Meriä ja änkyröitä
HS kertoo, että maapallon meret happamoituvat 10–20 kertaa nopeammin kuin nykyiset mallit ennustavat. Sen pelätään johtavan merien ekosysteemien romahtamiseen ja suuriin muutoksiin merten eliöyhteisöissä. Ensimmäisenä kärsivien lajien listalla ovat ravintoketjun pohjalla olevat simpukat ja korallieläimet. Ongelma leviää kuitenkin sieltä myös muualle ravintoketjuun.
Merten happamoituminen johtuu ilmakehästä meriveteen liuenneesta hiilidioksidista, joka muodostaa hiilihappoa lisäten veden happamuutta.
Tutkimus on tehty 8 vuoden aikasarjalla ja sen tuloksena merten happamuus on lisääntynyt 23 kertaa nopeammin kuin mallit ovat osoittaneet.
* * *
Uutinen on aika hapan monessakin suhteessa. Merten merkitys ihmiskunnan ruokahuollolle on korvaamaton. Liikakalastus on rasittanut kalakantoja jo muutenkin ja happamuuden seuraukset levitessään aiheuttavat lisää ongelmia.
Uutinen on hapan myös ilmastoänkyröille.
Jos ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvaminen lisää merten happamuutta ja aiheuttaa ympäristötuhoja sitä kautta, argumentti siitä ettei hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen olisi hyödyllistä tai tarpeen ilmaston lämpenemisen vuoksi, menettää voimansa.
Hiilidioksidipäästöjen rajoittaminen on välttämätöntä myös muista syistä johtuen.
Ja sitä paitsi valtaosa ilmastotutkijoista määrittelee ihmisen toimet keskeiseksi ilmastonmuutoksen syyksi, vaikka muitakin ilmiöön vaikuttavia tekijöitä on olemassa.
Lisäksi änkyrät varsin sujuvasti ilmeisesti haluavat ohittaa sen tosiasian, että ihmisellä ei ole tällä hetkellä käytössään edes muita keinoja vaikuttaa ilmastoasioihin kuin haitallisten kasvihuonekaasvujen päästöjen rajoittaminen. Oli syiden kokonaisuus mikä tahansa.
* * *
Asia ei ole tietystikään näin yksinkertainen, sillä kokonaisuus on vielä suurempi ja pahempi. Nimittäin hiilidioksidi, ilmastonmuutos, biodiversiteetin kuihtuminen, aavikoituminen, happamoituminen ja niin edelleen ovat perimmiltään pitkälti seurausta ihmisen ja etenkin teollisuusmaiden ihmisten aiheuttamasta luonnovarojen ylikulutuksesta.
Kulutuksemme ylittää monessa suhteessa kestävät rajat, joten pelkästään päästöihin vaikuttaminen ei riitä. Meidän on rajoitettava kulutusta.
Tätä esimerkiksi suomalainen ilmasto- ja energiastrategia ei näytä ottavan tosissaan.
Tekstit
6 kommenttia:
Kulutuksen vähentäminen - siinäpä se olisi lääke moneen ongelmaan. Politiikoilta on siinä suhteessa turha pyytää apua - olisi poliittinen itsemurha alkaa puhumaan kulutuksen vähentämisestä.
Länsimainen talous perustuu kilpailuun, kasvuun ja kuinkas muuten, kulutukseen, turha on siis apua pyytää siltäkään taholta.
Se jos mikä on jokaisen yksityisen ihmisen hallussa ja eniten enemmän kuluttavan hallussa - on meilläkin niitäkin, jotka eivät juuri voi enää vähemmällä elää.
Mutta sanopas se jollekin muulle kuin minulle! Olisikin kiva tietää, kuinka moni olisi valmis radikaaleihin muutoksiin kulutuksessaan vaikka yksinkin tai ainakin jos muutkin?!?
Eikä sitä oteta tosissaan myöskään Hesarin ilmastoblogin keskusteluissa. Käykää ihmeessä katsomassa ja kommentoimassa:
http://blogit.hs.fi/kysyilmastosta/
Päätettäessä mihin halutaan vaikuttaa, ilmastopäästöihin, pienhiukkasiin, puhtaan veden saatavuuteen vai mihin, joudutaan tekemään suuria arvovalintoja. Miten asetetaan tärkeysjärjestykseen esim. työllisyys (kulutuksen vähentäminen), nyt elävien ihmisten terveys (pienhiukaset), vai tulevien sukupolvien elinmahdollisuudet (CO2 päästöt)? Minulle tärkeysjärjestys on selvä, koska mielestäni ilman elinmahdollisuuksia tulevaisuudessa, kaikki muu menettää merkityksensä. Silti, useita ongelmia pitäisi hoitaa samanaikaisesti, mutta edelleen tärkeysjärjestyksessä.
