Iso Veli kirjelmöi

Sähköisen viestinnän tietosuojalain eli nk. Lex Nokian eli nk. urkintalain ympärillä käytävä keskustelu jatkuu.

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) on vastannut Effi ry:n lähettämään avoimeen kirjeeseen.

Kirjeessään Lindén vahvistaa sen, mikä on jo aiemmista puheenvuoroista selvillä eli sen, että lainmuutos antaa mahdollisuuden - lain määrittelemin edellytyksin - myös esimerkiksi taloyhtiöille, yliopistoille, kirjastoille ynnä muille yhteisötilaajille selvitellä viestinnän tunnistetietoja.

Ministeri muistuttaa, että sähköisen viestinnän tietosuojalaki tuli voimaan syyskuussa 2004. Hänen mukaansa voidaan sanoa, että uudella sääntelyllä yksityisyyden suojan taso nostettiin, EU:n ellei koko maailman, tiukimmaksi.

Lain muuttamisen erääksi motiiviksi tarjotaan sitä, että yhteisötilaajien mahdollisuuksissa selvittää ja saattaa esitutkintaan omiin viestintäverkkoihinsa kohdistuneita tai niiden avulla tapahtuneita väärinkäytöksiä ilmeni vaikeuksia.

Muutosesitys sallisi tunnistamistietojen käsittelyn maksullisen tietoyhteiskunnan palvelun tai viestintäverkon luvattoman käytön tai viestintäpalvelun ohjeen vastaisen käytön selvittämiseksi.

Kirjeen mukaan myös luvatta asennettujen laitteiden tai palveluiden selvittämisessä on tärkeää voida selvittää liikennöintiin liittyviä tunnistamistietoja.

* * *

Yrityssalaisuuksien tietovuodot eivät siis ole urkintalain säätämisen ainoa motiivi, vaan toimiala on selvästi laajempi kattaen erilaisia häiriötilanteita ja niiden selvittelyjä.

Mielenkiintoista sinänsä, että kansalaisen tiukaksi arvioitua tietosuojaa voidaan ryhtyä purkamaan ja ikäänkuin tiukka tietosuoja antaisi oikeuden löysentää sitä nyt nähdyllä tavalla. Kyse on edelleen kansalaisten tietosuojasta ja oikeudesta luottamukselliseen viestintään.

Mitä tuohon tietosuojan tiukkuuteen tulee, niin siitä voisi yhteiskunnassa keskustella hieman laajemminkin. Tietosuoja nimittäin voi ministeriöstä käsin näyttää tiukalta, mutta käyttäjien maailmasta katsottuna ministeriö ja muut viranomaiset itse ovat sen tiukkuuden eräitä esteitä. Viranomaisilla itsellään on omat tarpeensa urkkia asioita ja samalla erilaisten tietojen väärinkäytösten uhka lisääntyy datamäärien kasvaessa.

Ministerin kirjeestä ei voi lukea perustetta sille, miksi esimerkiksi taloyhtiöille, kirjastoille tai vaikkapa yrityksille pitää antaa asiassa vahvemmat oikeudet kuin poliisilla on.

Ministerin kirjeessäkin esitetyt perusedellytykset tunnistetietojen käsittelylle eivät pidä sisällään mitään sellaista, jonka voisi tulkita yksilöidyksi epäilyksi rikoksesta tai muuta vastaavaa.

Lisäksi esimerkiksi vaatimus siitä, että tällaisen yhteisötilaajan on "laitettava tietoturva kuntoon" ennen kuin voi ryhtyä selvittämään tunnistamistietoja on vaatimuksena aika löperö. Se on sitä myös siksi, ettei tavallinen käyttäjä voi siitä välttämättä mitenkään oman oikeusturvansa vuoksi varmistua ja siksi, että asia kuuluu näiden yhteisötilaajien velvollisuuksiin muutenkin.

Käytännössä laki sisältää myös sellaisen pulman, että täysin syyttömien tunnistamistietoja joudutaan käsittelemään kenties koko joukko ennen kuin se ongelman mahdollinen aiheuttaja näistä tiedoista löytyy. Eikä tunnistetiedot ole ensinkään ainoa tapa selvitellä ongelmia.

Yhä edelleen ongelma on se, että tietosuojaa ei edes yritetä ymmärtää siten, että se olisi kansalaisten oikeus, vaan siitä on yhä voimakkaammin tulossa yritysten ja muiden organisaatioiden työkalu.

Mikäli Suomi on "avoin yhteiskunta" tai edes yrittää olla sellainen, olisi hiljalleen aika ryhtyä tarkastelemaan asioita myös kansalaisen näkökulmasta ja tietosuojaa kokonaisvaltaisesti tarkastellen.

Iso Veli on yhä edelleen pulskassa kunnossa ja pulskistuu koko ajan.

(via It-viikko)