Puheita, puheita ja paniikkinappula

EU:n huippukokouksessa ja YK:n ilmastokokouksessa Puolan Poznanissa ovat olleet puheita ja paketteja puolillaan.

Poznanissa ministerit ovat pitäneet puheitaan ilman sen suurempaa konkretiaa. toiminnan kiireellisyyttä korostetaan, mutta mitään valmista ei ole tiettävästi esitetty.

Suomen puheenvuorossa ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.) sanoi, että teollisuusmailla on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, mutta myös kehitysmaiden on osallistuttava päästövähennystalkoisiin. Lisäksi hän korosti SLL:n ilmastoblogin mukaan sitä, että talouskriisi ei saa vaikuttaa ilmastopolitiikkaan heikentävästi. Suomi ei kuitenkaan esittänyt mitään konkreettista.

YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon vaati Yhdysvaltoja ja Euroopan unionia kantamaan vastuunsa ilmastopolitiikan johtajina.

Poliittisella tasolla näyttää yhä selvemmältä, että muutosta ei saada ilman, että USA:ssa tapahtuu vallanvaihdos ja Barack Obama astuu remmiin. Esimerkiksi ennen edistyksellisenä tunnettu Saksa näyttää osoittautuneen Poznanissa pettymykseksi. Edistyminen on ollut sen verran hidasta, että kokous on epäonnistumassa tulevan Kööpenhaminan kokouksen tuloksellisuuden varmistamisessa.

Yksi ongelma Poznanissa näyttää olevan se, että tieteellisessä mielessä konsensus nojaa vanhoihin, vuosina 2000 - 2005 tehtyihin tutkimuksiin ja niistä vedettyihin johtopäätöksiin. Sen jälkeen on tapahtunut paljon ja uusia selvästi huolestuttavampia uutisia on raportoitu.

Yhdysvaltalainen senaattori, joka toimii Obaman "silminä ja korvina" Poznanissa, John Kerry onkin ehdottanut, että heti vuoden 2009 alussa IPCC tekisi hätäarviot uusimmista tieteellisistä vuoden 2005 jälkeen julkaistuista tuloksista. Valmista olisi syytä saada kesäkuun loppuun mennessä, jotta sillä olisi Kööpenhaminaa varten merkitystä.

On siis aika painaa paniikkinappulaa.

* * *

Toinen ilmastoaiheinen kokous on sitten EU:n huippukokous, jossa vesitetään ilmastopakettia, jotta se saataisiin aikaiseksi.

Perusajatus on se, että ilmasto- ja energiapaketissa EU-maat lupaavat vähentää hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia ja lisätä uusiutuvan energian määrä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä.

Mutta. Päästökaupan osalta riidellään siitä, mikä osa sen tuottamista tuloista korvamerkitään ilmastotekoihin ja paljonko tuloista annetaan unionin uusille jäsenmaille.

Uudet jäsenmaat, kuten Puola, vaativat myös lisää päästöoikeuksia.

Tätäkin haitallisempi vesitys on menossa siinä, mitkä teollisuuden alat saavat päästöoikeudet ilmaiseksi. Tällä pyritään estämään nk. hiilivuotoa eli teollisuuden siirtymistä EU:n ulkopuolelle. Tätä ajavat erityisesti EU:n vanhan jäsenmaat kuten Suomi metsäteollisuutensa kanssa. Ilmaisten päätsöoikeuksien piiriin on tulossa yli puolet unionin teollisuudesta.

Koko puhde näyttää menevän siis siihen suuntaan, että jo valmiiksi kunnianhimotonta ja riittämätöntä tavoitetta vesitetään ja toisaalta samalla kun teollisuus pääsee velvoitteistaan, niitä on jonkun muun kannettava.

Sellaista kuin "joku muu" tässä urakassa ei tunneta, joten tehtävästä isompi osa jää kansalaisille ja kuluttajille.