen jälkeen 1980-luvulla kokoonpanot alkoivat vaihtua. Making Movies-albumilla yhtyeestä soittavat levykansitekstien mukaan Mark Knopfler, Illsley ja Withers. Tiettävästi myös David Knopfler on joillakin kappaleilla mukana sekä hänet yhtyeessä korvannut Sid McGinnis. Levyllä soittaa myös Bruce Springsteenin E Street Bandistä tunnettu kosketinsoittaja Roy Bittan.

Levyn ovat tuottaneet Mark Knopfler ja useiden huippuartistien tuottajana tunnettu Jimmy Iovine.

Yhtyeen suurin suosio sijoittuu vuosiin 1985 ja 1986, jolloin bändi oli julkaissut viidennen levynsä nimeltään Brothers in Arms. Noina vuosina Dire Straits oli levymyyntitilastojen kärjessä ja suosio huimaavaa. Yhtyeen suosiota noina vuosina kuvaa sekin, että Brothers in Arms on kaikkien aikojen neljänneksi myydyin ulkomainen levy Suomessa.

Vuoden 1985 syksyllä Dire Straits esiintyi Helsingin jäähallissa. Se oli hieno keikka ja jäähallin vahtimestarit yrmeitä, kuten siihen aikaan oli tapana. Tuon keikan biisilista oli varsin pitkälle sama kuin vuonna 1984 julkaistulla Alchemyllä. Päätöskappaleena soi niin tunnelmallinen Going Home, joka on tehty lämminhenkistä skottielokuvaa Local Hero varten.

Lähteitä ja lisätietoja:


EDIT klo 15:15
Se piti vielä muistaa sanoa, että Lepikseltä löytyy lisää fiilistelyä ja klassikoita. Lisätty edellä virkkeet Helsingin keikan musiikista.