Kiireen olemuksesta
Kiire on paradoksi. Samaan aikaan kun kiireen avulla yritämme saada asioita valmiiksi, kiireen myötä teemme virheitä, puutteellista laatua ja puolivalmista.
Joulukiire on vielä selvemmin paradoksi. Joulun alla puhutaan paljon kiireestä ja siitä, että jouluksi se taukoaa. Samalla osa kiireestä johtuu juuri siitä, että tuota kiireen taukoamista pitää kaksin käsin valmistella rynnien markkinahumussa ja muistaen hankkia sitä ja hankkia tätä.
Kiire on kuitenkin usein valinta. Voimme valita omia aikataulujamme ja tekemisen määrää.
Yksi vinkki kiireen poistamiseksi on siitä puhumisen lopettaminen. Ihan hyvä vinkki. Kiireestä höpöttäminen on ajankulua, joka ei edistä mitään, vaan ainoastaan kuluttaa aikaa ja voimavaroja.
Kiireestä pääsee eroon lopettamalla kiirehtimisen ja tekemällä asioita omaan tahtiin. Se tarkoittaa myöskin sen valitsemista, että ihan kaikkea ei tarvitse saada tai tehdä, vaan asioilla on tärkeysjärjestyksensä.
Mitä yksinkertaisempaan elämämme onnellisuus perustuu, sitä vähemmän meidän tarvitsee kiirehtiä sen saavuttamista. Ja se taas lisää kuin itsekseen elämisen laatua.
Mihin meillä sitten oikeastaan on kiire?
Tekstit
10 kommenttia:
Heh heh!
Siitä on niin mukava puhua, tehdä itsensä tärkeämmän oloiseksi kuin onkaan ;D Todellisuudessa kiireen tekeminen perustuu laiskuuteen. Kiire tulee kun ei hoida asioitaan ajoissa ja niille varatulla ajalla.
Kukaan ei ole tasaisesti kiireinen, mutta tasaisesti laiska voi olla. Kiireisellä ihmisellä se menee usein puuskina, siis ei ole tasapainoa tekemisen kanssa vaan tarvitsee laiskuutta saadakseen inspiraatiota ja hommansa hoitoon.
Kiire muodostostuu myös ulkopuolelta tulevien asioiden paineista. Asioista, joille ei itse voi mitään vaan ne on tehtävä ja sillä siisti.
Joulukiire??? Mitä se on? No justiinsa sitä paradoksaalista kiirettä, tekemällä tehtyä. Ja sen pystyy oivallisesti välttämään olemalla luovasti laiska :D
Ihmisen pitää vain oppia myöntämään laiskuuden tarpeensa. No ehkä laiska on tässä väärä sana, ehkäpä jouten olon tarpeellisuus olisi parempi kuvaus.
Totta. Laiskuus on yksi syy, mutta laiskuus oikein käytettynä voi olla hyödyllistä. Näin silloin kun laiskuus antaa tilaa ja aikaa luovuudelle pelkän suorittamisen sijaan.
Mitenköhän oppisimme tuon laiskuuden hyödyntämistä paremmin?
Ulkoa tulevan kiireen kohdalla pohdin sitäkin, miten kaikenlaisia aikataulupulmia voitaisiin välttää. Ihan oikeasti maailmaa ei tarvitse saada valmiiksi jouluksi ja juhannukseksi. Se ei valmistu kuitenkaan...
Mutta joo. Kiire tekee ihmisistä tärkeän oloisia, mutta tärkeät asiat ovat yllättävän usein toisaalla. Yllättävän paljon kiirehditään vähemmän tärkeiden asioiden kanssa ja käytetään paukut sivuseikkoihin. Kiire kielii myös priorisointiongelmista.
Ei muuta kuin laiskottelemaan vaan... Eikun olemaan jouten:-)
Tavoitteeni on olla luovasti laiska, onnistun siinä vaihtelevalla menestyksellä. Jos töissä joku kysyy onko kiire, vastaan että ei, on vain paljon tekemistä. Teen mihin aika riittää, loput jää vähemmälle huomiolle.
Onko flow-tila joku kiire-iluusio vai mikä? Sellaista termiä nykyään käytetään.
Tästä aiheesta keskusteltiin jokin aika sitten Soininvaaran blogissa. Ihan asiallisia huomioita.
http://tinyurl.com/9u8ug3
Joutilaisuus ja mitään tekemättömyys ovat mielentila, jossa on hyvä olla.
hyvä, mukavaa joutenoloa !
kiitos kiinnostavista yhteiskuntakrrriittisistä ja silti asiallisista jutuistasi.
Ensin lainaan tärkeästi Lepiksen toisen lauseen tähän yhtymismielessä:
”Siitä on niin mukava puhua, tehdä itsensä tärkeämmän oloiseksi kuin onkaan ;D”
Nii-in, kiireellisyys tosiaan koetaan usein "positiivisena" ominaisuutena (tärkeys), vaikka taustalla voikin olla vain kyvyttömyys laatia ja pysyä aikataulussa.
Minulla on ystävä, jolla on aina kiire ja sitä hän jaksaa valitella. Hän on ollut kiireinen niin kauan kuin muistan: Hän yksinkertaisesti tuppaa ITSE päivänsä täyteen. Turha valittaa kiirettä, kun siihen voi tosiaan itse vaikuttaa.
Sitten on tietty työpaikkoja, joissa on aina kiire, koska henkilöstöä on liian vähän hoitamaan määrättyjä tehtäviä. Se onkin kaikkein ikävin tilanne, sillä siihen on vaikea itse vaikuttaa, jos painostetaan jatkuvasti.
Moni täyttää päivän kiireellä ja sen raportoimisella muille - eikä tajua että sehän just on sitä "oravanpyörää", mistä järkevät yksilöt pyrkivät ulos.
Oikein hyvää Joulua ja Newtonmasia sulle! Olkoon se tunnelmallinen ja leppoisa.
Hyviä pointteja, kerrassaan.
Monille kiire on elämäntapa ja siitä tehdään myös nk. numero. Välttämättä se ei ole todellista kiirettä.
Kuten Elegia tuosssa sanoikin, niin on töitä ja ammatteja, joissa on oikea kiire ja hoppu. Otetaan nyt vaikka sairaalat. Henkilöstön vähäisyys ja joskus hyvinkin kiireelliset tehtävät pitävät vauhdissa.
Toimistotöissä kiireellä on usein ihan eri merkitys.
Tuo on myös mielenkiintoinen pointti, minkä kluukko tuossa toteaa eli flow-tila. Minusta se ei ole kiirettä tai sen illuusiota, vaan pikemminkin motivoitunutta ja keskittynyttä tekemistä itse asian ytimessä.
Kiitos itse kullekin kommenteista ja oikein rauhallista ja jouten olevaa joulua!
Tutkailin vanhoja kirjoituksiasi. Totta on, että kiireessä pitemmänpäälle vain työn laatu ja elämänlaatu kärsii, huolimattomuus, huoli ja hätäisyys lisääntyy. Vauhtia pitää vastustaa, aivan totta.
Totta. Nk. kiire on laadun vihollinen. Jos yritetään tehdä jotain asiaa hyvin, niin sitä ei voi tehdä kiirehtimällä.
Turhaa vauhtia on syytä vastustaa, sillä se on samaa sarjaa muun hosumisen kanssa. Laatua se ei rakenna.
Lähetä kommentti