lauantaina, joulukuuta 13, 2008

Vastarinta on hyödytöntä

Keskustelu siitä mikä osuus ilmastonmuutoksesta on ihmisen aikaansaamaa ja mikä taas ei, on jatkunut kaiken aikaa. Auringon merkitystä ilmastonmuutokselle on käytetty tarvittavan päätöksenteon vetkuttelussa hyväksi sitäkin.

Tutkija Anja Eichler sveitsiläisestä Paul Scherrer Institutesta sanoo Climate Progress-blogin Joe Rommille tekemästään tutkimuksesta, että ennen vuotta 1850 auringon aktiivisuuden ja Maan lämpötilan välillä on ollut vahva korrelaatio. Teollistumisen kaudella tuo korrelaatio ei ole enää merkitsevä. Sen sijaan hiilidioksidin määrä korreloi merkitsevästi lämpötilan kanssa.

Kyse on siis siitä, että on olemassa luontainen Auringon aiheuttama Maan lämpötilan muutosten sarja, mutta ihminen on ottanut kehityksen omiin käsiinsä ja pistänyt Maan lämpenemään päästämällä hiilidioksidia ilmaan. Näin ollen Auringon merkitys ilmastonmuutokselle ei ole enää ohjaava tekijä.

Saman kaltaisiin tuloksiin on päädytty myös esimerkiksi The Naval Research Laboratoryn ja NASAn tutkimuksissa.

Olennainen näkökulma on sekin, että Maan lämpötilat eivät heittelehdi sattumanvaraisesti, vaan siitä syystä, että jokin voima pakottaa siihen.

* * *

Selitysten aika on ohi. On selvää, että ihmiskunnalla ei ole muita teitä kuin kasvihuonekaasupäästöjen rajoittaminen ja vieläpä voimakas rajoittaminen. Vaihtoehto on ilmeisesti globaali ympäristökatastrofi.

Vaikka puolet ilmaston lämpenemisestä olisikin Auringon toiminnasta johtuvaa ja puolet ihmisen aikaansaannosta, kuten on väitetty, ihmiskunnalla ei edelleenkään ole muita vaihtoehtoja kuin käydä kasvihuonekaasupäästöjen kimppuun. Auringon aktiviteeteille emme voi yhtään mitään ja se 50 % vaikutuksesta tapahtuisi joka tapauksessa.

Tietenkin keskustelu on paikallaan ja asioiden kyseenalaistaminen on tieteessä tärkeää. Nyt kuitenkin tilanne on niin selvä, ettei ole enää mitään tarvetta vetkutella, vaan ryhtyä toimiin. Se, että tieteessä ollaan aina erimielisiä, ei saa enää viivyttää tarvittavaa päätöksentekoa.

Barack Obamaa lainaten:

“The science is beyond dispute… Delay is no longer an option. Denial is no longer an acceptable response.”
Vastarinta on hyödytöntä, ryhdytään toimeen. Pelastetaan pallo.

(Kuvassa Maa Apollo 8:n miehistön jäsenen Bill Andersin kuvaamana jouluaattona 1968. Alkuperäinen kuva: NASA. Kuvan lähde: Wikimedia commons).

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Asiassa ei oikeastaan ole ollut epäslvtyyttä enää 30 vuoteen.

Kun sitten lukee vaikka tällaista kolmunia ja sen kommentteja,

http://tinyurl.com/5lrrkb

tajuaa, miten totaalisen pihalla monet ihmiset oikeasti ovat. Toivon, että sanonta "tyhjät tynnyrit kolisevat kovimmin", pitää yhä paikkansa. Sillä jos nuo viittaamani kommentit edustavat suuren enemmistön käsitystä, olemme pahemmassa kuusessa kuin jo tiedämme olevamme.

Eikä tilannetta paranna esim tällaiset tekstit:

http://tinyurl.com/6nylaz

Kummallekaan porukalle ei ole vielä valjennut, että tiedettä ei tehdä argumentoimalla.

Vaiheinen kirjoitti...

Muistan itse törmänneeni asiaan joskus 20 vuotta sitten siinä sävyssä, että poliitikkojen pitäisi ottaa asia tosissaan. Sen jälkeen tilanne ei ole oikeasti juurikaan muuttunut, vain täsmentynyt. Itse asia on vanhempi.

Tuo kolumni on aika hämmästyttävä. Otetaan sittaatti, joka osoittaa ettei siinä toimittaja ole tehnyt kotitöitään: "Jos oikein muistan, niin Kioton sopimuksen oli määrä vähentää päästöjä. En ole mediarummutuksen keskellä aivan varma siitä, kuinka paljon ne ovat esimerkiksi Suomessa vähentyneet vuoden 1990 jälkeen. Varmaankin paljon, koska hiilijalanjäljen jättäminenhän on pian mainittu rikoslaissa."

Asian selvittäminen on pikkujuttu ja todellisuus on sellainen, että emme ole päästöjen osalta lähelläkään vuoden 1990 tasoa.

On toivottavaa, etteivät tuollaiset kolumnit edusta suuren enemmistön käsitystä, silloin olisimme todellakin pulassa (jos emme sitä jo nyt ole).