Yhteenvetoa

Joulun lähestyessä ajattelin hieman pitää lomaa ilmastoasioista. Pyhien yli. Ennen sitä on syytä tehdä pienoinen katsaus menneen vuoden havaintoihin.

Ensin politiikka.

EU hyväksyi ilmastopaketin, joka asetti muodollisesti päästövähennysten tavoitteen 20 %:iin vuoteen 2020 mennessä. Kun paketin sisältöä katsoo, niin todellinen vaikutus on selvästi alhaisempi.

Suomessakin käsiteltiin ilmasto- ja energiastrategiaa, joka on sinänsä linjassa EU:n vesitettyjen tavoitteiden kanssa, mutta tavoitetaso on kunnianhimoton. Ihan tyhjästä ei ole syntynyt arvioiden mukainen käsitys, että Suomi on kaukana kärjestä ilmastotekojen vertailussa.

Puolan Poznanissa järjestettiin YK:n ilmastokokous, jossa piti valmitella ensi vuoden hyvin tärkeää ilmastokokousta Kööpenhaminassa. Kööpenhaminassa on tarkoitus solmia uusi ilmastosopimus Kioton sopimuksen jälkeiselle ajalle. Poznanin 2 viikon kokouksen tulos oli vaatimaton eli Kööpenhaminan kokouksen valmistelujen aikataulun saatii tarkennuksia. Kahden viikon duuniksi se on vaatimatonta.

Sitten luonto.

Vuosi oli La Niña-ilmiöstä huolimatta mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon kuuluva. Pohjoisnavan jääpeitteen laajuus kesällä oli toiseksi pienin, mutta samaan aikaan jääpeitteen paksuus on huvennut. Myös Etelänapa on uusien tutkimusten mukaan lämmennyt viimeisten 50 vuoden aikana merkittävästi.

Kuluvasta vuosikymmenestä on tulossa kaikkien aikojen lämpimin.

Maailman vuoristojen jäätiköt sulavat silmissä esimerkiksi Himalajalla, Andeilla ja Alpeilla. Näillä jäätiköillä on hyvin suuri merkitys alueiden energia- ja vesihuollolle. Ikirouta Siperiassa ja ikijää meren pohjassa ovat sulmassa vapauttaen ilmakehään metaania.

Tronadojen määrä kasvussa ja sään ääri-ilmiöt lisääntymässä. Vuoden lukemat ovat niinikään tilastojen kärkipäässä.

Eli.

Vaikka yksi vuosi ei ilmaston osalta merkitse suuria, niin silti kokonaisuuden suunta osoittaa kohti pätsiä. Jotakuinkin kaikki mittarit näyttävät jälleen synkemmältä.

Samaan aikaan politiikka tai talous ei saa aikaiseksi mitään merkittävää muutosta kehityksen suuntaan. Todellista tahtotilaa ei ole.

Mitään syytä poliitikkojen olantapuutteluun ei ole, vaikka vuoden mittaa rakennetut paketit ovatkin tyhjää parempi asia.

Uhka ja riski ovat yksinkertaisesti niin suuria, että teot eivät ole järkevässä suhteessa siihen.

Ainakin yksi myönteinen asia vuoteen kuitenkin mahtuu, eikä se tule Euroopasta.

Yhdysvaltojen seuraavaksi presidentiksi valittiin Barack Obama, jonka alustavat linjaukset ja henkilövalinnat osoittavat hänen olevan tosissaan ilmastoasioissa.

Obama valitsi esimerkiksi energiaministeriksi nobel-palkitun fyysikon Steven Chun, tieteelliseksi neuvoantajaksi fyysikko John Holdrenin ja työministeriksi Hilda Soliksen. Chu ja Holdren ovat tunnettuja ilmastonmuutosasioista ja Solis on ajanut vihreiden työpaikkojen luomista Yhdysvaltoihin. Valinnat ovat tahtotilan osoituksia.

Poliittisesta tahtotilasta kertokoon seuraava video, joka on linkitetty Vaiheseen aikaisemminkin. Videon viesti on toiveita herättävä, joten se on syytä katsoa uudelleen:


Vuoden sitaatti olkoon tämä:

"Now is the time to confront this challenge once and for all. Delay is no longer an option. Denial is no longer an acceptable response. The stakes are too high. The consequences, too serious."

Tuleva vuosi 2009 voi olla ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta ratkaiseva. Mikäli päätökset ja teot epäonnistuvat tulevana vuonna, meillä ei välttämättä ole enää mitään mahdollisuutta estää asioiden kehittymistä katastrofaaliselle tasolle.

* * *

Meillä on kuitenkin vielä mahdollisuus. Meillä on vielä yksi mahdollisuus. Meillä on vain yksi mahdollisuus.

Meillä on vain yksi maapallo.

Tulevaisuus alkaa nyt.

PS. Ajatuksia Ensimmäisestä Maailmasta kertoo hyviä uutisia.