Kuka olikaan sanonut, että päätösten tekeminen kuuluu viisaille, ei enemmistöille.
Inkivääri,
Niinpä. Aika moneen asiaan kuluttamisen vähentäminen kestävälle tasolle auttaa.
Poliitikkojen ongelma on siinä, että he eivät uskalla tehdä tarvittavia päätöksiä suosion menettämisen pelossa. Siihen auttaa se, että me äänestäjät rohkaisemme ja itseasiassa vaadimme niitä päätöksiä.
Yksittäinen kuluttaja ja ihminen voi vaikuttaa omien tekojensa kautta. Poliitikot voivat auttaa taloudellisen ohjauksen, valistuksen ja kieltojen välinein.
Mielipidetiedusteluiden mukaan varsin moni olisi valmis muutoksiin, mutta käytännössä muutos on hitaampaa, koska ihmiset ovat muutosvastarintaisia ja kuitenkin etsivät hyötyjä. Siksi tarvitaan poliittista päätöksentekoa.
kluukko,
Totta. Mielenkiintoisia aiheita tuolla ja kommentointia kaipaavia asioita. Täytyy ottaa agendalle.
Priorisointi on vaikeaa, mutta pakollista. Toisaalta samaan aikaan on tehtävä useita ratkaisuja ilman, että tiedämme "lopullista totuutta", mutta ratkaisut on tehtävä. Aika juoksee muuten alta pois.
Osaan itsekin pistää asioita järjetykseen ja samoilla arvoilla, sillä jos elämän perusta luonnossa pettää, ei esimerkiksi taloudella tai työllisyyden hoitamisellakaan ole paljoa mahdollisuuksia.
Pohjimmiltaan asiat lähtevät arvoista, joita tarvitaan myös siihen, että osaamme suunnistaa tuntemattomassa maastossa.
Viisautta ja noita arvoja tarvitaan. Siksi meillä on edustuksellinen demokratia, että he käyttäisivät päätään. Joskus tosin pistää vähän epäilemään, mitä päätä käytetään...
Pienhiukkasista puheenollen pitäisi vielä muistaa, että esim. puun polttamisesta tulevat hiukkaset ovat terveysriski vain tiheästi asutuilla alueilla, joilla ihmisen on mahdoton välttää hengittämästä niitä.
Harvaanasutuilla seuduilla hiukkaset laskeutuvat maahan eivätkä keuhkoihin ja palaavat luonnon kiertokulkuun - kyseessähän on hiilen kierto.
Liian usein nämä paketoidaan yhdeksi ja samaksi ilmiöksi - saastetta ja piste. Minusta pitäisi selkeästi muistaa aina erottaa varsinaiset myrkylliset kemikaalit, joita ei luonnossa koskaan edes syntyisi ja nämä muuten, vain jossain tilanteessa, haitalliset jutut.
Muutenkin meret tuntuu olevan aika heikossa hapessa. Japani ja kiina yms vähentävät pakon edessä tonnikalan pyyntiä 20-30%:lla, Atlantilla vastaavat vähennykset on jo tehty ja EU:ssa mulkkuja italialaisia lukuunottamatta on kielsi kesällä tonnikalan pyynnin loppuvuodeksi kokonaan.
Suht tylyä jos tuota miettii vähänkään enemmän. Varsinkin kun noin pienet vähennykset ei taida mitenkään riittää.
Mut tuo osoittaa hyvin minkä tyyppisistä valinnoista tässä on kyse, kun pitää valita ekosysteemin romahtamisen ja teollisuusalojen viimeisten elinvuosien välillä.
Inkivääri,
Aina pitäisi muistaa käyttää järkeään näissä asioissa eli yhdessä paikassa ongelma ja riski ei ihan kaikissa asioissa sitä joka paikassa ole.
zache_,
Totta. Meret ovat huonossa jamassa useammastakin syystä ja liikakalastus ja ahneus ovat yksi syy kalakantojen romahdukseen.
Yksi esimerkki on Itämeren luonnonlohikannat, jotka ovat katoamassa täyttä vauhtia ja Suomen hallituksessa kulloinenkin maa- ja metsätalousministeri levittelee käsiään.
Lähetä kommentti